sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2015

Metsästämässä päistärikköjä RL-cobeja

Eksyinpä tässä eräänä iltana tutkiskelemaan reaalimaailman welsh cobeja (ml. C-sektio), niiden sukuja ja värejä, ja aivan erityisesti sitä, onko oikeasti päistärikköjä cobeja olemassa ja jos on, mistä ne ovat värinsä saaneet. Puhun nyt todellakin siis oikeasta päistäriköstä (käytän tässä tekstissä myöhemmin termiä klassinen päistärikkö), en vain päistärkarvaisista hevosista, joita cobeissa esiintyy paljon. Niiden väritys ei usein vastaa klassista päistärikköä ja tuskin ne geneettisestikään ovat päistärikköjä. Monella päistärkarvaisella cobilla on isoja merkkejä ja ne sekä päistärkarvaisuus lienee todennäköisimmin jonkin sabinonkaltaisen kuvion aiheuttamia (W20? Se nyt tällä hetkellä on minun epäilemä selitys kaikkeen outoon, mutta tulevaisuus näyttää, mitä siitä tulee). Yksi esimerkki on C-tamma Pwllmelin Sweet Dreams, joka on merkitty rautiaanpäistäriköksi, mutta on kyllä minun nähdäkseni enemmän jokin sabinonkaltainen, ei missään tapauksessa klassisen päistärikön näköinen.

Sekä A- että B-sektioilla esiintyy klassista päistärikköä jossain määrin, joten ei pitäisi olla ihme, jos samaa väritystä esiintyisi myös cobeilla. Erityisesti C-sektio kiinnosti tämän suhteen, koska siihen on ymmärtääkseni sekoittunut enemmän A- ja B-sektioita. Näin taitaakin olla, monella klassisen päistärikön näköisellä C-cobilla on suvussaan hyvinkin lähellä mountainia tai B:tä, ainakin jos puhutaan tuoreista poneista. Kuvien puutteen ja mustavalkoisuuden vuoksi en ole oikein pystynyt selvittämään vanhempien ponien värejä.

Sukupostista löytyy haulla satoja cobeja, jotka on merkitty päistäriköiksi. Valitettavan harvalla kuitenkin on kuva, ja kuvallisista moni poni ei näytä klassiselta päistäriköltä vaan joltain muulta. Kuvien vähyys johtunee lähinnä siitä, että Suomessa klassisia päistärikköjä cobeja taitaa olla kovin vähän. Suomessa syntyneitä, päistäriköksi merkittyjä cobeja löytyi tasan yksi: C-tamma Cloudberry Sweet'n Sugar ja sen isä on ruunivoikonpäistärikönkimo mountain-ori Polaris Victor. Ja kun kyseessä on kuitenkin on suhteellisen harvinainen väri, ei sitä ole osunut tuonti-cobeihinkaan turhan usein. Moni Sukupostin päistärikkö-kuva onkin otettu ulkomailla, lähinnä Iso-Britannian näyttelyissä.

Sukupostista löytyi yksi varmasti klassisen päistärikön näköinen cob, jolla ei ole pienempiä sektioita suvussa ihan lähellä: 2008 Briteissä syntynyt ori Arllwyn The Jackpot. Sen emä Arllwyn Rowena on merkitty myös päistäriköksi, kuvaa en ole tammasta nähnyt, mutta jälkeläisten kuvia kyllä useammankin. Kaikki päistäriköksi merkityt varsat ovat ihan klassisen päistärikön näköisiä. Myös Arllwyn Rowenan emä Tawelfan Rowena on merkitty päistäriköksi, mutta sitten tuleekin ongelmia: sen jälkeen suvussa ei Sukupostin mukaan olekaan yhtään päistärikköä kahteen polveen. Tawelfan Rowenan iie. Llanarth Flying Saucer on sitten merkitty päistäriköksi, mutta All Breed Databasessa olevan mustavalkoisen eikä muutenkaan niin kovin hyvän kuvan perusteella päistärikköys on kyllä vähän hyvän uskon asia. Llanarth Flying Saucerin mahdollinen päistärikkö väritys tullee emänemä Llanarth Fortressilta ja Sukupostin mukaan sen emä on päistärikkö welsh B-tamma. Taas siis päädyttiin noihin pikkusektioihin!

All Breed Database muuten väittää vanhaa oria Brenin Gwaliaa päistäriköksi, mutta kuvasta ei ole tässäkään tapauksessa mitään apua, ei sen paremmin suvusta, josta ei päistärikköä löydy kauempaa. Eikä ori ole tiettävästi jättänyt niin paljoa päistäriköiksi merkittyjä varsoja, että tähän tietoon voisi sen suuremmin luottaa. All Breed Databasen tietoja pääsevätkin kaikki muokkaamaan, joten se on yleensä laajin noista tietokannoista, mutta myös epäluotettavin.

Törmäsin kaikissa käyttämissäni sukutietokannoissa (Sukuposti, All Breed Database, Rainhill Welsh Cobs, ja Sporthorse-Data) useasti siihen, että jos onnistuinkin löytämään varmasti klassisen päistärikön näköisen cobin, ei sen suvussa välttämättä näkynyt yhtään päistäriköksi merkittyä hevosta ensimmäisessä eikä välttämättä vielä toisessa tai kolmannessakaan sukupolvessa. Siinä suhteessa siis edellä kuvattu Tawelfan Rowenan suku ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Päistärikön pitäisi olla kuitenkin dominoiva geeni, joka ei hypi sukupolvien ylitse, vaan vähintään toisen vanhemman on oltava päistärikkö, jotta varsasta voisi sellainen tulla. Päistärikköjen sukulinjojen pitäisi siis olla katkeamattomia, mutta sukujen perusteella näin ei ole. Miten tämä on mahdollista?

Vanhoja sukutaulutietoja täytyy aina vähän tulkita, varsinkin kun väreistä on kysymys. Vasta ihan viime aikoina esimerkiksi Suomessa on alettu ymmärtää ero kimon ja päistärikön välillä, aikaisemmin suurin osa päistäriköistä taisi mennä rekisteriin kimoina. Tämän näkee Sukupostissa: monen päistärikön kohdalla muissa tiedoissa lukee "Rekisterissä väriksi merkitty kimo". Minulla on vahva epäilys, että näin saattaa olla tapahtunut muuallakin, joten päistärikön suvusta löytyvät kimot ovat usein potentiaalisia päistärikköjä. Kimot ovat ongelmallisia myös siksi, että ne peittävät päistärikön (kuten muutkin värit) alleen. Pelkäksi kimoksi merkitty hevonen saattaa siis olla sekä kimo että päistärikkö. Puhumattakaan nyt siitä, että kimo on hyvin harvinainen väri cobeilla ja sekin on lähestulkoon aina peräisin pikkusektioita, joilla kimo taas on hyvin yleinen.

Myös muut vaaleat värit, welshien tapauksessa pääasiallisesti voikko, voivat tehdä varsinkin pienikuvioisen päistärikön tunnistamisen vaikeaksi. Toisinaan minulle on herännyt myös epäilys siitä, että jotkin ruunivoikoiksi, vaaleanruunikoiksi tai -rautiaiksi merkityt cobit voisivat olla sittenkin klassisia päistärikköjä. Käytännössähän klassinen päistärikkö nimenomaan vaalentaa yleisvaikutelmaa hevosen väristä, kun se lisää tumman peitinkarvan sekaan tasaisesti valkoisia karvoja.

Asioita ei yhtään helpota se, että klassinen päistärikkökin varioi jossain määrin. Olen nähnyt kuvia quarter-ori Olenas King Texasista, jonka väitetään olevan ihan testattu päistärikkö (suku tukee tätä väitettä, samoin jälkeläiset), mutta merkkinä päistäriköstä näkyy vain muutamia valkoisia karvoja hevosen ylälinjalla, lähinnä selkärangan molemmin puolin. Nämä karvat luonnollisesti näkyvät vain lähikuvissa, kauempaa katsoen tuo ori on ihan tavallinen ja vieläpä tummahko voikko. Se kuitenkin on jättänyt ihan klassista päistärikköä varsoilleen.

Jotta asiat olisivat vieläkin sekaisempia, jotkin klassiset päistäriköt vaihtavat radikaalistikin väriä vuodenaikojen mukaan. Useimmiten ne ovat kesäkarvassa hyvinkin vaaleita, mutta talvikarvassa huomattavasti tummempia, joissain tapauksissa päistärikkö saattaa jopa kadota suurelta osin talvella. Yleensä tämä yhdistetään alkuperäisiin, pitkän talvikarvan kasvattaviin rotuihin kuten shetlanninponeihin ja suomenhevosiin (ks. sh-t. Taika-Vappu). Minun mielestäni tätä esiintyy jonkin verran myös welsheillä, esimerkiksi B-ruuna Kaunisrannan Cornelius näyttää 12.2.2006 otetussa kuvassa tummemmalta kuin pari kuukautta myöhemmin.

Eikä tässä vielä kaikki: Kathmann mainitsee, että jotkin klassiset päistäriköt saattavat tummua jonkin verran iän myötä. Sen enempää tätä ilmiötä ei kirjassa ole avattu.

Yhdistäen siis nämä kaikki seikat: ei ole oikeastaan ihme, jos päistärikköjä ei ole saatu merkittyä kirjoihin oikein, vaan päistärikköjä on merkitty ei-päistäriköiksi ja ei-päistärikköjä päistäriköiksi. Tässä kohtaa päistärikköjen sukulinjojen tutkimisessa kannattaa melkeinpä heittää lusikka santaan.

Virtuaalimaailmasta sen verran, että täällä en muista törmänneeni koskaan päistärikköihin cobeihin, ainoastaan päistärkarvaisiin, joista jotkin on hieman virheellisesti kyllä merkitty päistäriköiksi. Eikä sinänsä ihme, onhan päistärikköjen cobien kuvat kiven alla.

–S

1 kommentti:

Tuire N. kirjoitti...

Olipa mielenkiintoinen teksti! Varsinkin tuo Olenas King Texasin päistärikköys on todella jännä, eihän hevosesta näy käytännössä mitenkään, että se todella olisi päistärikkö. Ja myös tuo talvikarvan tummuus, varsinkin Taika-Vapun voisi ajatella olevan tavallinen ruunikko hieman runsaammalla päistärkarvaisuudella.