torstaina, heinäkuuta 25, 2013

Kasvattajatunnukset

Jokin aika sitten ht.netissä kyseltiin ihmisten kasvattajatunnuksista ja yleisesti hevosten nimistä. Niinpä ajattelin tässä kesä-, työ- ja inssityökoomassa raapustella niistä blogiin, kun parempaakaan ideaa ei aivoista putoile.

Ion
Ylivoimaisesti eniten käytetty kasvattajatunnus, tämän tunnuksen saavat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki Ionicin kasvatit ja niitä ei suinkaan ole vähän. Puoliveriset, frederiksborgit, kalliovuortenponit, terskit, tennesseenwalkerit, gidranit, appaloosat, welshponit, kylmäveriset, Ion kelpaa kaikille. Tai ainakin me panemme sen kelpaamaan. Ionicin hevosista ainoastaan arabit ja kladrubit eivät automaattisesti saa Ion-tunnusta ja joskus se jätetään joiltain pitkänimisiltä pois lyhentämään ja yksinkertaistamaan nimeä. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa kasvateista saa tämän tunnuksen.

Ion-tunnuksen historia on samalla Ionic-nimen historia, sehän on johdettu tallin nimestä suoraan. Tästä on puhuttu ennemminkin blogissa, Ionic-nimen historia on jopa minulle ja Ginille hieman hämärä. Se saattoi olla alunperin jokin nonsense-nimi jossain ulkoasussa, joita tein ja piti tehdä jokin otsikkokuva ja siihen tekstiä tai jotain. Ja ehkä Gin sitten keksi, että tuohan olisi tallinnimenä hyvä. Eihän sen pitänyt enää tallia perustaa, mutta sitten kävi pieni vahinko. No, eipä sillä väliä enää. Keksitty joka tapauksessa.

Ionin
Ion-tunnuksen suomalainen genetiivimuoto, käytetään suomenkielisissä nimissä. Viime aikoina tätä on käytetty jonkin verran knabstrupeilla ja alunperin sitä käytettiin lähes säännönmukaisesti VRP-kasvateilla. Nykyisinkin jotkut ponit saavat Ionin-tunnuksen ja suomalaisen nimen. Satunnaisesti käytetään muillakin roduilla, viimeisin on FWB-ori Ionin Sammontakoja.

frá Jón
Islanninhevoskasvateilla käytetty tunnus. Jón tarkoittaa ionia islanniksi. Näitä ei ole montaa maailmalla, kun meidän issikkakasvatit voinee edelleen laskea kahden käden sormilla. Mutta on kuitenkin olemassa ja nyt kun meillä taas pari issikkaa on, niin frá Jón -kasvattejakin on luvassa.

Iostream
Aikanaan ravureilla ja peitsareilla käytetty tunnus. Voisi kuvitella liittyvän Ion-tunnukseen, muttei oikeastaan liity. Syypää tämän keksimiseen ja käyttämiseen olen minä, joskus nörttipäissäni päätin että meillä pitää olla hevonen nimeltä Include Iostream ja kun tuolloin oli ravureita, niin niille sitten ja tulin ajatelleeksi, että ravureillehan kyllä voisi sopia Iostream kasvattajatunnukseksi. Include Iostream ei kuitenkaan ollut meidän ensimmäinen Iostream-kasvatti vaan se odotti sopivaa hetkeä eli sitä, kun löysin orlov-tammalle amerikkalaisen oriin nimeltä Codemaster. Tällä hetkellä tätä ei käytetä kun meillä ei ravureita ole, mutta en nyt toistaiseksi suostu hylkäämäänkään tätä tunnusta.

Gin
Tämän historia lienee ainakin vanhoille harrastajille tuttu: Virginia liikkui ht.netissä (ja kai muuallakin) alunperin nimellä Gin, joka on hänen lempinimensä muutenkin. Syksyllä 2001 syntyi sitten ensimmäinen Virginian kasvattama tekkevarsa ja sille tällättiin kasvattajatunnukseksi etuliite Gin. Loppu on historiaa. Gin-tunnus on roikkunut mukana siitä lähtien, alunperin Gin käytti sitä kaikille omille kasvateilleen, mutta sittemmin Ion jyräsi sen ja Gin jäi elämään vain ahaltekien kasvattajatunnuksena. Vuoden 2003 jälkeen kaikki Gin-hevoset ovat olleet ahaltekejä.

Pink
Kasvattajatunnuksista uusin, käytetään Pinkin laukkahevosilla ja onkin niin nokkelasti keksitty kuin että ihan tallin nimi semmoisenaan... Nykyään itse käsitän tämän ihan puhtaasti kasvattajaliitteenä ja hevosen nimi on sitten erikseen eikä minua häiritse hevonen nimeltä Pink Black Leaf, koska se on Black Leaf ja Pink sitten taas välttämätön paha siinä edessä. Pink-tunnusta käytetään kaikille kasvateille, vaikka se aiheuttaisikin tuskallisen pitkiä nimiä, kuten Pink Bombie The Zombie tai Pink New Kids On the Block.

(GA)
Sulkeissa siksi, että tämähän ei ole varsinaisesti kasvattajatunnus eikä ole sellaiseksi rekisteröitykään, vaan tuontihevosten tunnus. Sai alkunsa Gin Ahaltekin lyhenteestä, ensimmäiset GA-hevoset olivat tuontitekkejä, mutta sittemmin käyttö on laajentunut likimain kaikkiin muihinkin rotuihin. Hevonen, joka meille keksitään, saa miltei poikkeuksetta GA-tunnuksen nimensä perään. Laukkahevospuolella tämä on osoittautunut erinomaisen käteväksi käytännöksi, alunperinhän meidän laukkahevoset olivat kaikki tuonteja ja niitä oli satoja, joten vielä nykyisinkin tunnistan helposti Pinkistä lähtöisin olevat laukkahevoset siitä GA-tunnuksesta. Muuten en mitenkään voisi muistaa kaikkien nimiä ulkoa ja toisaalta niistä nimistä suurin osa ei ole mitään lentävän mielikuvituksen huipputuotteita, joten ne saattaisivat helpostikin sekaantua muiden nimiin.

– S

sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013

Taika tarinoi

Tällä kertaa ääneen pääsee welsh mountain -tamma Charismataidd Ion eli tuttujen kesken Taika.

----
Minä olen kuulemma tallin kaunistus ja oikein sievä ja vielä huippusukuinenkin ja vaikka mitä. Tuo toinen omistajatäti on tehnyt ihan sukututkimustakin ja meikäläisen sukua tunnetaan kauas, kauas hamaan muinaisuuteen. Liinut, metsälät, blueangelit ja kaikki hienot on suvussa. Niin juu, ja isä varsinkin on kuulemma tosi komea, sanovat. Eikä äiteessäkään mitään vikaa ole, sievä tamma sekin on.

No mä synnyin 6 VHKR-vuotta sitten keskellä kauneinta kesää. Ja myös keskellä päivää keskelle laidunta. Äitee tempaisi oikein jymy-yllärin kun se sillä tavalla meni varsomaan. Yleensä se on kuulemma pihistellyt sitä varsomista niin ettei kukaan vaan näe. Yöllä pimeässä ja just aina silloin kun kukaan ei vahingossakaan ole lähellä. Mutta nyt sitten näin, syöksysynnytys kirkkaassa päivänvalossa. Minä olin jo pystyyn yrittämässä kun ihmiset vasta huomasivat, että laumassa on uusi jäsen.
Varsa-aika meni mukavasti, kun saatiin olla paljon laitumella muiden samanikäisten kavereiden ja niiden emien kanssa. Mä olin aina kylläkin joukon pienin, muttei puhettakaan että olisin jotenkin jäänyt jalkoihin tai muuten pahnanpohjimmaiseksi. Kun on tarpeeksi itsepäinen, niin sitä saa ihan helposti samanikäiset kaverit ruotuun vaikka olisivat vähän isompia. Isokin kaveri uskoo kyllä, kun tarpeeksi napakasti nasauttaa kavioilla päin näköä. Minua sanottiin varsana Justiinaksi, en kyllä yhtään ymmärrä että miksi.

Ihmiset on ihan mukavia, varsinkin kun rapsuttelevat ja erityisesti siitä säkän päältä. Mukavaa, kiitos tätä vähän vielä lisää. Ja koska minä olen useimpien mielestä niin kovin nätti ja pieni ja suloinen ja kiltti, niin rapsuttelijoita riittää yleensä. Sehän kelpaa. Muuten ihmiset on kyllä kummaa sakkia. Yhtään ei edes leikillään saa potkia tai näykkiä, siitä tulee heti sapiskaa. Tosin sen opin jo hyvin aikaisin, että jos joku rapsuttaa, niin sitä ei napsita eikä potkita kun sitten se lopettaa rapsuttamisen. Varsinkin semmoiset pienet ihmiset on joskus tosi arkoja, pelästyvät jos tekee jotain äkkinäistä liikettä. Niiden kanssa pitää olla hyvin varovainen.
Ne isommat ihmiset eivät ole yhtä säikkyjä, mutta - ah! - niin huumorintajuttomia. Ei mitään toleranssia. Ja lisäksi ne olettaa, että mä hypin niitten pillin mukaan ihan missä tahansa. Nosta kavio, ota kuolaimet suuhun, pysy paikoillasi, älä syö ruohoa, käyntiä, ravia, laukkaa, pysähdys, peruutus, kaarre, mutka, este, you know. Aikansa tuota nyt viitsii katsella, mutta aina joskus tarttee panna ranttaliksi. Silloin ei sanota että kaunistus, vaan kauhistus. Onko se nyt oikeasti niin nuukaa?

No okei, olen mä suurimman osan ajasta ihan kiltisti. Ja lisäksi jos pitää valita, että tottelenko ja saanko namin vai en tottele enkä saa namia, niin no... Ei sillä että olisin mitenkään perso ruualle tai mitään... Se vähän näkyy meikäläisen mahanympäryksestä, vilkaiskaa vaikka kuvasta. Juu, en ole varsaa saamassa, ollut vaan ruoka-aikaan kotona.
Mutta yhdestä asiasta ei neuvotella. Meinaan vedestä. Pesuboksi nyt vielä menee, se ei ole niin paha asia, mutta jotkut lätäköt ja ojat ja purot! Ei tule kuuloonkaan. Semmosia poninsyöviä hirviöitä ei mennä lähelle. Nii.

keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013

Uusi Virtuaalifoorumi

Virtuaalifoorumi perustettiin vuonna 2011 ja hiljaisemman ajan jälkeen se on lähtenyt uudelleen nousukiitoon aktiivisuuden ja käyttäjämäärän kanssa. Myös minut siellä bongaa jossain määrin aktiivisempana kirjoittelijana kuin ht.netissä.

Niin että tervemenoa sinne vain.

maanantaina, heinäkuuta 01, 2013

Esittelyssä kuukauden valinnat

Heinäkuussa jonkinlaisena teemana on harvinaisemmat jutut. Niinpä oriina esitellään missourinfoxtrotter Twisty Thing Ion, tammana Szarość GA ja talliksi valikoitu Serein Camargues.


Ionicissa ei ole koskaan ollut monia missourinfoxtrottereita, sanottakoon se nyt heti. Luultavasti niiden määrän pystyy laskemaan yhden käden sormilla, ainakin melkein. Mutta näistä ensimmäinen oli se tärkein, Virginian vanha lemmikkiratsu, ori Sparkling Luminary. Ja sen tietää mitä tapahtuu, jos myynnissä on hevonen, jonka suvussa on jokin Ginin vanhoista suosikeista: kyllä se meille korjataan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa! Niin kävi Leevinkin parille varsalle. Näin meille löysi tiensä myös vanha tamma Honey, joka on vanhan Vista Ridgen kasvatteja samoin kuin emänsä (joku vanha harrastaja saattaa tunnistaa tuon Milli's-tunnuksen) ja sukulinjat menevät aina sinne 2000-luvun alkuvuosille. Honey itsekin oli syntynyt 2004 ja se tuli meille vasta 2008.

Honeysta on kuitenkin aika jättänyt, mutta pari varsaa se ehti tehdä Ionicin piikkiin ennen sitä. Ori Twisty Thing on toinen, sen isä oli Djoehemin oreja ja isän puolen suvun hevosista moni katosi Djoehemin myötä.

Tämä kuukauden valinta onkin epätoivoinen orimainos: onko kellään foxtrotter-tammaa, jolla olisi edes vähän sukua? Yksikin polvi riittäisi, kaksi olisi parempi ja kolmepolvisen, mutta erisukuisen tamman löytymiseen en edes usko. Twistystä olisi kiva saada varsa itselle ennen kuoppaamista, mutta mistäs tuolle tamman pieraiset? Kieltämättä kyllä houkuttaa keksiä yksi tamma sukuineen ja aloittaa laajempikin jalostus. Foxtrotter on hieno rotu ja ansaitsisi paikkansa virtuaalimaailmassa. Ja Twisty ansaitsisi varsan tai pari, sen verran vanhoja nimiä herran taustalta löytyy.


Sleesianhevostamma Szarość GA on ainoa, mitä on jäljellä meidän sleesianhevoslaumasta. Vuonna 2009 meillä syntyi peräti 5 sleesianhevosta, edellisenä vuonna oli syntynyt jo kaksi, mutta se riemu loppui siihen. Syyt lopettamiseen oli kelvollisten kuvien puute (menkääpä itse etsimään kuvia sleesianhevosista. Szarośćinkin kuvassa taitaa olla orlov) ja se perinteinen, että kahden polven jälkeen kaikki olivat sukua toisilleen. Myöhemmin meidän kasvatit päätyivät Camelotiin, jonka piti aloittaa sleesianhevosten kasvatus yhdessä kymmenien muiden rotujen kanssa, mutta talli ei koskaan päässyt jaloilleen ja on nyt kadonnut.

Szarość pitäisi kuopata mahdollisimman äkkiä. Syy miksi tätä ei ole tehty on se perinteinen: jos jostain löytyisi vielä sille ori, niin siitä saisi yhden varsan... Mikä taas johtaisi siihen, että sitten sille varsalle pitäisi saada varsa ja niin edelleen. Maailman paras vaihtoehto toki olisi se, että jos joku kasvattamisesta kiinnostunut ostaisi tamman (ja että sille kävisi paremmin kuin Camelotiin myydyille hevosille), mutta kun kyseessä on näinkin eksoottinen rotu, ei se ole kovin todennäköistä.


Piti Virginialta varmistaa, muistaako hän virtuaalimaailman alkuhämäristä yhtään tallia, joka olisi kasvattanut camarguenhevosia. Ei osannut nimetä yhtään. Joitain yritelmiä on ehkä ollut ja joitain hajanaisia yksilöitä, muttei koskaan sen enempää hänen muistikuviensa mukaan. Niinpä Serein Camargues -tallia voidaan pitää jonkinlaisena tiennäyttäjänä. Joku voisi pitää camargue-siittolaa hölmönäkin ideana, eihän villeinä eläviä camarguenhevosia varsinaisesti jalosteta reaalimaailmassa. Mutta tämähän on virtuaalimaailmaa, joten mikä ettei.

Etusivun mukaan Serein olisi perustettu jo vuonna 2011, mutta on ilmeisesti viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa viime aikoihin asti. Omaan silmääni se osui ht.netin esittelytopikista. Kasvatteja on syntynyt tosiaan vuodesta 2011 lähtien jonkin verran ja niitä on myynnissä aika monta. Pitäisiköhän tästä mennä itsekin ostamaan yksi camargue... Ehkä.

Talli ainakin vaikuttaa siltä, että sen hoitamiseen suhtaudutaan varsin rennosti, leväperäisesti, sanoisi joku toinen. Etusivulla jo sanotaan, että hevosilla kisataan satunnaisesti ja siltä tuo näyttääkin useimpien kohdalla. Tallin hevosilla on sekaisin piirrettyjä kuvia ja valokuvia, jälkimmäisistä osa on peräisin vapaasti kopioitavien joukosta, kuten Bob Langrishilta. Osalta hevosista puuttuu luonnekuvaus tyystin, osalla se on lauseen tai parin mittainen ja ne pisimmätkin, jotka löysin, ovat inhimillisen mittaisia.

Serein olisi varsin sympaattinen talli ja esittelyn arvoinen ilman harvinaista rotuaankin. Toivottavasti talli jaksaa tehdä tulevaisuudessa paljon pr:ää rotunsa eteen ja olla luovuttamatta, vaikka ketään muuta ei kiinnostaisikaan.

– S