sunnuntaina, marraskuuta 11, 2018

Onko virtuaaliharrastuksesta mitään hyötyä?

Tulin taannoin teilanneeksi koko nykymuotoisen virtuaaliharrastuksen suorastaan kivikautiseksi jäänteeksi jostain vuodelta 2005 (teksti Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus), joka tulee kaatumaan omaan vanhanaikaisuuteensa. Onko tämä koko pulaaminen virtuaalihevosten kanssa siis aivan turhaa ja hyödytöntä? (En nyt lähde lainkaan siihen, että suurin osa harrastuksista voidaan lukea turhiksi ja hyödyttömiksi, mutta jos ne ovat harrastajan mielestä kivoja niin niillä on paikkansa maailmassa.)

Sanoisin ettei välttämättä. Mieli tekisi huutaa: "Ei todellakaan!" Maailma muuttuu, se on ihan totta, mutta eivät kaikki virtuaalihevosharrastuksen opettamat asiat ole suinkaan tarpeettomia nykyään eivätkä oikeastaan vanhanaikaisiakaan.

Ensimmäinen asia on netiketti, käytöstavat ja muu sen sellainen. Kirjoitin tästä aiheesta jo jotakin pohdintaa vuosi sitten otsikolla Virtuaalihevostelijoiden valtakunta ja olen edelleen sitä mieltä, että meillä on täällä aika kiva yhteisö. Eivät virtuaalihevostelijat aina ole kunnostautuneet maailman kauneimmin käyttäytyvinä ihmisinä, varsinkaan ht.netin aikoina, mutta nykyään Keskustassa meno on todella siistiä (ja ht.net likipitäen kuollut). En nyt väitä tämän olevan poikkeuksellista, mutta ei joka paikassa tällaista ole. Toivon että harrastajat ottavat tästä mallia omaan käytökseensä muissakin yhteisöissä ja muistavat että netissäkin pitää olla jonkinlaiset käytöstavat.

Tätä läheltä liippaa kommunikaatio ja varsinkin hyvä ja toimiva kommunikaatio, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitäkin pitää harjoitella, ei se mikään sisäsyntyinen taito tai lahja ole. Jos nyt vaikka mietitään sitä, että joku haluaa tilausvarsan joltain toiselta, on tämä asia pystyttävä selkeästi kommunikoimaan molempiin suuntiin: millainen varsa, mihin tulee, mistä vanhemmista, milloin syntyy, millainen nimi, entä sukupuoli ja niin päin pois. En muista viimeisen vuosikymmenen aikana enää saaneeni sähköpostia, jossa lukisi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Haluan tilausvarsan" (usein toki ilman isoa kirjainta, parin typon ja muutaman huutomerkin kera). Virtuaalimaailman alkuaikoina näitäkin tuli kyllä vastaan, Virginialla olisi varmasti muutama sananen kerrottavana ja muistan kyllä itsekin joitain tapauksia. Niitä sai sitten aina miettiä, että viitsiikö tästä nyt lähteä kyselemään tarkentavia kysymyksiä vai deletoidaanko posti suoraan ja leikitään ettei se koskaan tullut perille.

Tuossa tulevaisuus-tekstissä mainitsin että sähköposti saattaa suhteellisen outo käsite nykynuorelle. Vanha kunnon email on viimeisen viiden tai kymmenen vuoden aikana kokenut vähän inflaatiota ja kommunikaatiota on siirtynyt muihin kanaviin. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta, lähetin viime kuussa henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteestani 4 sähköpostia, joista 2 koski yhtä laskua, yhdessä oli tilitietoja siskolle asiasta joka oli jo sovittu puhelimessa ja yhdessä oli liitetiedostona artikkeli kaverille. Ei hääppöinen saldo eikä lokakuu ollut mitenkään poikkeuksellisen "vähämailinen".
Työelämässä (toki vähän alasta ja firmasta riippuen) tilanne on kuitenkin ihan toinen. Ainakin minä lähetän helposti sen 4 mailia päivässä. Eli väitän sähköpostiakin edelleen tarvittavan ja käytettävän, ja tässä on vähän sama juttu kuin yllä: ei edes ns. diginatiivien sukupolvi osaa käyttää sähköpostia syntyessään, sekin on taito jota pitää treenailla ihan siitä alkaen että otsikoi kunnolla ja kirjoita nimesi sinne loppuun. Ja virtuaalimaailmassahan treenataan! Täällä edelleen tosi paljon asioita hoidetaan nimenomaan mailitse.

Kun nyt itseeni pääsin, niin ainakin minulle on toisinaan töissä ollut suunnatonta hyötyä siitä, että koodaan HTML:ää unissani, kas kun olen sitä Ionicin ja muiden tallien kanssa treenannut kovasti jo toistakymmentä vuotta. Minä en tiedä josko HTML kuuluu nykyään johonkin peruskoulun opetusohjelmaan (olisi syytä kyllä IMHO), mutta ei se ainakaan omassa ikäluokassani välttämättä mikään perustaito ole. Kyse ei ole vain siitä, että osaan nimenomaan HTML:ää, mutta olen käyttänyt töissä todella paljon DITAa ja Docbookia, jotka ovat samankaltaisia markup-kieliä, koodi on samannäköistä, tagit vain vaihtelevat. Opetteluprosessi on ollut varsin helppo. Tokihan näihinkin on ollut tarjolla WYSIWYG-editorit, jolloin sitä koodia ei tarvitse edes nähdä, mutta sitten kun asiat menevät solmuun eikä editori tottele, on aina niin helppo käydä katsomassa että miltä koodi näyttää ja korjata asiat siellä.
Ja kyllä sitä HTML:ääkin on tarvinnut. Viimeistä edellisessä työpaikassa piti eräässä projektissa tehdä "monimutkainen" taulukko. Käytetyn työkalun varsin alkeellinen WYSIWYG-editori ei siihen taipunut, vaan se piti tehdä käsin ja nimenomaan HTML:llä. Taulukko oli lähestulkoon samanlainen kuin kaksipolvinen sukutaulu, niin että sehän tuli selkärangasta viidessä minuutissa. Kollegoilta sateli kiitoksia, kun olivat kuulemma itse räpeltäneet sen kanssa hyvän tovin.

Vähän sama koskee kuvankäsittelytaitoja, niitäkin saattaa työelämässä tarvita vaikkei varsinainen graafikko olisikaan. Se että osaa rajata kuvan, muuttaa sen kokoa ja mahdollisesti vähän parannella värejä nopeasti voi säästää hyvinkin paljon aikaa, kun sitä ei tarvitse teettää jollain toisella. Ja kun tähän lisätään virtuaalihevostelijoiden yleisesti hyvällä tasolla oleva tekijänoikeuksien tuntemus, ei tule vastaan tapauksia, joissa todetaan että joo, otin tämän ja tuon kuvan ihan vaan netistä, eikö olisi saanut. Kyllä, näitäkin on näkynyt ihan yritysten sivuilla asti.

Niin ja samaa voisin sanoa oikeastaan kirjoittamisestakin, mutta sitäkin käsittelin jo tuossa Virtuaalihevosten valtakunta-tekstissä, joten totean nyt vain että harvemmin siitäkään on haittaa, että on treenannut hyvän tekstin tuottamista, vaikka sitten virtuaalihevosilla.

Loppukaneettina voinkin sanoa, että ei tätä harrastusta niin muinaisena kannata pitää. Tai että jos vähän vanhanaikaiseksi joku tätä haukkuisikin, ei se välttämättä ole lainkaan huono asia.

–S

sunnuntaina, marraskuuta 04, 2018

RL: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (HWSD)

Olen esitellyt blogissa jo muutamia geenivirheistä aiheutuvia sairauksia (LFS, HERDA, WFFS), nyt on vuorossa kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (hoof wall separation disease, HWSD).


lähde: Pixabay

Samoin kuin nuo muutkin esitellyt, HWSD on resessiivisen geenivirheen aiheuttama oireyhtymä. Jos hevosella on vain yksi kopio virheellisestä geenistä, se on oireyhtymän kantaja, mutta itse oireeton. HWSD-hevonen syntyy vain jos molemmilla vanhemmilla on vähintään yksi virheellinen kopio. HWSD ei ole kaikissa tapauksissa niin "tappava" kuin aiemmin esitellyt ja koska oireiden vakavuus vaihtelee, on ainakin teoriassa mahdollista että HWSD-hevonen elää sen ikäiseksi asti, että se voi saada omia jälkeläisiä. Niinpä tässä alla on esitetty periytymistaulukko eri kombinaatioille:

N/N (ei kantaja)N/HWSD (kantaja) HWSD/HWSD (sairastunut)
N/NN/N (100%) N/N (50%)
N/HWSD (50%)
N/HWSD (100%)
N/HWSDN/N (50%)
N/HWSD (50%)
N/N (25%)
N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (25%)
N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (50%)
HWSD/HWSDN/HWSD (100%) N/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (50%)
HWSD/HWSD (100%)

Kuten nimestä voi päätellä, HWSD aiheuttaa kavion irtoseinäisyyttä. Kavion ulkoseinämä ei ole kunnolla "kiinnittynyt" sisempiin kerroksiin ja se lohkeaa irti helposti. Lohjennut reuna on usein rakenteeltaan karhea ja kuitunen, kavioaines on kiillotonta. Oireyhtymä vaikuttaa kaikkiin kavioihin. Vastasyntyneellä varsalla ei ole oireita, mutta lohkeilu alkaa yleensä viimeistään puolen vuoden iässä.

Koska hevosen paino kohdistuu nimenomaan tälle kavion kovalle ulkoseinämälle, seinämän lohkeaminen aiheuttaa sen että paino kohdistuu anturaan. Vakavimmissa tapauksissa hevonen joudutaan lopettamaan erilaisten komplikaatioiden takia ja kärsimysten välttämiseksi, lievemmissä tapauksissa ja oikein hoidettuna hevonen pystyy liikkumaan ja laiduntamaan, mutta käyttöhevosiksi näistä ei tietääkseni ole. Kengitys on hankalaa ja naulat eivät yleensä pysy kiinni hauraassa kaviossa. Modernit kengitystavat, kuten kenkien liimaus tai ns. hoof bootit voivat olla parempi vaihtoehto. Ruokinnalla pystytään auttamaan näitä lieviä HWSD-tapauksia jonkin verran, lähinnä kai sen takia että kavioaines ei ainakaan puutostilojen takia mene huonommaksi. Oireyhtymä on kuitenkin parantumaton ja hoito on vain oireiden lievittämistä.

HWSD:tä on löydetty ainoastaan connemaranponeilta. Teoriassa se olisi mahdollinen myös niillä roduilla joihin saa risteyttää connemaroja, lähinnä siis ratsuponeilla, mutta tiettävästi tapauksia ei ole löydetty. HWSD:tä löytyy ympäri maailman, se ei ole ilmeisestikään sidottu mihinkään tiettyyn maahan tai sukulinjaan. Irlannin connemarakantakirja vaatii oreilta HWSD-testin, mutta HWSD-kantajia ei suljeta pois jalostuksesta jotta rodun geenipooli ei supistuisi liikaa. Tällä hetkellä kantajia on noin 15-20 prosenttia ponikannasta.

Lähteet
Animal Genetics Inc.: Hoof Wall Separation Disease (HWSD)
Connemara Pony Breeders Society: Hoof Wall Separation Disease
Connemara Pony Research Group: FINLAND: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä (Hoof Wall Separation Syndrome [HWSS])
Logie, S: Hoof wall separation disease
Practical Horse Genetics: Hoof wall separation disease (HWSD)
Sandman, J: Hoof wall separation disease and the genetics of it in Connemara Pony
Suomen connemarayhdistys ry: Kavion irtoseinäisyysoireyhtymä, Hoof Wall Separation Syndrome (HWSD)
Wikipedia: Hoof wall separation disease

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2018

Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus?

Muutama vuosi sitten muistelin menneitä postauksessa Virtuaalimaailman lama – voiko sille edes tehdä mitään? Tuolloin oltiin ht.netissä (miten kivikautiselta sekin tuntuu nykyään!) huolissaan virtuaalimaailman lamasta, joka ei tuolloin kuitenkaan ollut mikään uusi asia. Olihan sitä ollut ilmassa jo vuosia. Esitin tuolloin oman mielipiteeni siitä, miksi virtuaalihevoset olivat niin suosittuja silloin 2000-luvun ensivuosikymmenellä ja miksi ne nykyään eivät ehkä niinkään. Nyt heräsin taas aiheeseen ja ajattelin pohtia ääneen miltä näyttää virtuaalihevostelun tulevaisuus.


No, ei välttämättä kovin hyvältä.

Tai ainakaan tämän meidän tunteman nykymuotoisen virtuaalihevosharrastuksen tulevaisuus ei ole mielestäni kovin ruusuinen. Sillä onhan tämä nyt aika vanhanaikaista, jos miettii. Varsinaisesti mikään ei ole radikaalisti muuttunut vajaassa 20 vuodessa, perusperiaatteiltaan virtuaalitallit ja -hevoset ja koko harrastus on hyvin samankaltaista kuin vuonna 2001. Hevosten sivut tehdään käsin, tallien sivut tehdään käsin, kisakutsut tehdään käsin, kisatulokset päivitetään hevosten sivuille käsin. Kun oikein miettii, tämä on tosi paljon käsityötä. Tai en minä tiedä muista, mutta ainakaan itse en ole hyvistä suunnitelmistani huolimatta saanut väkerrettyä minkäänlaista automatisoitua systeemiä yhtään mihinkään.

Eksyin nyt vähän sivupolulle, mutta jatketaan oikeaa asiaa. Väitänkin ettei vuonna 2001 tehty kisakutsu tai hevosen sivu eroa juurikaan vuoden 2018 samanlaisesta sivusta. Yksityiskohdissa voi olla eroja, mutta ei sen enempää. Toisaalta se ei ole välttämättä huono asia: monet asiat ovat vuosien kuluessa hioutuneet nykyiselle mallille yrityksen ja erehdyksen kautta. Harrastajat ovat huomanneet että kannattaa tehdä tämä ja tuo asia noin tai näin. Nämä asiat pitää löytyä kisakutsusta, nämä asiat hevosten sivuilta. Ei kukaan hyödy siitä, että alamme muuttaa toimivia metodeja vain muuttamisen vuoksi.

Silti tämä nykymuotoinen virtuaaliharrastus voi olla uudelle, mahdollisesti nuorelle tulokkaalle outo ja pelottavakin maailma. Sähköposti, nettisivut, aika alkaa ajaa näistä vähän ohitse. Kuten sanoin tuossa aiemmassa postauksessa, nykyään on Instagram, Twitter, YouTube, Tumblr, WhatsApp ja vaikka mitä muita palveluita, jotka ovat helpompia ja monelle varmasti luontaisempia valintoja kuin html-editori ja sähköposti. Niin että ei mikään ihme, jos ei uusia harrastajia ja varsinkaan nuorempaa polvea saada houkuteltua virtuaalihevosten pariin näillä meidän ehdoilla.

Mutta ei muuttuneet tekniikat poista sitä seikkaa, että ihmiset haluavat leikkiä, käyttää mielikuvitustaan, kirjoittaa, piirtää ja olla kiinnostuneita hevosista. Insta-talleista onkin puhuttu jo muutama vuosi, itse en ole oikein osannut niihin perehtyä (jos on vinkkejä näistä, latokaa kehiin) enkä tiedä millaisia ne oikeastaan ovat. Mahdollisesti muillakin alustoilla on vastaavia virtuaalitalleja ja -hevosia, voisin kuvitella että ainakin Tumblr voisi tarjota ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden.

Palaako virtuaalihevosharrastus niin sanotusti juurilleen, enemmän siihen tietynlaiseen roolipelaamiseen, jossa "oikeasti" oltiin hevosen- ja tallinomistajia, oli päiväkirjaa ja vastaavaa? Ehkä. Nykyinen harrastushan on tullut monilla aika kauas tästä, harrastus on kasvattamista, kilpailemista, laatuarvosteluita, ei niinkään tallinpitoa tai hevosenhoitoa edes mielikuvitustasolla. Kyllä, puhun myös itsestäni, eihän Ionicin touhu ole mitään sellaista, millä olisi varsinaisesti edes mielikuvituksessa mitään liittymäkohtaa oikeisiin hevosiin tai tallinpitoon, se on vain kasvattamista, uusia hevosia ja uusia varsoja uusista yhdistelmistä.

Ennustan, että nykymuotoinen virtuaaliharrastus tulee kuolemaan jollain aikavälillä kokonaan. Ei ehkä kovin nopeasti, koska meitä kovaksikeitettyjä fossiileita (lue: pahoin addiktoituneita harrastajia) on edelleen paljon ja varmasti pyöritämme tätä hommaa niin kauan kuin se vain on mitenkään järkevää. Mutta väistämättä harrastajia tulee putoamaan pois ja jossain vaiheessa ehkä toteamme harrastajia ja sitä kautta hevosia olevan liian vähän että olisi mitään järkeä jatkaa enää itsekään.

Tietenkin nykymuotoisessa virtuaalihevosharrastuksessa on niitä valonpilkahduksia, ettei sen tulevaisuus välttämättä ole niin synkkä kuin esitin. SPC ja sen kisasysteemi on erinomainen esimerkki tästä. Ehkä ja toivottavasti sen tyyppisiä "palveluita" tulee virtuaalimaailmaan enemmän tulevaisuudessa ja hyvä niin, koska automatisoitu systeemi sopii tällaiselle laiskalle.

Entäs minä itse sitten? No, varmasti tulen jatkamaan Ionicin ja Gin Ahaltekin kanssa niin kauan kuin se on jotenkin kivaa. Ehkä jatkan tuon fossiilin pyörittämistä yksikseni vielä sittenkin kun muita harrastajia ei enää ole, koska onhan se aina ollut sellainen ihan vain itselle tehtävä juttu. Ja eihän sitä tiedä, jos olen pahastikin väärässä kun näin pessimistisiä ennustuksia laadin. Ennustaminen on aina vaikeaa, tulevaisuuden ennustaminen varsinkin.

– S

sunnuntaina, lokakuuta 21, 2018

Ionicin National Show Horset

Tässä postauksessa esittelen Ionicin NSH:t.


© Bob Langrish

NSH:n kohtalo on toisaalta samanlainen kuin niin monen muunkin risteytysrodun: niitä on Ionicissa teetetty lähinnä sen takia, että voidaan. Että otetaan yhden rodun hevonen ja risteytetään se toisen rodun hevosella ja saadaan kolmatta rotua. Ei jalostaja koskaan voi vastustaa risteyttämistä... Mutta samalla NSH:n tilanne on kovin erilainen kuin monen muun risteytysrodun, se on tullut pysyäkseen.

Ensimmäinen NSH-kasvatti syntyi jo niinkin varhain kuin 2005 ja sen jälkeen niitä onkin syntynyt likimain vuosittain, ei suurta määrää mutta varsa tai pari. Valitettavasti niistä ensimmäisten vuosien kasvateista hankkiuduttiin eroon ja tämän hetken vanhimmat kantahevoset ovat ori Too Hot Zeal Ion (s. 2008) ja tamma Mingela Ion (s. 2009).

Koska kasvatus ei menneinä vuosina ole ollut erityisen mittavaa, tälläkin hetkellä melkoinen prosentti hevosista on ensimmäisen polven saddlebred-arabi-risteytyksiä. Lopuilla sitten onkin yleensä toinen vanhempi NSH ja toinen arabi, tai joissain tapauksissa saddlebred. Kahden NSH:n risteytyksiä ei taida olla enkä tiedä onko sellaisia ikinä tehtykään, sen verran meillä tuo kasvatus on nojannut kantarotujen käyttöön. Mutta nyt on tulossa myös ihan NSH+NSH-varsoja!

NSH:n jalostuksessa kävi pikku moka kymmenkunta vuotta sitten. Huomasin vasta vuonna 2012, että muutama vuosi sitten reaalimaailman NSH-yhdistys oli muuttanut jalostusohjesääntöä ja uuden säännön mukaan NSH:ssa tuli olla 50-99% arabiverta. Aikaisemmin vaatimus oli ollut 25-99%. Bloggasinkin tästä tuolloin otsikolla National Show Horsen jalostus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saddlebrediä ei voi yhdistää NSH:een, koska silloin arabiprosentti putoaa alle 50:n. Meillä sen sijaan oli tallissa hevosia, jotka olivat 3/4-saddlebredejä ja pelastin tilanteen tuolloin käyttämällä niille pelkästään arabeja. Nykyään pyrin pääasiassa teettämään veriprosentiltaan oikeita NSH:ita, yhdistän saddlebredin NSH:een vain harvoin. Teen tätä kuitenkin jonkin verran, lähinnä silloin kun itsestä tuntuu siltä että se on paras vaihtoehto. Tämä on toki vain ns. tilapäinen ratkaisu ja näiden hevosten varsat syntyvät arabeista, jolloin prosentit ovat taas kohdillaan.

NSH:lla on lieviä kuvaongelmia, koska oikeiden NSH:iden kuvia ei omista arkistoista löydy mitenkään mahdottomasti ja soveltaminen on välillä haastavahkoa. NSH on omissa mielikuvissani suorastaan äärikaunis rotu, yhdistää arabin ja saddlebredin parhaat puolet eli on siro, jalo ja näyttävä, mutta myös suoritushevonen. Etsipä siinä sitten kuvia, niin... Väriasiat eivät tee tätä yhtään helpommaksi, arabeilla ei toki erikoisvärejä ole, jos kimoa ei lasketa, saddlebredeillä sen sijaan on ainakin voikkoa ja tobianoa (olisi muitakin muttei Ionicissa).

Kuten tunnettua, NSH on askellajihevonen ja ARJ:ssa se on tervetullut saddlebredien luokkiin sekä saddleseatiin että varsinaisiin askellajiluokkiin. Meidänkin hevoset ovat jonkin verran kilpailleet ARJ:ssä ja haluankin mainita ainakin ori Too Russian Ionin, jolla on kolmisenkymmentä sijoitusta ARJ:stä. Tammoista Fatalii Ion, Aji Cristal Ion ja Too Snappy Ion ovat myös saalistaneet vähän enemmän kuin vain muutaman sijoituksen.

–S

sunnuntaina, lokakuuta 14, 2018

Ionicin newforestinponit

Newforestinponeista on tullut Ionicissa yllättäen vähintäänkin keskikokoinen rotu, poneja on tällä hetkellä parisenkymmentä. Tosin suunnilleen puolet niistä on ihan uusia ostoksia, kun Elen myi ponejaan pois ja sorruin sitten... vähän...


Jos ihan rehellinen olen, newforest ei ole koskaan ollut rotuna sillä tavalla... kiinnostava. Nätti poni, toki, yleinen ja tunnettu, mutta lopulta virtuaalimaailmassa se ei ole ollut vuosiin mitenkään erityisen yleinen. Mielestäni se on aina vähän kärsinyt tästä "tavallisen ja yleisen rodun" leimasta, kaikki tietävät newforestinponin, kun niitä Suomessakin on paljon. Käsi ylös, joka on joskus eläissään ratsastanut nyffillä! Niin, jopa minä joudun nostamaan käteni. Ja olihan rotu ymmärtääkseni varsin yleinen näky silloin aivan 2000-luvun alussa, sitä löytyi Liinulta ja Koululaaksosta ja Greymaskistakin, oletettavasti muiltakin talleilta ja todennäköisesti ainakin silloin tällöin on ollut pelkästään tai pääasiassa nyffeihin keskittyneitä kasvattajiakin. Mutta jotenkin viime vuosina nyffejä on osunut minun tutkaani harvakseltaan, varsinaisia siittoloita ei oikeastaan lainkaan. Toki tunnustan, etten ole kovinkaan hyvin perillä ponipiireistä noin yleisesti, joten minun tietooni ei välttämättä kannata tässä asiassa luottaa. Kertokaa siis jos olen väärässä ja ihan mieluusti kuulisin nyffikasvattajista, entisistä ja nykyisistä.

Miten sitten Ioniciin tuli nyffejä? Nnoh. Ensimmäinen poni oli tuontitamma Rosett's Lucetta GA, keksitty alkuvuodesta 2012. Ihan täyttä varmuutta ei ole, että miksi sen keksin, mutta epäilen sillä olleen jotakin tekemistä tuon NF-kuvia -sivuston kanssa. Se nimittäin taidettiin perustaa joskus tuolloin, se tarjoaa virtuaaliharrastajille suurehkon määrän vapaasti kopioitavia nf-kuvia. Minä ihastuin kuviin ja sitten niitä oli tietysti pakko saada omaankin käyttöön, joten siitä vain sitten poninkeksintään.

Lucetta onkin nykyisin meidän nyffilauman varsinainen kantatamma, siitä jäi meille 4 varsaa, kaikki eri oreista. Koska yhden ponin pohjalta on mahdotonta aloittaa yhtään sen pidempää jalostustyötä, olen keksinyt ja ostanut poneja lisää. En kovin aktiivisesti, nyffi ei ole mikään suuri kasvatusrotu, mutta nyt taannoin todella tuli ostettua kymmenkunta uutta ponia, kuten aiemmin mainitsin. Tällä hetkellä lauma onkin aika kiva suvullisesti, ponit ovat hyvin lyhytsukuisia, 0-3-polvisia ja, kiitos noiden Elenin ponien, sisäsiitos ei ole uhkana ihan heti. Nyffejä on satunnaisesti käytetty myös (virtuaalisten) ratsuponien kasvatuksessa, voisi toki käyttää enemmänkin jos vain pääsisi mielensä päälle siitä, aionko jatkaa rp-kasvatusta vai en.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että nyffi on tullut Ioniciin jäädäkseen!

– S

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2018

RL: Lavender Foal Syndrome (LFS)

Tämä teksti jatkaa samalla linjalla WFFS:n ja HERDA:n esittelyiden kanssa. Tällä kertaa käsittelyvuorossa on arabeilla esiintyvä lavender foal syndrome (LFS).


(kuvan hevonen ei liity LFS:ään mitenkään)

Kuten HERDA ja WFFS, LFS on myös perinnöllinen, yhdestä geenivirheestä aiheutuva sairaustila. Se on näiden tavoin resessiivinen, hevonen voi kantaa yksinkertaista LFS-virhettä ja on itse täysin terve, mutta jos kaksi tällaista hevosta risteytetään, varsalla on 25% todennäköisyys saada geenivirhe molemmilta vanhemmilta, jolloin sillä on LFS. Mutatoitunut geeni on MYO5A. Joskus LFS:n sijaan käytetään termiä coat color dilution lethal (CCDL).

LFS-varsan ehkä parhain tuntomerkki on sen väri: karva on usein vaaleaa, vaaleanpunertavan tai laventelin sävyistä, toisinaan hopeansävyistä tai harmahtavaa. Jotkut varsat voivat olla melko normaalin sävyisiä tai näyttää vaaleahkolta raudikolta, joten väri ei ole sataprosenttisen varma merkki LFS:stä. Pelkkä erikoinen väri ei olisi ongelma, mutta geenivirhe aiheuttaa jonkinlaisen kehitysvaurion aivoissa ja neurologisia ongelmia. Varsalla on ongelmia jaloilleen nousemisen kanssa eikä se välttämättä pysty siihen lainkaan. Lisäksi sen jalka-, selkä- ja kaulalihakset kouristelevat, kouristusten yhteydessä voi esiintyä ilmeisen hallitsemattomia jalkojen liikkeitä. Monet lähteet mainitsevat myös vaikean synnytyksen, joka voi johtua siitä että LFS-varsat ovat syntyessään melko suurikokoisia. Parannuskeinoa ei ole ja varsat lopetetaan mahdollisimman nopeasti, koska ne eivät missään tapauksessa ole elinkelpoisia.

LFS:ää esiintyy arabeilla ja arabiristeytyksillä, yleisin se on egyptiläislinjaisilla. Ensimmäiset tiedossa olevat havainnot LFS:stä ovat ilmeisestikin 50-luvulta. 2000-luvun puolella sille on onnistuttu kehittämään geenitesti, jolla pystytään selvittämään LFS:n kantajat.

Lähteet
A. Bierman, A. J. Guthrie, C. K. Harper: Lavender foal syndrome in Arabian horses is caused by a single‐base deletion in the MYO5A gene
Animal Genetics Inc: Lavender Foal Syndrome (LFS)
Arabian Horse Association: Lavender Foal Syndrome (LFS)/Coat Color Dilution Lethal (CCDL)
Wikipedia: Lavender foal syndrome

maanantaina, lokakuuta 08, 2018

Esittelyn arvoisia uusia tulokkaita

Siitä on reilu vuosi, kun viimeksi esittelin joitain uusia hevosia. Meille syntyy vuosittain tolkuttomasti varsoja, puhumattakaan nyt tuonti- ja ostohevosista, ja nämä kaikki ovat tietenkin aina loistavia yksilöitä, mutta syystä tai toisesta sieltä loistavien yksilöiden seasta nousee aina muutamia ihan lemppareita. Tässä pieni katsaus niihin.


ara-app-t. Romantikk Ion
Romantikkin isä Thaz Exotikk mainittiinkin jo edellisessä postauksessa, kantakirjaori ja kaikkea plus tietysti muutenkin suosikki. No, ei kai tytär voi olla mitään muuta kuin suosikki jo ihan pelkästään isänsä takia? Ikävän kuvaton vielä.

budj-t. Priton Nidalee
Tosi tuore hankinta, kaksipolvinen budjonnytamma. Tässä myös osuu kaikki kohdilleen: suku on erinomainen meille, nimi on tosi kiva ja sitten vielä koulupainotteinen, taitaa olla tällä hetkellä ainoa koulu-budjonny, muut ovat este- ja kenttäpainotteisia. Ja sitten tämän isä! Arvostelin sen taannoin VSN:ssä ja rakastuin totaalisesti. Kaula, etuosa, runko ja takaosa ovat lähestulkoon täydelliset minun silmiini, ikävä vain että etuset ovat sen verran koukussa että oli pakko antaa kakkonen niistä ja sitten en yleensä anna CH:ta tai RCH:ta. Taistelin pitkään itseni kanssa, ajattelin että jos joku tulee kyseenalaistamaan palkintopäätökseni, väitän olevani kierosilmäinen ja etten sen takia huomannut vääriä jalkoja (en kyllä ole, mutta mistäs sen muut tietää?). Mutta ei kyennyt silti. Ihan hirveät paineet löytää Nidaleelle maailman täydellisin kuva jostain.

exm-o. Cefnmoor Spike
Suvullisia exmooreja ei ole tarjolla kuin mutaa marraskuussa, joten pitäähän ne korjata talteen jos sattuu tulemaan vastaan. Spiken tapauksessa lisäviehätystä lisää myös se, että oriilla on jokaisesta SPC-lajista Supreme Champion titteli ja sitten tietysti Elite Allround.

fell-t. Nerywick Lady Stardust
Voisin oikeastaan kirjoittaa felleistäkin samalla tavoin kuin exmooreista: ei ole tarjolla kovin runsaasti. Niinpä suvullinen tamma vieraasta suvusta oli hieno löytö. Nimeä hinkattiin jonkin aikaa kasvattajan ja oriinomistajan kanssa, mutta löytyi onneksi se täydellinen.

hackneyponi-o. Bristol Ion ja t. Bridony Ion
Ja sama laulu hackneyponin kanssa! Nämä ovat omia kasvatteja omista tammoista, mutta isäori on muualta. Molemmat ovat niittäneet jo kunniaa ja ruusukkeita myös SPC:ssä.

RMH-t. Night Owl Hazard
Aivan tuore hankinta tämäkin, kiva yksipolvinen rocky-tamma. Varmasti tulee olemaan äärimmäisen tärkeä siitostamma! Ja lisäksi tuo nimi tuppaa vähän naurattamaan.

kisber-t. PP's Vivianna
Mitäpä ei Ponipallerosta löytyisi! Veeran tammasta ja meidän oriista syntyneellä kisber-tammalla on kaksi polvea sukua ja ainoastaan ii. on varsinaisesti meidän oma tuonti, muut kantavanhemmat ovat muualta.

lipizza-tammat Aquamarina ja Themidora
Joo, mä tiedän. Minun piti näistä lipizzoista luopua. Siltähän tämä näyttääkin, kun keksin kaksi suvutonta tammaa lisää...

mecklenburg-o. Berater des Ions
Ensinnäkin: valjakkopainotteinen puoliverinen. Ei mikään turhan yleinen näky Ionicissa. Sääli. Valjakkokuva vieläpä, ei niitäkään kovin paljon ole. Taisi olla ensimmäinen mecklenburg-kasvattikin ikinä. Ja jostain syystä päätin tämän kanssa käyttää virtuaalikoirille (dobermanneja oli eka pentue) keksimääni des Ions -tunnusta, en kyllä yhtään tiedä että miksi.

mft-o. Mustang's Sleepy Walking, o. Roy Creek Hurricane GA ja t. Ozark's Heartbeat Jenny
Foxtrottereiden tilanteesta olen rutissut vuosikausia, mutta viime aikoina olen rutissut vähemmän ja tehnyt enemmän asioiden parantamiseksi. Kyllähän tätä on siis suunniteltu, että lisää hevosia pitää ostaa ja keksiä, mutta olen aina sanonut ettei hyväkään suunnittelu paranna sitä tekopuolta pätkääkään. Mutta nyt siis on jotakin ihan tehty ja voin taputella itseäni harteille.

morgan-t. Sault Ste Marie Ion
Tuo suku! Tuo nimi!

sh-o. Ionin Suojeluskuntalainen
Tämä on näitä tänä vuonna syntyneitä suomenhevosia, jotka kaikki saavat nimensä sisällissota-aiheen mukaan. No, tämän nimi ei ole ehkä sieltä parhaimmasta päästä, aika ns. helppo. Mikä tästä oriista tekee merkittävän on ensiksikin tuo kuva. Voiko olla ihanampaa? Ei. Ja sitten en tiedä mikä tässä nyt oikein kävi, mutta sain päähäni ilmoittaa tämän raveihin yhden toisen kolmivuotiaan kanssa. Suojis polveutuu ihan täysin ratsusuvusta, mutta ei se kai menoa haittaa, suomenhevonenhan on tunnetusti monipuolisuusihme. Saa nähdä millainen tykki tästä radoille vielä tuleekaan.

–S

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2018

Meritoituneita ionicilaisia

Kun muissakin blogeissa listataan laatiksissa sun muissa pärjänneitä hevosia, niin kyllä meilläkin! Tässä siis vähän katsausta siihen, mitä kaikenlaisia palkintoja meidän hevosilta löytyy.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

KANTAKIRJATUT
conn-o. Breezy Belenos, 98p. KTK-I
wC-o. Meistr Rhaglaw Ion, 80p. KTK-I

kisb-o. Lorand Ion, 77p. KTK-II
ox-o. Thaz Exotikk, 76p. KTK-II
sdb-o. Hahana Loa Ion, 75p. KTK-II
austp-t. Larrakeyah Ion, 75p. KTK-II
old-t. Valeriana Ion, 75p. KTK-II
highl-o. Suaimhneach Ion, 73p. KTK-II
sha-o. Lukacs KTN, 72p. KTK-II
twh-o. Kill Game Ion, 71p. KTK-II
kisb-t. Rozsa Ion, 70p. KTK-II
non-o. Megyesz Tamas GA, 70p. KTK-II

nf-t. Forest Creek Queenie, 64p. KTK-III

Aika tasaista kakkospalkintojen riviä! No, meillä on kyllä ihan hyvärakenteisia hevosia, joilla on ktk-meriitit kerättynä, joten voi aina valita sieltä parhaasta päästä. Kiellän että valitsisin kantakirjaan vähän harvinaisempia rotuja, vaikka tuolla nyt onkin kaikenlaista noniusta, shagyaa ja australianponia.

Pari poimintaa: Breezy Belenos, 98 pisteen kantakirja-connu! Jestas, siitä on tykätty kyllä. Ja se meni tilaisuuteen vielä ns. ktk-kelvottomana, se ei ollut näyttelyistä saanut siihen mennessä kuin yhden SA:n. Olen sitä muutaman kerran näyttelyttänyt kantakirjauksen jälkeen, tuloksena SA ja RCH eli sen perusteella ei mikään "never better"-poni. Mutta siis onhan tuo komea ori, en minä sillä.

Sitten Thaz Exotikk, ikisuosikkini. Tuo kuva on ollut jo toistakymmentä vuotta se, jonka valitsen aina kunkin ajan ehdottomasti hienoimmalle arabioriille. Exotikkin suku on 100% kuolattava, ensinnäkin rakastan tuota sen isää, Kerpan omistamaan Hib Ibn Erotikkiä. Hieno ori, hieno suku, hieno nimi (joskus tosin mietin, että miksen tehnyt tästä meidän orivarsasta Thaz Erotikkiä? Olisi linja jatkunut. Toki Exotikk on hyvin lähellä, ehkä sitten Exotikkin varsa). Ja emän suvusta löytyy kaikenlaisia vanhoja suosikkeja: Piekna Kobieta, Starline Enzo, Gajrat, Farr Dammar, Ramzes GA, Thaz Mahjal GA... Ja sitten Exotikkillä itsellään on vielä kivasti sijoituksia saddleseat-luokista. Että tässä olisi nyt sitten muodollisesti pätevä siitosori, luonnekuvauksen kirjoittelen heti kun pystyn keksimään siihen jotain muutakin kuin "Täydellinen!" Vaikea tehtävä.

SPC-tittelit
En nyt listaa tähän kaikkia, joilla on vähintään Supreme Champion jostain lajista, vain valikoituja herkkuja.

austp-o. Gold Coin’s Splendor: elite (IH), elite (D), elite (allround)
austp-t. Elegy JDB: elite (R), supreme champion (D)
austp-t. Larrakeyah Ion: elite (IH), supreme champion (R), elite (allround)
hacknp-o. Hadrian REB: elite (D), supreme champion (IH)
hacknp-t. Alayna Ion: elite (D), supreme champion (IH)
wpb-t. Neniadol Ion: supreme champion (R), supreme champion (D), champion (IH, elite (allround)

No joo, tässä on vain ihan murto-osa niistä poneista, jotka ansaitsisivat tulla listatuiksi, noita suosikkejani eli ryhmän 3 poneja. Meillä on päälle 30 ponia, joilla on elite-titteli jostain lajista tai sitten allround elite.
Mutta ehkä kaikkein huomionarvoisinta on se, että olen SPC:n omistajarankingissa sijalla 3 joka lajissa paitsi in-handissa (siinä 4.) ja samoin myös allroundissa, jossa lasketaan kaikkien lajien pisteet yhteen. Minä! Top-3 kilpailija! En olisi tätä päivää kuvitellut näkeväni.

Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelu
Harvinaisten M&M-ponien laatuarvostelun mainitsin jo syksyn trendejä esittelevässä postauksessa taannoin ja kyllä, tähän on tultu: meillä on laatispalkittuja poneja (ja minulla ei ole hermoromahdusta).

Premier-palkitut:
highl-t. Bhana-Phrionnsa Ion

Excellent-palkitut:
highl-o. Suaimneach Ion
highl-t. Dh'èirich Ion
exm-t. Aelinor Ion
exm-o. Alaric Ion

Jos ihan rehellisiä ollaan, meillä olisi useampikin premier, jos jaksaisin yhtään panostaa. Ja on tuonne tullut ilmoitettua sellaisiakin poneja, jotka eivät ole saaneet mitään palkintoa.

Näin, siinä meidän ns. hienoimmat hevoset. Ei kannata pelätä että voisin kovin pian kirjoittaa toisen samanlaisen listauksen, mutta uusilla hevosilla. Palataan asiaan kahden vuoden kuluttua, aikaisintaan.

– S

sunnuntaina, syyskuuta 30, 2018

RL: Hereditary equine regional dermal asthenia (HERDA)

Esittelin viikko sitten WFFS:n, joka aiheuttaa iho-oireita. Tänään vuorossa on HERDA, toinen perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa myös iho-ongelmia.


© marty11, CC BY-NC-SA 2.0 (kuvan hevonen ei liity HERDAan mitenkään)
Kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

WFFS:n tavoin HERDA on perinnöllinen sairaus, joka johtuu yhden geenin virheestä. Se on resessiivinen, jos hevosella on yksi virheellinen kopio, se on itse oireeton kantaja, mutta voi periyttää sitä varsoilleen. Jos molemmilla vanhemmilla on sama virheellinen geeni, varsalla on 25% todennäköisyydellä HERDA.

HERDA aiheuttaa häiriöitä kollageenin toimintaan. Yleensä ongelmat näkyvät hevosen ihossa enkä tiedä jos virheellinen geeni vaikuttaa kollageeniin kaikkialla elimistössä vai vain ihon kollageeniin. HERDA-hevosen iho on hauras ja se rikkoutuu helposti. Iho voi olla myös "irtonaista", jolloin se irtoaa alemmista kudoksista helposti. Aiheutuneet haavat ja vammat ovat vaikeasti parantuvia ja jättävät isoja arpia. HERDA vaikuttaa ennen kaikkea selän alueen ihoon ja sitä ei välttämättä huomata nuoresta varsasta vaan vasta siinä vaiheessa, kun hevosta aletaan totuttaa satulaan. Käytännössä useimmat HERDA-hevoset lopetetaan siinä vaiheessa kun HERDA varmistuu, niitä ei voi käyttää ratsuina eikä jalostukseen.

HERDAa esiintyy vain quarter-hevosilla sekä muissa rekistereissä, joissa sallitaan risteytykset quartereihin, kuten Paint Horse ja appaloosa. Geenivirheen suurin levittäjä on quarter-ori Poco Bueno (1944-69), johon lähes kaikkien nykyisten HERDA-kantajien sukilinja johtaa. Vähäpätöisempi levittäjä on ollut Poco Buenon täysiveli Old Grand Dad ja oletettavasti myös molempien orien isä King. Poco Bueno oli suosittu siitosori, sillä on nelisen sataa rekisteröityä quarter-varsaa, tilastollisesti potentiaalisia HERDA-kantajia olisi pari sataa. HERDA raportoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1971, myöhemmin ymmärrettiin sen periytyvä luonne ja osattiin yhdistää se Poco Buenoon. Nykyään HERDAn aiheuttavaa geenivirhettä voidaan jo testata. Cutting-linjaisista quartereista lähes kolmannes kantaa HERDA-virhettä.

Lähteet
Animal Genetics Inc: Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia (HERDA)
Movet: Herda (Hereditary Equine Regional Dermal Asthenia)
The Horse: HERDA: DNA Tests Available for Disfiguring Skin Disease
Wikipedia: Hereditary equine regional dermal asthenia
Wikipedia: Poco Bueno

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2018

Rotuesittelyssä exmoorinponi

Exmoorinponi kuuluu M&M-rotuihin siinä missä aiemmin esitelty fellponikin.


© Keith Wilson, CC BY-NC 2.0
Kuvaa rajattu, pienennetty ja värejä muokattu

Historia lyhyesti
Exmoorinponi on todennäköisesti vanhin Brittein saarten poniroduista, vaikkakaan modernin DNA-tutkimuksen perusteella se ei ole todennäköisesti sukua satojen tuhansien vuosien takaisille hevosille, joiden jäänteitä on Englannista löydetty. Oletettavasti exmoorinponit ovat kuitenkin peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta, jolloin Britannia oli vielä maayhteydessä manner-Eurooppaan.

Arkeologiset löydöt osoittavat, että lounais-Englannissa käytettiin kesytettyjä hevosia kuljetuksiin jo 4. vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua. Mahdollisesti poneja oli aikaisempina vuosisatoina (ehkä vuosituhansinakin) metsästetty ruuaksi. Britannian roomalaisajalta (43-410) on olemassa jo kuvalöydöksiä, joissa esiintyy nykyisen exmoorinponin kaltainen eläin. Domesday Bookissa vuodelta 1086 on ensimmäinen säilynyt kirjallinen maininta Exmoorin alueen poneista.

Exmoorin alue oli ns. kuninkaan metsää vuoteen 1818 asti. En löytänyt tarkkaa mainintaa siitä, milloin tämä kuninkaan metsä perustettiin, se on voinut saada alkunsa useampia vuosisatoja aikaisemmin. Kuninkaan metsäalueet olivat ainoastaan kuningashuoneen käyttöön varattuja metsästysalueita, joilla eivät muut saaneet metsästää, tietynlainen suojelualue siis. Joidenkin lähteiden mukaan paikalliset maanviljelijät olisivat saaneet laiduntaa ponejaan alueella vuodesta 1700 lähtien. Joka tapauksessa Exmoorin alueella eli villiponeja, joiden määrä oli suurimmillaan tuhansissa.

Vuonna 1818 Exmoorin alue myytiin yksityiselle. Exmoorin kuninkaan metsän viimeinen vartija Sir Thomas Acland kuljetutti muutaman kymmenen ponia omille mailleen Winsfordiin, lähelle Exmooria. Nämä ponit muodostivat ns. Anchor Herdin, jonka jälkeläisiä on olemassa vieläkin. Loput villiponit myytiin, mutta jonkinlainen osa niistä päätyi paikallisille omistajille ja olettaisin, että näiden laidunnusta jatkettiin edelleen Exmoorin alueella. 1800-luvulla exmoorinponeja risteytettiin jonkin verran muihin rotuihin, jälkeläiset olivat varsin käyttökelpoisia eläimiä, mutta eivät yhtä sitkeitä kuin alkuperäisponit.

Exmoorinponien rotuyhdistys perustettiin vuonna 1921 säilyttämään puhdasrotuinen ja oikeantyyppinen exmoorinponi. Yhdistyksen pitämä kantakirja suljettiin vasta niinkin myöhään kuin 1963. Exmoorinponi kärsi pahoin varsinkin toisesta maailmansodasta ja rotu oli vaarassa kadota kokonaan. Vähimmillään puhtaita poneja oli vain viitisenkymmentä yksilöä. Yhdistys ja erityisesti paikalliset kasvattajat kuitenkin saivat nostettua rodun jaloilleen ja nykyään Exmoorin alueella vaeltaa poneja villinä.

Historia virtuaalimaailmassa
Exmoorinponi on harvinaisempi kuin fellponi enkä osaa nimetä yhtäkään vanhaa kasvattajaa. Nykyään exmooreja on Ionicin lisäksi muutamissa muissa siittoloissa, kasvatti- tai ponimäärät eivät ole suuria.

Käyttö
Pienikokoinen, mutta voimakas exmoorinponi on useimmiten lasten ratsu, mutta niitä käytetään myös valjakkoponeina. Menneinä vuosisatoina poneja käytettiin kaikkeen mahdolliseen työhön, mutta nykyään ei työkäytöstä voida tietysti enää puhua. Virtuaalimaailmassa exmoorinponi voi kilpailla SPC:ssä.

Rakenne
Tässä on rotumääritelmän vapaa ja siten epävirallinen suomennos:
– Yleisesti ottaen exmoorinponilla on selkeä ponileima.
– Pää on selväpiirteinen ja ponimainen.
– Korvat ovat lyhyet ja leveät.
– Otsa on leveä.
– Silmät ovat suuret, leveälle sijoittuneet ja ulkonevat, silmäkulmat ovat ulkonevat (ns. toad eye) ja silmänympärystän iho/karva on vaaleaa (pangare).
– Sieraimet ovat suuret, jauhokuono (pangare) on mainittu rotumääritelmässä myös.
– Päänliittymä on ohut.
– Kaula on pitkähkö ja ihanteellinen ratsulle.
– Lavat ovat loivat.
– Runko on leveä ja syvä, kylkiluut ovat hyvin kaareutuneet.
– Selkä on tasainen, leveä, myös lautaset ovat melko tasaiset. Hännänkiinnitys on suhteellisen korkealla.
– Jalat ovat kuivat, lyhyet, asettuneet leveälle. Kavioaines on tummaa.
– Takasääri muodostaa suoran linjan kintereeseen ja siitä ylös istuinkyhmyyn.
– Liikkeet ovat suorat ja pehmeät, mutta liioittelemattomat.
– Kesäkarva on ohutta ja kiiltävää.
– Talvikarva on kaksikerroksinen, alla on pehmeä eristävä karva, päällä kova, öljyinen karva joka pitää vettä.
– Jouhet ovat runsaat ja karkeat, pitkää vuohiskarvaa ei juuri ole.
– Väriltään exmoorinponit ovat ruunikoita tai tummanruunikoita, valkoisia merkkejä ei sallita rekisterissä. Pangare-merkit ovat yleensä hyvin selkeät ja se on toivottavaa. Hallakko mainitaan värinä myös, mutta itse suhtaudun tähän hieman skeptisesti.
– Ihanteellinen säkäkorkeus on oreilla 119,4-129,5 cm ja tammoilla 116,8-127 cm.

Lähteet
Equine Worl UK: Exmoor Pony Breed Profile
Everything Exmoor: Exmoor Ponies
Kym ní Dhoireann: The Horse Amongst the Celts
The Exmoor Pony Centre: History
The Exmoor Pony Society (useat sivut)
The Exmoor Pony Society: Breed standard
Wikipedia: Exmoor Pony
Wikipedia: Royal forest

– S