keskiviikkona, syyskuuta 20, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – sabino

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


Ulkonäkö
Sabinolla on valkoista väriä yleensä jaloissa ja päässä, usein myös vatsassa on laikkuja ja väri voi nousta kylkiin, kupeille ja kaulalle. Laikkujen rajat ovat hyvin epäsäännölliset ja rikkonaiset, pitsimäiset. Sukkien joltain reunalta lähtee usein juova ylös, "silmäpako". Päistärkarvaa esiintyy myös. Joillain päistäriköillä voi kuitenkin jalka tai pari olla tummiakin. Silmien sinisyys ei ole kovin tyypillistä sabinoille, mutta sitä saattaa esiintyä.

Pienikuvioisella sabinolla on usein vain rikkoreunaiset sukat ja päämerkki, mahdollisesti valkoinen laikku vatsan alla. Suurimmillaan sabino on täysin valkoinen, jolla on pieniä tummia laikkuja päässä, korvissa, niskassa tai silmien kohdilla. Tätä nimitetään toisinaan sabinovalkoiseksi.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Pienikuvioinen sabino ei näytä varsinaisesti kirjavalta, sillä on vain suurehkot merkit. Varsinkin jos merkkien reunat eivät ole niin pitsimäiset kuin sabinoilla yleensä, tunnistaminen on vaikeata.
Sabino voi sekoittua myös splashed whiteen, jolla yleensä on kuitenkin hyvin selkeät laikkujen reunat, mutta molemmat kuviot varioivat jonkin verran, niin että näiden kahden ero voi olla joissain tilanteissa olematon.
Lähes täysin valkoista sabinoa ei käytännössä pysty ilman geenitestejä erottamaan esimerkiksi suurista valkokirjavuuskuvioista, jotka aiheuttavat samanlaisen värityksen. Samoin täysin valkoinen sabino voi sekoittua tuplavoikkoon.

Esimerkkikuvia
Voikko sabino, merkkien rajat ovat melko suorat ja mietinkin voisiko tämä olla ennemmin splash kuin sabino. Mahdollista.
Rautias sabino, aika tyypillinen ja selkeä sabino.
Piirroskuva mustasta sabinosta
Ruunikko sabino, melko pieni kuvio, mahanalustaa ei näy, mutta käytännössä tällä on vain isot merkit, jotka ovat vähän rikkoreunaiset
Musta sabino, jolla on paljon päistärkarvaa rungossa
Rautias sabino; hyvin tyypillinen tapaus
Musta sabino, vähän erikoinen ilmestys sabinoksi, mutta todennäköisesti se sellainen on ja kyllä sabino voi tuonkin näköinen olla (ts. ei oikein sovi mihinkään toiseenkaan kirjavuuskuvioon)
Ruunikko sabino, oikea malliesimerkki sabinosta

Esiintyminen ja yleisyys
Varsinainen sabino-geeni (SB1) löydettiin vuonna 2005 ja sille on kehitetty geenitesti. Toistaiseksi SB1:stä on löydetty seuraavilta roduilta:
– Amerikanponi (?)
– Azteca
– Miniatyyrihevonen
– Missourinfoxtrotter
– Mustangi (Spanish Mustang?)
– Paint Horse
– Quarterhevonen
– Shetlanninponi (oletettavasti amerikkalainen)
– Tennesseenwalker

Geenitesteistä huolimatta SB1:stä ei ole löydetty esimerkiksi arabianhevosilta, englantilaisilta täysiverisiltä, clydesdalenhevosilta tai shirenhevosilta. Kahdella ensinmainitulla sabinonkaltaiset kuviot ovat pääasiassa selitettävissä valkokirjavuuden eri varianteilla, shiren tai clydesdalen suurien merkkien aiheuttajaa ei ole toistaiseksi pystytty selvittämään. Monilla muillakin roduilla esiintyy sabinonkaltaisia merkkejä, mutta niiden aiheuttajaa ei tiedetä varmaksi tai on geenitesteissä on paljastunut ettei se ole sabino. Esimerkiksi suomenhevosilla luultiin olevan sabinoa, mutta toistaiseksi geenitesteissä on jäänyt kiinni splashed white. Itse käytän näistä tällaisista kuvioista termiä "sabinonkaltainen", jos en tiedä mikä kuvion aiheuttaa. Kun ne nyt näyttävät sabinoilta vaikkeivät välttämättä sitä olekaan.
Tällä hetkellä SB1:stä on löytynyt vain amerikkalaisista roduista, en tiedä pitäisikö tästä voida päätellä muuta kuin että geeni löydettiin Kentuckyn yliopistossa ja suurin osa testatuista hevosista lienee amerikkalaisia.

Lyhenteet
Sabinolla ei ole virallista lyhennettä. Virtuaalimaailmassa se lyhennetään toisinaan sab, esim. rt sab (rautias sabino).

Vieraskieliset nimet
Englanti: sabino
Ruotsi: käytetään englanninkielistä nimeä
Saksa: käytetään englanninkielistä nimeä

Genotyyppi
SB1
SB1SB1 (isokuvioinen)

Huomattavaa periytymisessä
SB1 on ns. epätäydellisesti dominoiva geeni. Yksinkertaisena esiintyessään se aiheuttaa pienehkön kuvion, pääasiassa jalka- ja päämerkit. Kaksinkertaisena se puolestaan aiheuttaa kokovalkoisen, suurimerkkisen sabinokuvion.

sunnuntaina, syyskuuta 17, 2017

Ionicin welsh mountainit

Welsh mountainit ovat Ionicissa varsin tuore rotu, ne ovat tulleet tallille vasta nyt 2010-luvulla. Tosin ihan alkuaikoina meillä oli yksi mountain-ori, Whiten Melfyn, jota kylläkin käytettiin B- ja part bred -jalostuksessa, yhtään puhdasta mountain-varsaa se ei jättänyt ja miten olisikaan, meillä ei ollut yhtään tammaa eikä mountain ollut kasvattirotu lainkaan. Melfynillä on aika pitkä suku ja kiitos takautuvan pakastesperma-mahdollisuuden, meillä syntyy lähitulevaisuudessa mountaineja, joiden isä on Melfyn!

Melfyn kuoli 2007 ja seuraavia mountaineja saatiin odottaa viisi vuotta vuoteen 2012, jolloin ostin kaksi Paraatiponien kasvattia, ori Austin Dawnin ja tamma Aufania Dawnin. Nämä kaksi ovat meidän nykyisen mounttilauman kantaponeja. Varsinkin Aufania jätti melkoisen määrän jälkeläisiä, yhteensä 9 kappaletta, joista yksi oli tilausvarsa ja 4 puhdasta mountain-varsaa. Sekaan mahtuu kaksi part brediä (se tilausvarsa oli näistä toinen), kaksi C-sektiota ja yksi B-welshkin. Noista mountaineista yhden isä on Austin, muilla on ulkopuolinen ori isänä. Austinista jäi kaksi mountainia ja yksi C.

Olen noita mountainejakin ostellut satunnaisesti lisääkin, tällä hetkellä löytyy Adinan, Coedwigin ja Elenin kasvatteja tallista. Suosikkini on tamma KW Wynnifred, joka on nätti kuin karkki. Lisäksi sillä on kiva suku ja kiva nimi. Sukujen suhteen meillä on aika hyvä tilanne, mitään nimeä ei esiinny varsinaisesti liikaa (paitsi ehkä Austinia ja Aufaniaa) ja jalostus rullaa tällä hetkellä kivasti eteenpäin. Kuten B-sektionkin kohdalla, koko lauma polveutuu ostoponeista, mitään alusta lähtien itse kasvatettuja mountaineja meillä ei ole.

– S

keskiviikkona, syyskuuta 13, 2017

Ionicin B-welshit

Welshien B-sektio kuului Ionicin alkuvuosien kasvatusrotuihin, kolmena ensimmäisenä toimintavuotena niitä syntyi yhteensä parikymmentä kappaletta, sitten luovuimme welsheistä kokonaan (cobit olivat saaneet lähtöpassit jo aiemmin). Silloinen kanta ei ollut järin iso ja arvata saattaa, että into kasvatukseen laimeni samaa tahtia kuin riski sisäsiitokseen kasvoi. Ei ole ensimmäinen eikä ainoa rotu, jonka kanssa kävi näin. Welsheistä hankkiuduttiin tuolloin eroon osin myymällä poneja, osin lopettamalla niitä ja lopputulos on se, että Ionicin vanhoja B-welshejä näkyy nykyponien suvuissa äärimmäisen harvoin. Luulin ettei niitä ole enää lainkaan missään, mutta onnistuin kuitenkin taannoin pyydystämään itselleni tamma Maldwyn Jadinen, jonka isän puolen suvusta löytyy vielä vanhoja ionicilaisia! Sen iiee. Day-End Ionin suvusta löytyy kolme kantaponia, ori Golden Marcos ja tammat Ariana ja Dawning's Daylight. Nämä ovat sivujenteko-päivämäärän perusteella ihan ensimmäisten hevosten joukossa, mitä Ioniciin on keksitty. Day-Endin ei. Acornhill's Caradoc on jo "tuoreempi" tapaus, tullut Ioniciin "vasta" alkuvuodesta 2005!

Vuonna 2008 syntyi yksi yksittäinen tilausvarsa meidän vanhasta ponitammasta, seuraavan kerran welshejä Ionicissa nähtiin vuonna 2012 ja seuraavana vuonna syntyivät ensimmäiset Ion-welshit pitkään aikaan. Ensimmäinen uuden aallon B-welsh oli muistini mukaan tamma Gambler 2782, jonka taisin ostaa vähän sattumalta kun olin taas laittanut pystyyn perinteisen "Ostan melkein mitä vain"-topikkini jollekin foorumille. Sitten niitä alkoi kertyä, ostoponeja tuli ainakin Lai'esta, Eleniltä (tunnuksella Cedion), Metsälammesta, Vienrestä, Kirberasta, Pencalowista... Nykyinen welsh-kanta pohjautuu ihan puhtaasti ostoponeille, olen noita ostellut aika paljon ja sen lisäksi käyttänyt omilla tammoilla vieraita oreja melko aktiivisesti. Niin ja B-sektioon voi sotkea sekaan aina mountainia ja sitäkin korttia olen käyttänyt jonkin verran, vaikken oikein pidäkään siitä ideasta. B-welshin kuitenkin pitäisi olla ratsuponi par excellence, mountainit eivät sitä aina ole ja sen takia en halua ihan hirveän paljon mountainia mukaan B-welsheihin. Mutta välillä pitää katsella joitain asioita vähän sormien läpi.

No, ei niitä ostoponeja vuosien mittaan ole ihan hirveitä määriä tullut hankittua ja kun kasvattanutkin olen koko ajan, niin alkavat samat nimet näkyä suvuissa vähän turhan usein. Niinpä ostin tuossa loppukesästä muutaman ponin lisää, Adinasta ja Vinhakulmasta. Uudet, aivan vierassukuiset ponit ovat melkoinen piristysruiske, mutta pidän toki silmät auki muidenkin sopivien ostoponien varalta. Sain osto-topikkiini useampiakin kiinnostavia tarjouksia, mutta laiskuuttani en ole vieläkään kaikkiin sopiviin tarrannut kiinni. Luulin että B-welshejä olisi vähän, vaan väärässä olin (onneksi): niitä tuntui löytyvän aika moneltakin.

Noita sukuja läpikäydessäni bongasin muutaman nimen, joita esiintyy meidän ponien sukutauluissa aika usein ja useammin kuin yhden ponin kautta:
– o. Fresnoy Palma's
– o. Red Star
– o. Phany Leon ja sen poika H.F. Dart Leon

Väreistä ja kuvista sen verran, että suosisin törkeästi voikkovärisiä, mutta kun kuvia ei ole tarjolla kovin kummoisia määriä, niin täytyy turvautua sitten perusväreihin ja kimoihinkin. Kimokammoa poden myös vähän näiden kanssa, ei ole kiva jos koko laumasta tulee kohta kimoja. Suosikkikuvaa noiden joukosta on vaikea valita, niin monta kaunista ponia on tällä hetkellä, mutta ehkä Sibrwd Ddiofal Ion voittaa hienoimman ponin tittelin turpakarvan mitalla.

– S

sunnuntaina, syyskuuta 10, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – splashed white

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Splashed whitea on kuvailtu osuvasti näin: valkoinen hevonen, jonka päälle on ylhäältä päin kaadettu tummaa maalia. Valkoista väriä on yleensä vähintään jaloissa ja päässä, mutta usein myös mahassa, takaosassa ja kaulan alaosissa. Herasilmät ovat yleiset. Laikkujen rajat ovat selkeät, tasaiset ja suorat. Häntä on usein valkoinen tai kaksivärinen.

Pienikuvioisella splashilla on sukat ja/tai isohko päämerkki. On mahdollista, että kaikkein pienikuvioisimmilla splasheilla nämä merkit ovat hyvin pienet, kenties vain matala sukka tai pari ja ehkä pieni päämerkki.
Suurimmillaan splash on kokovalkoinen, jolla on tumma laikku etuosassa, kaulassa tai päässä.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
On selvää, että pienikuvioinen splash ei näytä kirjavalta lainkaan vaan yksiväriseltä hevoselta, jolla on merkkejä.
Sabino ja sen kaltaiset kuviot aiheuttavat suuria merkkejä ja kirjavuutta rungon alaosiin, mutta niillä on yleensä rikkonaiset rajat, mitä splashilla ei esiinny.

Esimerkkikuvia
Rautias splashed white, ihan varma tapaus, Sukupostin mukaan testatusti SW1. Tässä linkitetyssä kuvassa eivät silmät näy, mutta tamman muissa kuvissa näkyvät herasilmät selkeästi. Pää on valkoinen, jaloissa korkeat sukat. Oikealla puolella kyljessä on valkoinen pieni laikku, se ei ole mitenkään erityisen tyypillinen splasheille. Vasemman silmän ympärillä on tummempi, rikkoreunainen laikku, sekään ei ole tyypillinen.
Rautias splashed white, hyvin selkeä splash, jolla kuitenkaan ei takaosassa ole lainkaan valkoista, valkoinen väri on keskittynyt etuosaan.
Rautias splashed white, melko epätyypillinen, koska laikkujen rajat eivät ole suorat vaan varsin kiharaiset, miltei sellaiset kuin sabinoilla. Russeilla ei kuitenkaan sabinoa esiinny, mutta splashia kyllä, niin että eiköhän tämä splash ole.
Rautias splashed white, erittäin selvä tapaus.
Piirroskuva splashed whitesta

Esiintyminen ja yleisyys
Splashed white on ilmeisesti hyvin vanha kuvio, koska se on levinnyt laajalle. Millään rodulla se ei ole erityisen yleinen, tosin osaa splashed whietista ei tunnisteta oikein, koska ne näyttävät yksivärisiltä. Splashia tiedetään/epäillään esiintyvän ainakin seuraavilla roduilla:
– Amerikanshetlanninponi (ei varmuutta esiintyykö)
– Englantilainen täysiverinen (erittäin harvinainen, ei oletettavasti testattuja)
– Gotlanninrussi (yleisyydestä ei tietoa, useimmat yksilöt ovat hyvin pienikuvioisia. Itselläni on teoria, että lähes kaikki russit, joilla on ylipäänsä valkoisia merkkejä olisivat splasheja)
– Islanninhevonen (harvinainen tai erittäin harvinainen)
– Kathiawari ja marwari (harvinainen, ei täyttä varmuutta esiintyykö splashia)
– Miniatyyrihevonen (yleisyydestä ei tietoa)
– Morganinhevonen (erittäin harvinainen)
– Paint Horse (harvinainen tai melko harvinainen)
– Quarterhevonen (harvinainen?)
– Suomenhevonen (useimmat yksilöt ovat hyvin pienikuvioisia)
– Trakehner (erittäin harvinainen)

Nimitykset ja lyhenteet
Käytän tässä blogitekstissä termiä splashed white, mutta kuviosta käytetään myös nimitystä suomenkirjava.
Splashed whitella ei ole virallista lyhennettä, virtuaalitalleilla käytetään erilaisia muunnelmia, kuten spl, splash, splw, sw. Suomenkirjava lyhennetään skrj ja sen eteen liitetään pohjavärin lyhenne, kuten rnvkkoskrj (ruunivoikko suomenkirjava).

Vieraskieliset nimet
Englanti: splashed white, splashed white overo
Ruotsi: käytetään englanninkielistä termiä
Saksa: nordische Scheckung, mutta usein käytetään myös englanninkielistä termiä

Genotyyppi
SW1
SW2
SW3sw3
SW4sw4

Huomattavaa periytymisessä
Kuten yllä näkyy, splashed whiten kaltaiselle kuviolle on toistaiseksi löydetty 4 eri geeniä (mahdollisesti 5), jotka voivat sen aiheuttaa. Ne ovat kaikki dominoivia.
SW1 on ensimmäinen löydetty geeni ja se lienee myös yleisin. SW1-geeni on löydetty myös suomenhevosilta. Se ei ole homotsygoottina (SW1SW1) letaali eikä tiettävästi aiheuta kuuroutta.
SW2-geeniä on toistaiseksi löydetty amerikkalaisilta quarterilta ja paintilta. Se ei ilmeisesti ole homotsygoottina letaali, mutta tähän geeniin liitetään toisinaan kuurous, joko täydellinen tai toispuoleinen.
SW3 on harvinainen, sitä on löydetty myös quartereilta ja painteilta. Sitä epäillään homotsygoottina letaaliksi, mutta tästä ei ole vielä varmuutta.
SW4 on tiettävästi löydetty vain appaloosilta ja se on harvinainen. Sitä epäillään homotsygoottina letaaliksi, mutta tästä ei ole vielä varmuutta.

Sitten on olemassa vielä ns. macchiato, joka tuottaa sabinonkaltaisen kuvion, mutta esiintyy samassa MITF-geenissä kuin SW1 ja SW3 (SW2 ja SW4 esiintyvät geenissä PAX3). Toistaiseksi macchiato on löydetty vain yhdeltä freiberg-oriilta. Ori on tiettävästi lähes steriili, joten se ei liene periyttänyt geeniä eteenpäin. Se on myös kuuro.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2017

Turnoffit hevosten myynti-ilmoituksissa

Kuvitellaan tilanne, että olet myymässä hevosta, muttet halua sen joutuva Ioniciin. Tiedäthän, se on meillä vain yksi nimi ja sukutaulu tuhansien muiden joukossa. Kullannuppuasi ei noteerata kuin ehkä viikon verran vuodessa, jonka aikana se joutuu vääntämään puolen tusinaa varsaa ja sitten se unohdetaan taas ja jossain vaiheessa kuolo korjaa. Ei, sinun hevosesi ansaitsee parempaa: kisatuloksia, laatuarvostelupalkintoja, luonnekuvauksen, tuhatsanaisen sukuselvityksen sen eittämättä erinomaisista esivanhemmista, joihin olet panostanut kaikkesi, kaikkesi! Tai ainakin se ansaitsee huomiota silloin tällöin. Niin että nyt sitten raapustat Keskustaan myyntitopikkia ja salaa toivot palavasti, että minä en tartu siihen. Olisihan se noloa sanoa suoraan että virtuaalimaailman kenties legendaarisin talli ei kelpaa omistajaksi, mutta toisaalta olisi noloa jättää asia roikkumaankaan klassisella lauseella "Katsotaan jos tulee vielä muita tarjouksia". Tällaisista päätyisi varmaan ikävänsävyisen blogipostauksen aiheeksi ja mitä muutkin harrastajat sanoisivat?

Ällös pelkää vaan lue eteenpäin. Neuvon tässä kädestä pitäen mitä avainsanoja ja -asioita kannattaa myynti-ilmoitukseen laittaa, jotta pysyn siitä kaukana.

Aloitetaan siitä seikasta, että olen laiska ja veltto enkä halua tuhlata aikaani tai energiaani asioihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti toivottomia. Joo, tästä huolimatta pyöritän Ionicia. Go figure. Tämä tarkoittaa sitä, etten yleensä edes tarjoudu ostamaan hevosta, josta epäilen ettei minulla ole saumoja sitä saada. Säästän omaa ja myyjän aikaa ja vaivaa jättämättä kokonaan ostotarjouksen kirjoittamatta, jos on pienikin epäilys siitä, että myyjä torppaa koko jutun.

Meidän hevosillahan ei tunnetusti kilpailla ja muutenkin aktiviteetti hevosen kanssa on hyvin vähäistä. Mainitse siis myyntitopikissasi sanapari "aktiivinen koti" ja – simsalabim! – et varmasti näe minua mailla halmeilla. No okei, jos olet myymässä harvinaissukuista budjonnya tai ylipäänsä venäjänratsuhevosta tai shagyaa tai jotain muuta eksoottista rotua, saatan yrittää vääntää asian sille mallille, että jos aktiiviseksi kodiksi riittää aktiivinen jalostuskäyttö, niin voisin ostaa mielihyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haluan hevosen epätoivoisesti eikä elämäni jatku ilman sitä. Voit olla imarreltu, tällaisia hevosia virtuaalimaailmassa on äärimmäisen vähän ja hevosesi on jotain todella erikoista, sellaista mitä ei 99 prosentilla virtuaalihevostelijoista ole ikinä.

Jos taas olet myymässä jotain eksoottisenrotuista elukkaa, jotain jota tiedät Ionicissa kasvatettavan ja hevosesi suku on jotain mitä Ionicista ei löydy, kannattaa myyntitopikissa vaatia ihan reilusti kisausta ja mielellään vaikka laatuarvosteluita. Olet turvassa, sillä vaikka miten paljon pureskelisin työpöytäni reunaa ja kiroilisin ohimenevää tilaisuutta täydellisen jalostushevosen hankkimiseen, en raapusta ostotarjousta. Mutta jos olet tosiaan myymässä jotain pöydänpureskelu-kategorian hevosta, kannattaa sitten toivoa, että se hevonen menee kaupaksi suht nopeasti. Jos myynnissä kestää eikä kiinnostuneita tunnu löytyvän, yritän kyllä iskeä arkaan paikkaan ja muutaman päivän tai viikon kuluttua saatan tehdä tarjouksen hevosesta tyylillä "en kisaa mutta jalostukseen pääsisi ja loppuelämän kodinkin saisi". Tiedostan kuitenkin, että tätä ei haluta ja jos saan kieltävän vastauksen, ei se mitään. Kaikki ymmärtävät.

On tietenkin melko epätoivoista yrittää myydä harvinaista hevosta tiukalla kisaamisvaatimuksella. Voit oikein hyvin vaatia kisaamista, mutta sanoa että tarvittaessa voit kisata hevosella kyllä itse, omistajan ei tarvitse vaivautua. Useimmissa tapauksissa jätän tässäkin tapauksessa ostotarjouksen kokonaan tekemättä. En pidä laatuarvosteluista ja koska laatuarvostelut vaativat kilpailemista, en pidä yleisesti ottaen kilpailemisestakaan. Ja koska nämä ovat mielestäni huono asia virtuaalimaailman kannalta, en halua että omistamani hevoset sotkeutuvat moiseen millään tasolla. Joo, poikkeuksia ja vahinkoja sattuu, olen itse kilpailuttanut hevosiani suht ahkerasti ARJ:ssä ja SPC:ssä ja joitain omistamiani hevosia on kasvattaja kilpailuttanut omissa nimissään ja niin päin pois, mutta yleisesti ottaen en pidä asiasta.

Vaikka se aktiivinen koti ei olisikaan jonkin hevosen kohdalla välttämätön vaatimus mutta silti et halua sitä Ioniciin, kannattaa asia muotoilla tähän tyyliin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan".
Tavallinen virtuaaliharrastaja lukee sen näin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan" ja ymmärtää, että vaikkei tarjolla olisi aktiviteettia, voi silti raapustaa ostotarjouksen.
Minä luen asian näin: "Haussa aktiivinen koti" ja painan Backia. Ymmärrän asian niin, että aktiivinen koti on se ihannetapaus riippumatta siitä mitä muuta asiasta sanotaan. Ja aktiivinen koti tarkoittaa kilpailemista, mutta vaikkei tarkoittaisikaan, ei meillä juuri mitään muutakaan aktiviteettia ole. Minulla ei sis ole aktiivista kotia tarjolla, joten olen siellä ostajaehdokaslistan häntäpäässä. Ja siis sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että jos joku toinen, ihan kuka tahansa, näyttää edes vähäisiä kiinnostuksen merkkejä hevosta kohtaan, minun ostotarjoukseni heitetään roskikseen. Niinpä en edes kirjoita sitä, muista aina että olen laiska ja veltto jne.

Jos olet myymässä jotain yleisempää rotua, kuten FWB:tä, trakehneria, suomenhevosta, ehkä isoja welsh-sektioitakin, arabeja (katso etteivät ole vanhasukuisia), ei tarvitse oikeastaan edes mainita mitään aktiivisesta kodista tai kisaamisesta tai mistään. Riittää kun mainitset myynti-ilmoituksessasi, että vanhemmat ovat menossa laatuarvosteluihin tai että vanhemmilla on kilpailtu 20 sijoitusta painotuslajissaan tai ylipäänsä mainitse jotain kilpailemisista tai laatuarvosteluista. Useimmissa tapauksissa tämä riittää pitämään minut jo kaukana, sen verran allerginen olen kaikkea kilpailemiseen liittyvää kohtaan.

Vaan entäs jos olet myymässä hevosia, joille ei tarvita aktiivista kotia eikä kisaamistakaan, joiden vanhempia ei todellakaan edes harkita vietäväksi laatiksiin tai että niillä olisi kisoja? Haluat vain päästä hevosista kunnialla eroon, kunhan joku ottaisi, mutta silti et halua niitä myydä Ioniciin syystä x, y tai z? Älä pelkää, tästäkin pystyt luistelemaan kunnialla: myy paljon hevosia samalla kertaa! Kun hevosia on useampi kymmenen (mieluiten tietysti useita yksilöitä samaa rotua, kyllä minä sen yksittäisen clevelandinruunikon sieltä muiden joukosta bongaan ja teen tarjouksen), en vain osaa valita ja saatan hyvinkin jättää koko ostamisen sikseen, koska... no, en vain pysty valitsemaan järkevää määrää haluamiani hevosia! On tietenkin olemassa pikkiriikkinen riski siitä, että otan kaikki, kun en löydä sieltä seasta niitä helmiä. Tässä kohtaa voi sanoa, ettet haluaisi myydä kaikkia hevosia pelkästään yhdelle ostajalle, sitten käy helposti niin etten ota yhtään.

(Pakko mainita että tämä päättäväinen päättämättömyyteni ei rajoitu tietenkään vain virtuaalimaailmaan vaan se alkaa olla jo vitsi kotona. Mainitsin taannoin että olemme puolison kanssa ostaneet asunnon, se valmistuu ensi vuonna ja mm. sen tapettivalintoihin pystyy vaikuttamaan kun uutta ollaan ostamassa. Jos minun pitäisi päättää jotain tapettien väriä kahdestakymmenestä eri vaihtoehdosta tai parketin sävyä, asuntoon tulisi valkoinen lattia ja valkoiset seinät ja tämä kaikki viikkojen ankaran pohdinnan jälkeen. Arvaatte varmaan, että puoliso vastaa pääsääntöisesti meidän sisustusvalinnoista, minä kerron vain jos en halua jotakin. Taannoisesta autonosto-projektista, tai siitä mitä lopulta tapahtui kahden vuoden miettimisen jälkeen, en edes aloita...)

Näillä neuvoilla sitten myymään hevosia ilman että niitä edes teoriassa haluttaisiin Ioniciin!

– S

Ps. Soveltuvin osin tämä toimii myös jalostustarjouksiin ja ostamiseen.

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – tobiano

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Tyypillisesti tobianon valkoiset laikut ovat isoja ja suorareunaisia. Laikun raja on yleensä tarkka, tosin joskus siinä voi olla varjostusta, mutta se ei ole rikkonainen. Valkoinen kuvio on yleensä pystysuora ja ylittää selkälinjan jostain kohdasta. Päässä tobianolla on hyvin vähän valkoista, usein vain tavanomainen piirto, tähti tai pilkku, jos mitään. Herasilmiä ei yleensä esiinny. Jaloissa on yleensä sukat, useimmiten korkeat tai jalat voivat olla myös kokovalkoiset. Hännän ja harjan kaksivärisyys on melko yleistä. Toisinaan valkoisilla alueilla esiintyy pieniä tummia täpliä, joita kutsutaan englanninkielisissä maissa termillä paw prints (tassunjäljet) tai ink spots (musteläikät). Tätä pidetään yleensä homotsygootin ts. samanperintäisen tobianon merkkinä, mutta asia ei liene satavarma toistaiseksi.

Pienikuvioinen tobiano voi olla hankala tunnistaa kirjavaksi, pienimmillään tobianolla on suorareunaiset sukat ja valkoinen laikku kainalossa, hännäntyvessä tai säkän kohdalla. Suurimmillaan tobiano on kokovalkoinen, jolla on pääosin tumma pää ja tummaa väriä mahdollisesti rinnassa ja kupeilla.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Tobianoa on yleensä aika vaikea sekoittaa mihinkään toiseen kirjavuustyyppiin, mutta pieni- tai suurimerkkisenä esiintyessään sitä voi erehtyä luulemaan esimerkiksi sabinoksi, valkomerkkiseksi, splashed whiteksi tai joksikin muuksi. Kaikkein pienimerkkisimmät yksilöt voivat näyttää yksivärisiltä, joilla on vain sukat.

Esimerkkikuvia
Hallakko tobiano, erittäin selkeä kuvio, oikeastaan kaikki luetellut tuntomerkit löytyvät: valkoinen ylittää selän, valkoisen ja tumman alueen raja on selkeä ja suora, valkoinen laikku on iso, kuvio on selkeästi pystysuora, päässä ei näy ylimääräistä valkoista, jaloissa valkoista sen sijaan on.
Ruunikko tobiano, erittäin selkeä kuvio myös, vaikea sekoittaa oikeastaan mihinkään toiseen kirjavuuskuvioon.
Ruunikko tobiano, toisinaan tobianoilla esiintyy tuollaista päistärkarvaisuudelta näyttävää epätarkkuutta laikkujen rajoilla. Yleensä tämä on melko paikallista. Valkoiset laikut ovat sijoittuneet kuten tobianolla on tyypillistä.
Rautias tobiano, tällä näkyy noita pieniä täpliä ja jonkin verran myös varjostusta paikoin. Laikkujen rajat eivät ole niin suorat kuin esimerkiksi yllä esitellyllä hallakolla tobianolla, mutta kyllä ne tällaisetkin voivat olla.
Ruunikko tobiano, tällä on varsin paljon valkoista, se keskittyy erityisesti tuonne hevosen ylälinjalle, mutta huomatkaa että pää on tumma.
Rautias tobiano, tällä puolestaan valkoista on melko vähän, mutta kuvion pystysuoruus on erityisen selkeätä. Huomatkaa vasemman takajalan sukka, josta lähtee valkoinen "silmäpako" ylös. Sukan raja on kuitenkin hyvin selkeä, toisin kuin sabinolla ja sabinonkaltaisilla kuvioilla yleensä, joilla tätä "silmäpakoa" esiintyy myös, mutta ne ovat huomattavasti rikkoreunaisempia.
Ruunikko tobiano, varsin isokuvioinen ja tällä on myös pää melko valkoinen, poskilla, korvissa ja silmien ympärillä on kuitenkin tummaa väriä, mihin sitä tobianoilla useimmiten jääkin. Ei ole poissuljettua, etteikö kuvan hevosella voisi tobianoon yhdistyä jokin toinenkin kirjavuuskuvio (sabino tai valkomerkkisyys ehkä), mutta tobiano voi olla kyllä tämänkin näköinen.
Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, tuollainen harjassa näkyvä valkoinen raita on yksi hyvä pienikuvioisen tobianon tuntomerkki.
Rautias tobiano, hyvin pienikuvioinen, takaosassa oikeastaan näkyy pieni valkoinen juova ja jaloissa on korkeat sukat. Islanninhevoset ovat yleisesti ottaen melko merkittömiä, korkeat valkoiset sukat ovat muuten harvinainen näky. Toki issikoilla esiintyy myös splashed whitea, mutta se on tobianoa harvinaisempi ja tämä ei mielestäni ole splash. Kuvassa näkyvä varsa on kirjava myös ja melko pienikuvioinen sekin.
Musta tobiano, melko epätyypillinen siinä mielessä että on herasilmäinen. Suurikuvioinen ja koska kyseessä on islanninhevonen, voisi tässä olla yhdistynyt splashed white tobianoon. Tamma on kuitenkin jättänyt yhden selkeästi tobianon varsan yksivärisestä oriista, joten tobiano on.
Musta tobiano, tällä näkyy tuota epätarkkuutta, osa laikun rajasta on päistärkarvaista eikä värien raja ole niin selkeä kuin yleensä.
Musta tobiano, erittäin pienimerkkinen: takajaloissa matalat sukat, pieni valkoinen täplä kaulalla ja kaksivärinen häntä. Sukunsa perusteella voi olla tobiano kyllä. Emä on äärimmäisen pienimerkkinen myös, mutta on jättänyt yksivärisestä oriista selkeästi tobianon varsan, joka kyllä on myös varsin tumma, valkoista on vain takaosassa.

Esiintyminen ja yleisyys
Tobiano on todennäköisesti yleisin kirjavuuskuvio, sitä esiintyy melko laajasti eri roduilla:
– Amerikanravuri (äärimmäisen harvinainen, esiintyy vain australialaisissa ja uusiseelantilaisissa peitsarilinjoissa)
– Campolino (melko yleinen?)
– Huzul (melko yleinen?)
– Irlannincob (hyvin yleinen)
– Islanninhevonen (vajaa 10% Suomen islanninhevosista on tobianoja)
– Marwarinhevonen (melko harvinainen?)
– Miniatyyrihevonen (yleinen tai melko yleinen)
– Missourinfoxtrotter ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen?)
– Mustangi (yleisyys riippuu linjasta)
– Pottokponi (melko yleinen?)
– Paint horse (hyvin yleinen)
– Puoliveriset (erittäin harvinainen, kantakirjakohtaisia rajoituksia on, oletettavasti suurin osa tulee tobianoista trakehnereista)
– Saddlebred (melko harvinainen)
– Shetlanninponi (yleinen tai melko yleinen)
– Tennesseenwalker ja muut lähisukuiset rekisterit (melko harvinainen)

Lyhenteet ja nimitykset
Tobianolla ei ole virallista lyhennettä olemassa, lyhenteessä loppuliite -krj tarkoittaa mitä tahansa kirjavaa. Virtuaalimaailmassa tobiano lyhennetään joskus tob värimerkinnän jälkeen, esimerkiksi m tob (musta tobiano).

Vieraskieliset nimet
Englanti: Tobiano
Ruotsi: dorsalskäck (selänpuoleinen kirjavuus), myös tobianoa käytetään
Saksa: Tobiano

Genotyyppi
TO

Huomattavaa periytymisessä
Tobianon periytyminen on yksiviivaista: se on yhden dominoivan geenin aikaansaama väritys. Vähintään toisen vanhemman pitää olla tobiano, jotta varsa voisi sellainen olla.

keskiviikkona, elokuuta 30, 2017

Ionicin westfalenit

Ionicin westfaleneilla ei ole oikein minkäänlaista historiaa. Joskus aikojen alussa Ionicissa saattoi olla joitain yksittäisiä westfaleneita, mutta ne olivat silloin(kin) pääasiassa FWB-jalostusta varten hankittuja eikä mistään jalostuksesta voida puhua. Ensimmäiset puhtaat westfalen-kasvatit syntyivät vasta 2015! Kuten kaikkia puoliverisiä, meidän westfaleneita käytetään FWB-jalostukseen, mutta toisin kuin useimpia, olen ajatellut kasvattaa westfaleneita pienimuotoisesti puhtaanakin.

Tämänhetkisen westfalen-kannan kantaori on Skeleton GA ja tammat Barcarole GA ja Uxima GA. Myöhempiä tuonteja on ollut ori Lord Lugano GA ja tamma Kernenherz GA ja aivan uusia tuonteja ovat oriit Armenkreuz GA ja Oberersee GA. Nämä kaikki ovat olleet este- tai kenttäpainotteisia Obererseetä lukuunottamatta, jostain syystä, en osaa selittää varsinaisesti miksi niin.

Tuontien lisäksi olen ostellut useamman suvulliset westfalenin tässä parin vuoden mittaan. Ensimmäiset ostohevoset olivat Prime Sport Horsen kasvatteja, ori Endeavor RE ja tamma Trapezza Prime. Nämäkin ovat estehevosia. Vajaa vuosi sitten ostin ensimmäiset koulu-westit Dawnfrostista, ori Dawnfrost Glendonin ja tamma Dawnfrost Waterfallin (jolla muuten on suosikkini westfaleneiden kuvista tällä hetkellä!). Nyt heinäkuussa westfaleneihin keskittyessäni ostin muutaman tamman vielä lisää: kolmipolvisen estetamman Dress Code KHw:n, yksipolvisen kolutamman Melissa v.d. Zelosin ja suvuttoman koulutamman True Vagabondin. Loput meidän liki parikymmenpäisestä westielaumasta ovatkin sitten omia kasvatteja.

Kuvista ja väreistä on pakko tietenkin sanoa sananen. Westfaleneilla ei taida juuri esiintyä erikoisvärejä ja meilläkin pysytellään kiltisti perusväreissä ja kimoissa. Erityisesti kimoissa, tällä hetkellä kolmannes Ionicin westfaleneista on nimenomaan kimoja! Kantahevosista ainoastaan Skeleton on ollut kimo, ostohevosista Endeavor RE ja tuo suvuton True Vagabond. Älkää kysykö miten näin on käynyt, jotenkin niitä nyt vain on.

–S

sunnuntaina, elokuuta 27, 2017

Väriteoriaa: lehmänkirjavat

Tämä teksti on osa väriteoria-sarjaa.

Viitanen käyttää lehmänkirjavuudesta termiä valkokirjavuus, mutta minä pitäydyn tässä vanhassa nimityksessä, koska onhan tiikerinkirjavissakin valkoista ja toisaalta Hippos laskee tiikerinkirjavuuden valkokirjavuus-termin alle. Lehmänkirjavalla on yleensä suurehkoja yhtenäisiä laikkuja, ei niinkään täpliä kuten tiikerinkirjavalla. Lehmänkirjavuuteen tosin luetaan useita erityyppisiä kuvioita, jotka voivat ilmetä suurina tai pieninä ja vaihtelu on muutenkin suurta. "Suurehkot yhtenäiset laikut" eivät pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.

Perinteisesti lehmänkirjavuuskuvioiksi on laskettu tobiano, sabino, frame overo ja splashed white, näillä ei ole virallisia suomenkielisiä nimiä, yleensä käytetään näitä Amerikassa käytettyjä englantilais- tai espanjalaisperäisiä nimityksiä. Uudemmat ja/tai harvinaisemmat kuviot, kuten valkomerkkisyys ja manchado, lasketaan joskus lehmänkirjavuudeksi myös, mutta tässä väriteoria-sarjassa esittelen ne kokonaan erikseen. Sinänsä on kyllä hyviä syitä miksi valkomerkkisyys voitaisiin lukea lehmänkirjavuudeksi. Joskus muut kuviot tobianoa lukuunottamatta on laskettu ns. overo-kuvioiksi, niillä on tiettyjä samoja piirteitä, mutta tällainen jaottelu on hieman keinotekoinen nykyään, kun tieto väreistä on lisääntynyt.

Näistä perinteisistä kuvioista tobiano lienee yleisin ja useimmissa tapauksissa helpoimmin tunnistettava kuvio. Toisaalta sabino, splashed white ja erityisesti valkomerkkisyys ovat geenitestauksen perusteella laajemmin levinneitä värejä kuin aiemmin on osattu olettaa, mutta moni näistä hevosista ei välttämättä näytä suoraan kirjavalta, niillä on ehkä vain isoja merkkejä jaloissa ja päässä. Tällä hetkellä ei ole varmaa tietoa siitä, miten laajalti levinneitä nämä kuviot mahdollisesti ovatkaan, esimerkiksi splashed whitea on testattu suomenhevosista, joita perinteisesti on pidetty yksivärisinä. Kaikki nämä kuviot ovat kuitenkin oletettavasti vanhoja kuvioita, mikä selittää laajan levinneisyyden. Kunkin kuvion esiintymisestä kerron tarkemmin niiden esittelyissä.

keskiviikkona, elokuuta 23, 2017

Uusi työskentelytapa Ionicin kanssa

Olen blogissa välillä purnannut tätä suurtallin omistajan ainaista dilemmaa siitä, kun kaikkea on liikaa ja mihinkään ei voi kunnolla keskittyä, muista pikkuharmeista nyt puhumattakaan. Tilanne sinänsä ei ole muuttunut mihinkään, vaikka noistakin blogiteksteistä on vuosi, pari aikaa. Nyt kuitenkin saatoin löytää viisasten kiven, ainakin jonkinlaisen.

Valitsen joka viikolle oman rodun, jonka tilanteen hoidan mahdollisimman hyvään kuntoon siinä viikon aikana. Teen kasvattilistalla roikkuville varsoille sivut, mietin uusia kasvatteja, tarpeen tullen ostan ja keksin uusia hevosia, etsin hevosille kuvia, saatan jopa kirjoittaa luonnekuvauksen tai pari. Viikossa ehtii tehdä kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan ehdi tyystin leipääntyä siihen yhteen rotuun. Kun viikko on ohitse, jatkan seuraavan rodun kanssa samalla tavoin.

Aloitin tämän kokeilun nurinkurisesti sieltä aakkoslistan häntäpäästä, tässä kesän aikana olen käsitellyt ylämaanponit, wielkopolskit, westfalenit, B-welshit ja tällä viikolla keskityn mountteihin. Tuloksia näkee jo näiden rotujen sivuilta ja ylämaanponien ja wielkopolskien tilanteesta olen kirjoittanut blogiinkin jonkinlaista yleiskatsausta.

Toistaiseksi tämä vaikuttaa varsin toimivalta käytännöltä, ehdin keskittyä kunnolla yhteen rotuun (joita kaikkia tietenkin rakastan yli kaiken) mutta kuten sanoin: viikossa ei vielä pitkästy. Toki nämä tällä hetkellä läpikäydyt rodut ovat olleen hevosmäärältään suht pieniä, tilanne on tyystin toinen kun vastaan tulee terskinhevonen, josta löytyy toistasataa yksilöä. Mietin kuumeisesti jo etukäteen, miten minun pitäisi isojen rotujen kanssa toimia. Päädyin nyt ainakin ajatustasolla siihen tulokseen, että teen niiden kanssa sen verran kuin viikossa ehdin. Priorisoin asioita, koska ns. "valmiiksi" en näiden rotujen tilannetta viikossa saa, siihen menisi paljon kauemmin aikaa ja jossain kohtaa iskisi väistämättä se tympääntyminen. Viikko ja sitten seuraavaan rotuun.

Mietin tässä, että jos saisi sellaisen suunnilleen vuoden kestävän kierron tähän hommaan. Meillä on tällä hetkellä 79 eri rotua, mutta joukossa on ainakin pari, joista pitäisi päästä eroon lopullisesti. Enemmän on sellaisia rotuja, jotka ovat pieniä, kenties hyvinkin pieniä ja joita ei ole tarkoitus tai mahdollisuus kasvattaa. Tällaisia ovat ainakin shirenhevonen, vladimirintyöhevonen, dongola, shagya, russi, australianhevonen... On silkkaa turhuutta uhrata viikkoa yksinomaan kahdelle shirenhevoselle, joten näitä pieniä rotuja voisi hoitaa useamman yhden viikon aikana tai hoitaa sen yhtäaikaa jonkin isomman rodun viikolla. Minusta ei kuitenkaan kuulosta mitenkään synkän lohduttomalta, jos ajattelen että palaan tähän ja tuohon rotuun joskus ensi vuonna sitten. Virtuaalihevoset voivat odottaa.

Ei tämä tietenkään mikään täydellinen tapa ole, se on tullut jo huomattua. Jo pienenkin rodun käyminen läpi tällä tavoin vie aikaa ja varsinkin jos lähden ostelemaan hevosia, kuten olen tehnyt. Se taas vaatii säännöllistä elämää ja esimerkiksi lomalla en pystynyt mitenkään hoitamaan näitä juttuja, kun oli kaikkea muuta. Nyt arkena homma rullaa aika nätisti, mutta voin vain kuvitella jos samalle viikolle osuu pari iltamenoa ja sitten vielä vaikka viikonloppu maalla, niin voi olla hankalampaa. Toisaalta tähänkin voisi soveltaa tuota isojen rotujen tapaa, että teen sen minkä kunakin viikkona ehdin ja viitsin ja jos se ei riitä, niin ei se mitään.

Toinen ongelma on se, että tässä kärsivät sitten nuo "juoksevat" hommat ja oikeastaan kaikki, mikä ei liity kunkin viikon rotuun. Näitä ovat esimerkiksi peitsarin kilpailutus, SPC-kilpailutus, ARJ-kilpailutus, sivujen tekeminen ja ilmoittaminen vieraiden orien varsoille, hevosten ostaminen, ostohevosille sivujen tekeminen ja kaikki mailissa odottavat asiat jotka pitäisi päivittää hevosten sivuille. Näille asioille täytyy vain yrittää muistaa ottaa se oma aikansa.

Ongelmista huolimatta aion nyt katsoa ainakin loppuvuoden tällä menolla ja teen sitten jonkinlaisen katsauksen, miten homma toimii. Positiivista tässä on se, että näistä saa myös blogiin materiaalia, osin blogitekstit toimivat itselleni muistilappuina, osin ne taas esittelevät näiden rotujen tilannetta Ionicissa lukijoille. Vaan mitä te lukijat olette mieltä tällaisesta? Harvalla tietenkään on näin massiivista tallia ja rotumäärää, joten ette varmaan paini tismalleen samojen ongelmien kanssa, mutta kommentoida saa toki. Ja ideaa saa kehittää eteenpäin ja muokata kunkin omaan tarpeeseen sopivaksi, jos sellaiseen kokee tarvetta.

–S

sunnuntaina, elokuuta 20, 2017

Ionicin wielkopolskit

Ionicin nykyisten wielkopolskien tarina alkaa vuodesta 2009 kun talliin hankittiin suvullinen ori Brohim v.d. Djoehem. Muistiin ei ole jäänyt, miksi ostimme sen. Ehkä siksi että se oli myynnissä eikä meillä vielä ollut wielkopolskia. Ihan pätevä syy se on. Myöhemmin keksimme pari suvutonta tammaa ja taukovuonna 2011 syntyivät ensimmäiset wielkopolskivarsat. Nämä ensimmäiset tammat olivat Emerycja GA ja Bawelna GA. Myöhemmin keksin muutamia suvuttomia hevosia lisääkin ja käytin joitain Oldsfellin hevosia jalostuksessa, Oldsfell lienee nimittäin Djoehemin ja Ionicin lisäksi ollut ainoita wielkopolski-kasvattajia, en tosin ole ihan varma onko Kerpalla ollut näitä koskaan. Kasvatusrotuna wielkopolski on melko uusi tulokas meillä eikä toistaiseksi mikään suuri, syntyneitä varsoja on vähän toistakymmentä.

Wielkopolski tuli mainittua taannoin, kun esittelin Ionicin huomionarvoisimpia uusia tulokkaita (Muutama uusi tulokas ja avunpyyntö). Totesin nimittäin wielkopolskien sukuja läpikäydessäni, että siellä on hevosia, jotka ovat sukua kaikille muille ja tämä tietenkin on ikävää jalostuksen kannalta. Niinpä keksin pari hevosta ja niille vanhemmat ja isovanhemmat kolmanteen polveen asti. Saatiinpa kerralla kunnon piristysruiske laumaan ja jalostukseen! Ja jalostuskäyttöähän noille on ollutkin, kaikilla tällä hetkellä elossa olevilla wielkopolskeilla on listoilla vähintään pari tulevaa varsaa tai astutusta, useimmilla enemmänkin.

Syystä tai toisesta meidän wielkopolskit ovat aina olleet enimmäkseen este- tai kenttähevosia. Nyt tuli jokunen kouluratsukin noiden uusien hevosten myötä, mutta pääpaino on silti siellä esteradoilla. Aitojen wielkopolskien kuvia on tarjolla erittäin vähän eikä niissäkään ole juuri hurraamista, niinpä olen käyttänyt aika vaihtelevasti erilaisten puoli- ja täysiverityyppisten ratsuhevosten kuvia. Omissa mielikuvissani wielkopolski menee kategoriaan "astetta kolhompi puoliverinen" eikä se liene kovin väärä mielikuva. Wielkopolski on ehdottomasti urheiluhevonen, sen jalostuksen pohja nojaa paljolti trakehnereihin ja englantilaisiin täysiverisiin, mutta myös muihin täysiverisiin ja saksalaisiin puoliverisiin.

Minkäänlaista väri-iloittelua wielkopolskien kanssa ei vietetä, perusvärit jyräävät, edes kimoa ei löydy. En tiedä esiintyykö kimoja lainkaan reaalimaailman wielkopolskeissa, Wikipedia ei tarjonnut asiasta infoa, TheEquinestin mukaan olisi ja hevosroturaamattuni on ihan pikkuisen hukassa. Yksi siittola (jos nyt tulkitsin oikein) esitteli voikkoa oria wielkopolskijalostukseen, oriin kerrottiin olevan trakehner-taustainen, mutta se polveutuu kyllä puolalaisista trakehnereista. Tätä pitää tonkia vielä lisää. Meillä nyt toistaiseksi ei tälle linjalle ole lähdetty lainkaan vaan meidän wielkopolskit ovat perusvärisiä.

–S