sunnuntaina, helmikuuta 18, 2018

Väriristeytys-esimerkki: classic cream champagne + mustankimo

Väriasioita taasen, ajattelin tehdä blogiin satunnaisesti erilaisia esimerkki-risteytyksiä, joissa yritän avata enemmän genetiikka-asioita ja sitä, mitä suvusta voi nähdä. Ensimmäinen esimerkki olkoon tällä hetkellä kuvaton (ja niin ollen sille ei väriäkään ole määritelty) tennesseenwalker-ori Commander's Johnny English. Huomautan tässä, että jossain vaiheessa Johnny tulee saamaan värin ja kuvan, mutta se ei liity varsinaisesti mitenkään näihin risteytyspohdintoihin, joissa käyn läpi, mitkä vaihtoehdot olisivat realistisia.

Vanhempien genotyyppejä ei ole merkitty, joten täytyy aloittaa ensin siitä ja määrittää mahdollisimman tarkasti vanhempien genotyypit. Valitsin nyt ensimmäiseksi esimerkiksi helpon tapauksen, jossa vanhempien genotyypit voidaan määrittää suvun perusteella.

Isän väri ja genotyyppi
Johnnyn isä Fire Star's Commander GA on classic cream champagne eli samppanjanmustanvoikko. Käytännössä se on siis musta (E aa) hevonen, jota vaalentaa yksinkertainen voikkogeeni (CCR) ja samppanjageeni (CH).

Isä on siis eriperintäinen eli heterotsygootti voikkogeenin suhteen. Voikkogeenihän samanperintäisenä esiintyessään aiheuttaa nämä tuplavoikot värit eli se vaalentaa hyvin radikaalisti hevosen väriä ja jos isä olisi genotyypiltään E-aa-CCRCCR-CH, se näyttäisi smoky creamilta vaikka sillä on tuo samppanja. Tuplavoikko peittää tehokkaasti muita värejä alleen. Isä voisi kyllä olla tuplavoikko, koska sen molemmat vanhemmat taas kantavat voikkogeeniä (ii. mustanvoikko sabino, ie. gold cream champagne eli samppanjanvoikko) ja sopivasti sattuessaan Fire Star's Commander GA olisi voinut saada sen voikon molemmilta. Nyt kuitenkaan ei käynyt niin, vaan se sai sen vain toiselta.

Samppanjaväri sen sijaan näyttää aivan samalta, oli hevonen sitten eriperintäinen (CHch) tai samanperintäinen (CHCH). Fire Star's Commanderin ulkonäöstä emme siis pysty päättelemään kumpi se on. Sukutaulusta se sen sijaan selviää: Fire Star's Commanderin isä ei ole samppanjavärinen, joten se on väistämättä periyttänyt pojalleen ch-alleelin. CH-alleeli on tullut samppanjaväriseltä emältä, joten Fire Star's Commander on genotyyppiä CHch.

Viimeinen kysymysmerkki on pohjavärin eli mustan genotyyppi. Mustalla agouti-geeni on tyyppiä aa, mutta ekstensio voi olla joko Ee tai EE. Tätäkään ei pysty päättelemään hevosen ulkoasusta, yhtä lailla mustia kumpikin tyyppi on. Jälleen kuitenkin tulee sukutaulu apuun. Fire Star's Commanderin emä on samppanjanvoikko eli rautias, jolla on yksinkertainen voikkogeeni ja samppanjageeni. Rautias on aina tyyppiä ee, joten se pakostikin on periyttänyt varsalleen e-alleelin. Isältä taas on tullut se E.

Näiden pohdintojen perusteella voimme päätellä, että Fire Star's Commanderin genotyyppi on Ee-aa-CCCR-CHch.

Emän väri ja genotyyppi
Emä To Be Married Ion on mustankimo, yhtälailla sen pohjaväri on musta (E aa), mutta mustan "päällä" on kimogeeni (GR).

Kimoon pätee sama kuin samppanjaan eli GRgr ja GRGR ovat samannäköiset kimot, joten taas on mentävä tutkimaan sukua jos haluaa selvittää emän genotyypin kimon suhteen. Ja kas, emän vanhemmista vain toinen on kimo, joten emän genotyyppi on GRgr.

Samalla tavoin kuin isänkin kohdalla, voimme päätellä myös emän olevan Ee, koska emänisä on rautias eli ee.

Emä To Be Married Ion on siis genotyypiltään Ee-aa-GRgr.

Mahdolliset pohjavärit
Sitten alamme katsoa, minkävärinen Johnny itse voi olla. Tässä kohden voisi toki syöttää vanhempien värit ja genotyypitkin (niitähän ei välttämättä tarvita) Coat Color Calculatoriin, sieltä saisi tarkasti todennäköisyysprosentitkin eri väreille. Selvitän tässä kuitenkin ilman CCC:tä nuo risteytykset.

Kun tässä yhdistelmässä pyörii pohjavärien lisäksi kolme eri erikoisväriä (voikko, samppanja ja kimo), on helpointa pilkkoa risteytystä vähäsen. Aloitan ensin pohjaväreistä. Kumpikin vanhempi on siis musta, genotyypiltään Ee-aa. Agouti-geeni on helppo: molemmilla vanhemmilla on aa-tyyppi ja sitä ne periyttävät varsallekin sataprosenttisesti. Varsa ei mistään voi saada A-alleelia. Sen sijaan kumpikin vanhemmista voi periyttää varsalle joko E- tai e-alleelin. Alla on esitetty "todennäköisyystaulukko" tästä saataville yhdistelmille.

Vanhempien alleelit E e
E EE Ee
e Ee ee

Tästä voidaan siis päätellä, että 75% todennäköisyydellä varsa on musta, joko EE-aa tai Ee-aa, ja 25% todennäköisyydellä rautias, ee-aa.

Voikko ja samppanja lisäksi
Voikko ja samppanja tulevat Johnnylle isältä, emällähän kumpaakaan ei ole. Käsittelen nämä kaksi diluutioväriä tässä nyt yhdessä samanlaisessa risteytystaulukossa kuin tuo E-geeninkin, mutta tällä kertaa taulukko on hieman toisennäköinen. Emältä saadut alleelit on vaakarivillä, isältä saadut pystyrivillä taulukon vasemmassa sarakkeessa.

Mekaniikka noissa geenimerkinnöissä on se, että koska emällä ei ole sen paremmin voikko- kuin samppanjageeniäkään, sen genotyyppi on CC-chch. Se ei voi periyttää varsalleen siis mitään muuta kuin C:n ja ch:n. Isä sen sijaan on eriperintäinen molempien suhteen eli CCCR-CHch. Se voi siis periyttää varsalle joko C:n tai CCR:n sekä CH:n tai ch:n. Koska nämä eivät riipu toisistaan, erilaisia vaihtoehtoja Johnnyn isältään saamaksi geeni-kombinaatioksi on 4 ja ne on lueteltu tuossa taulukon vasemmassa sarakkeessa.

Vanhempien alleelit C-ch
C-ch C-ch
CCR-ch CCCR-chch
C-CH CC-CHch
CCR-CH CCCR-CHch

Tämä taulukko kertoo, että erilaisia vaihtoehtoja on tässä tapauksessa 4 ja kaikilla on yhtäläinen todennäköisyysprosentti:
– CC-chch (perusvärinen, ei voikko- eikä samppanjavärinen)
– CCCR-chch (voikkovärinen)
– CC-CHch (samppanjavärinen)
– CCCR-CHch (voikko- ja samppanjavärinen)

Kuten aiemmin todettiin, varsan pohjaväri on joko musta tai rautias. Kun nämä yhdistyvät yllämainittuihin diluutiogeenien yhdistelmiin, tuloksena ovat seuraavat värit:
musta + CC-chch = musta
musta + CCCR-chch = mustanvoikko
musta + CC-CHch = samppanjanmusta
musta + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikko
rautias + CC-chch = rautias
rautias + CCCR-chch = voikko
rautias + CC-CHch = samppanjanrautias
rautias + CCCR-CHch = samppanjanvoikko

Lisätään sekaan vielä kimo
Emältä Johnny voi saada vielä kimo-geenin. Koska emä on genotyypiltään eriperintäinen (GRgr), se voi periyttää Johnnylle joko kimon (GR) tai ei-kimon (gr). Isällähän ei kimo-geeniä ole, kimo näkyy aina hevosen ulkonäessä eikä se voi olla ns. "piilossa", joten isältään se saa aina gr-alleelin. Johnnyn genotyyppi kimon suhteen on siis joko GRgr (kimo) tai grgr (ei-kimo).

Yllä listasimme Johnnyn mahdolliset värit, joita on 8 kappaletta. Nyt tähän lisätään vielä se mahdollisuus, että varsa voi olla myös kimo, mutta se pohjaväri on kuitenkin jokin noista yllä luetelluista. Lopulta Johnnylla on siis 16 mahdollista väriä:
musta + CC-chch = musta
musta + CCCR-chch = mustanvoikko
musta + CC-CHch = samppanjanmusta
musta + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikko
rautias + CC-chch = rautias
rautias + CCCR-chch = voikko
rautias + CC-CHch = samppanjanrautias
rautias + CCCR-CHch = samppanjanvoikkomusta + CC-chch = mustankimo
musta + kimo + CCCR-chch = mustanvoikonkimo
musta + kimo + CC-CHch = samppanjanmustankimo
musta + kimo + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikonkimo
rautias + kimo + CC-chch = rautiaankimo
rautias + kimo + CCCR-chch = voikonkimo
rautias + kimo + CC-CHch = samppanjanrautiaankimo
rautias + kimo + CCCR-CHch = samppanjanvoikonkimo

Tuossa yllä olevassa listassa on siis listattu kaikki mahdolliset värit, jotka Johnny voi saada. Todennäköisyyksiä en ole tähän laskenut laiskuuttani, ne saa helposti CCC:stä ja jokaisen mustapohjaisen värin todennäköisyys on 9.38% ja raudikkopohjaisen 3.13%.

– S

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2018

Kasvatit vuonna 2017

Lienee aika "sulkea" viime vuoden kasvattilista ja esitellä numerot näin julkisesti. Suluissa on vuoden 2016 lukumäärät, tarkemmin sen vuoden kasvattimäärät on esitelty aikanaan omassa postauksessaan.

Kasvatteja syntyi yhteensä 424 kappaletta (379).
Kasvatteja syntyi 65 eri rodusta (62).
Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 10 rodusta (11).
12 (17) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Suomalainen puoliverinen 50 varsaa
Wielkopolski 33 varsaa
Knabstrup 25 varsaa
Ylämaanponi 23 varsaa
Welsh B ja welsh D 22 varsaa
Kalliovuortenhevonen, tersk ja SGSH 14 varsaa
RBSH 12 varsaa
Welsh mountain ja tennesseenwalker 11
National Show Horse 10 varsaa

Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 77 kappaletta (70).
Eri poneja (ml. welsh cob, pl. isl, nvh) syntyi yhteensä 101 kappaletta (42).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 13 kappaletta (8).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 16 kappaletta (19).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 45 kappaletta (56).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 38 kappaletta (44).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 17 kappaletta (23).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 60 kappaletta (111).
Aivan uusia kasvatusrotuja ovat ainakin mecklenburginhevonen ja australianhevonen, voi olla että unohdan nyt jotakin.

Eniten varmaan huomiota kiinnittää wielkopolskien, ylämaanponien ja welshien suuri määrä, mutta sille on selitys: aloin loppukesästä käydä Ionicia läpi rotu kerrallaan (lisää aiheesta: Uusi työskentelytapa Ionicin kanssa) ja aloitin homman rotulistan loppupäästä. Eli ylämaanponeista, welsheistä ja wielkopolskeista. Kunhan vuoden päästä lasken tästä kuluvasta vuodesta samat luvut, ne ovat varmasti hyvin toisennäköiset.

Tässä vielä noita kasvattimääriä eri roturyhmistä.

Puoliveriset
– AWB 4 varsaa
– FWB 50 varsaa
– Mecklenburg 1 varsa
– Oldenburg 6 varsaa
– RBSH 12 varsaa
– SGSH 14 varsaa
– Tanskanpuoliverinen 1 varsa
– Trakehner 3 varsaa (ml. anglo-trakehner)
– Westfalen 8 varsaa
– Määrittelemätön puoliverinen 4 varsaa

Ponit
– Australianponi 2 varsaa
– Connemaranponi 4 varsaa
– Exmoorinponi 1 varsa
– Fellponi 4 varsaa
– Gotlanninruss 3 varsaa
– Hackneyponi 1 varsa
– Newforestinponi 3 varsaa
– Ratsuponi 3 varsaa
– Welsh A 11 varsaa
– Welsh B 22 varsaa
– Welsh C 2 varsaa
– Welsh D 22 varsaa
– Ylämaanponi 23 varsaa

Kylmäveriset
– Perchenhevonen 1 varsa
– Poitounhevonen 4 varsaa
– Suomenhevonen 6 varsaa
– Vladimirintyöhevonen 2 varsaa

Täysiveriset
– Angloarabi 5 varsaa
– Arabianhevonen 3 varsaa
– Englantilainen täysiverinen 8 varsaa

Askellajihevoset
– Campolino 1 varsa
– Islanninhevonen 2 varsaa
– Kalliovuortenhevonen 14 varsaa
– Missourinfoxtrotter 3 varsaa
– National Show Horse
– Paso fino 1 varsa
– Saddlebred 3 varsaa
– Tennesseenwalker 1 varsaa

Muut rodut
– Amerikanravuri 1 varsa
– Andalusianhevonen 5 varsaa
– Appaloosa 8 varsaa
– Ara-appaloosa 2 varsaa
– Australianhevonen 1 varsa
– Budjonnynhevonen 7 varsaa
– Cleveland Hunter 4 varsaa
– Clevelandinruunikko 1 varsa
– Frederiksborginhevonen 3 varsaa
– Friisinhevonen 1 varsa
– Furioso 2 varsaa
– Gidran 4 varsaa
– Kisber 2 varsaa
– Knabstrupinhevonen 25 varsaa
– Kladrubinhevonen 6 varsaa
– Lipizzanhevonen 2 varsaa
– Lusitano 3 varsaa
– Nonius 5 varsaa
– Paint Horse 3 varsaa
– Pintabian 1 varsa
– Quarab 3 varsaa
– Quarterhevonen 3 varsaa
– Shagya 4 varsaa
– Terskinhevonen 14 varsaa
– Ukrainanratsuhevonen 4 varsaa
– Venäjänratsuhevonen 3 varsaa
– Wielkopolski 33 varsaa

– S

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2018

Esittelyssä peitsaritamma Arlington Heights GA

Jos joku ei tunne Ionicin historiaa, kerrottakoon ensin lyhyesti, että meillä kasvatettiin ja kilpailutettiin sekä lämminveriravureita (lähinnä orloveita) ja peitsareita vuosina 2005-07. Järjestimme tuolloin myös raveja kohtuullisen ahkerasti. Käytimme näiden kasvattajatunnuksena jälkiliitettä Iostream ja peitsarivarsoja syntyi jotakuinkin tusinan verran. Omia tuontihevosia olivat ainakin oriit Deadman Bay ja Iron Devil, sekä tammat Velvetia ja Streamline Phasor. Nämä kaikki olivat ennen jalostusuraansa käyneet myös radoilla näyttämässä kykynsä ja varsin hyväennätyksisiä kaikki olivat. Kun kasvatus loppui, suurin osa peitsareista päätyi Noble Studiin, tuonaikaiseen peitsarisiittolaan. Vielä joitain vuosia sitten ionicilaiset orilinjat olivat vielä elossa, nykytilannetta en tiedä.

Vaikka noista meidän ravureistamme ja peitsareistamme luovuimmekin, aina välillä on tullut mutistua puoliääneen, että olisipa kiva jos vielä jonkin hevosen keksisi ja kilpailisi vähän. Välillä olenkin kokeillut ravipuolta varovasti, jonkin aikaa meillä oli vuokrahevonen, sitten kilpailutin joitain russeja raveissa. Viime kesänä tulin sitten keksineeksi suvuttoman peitsaritamman, tamma Arlington Heights GA:n!


© Suomen Hippos

Arlington Heights GA eli tuttujen kesken Arla aloitti uransa viime heinäkuussa kaksivuotiaana suorittamalla koelähdön. Se starttasi sillä kaudella 5 kertaa, tuloksena yksi voitto, kaksi kakkossijaa, 2600 virtuaalieuroa rahaa ja ennätys p.16,2aly. Kolmivuotiaana se loisti Namerin Fall Pacer shel Namer -karsinnoissa voittaen niistä kolme (tosin yhdessä lähdössä se oli ainoa osallistuja). Finaalissa sen sijaan tuli kolmas sija ja kauden päättäneessä Nuorten Syyskatsauksessa se hylättiin. Ennätys kuitenkin parani kolmivuotiaana lukemiin p.13,4aly ja rahaa lumpsahti tilille 3500v€.

Nelivuotiaana Arla vietti mammalomaa, se varsoi tilausvarsan Reibilille. Isäksi valikoitui Duán Pacersin suvuton Rebell Heil. Varsasta tuli tamma ja se sai nimekseen Algonquin Iostream. Algonquin on aloitellut kisauraansa sekin ja saa nähdä tuleeko eteen tilanne, jossa emä ja tytär ottavat mittaa toisistaan. Siihen sanon vain, että voi tätä virtuaalimaailman joustavaa ikääntymistä, eihän Arla ole vasta kuin viisivuotias! Mutta hienoa nähdä Iostream-hevonen starteissa, ensimmäistä kertaa kai vuosikymmeneen. Toivotan menestystä!

Pieni tauko näemmä teki hyvää, sillä heti ekassa startissa tauolta palattuaan Arla kaunisteli kertaheitolla ennätyksensä lukemiin p.11,2aly ja kahdessa seuraavassakin startissa se on juossut 1.12 pintaan. Näihin mahtuu myös kaksi voittoa. Se on jo ilmoitettu tuleviin startteihin ja odotankin kieli pitkällä tuloksia tasoitusajosta ja 3100 metrin lähdöstä. Ylivoimaisesti suurin osa peitsareiden lähdöistä on mailin ryhmäajoja. Arla onkin startannut tasoitusajossa kaksi kertaa: koelähdössä (joka meni hyvin) ja siinä Nuorten Syyskatsauksessa, joka ei mennyt niin kovin hyvin. Nämä molemmat olivat myös 2100 metrin matkoja, mutta helmikuun lopulla odottaa ensimmäinen 3100 metrin startti.

Tulevaisuus on kuitenkin auki. Kilpailuttanen Arlaa nyt vielä jonkin aikaa, jos tässä ei muuta keksi, ja katson miten pitkälle tamman rahkeet riittävät. Toisaalta Arla olisi myynnissäkin, jos joku peitsarikasvattaja olisi kiinnostunut suvuttomasta tammasta. Tietenkin sen voisi ostaa jo nyt, mutta jättää meille vielä vähäksi aikaa kilpailtavaksi, ihan mielellänihän minä tuota kilpailutan. Jos ostaminen ei kiinnosta, tilausvarsakin on mahdollinen, kuten Algonquinin kohdalla. Tosin aivan heti ei seuraavaa varsaa kyllä kaavailla, kesän korvalla ehkä kannattaa kysellä tarkemmin. Ori pitäisi katsoa sitten itse, kun meiltä ei sellaista löydy.

Niin... kuulostaako nimi Arlington Heights tutulta? Ei se mikään ihme sinänsä ole, varsinkaan jos sattuu seurailemaan reaalimaailman laukka-maailmaa USAsta. Arlington Heights on paikkakunta Illinois'ssa, lähellä Chicagoa. Arlington Heightsissä sijaitsee laukkarata Arlington Park, jossa juostaan useita arvokilpailuita, kuten esimerkiksi Arlington Million, American Derby ja Secretariat Stakes. Itsehän en näistä tiennyt juuri mitään enkä tiennyt niiden kotirataa, mutta puolitoista vuotta sitten kävin Chicagon seudulla lomamatkalla ja silloin tuli pyörittyä myös Arlington Heightsissa. Ei se mikään unohtumaton paikka ollut, mutta totta kai kaikki mahdolliset nimi-ideat täytyy käyttää. On siltä reissulta tarttunut mukaan paljon muitakin nimiä hevosille: Chicago Skyline Ion, Sault Ste Marie Ion, Sarnia Ion, Michigan Avenue Ion, Sheboygan Ion, Iron Mountain Ion, Illinois Ion ja tietenkin myös se Algonquin Iostream.

– S

PS. Voin kertoa, että nimi Arlington Heights huijaa, samoin kuin monet muut jonkinlaiseen mäkeen, harjanteeseen tai sen sellaisiin viittaavat paikannimet, joita Chicagon ympäristössä piisaa: Chicago Heights, Country Club Hills, Hickory Hills, Palos Heights, Park Ridge, East Hazel Crest, Hillside, Mount Prospect, La Grange Highlands, vain muutaman mainitakseni. Chicagon alue on vanhaa preeriaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että se on yhtä lättänää joka suuntaan. Samaan tulokseen on tullut myös WBEZ: Don't Believe the Height! Why Chicago Suburb Names Flat Out Lie about their Elevation

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2018

Englannintäysiverisen rakennearvostelu

Olen aina kokenut englannnintäysiverisen rakennearvostelun haastavaksi. Siihen on ihan syynsä: täysiverisellä ei ole varsinaista rotumääritelmää edes olemassa! Perinteisesti on ollut jotakuinkin yhdentekevää, miltä täysiverinen on näyttänyt, kunhan se on ollut nopea. Lisäksi sprintterit ja stayerit ovat vähän erinäköisiä. Tietenkin tasapainoinen rakenne on tavoite, se yleensä ennustaa parempaa kestävyyttä kuin epäsuhtainen rakenne, mutta esimerkiksi takakorkeus on melko tyypillistä varsinkin sprinttereille. Takaosa on se hevosen moottori ja siellä pitää olla papua, jos meinaa pärjätä nopeuslajissa.


© Bob Langrish

Yleisesti ottaen täysiverisille tyypillisiä piirteitä ovat ainakin nämä:
– Yleisesti ottaen lihaksikas, mutta lihakset ovat ns. litteät, ei sellainen "muhku" kuin esimerkiksi quarter-hevoset
– Sopusuhtaisen kokoinen, kuiva pää, jossa suora profiili, suuret sieraimet ja silmät
– Pitkä, kevyt, yleensä suora kaula, päänliittymä ohut, kiinnittynyt melko alas lapoihin
– Lavat pitkät ja lihaksikkaat
– Syvä rintakehä
– Erottuva, muttei liioiteltu säkä
– Selkä usein hieman pitkä
– Ihanteellisesti melko suora lautanen, noin 25-30 astetta maanpintaan nähden. Tästä kyllä näkee poikkeuksia eli jyrkkiä, lyhyitä lautasia. Tasaisia, arabityyppisiä ei ole tainnut tulla vastaan juuri koskaan.
– Häntä kiinnittynyt melko korkealle
– Selväpiirteiset nivelet jaloissa
– Kuivat jalat
– Etujalat suorat, hyväasentoiset
– Lihaksikas, pitkä kyynärvarsi
– Lyhyet sääret sekä etusissa että takasissa
– Lyhyt reisiluu
– Lonkkanivel ja polvinivel mahdollisimman avoimet
– Vuohisten kulma etujaloissa 47-54 astetta, takasissa hieman pystymmät

Minulle VSN-tuomarina ongelmia tuottavat leima-pisteet, rotu- ja sukupuolileimat. Ihannetapauksissa täysiverisillä on tietenkin erittäin selkeä rotuleima, sen vain jotenkin... näkee. Ilmeestä, päästä, olemuksesta, tietenkin myös rakenteesta. Mutta sitten on täysiverisiä, jotka näyttävät melko geneerisiltä hevosilta. Ne voivat olla ihan hyvärakenteisiakin hevosia, mutta jotenkin kuva ei huuda "Hei, minä olen täysiverinen!" Tätä näkee mielestäni varsinkin tammoilla, jotkin täysiveritammat menisivät ainakin minulle läpi erityisen nätteinä lämminveriravureina tai astetta kevyempinä puoliverisinä. Tietenkin usein jokin juttu näissä kuvissa kyllä kertoo, etten ole ihan oikeilla jäljillä, muttei aina. Onko tämä sitten huono asia? En tiedä, en osaa sanoa, mutta itse en kovin tiukasti niitä tuomitse, koska niitä näkee kuitenkin aika paljon.

Sukupuolileima on myös haastava tai ehkä pitäisi käyttää termiä "vaihteleva". On selkeän maskuliinisia oreja ja feminiinisiä tammoja ja silloin asiat ovat helppoja. Mutta sitten on sellaisia vähemmän orimaisia oreja ja jotkin tammat ovat hyvinkin neutraaleja. Tätä ei kuitenkaan voi pitää mielestäni minään suurena virheenä, en ainakaan uskoisi niin, mutta kyllä ne silti vähän mietityttävät tuomarointeja tehdessä. Tietenkin oriin selkeän feminiininen ilme ei ole hyvä asia.

Tässä olen vähän esimerkkien kautta avannut noita täysiveristen arvosteluasioita.

o. Aidanus Ion
Juu, ei ole rakennekuva, mutta tässä on hyvinkin selkeä täysiverinen. Sukupuolileimakin on mielestäni vähintään kohtalainen. Mielestäni varsin tyypillinen tapaus ja ihan kivannäköinen myös.

o. Kensington Garden Ion
Itse nimitän tätä omassa päässäni "tyypilliseksi laukkapuolen siitosoriiksi" (kuvan hevonen on varsin todennäköisesti sellainen): hieman takakorkea ja etupainoinen, vähän pitkänomainen yleisvaikutelma, täysiveriseksi jopa ehkä roteva tapaus, mutta selvästi kuitenkin täysiverinen. Rakenteeltaan ja tyypiltään tosi moitteeton. Selkeästi aikuinen hevonen, Aidanuksen kuvassa on tietääkseni kaksivuotias (vaikka näyttääkin kyllä varsin aikuiselta).

o. Pink Hungaroring
Jossain määrin kevyempi kuin Kensington Garden, todella tyypillinen ja tasapainoinen.

t. Sluagh Ion
Vähän tällainen tavallisen näköinen tamma, mutta kyllä minä silti tämän vähintään kohtuulliseksi täysiveriseksi tuomitsisin. Päässä on tuota tiettyä ilmettä, kaula on todella tyypillinen eikä rakenteessakaan mitään hirmuisen suuria ongelmia ole.

o. Viscount Ion
Erinomaisen selkeä täysiverinen siitä huolimatta, että kaula on vähän lyhyt ja muutenkin hevonen on pitkäjalkainen ja "korkea", ei niinkään tuollainen pitkänomainen kuten monet täysiveriset.

o. Babyface
Tässä on nyt sitten sellainen hevonen, joka varmaan laukkahevosena on ihan ok, mutta ratsuhevoselle tuo rakenne ei oikein istu. Pitkärunkoinen, selkeästi takakorkea, massiivinen kaula, kiinnittynyt melko alas eikä mitenkään erityisen pitkä.

– S

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2018

Ionicin poitounhevoset

Ionichan ei ole koskaan profiloitunut minään kylmäveritallina, Virginia tunnetusti ei ole koskaan noista raskaista kylmäverisistä erityisemmin välittänyt. Vaikka ei se ihan paikkaansa pidä, kyllä Virginiakin näistä muhkuista on kiinnostunut, se on vain se rakennearvostelu mikä on niin vaikeaa ratsuhevosiin tottuneille. Se on ihan pätevä syy sille, että jokin rotu jää vähän lapsipuolen asemaan. Harvinainen rotu on kuitenkin aina harvinainen rotu ja jo pelkän eksoottisuuden vuoksi monet raskaat kylmäveriset kiinnostavat meitä. Poitounhevonen on sieltä ehdottomasti eksoottisimmasta päästä.


© Eponimm (CC BY-SA 3.0)
Kuvan kokoa muutettu ja värejä muokattu

Poitounhevonen (tai Poitevin tai Mulassier tai Moulassier tai Poitevin Mulassier) on todellakin yksi harvinaisimmista kylmäverisistä virtuaalimaailmassa, mutta meillä niitä on kuitenkin pieni lauma, kymmenkunta yksilöä. VRL:n rekisterissä on 14, joista vain yksi ei ole meidän ja sekin on ikävästi kadonnut. Siinä melkein kaikki virtuaalimaailman poitout kautta aikojen taitavatkin sitten olla, Djoehemissa oli vuonna 2008 yksi ori (mahdollisesti enemmänkin, mutta niistä ei ole jäänyt mitään jälkiä) ja meillä on muutama vanha, aikoja sitten kuollut kasvatti, joita ei olla koskaan rekisteröity. Sitten jos muilla omistajilla on ollut joitain hajayksilöitä, niistä haluaisin kyllä kuulla! Varsinkin jos ovat vielä elossa ja mahdollisesti käytettävissä jalostukseen...

Poitoulla ei ole mitenkään erikoista historiaa Ionicissa. Ensimmäinen yksittäinen kasvatti omista tuontihevosista syntyi vuonna 2006, samana vuonna syntyivät muutenkin ensimmäiset kylmäveri-varsat meillä. Seuraava kasvatti syntyi 2008, sitten 2010, 2014 syntyi kaksi varsaa, samoin 2016 ja viime vuonna syntyi 4 varsaa. Täksi vuodeksi on kaavailtu muutama varsa myös. Nuo aikaisimmat varsat olivat kaikki tammoja, joten en ole päässyt käyttämään niitä jalostuksessa näin myöhemmin, mutta ensimmäisen tuontioriimme Le Rex Soleilin pakastetta löytyi vielä muutamalle tammalle viime vuonna.

Noin yleisesti poitounhevonen on rotuna aika poikkeuksellinen. Sen päätarkoitus oli vielä 1900-luvun alkupuolella muulien tuottaminen. Muulihan on lajiristeytys ja steriili, joten muulien kasvattaminen vaatii sitä, että on sekä hevosia että aaseja. Poitou-muuli oli voimakas työeläin, ne syntyivät poitounhevostammoista ja isänä olivat isokokoiset, pitkäkarvaiset poitounaasioriit. Poitounhevosia ei siis ole käytetty työhevosina ainakaan suuressa määrin ja jalostusvalintakaan ei ole painottanut välttämättä työominaisuuksia. Tämä näkyy edelleen tänä päivänä, Wikipedia väittää rodun olevan hitaanpuoleinen ja hieman flegmaattinen eikä välttämättä kovin kestävä. Tiedä sitten miten oikeassa Wikipedia tällä kertaa on. Muulinjalostus osiltaan johti siihen, että rotu alkoi harvinaistua jo 1800-luvun puolella, varsinkin vanha tyyppi, kun vanhan tyypin isokokoiset ja rotevat tammat varsoivat vain muulivarsoja, eivät puhdasrotuisia poitounhevosia jatkamaan sen rodun jalostusta.

Kantakirja perustettiin 1884 ja 1922 se suljettiin vain puhdasrotuisille. Tässä vaiheessa kuitenkin rodun tilanne alkoi olla jo varsin heikko, koneellistuminen vei tarpeen sekä muuleilta että työhevosilta. Poitounhevosia alettiin kasvattaa lihaksi, mutta siinäkin nopeammin kehittyvät ja suuremmaksi kasvavat rodut olivat parempia. 90-luvun alkupuolella rodun lukumäärä oli vähäisimmillään, puhtaiden yksilöiden lukumäärä oli ilmeisesti vain muutamia satoja. Nyt tilanne on vähän parantunut, mutta rotu on silti varsin harvinainen reaalimaailmassa.

Tämä lyhyt historiakatsaus kertoo syyn siihen, miksi poitounhevosen rakenne on hieman erityyppinen kuin muilla ranskalaisilla kylmäverisillä eikä välttämättä aina täysin virheetön: jalostusvalintaa ei ole määrätietoisesti tehty ajatellen hyvää rakennetta ja hyviä työominaisuuksia kun rodun pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut jokin muu. Niinpä poitounhevosen runko on kevyenlainen verrattuna vaikkapa ardenneriin tai bretoniin. selkä tapaa olla myös pitkähkö. Lautanen sen sijaan on usein hyvinkin lyhyt ja jyrkkä. Pää ei ole jalo kuten perchenhevosella tai boulognenhevosella, poitoun pää on yleensä iso ja hivenen raskas, profiili on usein kyömy. Parhaat yksilöt ovat toki hyvinkin tasapainoisia ja lihaksikkaita ja siihen lienee nykykasvatuksen pyrkimyskin.

Väreistä varsinaisesti kiellettyjä ovat vain lehmän- ja tiikerinkirjavat. Poitou on ranskalaisista kylmäverisistä tietääkseni ainoa, jolla esiintyy hallakkovärejä, vieläpä peräti melko yleisenä. Myös päistärikköjä näkee jonkin verran, kimokaan ei ole tavaton. Voikkovärien esiintymisestä sen sijaan en tiedä, mutta tokko ne täysin mahdottomia ovat, harvinaisia kylläkin sen kuvamateriaalin perusteella mitä minä olen nähnyt. Musta- ja ruunikkopohjaiset värit ovat yleisimpiä, mutta rautias ja punahallakko eivät ole tavattomia, raudikko väritys periytyy Wikipedian mukaan breton-risteytyksiltä.

Harvinainen, hieman erilaisennäköinen kylmäverinen, jolla on melko runsaasti erikoisvärejä? Hmm... Kyllä, sorrun! Välittömästi! Minulle poitou on varmasti yksi kiinnostavimmista kylmäverisistä näiden seikkojen takia. Kuvien vähäisyyden vuoksi siitä tuskin tulee mitään jättisuurta rotua Ionicissa. Tällä hetkellä jalostus on pullonkaulassa, vielä onnistui varsojen teettäminen, mutta seuraavalla kierroksella täytyy keksiä sitten lisää hevosia. Enkä pahastuisi, jos joltakulta toiseltakin löytyisi näitä...

– S

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2018

Vieraskirjan helmet

Joskus 10-15 vuotta sitten virtuaalitalli ei ollut virtuaalitalli, jos sillä ei ollut vieraskirjaa. Ja vieraskirjoilla oli ihan paikkansa, ne olivat osa kommunikointia. Niinpä Ionicillakin oli omansa, Freebokissa tietysti, kuten suurimmalla osalla muillakin. Se vain oli toimiva vieraskirja. Harmi sinänsä että se lopetti, sillä vaikka vanhat vieraskirjaviestit olisivatkin jääneet sähköpostien syövereihin, ei niihin kirjoitetut vastaukset ole tallessa missään. Siellä kuulkaa niitä helmiä vasta olisi ollutkin!

Mainitsin nuo sähköpostien syöverit, meiltä tosiaan löytyy vielä vieraskirjaviestejä vuodesta 2006 lähtien. Suurin osa viesteistä ei tietenkään ole kovin erikoisia, vaan ostopyyntöjä, varsakyselyitä, kisojen tai oman tallinsa mainostamista (meillä ei koskaan sitä kielletty ainakaan kokonaan), yleisiä kehuja ja sen sellaista. Mutta sitten satunnaisesti oli sitä kaikkea muuta... Ajattelin kerätä tähän parhaita/pahimpia paloja vanhoista vieraskirjaviesteistä ja siitä, millaista vieraskirjaviestiliikennettä meidän blogissa on ollut näiden tavanomaisten viestien lisäksi.

Usein toistuvia aiheita on kaksi:
– Ionicin suuri hevosmäärä
– Ionicin ulkoasu

Näiden lisäksi aika paljon kommentteja tuli bannereista, jotka olivat suhteellisen uusi asia silloin kun ne tulivat vuonna 2006 tai niillä tienoin. Ne olivat tietenkin (itse)ironisia aikana ennen kuin hipsterit tekivät ironiasta valtavirtaa. Monelta ironia meni ohitse, kyllä niitä niin paljon vihattiin. Toki myös rakastettiin:
Ja bannerit ovat kuolettavan hauskoja 8'D

Vaikka hevosmäärä vuosina 2006-07 olikin nykyiseen verrattuna varsin pieni, jotain viitisen sataa hevosta (nykyään mennään pitkälti päälle tuhannessa hevosessa), oli talli silti virtuaalimaailman suurin. Tai ainakin sieltä suurimmasta päästä, olihan noita isoja omistajia muitakin, kuten Kerppa, mutta näillä hevoset olivat yleensä jakantuneet eri talleihin eikä tilanne näyttänyt ehkä niin pahalta. Me Ionicin omistajat sen sijaan öyhötimme häpeilemättä meidän hevosmäärää foorumeilla. Totta kai sekin oli suurilta osin ironiaa ja toisaalta hevosmäärän kasvattaminen ei ole koskaan ollut Ionicissa se ykköstavoite. Se nyt vain on tapahtunut kun haluaa omistaa 50+ eri rotua ja kasvattaa niitä. Tuolloin jotkut harrastajat ottivat varsin tosissaan tämän harrastuksen ja niinpä saimme vuosien mittaan aika paljonkin kauhisteluita meidän hevosmäärästä. Toki ihasteluja oli paljon enemmän, moni tuli sanomaan vieraskirjassa, että onpa mahtavaa ja miten te jaksatte, hattua pitää nostaa.

tämä paikka on hieno,mutta ehkä hevosia on liikaa vaikka tiedän,että olette varmaan tehnyt niitä tarkoituksella noin paljon,muttaminulla ei ainakaan tulisi koskaan mieleen tehdä 500 hevosta talliin,no ei ole ainakaan monella muulla samanlaista tallia!Sen takia pidän tästä!!
Siistiähän se on että jollain on pokkaa pitää 500 hevosta tallissaan :D Jatkakaa samaan malliin, älkääkä vaan lopettako ennen 1000 rajan rikkoutumista ;)
Todella upea virtuaalitalli. En ennen ole nähnyt näin laajaa hevostoimintaa virtuaalimaailmassa – – Olette tainneet tehdä kovan työn tallinne eteen ? Toivotan teille kivat jatkot hauskan harrastuksenne parissa !
Jaaha. Vai että näin iso talli. Ettekö yhtään välitä keskittyä hevosiin yksilöinä, vaikka ne virtuaalihevosia ovatkin??? 500 on jo mielestäni liikaa!
– – minusta on melkeimpä vastuutonta ylläpitää neljääsataa virtualihevosta samaan aikaan. Minusta se kertoo vain omistajan ahneudesta, siitä kun on tarve olla "internetin suurin virtuaalitalli". Ehdittekö esimerkiksi kisaamaan kaikilla? Enpä usko. Luulen lähinnä että ette muista edes kaikkien nimiä ulkoa, teette vain hevosille lyhkäiset luonteet ja vähän perustietoja ja paketti valmis. Sitten kaakki vain talliin 399 hevosen kanssa, sinne pölyttymään. Kiva juttu, yksi hevonen enemmän.Jos haluatte vetää vokki vihannekset nenään, niin olkaa hyvät.

Tämä loukkasi ehkä kaikkein eniten: jonkun mielestä Ionic ei ollut virtuaalimaailman suurin talli!
Hei!Miksi teillä on niin monta hevosta? Itselleni riittää vallan mainiosti alle kymmenen, sillä jokaisen kanssa haluan kisata muutaman kisan, kasvattaa sitä, käydä tunneilla ja valmennuksissa sekä rekisteröidä se VRL'n hevosrekisteriin. Muistatko kaikkien hevostesi nimet ulkoa? Sitähän minäkin, itse muistan sillä ne ovat minulle kuin omat hevoseni ja on "tyhmää" tehdä noin monta hevosta. Mutta on tämä ihan kiva sivu.PS. Itserakkautta? ;)) Etusivulla on, että olette virtuaalimaailman yksi "suurimmista" talleista tms. vaikka ette edes ole, hevosia teillä on paljon, mutta et selvästikään "rakasta" niitä ja en ole edes koskaan kuullut teistä, huomasin teidät VRL'n sivuje kautta!

Nykyään meno ulkoasujen suhteen on vähän aika paljon rauhoittunut noista vuosista. Muistan edelleen elävästi, miten ulkoasu tuntui olevan se tärkein asia virtuaalitallilla ja Virginialla oli ihan aihetta purnata erinnäisistä käytettävyysongelmista. Olisi vieläkin kyllä, mutta ei vain jaksa enää, siitä toiste, jos jaksaa. Ionic mustavalkoisen, yksinkertaisen ulkoasunsa kanssa (jossa ei ollut edes brusheja, voi herranen aika sentään, ei voi olla virtuaalitalli sellainen!) oli todellakin jotain hyvin poikkeuksellista. Ja kun joku tekee jotain täysin eri tavalla kuin muut, toiset tykkäävät, toiset eivät. Ja se todellakin näkyi vieraskirjassa.

Ihan kivat sivut. Fiksut, mutta tosiaan hienommatkin olisi voinut tehdä. (esim. ulkoasu)
Sulla on todella hienot sivut. erilaiset. ja hienollla tavalla erilaiset.
Hyvä tällanenkin, jossa ei oo mitään räikeetä leiskaa

"Valmisleiskatalli". Vuonna 2006 ei pahempaa haukkumasanaa voinut tallista sanoakaan. Ja meillä oli hauskaa! Jos äärimmäisen hatariin muistikuviini on luottaminen, tämä saattoi saada vastaukseksi sen, että legenda se legendaarisen huonokin talli on.
Hmm. Mitä järkeä tälläisen tallin perustamisessa loppujen lopuksi on? Leiska on persuksista ja herranen aika - 500 hevosta! Tulee mieleen 9-vuotiaan naperon perustama valmisleiskatalli, jonne kootaan mahdollisimman paljon hevosia ja joille ei jakseta kirjoittaa luonnetta yhtä lausetta enempää. En tykkää tästä paikasta tippakaan, ja uskon ettei kovin moni muukaan.Ps. tämä ei todellakaan ole minkään sortin legenda - täys floppi koko paikka.

Ja sitten tietenkin yleiset vihaajat vihasivat sekä hevosmäärää että ulkoasua. Niin ja nimeä ja vanhan ulkoasun kuvaa ja sen semmoista. Tämmöistä tanakkaa palautetta tuli kerran. Ei muuten saanut IP-estoa, meillä ei ollut tapana jakaa moisia, paitsi selkeästä spämmäämisestä. Tämähän ei ollut varsinaisesti spämmiä, vain yleistä itkua.
Että Ionic on huono talli... Kyllä, luin kyllä nuo "valmiit vastaukset", mutta haukun silti. Huono talli, kun ette ehdi hoitamaan hevosianne. Kannattaisi ottaa tallinne reaalina - miten pystyisitte oikeasti koskaan hoitamaan viittäsataa hevosta päivässä? Ette mitenkään. Ionic on kamala tunaus virtuaalitallien maailmassa, eikä se ole todellakaan maailman paras virtuaalitalli, kuten saatatte väittää. Minä voisin väittää teidään toimintaanne ihan kunnolla VIRTUAALIHEVOSTEN TEHTAILUKSI, ja suosittelenkin nyt, että "hieman" vähentäisitte Ionicin hevosten määrää. Miten te oikein päivit?tte tätä tallia? Viisisataa hevosta ja vielä vähän päälle... Tämä jos mikä on tehtailua! Ulkoasu on myöskin hirveä, hevonen näyttää joltain teuraskuntoiselta, mitä te olette oikein ajatelleet tehdessänne tätä tallia? "Mukavaa, kaikki saa ihastella meidän tehdasta"? Niin minä ainakin luulisin. Kannattaisi hieman takoa järkeä omaan päähän, Ionichan on oikea munaus - nimeään myöten. Onkohan teistä mukavaa olla hevostehdas? Sitten vielä julkeatte väittää tallianne maailman parhaaksi - ja nyt tietenkin laitatte minulle IP - eston - minähän annoin vain mielipiteeni tehtaastanne!

Tietenkin myös Ionicin omistajat olivat ihan hirveitä, ei vain leiska, hevosmäärä, bannerit ja nimi:
Musta te ootte aika itterakkaita tyyppei. Jotai parasvirtuaalitalli IONIC! Nimi Legenda IONIC ! Tollassia otteko vähän PIIP! PIIP! PIIP! Lopettakaaa koko touhu! Säänöstelkää hevsia! Myykää osa ja tehkää vähän pienmpi. Ja viö: Tehkää hianompi leiska tai eikö arvon neidit pysty parempaan! Osaan itteki parempii!

Niin, ja hevosmaailma.net oli sekin ihan huono paikka, olis kannattanut vaihtaa johonkin parempaan:
– – sivut voisivat muuttaa vaikka freewebsiin tai johonkin muuhun paikkaan, ehkä hevosmaailma.net ei ole ehkä paras mahdollinen

Tunneasiat ovat toki olleet joillekin tärkeitä. Tämä kommentti itse asiassa sai oman blogitekstinsä Vierivä kivi ei sammaloidu.
Jotenkin vain Ionic saa minut pahalle tuulelle: ruma nimi, ruma leiska (leiskan kuva on kauhea!) ja hevosia on niin paljon, ettette voi mitenkään pitää tätä tallia oikeasti tunteella. En pidä koko paikasta.

Mutta sitten on näitä, jotka ilahduttavat tänäkin päivänä:
Minä en pidä talleista, joissa on kaksi hevosta ja muutama päälle. Mikäs se sellainen talli on? Enkä myöskään pidä isoista talleista, joissa on satoja hevosia. Minä pidän talleista, jotka ovat kokoluokkaa Ionic! Ihana talli, bannerit upeita ja hevoset mahtavia. Jatkakaa samalla lailla! Ja ei, ette saa lopettaa, ennen kuin tuhannen hevosen raja menee rikki ;)

Mielessä kävi, että ehkä vieraskirjalle olisi edelleen jonkinlainen pieni paikkansa virtuaalimaailmassa. Kukaan ei nimittäin tule enää kertomaan missään, että hei, mä rakastan sun tallia. Toisaalta kukaan ei haukukaan kirjoitusvirheitä vilisevälla viestillä, että siinä mielessä vähän niinkuin tasapeli. Vaikka toisaalta en kyllä koskaan osannut noita haukkuja ottaa kovin vakavasti enkä varsinkaan itseeni. Ei kaikki tykkää kaikesta ja toisaalta osa haukkujista ei selkeästikään ymmärtänyt meidän harrastusfilosofiaa. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisinä vuosina Ionicin vieraskirja oli hiljainen kuin huopatossutehdas, joten jos vaikka jostain hankkisinkin uuden vieraskirjan, sinne tuskin enää nykyään kukaan kirjoittaisi mitään. Aika aikaansa kutakin.

– S

PS. "Me vihaamme Ionicia"-klubia ei koskaan perustettu, vaikka ehdotimme sitä vieraskirjassa useammallekin kommentoijalle.

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2018

Ionin Punaorpo ja Köydestä Karannut

Joka on Ionicin kasvattien nimiä seuraillut pidemmän aikaa, on tuskin voinut välttyä siltä tiedolta, että ainakin toinen omistajista on pahemman kertaluokan historianörtti. Tunnustan! Ja olenhan sitä jo vihjaillut blogissakin, niin ettei se nyt varsinaisesti mikään uutinen ole. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodasta ja ajattelin antaa sen teeman näkyä Ionicin suomenhevosten nimissä.


Alkuperäiskuvat © E. Räikkönen, P. Kyytinen, G. Lönnqvist, Elfelt Kgl. Hoffotograf (Finna.fi)
Alkuperäiskuvien lisenssi: CC BY 4.0
Alkuperäiskuvia muokattu (rajaus, leikkaus, värien säätö, yhdistely, ym)
Photoshop brush: pstutorialsws

Yleensä pyrin välttämään hevosten nimissä poliittisia tai varsinaisesti muunkaanlaisia kannanottoja. Ei niissä minusta sinänsä mitään varsinaista vikaa olisi, mutta jostain syystä vierastan sellaisia kuitenkin. Ensimmäinen syy on se, että virtuaalimaailma on hyvin epäpoliittinen paikka, täällä ei politiikka eivätkä varsinkaan poliittiset kannanotot ole kuuluneet kuvioihin sen paremmin keskustelupalstoilla kuin hevosten nimissäkään. Toinen syy on se, että ei se minua haittaa jos virtuaalihevosilla on minun makuni mukaisia, poliittisesti värittyneitä nimiä, mutta jos vastaan tulee virtuaalihevonen nimeltä "Bros B4 Hoes", "Suvakkihuora" tai "Sieg Heil", minulla nousee verenpaine tappiin välittömästi. Niin että jos tulisin itse avanneeksi kantaaottavien hevostennimien matolaatikon, vaarana olisi se, että tuollaisia nimiä pitäisi sitten kestää. Tai nimenomaan en kestäisi. (Toki minä toivon ja melkein oikeastaan uskonkin, ettei tällaisia nimiä kukaan virtuaalihevostelija käyttäisi. Älkää kertoko jos olen väärässä, haluan säilyttää kauniin illuusioni.)

Mutta ovatko sisällissotaan liittyvät nimet kantaaottavia, toista puolta glorifioivia tai toista puolta halventavia? Eivät välttämättä. Tietenkin sellaisiakin nimiä saisi keksittyä, mutta en aio. Vaikka se voi olla kyllä vaikeata, sillä joku voisi pitää suorastaan rienaavana nimeä "Ionin Suojeluskuntalainen" vaikka tallista löytyisi tasapuolisuuden nimissä myös "Ionin Punakaartilainen" tai päinvastoin. Tietenkin osa nimistä on väkisinkin synkeitä, kuten otsikossa mainittu "Punaorpo". "Köydestä Karanneen" taustalta löytyy tarina eikä sekään mikään iloinen ole.

Miksi juuri sisällissota? Olisihan tässä ollut iloisempiakin asioita, kuten esimerkiksi itsenäistymisen juhlavuosi viime vuonna. Tai jos välttämättä haluaa sotahistoriaa, niin vaikka sitten talvisota, jossa kaikki suomalaiset olivat samalla puolella ja riski loukkaaviin nimiin minimaalinen. Mutta siihen on syynsä.
On henkilökohtainen syy: sisällissota on aina ollut sodista ja oikeastaan koko Suomen historiasta se, mikä itseäni on kiinnostanut eniten. Syytän tästä pokkana mummua, isäni äitiä (s. 1911), joka oli pikkutyttö sisällissodan aikana ja muisti siltä ajalta paljonkin asioita. Eihän hän toki mitään taisteluita nähnyt, ei tiennyt taustoja eikä tapahtumia, mutta osasi kyllä kertoa omista kokemuksistaan: pelosta ja epävarmuudesta.
Toinen syy on – sanoisinko? – sosiaalinen. Sisällissodasta on todellakin sata vuotta. Mielestäni alkaa olla jo hyvinkin aika tehdä sovinto historian kanssa. Kyllä, sisällissota ei kuulu todellakaan Suomen historian hienoimpiin hetkiin, mutta se on tapahtunut, sitä ei voi siivota pois. Mutta siitä on jo sata vuotta, siitä voisi vihdoin puhua, syyttelemättä, mutta totta vaikka se totuus onkin karmea. Jotkut historioitsijat sanovat, että sisällissodan trauma jatkuu vielä, että suvut ja perheet osaavat edelleen sanoa kumpaa puolta oltiin, se puoli oli se hyvä ja toinen puoli oli se paha. Tai ehkä eivät halua puhua siitä lainkaan, koska mennyt on mennyttä eikä sitä kannata kaivella. Tästä olisi jo korkea aika päästä tästä eroon. Virtuaalihevosten nimillä ei tietenkään maailmaa ja asioita paljon muuteta, mutta se saa nyt luvan olla minun korteni tähän kekoon.

Ja kolmas syy on se, että sisällissota ei saa unohtua, koska se ei saa ikinä toistua. Kuulostan maailmanparantajalta, mutta olkoon sitten niin.

– S

Ps. Ja että mikäkö sitten oman perheeni puoli oli? Jotkut väittävät että puolueetonta maaperää ei tässä suhteessa ole, se on joko-tai, mutta minä väitän että kyllä on, ainakin jonkinlainen. Ja minun perheeni sekä isän että äidin puolelta ovat olleet juurikin siellä. Ehkä olen siis totaalisen väärä ihminen arvioimaan sitä, mitkä termit ja asiat ovat loukkaavia millekin osapuolelle. Pyydän anteeksi jo etukäteen.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2018

Parhaaat blogitekstit 2017, feat. Virginia


© ST

Olen nykyään kovin pihalla virtuaalimaailmasta, kaikin tavoin, mutta tätä blogia seuraan kyllä aktiivisesti. Kun S esitteli mielestään parhaat blogitekstit viime vuodelta, ajattelin tehdä nyt samoin.

1. Väriteoria-sarja
Kyllä, tämä on viime vuoden parasta antia minunkin mielestäni. S on tehnyt melkoisen työn tämän väriteoria-sarjan kanssa vuoden mittaan.

2. Ionicin rotukuulumiset (ylämaanponit, wielkopolskit, welstfalenit, welsh A, B, C, D, venäjänratsuhevoset, ukrainanratsuhevoset, trakehnerit, pikkurodut, terskinhevoset)
Kuten sanoin, olen kovin pihalla asioista, jopa Ionicin asioista koska en ehdi varsinaisesti niihin puuttumaan. Siksi onkin kiva lukea näitä rotujen kuulumisia, tiedän vähän missä mennään ja mitä kaikkea uutta S on keksinyt kunkin rodun kanssa.

3. Bullet journal virtuaalihevostelun apuna
BuJo oli itselleni vieras käsite ennen tätä tekstiä, mutta tajusin tuota linkitettyä artikkelia lukiessani, että BuJo sopii virtuaalihevostelun lisäksi myös eräälle lievästi kiireiselle atk-nörtille... Vajaa vuosi kokeilua takana ja ilman ei kyllä voisi enää olla. Tällä ei tietysti ole mitään tekemistä virtuaalihevosten kanssa, mutta halusin vain kertoa.

4. Virtuaalihevostelijoiden valtakunta
Mielestäni S tavoitti tässä jotain todella olennaista!

5. Jacarandan joululahjatoiveet
Aina on hyvä hetki pienelle naurulle. Näkisin että Jacarandan ajatuksia voisimme lukea jatkossakin?

– Virginia

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2018

Väriteoriaa: lehmänkirjavat – tovero

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.


© Bob Langrish

Ulkonäkö
Tovero on – kuten nimensäkin – yhdistelmä tobianoa ja jotain overo-kuvioista: sabinoa, splashed whitea tai framea, myös valkomerkkisyys lienee mehdollinen. Teoriassa olisi mahdollista, että tobianoon yhdistyisi useampia kuin yhtä overo-kuviota.

Tovero on yhdistelmäkuviona varsin monimuotoinen, mutta tässä on tyypillisiä toveron piirteitä:
– Tummat korvat, tumma väri voi levitä korvista otsalle ja silmien ympärille
– Toinen tai molemmat silmät siniset
– Turvassa, erityisesti suun ympärillä tumma laikku tai useampia
– Yksi tai useampi tumma laikku rinnassa, koko vaihtelee ja se voi levitä ylös kaulalle, erityisesti kaulan alaosiin
– Yksi tai useampi tumma laikku kupeilla, sen ympärillä voi olla pienempiä tummia laikkuja jotka sijoittuvat kylkiin tai lantion alueelle
– Yksi tai useampi tumma laikku hännäntyvessä tai sen lähettyvillä

Pienikuvioinen tovero voi näyttää esimerkiksi pienikuvioiselta tobianolta, jolla kuitenkin on tobianoille epätyypillinen iso päämerkki ja/tai sininen silmä. Suurimmillaan tovero on kokovalkoinen, jolla on tummaa väriä korvien ympärillä, ns. medicine hat ja mahdollisesti pienehköjä tummia laikkuja rinnassa, kupeilla ja/tai hännäntyven alueella.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Teoriassa tovero on helppo erottaa muista lehmänkirjavan kuvioista: siinä on aina jotain piirteitä "liikaa" verrattuna yksittäisten kuvioiden normaaliin ulkoasuun. Tunnistaminen ei silti ole välttämättä helppoa ja esimerkiksi toveron eri kyljet voivat olla hyvinkin erinäköiset. On ollut tapauksia, joissa tovero hevonen näyttää aivan perinteiseltä tobianolta toiselta puolelta katsottuna, toisella puolella taas on näkyvissä esimerkiksi toispuoleinen päämerkki tai herasilmä. Toisaalta isokuvioisella tobianolla voi olla paljon valkoista päässä, jolloin sitä voi helposti luulla toveroksi.

Esimerkkikuvia
Ruunikko tovero, vaikka onkin merkitty tobianoksi... Tosi tyypillinen tapaus yllä esitetyn listan mukaan.
Tovero, pohjaväri jokin tumma, ehkä tummanruunikko. Erittäin suurikuvioinen tovero, väriä on vain päässä (ainakin kuvatulla puolella). Se että onko tässä tobianoon oikeasti yhdistynyt juuri sabino, ei ole varmaa, vaikka niin hevosen värikuvauksessa sanotaankin. Ei se mahdotontakaan ole.
Tovero, pohjaväri ruunikko tai rautias. Hyvin tyypillinen tämäkin on, paljon valkoista. Laikkujen reunat ovat varsin repaleiset, voi hyvinkin olla merkki sabinosta siellä taustalla.
Rautias tovero, tai voisin kuvitella ainakin sellaiseksi. Osa tummista laikuista asettuu juuri kuten tyypillisellä toverolla, mutta selkälinjalla ja säkän kohdalla oleva tumma alue vähän epäilyttää. Voisin epäillä isokuvioiseksi frameksikin, mutta kun jalat ovat kokonaan valkoiset.
Rautias tovero, mainitsin tämän jo framen kohdalla, mutta nyt kun olen selvittänyt enemmän toverosta, niin kyllä tämä selvä tovero on.
Ruunikko tovero, jos ei näe päätä, tämä menisi varmasti ihan tobianosta, melko valkojalkaisesta sellaisesta, mutta kuitenkin. Iso päämerkki ja herasilmä kuitenkaan eivät ole tobianoille tyypillisiä. Tämän isäori Dancing Snow Boy löytyy netistä myös ja se on kokolailla poikansa kaltainen: ihan tyyppi-tobiano jos ei lasketa päätä mukaan, silläkin on jonkin verran valkoista päässä ja ainakin vasen silmä on sininen. Isäoriista sanotaan että testattu N/N OLWS, minkä tulkitsen siten, että tällä ei ole frame-geeniä. Jokin muu sitten. Emätammasta en löytänyt kuvaa, ruunikoksi quarteriksi merkitty kuitenkin.
Ruunikko tovero, taas erittäin selkeä tapaus!

Esiintyminen ja yleisyys
Tovero on ainakin teoriassa mahdollinen kaikilla roduilla, joilla esiintyy tobianoa ja jotain overokuvioista. Yleisin se on melko varmasti painteilla.

Lyhenteet ja nimitykset
Wikipedia mainitsee toveron vaihtoehtoiseksi nimitykseksi toberon, mutta se on erittäin harvinainen nimitys.
Toverolla ei ole virallista lyhennettä olemassa, virtuaalimaailmassa se joskus lyhennetäät tov, tyyliin rn tov (ruunikko tovero).

Vieraskieliset nimet
Saksa & ruotsi: käytetään englanninkielistä nimitystä.

Genotyyppi
TO + FR
TO + SW
TOto + SAB
(TOto + W)

Huomattavaa periytymisessä
Toveron täytyy saada vanhemmiltaan sekä tobiano että jokin overo-geeneistä. Frame ja splashed white voivat tulla samalta vanhemmalta kuin tobianokin, ts. tovero + yksivärinen voi näissä tapauksissa tuottaa tovero-varsan. Koska sabino ja valkomerkkisyyden W-geeni liittyvät samaan KIT-geeniin kuin tobianokin, yksi vanhempi ei voi periyttää molempia. Tällöin tobiano tulee toiselta vanhemmalta ja sabinon tai W:n on tultava sitten toiselta.

keskiviikkona, tammikuuta 17, 2018

Rotuesittelyssä ylämaanponi

Viime aikojen ylämaanponi-tekstien innoittamana lähdin etsimään yhtä artikkelia, jonka olin kirjoittanut Vippokseen vuonna 2012, rotuesittelyn ylämaanponista. Sikäli kuin joku vielä muistaa muinaisjäännöksen nimeltä Vippos... En muista julkaistiinko teksti koskaan mutta ainakaan senaikuista Vipposta en mistään löytänyt, joten artikkelinikin lienee kadonnut. Asia sinänsähän ei ole vanhentunut, kun Swildiekin on vielä elossa, joten tässä rotuesittely ylämaanponista.

Historia virtuaalimaailmassa
Ylämaanponeja putkahteli virtuaalitalleille harvakseltaan jo 2000-luvun alkuvuosina, mutta tuolloin ne olivat lähinnä eksoottisia erikoisuuksia. Muutama kasvatusyrityskin toki oli, vuoden 2002 tienoilla Chestnut kasvatti ainakin muutaman yksilön tunnuksilla Chestnut's ja Villiruusun. Vuonna 2004 oli jonkin aikaa toiminnassa myös Highland Stud - niminen virtuaalitalli, jonka tarkoituksena oli sekä tuoda että kasvattaa ylämaanponeja. Muutaman hevosen se toikin, mutta yhtään kasvattia ei ehtinyt syntyä. Näiden lisäksi on voinut olla muitakin talleja, jotka ovat omistaneet ylämaanponeja ja mahdollisesti jopa kasvattaneet niitä, mutta ne ovat kadonneet ajan myötä niin perusteellisesti ettei niistä ole jäänyt tietoja.

Muutamia Chestnutin ja Highland Studin poneista päätyi vuonna 2004 Ioniciin, jossa tuona vuonna kasvatettiin 12 ylämaanponivarsaa. Sen jälkeen ylämaanponikasvatus kuitenkin lopetettiin ja ponit joko lopetettiin vanhuuttaan tai myytiin muualle. Myös toisella suurtallilla, Kerpan RDN:ssä syntyi joitain ylämaanponeja vuosina 2004-05. Nämä ponit ovat varsin todennäköisesti kuitenkin kadonneet sittemmin eivätkä ne ole vaikuttaneet myöhempään jalostukseen.

Vuonna 2007 perustettiin Swildie Highlanders, joka toimii edelleen. Swildie on ainoa pitkäikäinen talli, joka on keskittynyt yksinomaan ylämaanponeihin. Sen kasvatteja on myyty useille eri talleille näiden vuosien aikana ja sitä myötä rotu on tullut tutuksi useammille harrastajille. Kirjoitushetkellä ylämaanponeja tuntuu löytyvän vähän sieltä sun täältä, Swildien kasvattien lisäksi myös suvuttomia poneja on jonkin verran.

Rakenne ja ulkonäkö
Ylämaanponi on suhteellisen isokokoinen (n. 132-148 cm) ja roteva rotu. Koosta ja massasta huolimatta sen ponileiman tulisi olla selkeä. Ylämaanponin pää on keskikokoinen, profiili on usein suora mutta joskus aivan aavistuksen kyömy. Silmät ovat suuret, tummat ja kirkkaat, korvat pienet, ja pään yleisilme on ystävällinen ja ponimainen. Kaula on keskipituinen ja usein melko paksu, erityisesti oreilla on toisinaan varsin massiivinen orikaula. Kaula on yleensä kuitenkin kaareva ja useimmilla poneilla pään ja kaulan liittymä on kohtalaisen avoin. Lavat ovat pitkät ja voimakkaat, ihanteellisella ponilla viistot. Runko on hyvin leveä ja syvä, toisinaan hieman pitkänlainen, mutta sitä ei katsota virheeksi, jos se on muuten vahva. Myös takaosa on hyvin voimakas. Jalat ovat lyhyet ja tukevat.

Ylämaanponeilla on varsin runsaat jouhet ja myös vuohisissa on pitkää karvaa. Rodun talvikarva on kaksikerroksinen ja erittäin paksu, samoin kuin shetlanninponilla. Ylämaanponien jouhia ei yleensä nypitä eikä lyhennetä eikä niitä esitetä letitettyinä, kuten ei muitakaan alkuperäisrotuja.

Ylämaanponeilla esiintyy yleisesti hallakkovärejä, lähinnä tosin ruunihallakkoa ja hiirakkoa. Myös kimo on yleinen väri. Musta ja ruunikko ovat melko tavallisia värejä, sen sijaan rautias ja punahallakko ovat erittäin harvinaisia vaikkakin hyväksyttyjä. Joidenkin lähteiden mukaan myös voikkovärejä esiintyisi rodussa, pääasiassa yhdistyneenä hallakkoväreihin, jolloin ne ovat vaikeita tunnistaa. Tämä ei kuitenkaan ole varma tieto. Valkoisista merkeistä sallitaan vain pieni tähti ja ainakin Saksassa tulee jalostukseen hyväksyttyjen ponien kavioiden olla mustat.

Käyttö
Voimakas ja vankka ylämaanponi ei yleensä loista ratsuna olympialajeissa vaativalla tasolla. Niillä on kuitenkin yleensä melko pitkät ja matalat askeleet, jotka sopivat kouluratsulle. Ajoponina ylämaanponi on myös hyvä, ei ehkä kovin nopea, mutta voimakas ja matkaavoittavan askelluksen ansiosta myös kestävä. Reaalimaailmassa ylämaanponeilla kilpaillaan valjakkoajossa ja virtuaalimaailmassakin moni poni on nimenomaan valjakkoponi.
Parhaimmillaan reaalimaailman ylämaanponit ovat monipuolisia harrasteponeja. Niiden sanotaan olevan luonteeltaan kilttejä, rauhallisia ja yhteistyöhaluisia ja ne sopivat moneen käyttöön. Ne pystyvät myös kantamaan aikuista vaikka ovat ponikokoisia. Britanniassa ja Australiassa ne kilpailevat joko ratsastettuina tai talutettuina mountain&moorland-rotujen luokissa.

Ylämaanponi on sallittu rotu myös reaalimaailman brittiläisen ratsuponin (National Pony Societyn mukaan) jalostuksessa siinä missä muutkin mountain&moorland-rodut. Virtuaalimaailmassa niitä ei kuitenkaan ole käytetty ratsuponijalostuksessa ja itse epäilen myös, mahtaako se olla Britanniassakaan kovin käytetty kantarotu. Ylämaanponi on kuitenkin kovin raskastyyppinen. Ainakin Australiassa ylämaanponeja kuitenkin käytetään risteytysjalostukseen ja australialaisten tallien nettisivuilla on näkynyt varsin mukavannäköisiä ylämaanponi-risteytyksiä.


© Bob Langrish

– Virginia