sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2019

Linkkilistan päivitystä

Ionicissa on alusta asti ollut linkkilista, ihan oma sivunsa kaikille tärkeille linkeille ja kiinnostaville talleille. Se on melkoinen muinaisjäännös, silloin kun Ionicia pykättiin pystyyn, linkkilista oli kaiketi varsin tärkeä ja oletettu asia virtuaalitallien sivuilla. Nykyään niitä näkee harvoin tai ainakaan itselle ei satu silmään kovin usein. Yleensä etusivulta saattaa löytyä muutaman linkin lista yhteistyötalleista, muutamat tärkeimmät jaokset tai jotain sen tapaista.

Ymmärrän kyllä hyvin, miksi pitkät linkkilistat eivät ole suosiossa. Ne ovat nimittäin hyvin työläitä ylläpitää! Sivustot katoavat, siirtyvät uusiin osoitteisiin, talleja unohdetaan ja lopetetaan tai ne vaihtavat nimeä, kasvatusrodut muuttuvat. Linkkilistalla ei ole mitään pysyvää, paitsi ehkä (ja toivottavasti) VRL. Ja tunnustan itsekin, että linkkilistan ylläpito vaatisi paneutumista ainakin silloin tällöin, mieluusti useammin kuin kerran tai pari vuodessa, köh.

Eikä se koske vain linkkien päivittämistä ja toimimattomien poistamista vaan myös varsinkin tallien lisäämistä listalle. Niin monta kertaa esimerkiksi Keskustassa katson, että onpas kiva uusi tai vähän vanhempikin talli, mutta sitten se unohtuu enkä tule välttämättä koskaan käyneeksi siellä toistamiseen, koska jos se muistuukin mieleen, en välttämättä löydä sitä enää. Ja mitenkään en pysty selittämään esimerkiksi sitä, että lisäsin Oldfinionin linkkilistalle vasta eilen! Oldfinion on kuitenkin toiminut vuosikausia ja osunut minun tutkaani varsin usein, omistan itse asiassa useampiakin Oldfinionin kasvatteja.

Toisaalta vasta eilen poistin linkkilistalta Stableyardin, Kerpan viimeisimmän tallin, joka on ollut aktiivinen ehkä viisi vuotta sitten. Nostalgiapäissäni en ole raaskinnut sitä aikaisemminkaan poistaa, sivuthan ovat vielä tallessa. On helpompi poistaa toimimaton linkki kuin unohdettu tai lopetettu, mutta vielä toimiva ja itselle tärkeä talli. Myönnän, olen joskus hieman hentomielinen.

Minun täytyy tunnustaa, että en käytä Ionicin linkkilistaa juurikaan. En tiedä miksi! Ehkä osittain juuri kehnon ylläpidon takia. VSN:n sivusto on oikeastaan se, jonne menen aina linkkilistan kautta, koska sieltä sen osoite helpoimmin aina löytyy. VRL:n osoitteen muistan ulkoa ja sen alta löytyvät myös jaokset ja kisakalenterit, jos koen niitä tarvitsevani. LJ:n ja TYH:n sivuja en juurikaan käytä nykyisin, harvoin tulee käytyä kantakirjojen tai YLA:nkaan sivuilla. Rotuyhdistysten linkkilistassa onkin jäljellä enää muutama epäaktiivinen sivusto, lähinnä historiallisen mielenkiinnon takia.

Mutta sitten tallilista, jolla kuitenkin aina on ollut jonkin verran mittaa. Käyn siellä olevia talleja läpi varsin harvoin, vaikka olen tosiaan yrittänyt keräillä sinne mielenkiintoisia talleja ja siittoloita. Enemmän muut tallit osuvat silmiin Keskustassa ja se joka rummuttaa siellä talliaan ahkerasti, siellä tulee myös paljon käytyä.

Uudenvuoden lupaukset tuli tehtyä jo mutta juhannuslupauksia voisivat olla seuraavat:
1. Pidä parempi huoli linkkilistasta.
2. Vieraile säännöllisemmin linkkilistan talleilla.
3. Rummuta itse Ionicia, Gin Ahaltekia ja blogia Keskustassa.

Puuttuuko linkkilistalta jokin merkittävä tai mielenkiintoinen talli? Vinkkaa toki joko kommenteissa, sähköpostitse tai Keskustassa. Ja omaansa saa nyt kehua.

–S

keskiviikkona, kesäkuuta 12, 2019

Omat ja muiden sukulinjat eri roduilla

Käytän aika usein termejä "oma sukulinja", "puhtaasti ionicilainen", "muualta lähtöisin" ja vastaavia. Tarkoitan näillä sitä, että onko jokin sukulinja lähtöisin meidän itsekeksimistä kantahevosista (ainakin suurimmaksi osaksi) vai onko sukulinja tullut muualta, olenko esimerkiksi ostanut jonkin hevosen tai käyttänyt vierasta oria tammoilleni. Eri rodut ovat tässä suhteessa hyvin erilaisissa tilanteissa, toisissa roduissa ei ole edes oikein olemassa mitään "ionicilaisia linjoja", toisissa roduissa taas omia linjoja on todella paljon ja jalostus makaa pääasiassa niiden varassa. Harvinaisilla, pienillä roduilla tämä yleensä onkin tilanne, mutta toisaalta jos johonkin pieneen rotuun tulee parikin ostohevosta muualta, tilanne keikahtaa äkkiä hyvin toisenlaiseksi.

Sanottakoon nyt kuitenkin se, etten millään tavoin arvota näitä "omia" tai "vieraita" sukulinjoja toisiinsa nähden. Kummatkin ovat arvokkaita, kumpiakin tarvitaan. Omia sukulinjoja tietenkin yritän säilyttää tulevaisuuteen, mutta usein käytännön jalostuksessa ne vierassukuiset hevoset ovat korvaamattoman arvokkaita. Monesti kyllä mainostan jotain myyntihevosia "puhtaasti ionicilaisista linjoista polveutuvana", mutta näen tämän lähinnä siten että siitä voisi olla enemmän iloa muille harrastajille. Ionic on ollut aina vähän laiska myymään hevosiaan ja niinpä moni Ionicin oma sukulinja saattaa hyvinkin olla tuntematon ja aivan uusi linja jollain muulla tallilla. Tietenkin "ionicilainen sukulinja" tarkoittaa käytännössä myös sitä, että hevosten sivut ovat tallessa ja pääosa niistä on myös VRL:n rekisterissä.

Esittelen tässä joidenkin rotujen tilannetta sukulinjojen kannalta.

Arabianhevoset
Arabeilla on tosi paljon meidän itsekeksimiä sukulinjoja, koska Ioniciin on vuosien saatossa keksitty suuret määrät uusia kantahevosia. En oikein tiedä miksi näin on edes tehty, olisihan sitä luullut että arabeja löytyisi muiltakin talleilta myyntiinkin. Jostain syystä ostohevosia vain on meille varsinkin alkuvuosina tullut kovin vähän. Vieraita oreja on käytetty jonkin verran, mutta aika vähäistä sekin on ollut. Ja tällä hetkellä arabien määrä on hurjan suuri, joten muutama ostohevonen ei sinänsä muuta tilannetta, vaikka ovatkin erittäin tarpeellisia jalostuksessa.
Itse asiassa tämän koko postauksen idea lähtikin siitä että tässä juuri viime viikkoina olen vähän käynyt läpi juurikin arabeja ja olosuhteiden pakosta piti etsiä tammoille ulkopuolisia oreja. Niitä onneksi löytyi ihan määrissä ja nyt kesällä syntyy toistakymmentä varsaa, joiden isät ovat kotoisin muualta. Tätä pitää harrastaa enemmänkin!

FWB:t
FWB on myös suuri rotu meillä, ei nyt lukumääräisesti niin suuri kuin arabi, mutta satakunta hevosta kuitenkin. Sen tilanne on hyvin erilainen kuin arabeilla: varsinkin pitkäsukuiset hevoset ovat kokonaan muualta tulleita. Tietenkin meidän FWB:t polveutuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta muista pv-roduista, suvuttomia FWB:itä ei meille ole koskaan keksitty ja emme ole tainneet sellaisia ostaakaan kuin yhden tamman, ei ainakaan muistu mieleen muita. Mutta eivät ne muutkaan puoliveriset kovin usein polveudu Ionicin hevosista, ellei nyt puhuta näistä uudemmista, lyhyistä suvuista. Meillehän on keksitty jonkin verran suvuttomia puoliverisiä, lähinnä westfaleneita, ranskanpuoliverisiä ja ruotsinpuoliverisiä, ja vaikka näitäkin kantakirjoja kasvatetaan pienimuotoisesti, ne on tarkoitettu kuitenkin pääasiassa FWB-jalostuksen materiaaliksi.
Yksi esimerkki meille tyypillisestä FWB:stä on Davidoff Ion. Se on pitkäsukuinen, molemmat vanhemmat ovat meidän omia kasvatteja, mutta emänisää lukuunottamatta kaikki toisen polven vanhemmat ovat ostohevosia. Emänisä on angloarabi, joka taas polveutuu suurimmaksi osaksi meidän omista linjoista.

Knabstrupinhevoset
Knabstrup on iso ja vanha rotu ja koska se on kovin harvinainen, sukulinjat ovat hyvin pitkälle meidän omaa keksintöä. Ainahan sitä kulkee silmät auki, mistä vain löytyisi vierassukuisia knabstrupeja ostoon tai käyttöön, mutta he on ollut aika vähäistä verrattuna siihen, miten paljon meillä niitä nykyään on. Osin tilannetta muuttaa tietenkin muiden rotujen risteytyskäyttö.

Tennesseenwalkerit
Isohko rotu tämäkin on ja nykypäivänä melko harvinainen näky virtuaalimaailmassa. Voisi siis kuvitella, että walkerienkin sukulinjat olisivat pääasiassa meidän omia, mutta eipäs ole! Tai on niitä omiakin linjoja, on toki, mutta ne eivät ole niin hallitsevia kuin knabstrupilla ja arabilla. Varsinkin pitkä- eli vanhasukuisilla walkereilla on tosi paljon muiden tallien tuotantoa. Kasvattajanimissä vilahtelee Tijuana, BRN, Belfalas, MD, RDN, ja myös pienempiä ja vähemmän tunnettuja kuten DD, Ayer, Agapito/AGA, DJH, DLK ja VF. Omat tuontihevoset ovat selkeänä vähemmistönä näiden joukossa. Walkereilla on menneisyydessä ollut hyvin aktiivisia kasvattajia, joiden tuotoksia on uinut meidän nykyisten hevosten sukuihin kiitettävän paljon. Harmi ettei tulevaisuus näytä yhtään niin positiiviselta.

Welsh-ponit
Welshit noin kokonaisuudessaan laskettuna ovat myös isohko rotu ja ne polveutuvat aivan täysin ostoponeista, joita onneksi olen ymmärtänyt ostaa riittävästi. Varsinkin cobeja riittää, kiitos Crialltin lopetusmyynnin, jossa "vähän" hamstrasin.

–S

sunnuntaina, kesäkuuta 09, 2019

Historiaa: Ionicin orlovit

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, vuodet 2005-07 olivat aktiivista raviurheiluaikaa meillä Ionicissa. Peitsareiden lisäksi kilpailimme orlov-ravureilla tavallisissa lämminverilähdöissä ja kasvatimmekin orloveita samalla Iostream-tunnuksella kuin peitsareitakin. Tässä on lyhyt katsaus meidän orlov-kasvatukseemme ja sen kantahevosiin.


© Bob Langrish

Yleisesti voisin todeta, että jos tuohon aikaan peitsareilla meni hyvin, niin kyllä meni orloveillakin. Niitä oli useammalla eri omistajalla, vaikka Rakenlov olikin lopettanut jo kauan ennen tätä. Kerpalla oli ainakin muutama orlov ahkerassa kilpailutuksessa, Ajattomassa oli joitain, se kasvatti ainakin muutaman orlovin tunnuksella Temniy. Kerppa käytti vanhaa, tuttua RDN:ää. Sitten oli sellainen talli kuin Stajnia Jaskier, jonka piti erikoistua nimenomaan orloveihin. Sivujen perusteella toiminta ei kovin kummoiseen alkuun päässyt mutta muistikuvia on, että Jaskier-hevosia olisi ollut enemmänkin. Lisäksi jonkin aikaa oli toiminnassa virtuaalinen orlov-yhdistyskin.

Virginian kiinnostus raveihin ja orloveihin kuitenkin juontaa alkunsa jo ajalta ennen Ionicia. Marineaan oli hankittu orlov-ori Rakenlov Celeb, tuosta mainitusta Rakenlov-siittolasta, taisi olla sen viimeisiä kasvatteja. Jos ihan tarkkoja ollaan, Celeb ei ollut puhdas orlov, sen isänemä Green River oli merkitty amerikkalais-orlovilaiseksi. Celebiä kuitenkin pidettiin aina orlovina ja muu sen suvusta onkin orloveita, joten vahinkoa ei voida sanoa syntyneen. Celeb oli Marinkan ja Virginian ensimmäinen ravihevonen ja sen kanssa he tutustuivat virtuaaliseen ravimaailmaan (ja ravimaailmaan muutenkin, sanoisin).

Celebistä jäi tietojen mukaan useampikin varsa, mutta todennäköisesti ainoa, jolla oli myöhempää merkitystä oli Marinean kasvattama ori MVS Srebra. Se tuli Marineasta Ioniciin ja jossain vaiheessa sitä alettiin kilpailuttaa. Kovin monia startteja se ei juossut eikä sen ennätyskään ole erityisen hyvä, mutta siitoksessa se oli ihan ansioitunut isäori. Ei sen varsoista ihan hillittömiä tähtiä löydy, mutta kohtuullisia juoksijoita kuitenkin, joiden merkitys orlovien jalostuksessa on ihan merkittävä. Ja niin tai näin, Srebra jatkoi eteenpäin vanhan Rakenlovin maineikkaita sukulinjoja, sen emäkin oli ostotamma Rakenlovista.

Sitten kun on yksi ori, niin se johtaa meillä yleensä siihen, että kohta on tamma tai pari. Orlovravuri ei ollut poikkeus! Meille keksittiin useitakin tammoja ja sitten tietysti myös lisää oreja. Ensimmäinen tammoista oli Karelija III, joka teki tosi pitkän uran ensin radoilla ja sitten siitoksessa: 78 starttia ja 10 varsaa. Se oli todellakin meidän orlov-jalostuksen kivijalka! Mitä raviuraan tulee, se juoksi pääasiassa lyhyempiä matkoja, mailia ja 2100 metriä. On sillä jonkin verran 2600 metrinkin startteja ja jopa pidempiä, mutta eniten tosiaan 2100 metriä. Pääasiassa tämä tietenkin johtuu siitä, että noille matkoille on ollut eniten startteja tarjolla. Myös muutama monte-startti löytyy.

Toinen merkittävä tamma oli Kwartira (myöhemmät sivut. Se vasta pitkän juoksu-uran tekikin, 92 starttia ja ennätys tammalle ihan ok, 13,1aly. Kwartira oli selkesti myös lyhyempien matkojen juoksija ja muutamia kokeiluja lukuunottamatta se juoksikin pääasiassa vain maksimissaan 2100 metriä. Montessa silläkin on joitain kertoja startattu, mutta se ei sitten lopulta tuntunut olevan Kwartiran juttu. Ioniciin tamma ehti jättää 3 varsaa, ennenkuin se myytiin Savitaipaleeseen. Uudella omistajalla se jätti tiettävästi ainakin muutaman varsan, pari jenkkioreista mutta ilahduttavasti myös muutaman puhtaan orlovinkin, tamma Revertira S:n (i. Jan Iostream) ja ori Mikwar S:n (i. Mihail Iostream). Olisi kiva tietää, jos nämä ovat vaikuttaneet millään tavoin jalostuksessa myöhemmin.

Vähän myöhäisempi tuonti oli tamma Oxana, jonka ura tai statistiikat eivät ole niin mittavat kuin Karelijalla ja Kwartiralla. Oxanalla kilpailtiin enemmänkin pitkiä matkoja ja se aloittikin kisauran rauhalliseen tahtiin vasta kolmivuotiaana. Montesta on yksi kokeilu, joka ei rohkaissut jatkamaan sitä hommaa. Muutaman varsan se ehti myös jättää, ehkä maininnan arvoinen olisi ori Milos Iostream, joka lähti meiltä Pemberleyihin ja lienee tällä hetkellä kadonnut.

Viimeisin hankinta taisi olla Ajattoman kasvattama tamma Dina Temniy, joka tuli meille heti syntymänsä jälkeen, muttei ehtinyt kuitenkaan kilpailla.

Ennen varsinaisen ravi-innostuksen alkua Ioniciin keksittiin yksi suvuton ori, Metropolija, joka ei koskaan startannut raveissa itse, se oli Virginian sanoin ihan puhdas tallinkoriste, oli kuulemma niin hieno kuva tarjolla. Tästä huolimatta sitä käytettiin ihan aktiivisesti ravihevosjalostuksessa ja varsoista pitää mainita ainakin meidän monte-ekspertti, ori Mihail Iostream. Se kilpaili 6-vuotiskaudesta lähtien lähestulkoon pelkissä monte-lähdöissä ja ihan menestyksekkäästikin. Elinaikanaan se ehti jättää tuon ylämainitun Milos Iostreamin ja myöhemmin pakasteesta yhden varsan, josta ei ravihevosta tainnut tulla. Jos kiinnostaa, Mihailista olisi edelleen pakastetta saatavilla, jos kiinnostaa harvinaisempi, vanha suku!

Sitten oli tietenkin ori Iskatel, meidän pitkän matkan spesialisti. Silläkin on takana pitkänsorttinen ura, jonka se aloitti kylläkin vasta 8-vuotiaana. Iskatelin varsoista Ioniciin jäi ori Igor Iostream, joka oli isänsä kaltainen stayeri.

En uskalla odottaa, että näitä meidän hevosia löytyisi vielä joidenkin lämminveriravurien suvuista, poislukien ne, jotka ovat syntyneet pakasteesta nyt paljon myöhemmin. Enkä tiedä miten paljon tätä nykyä orloveja virtuaaliraveissa edes näkee vai ovatko jenkit ja mahdolliset harvat ranskalaiset vallanneet radat tyystin.

–S

keskiviikkona, kesäkuuta 05, 2019

Historiaa: Ionicin peitsarit

Vuosina 2005-07 Ionicissa harrastettiin virtuaalista raviurheilua: kilpailutimme ahkerasti omia hevosiamme, kasvatimme ja järjestimme suhteellisen aktiivisesti omia raveja. Kuten kuvaan sopii, eivät kilpa-ajokit olleet niitä ihan perus-lämppäreitä. Tavan ravilähdöissä kilpailutimme orloveita, myös muutamaa puhdasta ranskanravuria, ja sitten meillä oli peitsareita. Tässä kerron nimenomaan meidän peitsareista.

Noina vuosina peitsareilla tuntui menevän varsin hyvin, ehkä ensimmäistä kertaa virtuaalimaailmassa. Peitsari on aina ollut vähän sellainen outolintu tavallisiin ravureihin tottuneessa maailmassa, mutta juuri noihin vuosiin saattoi osua ensimmäinen varsinainen peitsaripiikki. Me emme olleet siihen syyllisiä, emme toki, mutta sujahdimme mukaan helposti kun peitsareita löytyi useilta muiltakin talleilta. Joskus tuolloin perustettiin myös Noble Pacer Stud, joka saattaa edelleen olla ainoa yksinomaan peitsareihin keskittynyt siittola ja kilpatalli, harmillisesti lopettanut tai tainnut suurin osa sivuistakin kadota.


© Bob Langrish

Meidän peitsaripuuhat lähtivät omista tuontihevosista. Aivan ensimmäinen taisi olla tamma Streamline Phasor. En malttanut sillä kilpailla kovin montaa kautta, vaan se siirtyi 14 startin jälkeen siitokseen. Se varsoikin 6 varsaa, niistä kaikki ovat käyneet radoilla ja ainoastaan ilmeisesti Devilish Iostreamilla ja Reactive Iostreamilla ei ole ennätys alle 10,0 (voi ollakin, mutta tiedot ovat kadonneet). Oriit Dealer Iostream ja Futurist Iostream ainakin päätyivät Nobleen.

Toinen tuonti oli ori Deadman Bay, joka teki radoilla tosi pitkän ja menestyksekkään uran, ja – realistista tai ei – astui siinä sivussa tammoja jokusen. Itse asiassa yhdistelmästä Deadman+Streamline on syntynyt peräti 3 varsaa! Kaikkien Deadmanin varsojen raviurassa ei välttämättä ole kehumista, mutta mainittakoon sieltä nyt Noblen kasvattama Napkin Noble (e. Vigorous Fool), joka vuonna 2007 äänestettiin VRER:n Ravigaalassa vuoden peitsariksi. En voi ihan kehua sillä, että se olisi ollut ensimmäinen Vuoden Peitsari ikinä, mutta läheltä piti, Vuoden Peitsari valittiin ensimmäisen kerran edellisenä vuonna. Mitä Napkin Noble sitten teki, sitä en tiedä! Ilmeisesti kilpaili hyvin.

Samoihin aikoihin Deadmanin kanssa meille tuli toinen tuontitamma, Velvetia. Se myös teki pitkän uran radoilla, 46 starttia ja vilkaiskaapa noita lähtömääriä! Meidän ravurit ikääntyivät VHKR:n mukaisesti, joten hevonen ikääntyi vuoden kuukaudessa. Parhaana kautena Velvetiakin keräsi 18 starttia kuukaudessa, kolmannes toki oli meidän omia, mutta silti peitsarilähtöjen määrä oli kyllä suuri. Viime vuonna en päässyt aivan samaan Arlington Heights GA:n kanssa, jos tosin täytyy sanoa, että saatoin olla vähän laiskempi seuraamaan VRER:n kalenteria... Velvetiasta jäi 3 Iostream-varsaa, tammoja kaikki, mutta yhdenkään kohdalla ei voitane oikein puhua menestyksestä radoilla tai siitoksessakaan. Velvetia myytiin myöhemmin Nobleen, sekin, ja siellä se varsoi sitten useampiakin varsoja.

Myöhäisempi tulokas on ori Iron Devil, joka kivan kisauran tehtyään lähtikin Nobleen siitosoriiksi, tosin ehti se astua meilläkin tammoja ennen sitä. Hävettää tunnustaa, mutta Iron Devilin vanha sivu on jyrätty myöhemmin quarter-ori Iron Radonin sivulla, en tiedä miten näin pääsi käymään. Pitäisi joskus korjata mokansa, Iron Devilin vanha sivu on vielä arkistossa tallessa.

Ostohevosista mainittakoon ainakin Ajattoman kasvattama tamma Enemy In Red ja Koronjärvestä ostettu, raviradat jo jättänyt tamma Independence Day, tarkoitus oli jälkimmäisestä siitostammaa tehdä mutta se ehti varsoa vain yhden varsan ja sitten meiltä loppui kiinnostus ravipuoleen.

Olettaisin että nykypeitsareiden suvuista löytyy vielä ainakin Iron Deviliä, todennäköisesti myös Deadman Bayta ja Streamline Phasoria, ehkä Velvetiaakin. Suurin kiitos tästä toki kuuluu Noblelle, mutta myös muille sen aikaisille ja myöhemmille peitsarikasvattajille.

– S

sunnuntaina, kesäkuuta 02, 2019

Väriteoriaa: mushroom

Tämä postaus on osa väriteoria-sarjaa.

Ulkonäkö
Mushroomien värisävy nähtävästi vaihtelee aika paljon, selkein piirre on punaisen sävyn puute tai ainakin sen selkeä vähäisyys peitinkarvassa. Peitinkarva on yleensä harmaanruskea, joskus se on myös kellertävä. Tummimmat yksilöt ovat hyvin tummanruskeita, väri muistuttaa suklaata tai kuusenkaarnaa, harmaa sävy ei välttämättä ole mitenkään erityisen silmiinpistävää. Vaaleimmat yksilöt ovat vaalean kellanharmaita.

Jouhet ovat yleensä ainakin osittain vaaleammat kuin peitinkarva. Toisinaan ne ovat aivan vitivalkoiset, mutta useimmilla mushroomeilla on hamppujouhet tai liinahtavat jouhet. Jonkin verran näkee sitä, että häntä on tyvestä vaaleampi kuin alempaa.

Mihin on mahdollista sekoittaa?
Lyhyesti: vaikka mihin! Useimmat mushroomit on tunnistettu raudikoiksi, toisinaan niiden väritys muistuttaa hopeanruunikkoa ja hopeanmustaa. Jotkut vaaleasävyiset mushroomit voivat mennä voikoista tai punahallakoista.

Esimerkkikuvia
hyvin tyypillinen mushroom, tämä on ehkä se "tyyppi-mushroom": harmaanruskea, keskisävyinen peitinkarva ja hyvin vaaleat jouhet.
vaaleahko mushroom, vaaleampi peitinkarva rungossa, sanoisin sävyä aavistuksen kellertäväksi. Tällä pää näyttäisi olevan hieman tummempi, tätä näkee mushroomeilla ainakin toisinaan, joten se voi olla jokin väriin liittyvä piirre. Kaikilla sitä toki ei ole.
tummempi mushroom, edellisiä kuvia tummempi sävy, mutta punaisen värin puute on selkeä ja sävy taittaa sinne harmaan suuntaan. Myös vaaleammat jouhet.
tummahko mushroom, värisävyä pystyy tässä nimenomaisessa kuvassa vertaamaan hyvin tavalliseen raudikkoon. Tällä ponilla on valokuvia pitkältä ajalta, varsasta lähtien. Kolmikuisena se on todella vinkeän näköinen kun vaaleampi varsakarva alkaa väistyä alta paljastuvan aikuisvärin alta. Oletan että tämäntyyppinen karvanlähtö ei ole ominaista pelkästään mushroomeille vaan että yleensäkin varsakarva saattaa lähteä epätasaisesti, tässä kuvassa se vain näkyy sekeästi kun varsakarva ja aikuisväri poikkeavat kovasti toisistaan. Kuukautta myöhemmin otetussa kuvassa poni on jo selvästi tumma mushroom.
tumma mushroomiksi merkitty poni, jonka peitinkarvassa on kyllä jonkin verran punertavaa sävyä verrattuna näihin muihin. Luulisin että mushroom voi olla tuonkin värinen.

Esiintyminen ja yleisyys
Mushroomia esiintyy nykytiedon mukaan vain alkuperäisellä shetlanninponilla. Minulla ei ole tällä hetkellä tietoa siitä, löytyykö väriä amerikkalaiselta shetlanninponilta lainkaan.

Aiemmin mushroomeja luultiin hopeanmustiksi, mutta geenitestien perusteella ne olivat pohjaväriltään rautiaita ja negatiivisia hopeageenin suhteen. Tämän perusteella alettiin epäillä, että kyseessä voisi olla aivan oma diluutionsa. Väri on vanha, sitä pystytään jäljittämään 1800-luvun loppupuolelle asti kantakirjoista ja oletettavasti se on paljon sitäkin vanhempi. Geeni sen sijaan paikannettiin vasta tänä vuonna, mutta nyt siihen on saatavilla myös geenitesti. Puhtaalla alkuperäisellä shetlanninponilla ei tiettävästi esiinny lainkaan hopeavärejä, amerikkalaiselta shetlanninponilta sitä kyllä löytyy.

Lyhenteet ja nimitykset
Mushroomilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä eikä lyhennettäkään.

Vieraskieliset nimet
Englanti: mushroom
Ruotsi: ?
Saksa: ?

Genotyyppi
ee mumu (näkyvä mushroom)
ee MUmu (rautias kantaja)
E mu (ruunikko tai musta kantaja)
(geenimerkintä ei liene vielä vakiintunut, mutta Veterinary Genetics Laboratory käyttää mu-lyhennettä)

Huomattavaa periytymisessä
Mushroom vaikuttaa punaiseen väripigmenttiin. Se näkyy siis selvimmin rautiaassa, mustaan poniin se ei vaikuta lainkaan, ja on epäselvää, näkyykö se ruunikossakaan mitenkään. Jos arvata pitäisi, veikkaisin sen ehkä muuttavan ruunikon peitinkarvan väriä vähemmän punertavaksi, mutta tämä muutos mennee vielä normaalin sävyvaihtelun piikkiin. Ruunikon mustiin jouhiin ja jalkoihin se ei vaikuttaisi.

Mushroom on resessiivinen geeni, joka vaikuttaa vain silloin kun varsa saa molemmilta vanhemmiltaan mu-alleelin. Jos hevosella on vain yksi mu (eli genotyyppi MUmu), se on kantaja, jonka värissä mushroom ei näy, mutta se voi periyttää sitä eteenpäin. Ruunikko ja musta voivat olla myös mushroomin kantajia, niillä voi olla joko MUmu tai mumu, jälkimmäisessä tapauksessa ne periyttävät mu-alleelia kaikille varsoilleen, niiden väristä ja toisesta vanhemmasta sitten riippuu, tuleeko varsasta mushroomia. Toisaalta kahden mushroomin varsa on aina mushroom itsekin.

Genetiikkaosion lähteenä on käytetty Veterinary Genetics Laboratoryn artikkelia.

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019

Loput tuomarikommentit 5.5. VSN-näyttelyistä

Sain taannoin vietyä loppuun brittiläisten rotujen VSN-näyttelyt, jotka kylmäveriluokkaa lukuunottamatta tuomaroin itse. Parista luokasta tuomarikommentit onkin jo (welsh C&D, connemara), tässä lopuista luokista sitten lyhyet kommentit.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka 3. Welsh A- ja B-sektiot
Pikkuwelshien tuomarointi on aina kivaa kun ne ovat niin nättejä. Mountaineilla rokotan kuitenkin pahasta notkoselästä, jota näkee aina toisinaan. En tiedä onko kyse vain asennosta, toivon niin koska pahimmat notkot ovat olleen sellaisia että mietin miten sellainen poni pystyy liikkumaan edes. B-sektio on tässä suhteessa helpompi, sillä tulee olla hyvä ratsun rakenne (mountainin kohdalla asiasta ei ole mainintaa rotumääritelmässä).

Tässä luokkavoittaja olikin B-sektion tamma. Superkaunis kaikin puolin, tasapainoinen kokonaisuus, ei liian kevyt runko, upea kaula ja kertakaikkiaan moitteeton. Siitä todistaa 42 pistettä.
Seuraavilla sijoilla on useampia mountain-oreja. Kolmanneksi sijoittuneella Rhaith Liverswortilla on päivän parhaat takajalat ja jalat muutenkin, muttei kakkoseksikaan sijoittuneella huonot kintut ole.
Muutenkin luokka oli varsin korkealaatuinen, kun 10. sijan saaneellakin oli vielä 36,5 pistettä. Jotkut luokat voitetaan tuolla pistemäärällä. Ei se kyllä mikään yllätys ole, virtuaalimaailmassa on paljon todella hienoja welsh-kuvia.

Luokka 5. Newforestinponit
Nyddi on yllättävän hankala rotu tuomaroida, koska rotumääritelmä on aika ylimalkainen. Emämaan rotuyhdistys sanoo "of working type with substance" eli käyttöponi, joka ei saa olla liian hento. Sen lisäksi mainitaan vahva takaosa, loivat lavat, syvä mutta kapeahko runko ja hyväasentoiset, vahvat jalat, ja siinäpä se sitten suunnilleen onkin. No, tuosta tyypistä voi päätellä, että hakusessa on hyvä ratsun rakenne, ei liian siro. Itse haluan tähän vielä päälle hyvän ponileiman ja vähintään kohtalaisen sukupuolileiman molemmilta sukupuolilta.

Eniten ehkä rokotin rungosta, monella osallistujalla oli mielestäni hieman heikko se rungon syvyys. Ei pahasti, mutta ylivoimaisesti suurin osa sai rungosta vain 3 tai 3,5 pistettä. Voittaja on tässä kohdin poikkeus, sillä on peräti 5 pistettä rungosta, samoin kuin takaosasta. Kakkoseksi sijoittuneella on sitten tämän luokan ehdottomasti kaunein pää, ainakin pisteiden valossa, oli siellä toki muitakin nättipäisiä poneja. Voittaja taas ei kuulu niihin, mielestäni sen päässä ja kaulassa olisi vähän parantamisen varaa.

Luokka 7. Muut harvinaiset brittiläiset ponit
Tässä luokassa oli pääsääntöisesti fellponeja, mukaan mahtui ainoastaan yksi exmoor ja pari ylämaanponia, joista toinen valikoituikin voittajaksi. Varsin hienoja poneja kaikki, luokka oli tosi tasainen, kun voittajalla on 39,5 pistettä ja viimeiseksi jääneellä 35,5 pistettä.

Voittaneella ylämaanponitammalla on hieno rotuleima eikä siinä muutenkaan paljon huomautettavaa ole. Alle 4 pistettä tuli ainoastaan etuosasta ja takajaloista, pääosin siksi että etuosa jää vähän tuonne palkintonauhan alle piiloon ja takajaloissa on suorahkot kintereet. Vähän samaa voisin sanoa kakkoseksi sijoittuneesta fell-oriista: etuosa ja takajalat jäävät runsaiden jouhien alle sen verran piiloon että pistemäärä jää 3,5 pisteeseen.

Luokka 8. Clevelandinruunikot
Kuten oletettua, tässä luokassa oli tasan se yksi tuttu osallistuja, ori Basingstoke. Ja koska sillä on hieno kuva hienosta hevosesta, se niittää aina sen lähemmäs 40 pistettä. Alle 4 pistettä tuli tällä kertaa takaosasta (pitkä mutta vähän liian laskeva lautanen) ja jaloista (molemmissa vuohiset ovat melko lyhyet ja pystyt, takajalat jäävät vähän hännän alle piiloon).

Luokka 9. Englantilaiset täysiveriset
Olen kirjoittanut taannoin täysiveristen rakennearvostelusta ja siitä että se on jokseenkin haastavaa. Koska rotumääritelmää ei käytännössä ole, haluan itse nähdä näillä tasapainoista rakennetta, ratsumaista tietenkin, mutten tuijota sitä niin paljon kuin puoliverisillä.
Voittaja onkin juuri tällainen, kakkonen ja kolmonenkin jossain määrin. Sen sijaan luokan viimeiseksi ja ilman RCH:ta jäänyt on kovin kehittymättömän oloinen ja selkeän takakorkea. Ei välttämättä mikään vakava vika oikealle täysiveriselle, mutta näin virtuaalimaailmassa se ei kyllä saa armoa minulta.

Luokka 12. Irish Sport Horset, Irish Hunterit, irlanninpuoliveriset
Tässä luokassa lopulta oli 4 Irish Sport Horsea. Niiltä odotan hyvää ratsun rakennetta, en välttämättä kovin jaloa, mutta ei se pahitteeksi ole, ja ennen kaikkea tiettyä tukevuutta, muistona IDH-esivanhemmista. Jalat eivät siis saa olla liian hennot ja rungossakin on oltava syvyyttä. Voittajaksi päätyi hieman epäsuhtainen ori, ei mikään orimaisuuden perikuva ja yleiskuvaa häiritsee korkeajalkaisuus/lyhytselkäisyys, vaikka runko itsessäänhän on ihan hyvä. Lievä notkoselkäisyys tiputtaa pisteet 4,5:een. Sillä on myös hyvät jalat.
Kakkoseksi sijoittui hyvännäköinen tamma, jolla taas on jaloissa vähän sanomista, niin että niiden pisteetä jäävät kolmosiin.

– S

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Ionicin clevelandinruunikot

Tässä katsaus siihen, mitä tätä nykyä kuuluu meidän clevelandinruunikoille.


© Bob Langrish

Clevelandinruunikon historia on pitkä Ionicissa, rotu kuului niihin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin kun talli vuonna 2004 pykättiin pystyyn. Ensimmäisinä vuosina sitä kasvatettiinkin tuon ajan mittapuulla paljon, vuonna 2006 syntyi peräti 26 cleveland-varsaa. Virginian ja osittain omien muistitietojen mukaan clevelandeilla meni muutenkin lujaa tuohon aikaan. Hämypuro oli tuolloin voimissaan, se on oikeastaan kautta aikojen ollut niitä harvoja lähes pelkästään clevelandeihin panostaneita siittoloita, vaikka olihan Hämypuron suomenhevospuolikin varsin vahva ja tunnettu. Muita rotuja tallissa ei sitten tainnut ollakaan. Hämypuro kasvatti clevelandeja tunnuksella Twilight ja meillä Ionicissakin oli melko monta Twilight-hevosta vuosina 2004-2008, puhumattakaan siitä että käytimme Hämypuron hevosia jalostuksessa muutenkin.
Mutta Hämypuro ja Ionic eivät olleet tuolloin ainoita clevelandien omistajia. Kerpalla oli tiettävästi ainakin joitain yksittäisiä hevosia, sen lisäksi virtuaalimaailmasta löytyi pari muutakin satunnaista omistajaa, kuten esimerkiksi puoliverisiittolana tunnettu Waterfall.

Sitten kävi niinkuin kävi: Hämypuro taukoili tai lopetti kokonaan, Ionicin sukulinjat tulivat tiensä päähän ja kuvistakin oli pulaa. Viimeiset cleveland-varsat syntyivät 2008 ja sitten rodusta luovuttiin kokonaan. Melko kauan tallista kyllä löytyi muutama pitkäsukuinen kasvatti, kun ei niitä lopettaakaan raaskinnut, mutta jossain vaiheessa se oli sitten edessä kuitenkin. Viimeisiä yksilöitä käytettiin risteytyksissä Cleveland Huntereiden jalostamiseen. Joitain myöhäisimpiä hevosia käytettiin myös SGSH-jalostuksessa.

Sitten tuli vuosi 2012 ja Douglasville, joka aloitti lähestulkoon tyhjästä cleveland-jalostuksen. Omistaja kyseli vanhoja hevosia ja mahdollisuutta myös kuolleiden hevosten takautuvaan jalostuskäyttöön ja meiltähän niitä löytyi. Douglasvillestä saapui sitten myös ensimmäiset clevelandit pitkään aikaan, ori Douglas Chickasaw ja tamma Douglas Estelle. Cleveland oli ollut jo pitkään meidän "tarttis hankkia"-listalla, joten Douglasvillen kasvattimyynti upposi kyllä hedelmälliseen maaperään.

Sattuman oikusta muutama vuosi myöhemmin jostain VRL:n kautta löytyi vielä muutama vanha kasvatti, jotka oli rekisteröity mutta sittemmin kadonneet eikä niiden omistajastakaan kuulunut mitään, joten niitä tarjottiin meille. Ei tarvinnut paljon miettiä, että ottaisimmeko ne takaisin. Tottakai! Toiveita herätti myös Malibu, jonka laajaan rotuvalikoimaan cleveland kuului, mutta emme tainneet ostaa yhtään kasvattia sieltä. Vasta myöhemmin, Malibun jo lopetettua, meille tuli muualta tamma Malibu Paddnessa.

Tämän pitkällisen historian jälkeen pääsemme nykyhetkeen ja siihen, miten totesin taannoin että eipä näitä jalostaa voi kun kaikki ovat sukua keskenään. Muutamalle tammalle ammoin kuolleiden orien pakastesperma sopi, mutta ei siitäkään kaikille pelastusta ollut. Suvullisia clevelandinruunikoita ei juuri löydy ja jos vahinko sattuukin käymään, ne ovat koko lyhytsukuisia tai sitten sukua meidän hevosille. Niin oli pakko sitten keksiä lisää hevosia ja siitä tuloksena ovat suvulliset tuontihevoset Witterthorne Iceberg ja Witterthorne Bay Pilgrim. Todennäköisesti tulevaisuudessa täytyy tuoda lisääkin, mutta näillä nyt päästään taas vähän alkuun cleveland-jalostuksessa.

Cleveland on rotuna äärettömän hieno, massiivinen ja näyttävä, mutta silti urheilullinen. Ei ole todellakaan mikään sattuma, että minun ensimmäiseksi virtuaalihevoseksi aikoinaan valikoitui nimenomaan cleveland. Joten cleveland tulee jatkossa kyllä pysymään meidän hevoslaumassa, vaikka joudunkin kasvattamaan sitä käytännössä yksin. Onpahan ainakin jotain valittamisen aihetta tulevinakin vuosina. Lisäksi aion jatkaa pienessä mittakaavassa myös noiden Cleveland Huntereiden jalostusta sekä niiden että puhtaiden clevelandien yhdistelyä SGSH:een.

– S

keskiviikkona, toukokuuta 22, 2019

Ionicin connemaranponit

Tässä postauksessa esittelen meidän connemaranponeja ja niiden tilannetta.


© Bob Langrish

Connemara ei ole iso rotu Ionicissa eikä vanhakaan. Poneja on reilu parikymmentä tällä hetkellä ja ensimmäinen kasvatti syntyi vuonna 2012. Tämä ensimmäinen varsa syntyi Kenya HAR:sta, joka on nykyisen connemarajalostuksen kantatamma. Jos historiaa halutaan penkoa, niin Kenya ei varsinaisesti ole kuitenkaan ihkaensimmäinen connu Ionicissa, sitä titteliä (todennäköisesti) pitää hallussaan tuontitamma Dewbury's Jolie, joka kuitenkin varsoi vain yhden VRP-varsan eikä sekään jäänyt meille sukuaan jatkamaan.

No, Kenya varsoi useammankin varsan, joista lähes kaikki jäivät jatkamaan sukuaan Ioniciin. Useimpien isäori on jostain muualta, vain viimeinen varsa on meidän omistamasta oriista, Kenyan seuraksi hankitusta Poniniemen Jarlathista. Myöhemmin olen ostellut lisääkin poneja, mutten mitenkään suuria määriä. Niinpä kun aloin poneja perata läpi tässä taannoin, kävi selväksi että uutta verta tarvitaan kipeästi. Kenyan ja Jarlathin nimet ovat liian monen ponin sukutaulussa, mikä tietenkään ei ole mikään ihme. Kun pienestä lähtee kasvattamaan, tähän tullaan. No, olen minä poneja ostellut aikaisemminkin, joten ihan pelkästään näiden kahden varassa jalostus ei ole ollut.

Tällä hetkellä ponilauman tilanne on ihan mukavalla tolalla, tulin tosiaan ostaneeksi uusia poneja ja astuttaneeksi omia tammoja vierailla oreilla. Connemaranponeja tuntuu olevan jopa yllättävänkin paljon, vaikka vähän pelkäsin muuta. Olen mielessäni jaotellut connemaran aina samaan luokkaan newforestin kanssa: olevinaan yleinen kun on reaalimaailmassa niin tunnettu rotu, Suomestakin löytyy paljon, mutta todellisuudessa on vähän kärsinyt "massarodun" leimasta eikä olekaan niin yleinen kuin voisi kuvitella.

Useimmat meidän poneista ovat kilpailleet SPC-luokissa ainakin jonkin verran, monilla on Supreme Championin titteli jostain lajista. Connemaroista löytyy myös meidän korkeimmilla pisteillä ikinä kantakirjattu poni (tai hevonen, sen puoleen), ori Breezy Belenos. Mietiskelinkin tässä, että jos noille kirjoittelisi luonnetekstejä sun muuta, voisi joillain olla saumaa jopa YLAssa. En tiedä miten YLA suhtautuu SPC-kisoihin, pitänee selvittää.

Yhteenvetona voisin sanoa, että connemara nähtävästi sen verran yleinen, että meidän ponilauma ei kovin suureksi kasva (koska ei tarvitse itse kasvattaa kaikkia jalostusponeja), mutta juuri siksi sen verran helppo rotuna, että se meillä tulee säilymään tulevaisuudessakin. Asiaa parantaa se, että kuvia on helposti saatavilla ja että rotu on päälle päätteeksi hirmuisen nätti.

– S

sunnuntaina, toukokuuta 19, 2019

Syntymäpäivä 19.5.

Koska historia on kivaa (ainakin minun mielestäni), ajattelin tehdä tällaisen pienen läpileikkauksen siitä, millaisia varsoja Ionicissa on syntynyt 19.5. kunakin tallin toimintavuonna. Listaahan riittää, kun ensimmäiset varsat syntyivät 15 vuotta sitten. Koska otanta on käytännössä aivan satunnainen, ei tätä miksikään Ionicin kasvatustoiminnan kattavaksi läpileikkaukseksi voi sanoa, ovatpahan vain yksittäisiä hevosia.

19.5.2019: vielä nimetön xx-varsa, i. Pink Hungaroring, e. Calanthia Ion
Tästä kaverista ei tiedetä vielä paljoakaan, ei edes sukupuolta. Sen kuitenkin tiedän, että sen nimi tulee liittymään jollain tavoin formula ykkösiin, kuten sen isän ja isänemänemän nimi.

19.5.2018: wC-t. Rhagfarn Ion, i. Rhaglaw Ifanc Ion, e. Susikallion Finessa
Tämäkin on vielä sivuton, mutta perustiedot sentään ovat jo olemassa. Kuitenkin hieman harvinaisempi näky tämä C-sektio meillä, pohdin pari vuotta sitten sitäkin, että rotu saattaa olla lähtölistalla, mutta eipä nyt hätäillä. Rhagfarnilla itsellään on pitkä ja hieno suku, jossa on aika paljon C-sektiota

19.5.2017: isl-t. Aleiga frá Jón, i. Brestir frá Jón, e. Náttdísi frá Jón
Tältä uupuu myös sivut vielä ja issikastakin voi sanoa, ettei se mikään yleinen otus ole meillä, parikymmentä hevosta tällä hetkellä. Tällä varsalla on kuitenkin mielenkiintoinen suku: isä on meidän kasvatti mutta täysin teigaholtilaisesta suvusta. Emänemä on Syndurin hieno ponitamma (Mikä aivopieru se on, että Náttfreyja ei koskaan varsonut kuin yhden varsan?! Onneksi nyt edes sen, mutta että silti? Mitä minun päässä on liikkunut kun olen tämän lopettanut?) ja emänisä meidän alkuperäisen issikkakasvatuksen tuloksia, jo vuonna 2008 syntynyt Vakri-Skjóni frá Jón.

19.5.2016: pf-t. Eulalia Ion
Liki neljäpolvinen suku, sitä on pidettävä paso finoilla jo pitkänä sukuna. Suku on täynnä sellaisia nimiä, joita voisi sanoa historiallisiksi nimiksi, ainakin meillä Ionicissa. Todennäköisesti se tulee olemaan jonkinlainen ongelma jalostuskäytössä, vaikea löytää sille aikanaan oria, mutta koska olen taannoin keksinyt uusia sukulinjoja tähän(kin) rotuun, en usko että ongelma on ylitsepääsemätön. Tulee olemaan mielenkiintoista yhdistellä sitä aivan uusiin linjoihin.

19.5.2015: FWB-o. Millenium Star Ion
Nimisuosikkejani! Eikä oriissa muutenkaan ole vikaa, oikein mallikelpoinen Ionicin jalostusori, vaikkei olekaan vielä jättänyt kuin yhden varsan Hukkapuroon. Emä on täysiverinen, isä FWB, vähän vähemmän käytetystä suvusta polveutuva.

19.5.2014: tersk-t. Solistka Ion
Jopas osuu yhdelle päivälle hienoja sukuja. Tai ehkä Ionicissa ei kasvatetakaan muita kuin hienoja sukuja. Tai sitten olen täysin sokea omalle kasvatustoiminnalle... No, itse asiassa olin saada halvauksen jo kun tuota sukua katselin läpi: Solistkan isälinja tulee Slathanista, eräästä terskinhevosten vanhimmista kantaoreista, josta tiedän jo asiaa tarkistamattakin, että se on harvinainen, vain muutaman oriin varassa meillä. Ja sitten Solistkan isä Sheraga ei ole jättänyt muita varsoja kuin Solistkan, tamman! No, onneksi Sheragan isä Shaquil on jättänyt toisenkin oriin ja sillä taas on parikin orivarsaa, joten orilinja ei ole kadonnut. Huh huh!
Isän puolelta suvusta löytyy muitakin vanhempia nimiä: Zeslanka, Cereloza, Uranium 84 ja isänemä on suorastaan legendaarisen Cendarlen kasvatti, jos tosin meidän tammasta. Emän puoli suvusta on sitten vähän uudempaa linjaa, hyvin tyypillinen tapaus siis tersk-suvuksi.

19.5.2013: trak-o. Rüdiger Ion
Legendaariseksi kutsuisin myös Rudin sukua, mutta se taitaa olla sitä lähinnä meidän Ionicin omistajien näkökulmasta. Isän takaa löytyy kyllä Classicin kasvatti ja kun sen sukua selaa tarpeeksi kauas, päästään Laakson-hevosiin. Muuten suku on kyllä vanhaa, muttei ihan niin vanhaa kuin kaikkein vanhimmat pv-suvut, Altét ja kumppanit. Lisäksi suvusta puuttuvat ne tunnetut nimet, Zeroboik, Hibernion ja Petronija ovat meidän kantahevosia alunperin, mutta muut harrastajat eivät niitä välttämättä niin tunne.
Emän suku on tuoreempaa ja vähän tunnettua, tai ainakin minä uskoisin niin.

19.5.2012: twh-t. Goldie O'Gilt Ion ja RBSH-t. Tshudesnaja Ion, i. Tested Best GA xx, e. Severnaja GA
Goldie oli hieman vaatimattoman näköinen tamma, mutta väriltään harvinaisempi: samppanjanmustanpäistärikkö. Se on myös emänsä, tuontitamma Sunshine Goldie GA:n tammalinjan ainoa jatkaja Ionicissa, ja onkin jättänyt melkoisen monta varsaa. Varsoista miltei kaikki ovat perineet samppanja-geenin ja pari päistärikköäkin löytyy seasta. Kuten olen sanonut: suosin törkeästi erikoisvärejä enkä edes häpeä sitä. Goldiesta on myös lähtöisin Ankka-nimiperhe, Goldie O'Gilt on suomeksi Kultu Kimallus, Roope-sedän Klondiken-aikainen "heila". Yksi ihan suosikkihahmojani muuten, varsinkin sarjassa Takaisin Klondikeen (Barks).

RBSH-tamma Tshudesnaja Ion myytiin pois, Alyna R:lle ja se on sittemmin kadonnut ilmeisen jäljettömiin. Muutamia kisatuloksia löysin, mutten muuta. Se oli ensimmäisen polven risteytys, emä budjonny, isä täysiverinen, hyvin tyypillinen RBSH-yhdistelmä meillä vaikka viime aikoina olen yrittänyt käyttää enenevässä määrin muitakin venäläisrotuja RBSH:n jalostukseen kuin vain aina sitä budjonnya.

20.5.2011: lipizza-o. Maestoso Framba I
Taukovuonna 2011 ei syntynyt juuri 19.5. yhtään varsaa, mutta seuraavana päivänä kuitenkin. Ja sattuikin olemaan meidän erittäin harvoja lipizzakasvatteja kautta aikojen! Ori on vielä hengissäkin, se on muutama vuosi sitten astunut yhden tamma, mutta kun tekisi mieli käyttää sitä jalostuksessa vähän enemmänkin, niin en ole raaskinut lopettaa sitä.

17.5.2010: rmh-o. Rich Bay Ion
19.5.10 ei silloinkaan syntynyt ketään, tässä taas tämä lähin varsa. Lyhytsukuinen ori meidän omista tuontihevosista, varsin tyypillinen tuon ajan kalliovuortenhevonen meillä. On kuitenkin sanottava, että nykyään nuo suvun nimet alkavat yleisyytensä takia olemaan melkoinen mieliharmi jalostuksessa, kun niitä löytyy joka hevosen suvusta. Se ei sinänsä tätä hienoa oria pahenna mihinkään. Ja huomatkaa väri: ruunivoikonhallakko. Poikkeuksellisesti ei ole hopeavärinen ja yhdistyy kaksi eri diluutioväriä.

18.5.2009: ox-t. Roshnara Ghadir
Voisin sanoa että ulkopuoliselle harrastajalle tämän(kin) tamman suku on aika merkittävä, koska siinä on 5 täyttä sukupolvea ja noita nimiä ei ihan hirveästi ole maailmalle levinnyt Ionicista. Meillä Ionicissa tuota sukua kyllä sanottaisiin ehkä jopa massasuvuksi, nuo suvun nimet ovat niin kovin yleisiä ja paljonkäytettyjä meidän arabijalostuksessa. Itse kyllä näen sen hienona asiana: tämä on meidän kasvatti, lähestulkoon alusta asti itse kasvatettu. Ja emälinjakin on sieltä vanhimmasta päästä: Jasmine tyttärensä Celedith's Roshnaran kautta.

22.5.2008: ox-t. Kabala Aqiba
Taas arabitamma, kertonee siitä että arabi on ollut viime vuosiin asti suurin rotu meillä, laskettiin sitten hevosten tai kasvattien määrää. Aqiba oli kaksipolvinen, ikävän kuvattomana kuollut tamma, joka varsoi neljä varsaa. Tuollaisiin kasvattimääriin ei nykyään enää arabien kohdalla mennä, paitsi poikkeustapauksissa ja vierassukuisten hevosten kohdalla. Suku on kokonaisuudessaan meidän tuontihevosista koostuva.

19.5.2007: ox-t. Aziza Quiana
Arabeilla jatketaan! Kolmipolvinen tamma, isän puoli on ihan Ionicin omia tuonteja, emän puolelta löytyy vanhempaa kalustoa ja yksi tuon ajan muotiorikin (Starline Enzo). MVS Billy The Kid on Marinean kasvatti ja Aziza al-Shamakin on ymmärtääkseni Marineasta lähtöisin.

19.5.2006: ox-t. Zirkonium Ion
Ja taas arabi, suvut vain lyhenevät. Tämä on sitten jo meidän omista tuontihevosista syntynyt kasvatti, yksipolvinen siis. Zirkonium oli aikoinaan varsinkin Virginian lempihevosia ja se jätti ihan merkittävän jäljen meidän arabilaumaan. Sillä on itsellään 4 varsaa ja niillä taas kaikilla on useita varsoja myös. Nykyään Zirkonium näkyy suvuissa suhteellisen kaukana jo.

19.5.2005: fred-t. Tigrisia Ion, pintabian-t. Jazzy Ion ja falabella-t.Savannah Ion
Nyt aletaankin päästä vähän eksoottisempiin otuksiin arabien jälkeen! Myös tuo vanha leiska näyttää suorastaan viehättävän vanhanaikaiselta (joku käyttäisi sanaa korni ja saattaisi olla ihan oikeassa). Nämä kaikki on myös myyty tallista pois aikoinaan. Ne ovat sen verran vanhoja jo, että Googlekaan ei löydä niistä mitään, Jazzy on VRL:n rekisterissä mutta siihen nekin tiedot päättyvät.
Mielenkiintoisin on ehkä tuo falabella-tamma Savannah Ion. Nykyään puhuttaisiin miniatyyrihevosesta, mutta tuolloin se oli vielä suhteellisen tuntematon rotunimike ja hevoskirjat ja -sivut tunsivat ainoastaan falabellan. Ionicissa kasvatettiin näitä jonkin verran muutaman ensimmäisen vuoden aikana, mutta sitten niistä luovuttiin. Tässä on nyt yksi rotu, joka ei ole tehnyt comebackia meille. Savannahin kaksipolvinen suku on muuten lähes täysin ionicilaista.

19.5.2004: mustangi-t. Squamish Ion ja Debbie Ion
Niin, mustangejakin meillä on aikoinaan syntynyt ihan määrissä. Jos oikein muistan, alunperin Ionicin mailla eleli ehkä tusinan verran tammoja puolivillinä, vähän kuin oikeast mustangit. Laumassa oli aina vaihtuva ori, jonka varsoja kunakin VHKR-vuonna syntyneet varsat olivat. Näillä oli isänä lainaori Mustang's Pretending, Mustang-tallin kasvatti, jonka isä KaZan oli lähtöisin Marineasta! Ja Mustang on edelleen pystyssä, joten sitä voidaan hyvällä syyllä nimittää virtuaalitallien ikänestoriksi!

keskiviikkona, toukokuuta 15, 2019

Ionicin englannintäysiveriset

Fell- ja exmoorinponien jälkeen vuorossa on englannintäysiverinen.


© Bob Langrish

Täysiverinen on vanha rotu Ionicissa, ollut mukana menossa alusta lähtien ja hevosmäärä on ollut yleensä vähintään kohtalainen. Yllättävää kyllä, rotu ei ole koskaan kuitenkaan ollut kovin suuri lukumäärältään, alle 100 hevosta on tälläkin hetkellä. Jossain vaiheessa rodun jalostusta ajettiin vähän alaspäin, mutta koska se on niin tarpeellinen puoliverijalostuksessa, ei siitä koskaan olla aktiivisesti eroon haluttu.

No, toistakymmentä vuotta jalostusta takana tarkoittaa sitä, että pitkiä sukuja on! Vanhimmat menevät aikaan ennen Ionicia, tamma Wizzerria on se, joka aina pitää mainita, sillä se oli Virginian lempihevonen. Se oli suvuton tamma, alunperin lähtöisin Liinun virtuaalitalli myyntiosastolta keväällä 2001, josta Virginia osti sen. Sittemmin hän myi sen Hopeafarmille "lopettaessaan" virtuaalihevostelun, jatkoi tätä kuitenkin ja osti tamman uudestaan takaisin. Lopetti jälleen, myi tamman, tällä kertaa ilmeisesti Stiinulle ja sitten kun palasi taas virtuaalimaailmaan, hankki sen Marinean omistuksiin, jossa Wiz lopulta kuoli. Wizzerria oli aina selkeästi kouluratsu, sillä on joitain kisatuloksiakin olemassa

Wizzerrian ainoa puhdas xx-varsa oli ori MVS Lord Fenton, joka teki merkittävän työn Quierossa jalostusoriina. Meille merkittävin sen varsoista on ori SK Grand Duke, jonka ostimme kasvattajalta ja joka puolestaan oli paljon käytetty jalostusori meillä. Sekin kuitenkin astui lopulta melko harvona xx-tammoja ja se, samoin kuin Wizzerria, olivatkin vaarassa jopa kadota puhtaista täysiverisistä, vaikka suku jatkuukin sekä RBSH:issa että FWB:issä. Näin ei kuitenkaan käynyt, onneksi ja nyt myöhemmin olemme saaneet haalittua muutamia vanhasukuisia ostohevosia, joiden suvussa Wizzerria löytyy poikiensa kanssa. Mielenkiintoisin on oma kasvatti tamma Royal Court Ion, jonka isä on Elenin omistama vanha Kerpan kasvatti Quiero's Courtyard ja sen isä puolestaan on Fenton.
Muita meille tiensä löytäneitä Fentonin varsoja olivat oriit La Sirène Wicked ja Quiero's Masterpiece. Jälkimmäinen ei jättänyt jatkunutta xx-linjaa, mutta ajattelin käyttää näitä(kin) oreja takautuvasti nykyisille tammoille.

Vuosien saatossa on meille keksitty pariinkin otteeseen ns. tuontisukuisia hevosia, kuten tamma Oregoness GA ja sen veli Not Tested GA sukuineen sekä Impulse Ionin koko suku. Tuoreempia, lyhytsukuisia tulokkaita ovat sitten Pinkin suvuttomat tuontihevoset ja suvulliset kasvatit, joista olen muutamia siirtänyt Ioniciin ratsujalostuksen tueksi. Periaatteessa jalostuksen tilanne on siis hyvä, hevosia on paljon ja erilaisista suvuista. Ikävä kyllä pidemmissä suvuissa on muutamia aivan liian usein toistuvia nimiä:
– Isengard Ion
– Lady Jacqui Ion
– Ninanajna Ion
– No Bless GA
– Original Best GA

Koska minulla on käsissä kohtuullinen lauma pitkäsukuisia tammoja, joille ei omasta tallista löydy yhtäkään oria, lähdin taannoin kyselemään pitkäsukuisten xx-orien perään. Lisätoiveena oli ratsusuku ja koulupainotteisuus ja jouduin pettymään. Ratsusukuja kyllä löytyi, ainakin jos ei ollut ihan kauhean tarkka siitä, että jos sieltä jostain nyt löytyy vähän laukkahevosia. Likimain kaikki oriit kuitenkin olivat joko kenttä- tai estehevosia. Se on toki realistista, ei täysiverinen pääsääntöisesti ole mikään kouluratojen tähtirotu, mutta nyppii se silti. Ja muutenkin tuntuu siltä, että Special Ringin lopettaminen jätti vähän liian suuren aukon täysiverimaailmaan, sinne ratsupuolelle. Tällä hetkellä kukaan ei taida varsinaisesti kasvattaa ratsutäysiverisiä pääasianaan, ne ovat enemmänkin puoliverijalostuksen sivujuonne. Niin meilläkin vaikka yritän kyllä pitää sitä täysiveripuolta hengissä kaikin voimin.

Joka tapauksessa toimenpiteet täysiveristen ovat selvät: osta aina kun näet, pidä muutenkin silmät auki, keksi lisää, varsinkin koulupainotteisia. Kyllä se siitä.

– S