torstaina, lokakuuta 10, 2019

Tarinoita nimien takaa, osa 4

En olekaan pitkään aikaan esitellyt näitä kasvattien nimien taustoja (edellinen kerta 2,5 vuotta sitten), joten tässä tulee vaihteen vuoksi niitä. Nimet kuitenkin ovat kolmannes virtuaalihevostelun viehätyksestä ja kaikkein parasta ovat ne nimet, jotka liittyvät jotenkin johonkin.

morgan-t. Twin Peaks Ion, RWR Combat Model – Saroyan Ion
TV-sarjojen maailmassa liikutaan. Emänemä oli nimeltään Brennan Ion, Bonesin päähenkilö, Saroyan tulee taas saman sarjan sivuhahmolta Camille Saroyanilta. Mutta kun vanha Bones-fani on käyttänyt noita kivoimpia ja itsestäänselvimpiä nimiä jo muualla, Temperance Ion oli muistaaksei IDH-kasvatti, Bones Ion FWB-tamma ja Seeley Booth GA tuonti-xx, niin piti sitten siirtyä muihin sarjoihin. En ole kyllä koskaan katsonut Twin Peaksia itse, mutta se oli kyllä omana aikanaan jonkin sortin ilmiö.

qh-o. Chilkoot Pass Ion, Pink Empire Big – Pink Cash Only
Varsinaisesti tämä on saanut nimensä emänisä Yukon Cash GA:n mukaan. Yukon on Kanadan territorio ja sen alueella sijaitsee kultaryntäyksestä kuuluisa Klondike. Chilkootin sola (Chilkoot Pass) oli rannikkokaupunki Dyeasta sisämaahan Klondike-joelle ja Skagwayhin johtavan reitin (Chilkoot Trail) varrella oleva vuoristosola. Ja kyllä, se mainitaan myös Don Rosan Roope Setä -tarinoissa!

sdb-o. Lucky Luciano Ion, Al Capone Ion – Donna Logan Ion
Al Capone lienee mafiapomoista tunnetuin, joten oli aika selvää että sen orivarsa saa nimensä mafioson mukaan myös. Al Caponen nimeen puolestaan aikoinaan antoi inspiraation sen isä, Hawan omistama O Gangster Lowryder.

x-o. Hockenheim Ion, Pink Hungaroring – Amorica Ion
Tämä on taas näitä Formula 1-aiheisia nimiä, aika itsestäänselvä. Nimi juontaa juurensa Pinkin laukka-täysiverisistä ja tamma Sepang GA:sta. Näitä on esitelty aikoinaan omassa postauksessaan.

sdb-o. Muon Neutrino Ion, Higgs Boson Ion – CLA Midnight Masquerade
Tämäkin on aika selvä, isän mukaan nimetty ja alkeishiukkasia kumpainenkin. Samaan sarjaan kuuluu myös tamma Positron Ion.

FWB-t. Perplexagon Ion, Arenberg Ion – Just Dance Ion
Emänemä Born This Way J aloitti meillä Lady Gagan kappaleiden nimiperheen, mutta jotenkin nyt tälle varsalle ei kyseisen artistin diskografiasta löytynyt sopivaa. Niinpä nappasin nimen suomalaisen syntikka-muusikon Kebun albumista.

RMH-o. Scaramanga Ion, Regime's Oddjob GA – Todie's June Bug GA
RMH-t. May Day Ion, Regime's Oddjob GA – Bye Maude GA
Oddjob lienee yksi ehkä legendaarisimmista Bond-pahiksista, mutta väittäisin että niin on myös Francisco Scaramanga The Man with the Golden Gunissa (hahmoa muuten esitti Sir Christopher Lee). Myönnän, tämä on aika helppo. Eikä tuo May Day ole oikeastaa sen vaikeampi, Grace Jonesin esittämä hahmo (A View to a Kill) on kuuluisimpia Bondin naispahiksista.
Samasta isästä on syntynyt myös ori Le Chiffre Ion, Casino Royalen antagonisti.

wpb-t. Mirkwood Ion, Mithrim Dawn – Rayen Ion
Kuka on Sormusten Herransa/Hobittinsa lukenut/katsonut, tunnistaa kyllä sekä Mithrimin että Mirkwoodin. Minä tosin sotken Mithrimin aina mithriliin, joka on kyseisessä saagassa kevyt, kestävä, hopeanhohtoinen metalli.

xx-t. Aurora Sinistra Ion xx, Deathly Hallows Ion – Pink Cartier
Harry Potter on toistaiseksi vähän sellainen käyttämätön varanto, mutta eiköhän sekin asia muutu. Tennesseenwalkereissa on jotain Potter-aiheisia nimiä jo. Isä Deathly Hallows sai nimeensä inspiraation emästään Banshee Crysta. Banshee on irlantilaisessa mytologiassa kuolemaan liitetty hahmo, naispuolinen aave, jonka itku tai huuto ennustaa kuolemaa. Kuolemasta tuli sitten mieleen Deathly Hallows, Kuoleman varjelukset.

mft-o. MacGyver Ion, Ozark's Knight Rider GA – Midwest Platinum Blonde GA
mft-t. KITT Ion, Ozark's Knight Rider GA – Mustang's Rock'n Roll Barbie
Knight Rider (mihin myös KITT liittyy) ja MacGyver kuuluvat ainakin minun mielessäni samaan kategoriaan, 80-luvulta peräisin oleviin kulttisarjoihin. Ja kyllä, isoveljeni katsoi molempia, joten olen altistinut...

SGSH-t. Songs of Distant Earth, Fearsome Ion – Thalassa Ion
Joka on lukenut Clarkea, tunnistanee nimen ja vielä senkin mistä nimi tulee. The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut) on erään Clarken kirjan nimi ja siinä oleva planeetta on nimeltään Thalassa. Thalassa voi toki tarkoittaa paljon muutakin, se on esimerkiksi meren jumalatar antiikin Kreikan tarustossa ja sen emä Artemis Ion on jumalattaren mukaan nimetty sekin. The Songs of Distant Earth kuuluu omaan vakiolukemistooni sekä alkuperäiskielellä että suomenkielisenä käännöksenä.

FWB-t. Jonens Libbsticka, Rayon d'Ion – Jonens Vinterkyndel
Kuka sanoi ettei FWB:n nimi voisi olla ruotsinkielinen? Varsinkin jos sen emä on ruotsinpuoliverinen? Nimi-idea tulee emälinjasta, emänemä oli tuonti-SWB Cinnamonum GA, jonka kaikki varsat, FWB:t ja SWB:t nimettiin jollain tavoin mausteiden mukaan. Vinterkyndel on suomeksi talvikynteli ja libbsticka lipstikka eli liperi. Vinterkyndelin

gr-t. Jonens Älskande Nyckelpiga, Jonens Ädelherr – PP’s L’Amourette
Tämä nimi tarkoittaa suomeksi leppäkerttua eikä se liity mitenkään vanhempien tai suvun nimiin, mutta oli minusta niin kiva, että pitihän se käyttää.

– S

torstaina, lokakuuta 03, 2019

Rotuesittelyssä gidran

Edellisessä postauksessa esittelin noiden unkarilaisrotujen tilannetta Ionicissa ja nyt puolestaan ajattelin esitellä noista kolmesta suosikkini gidranin.

Historia reaalimaailmassa
Gidranin kantaori, jolta se on nimensäkin saanut, on ori Gidran II (s. 1818, Bábolna). Sen isä oli lähi-idästä tuotu arabiori Siglavy Gidran ja emä Arogante 25, paikallinen tamma, joka oli suvultaan hyvin pitkälle espanjalaissukuinen. Gidran II päätyi Mezőhegyesin kuninkaalliseen siittolaan ja sen vaiheista siellä on hyvin vähän tietoa (ainakin kun ei osaa unkaria sanaakaan), mutta jos pitäisi esittää valistunut arvaus, niin se todennäköisesti astui siellä paljon erityyppisiä tammoja. Todennäköisesti nämä tammat olivat enimmäkseen paikallisen kasvatuksen tuotosta, mutta niiden suvuista saattoi löytää paljon kaikenlaista, arabeista espanjalaisiin ja ehkä jopa kylmäverityyppisiin hevosiin asti.

Vuoteen 1850 mennessä Mezőhegyesissä oli jo jonkinlainen kanta gidran-taustaisia hevosia, vaikkakin niiden tavoitteellinen jalostus alkoi vasta vähän myöhemmin. Näillä main kantaan sekoitettiin täysiverioreja parantamaan rakennetta, mutta Hendricksin mukaan niiden käyttö huononsi samalla luonnetta. Rotu virallistettiin 1885. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rotuun sekoitettiin jonkin verran arabeja (ainakin Mersuch III, Siglavy VI, Gazal III) ja kisbereitä (ainakin Maxim V, Kozma III), osin parantamaan noita luonneongelmia, osin tuomaan lisää uutta verta rotuun, jonka lukumäärä oli pienentynyt sodan aikana. Unkarin poliittinen tilanne oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen epävakaa ja jonkinlaisia kahakointeja ainakin Romanian kanssa oli, näissä väitetään menetetyn paljon varsinkin gidran-tammoja Romaniaan.

Vuonna 1943 rotu järjestettiin kolmeen eri verilinjaan:
– A-linja: kantaori Gidran XXXVI (s. 1875)
– B-linja: kantaori Gidran XLII (s. 1881)
– C-linja: kantaori Gidran III (s. 1920)

Nykyään näistä verilinjoista on jäljellä ilmeisesti vain B. Toinen maailmansota oli tuolloin kuitenkin menossa ja kuten niin monet muutkin hevosrodut, gidran kärsi siitä merkittävästi. Toisen maailmansodan jälkeinen kommunistihallinto siirsi rodun pääkannan Dalmandin valtionsiittolaan vuonna 1957. Valtiojohtoisesti hoidettu hevosjalostus ei tainnut suuremmin kunnioittaa vanhoja paikallisia rotuja ja ilmeisesti gidraneitakin risteytettiin paljon muihin rotuihin, yllättäen länsi-eurooppalaisiin ja tulokset olivat sen verran hyviä, että puhtaiden gidraneiden määrä laski hälyttävän pieneksi. Vuonna 1975 oli jäljellä vain 3 puhdasta oria ja 16 tammaa.

Bulgariasta saatiin kuitenkin tuoretta verta vuonna 1977. Gidran oli ollut suosittu ratsu- ja yleishevonen Itävalta-Unkarin alueella tai ainakin siellä valtakunnan itäosissa ja gidraneita löytyi muualtakin kuin vain Unkarista. Borodpusztaan perustettiin uusi valtionsiittola, johon nämä bulgarialaiset tuontihevoset sijoitettiin ja ilmeisesti siellä aloitettiin varsin määrätietoinen jalostustoiminta puhtaan gidranin elvyttämiseksi. Borodpusztan siittola on muuttanut sijaintiaan useamman kerran ja on nyt ilmeisesti yhdistetty Pannon Equestrian Academyyn, joka puolestaan toimii Kaposvárin yliopiston alaisuudessa. Myös Dalmandin tammakanta siirrettiin tähän siittolaan 80-luvulla.

Yhtä kaikki, gidran on edelleen harvinainen rotu. Monet lähteet puhuvat noin 200 yksilöstä, mutta DAD-IS listaa siitostammoja olevan se parisataa ja siihen päälle 20-30 siitosoria, näiden lisäksi olisi tietenkin kaikki ne gidranit, joita ei käytetä jalostukseen. Muissa itä-Euroopan maissa on korkeintaan hyvin pieniä määriä gidraneita. Miten sitten onkin, ei gidraneita paljon ole ja rodulla on FAO:n riskiluokitus. Lähteet ovat jälleen vähän erimielisiä, mutta gidranin jalostuksessa saattaisi olla sallittua käyttää tietyin ehdoin ktäysiverisiä, ehkä myös kisbereitä, arabeja ja angloarabeja.

Rakenne
Hendricksin mukaan gidraneita olisi kahta tyyppiä, keskiraskas ratsutyyppi ja sitä raskaampi vaunuhevonen. Muista lähteistä en ole löytänyt vastaavaa jakoa.
Sen sijaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että gidran on voimakasrakenteinen hevonen, mutta siitä huolimatta vähintään kohtuullisen jalo ja elegantti.

– Pää on pienehkö, sopusuhtainen runkoon nähden ja jalo. Profiili on usein suora.
– Kaula on hieman kaareva ja lihaksikas erityisesti oreilla. Pää on kannettu korkealla ja matalalle sijoittunut tai lihakseton kaula luetaan virheeksi.
– Säkä on erottuva ja lihaksikas.
– Lapa on lihaksikas ja ratsulle hyvässä kulmassa.
– Runko on syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet.
– Jalat ovat lihaksikkaat, vahvaniveliset ja hyväasentoiset, sääret ovat lyhyet.
– Kaviot ovat hyvämuotoiset ja kavioaines kovaa.
– Tiedot säkäkorkeudesta vaihtelevat eri lähteissä, mutta todennäköisesti osuu välille 157-175 cm.

Väri
Tästä on nyt taas kahta tietoa liikkeellä. Toiset sanovat että ne ovat aina rautiaita, toiset sanovat että niillä esiintyy samoja värejä kuin arabeilla, ts. perusvärejä ja kimoa. Luultavasti ensinmainitut ovat oikeassa. Merkit ovat yleisiä.

Käyttö
Historiassaan gidran on ollut yleishevonen, erityisesti laadukas ratsu ja vaunuhevonen, mutta sitä on luultavasti käytetty jonkin verran myös kevyissä maatöissä. Nykyisin se on suorituskykyinen ratsu, vaikka jotkin lähteet väittävät sen hyppykykyä keskinkertaiseksi.

Virtuaalimaailma?
Luulisi, että kun kyseessä on näin harvinainen rotu, sitä löytyisi vain Ionicista. Tällä hetkellä tilanne taitaa sellainen ollakin, mutta aikaisempina vuosina gidraneita oli satunnaisesti siellä täällä. Tuossa unkarilaisten rotujen esittelyssä mainitsin Djoehemin ja Vibajan gidranit, jotka asuivat Mitar Warmbloods-nimisellä tallilla. Djoehem kasvatti aikoinaan puolen tusinaa gidrania, niistä kolme on päätynyt meille ja ne ovat ainakin VRL:n rekisterin mukaan ainoita, jotka ovat jättäneet varsoja. Mitar oli toinen kasvattaja, mutta sekin on lopettanut ja, kuten kerroin, iso osa sen hevosista päätyi meille.
Sitten voisin mainita Kalasz Sporthorsesin, joka kasvatti unkarinpuoliverisiä, mutta josta mutkan kautta päätyi meille yksi suvuton gidran-tamma. En tiedä mikä on Kalaszin rooli gidraneiden kanssa, oliko tuo tamma vain yksittäinen gidran siellä, vai oliko siellä tarkoitus kasvattaa niitä tai käyttää niitä unkarinpuoliverisen kasvatuksessa.

Tällä hetkellä tilanne kuitenkin taitaa olla vähintäänkin lohduton, jos Ionic jätetään huomiotta. Eikä meilläkään niitä niin hillitöntä määrää ole. Jos joltain löytyy jostain jotakin tietoa gidraneista (VRL:n rekisterissä on muutamia hajayksilöitä), haluaisin kuulla mielelläni.

Lähteet
FAO: Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
Hendricks, B.: International encyclopedia of Horse Breeds
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: A gidrán lófajta tenyésztési programja (osittain)
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: Gidrán fajtatörténet
Oklahoma State University: Gidran
Wikipedia: Gidran
Wikipedia: Gidraninhevonen


– S

torstaina, syyskuuta 26, 2019

Ionicin unkarilaisrodut

Noniuksen ja sen tilanteen esittelin vuosi sitten ja shagyat lyhyesti sitä aikaisemmin, mutta muihin unkarilaisrotuihin en ole puuttunut. Tässä katsausta niiden tilanteeseen tällä hetkellä

KISBER-FELVERIT
Ionicin kisberit

Kisbereiden tilanne nojaa vahvasti omiin tuontihevosiimme, joista vanhimpia ovat olleet ori Croesus GA ja tamma Aida Adrienn GA. Aida Adriennista on lähtöisin ns. Aida-nimiperhe, kaikkien sen tammavarsojen nimissä on Aida. Vähän myöhäisempi tulokas on ori Harcos GA.

Myöhäisempiä, 2010-luvun puolella tulleita ovat nämä:
– o. Cenzor GA
– o. Cillag Ágoston (Alegresta)
– t. Édes Érintés GA
– t. Evike GA
– o. Hargit GA
– t. Remenyá GA
– t. Timea GA
– t. Vissza a Fekete (Alegresta)
– o. Viznec GA

Niin harvinainen rotu kuin kisber on olevinaankin, olen löytänyt muutamia hajayksilöitä paitsi Alegresta, myös muilta talleilta. Kasvatteja olen onnistunut ostamaan Lepmetsistä, Cramptonista ja Ponipallerosta, jos tosin monella näistä on meidän hevosia suvuissaan. Kisbereiden kanta on siis aika pieni, mutta toistaiseksi se on ollut kohtuullisen riittävä ja jalostus on rullannut eteenpäin. Voi olla että kohta kuitenkin pitää alkaa keksiä uutta verta tähänkin rotuun.

Kisber on rotuna suhteellisen helppo, se on aika puoliveri- tai täysiverityyppinen ja kuvia on helppo löytää. Nimien keksiminen on hankalaa, mutta niin se on kaikille unkarilaisroduille.

GIDRANIT
Ionicin gidranit

Gidraneiden ensimmäisiä kantahevosia tuli meille varmaankin Djoehemista, ori Senecio v.d. Djoehem ja tamma Valéria v.d. Djoehem. Muita samaan aikaan keksittyjä olivat tammat Maróni GA.

Myöhempiä tuonteja tai ostohevosia ovat olleet nämä:
– o. Csodasag GA
– t. Egyetlen Leánya
– t. Ginus Colby GA
– o. Szablya GA
– t. Szilvi GA

Alegren kautta meille tuli vielä vuonna 2015 Djoehemin kasvattama tamma Anyetta v.d. Djoehem. Vuonna 2016 ostin Vibajalta isomman lauman suvuttomia gidraneita ja niiden varsoja:
– t. Amália
– t. Aranka
– t. Etelka
– t. Eulália MV
– o. Konrad
– o. Lipcse MV
– t. Lipótka
– o. Loránd MV
– t. Málika
– o. Márton
– o. Olivér
– o. Tihamér

Kuten näkyy, gidraneilla on aika laaja tuo jalostuspohja, kiitos juurikin Vibajan hevosten. Niitä ei ole vielä käytetty jalostuksessa kovin voimallisesti, mutten lopeta niitä ennen kuin ne ovat jättäneet suuren jäljen meidän gidran-laumaan.

Kuvista on mainittava, että gidran on periaatteessa helppo rotu, samaan tapaan puoliveri- tai täysiverityyppinen kuin monet muutkin unkarilaisrodut, mutta siinä on yksi hauskuus: väri. Gidranit ovat aina tai ainakin lähes aina raudikoita! Olen sanonut tämän ennenkin: kun puljaa kaikenmaailman erikoisvärien kanssa monen rodun kohdalla, joskus on vain niin helppoa kun valinnanvaraa ei liiemmin ole!

FURIOSOT
Ionicin furiosot

Ensimmäiset kaksi furiosoa olivat tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, ne tulivat Ioniciin 2009 (jolloin nähtävästi rotuvalikoima laajeni muutenkin, lie ensimmäiset kisberit ja gidranitkin tulleet tällöin). Näitä ennen on voinut olla joitain yksittäisiä furiosoja, mutta ne eivät ole jalostukseen jättäneet jälkiä.

Kahdella hevosella ei paljon kasvateta, se on tosiasia ja myöhempinä vuosina piti keksiä uusia kantahevosia:
– o. Abadszlo GA
– o. Blókony GA
– t. Kittinóra GA
– t. Zeslamen GA

Näitä on aika vähän ja lisäksi lopetin aika monen näistä kovin vähillä varsoilla, niin alkuvuodesta piti keksiä uusia hevosia sitten vähän enemmänkin. Tulokkaita olivat ori Jambor GA ja tamma Szrufa GA sukuineen. Näitä en ole vielä käyttänyt jalostuksessa. Furioso on ollut roduista se, jota en ole löytänyt mistään muulta tallilta toistaiseksi. Kerpalla saattoi olla aikoinaan näitä, mutta meille asti ei ole sieltä valunut yhtään hevosta.

–S

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2019

Uusia tulokkaita

Esittelin viimeksi toukokuussa lauman uusia tulokkaita, mutta tässä kesän mittaan on tullut niin paljon uusia kivoja hevosia, että pakko esitellä niitä taas.

Ahaltek-ostot Tasnia 'B, Yazli 'B, Yulesha 'B ja Isakar 'B
Branwen myi tässä kesällä kasvattejaan ja ostin peräti kolme lyhytsukuista tekketammaa sekä yhden pitkäsukuisen oriin. Juu, tuon Isakarin suvussa on ori Arashk Vanya peräti 2+2, mutta aikani mietittyä päätin ettei se haittaa. Suvultaan ori on todella hyvä meidän tammoille, kuten mikä tahansa pitkä- ja vierassukuinen ori nyt on.

Andalusia-tuonnit
oriit Burguidor GA, Jubilero GA ja Quantizado GA
tammat Graciana GA, Xanteina GA ja Yacára GA

Kirjoitin kesällä, että andalusianhevosia täytyy hommata lisää ja niin sitten tuli tehtyä. Peräti kuusi suvutonta hevosta! Oreilla on jo kuvat, olen valmiiksi lääpälläni jokaiseen. Tammat ovat harmittavasti vielä kuvattomia, tammojen (hyviä) kuvia on niukemmin tarjolla, mutta kyllä niillekin jossain vaiheessa tulee.

Arabivarsat Doryn Zenya, Zitron Mishaala ja Galaks Bajkonur
Tässä ei ole suinkaan kaikki arabivarsat, joita tässä kesän aikana on syntynyt vieraista oreista, vaan niitä on paljon enemmän, osa vielä sivuttomiakin. En vain jaksanut listata kaikkia. Joka tapauksessa totesin arabeja läpi käydessäni että lyhytsukuisia hevosia on vähän epätasaisesti. Suurin epäsuhta oli kaksipolvisten kanssa: oreja on vain kourallinen, tammoja hirmuisesti. Onneksi arabeja löytyy kuitenkin runsaasti muualta ja laitoin innoissani pystyyn topikkia, jossa etsin lyhytsukuisia arabioreja. Niitähän löytyi ja tässä nyt muutama varsa, joilla isänä on vieras ori.

Australianponi-tuonnit Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill
Enpäs tiedä miksen listannut näitä kolmea tammaa jo edellisessä postauksessa, kuitenkin keväällä tulleet jo. Joka tapauksessa nämä ovat siitoskäyttöä varten keksittyjä tammoja, kuten arvata saattaa. Ja pakko sanoa että nämä Australian suuntaan viittaavat nimet ovat kivoja keksiä (vaikkakaan eivät liian helppoja vaan mikäpä olisi).

Budjonny-ostot Priton Master Yi ja Priton Yuumi
Olin tietenkin taas tikkana paikalla kun Priton myi kasvattejaan. Ihanaa että budjonnyilla on edes yksi näin innokas kasvattaja!

Hannover-osto Carrot in Cappuccino DFC
Defective on lopettelemassa ilmeisesti toimintaansa ja sieltä palautui yksi oma kasvatti meille. Samalla tarrasin kiinni myös tällaiseen oriin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että tuo suku tulee sopimaan suunnilleen kai kaikille meidän pitkäsukuisille puoliveritammoille... Eli erinomainen siitosori tulee olemaan! Ja tykkään vielä tuosta nimestäkin.

FWB-osto Break This Fake
Toinen upeasukuinen puoliveriori. Suvusta löytyy kaikenmoista vanhaa, mutta harva, jos yksikään noista nimistä on sellainen, jota löytyy Ionicista jo entuudestaan.

Westfalen-osto Blazerush Mixed
Tämä puolestaan on Mixedin kasvattimyynnistä mukaan tarttunut kaksipolvinen estetamma.

Westfalen-tuonnit Zikkurat GA ja Heidekorn GA
Tällä menolla westfalenista tulee kohta vähintään keskikokoinen kasvatusrotu! Mutta mikäs siinä. Uutta verta taas tarvittiin kesällä vaikka nämä eivät nyt vielä olekaan päässeet jalostuskäyttöön.

Ja miksi tyytyä vain hevosiin: Ponipalleron Norma Jeane, Saragis Eighteen Yellow Roses ja Saragis Feodor
Koiralauma sen kuin kasvaa vain, tuli dalmatialainen, afgaani ja toinen venäjänvinttikoira. Miten on sellainen kutina, että tämä leviää kohta käsistä...

– S

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S

keskiviikkona, syyskuuta 04, 2019

Tervetuloa syksy!

Se olisi sitten kesä ja blogiloma taputeltu, tervetuloa siis takaisin!


© ST

Bloggaaminen alkoikin jo, vähän liian pitkäksi aikaa hautumaan jääneet tuomarikommentit laitoin ensimmäisenä tulemaan. Syksyn suurin muutos koskee nimenomaan bloggaamista: jatkossa harvennan postaustahtia puoleen eli kerran viikossa tulee postaus ulos. Tämä kaksi kertaa viikossa -tahti alkoi hivenen hyydyttää jo keväällä. Ei sillä etteikö kirjoitettavaa löytyisi, mutta kun siihen menee aikaa ja sitä ei aina jaksaisi käyttää nimenomaan bloggaamiseen. Ei tämän bloginkaan takia kannata itselleen stressiperäistä mahahaavaa hankkia.

Harvenneesta postaustahdista huolimatta blogin sisältö pysynee kutakuinkin samankaltaisena kuin aiemminkin. Toivon (mutten lupaa) että laatu ehkä parantuu vähäsen, kun ne pikkupaniikissa lonkalta huitaistut täytepostaukset jäävät vähemmälle. Lisäksi sain ennen blogilomaa vihdoin ja viimein tehtyä sen, jota olen vuosikaudet jo suunnitellut: eräs tallinomistaja sai sähköpostiinsa kysymyspatteriston, johon hän suosiollisesti vastasi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tavallista perinpohjaisempi talliesittely, jossa siis kuuluu myös omistajan ääni. Nyt kun sanoin tämän ääneen täällä, en voi jättää sitä enää tekemättäkään. Olen nimittäin hautonut sitä tekstiaihiota tässä erinnäisiä viikkoja kuukausia saamatta siihen oikein punaista lankaa, mutta pakko siitä on nyt jotakin saada ulos, mieluummin tietysti ennen joulua.

Muutenhan kesä meni hyvin, sekä virtuaalimaailmassa että sen ulkopuolella. Koska aina pitää vähän brassailla, tässä kesälistaani:
– Rammsteinin konsertti (hillittömät pyrot, mahtava keikka)
– Retki kaverin kanssa Kelventeen saareen, Päijänteen kansallispuistoon (kuva on juurikin sieltä)
– Päiväreissu Fiskarsin ruukinkylään (tälle vahva suositus)
– Mustion linnan puutarha (tälle myös)
– Helsingin kuumimmat päivät ja Ingress-anomalia + Mission Day juuri sinä viikonloppuna (hyvä varautuminen pelasti nestehukalta ja auringossa palamiselta)
– Öljysäiliöstä rakenneltu DIY-palju (tästä en kehdannut laittaa kuvaa)
– Suomen inhimillisen kokoiset museot joita ehtii ja jaksaa kiertää useamman päivässä (käykääpä joskus British Museumissa niin tiedätte mitä tarkoitan)
– Kesäteatteri (paikallista lähihistoriaa ja sen hahmoja Jämsässä)

Mitä teidän kesäänne on kuulunut?

– S

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2019

Tuomari- ja järjestäjäkommentit 28.6.19 ranskalaisten rotujen VSN-näyttelyistä

Kesäkuussa tulin järjestäneeksi VSN-näyttelyt ranskalaisille roduille ja tuomaroin niissä kaikki ne luokat, joihin ei ollut tulossa vaikeita rotuja. Reibilille ja Spookinessille menivät sitten ravuri- ja kylmäveriluokat (kiitos muuten heille tuomaroinneista). Koska suurin osa ranskalaisista roduista on harvinaisia, mukaan pääsivät myös vähän muita rotuja, sellaisia yksilöitä, joilla on ranskalaisia sukujuuria:
– lämminveriravurit, joiden suvussa on vähintään puolet ranskanravuria
– puoliveriset, joiden suvussa on vähintään 25% ranskanpuoliveristä
– muut rodut, joissa on vähintään 25% angloarabia

Viimeksi mainittu luokka jäi valitettavasti tyhjäksi, kuten jäi myös angloarabien luokka. Harmillista, onko angloarabeja todellakin näin olemattoman vähän? Olin odottanut että tuohon "vartti-anglojen" luokkaan olisi eksynyt edes joku anglo-trakehner ja FWB tai muu puoliverinen, 25% ei ole järin suuri prosentti, se tarkoittaa käytännössä sitä että toisessa polvessa on yksi angloarabi. Toivoin salaa myös joitain ratsuponeja ja ehkä jopa RBSH:ia, mutta turhaan niitäkin.

Peruttuihin luokkiin kuului myös muiden ranskalaisten ponien (tai poninkaltaisten) luokka, johon olisivat olleet tervetulleita arieget, pottokit, landesit ja camarguet. Tämän peruuntumista osallistujien puutteessa en ihmettele ja toisaalta olen ehkä jossain määrin kiitollinen siitä, koska noiden rotujen rakennearvostelu ei todellakaan kuulu vahvuuksiini, ikinä nähnytkään niitä näyttelykehissä. Vähän kuitenkin elättelin toiveita siitä, että jokin yksittäinen camargue olisi löytynyt, muttei näemmä sitten.

Luokka 2. Ranskanpuoliveriset
Luokkavoitto meni todella komealle oriille, joka sai 4,5 pistettä sekä rungosta että takaosasta, niin ja myös yleisvaikutelmasta. Se on muutenkin erinomainen ori, mutta kuva ei ole niitä ihan parhaita rakennearvosteluun, kaula ja pää jäävät vähän arvailun varaan, 3,5 kummastakin tuli silti.

Myös kakkoseksi tullut sai erinomaiset pisteet rungosta ja takaosasta ja muutenkin sillä on ihan samanlainen pisterivi kuin voittajalla, vain yleisvaikutelma jäi 4 pisteeseen ja niinpä se hävisi puolella pisteellä. Jos vertailee näitä kahta ja niiden yleisvaikutelmaa keskenään, niin jako on ihan selvä kyllä, voittaja näyttää mielestäni aavistuksen verran kivemmalta noin kokonaisuutena, vaikkei kakkonenkaan huono ole mitenkään.

Kolmonen oli 36,5 pisteen ori, rakenteeltaan tosi korrekti kyllä, mutta vähän tavanomaisen näköinen. Se vaikutti erityisesti sukupuolileimaan. Etuosa, runko ja takaosa kaikki sen sijaan arvioin nelosiksi, ne ovat eittämättä hyvät.

Neljänneksi sijoittunut sai vielä ihan hyvät pisteet, mutta jätin sen ilman RCH:ta, koska annoin sille kaulasta vain 2 pistettä. Etuosakin jäi vain kolmoseen, sillä lapa on varsin pysty, vaikka erinomaisen pitkä ja säkäkin on hyvä. Sen sijaan se sai neloset tai paremmat päästä, takaosasta ja jaloista. Jalat varsinkin ovat hienot, hyväasentoiset ja kaikin puolin korrektit (etujaloissa lievästi vennot vuohiset, muuten se olisikin saanut etusistaan täydet 5 pistettä) ja tuomarin mieltä lämmittää toki myös se, että jalat näkyvät oikein hyvin, ei tarvitse arvailla kavioita tai vuohisia tai asentoja. Harmittaa sinänsä että jäi ilman palkintoa, mutta tuo kaula nyt vain on mitä on.

Luokka 4. Ranskalaiset ratsuponit
Vastoin pieniä epäilyksiäni, tähän todella tuli yksi osallistuja. Nätti, hieman welshimäinen ori, mutta hivenen korkeajalkaisen ja kevytrunkoisen näköinen. Sitten en osaa oikein sanoa mistä johtuu vaikutelma siitä että se olisi myös aavistuksen notkoselkäinen ja/tai takakorkea, vaikkei se nyt varsinaisesti kumpaakaan ole, mutta jokin tuossa ylälinjassa kiusaa silmää. Siksi yleisvaikutelma jäi 3,5 pisteeseen, muut leimapisteet sitten olivat hyviä. Pääkin on hyvä, kaula sen sijaan sai vain kolmosen, se on hieman... paksu. Vaikka kyseessä on ori, kaulan yläpuoli näyttää jotenkin turhan massiiviselta ja se ei oikein ole hyvä. Ei huonokaan, en minä siitä pysty oikein muuta vikaa osoittamaan. Loput pistekohdat suunnilleen ovatkin 3,5 pisteeseen arvioituja, ihan ok, ei vikoja, muttei suuria ansioitakaan. 36,5 pisteellä kuitenkin saa ihan selkeästi CH:n minulta kun ei rivistä kolmosta pienempää löydy.

Luokka 9. Puoliveriset, joissa vähintään 25% ranskanpuoliveristä
Valitettavasti vetkuttelin näiden tuomarikommenttien kanssa sen verran että kakkoseksi sijoittuneen hevosen sivut eivät toimi ja muistikuvat hevosesta ovat hieman hatarat.
Voittaja on joka tapauksessa hyvin asiallisen näköinen tamma, asento antaa tietyn kuvan ryhdittömyydestä ja se pudottaa yleisvaikutelmaa. Se on kuitenkin hyvin sopusuhtainen rakenteeltaan, pitkälinjainen ja kaunis. Sukupuolileimasta se sai täydet 5 pistettä. Tässä tammassa on paljon piirteitä, joista pidän vaikkeivät ne varsinaisesti olekaan täysien pisteiden arvoisia rakennekohtina: kaula, runko, takaosa nyt ainakin, etuosakin.

Toiselle sijalle tullut jää siis kommentoimatta, kolmanneksi tuli ori, jonka pisteet jäivät sen verran alhaisiksi, että se jäi ilman RCH:ta. Sen rakenteen ongelmat eivät ole mitenkään järjettömän suuria, siitä todistaa se, että yhtään kakkosella alkavaa pistemäärää ei rivistä löydy, mutta koska suurin osa pisteistä jää 3:een tai 3,5:een, niin kokonaispistemäärä ei korkeaksi nouse. Voisin listata rakenteen ongelmia: suht epäjalo pää jossa pieni silmä, alakaulaisuutta eikä päänliittymäkään ole välttämättä paras mahdollinen ratsulle, matalahko säkä ja lapakin saisi olla viistompi, kevyt pitkänlainen runko ja niin edelleen. Mikä on plussaa on ehdottomasti lavan pituus ja etuosa noin muuten sekä rungon malli, se näyttää varsin kivalta noin muodoltaan. Takaosasta voisin sanoa samaa.

– S

tiistaina, heinäkuuta 09, 2019

Avautuminen

Kesätauosta huolimatta on pakko avautua tänne, koska on pakko.

Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?

No!

Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?

Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.

Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!

–S

perjantaina, heinäkuuta 05, 2019

Kesätaukoa!


Se olisi taas perinteisen kesätauon paikka täällä blogissa. Varsinaisesti loma ei ole alkanut eikä juuri tällä hetkellä ole mitään järjetöntä muuta hulinaakaan (jos ei lasketa Harry Potter Wizards Unitedia), mutta blogiloma on paikallaan kyllä kesäisin silti. Palataan viimeistään syyskuun alussa!

–S

Ps. Muuten olen kyllä tavoitettavissa, sähköpostista ja Keskustassa.

keskiviikkona, heinäkuuta 03, 2019

Ionic: kierros ympäri ja alusta uudelleen

Siitä on miltei kaksi vuotta kun keksin uuden tavan toimia Ionicin kanssa (esittely, lyhyesti: käsittelen yhden rodun viikossa, teen kasvateille sivuja, mietin uusia kasvatteja, lopetan vanhoja hevosia, yleisesti kartoitan tilannetta, saatan ostaa jne). Olen sittemmin raportoinut kuulumisia täällä blogissa (12/2017, 02/2019) ja maininnut asiaa monen postauksen sivulauseessa. Itse asiassa nuo rotujen statusesittelytkin ovat sieltä peräisin, olen yrittänyt aina kirjoittaa sellaisen kun olen saanut jonkin rodun "käsiteltyä" ja tiedän sen tilanteen hyvin. Ne toimivat samalla vähän muistilappuna itsellenikin.

Nyt ollaan siinä pisteessä että rotulista on käyty läpi! Tai ainakin sinne päin, myönnän että joidenkin rotujen kohdalla on tullut vähän velttoiltua ja muutenkaan homma ei ole ollut kovin säntillistä, on ollut luppoviikkoja. Ei mitään uutta auringon alla siis, kun minusta ja minun virtuaaliharrastuksesta on kyse. Arvioidun vuoden sijaan siihen meni kaksi, tosin viime vuonna varsinkin kesä ja loppuvuosi olivat ns. heikkoa aikaa virtuaalihevosten kannalta. Eikä niitä statusesittelyitäkään ole joka rodusta kirjoitettu. Niin tai näin: tällä viikolla olisivat vuorossa taas ylämaanponit (minähän aloitin "loogisesti" sieltä aakkoslistan häntäpäästä). Tai oikeastaan voisin kyllä aloittaa Gin Ahaltekistä ja sen hevosista.

Mitä tästä ajattelen nyt sitten? No, erinomainen idea, vaikka itse sanonkin. Tämä on tuonut jonkinlaista järkeä tähän virtuaalielämään, kun se aikaisemmin oli lähinnä toivotonta räpiköimistä reilun tuhannen hevosen ja 70 inspiroivan rodun kanssa. En ymmärrä miten tämän keksimiseen meni reilu kymmenen vuotta tai että Virginiakaan sitä ikinä tullut ajatelleeksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanovat. Idean saa vapaasti varastaa jaa soveltaa, vaikka virtuaalimaailmassa ei taida olla toista tallia, jonka hevos- ja rotumäärät olisivat lähelläkään Ionicin tasoa.

Tällä toisella kierroksella aion pääpiirteissään noudatella samoja suuntaviivoja, aion kyllä lisätä rotujen to-do-listalle sen, että rekisteröi hevosia VRL:oon. Myös aikataulun kanssa aion olla joustavampi enkä tuijota ihan niin tarkkaan sitä viikkoa, vaikka se onkin hyvä lähtökohta. Aina ei yksi rotu vain jaksa kiinnostaa viikkoa, toisaalta on rotuja, joiden kanssa voisi touhuta puoli vuotta ennen kuin asiat olisivat mitenkuten kunnossa ja luonnollisesti aina on erilaisia viikkoja virtuaalimaailman ulkopuolella. Viimeisin kohta on toki todettu jo aikaisemminkin. Ja yritän aina muistaa tämän yhden rodun lisäksi keskittyä muihinkin asioihin, kuten Keskustan seuraamiseen, sopivien ostohevosten bongailuun (rodusta riippumatta), myyntiinkin, nimien keksimiseen ja muuhun sekalaiseen.

–S