keskiviikkona, helmikuuta 13, 2019

Scuderia Sierra

Ajattelin vähän verestää vanhoja muistoja (sekä irroittautua tästä oman navan tutkimisesta) ja esitellä blogissa silloin tällöin kiinnostavia virtuaalitalleja. Jos oikein saan aikaiseksi, saattaa joku tallinomistaja joskus saada yhteydenottoa jonkinlaisen haastattelun muodossa, jolloin pääsee kertomaan omia ajatuksia tallistaan ja hevosistaan. Otan mielihyvin toki vastaan ehdotuksia ja vinkkejä kivoista talleista, omaansa saa (ja pitää) ehdottaa.

Mutta nyt esitteillä on aivan tuore löytö, Scuderia Sierra.

Sierra Scuderia on viime vuonna perustettu talli, siittola oikeastaan, joka omien sanojensa mukaan keskittyy kaikenrotuisten hevosten kasvattamiseen, harvinaisten varsinkin. No, voitte kuvitella että tässä kohtaa alkoi minulla jo pyöriä sukat jalassa innostuksesta. Kaikkia rotuja! Kasvatus! Harvinaiset rodut! Voi kyllä!

Ja voin sanoa, että rotuvalikoimaahan sitten riittää. Tallista löytyy myös ensimmäinen hensoninhevonen, johon olen koskaan törmännyt virtuaalimaailmassa. Rotunimike on tuttu, mutta omat tietoni päättyvätkin sitten siihen. Yhden henson-oriin lisäksi tallista löytyy ainakin deliboz, freiberg, kisber, kanadanhevosia, walkaloosia, mangalargoja, florida crackereita ja kirsikkana kakun päällä yksi zebroid (zorse). Sitten on kaikenlaista muuta, harvinaisempaa ja yleisempää, alkaen puoliverisistä ja shirenhevosista ja päättyen arabeihin ja welsheihin.

Tiedättekö, Ionic oli suunnilleen tämännäköinen vuonna 2005, kun se oli toiminut vuoden. Ehkä hevosia oli vähän enemmän, rotuja ehkä vähän vähemmän, mutta idea oli sama. Toteutus oli aika paljon karummannäköinen kuin tyylikäs, simppeli Sierra. Niinpä minä toivotankin Sierralle pitkää ikää ja suurta hevosmäärää, kyllä virtuaalimaailmaan toinenkin megatalli mahtuu ja tässä on jo hyvä alku. Ja vaikka talli ei koskaan paisuisi Ionicin mittasuhteisiin, niin tällainen talli on kyllä iloinen tuttavuus kaikin puolin.

–S

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2019

Jos Ionic ei olisi Ionic

Hevosten nimistä on täällä puhuttu paljon, tallien nimistä vähemmän. Se on tietysti ymmärrettävää: talleja on kolme, Ionic, Gin Ahaltek ja Pink, kun taas hevosia on kolme tuhatta ja määrä kasvamaan päin. Tallinnimien takia ei ole siis juurikaan tarvinnut vaivata päätään ja nämä nykyisetkin ovat syntyneet ennemmin vahingossa kuin tarkan pohdinnan tuloksena. Ei sillä, ihan kivoja vahinkoja minusta tai ainakin itse pidän.

Jos lyhyesti kuvaan näiden tallien nimien syntyprosessia, niin se menee näin:
1. Ionic: ei tiedetä mistä tuli. Kumpikaan meistä ei tiedä tai tunnusta tätä keksineensä. Saattoi olla jokin nonsense-otsikko jossain muinaisessa leiskassa, jonka väkersin, tai sitten Virginia keksi sen.
2. Gin Ahaltek: ensin oli kasvattajatunnus Gin, Virginian keksimä oman lempinimensä mukaan. Sitten tuli talli Gin Ahaltek, erittäin sopiva joskaan ei välttämättä mikään mielikuvituksen riemuvoitto.
3. Pink: ensin suunniteltiin tallin väritys ja siitä tuli vaaleanpunainen. Nimi tuli sitä myöten (syntysanat on blogissa).


alkuperäisen kuvan © Pixabay, lisätty tekstit

Mutta mitä jos nyt olisin perustamassa aivan uutta tallia, vaikkapa uutta Ionicia, minkä valitsisin nimeksi? Luoja nähköön, en tietäisi! En tietäisi edes sitä tulisiko siitä suomenkielinen, englanninkielinen vai jotain muuta. Jos tallilla olisi jokin tietty sijainti maailmassa tai se olisi keskittynyt yhteen tai muutamaan rotuun, olisi kieliasia vähän helpompi päättää. En tekisi virtuaali-Suomessa sijaitsevasta suomenhevostallista Bluebelliä vaan Sinikellon. Tai no, tietysti tallin nimi voisi olla mitä vain, kasvattajanimet sitten pitäisi vain miettiä kielialueen mukaan. Niinhän ne nytkin vähän ovat vaikka suhteellisen neutraali Ion onkin se yleisin, jota käytetään useimmilla roduilla riippumatta niiden kotimaasta.

Horse Realityssä käytän nimeä Stendal sekä tallin nimenä että jonkinlaisena "omistajanimenä", useiden omistamieni hevosten nimessä on Stendal. Stendalilla on historiallinen tausta, se on lapsuudenkotini vanha ruotsinkielinen nimi. Mutta Stendal on myös kaupunki Saksassa ja sen lisäksi ainakin bändi ja yritys, tiedä mitä kaikkea muuta vielä näiden lisäksi. Ehkä sitä voisi silti käyttää virtuaalitallinkin nimenä, mutta vähän pitäisi miettiä kyllä. Kotitilan virallinen, suomenkielinen nimi sen sijaan on niin yleinen, tylsä ja tunnettu muista yhteyksistä, että sitä ei voi käyttää missään tapauksessa. En nyt tiedä haluaisinkokaan.

Luontoaiheiset nimet olisivat kivoja, varsinkin suomenkielisinä. Luontonimien ongelmana on vain niiden suunnaton määrä ja se, että niitä on paljon käytössä jo virtuaalitalleilla (Virginia on käsitellyt aihetta vuosia sitten). Jotenkin vain on fiilis, että suomenkielinen nimi ei kuitenkaan ehkä olisi se paras vaihtoehto tallille, jossa on pääasiassa kaikkea muuta kuin suomenhevosia. Mikäänhän toki ei estäisi keksimästä vaikka englanninkielistä luontonimeä, mutta ei sekään mitenkään helppoa olisi. Plussaa olisi jo nimeen saisi ympättyä sanan Blue, mutta toisaalta kaikki helpot Blue Bellit ja Blueberryt ovat joko käytössä tai jotenkin tylsiä omaan käyttöön, tai molempia.

Joskus muinoin ideoimme jonkinlaista kilpatallia, jo kauan ennen Pinkkiä. Sille kaavailtiin englanninkielistä nimeä, jossa olisi sana Arena, mahdollisesti jokin *xyz* Dressage Arena. No, siitä koskaan ei tullut mitään, olkaamme siitä kiitollisia. Siittolallehan tuollainen ei sopisikaan.

Toisaalta jos tallin rotuvalikoima olisi edes lähellekään yhtä laaja kuin Ionicin, ei se englanninkielinenkään nimi mikään itsestäänselvyys olisi. Parasta olisi keksiä jokin sellainen nimi, joka ei olisi selkeästi mitään kieltä tai sitten ainakin käyttää latinapohjaista nimeä. Latinahan oli aikoinaan Euroopan yleiskieli ja siiden pohjautuvat romaaniset kielet. Juu, on meillä paljon muitakin kuin eurooppalaisia rotuja, muttei mennä nyt siihen. Ongelmana tämän kanssa vain on se, että minkäänlaisia ideoita ei olisi edes alkuun.

Oikeastaan olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, ettei tarvitse tallinnimeä miettiä, koska yhtään oikeasti hyvää ideaa ei olisi. Nostan myös hattua kaikille niille, jotka ovat onnistuneet aivoistaan päkistämään kivan, kauniin ja persoonallisen tallin nimen, johon ovat itse tyytyväisiä.

– S

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2019

Tuomarikommentit 19.1. yhdysvaltalaisten rotujen VSN-näyttelystä

Koska uudenvuodenlupaukset täytyy yrittää pitää, järjestin heti nyt tammikuussa ensimmäiset VSN-näyttelyt likimain vuoteen. Tällä kertaa luokkia oli pohjois-amerikkalaisille ratsuroduille alkaen quarterista ja muista karjaroduista ja päätyen askellajirotujen kautta mustangeihin ja miniatyyreihin. Osanotto ei ollut mitenkään suunnatonta vaikka varsinaisesti vain amerikanponien luokka jäi tyhjäksi. Tässä tuomarikommentit luokista.


© Bob Langrish

1. Quarterhevoset
Todella korkeatasoinen luokka, harvoin pistemäärällä 38,5 jäädään sijalle 5. eli RCH-sijojen ulkopuolelle, mutta nyt kävi näin. Voittaja oli kuitenkin melko ylivoimainen, mikä oli kyllä itselleni vähän ylläri, koska en nyt varsinaisesti pitänyt tuosta tammasta mitenkään erityisen paljon. Jotenkin tuo ylälinja ei ole ihan niin hyvä kuin se voisi olla, osan siitä tekee matala säkä. Ja tietenkin takakorkeus särkee aina puoliverisiin kallellaan olevan tuomarin silmää, mutta siitä nyt ei quartereiden kohdalla pääse mihinkään. Mutta kyllä se on voittonsa ja jokaisen pisteensä ansainnut, en minä sillä. Erittäin laadukas, kaunis ja hyvärakenteinen tamma, varsinkin päätä ja kaulaa pidän likimain täydellisinä.

2. Paint Horset
Kahden hevosen miniluokka, jossa pisteet jäivät niin alhaisiksi, etten jakanut CH:ta voittajalle. Voittaja on periaatteessa näyttävä ori, mutta melkoisen epäsuhtainen ja se rokottaa pisteitä. Ensinnäkin se on korkeajalkainen ja lyhytrunkoinen ja toiseksi kaula ja pää näyttävät olevan vähän kuin eri paria rungon kanssa. Toiseksi tulleen kuva on hieman viistosta otettu ja varsinkin takaosan ja jalkojen arvostelu jää vähän puolitiehen. Siksi niistä vain kolmosta tai 3,5:tä. Noin muuten se ei ole erityisen tyypikäs, mutta sopusuhtaisempi kuin voittaja.

3. Appaloosat
Appaloosien luokka oli pieni myös, kolme osallistujaa ja jäi myös ilman CH-/RCH-titteleitä. Voittaja sai niukin naukin 35 pistettä, jota pidän alarajana CH:n tai RCH:n saamiseen. Huolimatta tästä pistemäärästä päätin jättää CH:n jakamatta, koska voittaja on kovin hento ja varsamainen. Se on kohtuullisen korrektin näköinen pikkuheppa, mutta kovin hento siis. Toiseksi sijoittui tamma, joka muuten oli ihan appaloosan näköinen, mutta tuo runko on noin kolme metriä liian pitkä. Lievää liioittelua, mutta ykkösen annoin rungosta, olkoon kuinka vain tamma. Se vaikutti alentavasti myös yleisvaikutelmaan ja rotuleimaan. Viimeiseksi jääneellä oli liian pieni ja huonosta kulmasta otettu kuva rakennearvosteluun ja se sai kaulasta nollan, koska sitä vain ei käytännössä näe.

4. Saddlebredit
Tämä luokka meni näin tuomarin kannalta vähän pipariksi, kun hevosilla on huonot kuvat rakennearvostelua varten. Ja pipariksi se toki meni osallistujienkin kannalta, kun ei tullut titteleitä eikä kaikille edes tuloksia. Kuvat sinänsä ovat hienoja ja hevoset myös, mutta kun rakenteesta jää vähän liian paljon arvailun varaan. Harmi.

5. National Show Horset
Pieni luokka tämäkin, mutta tasainen ja laadukas. Itse asiassa niin tasainen että kumpikin osallistuja sai saman pistemäärän. Harvinaista! Molemmat varsin hienoja hevosia, mutta molemmilta jäi ehkä se nk. viimeinen silaus puuttumaan että pisteissä oltaisiin päästy yli 40:n. Mutta 38,5 pistettä on kyllä varsin hyvä pistemäärä.

6. Tennesseenwalkerit
Tennesseenwalker on yleensä haastava rotu arvostella. Sen rotumääritelmä on (ainakin ollut, pitää tarkistaa) jokseenkin ympäripyöreä, pääpaino on askellajeissa. Iso osa walkereista on varsin tavanomaisen näköisiä hevosia, rotuleiman arviointi on haastavaa. Ja sitten monissa kuvissa takajalat on venytetty taakse, mikä tekee niiden ja takaosan arvostelusta hankalaa. Tässä luokassa nähtiin näitä ongelmia nyt, pisteet eivät nousseet kovin korkeiksi, mutta kuitenkin sinne 35:n pintaan ja mitään vakavia vikoja kummassakaan osallistujassa ei ole.

7. Missourinfoxtrotterit
Näistä voisi sanoa samaa kuin walkereistakin, ainakin tuon rotumääritelmän ylimalkaisuuden suhteen ja kyllä nuo muutkin ongelmakohdat ovat aika yhtenevät. Ei siis maailman helpoin rotu arvostella! Yksi hevonen kuitenkin vain luokassa, joten ylenmäärin ei tarvinnut aivojaan rasittaa tässä. Kivannäköinen ori kaikkinensa, muutamia heikompia piirteitä, jotka laskivat kokonaispistemäärää hieman, mutta ehdottoman laatuisa hevonen silti.

8. Kalliovuortenhevoset
Ja oikeastaan kalliovuortenhevosten kanssa on aika samat ongelmat kuin noilla kahdella edelliselläkin. Yhden hevosen luokka on toki helppo arvostella ja se ilahduttaa toki rockyjen ystävää, että se ainokainenkin on hieno ja kiva 38 pisteen hevonen.

9. Morganinhevoset
Tässä luokassa oli ilahduttavasti sentään muutama hevonen (3), joista voittaja erottui pistemäärältää kohtuullisen selvästi muista, mutta kaikki ehdottoman hyviä hevosia kyllä ja RCH:nsa ansainneet. Voittaja ei ole ehkä se näyttävin hevonen näistä, mutta rakenne on hyvä.

11. Miniatyyrihevoset
Yllättäen sitten miniatyyrien luokassa oli eniten osallistujia! Minun täytyy tunnustaa, etten ole oikein hyvää pataa minien kanssa. Minulla on se tietty mielikuva täydellisestä miniatyyrihevosesta: hyvin siro, jalo, arabimainen tai saddlebredin kaltainen, mutta pienoiskoossa. Tässä luokassa erityisesti voittaja edustaa juuri sitä ihannetta. Mutta sitten kohtuullinen prosentti miniatyyreistä on vähän tuhdimpia, ei paljon mutta jonkin verran. Tässä luokassa kakkonen ja kolmonen ovat ehdottomasti sitä tyyppiä. Tosi moitteettomia rakenteeltaan kumpikin kyllä. Ja sitten on niitä, jotka muistuttavat tietyiltä piirteiltään jopa brittiläistä shetlanninponia, tuhdimpia, selkeän ponimaisia, tuuheajouhisia. Näilläkin voi olla ihan korrekti rakenne, usein onkin, mutta leimapisteiden kanssa joudun painiskelemaan että miten niitä pitäisi arvostella. Tällä kertaa mentiin nyt näin.

12. Mustangit
Jännä luokka, en ole aiemmin mustangeja tainnut arvostella ja tälläkin kertaa menin siitä mistä aita on matalin ja ilmoitin arvostelevani ne karjatyyppisinä. Mustangi ei silti ole mikään helppo rotu sinänsä arvostella, koska määrätietoisen jalostuksen puute näkyy rakenteessa ja tyypissä ja sen takia nyt vain pitää antaa asioita anteeksi. Kiva että kaksi hevosta saatiin mukaan, olin varma että tämä luokka nyt ainakin peruttaisiin, onneksi olin väärässä.

– S

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2019

Suomenhevosten nimet vuonna 2019

Vuosi takaperin julistin sisällissodan satavuotisjuhlan muistoksi nimeäväni kaikki vuonna 2018 syntyvät suomenhevosvarsat sisällisota-teeman mukaisesti (Ionin Punaorpo ja Köydestä Karannut). Ihan hirveän montaa suomenhevosvarsaa ei viime vuonna syntynyt, mutta kaikki kyllä saivat jollain tavoin sisällissotaan liittyvän nimen. Nämä varsat ovat:
– o. Ionin Murhattu Pehtoori
– o. Ionin Kapinakenraali
– o. Ionin Lentävä Komppania
– t. Ionin Naiskaartilainen
– t. Ionin Punaleski
– t. Ionin Panssarijuna
– t. Ionin Köydestä Karannut
– o. Ionin Suojeluskuntalainen

Ajattelin jatkaa nimiteeman käyttöä tänäkin vuonna, toki aihetta vaihtaen. Teemana tulee olemaan Aku Ankka -sarjakuvat! Olen intohimoinen taskukirja-fani, varsinkin niitä vanhempia tuli luettua lapsena paljon. Sittemmin Sanoma Media, Aku Ankan julkaisija, on tehnyt varsinaisen kulttuuriteon ja kaikki taskarit ja lehdet löytyvät digitoituina Aku Ankan sivuilta. Maksullisena kylläkin, mutta tämä oli kertakaikkiaan sellainen "Here, take my money" -tilanne... Suosittelen lämpimästi Aku-faneille.

Kuten tunnettua, Aku Ankan käännökset ja tekstit ovat aina olleet tunnettuja laadustaan ja kekseliäisyydestään. Lisäksi sarjakuvat ovat vaikuttaneet kieleen sekä säilyttämällä vanhoja sanoja ja luomalla uusia. Kaikki tuntevat edelleen termit kitupiikki ja saituri, naapurin hannuhanhi voitti taas arpajaisissa ja toinen naapuri on varsinainen oman elämänsä Pelle Peloton. Niin että kyllä Aku Ankka on teemavuotensa ansainnut!

Ankkamaailman nimiä (lähinnä englanninkielisiä) olen käyttänyt eri hevosilla jo melko kauan, suomenhevosten kanssa en ajatellut ihan niin helpolla mennä vaan aion keksiä nimiä termeistä, joita sarjoissa tulee vastaan. Idealistalla on nyt jo se Kitupiikki, mutta sen lisäksi ainakin myös Tuhoisa Räyhääjä, Käkkäräkääk, Rynkkä-Jynks, Vanha Visukinttu ja mahdollisesti myös Snadikles. Täytyy katsoa mitä kaikkea sitä keksii, materiaaliahan riittää, mutta niiden huippuhelmien löytäminen tulee olemaan melkoinen operaatio. Ei sinänsä kuitenkaan harmita lukea läpi taskareita!

– S

(ps. Tähän postaukseen en kuvaa saanut kun Disney ei tarjonne minkäänlaista media-kittiä, josta voisi käyttää kuvia ilman ilmeisen monipolvista lupaprosessia. Tai en ainakaan löytänyt sellaista!)

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2019

Horse Reality

Horse Reality oli syksyllä pari kuukautta kokonaan pois linjoilta, jotta se saataisiin betaversiosta varsinaiseen versioon. Lokakuun alussa uusi versio aukesi ensin premium-tilin hankkineille ja sitten kaikille. Itsehän kirjoitin HR:stä ja varsinkin sen (aivan ihanasta) värijalostuksesta marraskuussa 2017. Nyt ajattelin jakaa vähän lisää omia mietteitäni HR:stä.

Itse en tullut hankkineeksi premium-tiliä ja niinpä aloitin pelin uudestaan samassa rytäkässä muiden ei-premium-pelaajien kanssa. Olin betassa kasvattanut lopulta vain värikkäitä quartereita ja vaikka peli nollautui uudistuksessa täysin kaikilta osin, suunnittelin jatkavani quartereiden kanssa myös uudessa versiossa. No, quartereitakin tuli hankittua, mutta päädyin loppuviimeksi hankkimaan useampia eri rotuja. Jossain vaiheessa suunnittelin että pitäisin joka rodusta vähintään yhden hyvän tamman ja kasvattaisin siitä toivottavasti vielä parempia varsoja. Tätä haavetta tuki se, että uudessa versiossa oriit voi ilmoittaa haluamallaan hinnalla käytettäväksi jalostukseen ja niitä voi etsiä, joten orien omistaminen ei ole enää välttämätöntä ja vieraiden orien käyttäminen jalostuksessa ei ole hankalaa säätämistä. Pelin hidas ikääntyminen ja rajoitettu tallitila kuitenkin johtivat siihen, että luovuin haaveesta kasvattaa kaikkia rotuja, mutta jäi talliin quartereiden lisäksi aika monta muutakin vähän isompaa rotua: arabi, brabantinhevonen, vuonohevonen, shire, islanninhevonen ja clevelandinruunikko. Myös muutamia friisiläisiä aion pitää. Ja kaikista näistä toki löytyy erityisesti erikoisvärejä!

Uuteen versioon on tehty enemmän erikoisvärejä vanhoillekin roduille kuin mitä betassa oli. Arabeilta löytyy esimerkiksi kahta W-varianttia, W3 ja W19. Clevelandinruunikoilla on harvinaisena sekä e- että a-alleelia ja minulle on syntynyt jo ensimmäinen rautias cleveland! Haaveissa on saada joskus aikaiseksi myös musta cleveland. Vuonohevosilta löytyy voikkogeenin lisäksi myös d ja senkin kanssa olen jo onnistunut, loppuvuodesta syntyi ruunikko vuonohevosvarsa. Brabantinhevosilla päistärikkö on kohtuullisen yleinen, mutta toistaiseksi olen onnistunut löytämään ainoastaan yhden kantahevosen, joka on kimo. No, tietenkin kimo brabant pitää saada omaankin talliin ja sitten kun onni ei suosi foundation-ostoksilla, niin sain tuhlattua suuret määrät rahaa ja foundation ticketejä. Onneksi on todellakin se jalostusmahdollisuus muiden oreille ja nyt itselläni on yksi jalostukseen tarjolla oleva kimo brabant-ori (tai olisi, jos stud feen päivittäminen ei olisi niin buginen).

Kuten sanoin, peli nollautui aivan täysin versiovaihdoksen yhteydessä ja esimerkiksi hevosia on pitänyt ostaa foundationista, ellei ole halunnut niitä rotuja, joita saa pyydystettyä wildlife parkeista. Ensimmäinen kuukausi tai pari oli välillä suorastaan raivostuttavaa, koska erikoisvärisiä kantahevosia on toki vähän (koska realismi), erikoisvärisiä varsoja löytyy foundationista harvoin (koska edellinen kohta ja arpaonni) ja kaikki haluavat erikoisvärejä (koska värit). Sitten jos jollain sattui olemaan myynnissä erikoisvärinen hevonen, hintapyyntö oli usein todella kova, vaikka hevonen muuten olisi ollut ns. heikko, huono GP eikä rakennekaan mitenkään kummoinen. Toki sitä itsekin teki varsin muhevan tilin myymällä niitä erikoisvärisiä varsoja eikä se myyjää koskaan harmita...

Betassa en juurikaan kiinnittänyt huomiota genetic potential -pisteisiin, rakenteeseen vähän enemmän mutta värit olivat se juttu. Nyt olen opiskellut vähän noita GP-asioitakin ja kilpailutan myös ahkerammin hevosiani, joten niillä on merkitystä. Oria tai ostohevosta valitessani pyrin etsimään sellaisen hevosen, jolla olisi korkea GP, erikoisväri ja rakennekaan ei saisi olla ihan toivoton. Rakenteen kanssa en kuitenkaan ole mikään ääritarkka, pelin Wikin perusteella kunkin lajin GP-arvolla on enemmän merkitystä kisatuloksiin kuin rakenteella (75% GP, 25% rakenne) ja sen lisäksi myös valmennuksella, kunnolla ja tietenkin myös onnella.

Niin ja täti neuvoo: ei kannata tässä vaiheessa tuhlata rahojaan yliopisto-opintoihin, saati oman yrityksen perustamiseen. Ne toiminnot eivät ole vielä toiminnassa lainkaan, mutta rahat kyllä menevät. Perkele.

–S

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2019

Kasvatit vuonna 2018

Oletan, että tässä vaiheessa Ionicin viime vuoden kasvattilistaan ei tule enää muutoksia, joten lienee aika esitellä kasvattitilastot. Suluissa on merkittynä vuoden 2017 numerot.


lähde: Pixabay

Kasvatteja syntyi yhteensä 416 kappaletta (424).
Kasvatteja syntyi 45 eri rodusta (65).
Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 21 rodusta (10).
7 (12) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Paso fino 27 varsaa
Perchenhevonen 26 varsaa
Saddlebred 23 varsaa
Welsh mountain ja quarterhevonen 21 varsaa
Tennesseenwalker ja (anglo-)trakehner 20 varsaa
Knabstrup 19 varsaa
Suomalainen puoliverinen 16 varsaa
Venäjänratsuhevonen 15 varsaa

Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 41 kappaletta (77).
Eri poneja (ml. welsh cob, pl. isl, nvh) syntyi yhteensä 64 kappaletta (101).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 41 kappaletta (13).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 4 kappaletta (16).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 110 kappaletta (45).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 26 kappaletta (38).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 27 kappaletta (17).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 117 kappaletta (60).
Aivan uusia kasvatusrotuja ei nähdäkseni tänä vuonna ollut lainkaan.

Tässä sitten kasvattimäärät roturyhmittäin:

Puoliveriset
– Oldenburginhevonen 2 varsaa
– Ranskanpuoliverinen 2 varsaa
– RBSH 9 varsaa
– Ruotsinpuoliverinen 1 varsa
– Suomalainen puoliverinen 16 varsaa
– Trakehner ja anglo-trakehner 20 varsaa

Ponit
– Connemaranponi 1 varsa
– Hackneyponi 2 varsaa
– Newforestinponi 12 varsaa
– Ratsuponi ja VRP 2 varsaa
– Welsh B 10 varsaa
– Welsh C 14 varsaa
– Welsh cob 2 varsaa
– Welsh mountain 21 varsaa

Kylmäveriset
– Perchenhevonen 26 varsaa
– Poitounhevonen 6 varsaa
– Shirenhevonen 1 varsa
– Suomenhevonen 8 varsaa

Täysiveriset
– Arabianhevonen 4 varsaa

Askellajihevoset
– Georgian Grande 1 varsa
– Islanninhevonen 11 varsaa
– Kalliovuortenhevonen 1 varsa
– Missourinfoxtrotter 14 varsaa
– National Show Horse 13 varsaa
– Paso fino 27 varsaa
– Saddlebred 23 varsaa
– Tennesseenwalker 20 varsaa

Muut rodut
– Appaloosa 1 varsa
– Australianhevonen 1 varsa
– Budjonnynhevonen 2 varsaa
– Kisber 13 varsaa
– Kladrubinhevonen 8 varsaa
– Knabstrupinhevonen 19 varsaa
– Lipizzanhevonen 2 varsaa
– Lusitano 3 varsaa
– Morganinhevonen 4 varsaa
– Nonius 14 varsaa
– Paint Horse 13 varsaa
– Paint-ox-risteytys 4 varsaa
– Pintabian 2 varsaa
– Quarterhevonen 21 varsaa
– Shagya 2 varsaa
– Ukrainanratsuhevonen 10 varsaa
– Venäjänratsuhevonen 15 varsaa
– Wielkopolski 13 varsaa

–S

keskiviikkona, joulukuuta 26, 2018

Menneet ja tulevat uudenvuodenlupaukset

Vuosi sitten päätin ruoskia itseäni niistä itseääntoistavista uudenvuodenlupauksista, joita männävuosina on tullut annettua ja sitten tuli luvattua jotain ihan muuta kuin niitä perinteisiä. Tässä vaiheessa voinee jo katsoa lupausten kokonaistilanteen ja miettiä ensi vuodeksi uusia. Tai vanhoja, mistä noista tietää.


© Karri Huhtanen

Ensimmäisen vuosipuolikkaan väliaikatsekkaus pidettiin elokuussa, jolloin saatoin todeta, että aika hyvältä näyttää useimpien kohdalla. Nyt tilanne näyttää melko lailla samalta:
– Kuvitusta blogiin: Tämä voidaan katsoa pääosin toteutuneeksi ja hyvin pidetyksi lupaukseksi.
– Jotain uutta blogiin: Mitään hirveän radikaalia ei nyt tullut, ainoa selkeästi uusi oli tuo perinnöllisten sairauksien esittely (WFFS, HERDA, LFS, HWSD).
– Kisojen järjestäminen: SPC:n puolella olenkin ollut tässä lajissa varsin aktiivinen, joten voidaan katsoa täytetyksi lupaukseksi.
– Kuvalahjoitus Alegreen: Sain vihdoin ja viimein myös Alegreen kuvia, joten toteutunut on myös tämä.
– Ilmoita hevosia ktk-tilaisuuksiin: Näitä listasin lokakuussa ja onhan noita ktk-hevosia jokunen jo kertynyt.
– Laatuarvostelu: Tästä sanoin jo heti ensimmäiseksi että aion luistaa, jos siltä näyttää ja niin myös tein. Tämä vuosi ei ole ollut virtuaalihevostelun kannalta se kaikkein paras, kun on ollut kovasti kaikkea muuta, joten en edes edistänyt projektia millään tavoin. Ja koska SPC on niin paljon fiksumpi systeemi kuin VRL:n alaiset kisat, en aio tätä luvata enää toistamiseen.

Mitäs sitten voisi ensi vuodeksi luvata?

Lisää aikaa virtuaalihevostelulle
Tämä on nyt ensi vuoden lupauksista se, josta aion luistaa tarpeen mukaan! Ei sitä aikaa ole tänäkään vuonna liiaksi asti ollut, mutta jos ensi vuonna meno nyt vähän rauhoittuisi. Mutta sen näkee sitten, tämä on kuitenkin harrastus, jonka takia ei kannata hankkia itselleen stressiperäistä mahahaavaa.

Ostan ja myyn
Tämä liittyy joiltain osin tuohon ylempään lupaukseen, mutta aion omalta osaltani yrittää vähän virkistää kaupankäyntiä molempiin suuntiin. Yritän itse olla mahdollisimman aktiivinen tässä asiassa, mutta toki toivon muiltakin harrastajilta sitä samaa. Tänä vuonna kannattaakin tulla suoraan tarjoamaan mahdollisesti kiinnostavia hevosia Ioniciin ja kysellä ostohevosia, sekä valmiita että tilausvarsoja!

Jatkan hyviksi osoittautuneita käytäntöjä
Tämä on vähän vanha lupaus, mutta silti lupaamisen arvoinen. Näitä aion ainakin jatkaa:
– Bloggaaminen
– Blogin kuvitus
– SPC-kisojen järjestäminen ja aktiivinen osallistuminen
– Hevosten kantakirjaaminen
– Muu yleinen aktiivisuus Ionicin kanssa

GIN AHALTEK!
Ihan siltä varalta, että joku (esimerkiksi minä itse) on unohtanut meillä olevan toinenkin talli, sille voisi tehdä jotakin ja nostella vähän enemmän aktiiviseksi. Mitäpäs jos uhraisin koko tammikuun tai ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa yksinomaan noille hurmaaville rimppakintuille? Ja kesällä voisi ottaa toisen samanlaisen setin. Kuulostaa ihan hyvältä.

Uusi rotu
Tiedän, tämäkin on vanha lupaus ja toisaalta olen kirjoittanut tänne blogiin säännöllisesti noita hevosrotujen wishlistejä, joten jospa sitä nyt taas vaiheeksi tekisi jotakin asian eteen. Oikeastaan voisi ottaa tavoitteeksi hankkia kahta uutta rotua. Niin että huomio nyt, muut harrastajat: oivallinen tilaisuus tunkea meille esimerkiksi dalesponeja, dartmoorinponeja, kaspianponeja ja kaikenlaista muuta.

VSN-näyttelyt
Nämä ovat jääneet vähän vähille tänä vuonna, joten jospa ottaisin ensi vuonna tavoitteeksi järjestää vähintään kolmet VSN-näyttelyt! Mahdollisesti useammatkin, mutta aloitetaan nyt kolmella.

Entäs sitten te lukijat, mitä tuumitte näistä lupauksista? Tuleeko luvattua itse jotakin? Tässä on vielä vajaa viikko aikaa miettiä, joten hyvin ehtii.

– S

sunnuntaina, joulukuuta 23, 2018

Kirje joulupukille

Näitä joulukirjeitähän on blogiin kirjoitettu muutamana vuonna, ensimmäinen vuonna 2013. Kun se ei mennyt ihan putkeen, sitä seurasi joulupukin kehityskeskustelu. Viimeisimpänä eräs meidän hevosista esitteli lahjalistaansa julkisesti. Nyt vuorossa on taas tallinpitäjä ihan itse.


Rakas Joulupukki,
Olen ollut tänä vuonna aivan ekstrakiltti. Tietänet varmaan että asiantila johtuu siitä että olen ollut koko vuoden niin kiireinen ettei mihinkään pahantekoon ole ollut aikaa. Se ei varmaankaan vaikuta lahjojen määrään? Eivät ne muidenkaan vaikuttimet aina niin jaloja ole. Niinpä yksi tai useampi seuraavista lahjoista olisi mielestäni ihan paikallaan.

Sisustussuunnitelma tykötarpeineen
Sinne kakkosasunnon makuuhuoneeseen pitäisi saada mahdutettua jonkinlainen työpöytä ja jotta se mahtuisi, pitäisi vähän rymsteerata. Ikävä vain minulla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, miten sen huoneen saisi jotenkin toimivaksi, vaikka tilaahan on siis. Eli tarvitsisin hyvän suunnitelman ja sen lisäksi sen työpöydän, ison monitorin ja vaikka työtuolinkin vielä. Tämä keittiönpöytä alkaa vähän nyppiä.

Harvinaisia hevosia lisää
Parastahan olisi toki, jos ensi vuonna aloittaisi useita uusia, aktiivisia ja pitkäaikaisia kasvattajia monen eri rodun parissa. Voisin mainita ainakin australianponit, clevelandinruunikot, frederiksborgit, unkarilaiset rodut, knabstrupit, kalliovuortenhevoset, RBSH:t, morganit, missourinfoxtrotterit, saddlebredin ja NSH:n, tennesseenwalkerin, venäjänratsuhevosen... You get the point.

Paljon hyviä ideoita muille harrastajille
Kyllä, nimenomaan näitä tarvittaisiin muille harrastajille. Minulla itsellänihän ideoita riittää, mutta toteutuspuoli on aina sitten se heikko kohta. Perusluonteeltani laiskana ei tähän asiaan ole tulossa kyllä muutosta. SPC on esimerkki erinomaisesta ideasta ja sen toteutuksesta.

Arpaonnea SPC:ssä
Se SPC tuli mainittua, niin semmoinen pieni ylimääräinen arpaonni ei olisi pahitteeksi!

Arpaonnea Horse Realityssa
Koska HR palasi linjoille pari kuukautta sitten ja olen taas innoissani pelannut, voisi pieni arpaonnen lisäys sielläkin tulla kyseeseen. Muistan edelleen ne kymmenet Foundation Ticketit, jotka käytin metsästäessäni sitä kimoa brabantinhevosta, jota en koskaan saanut... Varsojen värien suhteen enemmän on enemmän, joten mahdollisimman paljon vain kaikkia erikoisvärejä ja niiden yhdistelmiä tänne, kiitos!

Perinneosasto
Nämä vanhat tutut: paljon aikaa virtuaalihevosteluun, paljon hyviä nimi-ideoita, paljon hyviä blogiteksti-ideoita ja muuta sen sellaista. Suklaata ja juustoakin voi tuoda, muttei mitään tavaraa sitten muuta, yst. terv. nimim. "Kesän muuttokuorma ei heti unohdu".

–S

sunnuntaina, marraskuuta 25, 2018

One ring to rule them all...

Nyt ei irtoa blogitekstiä, koska tässä on vähän tällainen viikko menossa:


Lähde: Pixabay


Ovelimmat SPC-kisaajat ovat sen varmaan jo arvanneetkin järjestämieni kisojen nimien perusteella. Yritän palata takaisin päiväjärjestykseen (ts. maanpinnan läheisyyteen) piakkoin.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2018

Tuomarikommentit 23.10. harvinaisten ponitammojen luokasta

Ajattelin näin tuoreeltaan kirjoitella tuomarikommenttia arvostelemastani VSN-luokasta. Kyseessä on Dóchas Acresin 23.10. järjestämä näyttely, jossa tuomaroin harvinaisten ponirotujen luokat. Oriluokan arvostelin jo aikaisemmin, sen vaikutelmia en sen paremmin muista enää (tuomarikommentit pitäisi kirjoittaa heti!), mutta tammaluokasta eli luokasta 4 voisin sanoa muutaman sanasen.


© Drew Saunders (CC BY-NC-SA 2.0)/alkuperäistä kuvaa on rajattu ja värejä muokattu

Luokka oli pieni, vain 5 ponia. Sinänsä se oli tietenkin helppo tuomaroida mutta noin muuten pettymys, koska näiden monen rodun kokoelmaluokkien kanssa ei pääse isommallakaan määrällä iskemään pitkästyminen. Tälläkin kertaa oli mukana peräti kolmen rodun edustajia: fellponeja, miniatyyrejä ja yksi ylämaanponi.

Voittajaksi selviytyi laadukas, tyypikäs ja tyylikäs miniatyyritamma Wicked Wonderland. Myönnän että tällaisen hyvin jalon ja siron ponin arvosteleminen muutaman rotevan karvaturrin jälkeen on haastavaa ja saa olla varuillaan ettei ihan kokonaan häikäisty sen kauneudesta. Mutta niin tai näin, hieno tamma ja rakenteessa ei moitteen sanaa.

Toisen sijan fell-tamma on myös varsin hyvänoloinen rotuisekseen ja pidin tamman ulkonäöstä. Kolmossijan sai luokan toinen miniatyyritamma, joka oli rakenteeltaan ihan ok, mutta tyypiltään ei ihan niin hyvä kuin voittaja. Rakennepisteitä rokotti pitkähkö, hieman notko selkä ja lyhyt, luisu lautanen.

Neljäs sija meni toiselle fell-tammalle, jonka senkään rakenteessa ei ole suurempia moitteita, mutta se oli kuitenkin jollain tavoin... ei nyt varsinaisesti varsamainen, vaikka ehkä vähän lihakseton ja hieman etupainoisen oloinen. Koska en nähnyt rakenteessa mitään hirmuisen kiitettävääkään, jäi kokonaispistemäärä 34 pisteeseen, mikä ainakin minulla tarkoittaa yleensä sitä, että jätän hevosen ilman palkintoa, vaikka se ehkä sijansa perusteella olisi siihen oikeutettukin. Niin tälläkin kertaa. RCH kuitenkin jo oikeuttaa kantakirjaustilaisuuteen ja mielestäni tämä tamma ei ole ihan ktk-kelpoinen.

Luokan viimeiseksi jäi ylämaanponitamma, jonka kuva oli kovin vinosta otettu ja niinpä pisteet jäivät mataliksi. Takaosasta annoin nollan sillä perusteella että sitä ei voi arvostella, mutta monen muunkin rakennekohdan arvostelu jäi vähän hyvän mielikuvituksen varaan eikä kolmosta enempää sellaisista heru.

–S