maanantaina, tammikuuta 18, 2021

Rotuesittelyssä shagya

Tänään esittelyssä on shagya. Se on eräs suosikkiroduistani ja oletan aina kaikkien tuntevan sen ilman muuta.

© Bob Langrish

Historia

Shagya, kuten useimmat muutkin unkarilaiset rodut, on saanut nimensä kantaoriinsa mukaan: Shagya oli puhdas arabianhevonen, syntynyt 1830 Syyrian alueella ja tuotu Unkariin 1836. Se mainitaan "kermanväriseksi", tarkoittanee kimoa ja erityisen suurikokoiseksi ollakseen arabianhevonen. Se olikin lähes 160-senttinen.

Mutta varsinaisesti shagyan historia ei ala Shagyasta, on mentävä pari vuosisataa taaksepäin. Lähi-idästä tuli hevosia Unkarin ja Itävallan alueelle jo 1500-1600-luvuilla, kun osmanivaltakunta (nyk. Turkki) valloitti näitä alueita. Vuonna 1683 eurooppalaiset armeijat pystyivät ajamaan osmaanit pysyvästi Tonavan eteläpuolelle ja olot rauhoittuivat.

Bábolnan siittola perustettiin 1789 ja sitä pidetään shagyan alkukotina. Bábolnassa kasvatettiin erityisesti armeijan käyttöön sopivia hevosia. Tavoitteena oli luoda arabityylinen hevonen, joka olisi kuitenkin suurempi, voimakkaampi ja sopisi siis paremmin ratsuväen käyttöön. Pohjana käytettiin lähi-idästä tuotuja oreja, joita risteytettiin paikallisiin tammoihin. Käytetyt tammat olivat myös pitkälti arabialaissukuisia. 

Jalostusvalinta oli hyvin tarkkaa ja tiukkaa alusta lähtien ja myös kirjanpito hevosista ja niiden laadusta oli olennaista. Lähteet mainitsevat, että arabien lisäksi jalostuksessa käytettiin jonkin verran muita rotuja (täysiverinen, lipizza, mahdollisesti muitakin) parantamaan erityisesti kokoa. Kasvatus olikin menestyksekästä ja sen tuotokset olivat haluttuja ja arvostettuja ratsuväen hevosia. Kasvatustoiminta myös laajeni Bábolnasta muihin siittoloihin: Radautziin, Topolciankyyn, Mezőhegyesiin, Piberiin, Mangaliaan ja Kabijukiin.

Shagya tosiaan astui kuvioihin 1836 ja se osoittautui hyväksi siitosoriiksi, joka periytti eteenpäin vahvasti omia ominaisuuksiaan. Se ei kuitenkaan ollut ainoa merkittävä arabiori, joita jalostuksessa käytettiin. Muita olivat ainakin Kemir, Siglavy Bagdady, Gazal/Gazlan, Mersuch, O'Bajan, Kuhaylan Zaid ja Koheilan

Mitä rodulle tapahtui sitten kun Itävalta-Unkari hajosi, keisarihuone luhistui, armeija koneellistui ja myöhemmin Unkaria moukaroitiin toisessa maailmansodassa, jonka jälkeen siitä tuli kommunistinen tasavalta? En tiedä ja lähteetkin ovat varsin hiljaa asiasta. Bábolnan siittola on edelleen olemassa, voinemme siis olettaa sen toimineen ainakin jossain määrin tauoitta kaikkien myllerrysten läpi. Shagya kärsi rotuna molemmista maailmansodista, se ei ole poikkeus siinä suhteessa. Se kuitenkin oli ehtinyt levitä melko laajalle ympäri keisarikuntaa ja todennäköisesti myös muualle Eurooppaan, sillä hyvillä ratsuhevosilla on aina ollut kansainväliset markkinat.

Mutta onko se arabi?

Ei. Ihan. Ei paljon puutukaan. Nykyään shagyaa pidetään omana rotunaan, joskus sitä on ehkä pidetty omana verilinjanaan, jonkinlaisena arabin "alaluokkana". 

Pitkästä historiasta huolimatta shagyasta tuli varsinainen oma rotunimikkeensä vasta 1978 (tai 1982), jolloin se sai nimensä tärkeimmän kantaoriin mukaan. Sitä ennen niitä oli nimitetty Bábolna-arabiksi tai "Araber Race" (Arabian breed) vaikka ne eivät olleetkaan puhtaita arabeja ainakaan kaikki. Osa toki oli ja sukutietokannoissa näkee joskus että arabiksi merkityn hevosen vanhemmista toinen on shagya. En varsinaisesti tiedä mistä on kyse.

Nykyisen shagyan määritelmä on se, että sekä isän että emän puolen suku täytyy pystyä johtamaan Bábolnaan, Mezőhegyesiin, Radautziin tai muihin Itävalta-Unkarin valtion- tai yksityisiin siittoloihin. Arabia saa edelleen käyttää jalostuksessa, sääntönä on se, että 4. sukupolvessa maksimissaan 9 hevosta 16:sta saa olla puhtaita arabeja, muiden 7:n on oltava shagyoja.

Käyttö muiden rotujen jalostuksessa

Koska shagyaa on vuosikymmenet ja ehkä vuosisadatkin pidetty jonkinlaisena "melkein-arabina", sitä on käytetty hevosjalostuksessa arabien tavoin ja todennäköisesti myös yhtä mielellään. Syytkin ovat samat: se toi jaloutta, kestävyyttä ja nopeutta, ja shagya ehkä arabia enemmän vielä laadukkaita askellajeja ja muita hyviä ratsun ominaisuuksia. 

Shagya on edelleen sallittu rotu trakehnerin jalostuksessa siinä missä arabi, angloarabi ja englantilainen täysiverinenkin. Harvinaisuudesta johtuen shagyoita näkee kuitenkin hyvin harvoin nyky-trakehnereiden suvuissa. Samoin se on mainittu erikseen myös itävallanpuoliverisen hyväksytyissä risteytysrekistereissä.

Aiempina vuosikymmeninä oli toisin. Esimerkiksi shagya-ori Gazal VII jätti useita poikia, jotka ovat vaikuttaneet trakehnerin lisäksi hannoveriin ja muihin saksalaisiin puoliverikantakirjoihin. Mainittava on myös angloarabiori Ramzes, jonka emä oli shagya, ei suinkaan arabi vaikka se joissain lähteissä onkin arabiksi mainittu. Lähempääkin löytyy: vuonna 1980 syntynyt shagya-ori Pamino on hyväksytty mm. SWB:n jalostukseen.

Nykyään shagya mainitaan hyvin harvan puoliverikantakirjan sallittujen risteytysten listassa, vaikka arabi edelleen löytyy monesta. Oma oletukseni on se, että syynä on shagyan harvinaisuus. Kun niitä on niin vähän, joukosta löytyy harvakseltaan huippuja, jotka kiinnittäisivät pv-kasvattajien huomiota. Jotenkin kuitenkin uskon, että jos yhtäkkiä putkahtaisi jostakin hyvärakenteinen, suhteellisen suurikokoinen, kisakentillä menestyvä shagya, se kyllä hyväksyttäisiin useampaankin kantakirjaan, jos ei muuten niin arabina. Mutta tämä on toki vain oma ajatukseni.

Saksassa shagyoita on käytetty myös angloarabijalostuksessa. Tuossahan tuo Ramzes jo mainittiin, mutta on shagyaa tuoreemmissakin angloarabisuvuissa. En ole löytänyt tähän minkäänlaista selitystä tai vahvistusta mistään, mutta niin vain on ja ilmeisesti shagyasukuiset angloarabit ovat hyväksyttyjä muissakin maissa.

Rakenne ja ominaisuudet

Shagya muistuttaa hyvin paljon arabianhevosta rakenteeltaan, mutta on hieman tätä isokokoisempi ja korkeampi. Shagyoista on melko turha myös etsiä niitä äärimmäisen jaloja näyttelyarabeja, shagya on käyttöhevonen ja se myös näkyy (en toki väitä etteivätkö nämä näyttelyarabit olisi käyttöhevosia yhtä lailla).

Shagyan tulisi olla 150-160 cm korkea. Yleensä se on väriltään kimo, mutta ruunikkoja, rautiaita ja mustiakin löytyy, samoin kuin arabeilta. Sen sijaan arabeilta löytyviä erikoisuuksia, kuten W-geenin eri variantteja en tiedä shagyoilta löytyvän, mutta periaatteessa se olisi mahdollista, jos nyky-shagyan jalostukseen käytetään erikoisvärisiä arabeja.

Virtuaalimaailma

Shagya on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, kasvatusta ei ole tainnut olla sittemmin kun Cendarle ja Kerppa lopettivat eikä se kasvatustoiminta heilläkään kovin suurta ollut. Satunnaisia yksilöitä löytyy sieltä täältä, Ionicistakin.

Koska risteyttäminen on kivaa, olen käyttänyt meidän shagyoja sekä trakehner- että angloarabijalostuksessa. Ongelmana on vähän shagyoideni pieni koko, sillä pari tammaa on selvästi alamittaisia jopa shagyoiksi ja urheiluhevosjalostuksessa haluaisin käyttää suurikokoisia hevosia, jotta saisin suurikokoisia varsojakin. Joskus täytyy vain sulkea silmät siltä.

Trakehnereiden ja angloarabien kautta shagyat tulevat vaikuttamaan FWB-jalostukseen ja odotan sitä tietyllä tapaa innoissani. Sen sijaan RBSH:n kanssa painiskelen hieman: onko ok käyttää shagya-sukuista angloarabia RBSH-jalostuksessa? RBSH:n grand old ladylta eli Virginialta tuli tälle idealle vihreätä valoa. Angloarabi on angloarabi ja sallittu, kunhan käytetyn hevosen xx-prosentti on vähintään se määrätty 50.

— S

Lähteet

maanantaina, tammikuuta 11, 2021

Kun keltanokka kisat järjesti

Aluksi: otsikko huijaa. En ole järjestänyt kisoja, tarkoitan siis jonkin VRL-jaoksen alaisia. Vielä, sillä ARJ- ja/tai WRJ-kisojen järjestäminen on yksi uudenvuodenlupauksistani. Olen tässä vähitellen lueskellut läpi ohjeita jaosten alaisten kisojen järjestämiseen ja että mitä VRL vaatii kisakutsulta ja kisojen järjestäjältä.

Otsikko huijaa siinäkin, etten pidä itseäni ihan täydellisenä keltanokkana kisamaailmassa. Olenhan vähintään pari vuotta ollut suht aktiivinen kilpailija ARJ:ssä ja WRJ:ssä. Kisakutsut, luokat, osallistumiset, tulokset ja monet muut käytännöt ovat tulleet jo melkoisen tutuiksi. Monet näistä seikoista seisovatkin VRL:n erinomaisessa yleisohjeessa, joten ei ihme että ovat tuttuja kun säännöt ne jo määräävät. 

© Bob Langrish

Kilpailuiden järjestäminen eli käytännössä kisakutsun tekeminen ja kisojen anominen ovat varsin hyvin dokumentoituja prosesseja. Olettaisin selviäväni niistä, vaikken olisi kilpaillut itse ikinä! Olin hieman jopa yllättynyt, sillä VRL ei ole aina varsinaisesti kunnostautunut selkeiden, yksinkertaisten ohjeistusten tekemisessä. Voi kuitenkin olla, että minun kannattaisi päivittää omat ajatukseni pois sieltä yli kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta tähän päivään, sillä tuossa mainitsemani yleisohje on oikein selkeä ja muutenkin hyvin tehty. ARJ:n ja WRJ:n sivuilla on sitten näiden lajien omia ohjeita ja infoa esimerkiksi luokista.

Se, mikä varsinaisesti huolestuttaa ja mitä en pääse etukäteen tutkimaan, on kisatulosten lähettäminen. Onko se sitten millainen homma, joutuuko kopioimaan kaikki sata osallistujaa lomakkeeseen yksitellen omin pikku kätösin, jokainen luokka erikseen, pitääkö olla sijoitusnumerot merkittynä (jolloin rakastamani ol-tagin käyttäminen ampuisi pahasti jalkaan) vai täytyykö lomaketta lähettäessä kurnuttaa kuin sammakko?

Kokeilemallahan se tietenkin selviää, joten ajattelin aloittaa varovaisesti ja järjestää vain yhdet kisat nyt ensimmäiseksi. Tietenkin, eihän aloittava kisajärjestäjä kai useampia saa anoakaan ennen kuin edelliset kisat on hoidettu kunnialla. Ja jos olisin oikein fiksu, järjestäisin jotkin ihan pienet kisat ensin: vaikka yhden saddleseat-lajin kolme luokkaa, johon saisi tuoda kukin osallistuja vain 3 hevosta. Olisi sitten mahdollisimman vähän vaivaa, jos se tulosten ilmoittaminen osoittautuukin ärsyttäväksi.

Paha vain että itselleni mieluisassa kisakutsussa pitäisi olla kaikki mahdolliset luokat ja saisi tuoda maksimimäärän hevosia! Tulisiko johonkin pieneen yksittäiseen kilpailuun edes muita osallistujia kuin minä itse? Ovatko kisaosallistujat suurien könttäkutsujen pilalle hemmottelemia? KRJ:ssä ja ERJ:ssä todennäköisesti ei, koska siellä järjestetään ainakin jonkin verran hyvin pieniä kilpailuita, vain pari luokkaa (nekin ehkä samat) ja osallistujamäärä on rajattu 50:een tai ehkä jopa vain 30:een. Mutta siellä taas ei yksittäisellä kisakutsulla ole varmasti mitään väliä, pitäisi olla vähintään 10, mutta mieluummin tietysti 30. ARJ:ssä ja muissa harvinaisemmissa lajeissa taas suositaan suuria luokkamääriä ja luokkia, mikä tietenkin on ymmärrettävää, niitä on harvemmin.

Minä mietin. Myös sitä, että mihin sen kisakutsun nyt edes lykkään, kun Blogger ei ole oikein vaihtoehto. Tai ehkä Bloggeriakin voisi kokeilla, tekisi vähemmän monimutkaisen kuin mitä VSN-kutsupohjani on. Se vaatii HTML:n käpistelyä ja sekin on uudessa Bloggerissa jotenkin hankalaksi tehty. Mutta että tiedätte sitten kun kisajärjestäjänä lukee Ionic, niin ette putoa tuolilta.

— S

maanantaina, tammikuuta 04, 2021

Arabiristeytys-rotujen säkäkorkeudet

Vajaa vuosi sitten esittelin arabien säkäkorkeuksia, sen jälkeen kun olin vuonna 2013 tehnyt samansuuntaisen laskelman ja todennut että jotakin pitäisi tehdä niille mitoille, jos meinaa pysytellä edes jotenkin päin realistisissa lukemissa. Mitenkään sataprosenttiseen realismiin ei tietenkään päästä eikä pyritä. Pystyn elämään sen tiedon kanssa, että Ionicin arabit ovat joltisestikin reaalimaailman kavereitaan korkeampia.

Arabit ja niiden säkäkorkeudet vaikuttavat moneen muuhunkin rotuun! Meillä jalostetaan useampaakin risteytysrotua, joiden kantarotuihin lukeutuu arabi:

  • Angloarabi (x)
  • Ara-appaloosa (aa)
  • Arabian Warmblood (AWB)
  • National Show Horse (NSH)
  • Pintabian (pox)

Näiden lisäksi tallista löytyy muutama quarab ja samoin arabeja käytetään satunnaisesti ratsu- ja risteytysponien sekä knabstrupien jalostuksessa. Nämä olen kuitenkin jättänyt tästä tilastosta pois, lähinnä niiden pienen määrän takia ja ponit myös siksi, että ne nyt oletusarvoisesti ovat ponikokoisia.

Tein ihan mielenkiinnosta tilaston noista 5 rodusta ja niiden säkäkorkeuksista. Yksikään roduista ei ole mitenkään suuri, mutta yhteenlaskettuna hevosia oli yhteensä 94 kappaletta. Tässä ensin diagrammi kaikista roduista sukupuolen  mukaan jaoteltuna:

Tässä on sitten koottuna säkäkorkeuden mukaan:



Kuten näkyy, hajontaa on! Sehän johtuu toki siitä, että rodut ovat hyvin erityyppisiä, vaikka kaikkien jalostuksessa arabia käytetäänkin. 

Angloarabit ja AWB:t ovat suurikokoisimpia ja se on tietenkin loogista, koska ne ovat ennen kaikkea urheiluhevosia. Lisäksi muut jalostuksessa käytettävät rodut (xx, puoliveriset) ovat myös yleisesti ottaen korkeita. Puoliveriset varsinkin, täysiverisissä on enemmän hajontaa, mutta kyllä niistäkin löytyy isokokoisia yksilöitä. Hajontaa on toki myös näissä roduissa: pienin angloarabi-tamma on 153-senttinen, suurin ori 166 cm. AWB:llä vastaavat ovat 155 cm ja 168 cm.

Näiden jalostuksessa katson aina myös vähän käytettyjen arabien säkäkorkeuksia: yritän valita suht isokokoisia arabeja jalostukseen. Aina se ei tietenkään onnistu ja joskus käytän erisukuisia, pienikokoisia arabeja ihan vain siksi, että ne tuovat uutta verta vieraaseenkin rotuun. Lisäksi pyrin pitämään näiden rotujen arabiveriprosentin suhteellisen maltillisena, alle 50 %, tosin jalostuksellisista syistä joskus teetän hevosia, joilla on enemmän arabia suvussa.

NSH on urheiluhevonen myös, muttei niinkään olympialajeissa vaan saddleseatissa. Rehellisyyden nimessä en tiedä millainen hevonen parhaiten pärjäisi siellä puolella, mutta oletan että koko ei välttämättä ole mitenkään ratkaiseva tekijä vaan pienikokoisempikin hevonen voi pärjätä (tietenkin pienikokoinen hevonen voi pärjätä olympialajeissakin jos on muuten hyvä, nämä höpinät ovat ihan puhtaita yleistyksiä). NSH:n toinen kantarotu saddlebred ei ole mitenkään isokokoinen, varsinkin jos verrataan puoliverisiin, joissa suurimmat yltävät 170 sentin ylitse. 

NSH:ssa tulee olla nykysäännön mukaan vähintään 50% arabia, jotkut meidän NSH:ista eivät ihan tähän pääse, mutta ne ovatkin jalostusyksilöitä, joita sitten taas yhdistellään arabeihin tai korkeaprosenttisiin NSH:ihin.

Ara-appaloosa ja pintabian ovat sitten taas ihan erilaisia. Jo pelkästään arabiveriprosentti on niillä aivan eri luokkaa kuin näillä muilla, tavoite on 99% tai enemmän arabia. Niiden tarkoitus on olla hyvin arabityyppisiä, mutta erikoisvärisiä hevosia. Niiden jalostuksessa tuijotan käytettävien arabien väriä enemmän kuin säkäkorkeutta (kimot ovat pahasta). Ara-appaloosan ja pintabianin ei ole tarkoitus olla urheiluhevosia samaan tapaan kuin AWB ja angloarabi, vaan ne ovat arabien kaltaisia yleishevosia: kelpaavat mihin lajiin vain, mutta harvoin jos koskaan sinne korkeimmalle tasolle olympialajeissa.

– S

torstaina, joulukuuta 24, 2020

Joulukalenteri 24: hyvää joulua!

 

Nyt vedetään joulun ja uuden vuoden ylitse henkeä ja palataan ehkä 4.1., mutta viimeistään 11.1.21. Ja sitä ennen opetellaan kirjoittamaan taas uusi vuosiluku päivämääriin!

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2020

Joulukalenteri 23: mitä joulukalenterista jäi käteen?

Joulukalenteri alkaa olla taputeltu tältä vuodelta. Täytyy sanoa että vaikkaa aluksi hirvitti moinen urakointi, niin kivaa on ollut. Muutamista teksteistä on tullut positiivista palautetta ja joistakin on irronnut ihan keskusteluakin. Mutta erityisen tyytyväinen olen siihen, että kirjoittaminen on tehnyt paluun.


Kirjoitin kolmisen vuotta sitten siitä, että kirjoittamisesta tulee rutiini vain kirjoittamalla (Bloggaajan kurimus). Samassa tekstissä totesin myös, että itseni tuntien, jos yhtään annan luvan laiskotella blogin kanssa, se unohtuu helposti, koska rutiini menee rikki. Näinhän siinä tänä vuonna kävi. Muiden projektien takia blogi alkoi sakata jo vuosi sitten syksyllä ja vuodenvaihteen tietämillä se jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi.

Uudelleenaloittaminen olikin sitten muuten vaikeata, voin kertoa! Koko alkuvuosihan meni varsin harvakseltaan kirjoittaessa, kunnes syksyn tullen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää saada ulos tekstin viikossa. Tervanjuontia se vähän sittenkin tuntui olevan. Tekstit itsessään ovat kyllä ihan kelvollisia, mutta niiden saaminen ulos oli aina kamala projekti. COVID-19 ei ole auttanut tässä asiassa yhtään, sillä se ei ole tuonut minulle juurikaan lisää vapaa-aikaa. Työmatka tietenkin poistui jo keväällä kun työnantajalla siirryttiin etätöihin, mutta minun työmatkani oli jo muutenkin ehkä 10 min suuntaansa.

Sen sijaan tämä "pakolla" kirjoittaminen joulukalenteriin on saanut tulpan irti ja kirjoittaminen sujuu taas paremmin. Tämä on vaikuttanut myös muihin projekteihin, sillä niissäkin oli vähän tahmeata tämän vuoden aikana. Nyt on alkaneet ideat sinkoilla ja kynäkin tuntuu olevan terässä. Jos sanoinkin ennen joulukalenterin aloitusta, että joskus pakko on paras motivaattori, niin kyllä minä ainakin puoliksi tosissani olin.

– S

tiistaina, joulukuuta 22, 2020

Joulukalenteri 22: blogin parhaat postaukset parin vuoden ajalta, feat. Virginia

S haastoi minut valikoimaan parhaat tekstit viime vuodelta, kuten tein pari vuotta sittenkin (Parhaaat blogitekstit 2017, feat. Virginia). Paha vain että tämän vuoden tekstisaldo on aika pieni ja ajattelin listata mielestäni parhaat tekstit vuosilta 2018-20 eli tämä on aika suora jatko tuolle edelliselle listalle.


Nämä ovat suunnilleen aikajärjestyksessä, sillä paremmuusjärjestykseen en osannut niitä panna.

Näyttely- ja väriasiat kiinnostavat minuakin ja tässä oli hyviä pointteja vähän joka suunnasta.

Tämä oli tosi mielenkiintoinen tapaus! Ensinnäkin ihan se tieto, että tuommoinen ori on pv-jalostukseen hyväksytty ja sitten pohdinta siitä, että miten tämä soveltuisi virtuaalimaailmaan. 

Mitä hevosten sivuilta pitäisi löytyä?
Tämmöinen infopostaus on ehkä tosi itsestäänselvyys monelle, mutta asioiden pitäminen itsestäänselvyyksinä on hyvin vaarallista. Tästähän voisi tehdä sellaisen tarkistuslistan, jonka perusteella hevosten sivut tehdään ja/tai tarkistetaan, ettei mitään olennaista jää uupumaan.

Tämä on erinomainen näkökanta, jota minäkään en kaikkina harrastusvuosinani pohtinut. Tosin eipä silloin alkuunsa ollut mitään laatuarvosteluita ja meininki oli muutenkin kovin toisennäköistä. Mutta silti! Ja kommenteissa syntyi ihan keskusteluakin.

Tämä! Tämä valitus on suoraan kuin minun kynästäni.

Jätän tietoisesti valitsematta virtuaalimaailman tulevaisuutta pohtivan masentavan tekstin ja otan mieluummin tilalle tämän, joka näkee virtuaaliharrastuksessa jotakin hyötynäkökohtia.

S teki vihdoin sen, mikä minulta aina jäi tekemättä: siirsi Marinean vanhat jämät nettiin. Varsinainen nostalgiatrippi!

Pidän kovasti näitä rotuesittelyistä, joissa on varsin lyhyeen tekstiin saatu upotettua melkoinen tietopläjäys. Onhan noita rotuesittelyitä muitakin blogissa, mutta tästä gidranin esittelystä pidän jostain syystä erityisesti.

Taas sellainen aihe, jota en koskaan omina aktiivivuosinani tullut edes ajatelleeksi vaikka näihin asioihin kyllä törmäsi usein.

Nämä ovat mielenkiintoisia ainakin minulle henkilökohtaisesti, sillä olihan se kaoottista härväämistä silloin muinoin ja hyvä että joku yrittää edes vuosien kuluttua tehdä siitä jonkinlaista selontekoa. Ja hyvä että hommat ovat jokseenkin muuttuneet selkeämpään suuntaan.

Melkoinen romaani tämäkin sitten, mutta onpahan nyt kirjoitettu ja selkeässä muodossa esitetty koko homma.

– Gin

maanantaina, joulukuuta 21, 2020

Joulukalenteri 21: tuontihevosten nimien keksimisestä

Nimiasiat ovat olleet pinnalla tässä osoitteessa viime aikoina. Vaikka ainahan ne ovat, aina on listalla kasvatteja, joille pitäisi nimi keksiä. Tällä kertaa en puhu kasvattien nimistä vaan tuontihevosten nimistä. Niitäkin on tässä saanut pähkiä, kun uusia tuontihevosia on tullut aika paljon moneen eri rotuun. Nimittäin kasvattien ja tuontihevosten nimet ovat ihan eri asia keskenään!


Ensimmäinen ero on tietenkin kasvattajanimi: kasvatit saavat sinne peräänsä sen Ion-tunnuksen, tai jonkin muun, mitä nyt satutaan käyttämään. Se on siinä mielessä kiva juttu, että se tekee suht yksinkertaisesta ja tavanomaisesta nimestä edes hieman erottuvan ja meidän "oman". Samoin kasvattien nimet saavat yleensä jonkinlaista pohjaa vanhempien ja/tai suvun nimistä.

Tuontihevosilla ei luonnollisesti ole kasvattajatunnusta eikä vanhempia. Niiden nimet on siis keksittävä ihan alusta lähtien itse, mutta toisaalta teoriassa vain taivas on auki ideoille. Käytännössä yritän saada näistä(kin) nimistä jotenkin uskottavan kuuloiset kullekin rodulle. 

Jotkin tuontihevoset saavat nimensä perään GA-tunnuksen, olemme sitä käyttäneet vuosia monilla eri roduilla. Osasyy sen käyttöön on sama kuin kasvattajatunnuksen, se loihtii massaanhukkuvasta nimestä vähäsen erilaisen. Myöhemmin olen huomannut sen nerokkuuden varsinkin meidän satojen keksittyjen laukkahevosten kohdalla. Koska niitä hevosia myytiin muualle ja uudet omistajat käyttivät niitä jalostuksessa, erotan ne meiltä lähteneet hevoset siitä GA-päätteestä vielä vuosienkin kuluttua, vaikka olisin unohtanut hevosten nimet. 

GA-tunnus on edelleen voimissaan, mutta muunkinlaisia nimiä olen käyttänyt. Tässä esittelen joidenkin rotujen tuontihevosten nimiä ja niihin johtaneita ajatuksia.

Brittein saarten ponit

Uusimpia brittituonteja esittelin joulukalenterissa jo, joten sieltä voi käydä katsomassa varsinaisesti niitä poneja. Näillä ei ole juurikaan sitä GA-tunnusta, ei varsinkaan näillä uudemmilla tuonneilla. Sen sijaan olen keksinyt niille tietynlaisia "kasvattajatunnuksia" nimiin: Madwort of GreenglowArasai Morning Dew, Guardend's Starlace. Samoja nimiä saattaa esiintyä useammalla ponilla, samoin olen käyttänyt niitä myös ponien sukuun merkityillä EVM-vanhemmilla.

Ajattelen asian niin, että vaikken mihinkään varsinaisesti merkitse EVM-kasvattajaa, niin nämä olisivat silti kuvitteellisten kasvattajien ja tallien tunnuksia. Haen kasvattajanimillä myös oikeansuuntaista "fiilistä" ponien nimiin, että ne olisivat edes jotenkin uskottavia. Tärkein lähde on Sukuposti, josta en toki kopioi suoraan RL-ponien nimiä tai edes kasvattajatunnuksia, mutta otan mallia ja inspiraatiota. Varsinkin näille englanninkielisiä nimiä on tosi kiva keksiä! 

Irlantilaiset connemaranponit ovat saaneet tietenkin vähän erityyppisiä nimiä kuin Britannian puolelta kotoisin olevat rodut. Keksityissä kasvattajanimissä vilisee irlantilais-tyyppisiä nimiä, mm. Rumdonach, Glenmurran, Arasai, Ballarney. Osa ponien "omista" nimistä ovat myös irlantilaisperäisiä, osa englantilaisia.

Aiemmin keksityt suvuttomat newforestinponit saivat vielä sen GA-päätteen vaikka niilläkin käytin pääsääntöisesti samaa nimityyliä. Sieltä löytyy mm. Upperton Muddy Rose GA ja Imperial of Driftmoor GA.

Hackneyponien nimissä näkyy ehkä enemmän amerikkalainen vaikutus, koska jouduin niiden nimiin hakemaan inspiraatiota yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista poneista. Niitä löytyi kovin vähän Britannian puolelta, mutta enpä tiedä huomaako kukaan mitään eroa näissä nimissä sinänsä.

Australianponit

Australianponien kohdalla käytin samankaltaista metodia kuin brittiponeillakin: useimmilla on keksitty kasvattajatunnuksen tapainen osa nimessä ja sitten se "oma" nimi. Ja vaikkei olisi ollut mitenkään pakko noin realismin kannalta, hain näihin vahvasti australialaisperäisiä sanoja, alkaen sieltä aboriginaalikielistä ja australialaisista paikannimistä. Paljon sekaan on toki sotkeutunut englantiakin.

Näiden keksiminen olikin tosi hauskaa, koska tämän suunnan nimistöä pääsee harvoin käyttämään. Toisaalta olen tehnyt näin oikeastaan aina, ensimmäinen itsekeksimäni australiaponi oli ori Wallaburra Leroy, sitten tuli Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill. Nyt tuli muun muassa sen nimisiä poneja kuin Kwinanna Cold Shine, Currungatha Balinese, Binnabinna Dalmana, Greville of Eulanoa Park ja Elanara Wirriya.

Unkarilaiset ja venäläiset rodut

Unkarilaisten rotujen nimeäminongelmista olen puhunut suunnilleen kai joka kerta kun olen suuni aukaissut. Kasvattien nimeäminen on vaikeata, koska haluaisi jotenkinpäin "oikean" kuuloiset nimet varsoille, mutta ihan sama ongelma on tuontihevostenkin kanssa. Näillä käytän mielelläni sitä GA-tunnusta, mitään kasvattajanimiä en ole näille oikein pystynyt keksimään. Sukupostista olen käynyt katselemassa mallia ja kasvattajatunnuksia ei oikein taideta käyttää. 

Venäläisten rotujen nimeäminen on vain piirun verran helpompaa ja kasvattajanimien kanssa on sama juttu, niitä en oikein löydä RL-hevosten nimistä. GA on siis yleinen näky myös Venäjän-tuontien nimissä.

Ranskalaiset rodut

Ranskalaisilla roduilla käytän samankaltaista nimeämistä kuin noilla brittiponeilla eli keksityt kasvattajatunnukset eivät ole lainkaan harvinainen näky. Vaikken minä ranskaakaan sinänsä osaa, niin näitä kuitenkin osaan bongailla ranskalaisten RL-hevosten nimistä kyllä. Ranskan osaamattomuuden ongelmana ovat prepositiot, joita olen nakellut melko huolettomasti miten sattuu. Että sori, jos jonkun silmiä kirvelee Tulipa du Loiré, Muscadet de l'Aunorde ja Paladis des Vernandois kavereineen.

Suomenhevoset

Itse keksimäni suomenhevoset voi vielä tässä vaiheessa laskea melkein yhden käden sormilla. Ei niitä ole tosiaan montaa ollut: 

  • Huissan Huhu
  • Kullantöyrään Kinuskimaksikka
  • Lännen Lokari
  • Orikiven Valopallo
  • Periäisen Santra
  • Raalan Patruuna
  • Äksy-Äyriäinen

Suomenhevosten nimeäminen, ja itse asiassa koko hevosen keksiminen nojaa vahvasti inspiraatioon: ensin saadaan se nimi-idea ja sitten vasta keksitään hevonen. Näillä kaikilla taitaa olla myös vähintään 2 polvea keksittyä sukua, niihinkin nimiin on uhrattu aikaa ja ajatusta. Kaikki on myös tarkistettu Sukupostista, ettei samannimistä hevosta löydy.

Suomenhevosilla ei ole tällaisia keksittyjä kasvattajanimiä. Kaikki nuo genetiivimuodot ovat joko yleistermejä (huissa. länsi) tai paikannimiä (Kullantöyräs, Orikivi, Periäinen, Raala). Niiden suvuissa saattaa olla joitakin kasvattajanimenä pidettyjä osia, mutta varsin harvakseltaan.

– S

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2020

Joulukalenteri 20: uuden vuoden lupaukset

Joulun lisäksi myös uusi vuosi kolkuttelee ovella ja se tietää ainakin Ionicissa uuden vuoden lupauksia. Viime vuonna jäikin tekemättä, kun vuodenvaihde meni yleiseen lusmuiluun. Tällä kertaa aion pysytellä suhteellisen perinteisissä lupauksissa.



  • Puuhaa enemmän Gin Ahaltekin kanssa:
    • Tee vanhoille kasvateille sivuja.
    • Suunnittele uusia kasvatteja.
    • Keksi nimiä uusille kasvateille.
    • Yritä saada edes vuosina 2009-10 syntyneet hevoset vihdoinkin jalostuskäyttöön ja sitten kuoppaan.
    • Etsi kuvia hevosille.
    • Hanki uusia hevosia ja sukuja.
    • Poista Ekaterina Druzin kuvat ainakin elossa olevilta hevosilta.
  • Puuhaa enemmän arabienkin kanssa: kaikki samat kohdat kuin ahaltekeillä, paitsi jos saisi vanhoista hevosista pois 2010-2012 syntyneet.
  • Terskinhevosillekin voisi harkita samaa...
  • Päivitä blogia säännöllisesti kerran viikossa.
  • Tee Keskustaan perinteinen "ostetaan vähän kaikenlaista"-ketju. Ja osta sit kans äläkä jää jumittamaan.
  • Päivitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille mahdollisimman paljon. Olisi kiva jos saisi esimerkiksi vuoden 2018 kisat kaikki sivuille.
  • Järjestä vuoden aikana vähintään 3 VSN-näyttelyt. Eka kutsu onkin jo putkessa. Plussaa jos tulee useampia näyttelyitä.
  • Katso voisitko järjestää myös ARJ- ja/tai WRJ-kisat.
  • Järjestä ainakin kahdet VMRJ-kisat.
  • Keksi kisakutsuille jokin muu systeemi kuin blogi.
  • Hanki jokin uusi rotu Ioniciin.
  • Kirjoita vuoden aikana vähintään 3 rotuesittelyä blogiin.
  • Myy hevosia. Keksi ensin että miten.
  • Rekisteröi hevosia VRL:ään.
  • Ole aktiivinen keskustelija Keskustassa ja yritä muutenkin tehdä jotakin muutakin välillä kuin kaivella omaa napaasi.
  • Lue ne aikoja sitten printatut väri-artikkelit! Plussaa saa jos ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä edes jotakin.
  • Luista kaikesta, jos tilanne niin vaatii.

Aikamoinen määrä, vai mitä! Joko lukijat ovat suunnitelleet omia lupauksiaan ja jos on, niin mitä on tiedossa?

– S

lauantaina, joulukuuta 19, 2020

Joulukalenteri 19: vanhojen muistelua

S usutti minut muistelemaan vanhoja aikoja ja edellistä postausta kirjoittaessani alkoi mieleen putkahdella erilaisia asioita menneiltä vuosilta. Joten täältä pesee! Mitään yhtenäistä linjaa ei ole, vain hajanaisia pikkuasioita ja jotkut saattavat olla tuttuja blogistakin aiemmilta vuosilta. Blogistahan muuten löytyy oma historia-taginsa, jonka alle on koottu vanhoja asioita. Haluan sieltä nostaa esille pari postausta: "Sä oot niin pentu!" ja Menneet muodit ja ilmiöt.

Hevosten adoptointi

YLA oli nykymuotoisista laatuarvosteluista ensimmäinen (minun tekosiani, kaduttaa vielä tänäkin päivänä) ja alunperin sukuselvityksestä ei saanut pisteitä lainkaan. Jos hevonen oli suvuton, sen sukupisteet jäivät nolliin ja sillä hyvä. Niinpä ne, jotka halusivat pärjätä YLAssa hevosineen, etsivät suvuttomille hevosilleen "adoptiovanhempia", siis suvullisia hevosia, jotka voitiin merkitä sukuineen YLAan menevän hevosen sukutauluun ja varmistaa näin maksimipisteet.

Tekijänoikeusterroristit

Virtuaalitallien ja -harrastajien maine oli varsin huono tuolloin kun virtuaalimaailma ja koko internet oli vielä uusi asia. Kaikkia harrastajia pidettiin kuvia luvatta kopioivina pikkukakaroina. Se ymmärrettävästi korvensi niitä, jotka pitivät kuvaluvistaan huolen.

Ht.netiin oli kerääntynyt paljon sitä porukkaa, joka tekijänoikeuksista jotakin tiesi ja siellä sai kyllä laidallisen sitä itteään niskaansa, jos erehtyi esittelemään tallia, jonka kuvissa oli jotakin häikkää, kuviteltua tai todellista. Foorumilla oli ainakin silloin tällöin varsinaisia sheimausketjuja, johon linkitettiin tekijänoikeuksia rikkoneita talleja. Häpeällistä kyllä, olin mukana itsekin, en voi kieltää. Tällaisesta sai aikanaan alkunsa myös Käräytys-sivusto, joka todellakin oli juuri sitä mitä nimi sanookin olevansa. Nykyinen on hyvinkin siistitty versio alkuperäisestä.

Olen joskus käyttänyt termiä tekijänoikeusterroristit, koska jotkut ilmeisesti kuvittelivat, että tekijänoikeuksien rikkominen oikeuttaisi millaisiin ilkeyksiin tahansa. Tuo Marinean tapaus oli pahimmasta päästä, muttei suinkaan ainoa, tosin muita tallien tuhoamisia en tiedä tapahtuneen. Ja toki minäkin huomauttelin tekijänoikeuksista ja niiden noudattamisesta, mutta varsinkin Marinean lopettamisen jälkeen pyrin olemaan edes jossain määrin rakentava sanavalinnoissani.

Oikeiden hevosten "varastaminen" ja "pilaaminen"

Eivät luvatta kopioidut kuvat olleet ainoa syy, miksi moni reaalimaailman hevosenomistaja vihasi virtuaalipenskoja (termi ht.netin ylläpidon lanseeraama). Joillekin oli suorastaan maailman kauhein asia, jos oman hevosen kuvat päätyivät virtuaalihevoselle, vaikka kuvat sinänsä olisivat olleet ihan luvalliset, kenties virtuaalihevostelijan itsensä ottamat julkisella paikalla.

Hevosenomistajat puhuivat todella jopa hevosten varastamisesta tai pilaamisesta, mitä virtuaaliharrastajat tekivät. Heidän huolensa oli se, että joku voisi päätyä virtuaalihevosen sivuille ja kuvien perusteella kuvitella että kyseessä on kuvissa olevan hevosen oma, oikea sivu. Vielä pahempaa oli jos luonnekuvauskin sattui olemaan huono (tuolloin luonneteksteissä saattoi olla kyllä aikamoisia kuvauksia, eivät olleet hyvätapaisia, järkeviä kisakoneita kaikki...). Toki porua syntyi myös siitä, jos virtuaalihevosella oleva kuva ei ollut kovin edustava otos kyseisestä hevosesta.

Erityisesti Vermon poninäyttelyt loppukesästä olivat ainakin foorumipuheiden mukaan varsinainen surman suu sinne viedyille poneille, kun siellä oli virtuaalihevostelijoita laumoittain kameroineen varastamassa hevosia. Jotkut jopa pitivät loimia poniensa päällä aina kun ne eivät olleet kehässä, kun tiesivät hyvin että loimitettujen ponien kuvia ei haluttu käyttää.

Olen kyllä ihan pudonnut kärryiltä, että mitä (suomalaisissa) hevospiireissä nykyään ajatellaan virtuaalihevosista ja -harrastuksesta. Mahtaisivatko olla yllättyneitä että virtuaalitalleja on edelleen olemassa?

Bustaajat

Jos ht.netiin sattui tulemaan joku ihan uusi naama esittelemään tallia ja talli oli "liian" hieno ollakseen aloittelijan tekemä, puskanickit alkoivat pohtia, että kuka vanha harrastaja nyt on tullut takaisin uuden nickin takana. Tätä nimitettiin bustaamiseksi (engl. to bust). Samalla saatettiin levitellä tietoa siitä, mitä tämä oletettu vanha harrastaja on menneisyydessään mokannut. Enin osa vanhoista synneistä oli luokkaa "osteli hevosia eikä tehnyt sivuja niille" tai "jätti virtuaalisen vastuutehtävänsä hoitamatta". Henkilökohtaisesti en tiedä, selvisikö ikinä varmaksi kenenkään vanhan harrastajan paluu vai saivatko syyttömät tulijat jonkun toisen vanhat synnit niskoilleen. 

Muita sekalaisia

  • Vapaasti kopioitavia hevoskuvia oli todella vähän: Flickr ei ollut lyönyt itseään läpi, Bob Langrishilta ei ehdottomasti saanut kopioida, virtuaaliharrastajissa oli vähän itse kuvaavia eivätkä he todellakaan antaneet kuviaan ilmaiseksi kellekään vaan he myivät ne (siitä muutama havainto alempana).
  • Erilaisia virtuaalipankki-virityksiä on ollut matkan varrella useampia. Yksikään ei tainnut olla pitkäaikainen.
  • Wikipediaa ei ollut ja luotettavia tietolähteitä tosi monista asioista ei ollut, varsinkaan suomenkielisiä. Hevosmaailma.netillä oli todella suuri tarve tuolloin. Valitettavasti se sivusto joutui myös kaikenmoisen kopioinnin ja suoralinkityksen kohteeksi. Asialla eivät olleet yksinomaan virtuaalihevostelijat vaikkakin kyllä enemmistönä.
  • Virtuaalitallien sivuilla saatettiin ilmoittaa, että tämä sivusto toimii parhaiten tietyllä selaimella. Pääselaimet olivat Netscape Navigator ja Internet Explorer, Operakin oli olemassa, mutta Chrome ja Mozilla Firefox tulivat vasta myöhemmin.
  • Virtuaalitallit ja -hevoset saatettiin helposti sekoittaa oikeiden vastaavien sivuihin, sillä VRL ei tuolloin vaatinut mainintaa asiasta. Tämä vuonna 2008 kirjoitettu blogipostaus on kirjoitettu ihan tosissaan ja tarpeeseen.
  • Kesällä 2008 nähtiin virtuaalimaailmassa ennennäkemätön blogi-innostus. Tämä meidän blogi oli tullut loppuvuodesta 2007, mutta kesällä 2008 Meepu perusti oman bloginsa. Siitä tuli hyvin suosittu ja moni muukin halusi perustaa omansa. Niitä sitten putkahteli kuin sieniä sateella, parhaimmillaan kai kymmenkunta, mutta valitettavan monen innostus oli lyhytaikaista.
  • Web Archive on suhteellisen tuore löytö virtuaalimaailmassa, vaikka se on ollut olemassa kauemmin kuin virtuaalimaailma.
  • Valokuvissa "järkkärilaatuinen" oli tosi kova juttu. Kun haluttiin hyvä ja edustava kuva jostakin hevosesta, puhuttiin "järkkärilaatuisesta". Jotkut jopa oikeasti vaativat, että ostamansa kuva oli todellakin otettu järjestelmäkameralla.
  • Kuvien ostamisesta: ht.netissä puhuttiin joskus nahkoista eurojen sijaan, koska ylläpito oli linjannut, ettei foorumilla saanut käydä kauppaa. Nahat sen sijaan menivät täydestä läpi.
  • VRL:ssä oli ~2006 jokin toimielin, jota nimitettiin hallitukseksi. Sinne sai hakea ja minä kirjoitin hakemuksen. Prosessi oli monivaiheinen ja en muista enää mihin se sitten lopulta tyssäsi, mutta minä en ollut koskaan VRL:n hallituksessa.
  • VRL:ää uudelleenkoodattiin vuonna 2010. Alunperin harrastajien VRL-tunnukset olivat nelinumeroisia ja ne ilmeisesti loppuivat. Samoin hevosten tunnukset olivat 5-numeroisia ja ehkä nekin loppuivat. Tämä tunnetaan piparitaukona, koska tauon ei ollut tarkoitus venyä vuoden mittaiseksi vaan etusivulla luki VRL:n olevan piparitauolla (tauko oli alkanut joulun alla 2009).
– Gin

perjantaina, joulukuuta 18, 2020

Joulukalenteri 18: puoliveristen säkäkorkeudet

Täällä blogissa on vuosien mittaan esitelty joidenkin rotujen säkäkorkeustilastoja (ahaltekit, arabit, terskit). Nyt laskin eri puoliverirotujen säkäkorkeudet ja tässä katsaus siihen, miltä ne tilastot näyttävät.


Ensiksi täytyy kuitenkin määritellä "puoliverinen". Olen näihin tilastoihin ottanut mukaan ns. perinteiset puoliveriset, joita Ionicista löytyy:

  • Arabian Warmblood (AWB)
  • Dutch Harness Horse
  • Hannoverinhevonen
  • Hollanninpuoliverinen
  • Lämminverinen ratsuhevonen
  • Mecklenburginhevonen
  • Oldenburginhevonen
  • Ranskanpuoliverinen (selle francais)
  • Ruotsinpuoliverinen
  • Suomalainen puoliverinen
  • Tanskanpuoliverinen
  • Trakehner + anglo-trakehner
  • Westfaleninhevonen

Ulkopuolelle siis jäävät virtuaalimaailman omat SGSH, RBSH ja Cleveland Hunter.

Selkeyden takia tein molemmille sukupuolille oman kuvaajansa, koska samassa kaaviossa ollessaan silmää hämäsi paljon se, että tammoja (155 kpl) on enemmän oreja (132 kpl). Tässä on ensin orien kaavio:

Tämä näyttää aika tavalla siltä, mitä odotinkin, huippu on melko selkeä, 168-169 cm. Mielestäni sen ei ehkä tarvitsisi olla noin silmiinpistävä, koska vaihtelua voisi olla enemmänkin. Kuten näkyy, orien korkeudet vaihtelevat välillä 160-177 cm. Orien keskiarvo on 168,57 cm.

Pienin yksilö löytyy trakehnereiden joukosta, se on itse asiassa anglo-trakehner Ivory Ion, jonka emä on pienenlainen trakehner-tamma ja isä sitäkin matalampi xx-ori. Meidän trakehnereista aika iso osa on anglo-trakehnereita (vähintään 25% xx/ox/x/shagya) ja koska nämä rodut tapaavat olla melko pienikokoisia, se näkyy ehkä jonkin verran trakehnereiden korkeuksissa.

Tosin eipä noista mainituista täysiverisistä xx välttämättä aina pientä kokoa erityisesti tuo, siinä on meillä ainakin melkoisesti kokovaihtelua. Puoliveriporukan suurin, 177-senttinen FWB-ori Goldschläger Ion on puoliksi xx sekin. Goldie on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin kumpikaan vanhempansa. Silti sen isä on 167-senttinen ja se ei ole täysiveriselle ihan vähän, luulisin.

Tammojen kuvaaja on aika metka:

Huippu on siinäkin, vähän matalampi kuin oreilla, 166-167 cm ja sitten tuleekin yhtäkkiä jyrkkä pudotus. En ymmärrä että mitä tammojen puolella oikein tapahtuu. Ehkä minä pidän yli 167-senttistä tammaa jotenkin kauhean isona ja siksi harvinaisena? Tammojen keskiarvo on selkeästi oreja alempi, 165,17 cm.

Pienin tamma löytyy ei-mitenkään-yllättävästi AWB:iden joukosta, se on Lakota Ion ja itse asiassa kaikki 160 sentin alittajat ovat juuri AWB:ita. Lakotan emä on 154-senttinen arabitamma, joten ei ihme, ettei tyttärestäänkään mitään hongankolistajaa tullut vaikka isäori onkin aika korkea (167 cm). Säkäkorkeuksia miettiessäni nimenomaan emän korkeus vaikuttaa suhteellisen paljon sen jälkeläisten säkäkorkeuteen. Korkeimman oriin emä oli itsekin 171-senttinen eli varsin suuri meidän mittapuulla. Tosin tätä nykyä yritän saada jonkin verran vaihtelua rodun kuin rodun säkäkorkeuksiin ja yritän heitellä vähän hatusta kasvattien säkäkorkeuksia.

Nyt kun tulin miettineeksi asiaa, niin miltähän tammojen tilasto ylipäänsä näyttäisi, jos jättäisin AWB:n kokonaan pois? Harkitsin nimittäin sitä kun tein rajausta noista roduista, sehän ei ole varsinaisesti "perinteinen" puoliverinen, olkoonkin että arabit ovat ainakin teoriassa sallittuja useimpien puoliveristen jalostuksessa (toki vastan hyväksynnän jälkeen). Se voisi kasvattaa tammojen säkäkorkeutta melko paljonkin ja olisikohan se sitten jo kovinkin lähellä orien keskiarvoa.

Korkein tamma on westfalen Trapezza Prime ja senkin säkäkorkeus on mitä todennäköisimmin minun päättämä, se taisi tulla tilausvarsana meille. Ja kas: sen emä on korkea myös, peräti 173 cm ja tyttärensä senttiä vähemmän.

Minulla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä reaalimaailman puoliveristen säkäkorkeuksista joten en osaa sanoa miltä nämä kuvaajat näyttäisivät verrattuna reaalimaailman vastaaviin. Minkä kokoisia noin yleisesti ovat esimerkiksi maailman huipulla kilpailevat este- ja kouluratsut? Onko alle 170-senttinen puoliverinen hukkapätkä, mitä jos ratsastaja on kahta metriä lähentelevä mies (en minä kyllä tiedä ratastajienkaan pituuksista mitään)? Pitäisi ehkä katsella vähän, jos jostakin löytäisin sopivaa dataa tai muuta tietoa. Vinkkejä saa antaa.

– S