keskiviikkona, marraskuuta 27, 2019

Piirrettyjen tuomarointia

Piirrettyjen maailma on jotain mihin en ole tutustunut ikinä, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi. Aina silloin tällöin eksyn piirroshevosten sivuille tai joskus jopa ihan piirrostallille ja jaksan aina ihailla niitä. Hieno kuva on hieno kuva, tekniikasta riippumatta.


Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.

Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.

Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.

Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.

Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.

Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.

Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!

– S

keskiviikkona, marraskuuta 20, 2019

Case study: miten paljon hevosten sivuja katoaa

Olen valittanut valittamasta päästyänikin sitä, miten paljon virtuaalihevosten sivuja katoaa netistä ja miten se on epätoivottavaa. Ei sille tietenkään mahda varsinaisesti mitään. Ilmaispalvelinten lopettamiseen tai muuhun typerään toimintaan (puhun sinusta, Webs!) eivät harrastajat juuri voi vaikuttaa ja onhan se nyt tietenkin loogista, että jos virtuaalihevostelu ei vuosikausiin kiinnosta, ei sen oman domainin vuosikustannuksia viitsi maksaa loputtomiin. Tiettyyn rajaan asti voi vaikuttaa itse, katoavatko hevosen sivut netistä kokonaan ja lopullisesti vai eivät (ohjeita mm. Näin pidät hevoseen sivut tallessa), mutta sitten päästään taas tähän että mitä jos Web Archive lopettaa? Tai VRL:n palvelimella käy konerikko ja rekisterin tiedot menevät sen siliän tien? No, ei puututa nyt siihen, painajaisia näkee vähemmälläkin.

Viikonloppuna tein sivut jälleen yhdelle kasvatille, kyseessä oli pitkäsukuinen FWB-ori Cirith Ungol Ion. Minulla on yleensä tapana sivujen tekohetkellä tarkistaa ja tarvittaessa etsiä suvun linkit niin että ne mahdollisimman hyvin toimivat sillä päivämäärällä. Kopioin yleensä sukutaulun vanhempien sivuilta (jos ovat omia hevosia, kuten Cirithin tapauksessa) ja kun sivut muuten ovat valmiit, alan perata sukua läpi. Cirithin suku oli siinä mielessä jopa epätoivoinen, että todella moni suvun hevosista on tavalla tai toisella kadonnut. Linkkejä kuitenkin on varsin kattavasti, kiitos juurikin Archiven ja VRL:n, ja varsinaisesti vain yksi hevonen hevonen jäi niin kadoksiin ettei sille löytynyt mitään linkitettävää. Ihan hyvä selvitysprosentti siis.

Tässä vähän statistiikkoja tuosta 5-polvisesta sukutaulusta.
Sukutaulussa näkyviä hevosia yhteensä 62
Ionicin omistuksissa olevia (ts. sivut tallessa) 5
Täysin kadoksiin jääneitä 1
Tallessa olevia (ts. jotkin sivut löytyi) 8
Geocitiesin arkistoissa olevia (geocities.ws, oocities.com) 2
VRL:stä löytyviä 9
Web archivesta löytyviä 36

Aika pahat lukemat noin kun ajattelee, vai mitä? Yli puolet on kadonnut ja ne löytyvät archivesta. Vain 21% on oikeasti tallessa ja niistäkin jonkinlainen osa on itse omistamiani hevosia.

Tietenkin Cirith on tietyllä tapaa huono hevonen tällaisen esittelyyn. Sen suvussa on tosi paljon sekä Poemsin (ja muita Kerpan omistuksissa olleita) ja Special Ringin hevosia, ja nämä molemmat ovat nyt kadonneet. Mutta kuten sanoin, tilanne voisi olla huonompi ja hevosia löytyä vähemmän Archivesta. Kerppa.net on vanha domain ja sen alta löytyvistä hevosista suuri osa on tallentunut vuosien saatossa Archiveen. Myös Special Ringin hevosia löytyi Archivesta oikein hyvällä prosentilla.

Tietenkään tämä nk. tilastodata ei ole mitenkään aukotonta. Tunnustan etten kaivanut kaikkea Googlesta vaan lykkäsin vanhan osoitteen melko suoraan Archiven hakuun ja linkkasin jos jotakin löytyi sieltä. Joillain hevosilla voi siis olla olemassaolevat sivut, jossain muualla kuin vanhassa sukutaulussa ollut osoite. Itselläni oli vuosia sitten Kerpalta ostettuja hevosia, joiden uusia sivuja ei koskaan päivitetty niiden vanhoille sivuille tai laitettu ylipäänsä mitään merkintää siitä, että ne on myyty. Niinpä moni voi edelleen ihan oikeutetusti luulla, että vaikkapa Cirithin isänemä Dreamie de Poemé on edelleen Kerpan ja että sen sivut ovat kadonneet kerppa.netin myötä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Google ei tarjoa juurikaan valaistusta asiaan, eri asia sitten jos hoksaa käydä etsimässä erikseen VRL:n rekisteristä.

Toisinaan tilanne on se, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siitä huolimatta sille löytyy useampia mahdollisia sivuja, minne voisi suvusta linkittää. Meillä on yleensä tapana "arvottaa" nämä sivut siten, että jos hevoselle löytyy olemassaolevat sivut, linkitän ensisijaisesti ne. Poikkeuksen saatan tehdä siinä tapauksessa että löytyneet sivut ovat jotenkin epätäydelliset, keskeneräiset tai sisältävät räikeän virheellistä tietoa. Tällöin linkitän mieluummin Archiveen, jos sieltä löytyy tallennettu versio jostain toisesta sivusta, joka on ollut täydellisempi. Jos sivuja ei suosiolla löydy, linkitän Archiveen. Jos Archivekaan ei tarjoa mitään, Linkitän VRL:n rekisterisivulle. Joissain tapauksissa hevonen saattaa löytyä myös jostain muusta tietokannasta, lähinnä tulee mieleen ViLaSuTi, en taida tietää onko muita vastaavia olemassa. Tietenkin sitä toivoisi, että vanhat linkit toimisivat aina tai että ainakin niiltä olisi linkki uusille, toimiville sivuille, mutta mikäpä sitä tässä maailmassa täydellistä olisi.

– S

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019

Walker-muisteluita

Viimeviikkoinen teksti walkereista ja niiden historiasta sai tämän fossiilin innostumaan vanhojen muistelusta. Ajattelin koota tähän hajanaisia tiedonmurusia walkerien historiasta, ainakin osittain ajalta ennen Ionicia.

Sillä minähän puljasin walkereiden kanssa jo Marinean aikana! Vuonna 2003 syntyi puolen tusinaa Gin-walkeria ja saman verran Marinean (Marinean tai MVS) kasvattajatunnukselle syntyneitä. Tässä lista niistä:
– o. Gin Vanilla Sky, s. 14.2.2003, Golden AttitudeSummer's Sandy
– o. Gin Skywalker, s. 3.3.2003, Black's Krivoi Rog – Summer's Sandy
– t. Gin Serleena, s. 23.3.2003, Rattle-A-SnakeSummer's Sandy
– o. Gin Yugiri, s. 7.4.2003, Roxygen's Frozen ImageCall Me Gray One
– t. Gin Lady Marian, s. 9.4.2003, Golden AttitudeSummer's Sandy
– t. Marinean Penelope, s. 15.4.2003, Gin Vanilla SkyRoxygen Sakura
– t. Marinean Ami-Dala, s. Gin SkywalkerCall Me Gray One
– o. Marinean Stargate, s. 30.8.2003, Me Toca SeverusRoxygen Sakura
– o. MVS Phantom Menace, s. 30.8.2003, Seventh PromiseMarinean Ami-Dala
– t. MVS Solitaire, s. 1.9.2003, ST Thou Shall DieGin Serleena

Kun näiden vanhempia katsoo, Marinean tai minun keksimiä olivat ainakin ori Golden Attitude ja tammat Summer's Sandy ja Call Me Gray One. Sandy kuoli Marineassa ollessaan, Goldie myytiin tuntemattomaksi jääneelle Niinantallille (myöhemmät sivut) ja Call Me Gray One meni Whitewoodiin. Goldien mahdollisesta myöhemmästä jalostuskäytöstä ei ole merkintöjä, Gray varsoi Whitewoodissa tammavarsan White's Gray Call (i. Geronimo), mutten tiedä saiko tamma koskaan sivuja itselleen saati että vaikuttiko se myöhemmin jalostuksessa. Todennäköisin vastaus on "ei" molempiin kohtiin, mutta olisin mielelläni väärässä.

Golden Attitude sen sijaan löytyy vielä nykyisten walkerien sukutaulusta! Hirvittävän pitkältä, mutta löytyypä kuitenkin. Sirpa mainitsi edellisessä postauksessa 2006 syntyneen ori MD Absurd Bondin ja sen suvusta tamma Nevermind Sofian, joiden jälkikasvua Ionicista vielä löytyy. Nevermind Sofian eee. on Roxygen's Genie in a Bottle. Se on Golden Attituden ja Crystal River's Isabellan varsa. Jos laskin oikein, se löytyy 13. sukupolvesta esimerkiksi Agent Jay Ionilta ja kun tuo Hermine Ion (i. MD Absurd Bond) mainittiin melko yleiseksi nimeksi sukutauluissa, sen kautta Golden Attitudekin monen hevosen suvusta löytyy löytyy, jos vain jaksaa tarpeeksi pitkälle penkoa.

Sitten on pakko mainita Rattle-A-Snake, jonka kyllä muistin olleen Stiinun omistama, mutta tuo löytämäni vanha sivu kertoo omistajaksi toisen henkilön, vaikka Eirithin alla sivu näyttää olevan. Oli miten oli, sillä oli Freckled Generatorin kuvat (tämä ja muutama muu kuva lisäksi). Se oli tuolloin hienoin ori ikinä ja herätti paljon ihastusta myös niissä, jotka eivät walkereita niin tunteneet. Sen väri oli aikoinaan melkoinen kiistanaihe, kun väritietämys oli pääosin kehnommalla tolalla. Muistan käyneeni omistajan kanssa jonkinmoisen keskustelun siitä että mikä se väri mahtaa olla (kyllä, minulta jo tuolloin kyseltiin paljon väriasioita, mutta koska en tiennyt itse niistä tuohon aikaan vielä kovinkaan paljon, konsultoin Sirpaa). Päädyimme sabinoon, mahdollisesti yhdistettynä päistärikköön. Olen edelleen sitä mieltä että se saattaa olla paikkaansapitävä tuomio. Tämä ei tietenkään estänyt joitain haukkumasta omistajaa siitä että kun ei tunnista selkeätä kimoa tai päistärikköä, tai että on keksinyt ihan itse värille nimen, jota ei ole olemassa...

Kuvissa oleva Freckled Generator on mysteeri sinänsä. Sen nimellä ei löydy yhtään mitään tietoa. Ainoa johtolanka on todennäköisesti samanniminen virtuaalihevonen, jonka suvussa lukee Real eli ne nimet ovat oikeita hevosia. Tällä sivulla listatut vanhemmat löytyvätkin All Breed Pedigreestä. Tuonnimistä varsaa tai edes mitään sitä lähentelevää kuitenkaan ei näiden jälkeläislistoilla ole. Kuvan oriin nettisivu on ollut walking-horse.com-domainin alla ja muistaisin sen verran, että se ei ollut virtuaalihevonen. Eiväthän nuo kuvat ole tyhjästä tulleet, kyllä tuollainen hevonen on ollut olemassa vaikkei internet sitä enää muistakaan.

Nuo pari oria (Me Toca Severus, ST Thou Shall Die ja Seventh Promise) asustelivat tallilla nimeltä Libertad, joka oli myös pelkkiin walkereihin keskittyvä siittola. Myöhemmin se muutti nimensä Eleganteksi enkä tiedä saiko talli kummallakaan nimellä kovin paljon aikaiseksi walkerien suhteen. Yksi varma tieto kuitenkin on: sen kasvatti, ori Libertad's Don't Forget Joe päätyi Saharaan ja se on taas Ionicin ostaman tamma Janan Kamil Sahin isä. Sen sijaan Janan Kamil Sahin emä on merkitty tyystin EVM-hevoseksi, todennäköisesti minulla on ollut hyvä syy siihen. Saharaakin pitäisi joskus muistella, se oli aikoinaan ihan kiinnostava talli (walkereiden lisäksi ainakin frederiksborgeja ja paso finoja).

–Virginia

keskiviikkona, marraskuuta 06, 2019

Ionicin tennesseenwalkerit

Enpäs tiedä minkä takia jätin pari vuotta sitten esittelemättä kokonaan meidän tennesseenwalkerit! Se taisi osua joulukuun ja vuodenvaihteen tienoille ja jäi sitten välistä siinä hässäkässä. Mutta otan vahingon takaisin nyt.

Walker kuuluu niihin Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin vuodelta 2004. Ionicissa oli tuolloin paljon tosi hienoja hevosia, esimerkiksi muutama Roxygenin kasvatti. Roxygen oli yksi ehkä ensimmäisiä walker-kasvattajia ja tänäkin päivänä kuuluu siihen erittäin harvalukuiseen joukkoon, joka keskittyi yksinomaan walkereihin. Väite perustuu Virginian hatariin muistikuviin, joten 100% totuutena sitä ei kannata ehkä pitää, mutta jotain sinne päin. Näitä roxygeniläisiä olivat ainakin tamma Roxygen's Nevermind, jonka kaikki varsat nimettiin Never-teemalla, ori Roxygen's Kurojaki, jonka vanhemmat olivat kadonneet jo vuonna 2004, mutta ovat silti olleet olemassa, tästä Virginia on kuulemma valmis panemaan päänsä pantiksi sekä vähemmälle huomiolle jäänyt ori Roxygen's Frozen Image.

Ensimmäisiin hevosiin kuuluvat myös Saharasta ostetut suvuttomat Poison Heartless, Thou Shall Not Fall ja Seventh Promise; itse keksityt Incendio, Gill's Miss Flashy CC ja tamma Classical Jetset. Saharasta ostettiin/vuokrattiin myös kolme suvullista hevosta, ori Sétif Sah, tamma Janan Kamil Sah ja näiden poika Seteh Sah.

Jossain vaiheessa walkereista piti kai luopua tai ainakin yritin/yritimme sitä ja paljon kasvatteja lähti maailmalle. Niinpä suurinta osaa näistä tässä mainituista hevosista ei välttämättä enää löydä meidän nykyisten walkerien suvuista. Toki jos löytyisi, ne olisivat todennäköisesti siellä 5. sukupolven takana. Mutta walker ei koskaan oikein poistunut kokonaan valikoimasta ns. kunnolla, varsojakin on syntynyt joka vuosi, lukuunottamatta taukovuotta 2011. Herääkin kysymys, että yritettiinkö siitä luopua tosissaan vai mitä oikein tapahtui, mutta harmillisesti kuitenkin ne alkuvuosien kasvatit loistavat kokolailla poissaolollaan nykyisissä suvuissa.

Toki joitain vielä löytyy! Esimerkiksi vuonna 2006 syntynyt tamma Henriette Ion (i. Belfalas Medhros, e. Harriet Ion, ee. Poison Heartless) jätti peräti 3 varsin paljon käytettyä varsaa ja on tällä hetkellä (vähän turhankin) yleinen näky sukutauluissa. Samoin vuonna 2006 meille tuli osto-ori MD Absurd Bond, joka oli jo tuolloin pitkäsukuinen ja sen isälinja menee Poison Promise Ionin kautta Seventh Promiseen. Isän puolen suvusta löytyy Nevermind Sofian takaa Roxygen's Kurojaki ja Roxygen's Nevermind. Sen emän suvusta löytyy meidän kasvatti, Belfalasissa melko paljon käytetty tamma Satirist Ion, jonka suvussa ovat nuo mainitut Thou Shall Not Fall, Roxygen's Kurojaki ja Poison Heartless.

Kun mainitsin Satirist Ionin, pitänee mainita myös tamma Cassiopeia Ion (i. Ramsay's Andromeda, e. Meek's Lady Viola), joka myytiin meiltä Branweniin ja se varsoi siellä nähtävästi ainakin muutaman varsan, jotka nekin puolestaan pätyivät jalostukseen.

Niin, vuosien mittaan walkereita on kasvattanut melkoinen määrä aktiivisia ja isoja kasvattajia. Roxygen ja Sahara olivat ehkä ensimmäiset, mutta maininnan arvoisia ovat myös Branwen (BRN), Belfalas, Metsämäki (MD), Kerppa (RDN), Chinet Ranch (CHR) ja erityisesti Tijuana's. Pienempiä kasvattajia ovat olleet ainakin Whitewood (WW), Agapito (AGA/Agapito's), Ayer Walkers (Ayer), Djoehem (DJH), Dalek (DLK) ja varmasti monia muitakin. Ja tietenkin Ionic, ei meidänkään walker-kasvatus ole ollut mitenkään pientä tai mitätöntä.

Mietin toisinaan että mitä varten walker on ollut näinkin suosittu rotu. Tuossa on listattu jo toistakymmentä kasvattajaa ja moni niistä on ollut todella isoja. Jos mietitään muita amerikkalaisia askellajirotuja niin ehkä vain saddlebred pääsee kasvattien määrässä lähellekään samaa tasoa ja sekin nojaa muutamaan isoon kasvattajaan. Muut vastaavat, kuten NSH, missourinfoxtrotter tai kalliovuortenhevonen ovat aivan pikkutekijöitä walkeriin verrattuna, ei voi puhua edes samana päivänä. Toki walkereille on saatavissa paljon kuvia, laadukkaitakin ja väreissä riittää valikoimaa, mutta ovatko nämä riittäviä tekijöitä siihen, että näin harvinainen ja Suomessa täysin tuntematon rotu oli aikoinaan noinkin suosittu. En tiedä, ehkä?

Kun näin on ollut näin monia kasvattajia yli 15 vuoden aikana ja vanhoja sukulinjoja on paljon vielä jäljellä, ei ole vaikea arvata että paljon hevosia on myös kadonnut. Tämä on ollut ongelma jo vuosikausia, ja siitä on 9 vuotta kun aloin koota itselleni muistilistaa kadonneista walkereista ja niiden sivuista. Lisäksi sain Tijuanan arkiston itselleni tallin lopettaessa (ja periaatteessa minulla on myös lupa päättää kuolleiden orien mahdollisesta usiokäytöstä). Sen lisäksi olen saanut haltuuni myös sekalaisen arkiston, josta löytyy ainakin Metsämäen ja Bayou d'Armensin walkereita. Toki molemmissa arkistoissa on myös muita rotuja kuin walkereita, mutta niitäkin on paljon. Tällä hetkellä harmittaa eniten Branwenin webs-sivujen ja kerppa.netin katoaminen, jälkimmäisen sivuja on tosin hyvin tallessa Web Archivessa.

Muutama vuosi sitten kirjoitin johonkin yhteyteen, että Ionicin walkerien tilanne on hyvä jalostuksen kannalta. Hevosia on aika kivasti ja niillä on laajalti erilaisia sukuja, vaikka suvut ovatkin pitkiä. Nyt kun olen perannut taas jonkin verran noita sukuja uusia varsoja suunnitellessani, muutama nimi toistuu hieman turhan usein. Aiemmin mainitsin jo tamma Henriette Ionin ja sen varsat, erityisesti nuo tammat Hermine Ion ja Henrica Ion. Toinen murheenkryyni on Chinetin omistama ori Harvard BRN ja erityisesti sen poika, ikävästi kadonnut CHR Hartigan. Kolmas on oma kasvatti, tamma Lilac Ion ja sen varsa Orange Ion. Jos vilkaisette Orangen varsalistaa, niin voitte kyllä todeta että itsepä tätä kerjäsin. Sillä nimittäin on peräti 8 Ioniciin jäänyttä varsaa! En tiedä mikä aivopieru tämä aikoinaan oli...

Walker on erityisesti väriensä takia yksi suosikkirotuja ja taitaa olla Ionicin värikkäin rotu tällä hetkellä, quarter ja paint ovat toki kovia haastajia tässä suhteessa, mutta niille on erikoisväristen hevosten kuvia vähemmän tarjolla, niin on pitänyt vähän rajoittaa.

–S

keskiviikkona, lokakuuta 30, 2019

Astutusten voimassaoloaika

Tämän aihepiirin tarjosi jälleen kerran Keskustan topikki, jossa pohdittiin sitä, miten kauan astutus on ns. voimassa. Pääasiassa kyse on siitä, että ori astuu vieraan tamman, mutta varsan sivuja ei jostain syystä tule nopeasti, niin muuttuuko astutus jotenkin tapahtumattomaksi ajan myötä. Vastasin topikkiin jo jotakin nopeaa, mutta asia vaatii mielestäni tarkempaakin pohdintaa. Jos eläisimme täydellisessä virtuaalimaailmassa, kaikki varsat tietenkin saisivat sivut aina, nopealla aikataululla ja kasvattaja ne muistaisi oriinomistajallekin ilmoittaa. Silloin tätäkään asiaa ei tarvitsisi pohtia sen kummemmin. Kuten kuitenkin tiedämme, ei tähän päästä ja tarkoitan tässä kaikkien muiden leväperäisten virtuaaliharrastajien lisäksi myös erityisesti itseäni. Eikä kyse ole aina edes leväperäisyydestä varsinaisesti, topikissa tuli ilmi tilanne että varsa tehdään myyntiin ja se ei mene kaupaksi, joten jossain vaiheessa kasvattaja kyllästyy tyrkyttämään sitä ja päättää unohtaa varsaa koskaan olleenkaan.

Miten meillä sitten tehdään asiat?
Oriinomistajana pyrin astutuksen sovittuani merkitsemään sen myös oriin omalle sivulle, ajankohdan, tamman nimen ja linkin kera. Näin toimin myös omien tammojen astutusten kanssa ja pyhä tarkoitus on että oriiden sivuilla näkyisi täydellinen jälkeläislista. Lisäksi astutusta sovittaessa pyydän, tai ainakin toivon, tammanomistajan ilmoittavan varsan osoitteen kun se omat sivunsa saa. Minulle ei sinänsä ole väliä, tuleeko varsan osoite viikon vai kolmen vuoden kuluttua, kunhan nyt joskus saisin sen.

Mutta koska mainitsin adjektiivin "leväperäinen" tuossa jo kertaalleen, ei ole mitenkään tavatonta että en muista/jaksa/ehdi/viitsi lisätä sitä astutustietoa oriin sivulle kun se on sovittu ja sitten se jää roikkumaan. Välillä on käynyt niin että saan hyvinkin pitkän listan orieni jälkeläisten sivuja sähköpostiin ja orien sivuilla ei ole edes mainintaa mistään astutuksesta. Joskus jos astutus on vanhempi, en välttämättä muista koko asiaa sovitun. Joku voisi nähdä tämän ongelmana, jokuhan voisi "väärinkäyttää" meidän oreja ja ilmoittaa niille vain varsoja vaikka en ole koskaan ehkä hyväksynyt kyseisiä astutuksia. Minä taas en jaksa päätäni vaivata tällaisella, minulla on äärimmäisen harvoin syytä olla suostumatta astutuksiin ja eihän se meiltä ole pois jos joku haluaa meidän oreja käyttää omille tammoilleen. Ja yleensä kyse ei tosiaan ole vilpistä vaan siitä että minä en ole saanut hoidettua omaa osuuttani astutus-asiasta kunnolla.

Huolimatta siitä, onko astutus merkitty oriin sivulle vai ei, se on kuitenkin voimassa "ikuisesti". Se on tapahtunut kun se on kerran sovittu ja siitä pidän kiinni. Harvoin, jos koskaan, poistan edes ikivanhoja astutustietoja oriiden sivuilta. En näe siinä hirveästi pointtia enkä todellakaan kahlaa hevosten sivuja läpi astutuslistoja selaten. Jos reaalimaailmaan verrataan, niin voihan olla että tamma ei ole tullut kantavaksi tai on luonut varsansa tai varsa kuollut tai jotain muuta. Astutus on silti tapahtunut.

Toisinaan käy toki niinkin, että varsa saa sivut mutta niiden osoite ei koskaan tule minulle asti. En pidä sitäkään varsinaisesti omana ongelmanani, vaikka olisihan se osoite kiva aina saada. Satunnaisesti käyn katselemassa tammojen sivuja, jos niiltä löytyisi varsan tietoja. Joskus löytyy, joskus ei, joskus ei ole edes merkintää siitä, että orini olisi tamman astunut. Jos kasvattia ei löydy edes tallin kasvattilistalta (olettaen että löydän sellaisen), saatan vähän ihmetellä että mikä tämä juttu nyt on ja mihin se varsa on kadonnut, mutta annan asian olla. Tässäkään tapauksessa en yleensä poista astutustietoa oriin sivulta. Ja jos olen rehellinen, niin joskus tapahtuu sellaistakin, että varsan sivut ilmoitetaan tunnollisesti minulle, mutten koskaan saa aikaiseksi lisätä sitä oriin sivuille. Anteeksi kaikille, joille näin on käynyt. Asiasta saa muistuttaa. Se ei kuitenkaan tee varsasta yhtään sen vähempää oriini jälkeläistä.

Tammanomistajana olen todennäköisesti oriinpitäjien painajainen. Sovin kyllä astutuksia mielelläni ja aika hyvällä prosentilla lisään ne myös sekä kasvattilistalle että tamman omille sivuille. Kasvattilista on se paikka, jossa on kaikki varsat ja jos varsa sieltä puuttuu, sitä ei ole olemassa. Sivujakin lupaan ilmoittaa, tosin viime vuosina olen pyytänyt oriinomistajia olemaan kärsivällisiä tämän suhteen. Kasvattilista laahaa kolme vuotta jäljessä (minulla on vuonna 2016 syntyneitä kasvatteja, joilla ei ole sivuja vieläkään) ja vaikka vieraiden orien varsojen sivut ovat muita korkeammalla prioriteettilistalla, ei se hommia hirveästi nopeuta. Saattaa siis hyvinkin mennä vuosi tai pari, että varsa saa sivut. Ja rehellinen ollakseni, en aina muista/jaksa/ehdi/viitsi ilmoittaa niitä varsan sivuja... Tästä huolimatta oletan silti, että kerran sovittu astutus on ok kuitenkin, kun se on... no, sovittu.

–S

torstaina, lokakuuta 10, 2019

Tarinoita nimien takaa, osa 4

En olekaan pitkään aikaan esitellyt näitä kasvattien nimien taustoja (edellinen kerta 2,5 vuotta sitten), joten tässä tulee vaihteen vuoksi niitä. Nimet kuitenkin ovat kolmannes virtuaalihevostelun viehätyksestä ja kaikkein parasta ovat ne nimet, jotka liittyvät jotenkin johonkin.

morgan-t. Twin Peaks Ion, RWR Combat Model – Saroyan Ion
TV-sarjojen maailmassa liikutaan. Emänemä oli nimeltään Brennan Ion, Bonesin päähenkilö, Saroyan tulee taas saman sarjan sivuhahmolta Camille Saroyanilta. Mutta kun vanha Bones-fani on käyttänyt noita kivoimpia ja itsestäänselvimpiä nimiä jo muualla, Temperance Ion oli muistaaksei IDH-kasvatti, Bones Ion FWB-tamma ja Seeley Booth GA tuonti-xx, niin piti sitten siirtyä muihin sarjoihin. En ole kyllä koskaan katsonut Twin Peaksia itse, mutta se oli kyllä omana aikanaan jonkin sortin ilmiö.

qh-o. Chilkoot Pass Ion, Pink Empire Big – Pink Cash Only
Varsinaisesti tämä on saanut nimensä emänisä Yukon Cash GA:n mukaan. Yukon on Kanadan territorio ja sen alueella sijaitsee kultaryntäyksestä kuuluisa Klondike. Chilkootin sola (Chilkoot Pass) oli rannikkokaupunki Dyeasta sisämaahan Klondike-joelle ja Skagwayhin johtavan reitin (Chilkoot Trail) varrella oleva vuoristosola. Ja kyllä, se mainitaan myös Don Rosan Roope Setä -tarinoissa!

sdb-o. Lucky Luciano Ion, Al Capone Ion – Donna Logan Ion
Al Capone lienee mafiapomoista tunnetuin, joten oli aika selvää että sen orivarsa saa nimensä mafioson mukaan myös. Al Caponen nimeen puolestaan aikoinaan antoi inspiraation sen isä, Hawan omistama O Gangster Lowryder.

x-o. Hockenheim Ion, Pink Hungaroring – Amorica Ion
Tämä on taas näitä Formula 1-aiheisia nimiä, aika itsestäänselvä. Nimi juontaa juurensa Pinkin laukka-täysiverisistä ja tamma Sepang GA:sta. Näitä on esitelty aikoinaan omassa postauksessaan.

sdb-o. Muon Neutrino Ion, Higgs Boson Ion – CLA Midnight Masquerade
Tämäkin on aika selvä, isän mukaan nimetty ja alkeishiukkasia kumpainenkin. Samaan sarjaan kuuluu myös tamma Positron Ion.

FWB-t. Perplexagon Ion, Arenberg Ion – Just Dance Ion
Emänemä Born This Way J aloitti meillä Lady Gagan kappaleiden nimiperheen, mutta jotenkin nyt tälle varsalle ei kyseisen artistin diskografiasta löytynyt sopivaa. Niinpä nappasin nimen suomalaisen syntikka-muusikon Kebun albumista.

RMH-o. Scaramanga Ion, Regime's Oddjob GA – Todie's June Bug GA
RMH-t. May Day Ion, Regime's Oddjob GA – Bye Maude GA
Oddjob lienee yksi ehkä legendaarisimmista Bond-pahiksista, mutta väittäisin että niin on myös Francisco Scaramanga The Man with the Golden Gunissa (hahmoa muuten esitti Sir Christopher Lee). Myönnän, tämä on aika helppo. Eikä tuo May Day ole oikeastaa sen vaikeampi, Grace Jonesin esittämä hahmo (A View to a Kill) on kuuluisimpia Bondin naispahiksista.
Samasta isästä on syntynyt myös ori Le Chiffre Ion, Casino Royalen antagonisti.

wpb-t. Mirkwood Ion, Mithrim Dawn – Rayen Ion
Kuka on Sormusten Herransa/Hobittinsa lukenut/katsonut, tunnistaa kyllä sekä Mithrimin että Mirkwoodin. Minä tosin sotken Mithrimin aina mithriliin, joka on kyseisessä saagassa kevyt, kestävä, hopeanhohtoinen metalli.

xx-t. Aurora Sinistra Ion xx, Deathly Hallows Ion – Pink Cartier
Harry Potter on toistaiseksi vähän sellainen käyttämätön varanto, mutta eiköhän sekin asia muutu. Tennesseenwalkereissa on jotain Potter-aiheisia nimiä jo. Isä Deathly Hallows sai nimeensä inspiraation emästään Banshee Crysta. Banshee on irlantilaisessa mytologiassa kuolemaan liitetty hahmo, naispuolinen aave, jonka itku tai huuto ennustaa kuolemaa. Kuolemasta tuli sitten mieleen Deathly Hallows, Kuoleman varjelukset.

mft-o. MacGyver Ion, Ozark's Knight Rider GA – Midwest Platinum Blonde GA
mft-t. KITT Ion, Ozark's Knight Rider GA – Mustang's Rock'n Roll Barbie
Knight Rider (mihin myös KITT liittyy) ja MacGyver kuuluvat ainakin minun mielessäni samaan kategoriaan, 80-luvulta peräisin oleviin kulttisarjoihin. Ja kyllä, isoveljeni katsoi molempia, joten olen altistinut...

SGSH-t. Songs of Distant Earth, Fearsome Ion – Thalassa Ion
Joka on lukenut Clarkea, tunnistanee nimen ja vielä senkin mistä nimi tulee. The Songs of Distant Earth (Kaukaisen maan laulut) on erään Clarken kirjan nimi ja siinä oleva planeetta on nimeltään Thalassa. Thalassa voi toki tarkoittaa paljon muutakin, se on esimerkiksi meren jumalatar antiikin Kreikan tarustossa ja sen emä Artemis Ion on jumalattaren mukaan nimetty sekin. The Songs of Distant Earth kuuluu omaan vakiolukemistooni sekä alkuperäiskielellä että suomenkielisenä käännöksenä.

FWB-t. Jonens Libbsticka, Rayon d'Ion – Jonens Vinterkyndel
Kuka sanoi ettei FWB:n nimi voisi olla ruotsinkielinen? Varsinkin jos sen emä on ruotsinpuoliverinen? Nimi-idea tulee emälinjasta, emänemä oli tuonti-SWB Cinnamonum GA, jonka kaikki varsat, FWB:t ja SWB:t nimettiin jollain tavoin mausteiden mukaan. Vinterkyndel on suomeksi talvikynteli ja libbsticka lipstikka eli liperi. Vinterkyndelin

gr-t. Jonens Älskande Nyckelpiga, Jonens Ädelherr – PP’s L’Amourette
Tämä nimi tarkoittaa suomeksi leppäkerttua eikä se liity mitenkään vanhempien tai suvun nimiin, mutta oli minusta niin kiva, että pitihän se käyttää.

– S

torstaina, lokakuuta 03, 2019

Rotuesittelyssä gidran

Edellisessä postauksessa esittelin noiden unkarilaisrotujen tilannetta Ionicissa ja nyt puolestaan ajattelin esitellä noista kolmesta suosikkini gidranin.

Historia reaalimaailmassa
Gidranin kantaori, jolta se on nimensäkin saanut, on ori Gidran II (s. 1818, Bábolna). Sen isä oli lähi-idästä tuotu arabiori Siglavy Gidran ja emä Arogante 25, paikallinen tamma, joka oli suvultaan hyvin pitkälle espanjalaissukuinen. Gidran II päätyi Mezőhegyesin kuninkaalliseen siittolaan ja sen vaiheista siellä on hyvin vähän tietoa (ainakin kun ei osaa unkaria sanaakaan), mutta jos pitäisi esittää valistunut arvaus, niin se todennäköisesti astui siellä paljon erityyppisiä tammoja. Todennäköisesti nämä tammat olivat enimmäkseen paikallisen kasvatuksen tuotosta, mutta niiden suvuista saattoi löytää paljon kaikenlaista, arabeista espanjalaisiin ja ehkä jopa kylmäverityyppisiin hevosiin asti.

Vuoteen 1850 mennessä Mezőhegyesissä oli jo jonkinlainen kanta gidran-taustaisia hevosia, vaikkakin niiden tavoitteellinen jalostus alkoi vasta vähän myöhemmin. Näillä main kantaan sekoitettiin täysiverioreja parantamaan rakennetta, mutta Hendricksin mukaan niiden käyttö huononsi samalla luonnetta. Rotu virallistettiin 1885. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen rotuun sekoitettiin jonkin verran arabeja (ainakin Mersuch III, Siglavy VI, Gazal III) ja kisbereitä (ainakin Maxim V, Kozma III), osin parantamaan noita luonneongelmia, osin tuomaan lisää uutta verta rotuun, jonka lukumäärä oli pienentynyt sodan aikana. Unkarin poliittinen tilanne oli kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen epävakaa ja jonkinlaisia kahakointeja ainakin Romanian kanssa oli, näissä väitetään menetetyn paljon varsinkin gidran-tammoja Romaniaan.

Vuonna 1943 rotu järjestettiin kolmeen eri verilinjaan:
– A-linja: kantaori Gidran XXXVI (s. 1875)
– B-linja: kantaori Gidran XLII (s. 1881)
– C-linja: kantaori Gidran III (s. 1920)

Nykyään näistä verilinjoista on jäljellä ilmeisesti vain B. Toinen maailmansota oli tuolloin kuitenkin menossa ja kuten niin monet muutkin hevosrodut, gidran kärsi siitä merkittävästi. Toisen maailmansodan jälkeinen kommunistihallinto siirsi rodun pääkannan Dalmandin valtionsiittolaan vuonna 1957. Valtiojohtoisesti hoidettu hevosjalostus ei tainnut suuremmin kunnioittaa vanhoja paikallisia rotuja ja ilmeisesti gidraneitakin risteytettiin paljon muihin rotuihin, yllättäen länsi-eurooppalaisiin ja tulokset olivat sen verran hyviä, että puhtaiden gidraneiden määrä laski hälyttävän pieneksi. Vuonna 1975 oli jäljellä vain 3 puhdasta oria ja 16 tammaa.

Bulgariasta saatiin kuitenkin tuoretta verta vuonna 1977. Gidran oli ollut suosittu ratsu- ja yleishevonen Itävalta-Unkarin alueella tai ainakin siellä valtakunnan itäosissa ja gidraneita löytyi muualtakin kuin vain Unkarista. Borodpusztaan perustettiin uusi valtionsiittola, johon nämä bulgarialaiset tuontihevoset sijoitettiin ja ilmeisesti siellä aloitettiin varsin määrätietoinen jalostustoiminta puhtaan gidranin elvyttämiseksi. Borodpusztan siittola on muuttanut sijaintiaan useamman kerran ja on nyt ilmeisesti yhdistetty Pannon Equestrian Academyyn, joka puolestaan toimii Kaposvárin yliopiston alaisuudessa. Myös Dalmandin tammakanta siirrettiin tähän siittolaan 80-luvulla.

Yhtä kaikki, gidran on edelleen harvinainen rotu. Monet lähteet puhuvat noin 200 yksilöstä, mutta DAD-IS listaa siitostammoja olevan se parisataa ja siihen päälle 20-30 siitosoria, näiden lisäksi olisi tietenkin kaikki ne gidranit, joita ei käytetä jalostukseen. Muissa itä-Euroopan maissa on korkeintaan hyvin pieniä määriä gidraneita. Miten sitten onkin, ei gidraneita paljon ole ja rodulla on FAO:n riskiluokitus. Lähteet ovat jälleen vähän erimielisiä, mutta gidranin jalostuksessa saattaisi olla sallittua käyttää tietyin ehdoin ktäysiverisiä, ehkä myös kisbereitä, arabeja ja angloarabeja.

Rakenne
Hendricksin mukaan gidraneita olisi kahta tyyppiä, keskiraskas ratsutyyppi ja sitä raskaampi vaunuhevonen. Muista lähteistä en ole löytänyt vastaavaa jakoa.
Sen sijaan kaikki ovat yksimielisiä siitä, että gidran on voimakasrakenteinen hevonen, mutta siitä huolimatta vähintään kohtuullisen jalo ja elegantti.

– Pää on pienehkö, sopusuhtainen runkoon nähden ja jalo. Profiili on usein suora.
– Kaula on hieman kaareva ja lihaksikas erityisesti oreilla. Pää on kannettu korkealla ja matalalle sijoittunut tai lihakseton kaula luetaan virheeksi.
– Säkä on erottuva ja lihaksikas.
– Lapa on lihaksikas ja ratsulle hyvässä kulmassa.
– Runko on syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet.
– Jalat ovat lihaksikkaat, vahvaniveliset ja hyväasentoiset, sääret ovat lyhyet.
– Kaviot ovat hyvämuotoiset ja kavioaines kovaa.
– Tiedot säkäkorkeudesta vaihtelevat eri lähteissä, mutta todennäköisesti osuu välille 157-175 cm.

Väri
Tästä on nyt taas kahta tietoa liikkeellä. Toiset sanovat että ne ovat aina rautiaita, toiset sanovat että niillä esiintyy samoja värejä kuin arabeilla, ts. perusvärejä ja kimoa. Luultavasti ensinmainitut ovat oikeassa. Merkit ovat yleisiä.

Käyttö
Historiassaan gidran on ollut yleishevonen, erityisesti laadukas ratsu ja vaunuhevonen, mutta sitä on luultavasti käytetty jonkin verran myös kevyissä maatöissä. Nykyisin se on suorituskykyinen ratsu, vaikka jotkin lähteet väittävät sen hyppykykyä keskinkertaiseksi.

Virtuaalimaailma?
Luulisi, että kun kyseessä on näin harvinainen rotu, sitä löytyisi vain Ionicista. Tällä hetkellä tilanne taitaa sellainen ollakin, mutta aikaisempina vuosina gidraneita oli satunnaisesti siellä täällä. Tuossa unkarilaisten rotujen esittelyssä mainitsin Djoehemin ja Vibajan gidranit, jotka asuivat Mitar Warmbloods-nimisellä tallilla. Djoehem kasvatti aikoinaan puolen tusinaa gidrania, niistä kolme on päätynyt meille ja ne ovat ainakin VRL:n rekisterin mukaan ainoita, jotka ovat jättäneet varsoja. Mitar oli toinen kasvattaja, mutta sekin on lopettanut ja, kuten kerroin, iso osa sen hevosista päätyi meille.
Sitten voisin mainita Kalasz Sporthorsesin, joka kasvatti unkarinpuoliverisiä, mutta josta mutkan kautta päätyi meille yksi suvuton gidran-tamma. En tiedä mikä on Kalaszin rooli gidraneiden kanssa, oliko tuo tamma vain yksittäinen gidran siellä, vai oliko siellä tarkoitus kasvattaa niitä tai käyttää niitä unkarinpuoliverisen kasvatuksessa.

Tällä hetkellä tilanne kuitenkin taitaa olla vähintäänkin lohduton, jos Ionic jätetään huomiotta. Eikä meilläkään niitä niin hillitöntä määrää ole. Jos joltain löytyy jostain jotakin tietoa gidraneista (VRL:n rekisterissä on muutamia hajayksilöitä), haluaisin kuulla mielelläni.

Lähteet
FAO: Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS)
Hendricks, B.: International encyclopedia of Horse Breeds
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: A gidrán lófajta tenyésztési programja (osittain)
Kisbéri és Gidrán Lótenyésztő Országos Egyesület: Gidrán fajtatörténet
Oklahoma State University: Gidran
Wikipedia: Gidran
Wikipedia: Gidraninhevonen


– S

torstaina, syyskuuta 26, 2019

Ionicin unkarilaisrodut

Noniuksen ja sen tilanteen esittelin vuosi sitten ja shagyat lyhyesti sitä aikaisemmin, mutta muihin unkarilaisrotuihin en ole puuttunut. Tässä katsausta niiden tilanteeseen tällä hetkellä

KISBER-FELVERIT
Ionicin kisberit

Kisbereiden tilanne nojaa vahvasti omiin tuontihevosiimme, joista vanhimpia ovat olleet ori Croesus GA ja tamma Aida Adrienn GA. Aida Adriennista on lähtöisin ns. Aida-nimiperhe, kaikkien sen tammavarsojen nimissä on Aida. Vähän myöhäisempi tulokas on ori Harcos GA.

Myöhäisempiä, 2010-luvun puolella tulleita ovat nämä:
– o. Cenzor GA
– o. Cillag Ágoston (Alegresta)
– t. Édes Érintés GA
– t. Evike GA
– o. Hargit GA
– t. Remenyá GA
– t. Timea GA
– t. Vissza a Fekete (Alegresta)
– o. Viznec GA

Niin harvinainen rotu kuin kisber on olevinaankin, olen löytänyt muutamia hajayksilöitä paitsi Alegresta, myös muilta talleilta. Kasvatteja olen onnistunut ostamaan Lepmetsistä, Cramptonista ja Ponipallerosta, jos tosin monella näistä on meidän hevosia suvuissaan. Kisbereiden kanta on siis aika pieni, mutta toistaiseksi se on ollut kohtuullisen riittävä ja jalostus on rullannut eteenpäin. Voi olla että kohta kuitenkin pitää alkaa keksiä uutta verta tähänkin rotuun.

Kisber on rotuna suhteellisen helppo, se on aika puoliveri- tai täysiverityyppinen ja kuvia on helppo löytää. Nimien keksiminen on hankalaa, mutta niin se on kaikille unkarilaisroduille.

GIDRANIT
Ionicin gidranit

Gidraneiden ensimmäisiä kantahevosia tuli meille varmaankin Djoehemista, ori Senecio v.d. Djoehem ja tamma Valéria v.d. Djoehem. Muita samaan aikaan keksittyjä olivat tammat Maróni GA.

Myöhempiä tuonteja tai ostohevosia ovat olleet nämä:
– o. Csodasag GA
– t. Egyetlen Leánya
– t. Ginus Colby GA
– o. Szablya GA
– t. Szilvi GA

Alegren kautta meille tuli vielä vuonna 2015 Djoehemin kasvattama tamma Anyetta v.d. Djoehem. Vuonna 2016 ostin Vibajalta isomman lauman suvuttomia gidraneita ja niiden varsoja:
– t. Amália
– t. Aranka
– t. Etelka
– t. Eulália MV
– o. Konrad
– o. Lipcse MV
– t. Lipótka
– o. Loránd MV
– t. Málika
– o. Márton
– o. Olivér
– o. Tihamér

Kuten näkyy, gidraneilla on aika laaja tuo jalostuspohja, kiitos juurikin Vibajan hevosten. Niitä ei ole vielä käytetty jalostuksessa kovin voimallisesti, mutten lopeta niitä ennen kuin ne ovat jättäneet suuren jäljen meidän gidran-laumaan.

Kuvista on mainittava, että gidran on periaatteessa helppo rotu, samaan tapaan puoliveri- tai täysiverityyppinen kuin monet muutkin unkarilaisrodut, mutta siinä on yksi hauskuus: väri. Gidranit ovat aina tai ainakin lähes aina raudikoita! Olen sanonut tämän ennenkin: kun puljaa kaikenmaailman erikoisvärien kanssa monen rodun kohdalla, joskus on vain niin helppoa kun valinnanvaraa ei liiemmin ole!

FURIOSOT
Ionicin furiosot

Ensimmäiset kaksi furiosoa olivat tamma Lobbanékony GA ja ori Tivadar GA, ne tulivat Ioniciin 2009 (jolloin nähtävästi rotuvalikoima laajeni muutenkin, lie ensimmäiset kisberit ja gidranitkin tulleet tällöin). Näitä ennen on voinut olla joitain yksittäisiä furiosoja, mutta ne eivät ole jalostukseen jättäneet jälkiä.

Kahdella hevosella ei paljon kasvateta, se on tosiasia ja myöhempinä vuosina piti keksiä uusia kantahevosia:
– o. Abadszlo GA
– o. Blókony GA
– t. Kittinóra GA
– t. Zeslamen GA

Näitä on aika vähän ja lisäksi lopetin aika monen näistä kovin vähillä varsoilla, niin alkuvuodesta piti keksiä uusia hevosia sitten vähän enemmänkin. Tulokkaita olivat ori Jambor GA ja tamma Szrufa GA sukuineen. Näitä en ole vielä käyttänyt jalostuksessa. Furioso on ollut roduista se, jota en ole löytänyt mistään muulta tallilta toistaiseksi. Kerpalla saattoi olla aikoinaan näitä, mutta meille asti ei ole sieltä valunut yhtään hevosta.

–S

keskiviikkona, syyskuuta 18, 2019

Uusia tulokkaita

Esittelin viimeksi toukokuussa lauman uusia tulokkaita, mutta tässä kesän mittaan on tullut niin paljon uusia kivoja hevosia, että pakko esitellä niitä taas.

Ahaltek-ostot Tasnia 'B, Yazli 'B, Yulesha 'B ja Isakar 'B
Branwen myi tässä kesällä kasvattejaan ja ostin peräti kolme lyhytsukuista tekketammaa sekä yhden pitkäsukuisen oriin. Juu, tuon Isakarin suvussa on ori Arashk Vanya peräti 2+2, mutta aikani mietittyä päätin ettei se haittaa. Suvultaan ori on todella hyvä meidän tammoille, kuten mikä tahansa pitkä- ja vierassukuinen ori nyt on.

Andalusia-tuonnit
oriit Burguidor GA, Jubilero GA ja Quantizado GA
tammat Graciana GA, Xanteina GA ja Yacára GA

Kirjoitin kesällä, että andalusianhevosia täytyy hommata lisää ja niin sitten tuli tehtyä. Peräti kuusi suvutonta hevosta! Oreilla on jo kuvat, olen valmiiksi lääpälläni jokaiseen. Tammat ovat harmittavasti vielä kuvattomia, tammojen (hyviä) kuvia on niukemmin tarjolla, mutta kyllä niillekin jossain vaiheessa tulee.

Arabivarsat Doryn Zenya, Zitron Mishaala ja Galaks Bajkonur
Tässä ei ole suinkaan kaikki arabivarsat, joita tässä kesän aikana on syntynyt vieraista oreista, vaan niitä on paljon enemmän, osa vielä sivuttomiakin. En vain jaksanut listata kaikkia. Joka tapauksessa totesin arabeja läpi käydessäni että lyhytsukuisia hevosia on vähän epätasaisesti. Suurin epäsuhta oli kaksipolvisten kanssa: oreja on vain kourallinen, tammoja hirmuisesti. Onneksi arabeja löytyy kuitenkin runsaasti muualta ja laitoin innoissani pystyyn topikkia, jossa etsin lyhytsukuisia arabioreja. Niitähän löytyi ja tässä nyt muutama varsa, joilla isänä on vieras ori.

Australianponi-tuonnit Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill
Enpäs tiedä miksen listannut näitä kolmea tammaa jo edellisessä postauksessa, kuitenkin keväällä tulleet jo. Joka tapauksessa nämä ovat siitoskäyttöä varten keksittyjä tammoja, kuten arvata saattaa. Ja pakko sanoa että nämä Australian suuntaan viittaavat nimet ovat kivoja keksiä (vaikkakaan eivät liian helppoja vaan mikäpä olisi).

Budjonny-ostot Priton Master Yi ja Priton Yuumi
Olin tietenkin taas tikkana paikalla kun Priton myi kasvattejaan. Ihanaa että budjonnyilla on edes yksi näin innokas kasvattaja!

Hannover-osto Carrot in Cappuccino DFC
Defective on lopettelemassa ilmeisesti toimintaansa ja sieltä palautui yksi oma kasvatti meille. Samalla tarrasin kiinni myös tällaiseen oriin. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että tuo suku tulee sopimaan suunnilleen kai kaikille meidän pitkäsukuisille puoliveritammoille... Eli erinomainen siitosori tulee olemaan! Ja tykkään vielä tuosta nimestäkin.

FWB-osto Break This Fake
Toinen upeasukuinen puoliveriori. Suvusta löytyy kaikenmoista vanhaa, mutta harva, jos yksikään noista nimistä on sellainen, jota löytyy Ionicista jo entuudestaan.

Westfalen-osto Blazerush Mixed
Tämä puolestaan on Mixedin kasvattimyynnistä mukaan tarttunut kaksipolvinen estetamma.

Westfalen-tuonnit Zikkurat GA ja Heidekorn GA
Tällä menolla westfalenista tulee kohta vähintään keskikokoinen kasvatusrotu! Mutta mikäs siinä. Uutta verta taas tarvittiin kesällä vaikka nämä eivät nyt vielä olekaan päässeet jalostuskäyttöön.

Ja miksi tyytyä vain hevosiin: Ponipalleron Norma Jeane, Saragis Eighteen Yellow Roses ja Saragis Feodor
Koiralauma sen kuin kasvaa vain, tuli dalmatialainen, afgaani ja toinen venäjänvinttikoira. Miten on sellainen kutina, että tämä leviää kohta käsistä...

– S

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2019

Tuomarikommentit 3.8.19 harvinaisten rotujen VSN-luokista

Olin tuomaroimassa Adinan harvinaisten rotujen VSN-näyttelyä, vastuullani olivat clevelandinruunikot, kanadanhevoset, Irish Sport Horset, marwarit ja budjonnyt eli melkoisen sekalainen seurakunta harvoin nähtyjä rotuja. Tässä tuomarikommentit luokista, jotka valitettavasti, vaikkakaan eivät yllättävästi, olivat hyvin pieniä.

2. Clevelandinruunikot
Tässä ainoa osallistuja oli taas vanha tuttu ori Basingstoke, joka niistää minulta aina sellaisen vähän vajaa 40 pistettä. Hieno ori, muttei siitä sen enempää, olen siitä jo muutaman saman kirjoittanut aiemmin.

4. Kanadanhevoset
Mukana oli vain yksi osallistuja ja ikävästi sen kuva ei ole kanadanhevosta nähnytkään. Yleisvaikutelmasta ja rotuleimasta tuli ykköset ja nekin on yläkanttiin. Eikä rakenne muutenkaan vastaa kanadanhevosen ihannetta edes sinne päin. Päästä ja etuosasta annoin kolmoset, kun ne nyt eivät ole noin erikseen arvioituina ihan mahdottoman toivottomia, muista sitten kakkoset mutta olisi voinut antaa ykkösetkin.

5. Irish Sport Horset
Yksi osallistuja tässäkin ja sekin on tuttu ori. Noin yleisesti ottaen ihan ok, pikkuisen kaipailisin enemmän ori-ilmettä ja massaa runkoon ja takaosaan, nyt näyttää varsin hennolta. Varsinainen ongelma löytyy etujaloista, vuohiset ovat pitkät ja vennot. Arvioin ne kakkosen arvoisiksi ja paitsi pudottaa pisteitä, se pudottaa myös enimmät palkinnot pois. Ei siis CH:ta vaikka luokkavoittaja onkin.

6. Marwarinhevoset
Marwareitakaan ei tule tuomarille vastaan kovinkaan usein, en muista että olisin aikaisemmin arvioinut tätä rotua! Ensimmäiseksi pitikin siis lähteä katsomaan, että miltä marwarin tulisi näyttää. Varsinaista rotumääritelmää ei oikein löydy ainakaan englanniksi, joten paras arvaukseni on sirohko, kevyt ratsutyyppi tai oikeastaan ehkä autiomaatyyppi, vähän samaan tapaan kuin vaikka ahaltek tai arabi, muttei niin hienostunut kuin jälkimmäinen. Rotutyypissä merkittävää ovat myös korvat. No, ainoa osallistuja oli tyypeiltään oikein hieno, mutta koska kuva on kovin vinosta otettu ja jouduin jättämään sekä kaulan että takaosan nollille, koska niitä ei vain näe, ei voi odottaa minkäänlaisia pisteitä. Muistakin rakennekohdista tuli kolmosta ja nekin vähän niinkuin säälistä.

10. Budjonnyt
Budjonny-luokassa muhi päivän jättiylläri. Olen budjonnyjen rakennearvostelun haastavuudesta kirjoittanut jo aiemmin (Tuomarikommentit 19.3. venäläisten rotujen VSN-näyttelyistä), joten ei siitä sen enempää. Usein budjonnyluokissa pisteet eivät nouse kovin kummoisiksi, koska osallistuvat hevosetkaan eivät ole kovin kummoisia. Toisin oli nyt!

Voittanut ori Priton Viktor on jotakuinkin tajunnanräjäyttävä tapaus. En ole ehkä koskaan nähnyt näin hienoa ja selkeää budjonnya. Okei, on sen rakenteessa omat ongelmansa (ehkä ei nyt voi puhua varsinaisista ongelmista, mutta sanotaan vaikka että eivät ole ihan täydelliset), runko on vähän kevyt eikä oikein suhteessa varsinkaan massiiviseen kaulaan, takaosa on lihakseton ja takajalkojen asennossa ja erityisesti lihaksikkuudessa olisi hieman toivomisen varaa. Mutta katsokaa nyt tuota rotuleimaa. Jos tämä ei huuda budjonnya, en tiedä mikä huutaisi. Pää on hieno myös, oli pakko rokottaa kuitenkin vähän jalouden puutteen takia, vaikka budjonnylta ei nyt odotetakaan erityisen jaloa ja kaunista päätä. Kaula on massiivinen, kuten sanoin, mutta muodoltaan erinomainen. Etuosa on lähellä täydellistä sekin.

Sitten samaan luokkaan osuu toinen erinomaista lähentelevä, hyvätyyppinen budjonnyori, Mironov. Ei ihan niin tyypikäs kuin voittaja, mutta selkeä budjonny joka tapauksessa ja tällä on erityisen hieno pää; runko, takaosat ja jalat ovat myös nelosen arvoisia. En yleensä anna 4 pistettä jaloista, jos kaviot jäävät piiloon, kuten tässä, mutta tällä kertaa kuitenkin sorruin. Etujalat ovat oikein hyvät, takajalkoja mietin kauan, pikkuisen antaisivat vaikutelmaa käyristä kintereistä, mutta on lihaksikkaat ja hyvät, vahvat sääret.

Luokan ainoa tamma jäi valitettavasti sitten melko vähille pisteille, se on hivenen takakorkea ja varsamaisen oloinen. Näiden häikäisevien orien tällä ei ollut paljon jakoa pisteiden suhteen.

– S