maanantaina, tammikuuta 02, 2017

Virtuaalisia suffolkinhevosia: Norton Hill Suffolks

Tänään oli taas päivä, jolloin olin pudottaa silmät päästäni nähdessäni ensiesittelyssä olevan tallin nimen: Norton Hill Suffolks. Suffolkinhevosia! Suffolkinhevoset ovat aina olleet Brittein saarten kylmäveriroduista se vähiten tunnettu, tinkereitä on suorastaan runsain mitoin niihin verrattuna ja suurelle yleisölle ovat tuttuja myös shiret ja clydesdaletkin, mutta suffolkinhevosia ei virtuaalimaailmasta ole löydä eikä ole koskaan löytänytkään.
Ehdin nopeasti jututtaa kävelevää historiankirjaa (tunnetaan myös nimellä Virginia) aiheesta ja hän totesi, ettei ainakaan muista koskaan törmänneensä suffolkinhevosiin muutamaa aivan satunnaista hajayksilöä lukuunottamatta, saati sitten että yksinomaan niihin keskittyvää tallia olisi nähnyt koskaan. Marineassa kuulemma oli aikoinaan yksi suffolk, suvuton ori Royal Heritage's Maximillian, mutta siitä ei koskaan mitään sen enempää tullut. Joten Norton Hill tekee kyllä historiaa rotunsa kanssa.

Koska suffolkinhevonen on listattuna meidän pitkän-pitkällä "näitä pitäisi joskus hankkia talliin" -listalla, alkoi jo pikkuisen syyhyttää että jos sitä omankin suffolkin hommaisi. Keksisi vaikka oriin ja tamman, varsan saattaisi saada kaupattua Norton Hilliin sitten.

–S

perjantaina, joulukuuta 30, 2016

Kiitos VRL (tai ainakin yksi hevosrekisterin hyväksyjistä)

Koska hanakasti arvostelen kaikenlaista, pitää vastapainoksi kiittääkin kun siihen on aihetta. Nyt on.
Naputtelin eilen isomman määrän hevosia VRL:ään rekisteröitäväksi. Joukossa oli wielkopolski-ori Indukcyjność Ion. VRL:n saitti ei yleensä selviydy kovin hyvin erilaisista erikoismerkeistä ja odottavien jonossa oriin nimi näkyikin muodossa Indukcyjno?? Ion. Ei ole ensimmäinen, joten en lähtenyt itse sitä korjailemaan (plus että veltto ei tällaisten pikkujuttujen takia viitsi tehdä mitään ylimääräistä).
Meni vajaa vuorokausi, kun sain hyväksyjältä viestin: hän oli korjannut oma-aloitteisesti nimestä pois erikoismerkit ja kysyi minulta, että onhan ok, kun ori meni rekisteriin nimellä Indukcyjnosc Ion. Toki se on ok, näyttää kivemmalta ja on kaikin tavoin fiksumpi muutenkin. Erinomaista toimintaa!

–S

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2016

Valitse itsellesi askellajirotu

Keskustassa oli puhetta askellajihevosista (kyseinen topikki) ja heitin eräälle rodun kanssa pähkäilevälle puoliksi leikilläni valintalistan askellajiroduista. ARJ:n ylläpito tarttui siihen ja lupasin tehdä vähän paremman listauksen aiheesta tänne blogiin. Kaikkia ARJ:n listaamia askellajirotuja en ole ottanut mukaan, vain ne itselleni tutuimmat.

Koko: ponikokoinen
Tyyppi: keskiraskas
Ulkonäkö: "tavallinen hevonen"
Värit: paljon erikoisvärejä tarjolla (kimo, päistärikkö, voikko, hallakko, hopea, tobiano, splashed white)
Yleisyys: yleinen
⇒ Islanninhevonen

Koko: keskikokoinen hevonen
Tyyppi: hyvin kevyt tai kevyt
Ulkonäkö: erittäin jalo ja näyttävä
Värit: jonkin verran erikoisvärejä tarjolla (kimo (harvinainen), voikko, tobiano)
Yleisyys: melko yleinen
⇒ Saddlebred

Koko: keskikokoien hevonen
Tyyppi:hyvin kevyt
Ulkonäkö: erittäin jalo ja näyttävä
Värit: jonkin verran erikoisvärejä tarjolla (kimo, voikko, tobiano)
Yleisyys: melko harvinainen
Risteytysrotu, jalostus helppoa
⇒ National Show Horse

Koko: keskikokoinen hevonen
Tyyppi: keskiraskas
Ulkonäkö: "tavallinen hevonen"
Värit: useita erikoisvärejä tarjolla (kimo, päistärikkö, voikko, hallakko (harvinainen), hopea (harvinainen), tobiano, samppanja, sabino/vastaava)
Yleisyys: melko harvinainen
⇒ Tennesseenwalker

Koko: keskikokoinen hevonen
Tyyppi: keskiraskas
Ulkonäkö: "tavallinen hevonen"
Värit: useita erikoisvärejä tarjolla (kimo, päistärikkö, voikko, hallakko?, hopea?, tobiano, samppanja, sabino/vastaava)
Yleisyys: hyvin harvinainen
⇒ Missourinfoxtrotter

Koko: keskikokoinen tai isohko hevonen
Tyyppi: keskiraskas
Ulkonäkö: barokkityylinen
Värit: joitain erikoisvärejä tarjolla (hallakko, tobiano, kimo?, voikko?)
Yleisyys: äärimmäisen harvinainen
⇒ Campolina

Koko: pieni hevonen
Tyyppi: kevyt/keskiraskas
Ulkonäkö: "tavallinen hevonen", espanjalaista leimaa
Värit: erikoisvärit harvinaisia (hallakko, päistärikkö, tobiano saattaa esiintyä)
Yleisyys: äärimmäisen harvinainen
⇒ Florida Cracker

Koko: keskikokoinen tai isohko hevonen
Tyyppi: keskiraskas
Ulkonäkö: barokkityylinen
Värit: erikoisvärit mahdollisia, riippuu taustasta
Yleisyys: hyvin harvinainen
Risteytysrotu, jalostus vaatii perehtymistä
⇒ Gaited Baroque

Koko: pienehkö hevonen
Tyyppi: kevyt/keskiraskas
Ulkonäkö: barokkityylinen
Värit: jonkin verran erikoisvärejä tarjolla (kimo, voikko, tobiano)
Yleisyys: hyvin harvinainen
⇒ Mangalarga

Koko: pienehkö hevonen
Tyyppi: kevyt/keskiraskas
Ulkonäkö: barokkityylinen
Värit: muutamia erikoisvärejä tarjolla (kimo, voikko)
Yleisyys: melko harvinainen
⇒ Paso fino

Koko: pienehkö hevonen
Tyyppi: kevyt/keskiraskas
Ulkonäkö: barokkityylinen
Värit: muutamia erikoisvärejä tarjolla (kimo, voikko)
Yleisyys: hyvin harvinainen
⇒ Perunpaso

Koko: pienehkö hevonen
Tyyppi: kevyt/keskiraskas
Ulkonäkö: "tavallinen hevonen", toisinaan melko jalo
Värit: paljon erikoisvärejä tarjolla (hopea hyvin yleinen, sen lisäksi päistärikkö, voikko ja hallakko, mahdollisesti samppanja)
Yleisyys: melko harvinainen
⇒ Kalliovuortenhevonen

–S

maanantaina, joulukuuta 12, 2016

Puoliveristen jalostus Ionicissa

Puoliverisistä tulin kirjoittaneeksi Keskustan pv-topikkiin, siellä vähän avasin näitä meidän puoliverijalostuksen käytäntöjä. Totesin samalla, että blogissa ei näistä asioista ole puhuttu kootusti, silloin tällöin vain jotain pieniä murusia mainittu jossain muussa yhteydessä.

Tämä postaus käsittelee siis vaatimattomasti seuraavaa aihetta: mitkä ovat Ionicin puoliverijalostuksen käytännöt, suuret linjat, ja ideologia?

Rodut
Lähden ensin katsastamaan rotuvalikoimaa. FWB on selkeä päärotu, kaikkia muita pv-rotuja käytetään sen jalostukseen. Trakehner ja oldenburg ovat muut rodut, joiden puhdasjalostusta meillä vähänkään isommassa mittakaavassa tehdään. Muiden rotujen kasvatteja syntyy satunnaisesti silloin kun sattuu olemaan sopivat vanhemmat tarjolla, mutta pääpiirteissään näitä hankitaan FWB-jalostusta silmällä pitäen. En toki kiellä, etteikö kiinnostaisi alkaa pienimuotoisesti kasvattaa westfaleneita, SWB:itä, DWB:itä, ranskanpuoliverisiä, ehkä KWPN:iä, hannovereja, ja holsteinejakin. Näistä ehkä vahvimmin pinnalla on westfalen, joita olen ostellut muiltakin talleilta enkä vain keksinyt itse kantahevosia.

Näiden ns. peruspuoliveristen lisäksi meillä pv-ratsujen ryhmään luetaan myös AWB:t, SGSH:t, RBSH:t, Cleveland hunterit (erilaiset cb-xx-risteytykset), ja muut sekalaiset puoliveriset (jotka eivät täytä FWB:n polveutumisvaatimuksia, ts. suvussa on jotain jännempiä rotuja). Näitä en nyt kuitenkaan käsittele tässä postauksessa, koska ne pääsääntöisesti eivät ole sallittuja FWB-jalostuksessa. AWB:t olisivat useimmiten käyttökelpoisia FWB-jalostuksessa, useimmat menisivät FWB:istä itsekin sukunsa perusteella.

Yleisesti ottaen näissä puoliveriasioissa pysyttelen kuitenkin vanhoissa perinteisissä keskieurooppalaisissa ja pohjoismaisissa kantakirjoissa. Jostain syystä jotkin amerikanpuoliveriset tai brasilianpuoliveriset eivät jaksa innostaa, vaikka rehellisyyden nimissä ne ovat ihan sama asia.

"Puhdasjalostus"
Ionicissa (ja olettaen että Virginialla jo ennen Ionicia) on ollut tarkka jako sen kanssa, että FWB on se "sekoitelmarotu" ja muita jalostamme ns. puhtaina. En siis halua nähdä esimerkiksi SWB:n suvussa hannoveria, holsteinia, DWB:tä tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan paitsi SWB:itä. Tiedän kyllä: tämä ei nojaa varsinaisesti reaalimaailman jalostuskäytäntöihin mitenkään, kun trakehneria lukuunottamatta likipitäen kaikki pv-kantakirjat ovat ainakin jossain määrin avoimia.
Toisaalta mikään kantakirja ei tietääkseni ole niin avoin, että jalostuksessa sallittaisiin ilman minkäänlaista hyväksytysprosessia kaiken maailman puoliveriset ja virtuaalimaailmassa taas mitään hyväksytysprosesseja ei ole. Täällä on perinteisesti muiden kuin FWB:n kanssa käytetty puhdasjalostusta, törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan se on hyvä niin ja sillä periaatteella meilläkin mennään.

Itse olen jopa niin tiukka, etten "hyväksy" edes täysiveristä omassa jalostuksessa. Merkitsen esimerkiksi xx-KWPN-risteytyksen FWB:ksi. Muiden kasvatteja ostaessani saatan kyllä katsoa tätä vähän sormien läpi jos täysiveriprosentti on matalahko ja hevonen muuten kiva. Trakehner toki on poikkeus.

Lajipainotukset
Ikäväkseni täytyy todeta, että meillä puoliveristen lajipainotukset ovat tylsiä: ylivoimaisesti suurin osa on este- tai kouluratsuja. Kenttähevosia on vähän, valjakkohevosia ei kai yhtään. Asia pitäisi korjata kyllä! Kouluratsastus on ratsastuksen lajeista muutenkin suosikkini, joten jos meillä on paljon kouluhevosia, sille on syynsä.

Oikeastaan kaikkien rotujen kohdalla meillä on tehty nämä kaikki 12 vuotta niin, että kun yhdistetään koulusukuinen hevonen estesukuiseen, tuloksena on kenttäratsu. Kohtalaista idiotismia siinä mielessä, että vaikka kenttäratsastuksessa toki on kouluosuus, koko laji nojaa enemmän hyppäämiseen ja rataesteet ovat vielä ihan toinen asia kuin maastoestekoe. Joku koiranleuka sanoi joskus että hyvä kenttähevonen syntyy siten, että hyvältä estehevoselta otetaan aivot pois, jotta se ei tajua miten hullujen hommaa kenttäratsastus on. Vai puhuikohan se kenttäratsastajista... :)

Reaalimaailmassa eivät lajipainotukset polveudu ihan yksi yhteen vanhemmilta varsoille, olikohan se Salinero vai Totilas, joka polveutui pääosin estelinjoista. Tietenkin virtuaalimaailmassa on mahdotonta millään tavoin testata hevosen soveltuvuutta eri lajeihin, joten jotenkin täällä pitää nuo lajipainotukset päättää. Mietin tässä silti, että joskus vain pitää yhdistää koulu- ja estehevonen, niin mikä siitä varsasta sitten voisi tulla.

Joidenkin rotujen kohdalla on vielä ihmeellisiä vinoumia. Westfalenit ovat kaikki estehevosia tällä hetkellä (on kyllä tulossa pari kouluratsuakin, kunhan saan sivuja tehtyä!), ranskanpuoliverisistäkään ei kouluhevosta löydy. Oldenburgit taas ovat kouluratsuja jokainen. Tätä juttua pitäisi ehkä vähän tasailla.

FWB
Kuten yllä todettiin, FWB on meille se "sekoitelmarotu", jonka jalostuksessa käytetään mielellään muita pv-rotuja ja aika usein täysiverisiä vielä kaupan päälle. Suhtaudun hieman nuivasti suvuttomiin FWB:ihin, vaikka on niitä meillä ollut ja ainakin osittain sellaisista polveutuvia FWB:itä vaikka kuinka paljon. Tykkään siitä että näen FWB-jalostuksen alkaneen joistain muista kantaroduista.

Ja mitä enemmän rotuja, sen parempi! Tajusin taannoin noita sukuja selatessani, että meidän FWB:issä on lähes poikkeuksetta aina trakehneria, usein vieläpä huomattavalla prosentilla. Toisaalta se ei ole ihme, meillähän on tallissa paljon trakehnereita, joten niitä on helppo käyttää FWB-jalostukseen. Ja ei minua noin yleisesti ottaen haittaa trakehner suvussa, koska se on suosikkejani puoliverisistä. Mutta on se vähän tylsää kyllä.

Täysiveristä käytän FWB-jalostuksessa myös, mutta yleensä pyrin siihen että täysiveriprosentti olisi maltillinen, alle 50. Toki tallista löytyy tälläkin hetkellä muutamia hevosia, joiden suvusta 75% on täysiveristä, joko englantilaista tai angloarabia, mutta näitä sitten taas yhdistelen mieluummin joihinkin muihin kuin täysiverisiin tai sellaisiin puoliverisiin, joiden suvussa on paljon täyttä verta.

Trakehner ja anglo-trakehner
Ensin termistöasiat selviksi: meillä anglo-trakehneriksi nimitetään hevosta, jonka suvussa on 25% tai enemmän täysiveristä tai shagyaa. Trakehner se anglo-trakehnerkin on, mutta jalostuksellisista syistä olemme päätyneet jo vuosia sitten tällaiseen nimityseroon.

Meillä on paljon anglo-trakehnereita. Se johtuu siitä, että trakehner-kanta ei ole ollut varsinaisesti kovin laaja kun tässä nyt tätä jalostusta on uudelleen aloiteltu ja jotta kaikkia hevosia saataisiin käytettyä jalostukseen tarpeeksi, on niitä yhdistelty sitten erilaisiin täysiverisiin. Anglo-trakehnereidenkin kanssa pyrin siihen, että se täysiveristä/shagyaa ei olisi suvussa enempää kuin se 50%. Tällä hetkellä kaipailisin talliin kovasti lisää trakehnereita, ne ovat oikeasti vähemmistönä.

Oldenburg
Oldenburg on Virginian vanha lempirotu ja perinteisesti ollut raskaamman tyyppinen kuin kevyt trakehner ja kevyt tai keskiraskas FWB. Eiväthän nämä puoliveriset nykyään toisistaan eroa ja raskaampia hevosia on pyritty keventämään parempien urheiluhevosten toivossa, mutta meillä nyt mennään tällä mallilla. Ehkä osittain siitäkin johtuu se, että kaikki oldenburgimme ovat tällä hetkellä kouluratsuja. Oli meillä taannoin yksi kenttä-oldis, sillä ei sentään ollut kuvana mitään mörssäri-puoliveristä.

Oldenburgien kohdalla olen erityisen iloinen siitä, että olen onnistunut pyydystämään talliin muutamia pitkäsukuisia tammoja, joiden suvuista löytyy hevosia Ionicin alkuvuosilta, lähinnä tuontiori Götterdämmerung ja tuontitamma Sigfrieda II. Ionicissa syntyi vuosina 2004-05 vain 11 oldenburg-kasvattia ja kantahevosten määrä oli kovin pieni, niin että niiden harvojen säilyminen tähän päivään asti on hivenen uskomatonta.

Vastapainoksi oldenburgien suvuista löytyy yksi pahimmista ongelmista: tamma Honeybee. Ei siinä mitään, hieno suprantilainen tuontitamma, mutta kun se on jotenkin onnistunut uimaan likimain jokaiseen sukutauluun! Osittain ihan ikioma moka, kun ostin Honeybeen varsan Suprant Honeysucklen ja se varsoi peräti 5 oldenburg-varsaa, kaikki jäivät Ioniciin, koska kaikilla oli niin hieno isäori. Mutta että menin sitten ostamaan muutaman muunkin oldenburgin, joiden suvuista kyseinen tamma löytyi. En ymmärrä miksi. (Ymmärränpäs! Hienoja hevosia ovat)

–S

maanantaina, marraskuuta 21, 2016

Miksi vihaan Photobucketia?

Tämä ei koskaan jaksa varsinaisesti ilahduttaa.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että niin monella tallilla kuvat kuitenkin ovat Photobucketissa. Onko ilmaispalvelimilla tai joillain web-hotelleilla edelleen niin tiukat kaistarajoitukset, että kuvat on pakko ladata muualta? Vai tila niin rajattu, tai kenties tiedostojen määrä? Vai onko joillain ilmaispalvelimilla luotettavuusongelmia kuvien näyttämisen suhteen?

–S

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2016

Penrose Shires

Milloin olette viimeksi nähneet shirenhevostallin? Tai ylipäänsä mihinkään raskaisiin kylmäverisiin erikoistuneen siittolan? Niin, kunhan ei jouduttaisi menemään Aiasiin asti, jotain irlannincob-kasvattajia on saattanut olla kyllä sen jälkeenkin. Mutta nyt osui foorumeilta silmään Penrose Shires, nimensä mukaisesti shirenhevosiin keskittyvä talli.

Koska shirenhevosia on virtuaalimaailmassa kovin vähän ja nekin hajallaan, yksi siellä, toinen täällä, Penrose on aloittanut kasvatustaan pääasiassa suvuttomilla hevosilla. Muutaman suvullisenkin hevosen omistaja on talliinsa löytänyt ja yksi oma kasvatti on syntynyt jo. Siitä se alkaa, toivottavasti myös jatkuu mahdollisimman kauan, vaikka tiedän toki helpompiakin asioita kuin kasvattaa jotain rotua käytännössä yksin. Se loppuu jossain vaiheessa, joko jalostushevosten puutteeseen tai hevosmäärän räjähdykseen.

Penrosen hevosilla on aivan ihastuttavia kuvia ja siitäkös minä pidän. Törkeän hienoja ja upeita hevosia jok'ikinen. Plussaa toki on se, että meidän ainokainen shiretamma Masquerade LAC löysi sieltä itselleen sulhon, Odds Of Vengencen. Komea kaveri ja vieläpä kimo!

–S

perjantaina, marraskuuta 04, 2016

Hevostalli.netin kuolema?

Se tapahtui minun silmissäni yhtäkkiä, sillä aikaa kun puuhailin tässä syksyn mittaan kaikenlaista muuta ja velttoilin virtuaalihevostelun suhteen. Yhtäkkiä ht.netin virtuaalipalstalla ei vain ollut enää viestejä. Eihän se sinänsä mikään hirveän suuri yllätys ollut, niin että viestimäärä olisi pudonnut yhdessä yössä puolesta tuhannesta nollaan. Virtuaalitallipalsta oli hiljentynyt pikkuhiljaa jo paljon aikaisemmin, osin toki myös jonkinlaisen virtuaalilaman takia.

Toki osasyy ht.netin hiljaisuuteen on se, että tuli Keskusta, jo yksinomaan teknisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimaisesti parempi foorumi (ainakin näin käyttäjän näkökulmasta). Onhan noita foorumiyritelmiä ollut aiemmin, useitakin, mutta yksikään niistä ei ole alkuhässäkän jälkeen jäänyt pystyyn, poislukien VF, mutta viime ajat sekin on ollut kovin hiljainen. En tiedä miten kauan Keskusta on ollut pystyssä, oletan sen kuitenkin olleen tulilla niin kauan että kaikkein kriittisimmät ensiajat ovat jo ohitse.

Jos minulta kysytään, sanoisin että ehkä oli jo aikakin siirtyä pois ht.netistä. Foorumi on ollut toiminnoiltaan tismalleen samanlainen vuosikausia, minkäänlaista näkyvää kehitystä ei ole tapahtunut. Ulkoasukin on jotakuinkin vuosikymmenen vanha, en muista milloin se muuttui vihreästä nykyisen ruskeasävyiseksi, mutta silloinkin kyseessä oli lähinnä vain värin vaihto. Toki ulkoasuun on tehty pieniä viilauksia senkin jälkeen ja esimerkiksi foorumin mobiiliversio on ollut varsin toimiva, silloin harvoin kun olen sitä kokeillut.

Tietenkin tällainen yksinkertaisuus, muuttumattomuus ja paikoillaan pysyminen on toiselta kannalta katsoen hyväkin puoli. Foorumin käyttö on helppoa ja hommat pysyvät tuttuina vuodesta toiseen. Jotkut tykkäävät, toiset eivät. Minulle se kertoo lähinnä sitä, että tähän foorumiin ei olla haluttu panostaa vuosikymmeneen.

Toisaalta ymmärrän toki senkin, ettei tähän foorumiin haluta uhrata resursseja. Ilmaisen foorumin tarjoaminen ei ole kovin hyvää liiketoimintaa, menoja on mutta tuloja ei. Mainosbannereista saa tuloja hyvin vähän ja kaikki jotka suinkin osaavat, ovat kytkeneet adblockerit sun muut päälle että nekään eivät näy (en ole ihan syytön tähän itsekään). Maksullisista kännykkälogoista on aika ajanut vähän ohitse. Moderointiin voisi käyttää kokonaisen ikuisuuden, sosiaalinen media kilpailee vahvasti kävijöistä ja huomiosta, tekniikkakin vaatisi ylläpitoa ja sitten käyttäjät vielä huutelevat uusien ominaisuuksien perään.

Ht.netin hyvät puolet ovat aina olleet sen helppokäyttöisyys, keveys, ja luotettavuus, sekä tietenkin sen tunnettuus. Sen oppi tuntemaan koko ei-hevostelevakin Suomi viimeistään vuonna 2008, kun riettaan ruunan tapaus lähti leviämään netissä. Hevosharrastajathan olivat paikan tienneet jo vuosia ennen sitä. Minä itse en tiedä, mikä alunperin teki ht.netistä sen "the hevosfoorumin". Vuosien mittaan ovat useat muutkin tahot kyllä yrittäneet saada pystyyn erinäköisiä hevosfoorumeita mutta niiden menestys on ollut taannehtivaa, ellei perin juurin heikkoa. Virtuaalipuolella vanha hevoset.com oli pitkän aikaa lähes tasaveroinen kilpailija ht.netille, mutta sittemmin se lopetti.

Mutta kuten kaikki ht.netissä aikaansa viettäneet virtuaalihevostelijat tietävät, se foorumin puutteet ovat suuret. Pakkorekisteröinnin puute ja siitä seurannut anonyymien ja puskanickien rellestäminen. Sadan viestin raja ketjua kohden. Viestien muokkaamistoiminnon puute. Hakutoiminnon heikkous viime vuosina. Viestiketjujen satunnainen katoaminen joko kehnon moderoinnin takia tai sitten muuten vain. Niinpä toivotan Keskustan ylläpidolle menestystä fooruminsa kanssa. Pitäkää mielessä nuo kolme seikkaa, jotka listasin ht.netin hyviksi puoliksi: helppokäyttöisyys, keveys, ja luotettavuus. Siihen yhdistettynä järkevä moderointilinja ja sopivasti mainostusta, niin luulisi rullaavan.

Vielä kun oppisin linkittämään siellä...

– S

torstaina, lokakuuta 27, 2016

Metsästyskauden aloitus, osa 1

Tämä teksti on ottanut kovasti ideaa J:n topikista Hunting-kauden avaus, jossa mainostetaan Hemsburyn (kannattaa käydä vilkaisemassa, vähän erilaisia hevosia tarjolla ja kiva talli) metsästyskauden avajaisia.


Sain kutsun metsästyskauden avajaisiin ja ryntäsin sen kummemmin asiaa miettimättä vastaamaan Yes-Ja-Oui-Да, "kyllä" kaikilla maailman kielillä ja pari huutomerkkiä perään. Vihdoinkin jotain sopivan aristokraattista tämän kaiken lannan lappaamisen vastapainoksi. Näin itseni jo laadukkaassa tweedissä maailman komeimman hevosen selässä, kiitämässä vaivattomasti sumuisessa syysaamussa ja nauttimassa samppanja-aamiaista jälkikäteen.

Sitten vain valikoimaan hevosta. Se osoittautui hivenen haastavaksi, koska hevosiahan löytyy joka lähtöön. Tärkeintä on tietenkin se, että hevonen kiinnittää varmasti huomiota. Sen pitäisi siis olla iso ja eksoottisen värinen, mielellään ori että saataisiin pikkuisen kipinää hommaan. Totta kai sen pitäisi osata hypätäkin, ettei se nolaisi minua kompastumalla pensaaseen.

Billabongia harkitsin pitkään, se täyttäisi kaikki nuo speksit. Paha vain että herra Hienohelma luultavasti pyörtyisi nähdessään maastoesteen tai ainakin me päätyisimme pää edellä ensimmäiseen ojaan. Kaikki muut puoliveriset jouduin hylkäämään, oriit ovat liian säpäköitä tällaiselle tätiratsastajalle, tammoilla on varsat alla tai jotain muuta vikaa. Estehevoset eivät selviäisi välttämättä maastossa, kenttähevoset saisivat minut näyttämään itsemurhakandidaatilta ja todennäköisesti taittaisin niskani. Ja varmasti kaikilla on jonkin sortin puokki alla siellä.

Piti vaihtaa sitten muihin rotuihin. Fearsome oli seuraava suosikki, eksoottinen väri puuttuu kyllä, mutta rotu sopisi peri-englantilaiseen maaseutuun. Vaunujen eteen, tosin. Fearsomea ei voi sanoa kovin kummoiseksi hyppääjäksi, toisaalta se hitaana ja huolellisena suorittajana selviäisi perille vuorokausi muiden jälkeen.

Ponit ovat liian pieniä pääsääntöisesti, tennesseenwalkereista löytyisi mukavia maastohevosia, mutta kaikkien hyppykyvyistä ei voi puhua ja jotenkin ne eivät tuntuneet sopivilta. Arabit... no, jos minä hyppäisin jonkin pienen ja siron arabin selkään ja aikoisin hypätä esteitä, paikallaolijat varmaan soittaisivat eläinsuojeluun. Toisaalta en kyllä aio ottaa mitään työhevosmuhkuakaan alle, koska se hyppääminen.

Päänvaivaa tuotti toki myös pukeutuminen, jonka toki olisi syytä mätsätä hevosen väriin, mutta takkejahan löytyy joka väriä tarvittaessa. Kunnes sitten sain vuosisadan idean: naistensatula! Viktoriaanisen ajan hulmuavat helmat, napakasti istuva takki, joka korostaisi kaunista ryhtiä, pitsikoristeetkaan eivät olisi mitenkään poissuljettuja. Korkea silinteri päähän, kasvojen eteen verkkohuntu. Olisin takuulla tapahtuman puheenaihe! Arvasinhan minä että ne naistensatulaharjoitukset vielä jonain päivänä kannattaisivat!

Tämä idea ratkaisi myös hevosvalinta-ongelmani. Vain aniharva hevonen meillä on ylipäänsä totutettu naistensatulaan ja niistä muutamasta ainoa sopiva on Joska. Ei ihan sitä mitä alunperin hain, mutta ihan hyvä näin. Saan ainakin umpijärkevän hevosen alleni, hyppykyvyssä ei ole minkäänlaista moittimista ja jos kapasiteetti loppuukin, niin Joska on sen kaliiperin jyrä, että se menee sitten läpi vaikka tiilimuurista. Vaikka onkin ori, se on täysi lapanen käsitellä, siirtolohkarekin lähtee helpommin käsistä kuin Joska. Ja kyllähän toki musta, isohko ja raskaammanpuoleinen ori varmasti kerää katseita, eikä samanrotuista tule takuulla vastaan. Lisäksi mustan hevosen kanssa passaa mikä tahansa väri, joten voisin noudattaa mielitekojani (paitsi ei punaista, siitä ei tykättäisi perinteellisistä syistä).

Valmistautuminen tapahtumaan aloitettiin heti. Maastoilin ja hyppäsin Joskan ja naistensatulan kanssa. Etsin ompelimon, jolla on jotain käsitystä naisten ratsastusasuista ja muista asiaanliittyvistä tilpehööreistä. Asiat järjestyivät parhain päin kun löi tarpeeksi paksun nipun puntia tiskiin. Kankaaksi valikoitui upeansininen twilli, ei ihan niin sähäkkä kuin sähkönsininen, hieman hillitympi muttei tummempi. Mustat koristeet sopivat siihen kuin nenä päähän. Vielä mustat saappaat, nahkahansikkaat, silinteri ja huntu, niin olisin valmis.

(jatko-osa seuraa kunhan ehdin joskus editoida)

–S

torstaina, lokakuuta 20, 2016

Inspiraatio hukassa

Joo, hiljaista on ollut. Selityksiä löytyy toki: ensin oli parin viikon lomamatka, sitä seurasi viikon jetlag. Sitten kun siitä oli suunnilleen toipunut, iski flunssa ja sitä on nyt yskitty tässä huolella useampi viikko jo. Töissä pitää käydä, Ingressissä alkaa viimeiset miljoonat olla käsillä matkalla kohti L16:a. Hamsterinäyttelyt. Puoliso työmatkalla. Kiinnostava kirja. Kotityöt.

Tekosyitähän nämä kaikki ovat, jos ihan rehellisiä ollaan. Poden pahalaatuista inspiraatiopulaa koko virtuaalihevostelun suhteen. Myönnän sen olevan jopa niin paha, että olen harkinnut lopettavani koko harrastuksen tai ainakin tekeväni jotain todella radikaalia sen suhteen. Syy on selvä, kirjoitin siitä jo vuosi takaperin blogiin: hevosia on liikaa.

Minua on alkanut ihan oikeasti syödä se seikka, että aina kun suunnittelen uutta kasvattia ja kun teen sille sivuja, olen tosi innoissani. On hieno suku, tosi kivat vanhemmat, tälle voisi saada jonkin hienon värinkin vielä ja tuokin nimi suvussa kertautuu, kiva juttu, se on hieno hevonen. Ja sitten se on siinä, en ehdi innostua siitä hevosesta käytännössä enää koskaan, koska siinä vaiheessa kun sillä teetän varsoja, on hevonen yleensä vanhahko ja teetän sillä varsoja vain siksi, että kehtaan kuopata sen seuraavaksi. Lisäksi hieno = pitkä suku on ongelma, koska sille on vaikea löytää sopivia tammoja/oreja tai ainakin siihen menee aikaa. Mitä isompi rotu, sen enemmän on myös vaihtoehtoja ja niiden kaikkien läpikäymiseen menee aikaa siihenkin. Tyydyn usein pariin ensimmäiseen löytämääni yksilöön, joiden suvut sopii jotenkin. Ja sitten kun tiedän tämän jo etukäteen, niin uudelle kasvatille sivuja tehdessä jo valmiiksi surettaa eikä siitä jaksa innostua kun tietää kuitenkin miten siinä käy.

Harkitsin ihan vakavasti sitä, että luovun suurimmasta osasta rotuja ja jätän pari-kolme järkevän kokoista rotua. Virginian kommentti tähän ei ollut rohkaiseva: "BTDT ja sitten perustin Ionicin. Valikoipa vaan pari rotua ja kerro sitten mullekin miten se onnistuu" (BTDT = been there, done that). Ikävä kyllä, minun on tunnustettava Ginin olleen oikeassa. Ei siihen pysty! En minä!

Mikä sitten neuvoksi? Kasvatustoiminnan lopettaminen? Perustaisinko uuden tallin, jonne ottaisin Ionicin joka rodusta 1-2 mieluisinta yksilöä (valikoipa nekin joo) "panostusponeiksi"? Mitä minä sitten teen niille ostohevosille, joille olen luvannut jalostuskäyttöä ostaessani? Kun toisaalta niitä ei huvittaisi kipata vastuuttomasti takaisin kasvattajallekaan, loppuelämän kodin kuitenkin luvannut ja kaikkea. Panisin pillit pussiin kokonaan sekä Ionicin että Gin Ahaltekin suhteen? (tällekään vaihtoehdolle Gin ei antanut kovin kummoisia toteutumismahdollisuuksia)

En todellakaan tiedä vielä. Sen kuitenkin lupaan että tein nyt mitä hyvänsä, niin Ionicin sekä GA:n sivut tulevat kyllä pysymään netissä, yksikään hevonen ei katoa, jos se minusta riippuu. Ja toistaiseksi en nyt aio ihan suorilta lopettaa tai tappaa kaikkia hevosia, ne jäävät ainakin roikkumaan, ainakin hetkeksi aikaa. Mutta että jos kiinnostaa ostaa jotakin, niin nyt on todellakin oikea aika siihen!

–S

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2016

Kahden nollan tähden


Koska VRL-329 on eri asia kuin VRL-00329?
Nyt vittu oikeasti, joku raja sitä pitää pilkunnussimisellakin olla.

(Ja ei, en aio pyytää anteeksi kielenkäyttöäni. En myös aio poistaa näkyvillä olevaa hyväksyjän VRL-tunnusta, tehköön sellaista duunia jonka kehtaa tekemäkseen tunnustaa. Enkä halua anteeksipyyntöä yhtään miltään taholta, koska perkele se ei riitä siihen että kymmenien hevosten rekisteröintihakemukset hylättiin tällä perusteella ja että se olen MINÄ, joka joutuu ne uudestaan näpyttelemään.)