maanantaina, syyskuuta 28, 2020

Brandubh Stud ja irlannintyöhevoset

 Keskustassa tuli vaihteeksi vastaan mielenkiintoinen tallitulokas, Brandubh Stud. Kiinnostavan siitä tekee kasvatusrotu, talli nimittäin keskittyy irlannintyöhevosiin. Irkku on harvinainen näky virtuaalimaailmassa vaikka aina satunnaisesti niitä saattaa tulla vastaan ja muistelen lukeneeni jonkun harrastajan haaveilleen niiden kasvatustoiminnastakin. En tiedä sitten, minun tutkaani ei ole koskaan osunut oikeasti vakavasti otettavaa irkkukasvattajaa, joten oletan ettei niitä suuremmin ole. Olisin mielelläni kuitenkin väärässä.

Kommentoin tallista jo tärkeimmän Keskustassa: hevosten kuvat alleviivaavat sitä, miten hieno rotu irlannintyöhevonen on. Siinä on paljon samaa kuin clevelandinruunikossa, vaikka tiettävästi nämä eivät ole mitenkään erityisen lähisukuisia hevosia keskenään. Molemmat ovat tuhteja, mutta selkeästi lämminverisiä (irkkukin nimestään huolimatta), urheilullisia vaikka vahvarakenteisia ja varsinkin oriit ovat parhaimmillaan niin komeita ettei niitä usko oikein edes todellisiksi.

Irlannintyöhevonen oli yksi Ionicin alkuperäisiä kasvatusrotuja, mutta sen tarina tuli päätökseen muutaman vuoden kasvatuksen jälkeen. Aina se vähän on harmittanut, niin harmitti aikoinaan clevelandienkin hukkaaminen. Clevelandinruunikko on tehnyt paluun Ioniciin, olisiko nyt irlannintyöhevosen aika? Brandubhista kuulemma saisi kasvatteja...

– S

maanantaina, syyskuuta 21, 2020

Adinan VSN-näyttelyt 13.8.

Tuomaroin elokuussa Adinan VSN-näyttelyissä pari luokkaa. En tiedä mitä olin varsinaisesti ajatellut, kun olin tuomariksi suostunut. Ei haflinger-luokassa mitään ongelmaa, haflingerien tuomarointi onnistuu kyllä. Mutta kun sen lisäksi olin lupautunut arvostelemaan myös muiden harvinaisten rotujen luokan! Yleensä pidän tapanani pysytellä visusti erossa suomenhevosten lisäksi friisiläisistä ja raskaista kylmäverisistä ja siksi kieltäydyn yleisistä harvinaisten rotujen luokista. Nyt en tiedä mitä olin oikein ajatellut suostuessani tähän tuomariksi, vaikka sinne olisi voinut tulla ties mitä kamalan vaikeita rotuja.

En nimittäin huomannut erhettäni ennen kuin aloin luokkaa arvostella. Ensimmäinen hevonen luokassa taisi olla shire ja olin pyörtyä. Piti ihan tarkistaa sähköpostista, että se todellakin olin minä joka olin lupautunut tuomaroimaan luokan ja että todellakaan raskaita kylmäverisiä ei oltu rajattu luokan ulkopuolelle. Ei siinä kuitenkaan muu auttanut kuin alkaa paukuttaa läpi shirenhevosten rotumääritelmää ja vertailun vuoksi kaivaa muutamia kuvia reaalimaailman voittoisista shirenhevosista. Luulen, ja totisesti toivon, selvinneeni siitä jotakuinkin kelvollisesti, samoin kuin luokasta löytyneestä suffolkinhevosesta. Onneksi loput luokan hevoset olivat tuttuja ja turvallisia jenkkirotuja eivätkä esimerkiksi niitä friisiläisiä, joista tajuan ehkä vielä vähemmän. Se shire muuten oli sen verran hyvännäköinen tapaus, että se voitti luokkansa 39 pisteellä. En tiedä sorruinko yleiseen löperyyteen arvostelussa.

Haflingerienkin luokasta on sanottava sananen. Haflinger on harvinainen näky virtuaalimaailmassa, puhumattakaan VSN-näyttelyistä, mutta rotuna se ei ole sinänsä vaikea. Se on itse asiassa varsin nätti ja kiva rotu. Tuomaroin niitä oikein mielelläni ja tuomaroisin enemmänkin jos niitä vain olisi! Luokkaa tuomaroidessa piti kuitenkin käydä lunttaamassa rotumääritelmiä suurennuslasin kanssa, sillä luokasta löytyi lopulta yksi alamittainen hevonen. Kaikki rotuyhdistykset maailmalla ovat selkeästi sitä mieltä, että alle 140 sentin säkäkorkeus ei ole toivottavaa ja sellaisella ei ole asiaa ainakaan varsinaisiin kantakirjoihin.

Niin tai näin, selvisin raskaiden kylmäveristen tuomaroinnista hengissä ja ehkä jopa kunnialla. Tapaa tästä ei kuitenkaan tule, sillä olen edelleen varsin epävarma näiden kanssa. Aion jatkossa kytätä entistä tarkemmin luokkarajoitukset läpi, ettei tule tehtyä samanlaisia möhläyksiä, mutta jos niin käy, tiedän ettei se ehkä ole katastrofi ja virtuaalimaailmanloppu.

– S

maanantaina, syyskuuta 14, 2020

20 varsaa yhdellä hevosella – hot or not?

 Edellisessä postauksessa (Laatispalkittu hevonen!) esittelin meidän hannover-laatuarvostelussa palkitun  oriin Carrot In Cappuccino DFC, joka sai palkintonsa osittain sen takia, että teetin sillä 20 varsaa. Näitä 1 on AWB, toinen SGSH, 3 jotain muita kuin puoliverisiä (knabstrupeja ja yksi ratsuponi), mutta loput 15 ovat FWB:itä. 

Onko tässä nyt mitään järkeä teettää noin paljon puoliverivarsoja yhdellä ja samalla oriilla? Hyvä kysymys, en tiedä, mutta ehkä joskus 5 vuoden päästä tiedän. Kyseessä on siis virtuaalinen eläinkoe tai jotakin sinne suuntaan, sillä ihan pelkästään laatispalkinnon takia en teettänyt yhdellä hevosella noin montaa varsaa.

Yritän ostella mahdollisimman paljon vierassukuisia hevosia tai käyttää niitä omassa jalostuksessani muuten. Mitä harvinaisempi rotu, sen tärkeämpää tämä on. Sen sijaan puoliveristen kanssa olen ollut vähän lepsu. Niitä on tarjolla sen verran runsaasti, etten jaksa jokaiseen myyntipostaukseen tarttua, vaikka siellä kenties olisikin ihan erisukuisia hevosia kuin meillä on. Luotan siihen, että niitä on tarjolla silloinkin kun kipeästi tarvitsen jotakin tietynlaista yksilöä. Toistaiseksi tämä on pitänyt aika hyvin paikkaansa.

Toinen syy kehnonlaiseen ostointoon on se, että meillä on puoliverisiä, varsinkin FWB:itä niin paljon, että ne uudet ostohevoset hukkuvat sinne massaan. Niin moni hieno- ja vierassukuinenkin hevonen jää auttamatta massan alle, kun teetän sillä tavanomaiseen tapaan vain muutaman varsan, kuten omilla kasvateillanikin. Mielessä on kuitenkin pyörinyt jo kauan että mitä jos kokeilisi joskus käyttää jotakin vierassukuista hevosta jalostuksessa todella runsaasti. Miten se vaikuttaisi hevoskantaan, mitä siitä seuraisi? Hannover-laatiksen varsapisteytys tarjosi tähän hyvän tekosyyn.

Pahin skenaario minkä pystyn kuvittelemaan on se, että Carrotista tulee muutaman sukupolven kuluessa suuri riesa 15 FWB-varsansa takia. Niitä varsoja on niin paljon ja vaikka niitä taas ei käytettäisi mitenkään massiivisesti jalostuksessa, pelkkä määrä saattaa riittää tekemään Carrotin nimestä murheenkryynin, koska en minä todennäköisesti käytä ei-carrotilaisia hevosia jalostuksessa yhtään sen enempää. En silti näe, että se olisi mikään ylitsepääsemätön ongelma, koska jo yllä totesin puoliverisiä ja puoliverisukuja olevan niin paljon. Voin siis hankkia suht helposti ei-carrotilaisia hevosia itselleni ja ongelma on sillä hoidettu.

Mahdollisen ongelman välttäminen onkin se syy, miksi valitsin koeroduksi juuri puoliveriset. Alunperin ajattelin, että mitä jos kokeilisin samaa terskinhevosilla tai frederiksborgeilla, mutta tyrmäsin sen täysin pöljänä ajatuksena. Arabeilla se voisi toimiakin ja toisaalta meidän pitkäsukuisten arabien suvut ovat kovin Ionic-voittoiset, niin pitkä- ja vierassukuinen ori siellä seassa olisi "näkynyt" ehkä jopa paremmin kuin puoliverisillä. Ionicin puoliverisethän ovat kaikki ostosukuisia, ainakin jos puhutaan pitkäsukuisista ja yksi uusi vierassukuinen siellä seassa ei ole mikään kovin silmäänosuva asia.

Nähtäväksi siis jää, mitä tässä tapahtuu. Palaan asiaan joidenkin vuosien kuluttua!

– S

maanantaina, syyskuuta 07, 2020

Laatispalkittu hevonen!

Nyt se on kuulkaa tapahtunut. Meillä on ihan oikea laatuarvostelussa palkittu hevonen enkä puhu YLAsta!

Sitten kun olette saaneet keräiltyä loksahtaneet leukanne lattialta, paljastettakoon että kyseessä on Hannover-yhdistyksen latuarvostelu, jonka heinäkuisessa tilaisuudessa omistamani ori Carrot In Cappuccino DFC palkittiin kolmosella. Itse asiassa se olisi saanut kaiketi kakkospalkinnon, jos emän sivu olisi toiminut arvosteluhetkellä. (Ihan kuin minä olisin henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että Suntuubi pani lapun luukulle, mutta se on toisen tarinan aihe se.)

Ymmärtääkseni tämä hannover-laatuarvostelu on kuitenkin aika lepsu verrattuna lajikohtaisiin laatiksiin. Olen siitä valittanutkin aiemmin, että lajikohtaisissa ei riitä se, että yksi hevonen on hyvä eli kisattu (ja kirjoitettu), vaan sen vanhemmat ja varsat pitää olla kisattuja myös. Hannover-laatiksessa ei ole varsinaisesti tällaista vaatimusta. Vanhempien kisoista ei saa pisteitä sinänsä, lajikohtaiset laatispalkinnot tuovat yksittäisiä pisteitä, mutta se ei ole mitenkään merkittävä asia. Varsojen kisoista saa pisteitä, mutta ne voi kätevästi korvata teettämällä enemmän varsoja. Varsojen lajikohtaisista laatispalkinnoista saisi niistäkin vain aivan muutamia pisteitä.

Tuo varsojen pisteytys on mielenkiintoinen. Jos varsalla on toimiva sivu ja siellä perustiedot sekä suku, siitä saa pisteen. Varsojen määrällä ei ole ylärajaa, joten täydet 20 pistettä saa, jos hevosella on 20 kisaamatonta varsaa. Jos ei halua teettää kahtakymmentä varsaa, varsojen kisoilla saa sitten lisäpisteitä sinne 20 pisteeseen asti. Maksimimäärä pisteitä varsaa kohti on 5, yhden pisteen saa sivuista, perustiedoista ja suvusta, loput neljä saa jos varsalla on 16 kilpailua. Kyllä, sivujen mukaan ei tarvitse olla edes sijoituksia! 

Koska minä olen tunnetun kisavastainen (ei nyt puhuta niistä ARJ- tai WRJ-kisoista tai muutamista muista...), teetin oriilla 20 varsaa ja nappasin jälkeläisosiosta täydet pisteet. Koska ori on pitkäsukuinen, suvusta tuli ihan merkittävästi pisteitä myös ja rakenteesta sain sitten loput niin että vaikka emän sivut eivät toimineetkaan, oli kolmospalkinnon pisteet plakkarissa.

No, minkä arvoinen tuo laatuarvostelu-palkittu orini nyt sitten on? Onko se joidenkin mielestä jotenkin tosi paljon hienompi kuin meidän muut hevoset, ihan vain siksi että sillä on laatispalkinto? Ryntäävätkö tavoitteelliset hannover-kasvattajat joukoittain tuomaan tammoja Carrotille, koska sen varsoille on tarjolla ilmaisia ämpäreitä lisäpisteitä rotuyhdistyksen laatuarvostelussa? Vai katsotaanko sitä (edelleen) nenänvartta pitkin: eihän sillä ole sijoituksia eikä luonnetta eikä varsoillakaan ole sijoituksia, mistä taas seuraa se, että lajikohtaista laatispalkintoa on turha edes havitella, joten oikeasti se on sukutaulussa arvottomampi kuin EVM-nimi? 

Eihän Carrot eroa juuri millään tavoin tavanomaisesta Ionicin hevosesta, jos totta puhutaan. Kisaamaton, luonteeton, sukuselvityksetön, päiväkirjaton, kuvakin on Bob Langrishilta vaikka toki rakennekuva. Sillä on pitkä suku, tosi monella meidän hevosella on pitkä suku ja ne meidän omat suvut ovat yleensä tallessa paremmin kuin tämä. Nuo 20 varsaa nyt ovat vähän liioittelua, ei meidän hevosilla lähellekään noin paljon teetetä varsoja enkä tiedä oliko tämä edes fiksu temppu (siitä tulee joskus oma postauksensa, miksi näin toimin, syynä ei ollut yksinomaan laatispalkinnon himo).

– S


keskiviikkona, elokuuta 12, 2020

Mikä on kasvatusrotu?

 Tämä teksti on saanut inspiraationsa edellisestä postauksesta, jossa kävin läpi Ionicin kasvatusrotujen historiaa. Nimittäin selaillessani Ionicin vuosittaisia kasvattilistoja ja niistä koottuja tilastoja, tulin miettineeksi mikä on "kasvatusrotu-status" eli mitkä rodut olemme mieltäneet kasvatusroduiksi ja mitkä ovat olleet... joitain muita. 

Tuossa postauksessa tulin maininneeksi RBSH:n, joka on ollut juurikin tällainen "ei-kasvatusrotu" pitkän aikaa. Silloin alkuaikoina sillä ei ollut varsinaisesti kasvatusrodun statusta, mutta tästä huolimatta niitä kuitenkin on syntynyt tasaiseen tahtiin pitkin vuosia. Varsamäärä on tällä hetkellä (tilastot kyllä laahaavat ikävästi perässä, mutta jollain hetkellä viimeisen parin vuoden sisällä) on parisataa, joten se ei ole mikään ihan pieni rotu.

En tiedä onko täällä miten pitkäaikaisia harrastajia, jotka muistaisivat Ionicin ennen vuotta 2014. Silloin nimittäin tein tallille uuden ulkoasun ja samalla myös hevossivun rakenne muuttui. Tätä nykyähän jokaisella rodulla on oma sivunsa. Vain ratsu- ja risteytysponit ovat pienimuotoinen poikkeus, siellä on yhdessä listassa tavalliset ratsuponit, VRP:t ja welsh part-bredit. Ne kuitenkin ovat aika lailla sama asia, vaikka rotunimikkeet ovat erilaiset.

Ennen tätä muutosta hevossivu oli toisennäköinen. Omat sivut oli niillä isoilla kasvatusroduilla ja pienempien rotujen yksilöt oli listattu erilaisille kokoelmasivuille. Terskinhevoset olivat omalla sivullaan ja muut venäläisrodut omalla sivullaan ja sieltä löytyi sitten tallin budjonnyt, donit, iomudit, venäjänratsuhevoset ja taisipa seassa olla ukrainanratsuhevosetkin, vaikka se ei venäläinen rotu olekaan. Juu, se oli huonosti suunniteltu (lue: ei sitä oltu oikeasti suunniteltu jos totta puhutaan) ja keväällä 2014 kirjoitin pitkän tekstin hevosten jaottelusta virtuaalitalleilla eli toisin sanoen miten hevoslistan navigointi voidaan ja kannattaa toteuttaa. Viimeinen osio käsittelee Ionicia ja totean siellä julkisesti että homma on aivan pielessä. Siitä sitten ärsyynnyin sen verran, että lähdin tekemään rakennetta uusiksi ja samalla rytinällä päätin järkeistää myös ulkoasun.

Tuossa tekstissä asia onkin sivulauseessa mainittu: silloin aikoinaan rodun oma sivu oli paljolti liitoksissa siihen, pidimmekö me sitä rotua kasvatusrotuna vai emme. Kasvatusrodun status oli vähän semmoinen henkimaailman homma meillä. Se oli suuri hyppäys, kun jokin rotu siirtyi kokoelmalistalta omalle sivulleen! Ja aina välillä sitten kävi toisin päin, kun jonkin lopettamassa olleen kasvatusrodun yksilöt siirrettiin lopulta omalta sivultaan jonnekin yleisemmälle hevoslistalle. Siitä tiesi, että se ei ole enää niin merkityksellinen rotu.

Web Archiveen on jäänyt kovin huonosti talteen vanhoja versioita tuosta Ionicin hevossivusta, joten en pääse tarkistamaan asiaa. Väitän kuitenkin että RBSH:lla on ollut aika kauan oma sivunsa kyllä (Virginia tukee tätä väitettä varovaisesti), mutta siitä huolimatta emme ole pitäneet sitä välttämättä merkittävänä kasvatusrotuna. Se oli monet vuodet sellainen must-have, koska rotuhan on Virginian kehittämä, joten tietenkin minäkin Ionicin omistajana tunsin jonkinmoista lukkarinrakkautta sitä kohtaan. Toinen seikka oli se, että meillä oli kantarotuja kuitenkin aina tallissa, niin niistä tuli sitten teetettyä RBSH-varsoja kaikkien muiden varsojen lisäksi. Ihan vain koska voitiin!

NSH on toinen tällainen risteytysrotu, joita ei koskaan pitänyt varsinaisesti kasvattaa, mutta niitä nyt vain sattui syntymään. Se vaivihkaa pääsi kasvamaan melko merkittäväksi kasvatusroduksi ilman että kukaan oikein huomasikaan mitään. NSH:lla ei ennen uudistusta kuitenkaan ollut omaa sivuaan koskaan, yleensä se taisi olla muiden askellajirotujen listalla. Se vaikutti osaltaan myös siihen, että rodun tilanne jäi vähän hämäräksi. Yhden rodun hevosmääriä ei nähnyt kokoelmalistalta kätevästi yhdellä silmäyksellä toisin kuin rotukohtaisilta sivuilta. 

Nykyään tilanne on aivan toinen: kun jokaisella rodulla on oma sivunsa, vaikka siellä olisi vain yksi hevonen ja niinpä jokainen rotu on periaatteessa kasvatusrotu. Tietenkin niissä on eroja, on pieniä kasvatusrotuja, on suuria kasvatusrotuja, niitä joista ollaan luopumassa kokonaan, niitä joiden kohtaloa mietin ja suurin osa sitten niitä, joiden kanssa aion jatkaa ainakin kunnes tulen toisiin ajatuksiin. Mielestäni tämä on hyvä näin, koska ei tarvitse erikseen miettiä sitä että pitäisikö tuosta nyt tehdä oikein virallinen kasvatusrotu vai ei.

–S

maanantaina, heinäkuuta 27, 2020

Ionicin kasvatusrotujen historia

Edellisessä, kalliovuortenhevosia koskevassa postauksessa tulin maininneeksi sen olevan yksi niistä harvoista roduista, joita Ionicissa on kasvatettu aivan alusta lähtien ja joiden kasvatusta ei ole koskaan edes suunniteltu lopetettavan. Tässä postauksessa aion esitellä tätä Ionicin kasvatusrotujen historiaa vähän enemmänkin.

Alkutilanne Ionicia perustettaessa vuonna 2004 oli se, että Virginia oli valinnut kolmisenkymmentä rotua kasvatettavaksi, suurin osa niistä harvinaisia. Lista näytti silloin tältä:

  • Ahaltek
  • Alter real
  • Amerikanponi
  • Angloarabi
  • Appaloosa
  • Arabi
  • Azteca?
  • Clevelandinruunikko
  • Criollo
  • Englantilainen täysiverinen
  • Falabella
  • Frederiksborg
  • Irlannintyöhevonen
  • Kalliovuortenhevonen
  • Kanadanhevonen?
  • Knabstrup
  • Morgan
  • Mustangi
  • Oldenburg
  • Pintabian
  • Quarter
  • Saddlebred
  • Shagya
  • Tennesseenwalker
  • Terskinhevonen
  • Trakehner
  • Welsh B
  • Welsh cob
  • Welsh part-bred
  • Ylämaanponi

Kuulostaa aika tutulta, vai mitä? Niin minustakin, vain harva noista roduista on jäänyt kokonaan syrjään näin 16 vuoden perspektiivillä. Mutta, ehkä yllättävääkin, kovin harva noista on sellainen rotu, josta ei olla koskaan oltu luopumassa. Ne rodut ovat arabi, knabstrup, kalliovuortenhevonen ja terskinhevonen. Niin ja tietysti ahaltek, joka kuitenkin 2006 siirtyi omaan talliinsa ja sen kasvatusta ei olla koskaan lopetettu, vaikka on pakko tunnustaa, että vähän se on lapsipuolen asemassa ollut viimeiset 10 vuotta tai silleen...

Mikä noista neljästä rodusta sitten tekee niin erityisen, että niistä ei koskaan olla haluttu luopua? Vaikea sanoa, en kyllä oikein keksi siihen syytä. Tai siis syitä kyllä löytyy, mutta samat syyt sopiva moneen muuhunkin rotuun enkä keksi oikein sitä, miksi ne näillä vaikuttaisivat ja toisilla ei.

Knabstrupien ja terskien kanssa Virginialla on ollut historiaa ja tärkeitä hevosia jo ennen Ionicia. Minäkin osaan nimetä knabstrup-ori White Speedsterin ja tersk-ori Dopizan, joita Virginia muistelee edelleen lämmöllä. Kumpikin on myös harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, knabstrup ehkä enemmän sillä en muista niillä koskaan olleen toista vähänkään isompaa kasvattajaa Ionicin lisäksi. Terskien kanssa on sentään puljanneet Kerppa ja Cendarle.

Arabeilla syy voi olla kuvien helppo saatavuus ja rodun kauneus. Tekisi mieli myös sanoa, että niiden jalostus on helppoa kun niitä löytyy paljon muiltakin omistajilta, mutta ulkopuolisia arabeja on vuosien mittaan käytetty meidän jalostuksessa lopulta tosi vähän hevosten määrään nähden.

Se, että mikä on tehnyt kalliovuortenhevosesta sitkeästi tallilla pysyneen rodun, on mysteeri. No, onhan se omalla tavallaan kaunis rotu (kaikki ovat kun oikein ajatellaan), nimiä on helppo keksiä (kuten muillekin englanninkielisistä maista kotoisin oleville roduille), erikoisvärejä löytyy (on niitä muillakin roduilla) ja harvinainenkin se on (edelleen: aika moni muukin rotu on). Kalliovuortenhevostenkin kanssa olemme joutuneet olemaan melko yksin, mutta vuosien mittaan on virtuaalimaailmassa kuitenkin pyörinyt pienehköjä kasvattajia ja jonkin verran löytyy ulkopuolisia kantahevosia.

Englantilainen täysiverinen on tässä suhteessa vähän rajatapaus. Se ei missään näy, mutta muistikuvat ovat selvät meillä molemmilla: senkin suurimittaisesta jalostuksesta piti luopua joskus 2007-09 tienoilla. Tiedostimme kyllä että se on arvokas rotu kaikenlaisessa risteytysjalostuksessa, joten emme ajatelleet siitä ihan kokonaan luopua. Tarkoitus oli kaiketi pienentää sen kasvatusta, ei ehkä lopettaa kokonaan ja eipä se ole koskaan kokonaan loppunutkaan. Aikamme kituutimme sen kanssa, mutta totesimme ettei siitä mitään tule ja ei kun täysi hönkä päälle vain.

RBSH saattaa myös kuulua niihin rotuihin, joita on kasvatettu aina. En ole kuitenkaan listannut sitä tuohon ylös sen takia että sitä ei ole ollut mainittuna niissä vanhoissa rotulistoissa, joita löysin. Virginiakaan ei osannut tarjota vastausta, aika hapertaa muistikuvat itse kullakin. On kuitenkin mahdollista, että RBSH oli pitkän aikaa sellainen "sivutuote": ei varsinaisesti ollut kasvatusrotu, mutta niitä kasvatettiin kuitenkin koska kantarotuja löytyi (xx, x, tersk ja ahaltek ainakin, satunnaisesti muitakin venäläisiä) ja tallissa saattoi olla Marinean peruina tai muuten vain joitakin RBSH:ita. Eihän niitä kasvatusrotuja olla koskaan kiveen hakattu millään tavoin, että vain tiettyjä rotuja kasvatettaisiin ja muista roduista ei syntyisi ikinä varsan varsaa. National Show Horse taitaa olla toinen samanlainen rotu, niitäkin on lähes joka vuosi syntynyt vähintään jokunen.

Noista alkuperäisistä kasvatusroduista muutama on sellainen, että niitä piti kyllä kasvattaa, mutta homma ei lähtenyt koskaan lentoon tai ainakin tyrehtyi varsan tai parin jälkeen. Alter real on selkeästi tällainen, niitä ei tainnut koskaan olla yhtä oria enempää. Kasvatteja ei ainakaan ole syntynyt. Kanadanhevosen tilanne saattoi olla vähän samanlainen, en ole löytänyt sitä miltään listoilta mutta Virginian mukaan tallissa saattoi olla yksi hevonen ja hänen mielestään sitäkin piti alkaa kasvattaa, mutta niin se vain jäi. Shagya-varsoja syntyi ekana vuonna peräti 3, muutama jalostushevonen oli siirtynyt Marineasta Ioniciin ja taisi jokin suvuton tuontikin ehkä olla, mutta sitten ne myytiin äkkiä pois. Seuraava shagya Ionicissa nähtiin vasta 2013.

Toinen ryhmä on sellainen, että niitä kasvatettiin 1-3 vuotta ja sitten päätettiin luopua. Syyt ovat moninaiset: kuvien puute, hevosten määrä alkoi kasvaa liiaksi, sukujen ahtaus ja pituus, ei vain innostanut ja niin edelleen. Minä tulin vuonna 2005 (muistaakseni) Ionicin omistajaksi ja minulla oli tietysti hieman erilaiset kiinnostuksenkohteet ja vähemmän nostalgian painolastia harteilla, niin että aika surutta laittelin rotuja pois. Osasta luovuimme täydellisesti ja ne katosivat tallista aivan kokonaan: falabella, mustangi, welsh cob, ylämaanponi, quarter, amerikanponi, appaloosa, clevelandinruunikko, criollo...

Sitten oli rotuja, joista piti luopua, mutta prosessissa kesti aikansa ja joidenkin kohdalla kävi niin, että ne eivät koskaan oikeastaan kadonneetkaan. Tennesseenwalker on yksi tällainen ja kun kasvattilistoja katselee, sen kasvatuksessa ei varsinaisia taukoja edes oikein ole. Muistelisin että käsiin jäi tamma tai pari eikä niistä oikein raaskinnut luopua, joten teetettiin sitten jokunen varsa, kunnes tuossa 2012 vuoden tienoilla totesimme ettei näistä eroon pääse. Toinen vastaava on frederiksborg, siitäkin jäi käsiin muutamia pitkäsukuisia hevosia. Yritin 2008 elvyttää rotua vielä keksimällä tuontihevosia, mutta sillä kertaa se ei lähtenyt vielä lentoon, toisin kuin sitten vuonna 2012. Luulen myös puoliveristen olleen sellainen, oldenburgeista ja trakehnereista kyllä luovuimme muutaman vuoden jälkeen, mutta jotain puoliverisiä on Ionicissa ollut aina ja kasvattejakin on syntynyt aina.

Jos joku kysyy, mitä oikein tapahtui silloin vuoden 2006 tienoilla kun rotuja putoili pois, niin en osaa sanoa. Tuossa oli lueteltu joitakin syitä siihen parin toimintavuoden jälkeiseen rotumäärän vähenemiseen (kuvien puute, hevosten määrä alkoi kasvaa liiaksi, sukujen ahtaus ja pituus, omistajan "vaihtuminen"). Toki on huomattava että ei silloin hevosten määrä varsinaisesti tainnut vähetä, ostelin kaikenlaista muuta, ehkä vähän sekalaisempaa seurakuntaa. Ja vuosi 2006 oli ravurien ja peitsarien kulta-aikaa. Ehkä sekin muuten oli yksi osatekijä: raviharrastukseen upposi paljon aikaa ja energiaa, joka oli pois muilta roduilta.

Entä mitä tapahtui vuonna 2012, kun silloin viimeistään alkoi kasvattirotujen määrä kasvaa ja moni vanha rotu tuli ryminällä takaisin? Enpä osaa siihenkään sanoa sitä tai tätä. Vuosi 2011 oli ollut jonkinlainen taukovuosi pääasiassa minun työkuvioideni takia. Sinä vuonnahan ei syntynytkään kuin nelisenkymmentä kasvattia, mikä on surkean vähän normaaliin satojen varsojen vuosimäärään. Kun enin reissaaminen töiden takia jäi alkuvuodesta 2012, alkoi virtuaalielämäkin taas maistua. Jo tässä vaiheessa Virginia oli taka-alalla tallienpidon suhteen, Ionic ja muut olivat pääosin minun harteilla. En sitten tiedä mitä oikein ajattelin tuolloin, ehkä vain päätin lopettaa nysväämisen ja hankkia kaikkea mikä kiinnosti...

Mutta onko vanhalla listalla vielä joitain rotuja, jotka voisivat tehdä come-backin? No kyllä on! Irlannintyöhevoset ja criollot ainakin houkuttelevat kovasti ja olenpa tainnut joskus aiemmin mainita että myös mustangit ja kanadanhevoset olisivat kivoja. Että kyllähän niitä nyt muutaman yksilön voisi hankkia. Myönnän kuitenkin että tämä meidän rotujen toivelista on pitkä kuin joulupukin parta ja melkein olisi helpompaa listata kattavimmasta hevosrotuteoksesta ne rodut, jotka eivät kiinnosta.

–S

maanantaina, heinäkuuta 13, 2020

Katsaus kalliovuortenhevosiin

Olen tässä viime aikoina käynyt läpi Ionicin kalliovuortenhevosia. Syystä tai toisesta rodun tilanne jäi esittelemättä pari vuonna sitten, kun "rotukierrossa" olisi ollut sen vuoro. Korjaan asian siis nyt.

Ensin historiasta sananen, sillä sitähän riittää. Kalliovuortenhevonen (tuolloin tunnettiin virheellisellä nimellä kalliovuortenponi, kiitos sen yhden hevoskirjan, jossa rotu oli esitelty nimenomaan ponina, vaikkei se sitä ole) on kuulunut alusta asti Ionicin rotulistoille ja toisin kuin moni muu, se ei ole ollut koskaan ns. leikkurissa. Emme ole missään vaiheessa edes suunnitelleet rodusta luopumista vaan se on pyörinyt mukana koko ajan, aina vain suurempana. Ja suurihan se rotu onkin, tällä hetkellä niitä on lähemmäs 200 ja kasvattilistalla on vielä useampi kymmenen ilman sivua oleva kasvatti. Että onhan sitä siinä!

Kun kasvatustoiminta on jatkunut aktiivisena pitkälti toistakymmentä vuotta, voi myös arvata että sukutauluilla alkaa olla jo pituutta. Totta sekin, on niillä! Laumasta löytyy paljon hevosia, joille on sukua merkitty viidenteen polveen asti, mutta se jatkuu siitä vielä kauemmas. En ole laskeskellut enkä osaa edes arvata, miten pitkälle pisimpien sukujen viimeiset linjat menevät. Onneksi sentään tuoreempaakin verta ja lyhyitä sukuja löytyy myös. Ioniciin on suhteellisen aktiivisesti keksitty hevosia vuosien varrella. Lisäksi olemme onnistuneet keräilemään jonkin verran muualta peräisin olevia sukulinjoja, vaikka ne joskus vähän harmittavatkin kun sivut ovat kadonneet ja linkkejä saa metsästää ties mistä. Onneksi niitä linkkejä sentään löytyy suhteellisen hyvällä prosentilla, totesin sen tuossa taannoin kun käpistelin kasaan joitain pitkiä sukutauluja varsoille.

Yleisesti ottaen kalliovuortenhevonen on harvinainen näky virtuaalitalleilla eikä se ole koskaan muuta ollutkaan. Ionicin lisäksi virtuaalimaailmassa on ollut muutamia muitakin isoja ja merkittäviä kasvattajia: Branwen, Ramya, Ravenwood, uudehkona tulokkaana Hazard ja erityisesti Knoxdale, jonka sivut harmillisesti eivät toimi tätä nykyä. Taitaa myös olla niin, että tässä on nyt sellainen rotu, jota Kerpalla ei koskaan ollut. Yhtäkkiä en nimittäin muista että olisin koskaan nähnyt RDN-kalliovuortenhevosta. Ei se tietysti tarkoita mitään, en ole tarkistanut tietoa ja voihan olla että niitä ei juuri Ionicin sukuihin ole päätynyt. Aivan alkuvuosilta on mainittava myös West Life Farm, josta meille päätyi pari vierassukuista hevosta, mutta muuten se ei ole ollut mitenkään merkittävä tekijä.

Mitä nykytilanteeseen tulee, minun on jokseenkin pakko olla omavarainen pitkäsukuisten rockyjen kanssa, koska niitä ei muilta omistajilta löydy kovinkaan paljon ja jos onkin, on suvussa yleensä Ion-hevosia, usein aika paljonkin. Niinpä en hirveän tarkkaan välttele linjasiitosta: jos jokin nimi esiintyy varsan suvussa 5+5 tai 4+5, niin se ei vielä haittaa mitään. 4+4 saattaa löytyä myös mutta sitä tiiviimpää en oikein sulata. Onneksi tammojen kanssa voi aina käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta ja toisaalta myös tinkiä vähän tasasukuisuudesta.

Muutama nimi on osoittautunut varsinaiseksi harminkappaleeksi. Ehdottomasti pahin pitkäsukuisten kohdalla on omasta tuontisuvusta lähtöisin oleva ori RagTime's HiTop, joka tuntuu olevan jokaisessa pitkässä suvussa! Kun katsoo sen varsalistaa, saattaa ymmärtää hieman miksi näin on: sillä on 7 varsaa, joista jokaisella on vähintään 2 varsaa itsellään. Onneksi ori alkaa vähitellen siirtyä suvuissa sinne 4.-5.:een sukupolveen, jolloin se muutaman sukupolven kuluttua katoaa ns. näkyvistä eikä haittaa enää niin paljon. Myös HiTopin emä High Above G. on jossain määrin kiusallinen nimi myös, vaikka HiTop itse ei esiintyisikään suvussa.

Jos puhutaan lyhyemmistä suvuista, siellä harmia aiheuttavat ainakin Bay Calypso GA, Southern Belle GA ja muutama muu nimi. Lisäksi lyhytsukuisten kanssa on ollut jonkinlaista kohtaanto-ongelmaa: saattoi taannoin olla että esimerkiksi yksipolvisia tammoja oli useita, mutta yksipolvisia oreja vain aivan muutama. Lyhytsukuisilla tasasukuisuus on minulle jalostusperuste, joskus siitä tingin mutten koskaan erityisen mielelläni. Tammojen kanssa auttaa aina se pakastespermamahdollisuus, olen surutta käyttänyt myös alkuaikojen oreja uudempien tammojen kanssa ja vanhoja nimiä tulee nyt ns. uusina lyhyisiin sukuihin. Orien kanssa tilanne on haastavampi.

Tietenkin sukuongelmiin on yksi tehokas lääke: uusien hevosten keksiminen. Sitäkin on tullut tehtyä! Vuonna 2014 tallille tuli kolmipolvinen ori Bluegrass King GA sukuineen ja nyt vastikään tamma Welsey's Silver Lace täysiveljensä ja sukunsa kanssa. Näistä kahdesta saa jo näppärästi 4-polvisen varsan, joka ei ole sukua yhdellekään vanhasukuiselle hevoselle. Sitten pitäisi vain malttaa olla käyttämättä sitä jalostuksessa liikaa, ettei päädytä samaan tilanteeseen kuin HiTopin kanssa.

torstaina, kesäkuuta 11, 2020

Alkukesän tilannekatsaus

Jos blogista pitäisi päätellä, on meininki ollut viime aikoina melkoisen kuollutta. Se ei kuitenkaan ole lähellekään totuus! Blogin suhteen on ehkä iskenyt lorvikatarri mutta muuten olen ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa ja saanut paljon kaikenlaista aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, joten tässä olisi jonkinlaista koontia siitä, mitä kaikkea olen puuhaillut. 

Askellajihevosten kilpailuasioita
Olen kauan kilpailuttanut askellaji- ja saddleseat-rotuja ARJ:n alaisissa kilpailuissa, monella hevosella on jopa sijoituksia näistä! Homma on kuitenkin ollut kohtuullisen kaoottista, koska harvoista kilpailuista olen muistanut/jaksanut/viitsinyt kirjata tuloksia hevosten sivuille. Tuttu ongelma muistakin lajeista.

Siitä on kuitenkin seurannut kahden sortin ongelmia: ensinnäkin ARJ Cupiin saa osallistua vain sellaiset hevoset, jotka ovat jo kisanneet muistaakseni vähintään kaksissa ARJ-kisoissa. Cupiin osallistuakseni on minun pitänyt kaivaa kovasti vanhoja kisailmoja sähköpostista, että keitä olen ilmoittanut ja kuka siis saa osallistua ARJ Cupiin.

Toinen ongelma koskee sitten saddleseat-luokkia, joissa sekakisausta ei katsota hyvällä. Yksi hevonen saa osallistua vain yhteen "lajiin" (tarkoitan yhden "lajin" ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokkia) eikä suinkaan kilpailla kaikissa mihin sattuu mahtumaan mukaan. Mistäs minä sitten tiedän kisailmoa vääntäessäni, kuka on osallistunut mihin lajiin, jos edes sijoituksia ei lue sivuilla? Lajipainotuksen kohdalla lukee tietenkin vain saddleseat tai askellaji. Joskus maailmassa minulla oli jonkinlainen lista ja kirjanpito asiasta, mutta sekin sitten vähän niinkuin jäi ylläpitämättä.

Nyt olen lähtenyt parantamaan tätä kahdella tavalla:
  1. Olen kaivanut sähköpostista vanhoja kisailmoja ja sieltä tuloksia hevosten sivuille.
  2. Olen merkinnyt hevoslistauksiin tarkemmin missä kaikissa lajeissa kyseinen hevonen kilpailee.
Toistaiseksi en osaa sanoa miten paljon tämä helpottaa asioita, mutta mitä luultavimmin kyllä melkoisesti. Ja onhan se nyt ollut hienoa huomata, että hevosille on sijoituksiakin sadellut. Meiltähän saisi kohta muodollisesti päteviä askellajirotujen tilausvarsoja, nimittäin ihan laatuarvostelukäyttöönkin soveltuvia!

Kasvatteja
Iso kasa kasvatteja on saanut sivuja tässä viime aikoina ja uusia varsoja on suunnitelmissa runsaasti, kuten tuttua. Tässä puolentoista kuukauden aikana olen käsitellyt useamman rodun enemmän tai vähemmän huolellisesti ja tässä lyhyitä katsauksia niihin.

Näitä on jo lähes 30 kappaletta, joten ei voida puhua varsinaisesta pikkurodusta enää. Homma näyttää kaikin puolin ihan hyvältä taas hetken aikaa, suvuissa on kohtuullisesti vaihtelua ja jalostus ei ole toivotonta.

Tämä koostuu perinteiseen tapaan kaikista puoliverisistä, joiden polveutuminen ei ihan täysin osu FWB:n polveutumisvaatimuksiin. Tämä on ollut vähän sellainen kiusankappale roturyhmänään ja nyt sille tuli loppu. Yhtään puoliveriseksi merkittyä varsaa ei synny enää vaan näistä nykyisistä hevosista kaikki jättävät kavionjälkensä SGSH:n jalostukseen. Olen risteyttänyt noita kaiken mahdollisen kanssa. Niitä on yhdistetty puoliverisen kaltaisiin urheiluhevosrotuihin, kuten budjonnyyn, terskiin ja wielkopolskiin, mutta myös barokkeihin: friisiläisiin, kladrubeihin ja lipizzoihin. Ja sitten on pari tosi villiä korttia: morgan ja NSH!

Lusitanojenkin kohdalla päätin lopettaa rimpuilun rodun tulevaisuuden kanssa ja jatkaa reilusti sen kanssa ainakin nyt toistaiseksi. Kanta on pieni ja suppea, joten sille täytyy tehdä jotakin, ellei jostakin löydy isoa määrää valmiita lusitanoja, mutta sitten teen, ei se ole sen kummempi asia.

Samansuuntaisen päätöksen tein myös lipizzojen kohdalla: jatketaan. Valittamisen aihettahan siitä tulee, mutta sama sen väliä. Pari uutta, suvutonta oria tuli keksittyä myös.

Järjestelin näiden hevoslistauksen uuteen uskoon: oriit ja tammat omille sivuilleen ja jako suvun pituuden mukaan. Auttaa meinaan kummasti varsasuunnitelmien tekoa! Ja täällä on nyt sellainen onnellinen tilanne että kaikilla vuonna 2012 (tai sitä ennen) syntyneillä hevosilla on tällä hetkellä tulossa vähintään yksi varsa tämän vuoden aikana. Päätin että tämänkokoisella rodulla yksi varsa riittää, ettei se paisu ihan mahdottomaksi.

Myös kladrubien kanssa tein päätöksen, mutta toisenlaisen kuin lusitanojen ja lipizzojen kanssa: luovun rodusta kokonaan. Ei vain tule mitään. Minulla on niin monta hevosta, joille ei vain ole yhtään järkevää oria/tammaa tallissa. Hevoset ovat myynnissä Keskustassa ja yllättävän monta on varattu jo, ottaen huomioon rodun harvinaisuuden. Luulin etteivät ne kiinnostaisi ketään!

VSN-näyttelyt
VSN on ollut vähän vaisu tässä viime aikoina ja minullakin tuomarina on ollut varsin rauhallista. Onneksi nyt näyttää taas jo vähän paremmalta. Itsekin olen innostunut järjestämään parit näyttelyt, huhtikuun lopussa yhdysvaltalaisille ratsuroduille ja nyt juhannuksen nurkilla on barokkiroduille (poislukien friisiläiset). Varsinaista tungosta ei luokkiin ole ollut, mutta ei sitä kukaan ole kai odottanutkaan. Ja huomio kaikkien barokkien omistajat: vielä on muutama päivä aikaa osallistua! 

Uusi koira
Ionicin koiravalikoima (löytyy hevossivun alareunasta, ei kovin looginen paikka, tiedetään) sai juurikin tänään uuden vahvistuksen, ostin nimittäin tanskandoggi-narttu Goldane's E.T. Phone Homen eli Iitun. En ole sillä tavalla välttämättä rodun ylin ystävä edes reaalimaailmassa, vaikka komea ilmestys se on kyllä, mutta jos sillä on tuollainen nimi niin pakkohan se oli ostaa!

Vähän uutta blogin ulkoasuun
Tämä ei varsinaisesti ole minun valintani lainkaan, mutta Blogger uudisti editoriaan ja muutenkin hallintasivujaan tässä viime aikoina enkä ole ihan varma sopeudunko tähän. Jumalattomasti tämän kanssa saa säätää kirjoittaessa ja jotenkin on ikävä sitä HTML-koodia (jota sitäkin kyllä pystyy kirjoittamaan, mutta kokeilin nyt huvin vuoksi tätäkin). Onko mielipiteitä siitä että miltä tämä postaus näyttää verrattuna vanhaan malliin?

 S

perjantaina, toukokuuta 01, 2020

Kevään uudet tulokkaat

Ainahan minä yritän olla ostokannalla mitä tulee uusiin hevosiin, mutta jotenkin nyt tässä keväällä on tuntunut haaviin tarttuvan erityisen paljon kiinnostavia myyntihevosia. Niiden lisäksi olen toki keksinytkin kaikenlaista ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki esitellä tuoreimpia hankintoja. Sinänsä näissä ei ole vielä mitään nähtävää (kirjaimellisesti, en ole vielä saanut edes kuvia hankittua), mutta tulevaisuuden tekijöitä ne varmasti ovat jalostuspuolella!

Arabiori Shado Ichou
Suku on epätasainen mutta hyvin mielenkiintoinen! Isä on Adinan kasvatti. Tunnen kyllä Adinan, oikein hyvinkin, mutta että arabejakin siellä on? Poneihin minä sen yleensä liitän! Emän puoli suvusta on vanhaa, emänisä Dahabu Red Baron on tyystin tuntematon nimi vaikka Dahabun hevosia olen paljon luullut tietäväni. Emänemä Cinderella ei muuten ole EVM-hevonen, vaan kadonnut. Pitääpä korjata se sukutauluun, ettei kukaan erehdy luulemaan. Mielenkiintoisinta on kuitenkin Red Baronin emälinja: sehän tulee Jasminesta! Jasmine puolestaan tunnetaan meillä oikein, oikein hyvin: siitä on lähtöisin eräs meidän vanhimmista ja tärkeimmistä tammalinjoista, nimittäin Roshnara! Se lähti liikkeelle tamma Celedith's Roshnarasta, joka tuli Marineasta Ioniciin silloin joskus aikojen alussa. On hieno saada talliin hevonen, jonka suvussa on Jasmine, muttei Roshnaraa!

Arabiori Solanka Khaled Nelis
Tämä on oma kasvatti ja ihan omista kasvateista syntynytkin. Tosin isäori on vuonna 2004 syntynyt, sittemmin muualle myyty ori. Se päätyi jotakin kautta al Qismatiin ja elää siellä edelleen. Se on hyvin vanhasukuinen, se mainittu Roshnara on sen emä ja isänisänä on aikansa huippuori Kees Nelis. Niin että kun tätä tarjottiin jalostukseen, piti vastata myöntävästi.

Arabitamma Shado Datesha
Shadosta tarttui mukaan toinenkin kasvatti, pitkäsukuinen tamma Shado Datesha. Olen tässä perkaillut noita vanhempia arabeja ja niiden sukuja ja todennut että tietyt nimet esiintyvät suvuissa liian tiheästi. Tarvitsisin paljon pitkä- ja vierassukuisia jalostushevosia. Datesha onkin yksi lupaava tulokas sillä rintamalla. Sinänsähän varsinkaan emän puolen suku ei ole mitenkään ennennäkemätöntä Ionicissa, emän isälinja tulee Prince of Sundaysta, joka on melko vahva orilinja meillä vanhan Chaths al Nathifa kautta. Mutta ei se niin vahva ole että tästä mitään haittaa olisi.

Budjonnyt Priton Bozher, Priton Ninetron ja Priton Dakovica
Ei uutuuksien esittelyä ilman Pritonin budjonnyja! Olin taas ajoissa paikalla kun pritonilaisia myytiin ja nappasin mukaani peräti kolme varsaa. Hienoja sukuja ja ainakin osittain vieraita nimiä meillä.

Täysiveriori Crayon Ring
Täysiveristen kanssa on menossa kriisi, pitkä- mutta erisukuisia kouluratsuja ei vain tunnu löytyvän! Toiseksi paras vaihtoehto onkin sitten hankkia pitkä- ja erisukuisia xx-ratsuja, ehkä niitä voi ja kehtaa yhdistellä meidän koululinjoihin. Crayon on yksi tällainen, jonka taannoin ostin vaikka ori onkin jo vanhempi.

KWPN-tamma DLHS Rozenkwarts
Delmenhorstissakin oli tovi sitten kasvattimyynti, josta nappasin useamman hevosen mukaan. Rozenkwarts on yksi niistä, kolmipolvinen estetamma tulee olemaan varmasti ihan hyödyllinen hankinta FWB-jalostuksen kannalta.

Knabstrup-tamma Factrica Rewa
Joku voisi ajatella, että tässäpä turha hankinta, epätasainen suku ja isäkin meidän oma puoliveriori. Minä puolestani näen varsin hyödyllisenä sen, että emä Wild N Furious on sellainen nimi, jota meidän knn-suvuissa esiinny, ainakaan kovin montaa kertaa. Joten kun sellaisesta tarjotaan varsaa ostettavaksi, niin tällainen sukuihin jumittanut kasvattaja hihkaisee "Hep".

Missourinfoxtrotter-ori B.B. Kid McKinney
Päädyin Birch Bark Ranchin sivuille alunperin ihan muilla asioilla, mutta niin vain kävi että hetken päästä omistajalle lähti tilausvarsapostia. Tässä yksi niistä. Olen yrittänyt kasvattaa tuota foxtrotter-laumaa kaikin mahdollisin keinoin ja tällä hetkellä rodun tilanne ei taida olla ihan toivoton.

Morganit B.B. Killikinick Nick ja B.B. New Moon
Niin, näitä morganeita minä varsinaisesti sieltä Birch Barkista metsästin ja pari kivasukuista tarttuikin matkaan. Osa BB:n morganeista on ns. Lippittejä, vanhantyyppisiä, rotevampia morganeita. En ole ihan varma siitä miten reaalimaailmassa suhtaudutaan Lippitteihin. Puhtaita morganeita ne ovat, siitä ei ole epäilystäkään, mutta että sekoitetaanko niitä mielellään tai lainkaan ei-Lippitteihin, niin sitä en tiedä. Niin tai näin, koska meidän morgan-lauma kaipaa kipeästi uutta verta, ostin nyt pari Lippitt-sukuista ja aion käyttää niitä morganien jalostuksessa.

Morgan-tamma Ravenwood's Morning Breeze
Ostin innoissani myös ravenwoodilaisen morgan-tamman, jalostukseen tietenkin, vain huomatakseni sitten myöhemmin, että meillä ei ole yhtä ainoata sille sopivaa oria, jolla olisi pitkä tai edes pitkähkö suku... Sehän ei tietysti ole tamman itsensä vika! Varsinkin emän puolella suvussa on noita hyvinkin vanhoja nimiä tarjolla, MRGN's-hevosia ja emälinjakin tulee EQ's Nuggetista.

NF-ori DLHS Desperado Bay
Myös nyffeille tarvitaan uutta verta, totesin sen taannoin myös. Yhdellä oriilla ei nyt vielä tilannetta pelasteta täysin, mutta se on hyvä alku.

NF:t Glenmoran Grey Spark GA, Imperial of Driftmoor GA, Ridgeborough Blue Comet GA, Jetset Winnie GA, Oldford Pretty Poppy GA, Upperton Muddy Rose GA ja Zoey of Driftmoor GA
Kuten sanoin, uutta verta tarvitaan nyffilaumaan ja tässä sitä nyt on, peräti 7 suvutonta tuontiponia.

Noniukset Aga Nimród GA, Cégérték GA, Bővelkedő GA, Pecsétfa GA ja Zabolátlan GA
Ei nyffi (eikä arabi eikä knabstrup eikä morgan eikä...) ole ainoa rotu, joka tarvitsee uutta verta. Nyffejä sentään löytyy ostettavaksi, noniuksia sen sijaan ei, joten piti niitäkin keksiä itse.

Paint-tamma Sheza Diamond Catcher
Newa Road Ranchillakin kävin pitkän toivelistan kanssa ja tässä yksi hankinta, yksipolvinen paint-tamma.

Poitout Quadrant Du L'Aube ja Tulipa Du Loiré
Vähän uutta verta meidän poitoulaumaan. Ja myös uusi väri, kun Tulipa on kimo. Sitä meillä ei ole vielä ollutkaan.

Quarterit Nevada Ice Star GA ja Niagara Diamonds GA sukuineen
Quartereillakin oli akuuttia tarvetta aivan tuoreista suvuista, joten päätin muun muassa keksiä uusia sukuja vähän isomman kautta taas.

Quarterit DLHS Ima Gangsta Boi ja DLHS Molly The Murderer
Mutta myös Delmenhorstista tuli kaksi suvullista quarteria meille. Ihan kiva että on meillä täysin ennennäkemättömiä sukuja, kun meillä tätä nykyä jonkin verran noita osto-quartereitakin on.

Quarterit Lone Star Cut ja Mexican Cha Cha
Newa Roadin kasvatteja nämä, yksipolvinen ori ja kolmipolvinen tamma. Tulevat olemaan tärkeitä nimiä meidän jalostuksessa (kuten kaikki muutkin vierassukuiset ostohevoset). Muutama Newa Roadin orikin astui meidän tammoja näiden ostohevosten lisäksi.

Ranskanpuoliveriset Balzac de la Etans, Dolia III GA ja Mignonne de la Etans
Tässä muutama ihan tuore sf-tuonti, tulevat käyttöön sekä sf- että FWB-jalostukseen.

Suomenhevos-ori Orikiven Valopallo
Taas oli tilaa myös uudelle, suvuttomalle sh-oriille, joten keksaisinpa joutessani sellaisen. Koska tämä on tuontihevonen, ei oma kasvatti, ei sen nimellä ole mitään tekemistä Seitsemän Veljeksen kanssa, paitsi jos oikein haluaa mutkan kautta ajatella: Orikivi on paikannimi Nurmijärvellä, josta Kivi tunnetusti on kotoisin. Ehkä pitäisi tänä vuonna keksiä toinenkin suvuton suokki, joka saisi nimekseen Nukarin Tammi...

Tennesseenwalker-tamma DLHS Trouble Seeker
Ei ne delmenhorstilaiset vielä loppuneet vaan piti sieltä yksi kaksipolvinen walkerikin hankkia. Suvusta Austin Powers kuulostaa etäisesti tutulta, muut nimet eivät.

Tennesseenwalker-tamma Suzy Q WCR
Tämä on toinen kaksipolvinen walker-tamma, mutta sen suku on hyvin erinäköinen: emä on meidän kasvatti ja isän puolelta ainakin sen emää Wenarie Suzy Marquitaa näkee joissain suvuissa meillä edelleen, tosin aika pitkällä kai. Mutta pointti tämän hankkimiseen olikin tuo emänemä, meidän tuontitamma Champagne Keeps Goin'. Se nimittäin varsoi kolme varsaa, mutta kaikki niistä lähtivät maailmalle ennen kuin ehtivät saada meillä varsoja, joten se oli kadonnut tyystin meidän suvuista. Asia piti korjata ja onneksi TK:lta löytyi tuo vanha tamma vielä.

Siinäpä ne! Melko amerikkalaispainotteisia on hankinnat olleet, mutta olen tässä viime aikoina käynyt läpi paljon noita amerikkalaisrotuja, niin on ollut tiedossa tarve uusille jalostushevosille.

– S

perjantaina, huhtikuuta 24, 2020

Arabien säkäkorkeudet 2020

Laskeskelin vuonna 2013 arabien säkäkorkeuksia (Arabien säkäkorkeudet) ja tein niistä tilastoa ja päätelmiä. Lopputulos oli se, että arabien kokoskaalaa voisi vähän laajentaa senaikuisesta ja luopua tästä säkäkorkeuksien "keskiarvokasvatuksesta", jolla tarkoitan sitä metodia että syntyvän varsan säkäkorkeus on jotakuinkin keskiarvo vanhempien korkeuksista. Lisäksi olen yrittänyt saada sukupuolten välille vähäsen eroja. Miltä luvut nyt näyttävät vuonna 2020?

No, sanottakoon että arabien kanssa tuo kasvatus junnaa aika pahasti ja monet vuonna 2013 hengissä olleet hevoset ovat hengissä edelleen ja ne vaikuttavat korkeustilastoihin tänäkin päivänä vieden molempien sukupuolien lukemia lähelle sitä 155 senttiä, joka aiemmassa laskennassa oli se keskiarvo, mediaani ja moodi sekä oreilla että tammoilla. Olisi ehkä pitänyt laskea vain vuoden 2013 jälkeen syntyneiden hevosten säkäkorkeudet ja katsoa miltä ne näyttävät, mutta tulin ajatelleeksi tätä vasta kun olin kerännyt datan enkä viitsinyt alkaa siihen puuhaan uudestaan.


Oriit:
– keskiarvo 155,24 cm
– mediaani 155 cm
– moodi 155 cm

Tammat:
– keskiarvo 154,31 cm
– mediaani 154 cm
– moodi 155 cm

Oriiden luvut ovat pysyneet käytännössä samoina, keskisäkäkorkeus on kasvanut "huimat" 0,01 cm. Jopa skaala on sama kuin 7 vuotta sitten: 148-160 cm.

Tammoilla sen sijaan on tapahtunut muutosta alaspäin. Keskisäkäkorkeus on pudonnut 0,7 cm ja mediaani tullut sentin verran alaspäin. Ihan lähellä oli myös sekin etteikö myös moodi olisi pudonnut sentillä vuoteen 2013 verrattuna. Skaalakin on muuttunut, vuonna 2013 se oli 146-162 cm, nyt 145-160 cm. Minusta tämä on hyvä asia ja muutos parempaan tai ainakin realistisempaan päin. Eihän meillä realistista säkäkorkeustilastoa sinänsä tavoitella, kun se vaikuttaa oleva kovastikin epärealistinen tällä hetkellä. Totesin jo 2013 että meidän arabialaiset ovat kovin isokokoisia verrattuna siihen, mitä katselin reaalimaailman hevosten tietoja. Mutta ei se kai väärin ole, jos tammat ovat oreja pienempiä virtuaalimaailmassakin.

Lisäksi molemmissa graafeissa näyttäisi vähän siltä, että huippu on hieman levinnyt. Se ei ole enää ihan niin selvästi siinä 155-156 cm kohdilla. En tiedä onko silläkään mitään merkitystä sinänsä, mutta itse pidän sitä positiivisena. Vaihtelu virkistää! Se kuitenkin on vähän huono juttu, että molemmilla sukupuolilla se yläraja on siinä 160 sentissä. Kuten monta kertaa todettu, meillä käytetään arabeja myös risteytysjalostukseen ja varsinkin urheiluhevospuolella tykätään suuresta koosta. Toisaalta sitten kyllä meillä jonkin verran kasvatetaan ratsuponeja ja siellä taas pienikokoiset arabit olisivat kiva juttu. Eli molempia ääripäitä tarvitaan kyllä.

Tästä on kuitenkin mielestäni hyvä jatkaa. Kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen eroon kaikista noista 2010-13 syntyneistä arabeista, taidan tehdä uutta laskentaa ja katsotaan sitten miten maailma makaa.

– S