torstaina, kesäkuuta 11, 2020

Alkukesän tilannekatsaus

Jos blogista pitäisi päätellä, on meininki ollut viime aikoina melkoisen kuollutta. Se ei kuitenkaan ole lähellekään totuus! Blogin suhteen on ehkä iskenyt lorvikatarri mutta muuten olen ollut varsin aktiivinen Ionicin kanssa ja saanut paljon kaikenlaista aikaiseksi. Laiska töitään luettelee, joten tässä olisi jonkinlaista koontia siitä, mitä kaikkea olen puuhaillut. 

Askellajihevosten kilpailuasioita
Olen kauan kilpailuttanut askellaji- ja saddleseat-rotuja ARJ:n alaisissa kilpailuissa, monella hevosella on jopa sijoituksia näistä! Homma on kuitenkin ollut kohtuullisen kaoottista, koska harvoista kilpailuista olen muistanut/jaksanut/viitsinyt kirjata tuloksia hevosten sivuille. Tuttu ongelma muistakin lajeista.

Siitä on kuitenkin seurannut kahden sortin ongelmia: ensinnäkin ARJ Cupiin saa osallistua vain sellaiset hevoset, jotka ovat jo kisanneet muistaakseni vähintään kaksissa ARJ-kisoissa. Cupiin osallistuakseni on minun pitänyt kaivaa kovasti vanhoja kisailmoja sähköpostista, että keitä olen ilmoittanut ja kuka siis saa osallistua ARJ Cupiin.

Toinen ongelma koskee sitten saddleseat-luokkia, joissa sekakisausta ei katsota hyvällä. Yksi hevonen saa osallistua vain yhteen "lajiin" (tarkoitan yhden "lajin" ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokkia) eikä suinkaan kilpailla kaikissa mihin sattuu mahtumaan mukaan. Mistäs minä sitten tiedän kisailmoa vääntäessäni, kuka on osallistunut mihin lajiin, jos edes sijoituksia ei lue sivuilla? Lajipainotuksen kohdalla lukee tietenkin vain saddleseat tai askellaji. Joskus maailmassa minulla oli jonkinlainen lista ja kirjanpito asiasta, mutta sekin sitten vähän niinkuin jäi ylläpitämättä.

Nyt olen lähtenyt parantamaan tätä kahdella tavalla:
  1. Olen kaivanut sähköpostista vanhoja kisailmoja ja sieltä tuloksia hevosten sivuille.
  2. Olen merkinnyt hevoslistauksiin tarkemmin missä kaikissa lajeissa kyseinen hevonen kilpailee.
Toistaiseksi en osaa sanoa miten paljon tämä helpottaa asioita, mutta mitä luultavimmin kyllä melkoisesti. Ja onhan se nyt ollut hienoa huomata, että hevosille on sijoituksiakin sadellut. Meiltähän saisi kohta muodollisesti päteviä askellajirotujen tilausvarsoja, nimittäin ihan laatuarvostelukäyttöönkin soveltuvia!

Kasvatteja
Iso kasa kasvatteja on saanut sivuja tässä viime aikoina ja uusia varsoja on suunnitelmissa runsaasti, kuten tuttua. Tässä puolentoista kuukauden aikana olen käsitellyt useamman rodun enemmän tai vähemmän huolellisesti ja tässä lyhyitä katsauksia niihin.

Näitä on jo lähes 30 kappaletta, joten ei voida puhua varsinaisesta pikkurodusta enää. Homma näyttää kaikin puolin ihan hyvältä taas hetken aikaa, suvuissa on kohtuullisesti vaihtelua ja jalostus ei ole toivotonta.

Tämä koostuu perinteiseen tapaan kaikista puoliverisistä, joiden polveutuminen ei ihan täysin osu FWB:n polveutumisvaatimuksiin. Tämä on ollut vähän sellainen kiusankappale roturyhmänään ja nyt sille tuli loppu. Yhtään puoliveriseksi merkittyä varsaa ei synny enää vaan näistä nykyisistä hevosista kaikki jättävät kavionjälkensä SGSH:n jalostukseen. Olen risteyttänyt noita kaiken mahdollisen kanssa. Niitä on yhdistetty puoliverisen kaltaisiin urheiluhevosrotuihin, kuten budjonnyyn, terskiin ja wielkopolskiin, mutta myös barokkeihin: friisiläisiin, kladrubeihin ja lipizzoihin. Ja sitten on pari tosi villiä korttia: morgan ja NSH!

Lusitanojenkin kohdalla päätin lopettaa rimpuilun rodun tulevaisuuden kanssa ja jatkaa reilusti sen kanssa ainakin nyt toistaiseksi. Kanta on pieni ja suppea, joten sille täytyy tehdä jotakin, ellei jostakin löydy isoa määrää valmiita lusitanoja, mutta sitten teen, ei se ole sen kummempi asia.

Samansuuntaisen päätöksen tein myös lipizzojen kohdalla: jatketaan. Valittamisen aihettahan siitä tulee, mutta sama sen väliä. Pari uutta, suvutonta oria tuli keksittyä myös.

Järjestelin näiden hevoslistauksen uuteen uskoon: oriit ja tammat omille sivuilleen ja jako suvun pituuden mukaan. Auttaa meinaan kummasti varsasuunnitelmien tekoa! Ja täällä on nyt sellainen onnellinen tilanne että kaikilla vuonna 2012 (tai sitä ennen) syntyneillä hevosilla on tällä hetkellä tulossa vähintään yksi varsa tämän vuoden aikana. Päätin että tämänkokoisella rodulla yksi varsa riittää, ettei se paisu ihan mahdottomaksi.

Myös kladrubien kanssa tein päätöksen, mutta toisenlaisen kuin lusitanojen ja lipizzojen kanssa: luovun rodusta kokonaan. Ei vain tule mitään. Minulla on niin monta hevosta, joille ei vain ole yhtään järkevää oria/tammaa tallissa. Hevoset ovat myynnissä Keskustassa ja yllättävän monta on varattu jo, ottaen huomioon rodun harvinaisuuden. Luulin etteivät ne kiinnostaisi ketään!

VSN-näyttelyt
VSN on ollut vähän vaisu tässä viime aikoina ja minullakin tuomarina on ollut varsin rauhallista. Onneksi nyt näyttää taas jo vähän paremmalta. Itsekin olen innostunut järjestämään parit näyttelyt, huhtikuun lopussa yhdysvaltalaisille ratsuroduille ja nyt juhannuksen nurkilla on barokkiroduille (poislukien friisiläiset). Varsinaista tungosta ei luokkiin ole ollut, mutta ei sitä kukaan ole kai odottanutkaan. Ja huomio kaikkien barokkien omistajat: vielä on muutama päivä aikaa osallistua! 

Uusi koira
Ionicin koiravalikoima (löytyy hevossivun alareunasta, ei kovin looginen paikka, tiedetään) sai juurikin tänään uuden vahvistuksen, ostin nimittäin tanskandoggi-narttu Goldane's E.T. Phone Homen eli Iitun. En ole sillä tavalla välttämättä rodun ylin ystävä edes reaalimaailmassa, vaikka komea ilmestys se on kyllä, mutta jos sillä on tuollainen nimi niin pakkohan se oli ostaa!

Vähän uutta blogin ulkoasuun
Tämä ei varsinaisesti ole minun valintani lainkaan, mutta Blogger uudisti editoriaan ja muutenkin hallintasivujaan tässä viime aikoina enkä ole ihan varma sopeudunko tähän. Jumalattomasti tämän kanssa saa säätää kirjoittaessa ja jotenkin on ikävä sitä HTML-koodia (jota sitäkin kyllä pystyy kirjoittamaan, mutta kokeilin nyt huvin vuoksi tätäkin). Onko mielipiteitä siitä että miltä tämä postaus näyttää verrattuna vanhaan malliin?

 S

perjantaina, toukokuuta 01, 2020

Kevään uudet tulokkaat

Ainahan minä yritän olla ostokannalla mitä tulee uusiin hevosiin, mutta jotenkin nyt tässä keväällä on tuntunut haaviin tarttuvan erityisen paljon kiinnostavia myyntihevosia. Niiden lisäksi olen toki keksinytkin kaikenlaista ja ajattelin, että nyt olisi hyvä hetki esitellä tuoreimpia hankintoja. Sinänsä näissä ei ole vielä mitään nähtävää (kirjaimellisesti, en ole vielä saanut edes kuvia hankittua), mutta tulevaisuuden tekijöitä ne varmasti ovat jalostuspuolella!

Arabiori Shado Ichou
Suku on epätasainen mutta hyvin mielenkiintoinen! Isä on Adinan kasvatti. Tunnen kyllä Adinan, oikein hyvinkin, mutta että arabejakin siellä on? Poneihin minä sen yleensä liitän! Emän puoli suvusta on vanhaa, emänisä Dahabu Red Baron on tyystin tuntematon nimi vaikka Dahabun hevosia olen paljon luullut tietäväni. Emänemä Cinderella ei muuten ole EVM-hevonen, vaan kadonnut. Pitääpä korjata se sukutauluun, ettei kukaan erehdy luulemaan. Mielenkiintoisinta on kuitenkin Red Baronin emälinja: sehän tulee Jasminesta! Jasmine puolestaan tunnetaan meillä oikein, oikein hyvin: siitä on lähtöisin eräs meidän vanhimmista ja tärkeimmistä tammalinjoista, nimittäin Roshnara! Se lähti liikkeelle tamma Celedith's Roshnarasta, joka tuli Marineasta Ioniciin silloin joskus aikojen alussa. On hieno saada talliin hevonen, jonka suvussa on Jasmine, muttei Roshnaraa!

Arabiori Solanka Khaled Nelis
Tämä on oma kasvatti ja ihan omista kasvateista syntynytkin. Tosin isäori on vuonna 2004 syntynyt, sittemmin muualle myyty ori. Se päätyi jotakin kautta al Qismatiin ja elää siellä edelleen. Se on hyvin vanhasukuinen, se mainittu Roshnara on sen emä ja isänisänä on aikansa huippuori Kees Nelis. Niin että kun tätä tarjottiin jalostukseen, piti vastata myöntävästi.

Arabitamma Shado Datesha
Shadosta tarttui mukaan toinenkin kasvatti, pitkäsukuinen tamma Shado Datesha. Olen tässä perkaillut noita vanhempia arabeja ja niiden sukuja ja todennut että tietyt nimet esiintyvät suvuissa liian tiheästi. Tarvitsisin paljon pitkä- ja vierassukuisia jalostushevosia. Datesha onkin yksi lupaava tulokas sillä rintamalla. Sinänsähän varsinkaan emän puolen suku ei ole mitenkään ennennäkemätöntä Ionicissa, emän isälinja tulee Prince of Sundaysta, joka on melko vahva orilinja meillä vanhan Chaths al Nathifa kautta. Mutta ei se niin vahva ole että tästä mitään haittaa olisi.

Budjonnyt Priton Bozher, Priton Ninetron ja Priton Dakovica
Ei uutuuksien esittelyä ilman Pritonin budjonnyja! Olin taas ajoissa paikalla kun pritonilaisia myytiin ja nappasin mukaani peräti kolme varsaa. Hienoja sukuja ja ainakin osittain vieraita nimiä meillä.

Täysiveriori Crayon Ring
Täysiveristen kanssa on menossa kriisi, pitkä- mutta erisukuisia kouluratsuja ei vain tunnu löytyvän! Toiseksi paras vaihtoehto onkin sitten hankkia pitkä- ja erisukuisia xx-ratsuja, ehkä niitä voi ja kehtaa yhdistellä meidän koululinjoihin. Crayon on yksi tällainen, jonka taannoin ostin vaikka ori onkin jo vanhempi.

KWPN-tamma DLHS Rozenkwarts
Delmenhorstissakin oli tovi sitten kasvattimyynti, josta nappasin useamman hevosen mukaan. Rozenkwarts on yksi niistä, kolmipolvinen estetamma tulee olemaan varmasti ihan hyödyllinen hankinta FWB-jalostuksen kannalta.

Knabstrup-tamma Factrica Rewa
Joku voisi ajatella, että tässäpä turha hankinta, epätasainen suku ja isäkin meidän oma puoliveriori. Minä puolestani näen varsin hyödyllisenä sen, että emä Wild N Furious on sellainen nimi, jota meidän knn-suvuissa esiinny, ainakaan kovin montaa kertaa. Joten kun sellaisesta tarjotaan varsaa ostettavaksi, niin tällainen sukuihin jumittanut kasvattaja hihkaisee "Hep".

Missourinfoxtrotter-ori B.B. Kid McKinney
Päädyin Birch Bark Ranchin sivuille alunperin ihan muilla asioilla, mutta niin vain kävi että hetken päästä omistajalle lähti tilausvarsapostia. Tässä yksi niistä. Olen yrittänyt kasvattaa tuota foxtrotter-laumaa kaikin mahdollisin keinoin ja tällä hetkellä rodun tilanne ei taida olla ihan toivoton.

Morganit B.B. Killikinick Nick ja B.B. New Moon
Niin, näitä morganeita minä varsinaisesti sieltä Birch Barkista metsästin ja pari kivasukuista tarttuikin matkaan. Osa BB:n morganeista on ns. Lippittejä, vanhantyyppisiä, rotevampia morganeita. En ole ihan varma siitä miten reaalimaailmassa suhtaudutaan Lippitteihin. Puhtaita morganeita ne ovat, siitä ei ole epäilystäkään, mutta että sekoitetaanko niitä mielellään tai lainkaan ei-Lippitteihin, niin sitä en tiedä. Niin tai näin, koska meidän morgan-lauma kaipaa kipeästi uutta verta, ostin nyt pari Lippitt-sukuista ja aion käyttää niitä morganien jalostuksessa.

Morgan-tamma Ravenwood's Morning Breeze
Ostin innoissani myös ravenwoodilaisen morgan-tamman, jalostukseen tietenkin, vain huomatakseni sitten myöhemmin, että meillä ei ole yhtä ainoata sille sopivaa oria, jolla olisi pitkä tai edes pitkähkö suku... Sehän ei tietysti ole tamman itsensä vika! Varsinkin emän puolella suvussa on noita hyvinkin vanhoja nimiä tarjolla, MRGN's-hevosia ja emälinjakin tulee EQ's Nuggetista.

NF-ori DLHS Desperado Bay
Myös nyffeille tarvitaan uutta verta, totesin sen taannoin myös. Yhdellä oriilla ei nyt vielä tilannetta pelasteta täysin, mutta se on hyvä alku.

NF:t Glenmoran Grey Spark GA, Imperial of Driftmoor GA, Ridgeborough Blue Comet GA, Jetset Winnie GA, Oldford Pretty Poppy GA, Upperton Muddy Rose GA ja Zoey of Driftmoor GA
Kuten sanoin, uutta verta tarvitaan nyffilaumaan ja tässä sitä nyt on, peräti 7 suvutonta tuontiponia.

Noniukset Aga Nimród GA, Cégérték GA, Bővelkedő GA, Pecsétfa GA ja Zabolátlan GA
Ei nyffi (eikä arabi eikä knabstrup eikä morgan eikä...) ole ainoa rotu, joka tarvitsee uutta verta. Nyffejä sentään löytyy ostettavaksi, noniuksia sen sijaan ei, joten piti niitäkin keksiä itse.

Paint-tamma Sheza Diamond Catcher
Newa Road Ranchillakin kävin pitkän toivelistan kanssa ja tässä yksi hankinta, yksipolvinen paint-tamma.

Poitout Quadrant Du L'Aube ja Tulipa Du Loiré
Vähän uutta verta meidän poitoulaumaan. Ja myös uusi väri, kun Tulipa on kimo. Sitä meillä ei ole vielä ollutkaan.

Quarterit Nevada Ice Star GA ja Niagara Diamonds GA sukuineen
Quartereillakin oli akuuttia tarvetta aivan tuoreista suvuista, joten päätin muun muassa keksiä uusia sukuja vähän isomman kautta taas.

Quarterit DLHS Ima Gangsta Boi ja DLHS Molly The Murderer
Mutta myös Delmenhorstista tuli kaksi suvullista quarteria meille. Ihan kiva että on meillä täysin ennennäkemättömiä sukuja, kun meillä tätä nykyä jonkin verran noita osto-quartereitakin on.

Quarterit Lone Star Cut ja Mexican Cha Cha
Newa Roadin kasvatteja nämä, yksipolvinen ori ja kolmipolvinen tamma. Tulevat olemaan tärkeitä nimiä meidän jalostuksessa (kuten kaikki muutkin vierassukuiset ostohevoset). Muutama Newa Roadin orikin astui meidän tammoja näiden ostohevosten lisäksi.

Ranskanpuoliveriset Balzac de la Etans, Dolia III GA ja Mignonne de la Etans
Tässä muutama ihan tuore sf-tuonti, tulevat käyttöön sekä sf- että FWB-jalostukseen.

Suomenhevos-ori Orikiven Valopallo
Taas oli tilaa myös uudelle, suvuttomalle sh-oriille, joten keksaisinpa joutessani sellaisen. Koska tämä on tuontihevonen, ei oma kasvatti, ei sen nimellä ole mitään tekemistä Seitsemän Veljeksen kanssa, paitsi jos oikein haluaa mutkan kautta ajatella: Orikivi on paikannimi Nurmijärvellä, josta Kivi tunnetusti on kotoisin. Ehkä pitäisi tänä vuonna keksiä toinenkin suvuton suokki, joka saisi nimekseen Nukarin Tammi...

Tennesseenwalker-tamma DLHS Trouble Seeker
Ei ne delmenhorstilaiset vielä loppuneet vaan piti sieltä yksi kaksipolvinen walkerikin hankkia. Suvusta Austin Powers kuulostaa etäisesti tutulta, muut nimet eivät.

Tennesseenwalker-tamma Suzy Q WCR
Tämä on toinen kaksipolvinen walker-tamma, mutta sen suku on hyvin erinäköinen: emä on meidän kasvatti ja isän puolelta ainakin sen emää Wenarie Suzy Marquitaa näkee joissain suvuissa meillä edelleen, tosin aika pitkällä kai. Mutta pointti tämän hankkimiseen olikin tuo emänemä, meidän tuontitamma Champagne Keeps Goin'. Se nimittäin varsoi kolme varsaa, mutta kaikki niistä lähtivät maailmalle ennen kuin ehtivät saada meillä varsoja, joten se oli kadonnut tyystin meidän suvuista. Asia piti korjata ja onneksi TK:lta löytyi tuo vanha tamma vielä.

Siinäpä ne! Melko amerikkalaispainotteisia on hankinnat olleet, mutta olen tässä viime aikoina käynyt läpi paljon noita amerikkalaisrotuja, niin on ollut tiedossa tarve uusille jalostushevosille.

– S

perjantaina, huhtikuuta 24, 2020

Arabien säkäkorkeudet 2020

Laskeskelin vuonna 2013 arabien säkäkorkeuksia (Arabien säkäkorkeudet) ja tein niistä tilastoa ja päätelmiä. Lopputulos oli se, että arabien kokoskaalaa voisi vähän laajentaa senaikuisesta ja luopua tästä säkäkorkeuksien "keskiarvokasvatuksesta", jolla tarkoitan sitä metodia että syntyvän varsan säkäkorkeus on jotakuinkin keskiarvo vanhempien korkeuksista. Lisäksi olen yrittänyt saada sukupuolten välille vähäsen eroja. Miltä luvut nyt näyttävät vuonna 2020?

No, sanottakoon että arabien kanssa tuo kasvatus junnaa aika pahasti ja monet vuonna 2013 hengissä olleet hevoset ovat hengissä edelleen ja ne vaikuttavat korkeustilastoihin tänäkin päivänä vieden molempien sukupuolien lukemia lähelle sitä 155 senttiä, joka aiemmassa laskennassa oli se keskiarvo, mediaani ja moodi sekä oreilla että tammoilla. Olisi ehkä pitänyt laskea vain vuoden 2013 jälkeen syntyneiden hevosten säkäkorkeudet ja katsoa miltä ne näyttävät, mutta tulin ajatelleeksi tätä vasta kun olin kerännyt datan enkä viitsinyt alkaa siihen puuhaan uudestaan.


Oriit:
– keskiarvo 155,24 cm
– mediaani 155 cm
– moodi 155 cm

Tammat:
– keskiarvo 154,31 cm
– mediaani 154 cm
– moodi 155 cm

Oriiden luvut ovat pysyneet käytännössä samoina, keskisäkäkorkeus on kasvanut "huimat" 0,01 cm. Jopa skaala on sama kuin 7 vuotta sitten: 148-160 cm.

Tammoilla sen sijaan on tapahtunut muutosta alaspäin. Keskisäkäkorkeus on pudonnut 0,7 cm ja mediaani tullut sentin verran alaspäin. Ihan lähellä oli myös sekin etteikö myös moodi olisi pudonnut sentillä vuoteen 2013 verrattuna. Skaalakin on muuttunut, vuonna 2013 se oli 146-162 cm, nyt 145-160 cm. Minusta tämä on hyvä asia ja muutos parempaan tai ainakin realistisempaan päin. Eihän meillä realistista säkäkorkeustilastoa sinänsä tavoitella, kun se vaikuttaa oleva kovastikin epärealistinen tällä hetkellä. Totesin jo 2013 että meidän arabialaiset ovat kovin isokokoisia verrattuna siihen, mitä katselin reaalimaailman hevosten tietoja. Mutta ei se kai väärin ole, jos tammat ovat oreja pienempiä virtuaalimaailmassakin.

Lisäksi molemmissa graafeissa näyttäisi vähän siltä, että huippu on hieman levinnyt. Se ei ole enää ihan niin selvästi siinä 155-156 cm kohdilla. En tiedä onko silläkään mitään merkitystä sinänsä, mutta itse pidän sitä positiivisena. Vaihtelu virkistää! Se kuitenkin on vähän huono juttu, että molemmilla sukupuolilla se yläraja on siinä 160 sentissä. Kuten monta kertaa todettu, meillä käytetään arabeja myös risteytysjalostukseen ja varsinkin urheiluhevospuolella tykätään suuresta koosta. Toisaalta sitten kyllä meillä jonkin verran kasvatetaan ratsuponeja ja siellä taas pienikokoiset arabit olisivat kiva juttu. Eli molempia ääripäitä tarvitaan kyllä.

Tästä on kuitenkin mielestäni hyvä jatkaa. Kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa pääsen eroon kaikista noista 2010-13 syntyneistä arabeista, taidan tehdä uutta laskentaa ja katsotaan sitten miten maailma makaa.

– S

perjantaina, huhtikuuta 10, 2020

Hei sitten, Irenna!

Nyt tuli se päivä kun Irenna v.d. Djoehem kuopattiin. Voisi sanoa että vihdoinkin, tammahan on syntynyt vuonna 2009. Se taisikin olla viimeinen sillä vuosikymmenellä syntynyt ja suoraan meille ostettu virtuaalihevonen, joka Ionicissa on vielä hengissä. Gin Ahaltekissä on kyllä niitä enemmänkin. Onhan meillä muutama vielä sitäkin vanhempi hevonen, mutta ne ovat tulleet meille vasta myöhemmällä iällä. Irenna sen sijaan tuli suoraan synnyttyään Ioniciin. Nyt 11 vuotta myöhemmin joudun kuoppaamaan tamman ja ihan kuin olisi vähän pala kurkussa.

Irenna ei ollut ensimmäinen nonius meillä eikä se varsonut ensimmäistä Ion-noniustakaan. Ensinmainittu kunnia saattaa kuulua Rheingold v.d. Djoehemille ja jälkimmäinen suvuttomalle Ildigo GA:lle. Irenna ei ollut edes ainoa Djoehemin nonius meillä, sen ja mainitun Rheingoldin lisäksi oli ainakin Jacob v.d. Djoehem. Sen sijaan se oli viimeinen elossa oleva djoehemiläinen meillä ja se on osasyy siihen, miksi siitä luopuminen karvastelee.

Kuten tunnettua (ehkä?) on, kaikki Djoehemin hevoset katosivat tyystin joskus vuoden 2010 kieppeillä, kun safiiri.net suljettiin. Siitä huolimatta se oli meille merkittävä ja mieleenjäänyt talli. Gin muisteli Djoehemia kaiholla muutama vuosi sen katoamisen jälkeen (Joulukalenteri 18: Vanhojen tallien muistelua). Tätä nykyä Djoehemin kasvatit ovat varsin harvinainen näky hevosten suvuissa, koska niitä ei kai koskaan lähtenyt maailmalle merkittävissä määrin ja myöhemmät harrastajat ovat luultavasti vierastaneet kadonneita sukuja. Uusia djoehemiläisiä ei ole eikä tule ja Irenna saattoi olla viimeinen yhä elossa oleva, jota ei ole missään vaiheessa unohdettu.

Irennan suku – olkoonkin kadonnut – oli syynä siihen, miksen lopettanut sitä vuonna 2016, jolloin se oli saanut meillä aikaan 2 varsaa, tamman ja oriin. Tämä yleensä on se minimi, jonka jälkeen edes alan harkita jonkin hevosen lopettamista, mutta Irennan kohdalla ajattelin että se ei riitä. Se varsoi vielä 2018 kaksi varsaa lisää ja mietin kovasti vielä tänäänkin, että jos se vielä varsan tai kaksi voisi... Mutta liikakin on liikaa ja noniuksissa tuo mainittu tamma Ildigo GA alkaa olla sen kertaluokan harmi suvuissa, etten halua Irennasta toista samanlaista. Paitsi että se alkaa vähän olla jo, nonius on pieni rotu ja Irennan ensimmäisellä varsalla on kolme varsaa silläkin, niin että Irennaa näkyy aika monen sukutaulussa.

Erittäin harvoin minkään virtuaalihevosen lopettaminen sillä tavalla harmittaa, mutta Irenna kuului siihen poikkeusten erittäin harvaan joukkoon. Kiitos varsoista ja kiitos Djoehemille että se oli olemassa edes vähän aikaa.

–S

maanantaina, maaliskuuta 30, 2020

VRL:n palvelinmaksu vm. 2020

VRL:n palvelinmaksu on taas tullut asianosaisille ja muilta harrastajilta toivotaan osallistumista, tänäkin vuonna. Tarkempaa tietoa maksamisesta löytyy Keskustasta asiaa koskevasta topikista.


lähde: Pixabay

– S

PS. Selvyyden vuoksi: minulla ei ole mitään tekemistä VRL:n palvelimen tai VRL:n ylläpidon kanssa, enkä kuulu tuohon VRL:n työryhmään. Olenpahan vain peruskäyttäjä, jonka mielestä VRL on hyvä ja pystyssäpitämisen arvoinen asia.

lauantaina, maaliskuuta 07, 2020

Suomenhevosten nimet vuonna 2019

Suomenhevosten nimeämisessä on ollut nyt pari teema vuotta:
– 2018: sisällissota
– 2019: Aku Ankka

Tässä ensin katsaus noihin Ankka-nimiin:
– o. Ionin Halkaistu Varakreivi (sarja taskarissa 168)
– t. Ionin Kipakka Suttura (vuorosana sarjassa Takaisin Klondikeen, julkaistu useissa Aku Ankka -lehdissä)
– o. Ionin Käkkäräkääk (vuorosana useissa eri sarjoissa)
– t. Ionin Laventelinainen (sarja taskarissa 196)
– o. Ionin Mainio Setämies (vuorosana sarjassa Nenästä miestä, taskari 38)
– o. Ionin Merimiesnuttuinen Auervaara (vuorosana sarjassa Muodin villitsemät, taskari 225)
– t. Ionin Tähtiamatsoni (sarja taskarissa 116)
– t. Pimeää Tämä Keskiaika (vuorosana sarjassa Soittoniekka sopassa, taskari 139)

Vuoden 2020 suomenhevoskasvatteja pitäisi alkaa vähitellen miettiä, jos niitä meinaa saada aikaiseksi. Ajattelin alunperin jatkavani Ankka-teemaa, koska siellä on vielä paljon käyttämättömiä nimiä ja pidän itse niistä. Asioita kuitenkin sotkee Seitsemän Veljeksen 150-vuotisjuhlavuosi, joka on siis tänä vuonna. Vanha nurmijärveläinen ei oikein voi vastustaa. Mietin kuitenkin tässä, että miten vaikeata olisi keksiä Seitsemän Veljeksen pohjalta tammojen nimiä. Oriit ovat helppoja, kun jo niitä veljeksiä on 7 jos haluaa helpolla päästä. Tammojen kanssa on hankalampaa, kun naishahmoja kirjassa on kovin vähän.

En minä tietenkään edes orien kohdalla aio tyytyä yksinkertaisiin hahmojen nimiin vaan todennäköisesti tulen haalimaan kirjasta sanontoja ja termejä, ehkä jopa mukailen niitä. Kiven kielihän on vanhaa ja omintakeista, joten sieltä takuulla löytää kaikenlaista kiinnostavaa. Epäilykset siis mäkeen vain ja julistan tämän vuoden myös Ionicissa Seitsemän Veljeksen vuodeksi!

– S

lauantaina, helmikuuta 29, 2020

Kun aivoton apina kopioi

Jos otsikon perusteella luulit, että luvassa on raivoavautuminen jostakin tekijänoikeuksiin liittyvästä kärhämästä, niin ei kyllä ole. Ihan itsestäni puhun tässä nyt.

Aina kun teen uudelle hevoselle sivuja, teen sen jonkun jo olemassaolevan hevosen sivujen perusteella, muutan vain relevantit tiedot. Kun sivupohja kerran on olemassa, mitäpä sitä suotta muuttamaan. Muuten hyvä ajatus, mutta kun sitä tarpeeksi apinana tekee, saattaa jokin yksittäinen kirjoitusvirhe jäädä elämään pitkäksi aikaa.

Tein taannoin poitounhevoskasvateille sivuja ja huomasin pienen kirjoitusvirheen: hevoslistaukseen vievässä linkissä luki Poitenivit. Ilmeisen pitkäaikainen virhe, koska se löytyi säännönmukaisesti jokaisen vähänkään tuoreemman poitounhevosen sivuilta. Poskia vähän punotti, mutta olin tyytyväinen, että olin edes nyt sen löytänyt ja poitou on pieni rotu, niin että mokan korjaaminen ei ollut suuri vaiva.

Seuraavakin typo löytyi poitounhevosten sivuilta, perustietolistassa luki Sukupoli, kun piti tietenkin lukea Sukupuoli. Ei sekään olisi ollut ongelma, jos se olisi rajoittunut vain poitounhevosiin, mutta kun aloin selata Ionicin hevosia läpi, totesin virheen löytyvän lähes jokaisen vähänkään tuoreemman hevosen sivulta. Hups! Virhe on ilmeisesti sattunut siinä vaiheessa kun joskus 2015 tienoilla päätin vaihtaa sivujen kielen takaisin suomeksi. Sitten voi toki laskea miten monelle hevoselle olen tehnyt sivut vuoden 2015 jälkeen... Satoja, tuhansia!
Keljuttaa ihan kympillä ja olenkin kysellyt itseltäni, miten sokea sitä voi ihminen olla teksteilleen, kun ei ole tällaista huomannut moneen vuoteen vaikka melkein päivittäin noiden sivujen kanssa puljaa. Korjausoperaatio on käynnissä, mutta koska hevosia ja virheellisiä sivuja on niin hillittömästi, en aio ottaa paniikkia asiasta vaan korjailen niitä satunnaisesti aina kun sattuu eteen tulemaan. Kaikkia saan kiinni tuskin koskaan.

Kun aloin näiden katastrofien (kirjoittajalle tällaiset virheet ovat katastrofeja) jälkeen katsella Ionicin sivuja kriittisesti, huomasin vielä kolmannenkin ongelman. Se ei ole varsinainen typo vaan kielioppityperyys. Uusi leiskahan Ionicille tehtiin muistaakseni vuonna 2014, jolloin tallia uudistettiin muutenkin. Uuden mallin mukaisella sivulla on aina alatunniste, jossa on sivun tekopäivämäärä, tekijänoikeusmerkinnät ja lopuksi sekä suomen- että englanninkielinen teksti, että tämä on virtuaalitalli eikä mitään tällä sivulla kerrottua tule ymmärtää mitenkään reaalimaailmaan liittyvänä.
Ilmeisesti sieltä aikojen alusta lähtien englanninkielisessä tekstissä on tuplakielto: – – nothing described on this site should not be taken as a real-life information. Tuo not on siis turha, sitä ei tarvita koska lauseessa on jo nothing. Joo-joo, todennäköisesti kaikki ymmärtävät tämän tässäkin muodossa, mutta huonoa kieltä se on. Tässäkin riittää korjattavaa pitkäksi toviksi, koska tämä virhe löytyy jotakuinkin kaikkialta. Ja edelleen: jo pelkästään niitä hevosia oli pitkälti toista tuhatta, että siinähän saan askarrella.

Tekisi niin mieli mennä nurkkaan häpeämään loppuelämäkseni, kun tällaisia on päässyt silmieni ohitse, mutta ei se mitään auttaisi. Kertokaa etten ole ainoa, joka on aikojen mittaan kopioinut tunnollisesti kirjoitusvirheitään.

–S

sunnuntaina, helmikuuta 09, 2020

Kasvatit vuonna 2019

Viime vuoden kasvattilista on saatu lukkoonlyötyä nyt, joten tässä olisi tarjolla tuoreimmat numerot. Sulkuihin olen merkinnyt viime vuoden vastaavat luvut, mutta ne eivät ole ihan yksi yhteen nyt noiden roturyhmien kanssa, kun tein tilaston vähän uudella tavalla.

Kasvatteja syntyi yhteensä 412 kappaletta (416).
Kasvatteja syntyi 36 eri rodusta (45).
Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 13 rodusta (21).
7 (7) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Frederiksborginhevonen 69 varsaa
Budjonnynhevonen 56 varsaa
Englantilainen täysiverinen 34 varsaa
Arabianhevonen 32 varsaa
Kalliovuortenhevonen 22 varsaa
Angloarabi 19 varsaa
Arabian Warmblood 19 varsaa
FWB 16 varsaa

Eri puoliverisiä (ml. RBSH) syntyi 58 kappaletta (41).
Eri poneja (ml. welsh cob, pl. isl, nvh) syntyi 32 kappaletta (64).
Eri kylmäverisiä syntyi 8 kappaletta (41).
Eri täysiverisiä syntyi 85 kappaletta (4).
Eri askellajirotuja syntyi 32 kappaletta (110).
Muita rotuja syntyi 197 kappaletta.

Pohjoismaalaisia rotuja syntyi 106 kappaletta.
Brittein saarten rotuja syntyi yhteensä 60 kappaletta.
Länsi-eurooppalaisia rotuja syntyi 35 kappaletta.
Etelä-eurooppalaisia rotuja syntyi 13 kappaletta.
Itä-eurooppalaisia rotuja syntyi 21 kappaletta.
Venäläisiä rotuja (pl. RBSH) syntyi 67 kappaletta.
Afrikkalaisia rotuja syntyi 1 kappale.
Australaasialaisia rotuja syntyi 37 kappaletta.
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. appaloosa-ox-risteytykset) syntyi 37 kappaletta (117).
Muita rotuja (virtuaalirodut tms) syntyi 35 kappaletta.

Aivan uusia kasvatusrotuja oli yksi, dongola.

Tässä sitten kasvattimäärät roturyhmittäin:

Puoliveriratsut
– Arabian Warmblood 19
– Oldenburginhevonen 1
– RBSH 9 (9)
– Suomalainen puoliverinen 16 (16)
– Westfaleninhevonen 13

Täysiveriset
– Angloarabi 19
– Arabianhevonen 32 (4)
– Englantilainen täysiverinen 34

Ponit
– Australianponi 5
– Connemaranponi 10 (1)
– Exmoorinponi 5
– Fellponi 2
– Gotlanninrussi 2
– Hackneyponi 2 (2)
– Ratsuponi ja VRP 5 (2)
– Welsh mountain 1 (21)

Kylmäveriset
– Suomenhevonen 8 (8)

Askellajirodut
– Georgian Grande 2 (1)
– Islanninhevonen 2 (11)
– Kalliovuortenhevonen 22 (1)
– Missourinfoxtrotter 1 (14)
– Tennesseenwalker 5 (20)

Muut rodut
– Andalusianhevonen 13
– Ara-appaloosa/app-ox-risteytys 5
– Budjonnynhevonen 56 (2)
– Cleveland Hunter 2
– Clevelandinruunikko 6
– Dongola 1
– Frederiksborginhevonen 69
– Friisinhevonen 2
– Gidran 15
– Kisber 5 (13)
– Kladrubinhevonen 1 (8)
– Knabstrupinhevonen 9 (19)
– Morganinhevonen 1 (4)
– Quarter-hevonen 1 (21)
– Terskinhevonen 11


keskiviikkona, marraskuuta 27, 2019

Piirrettyjen tuomarointia

Piirrettyjen maailma on jotain mihin en ole tutustunut ikinä, sanottakoon se nyt ensimmäiseksi. Aina silloin tällöin eksyn piirroshevosten sivuille tai joskus jopa ihan piirrostallille ja jaksan aina ihailla niitä. Hieno kuva on hieno kuva, tekniikasta riippumatta.


Poiketen piirrettyjen muusta näyttely- ja kantakirjaustoiminnasta, VSN:n piirrettyjen näyttelyissä hevosten arvosteluperusteet ovat samat kuin valokuvilla. Piirroksistakin arvostellaan siis rakenne, ei väritystä, piirrostekniikkaa tai muita taiteellisia ansioita. Siksi olen satunnaisesti tuomaroinut piirrettyjäkin luokkia, mutta minun pöydälle niitä tulee aika harvoin vaikka minun tuomarointitiedoissa lukeekin piirretyt yhtenä preferenssinä. Piirrettyjen luokkia taitaa VSN:n puolella olla tarjolla melko harvoin ja minulla puolestaan on näitä muita roturajoituksia, jotka koskevat myös piirrettyjä.

Tuomaroin taannoin Kaihovaaran VSN-näyttelyt, jotka olivat avoimet piirretyille puoliverisille. En uskalla oikein kirjoittaa tuosta luokasta varsinaisia tuomarikommentteja sillä vaikka piirrettyjen tuomarointi onkin teoriassa samanlaista kuin valokuvien, on se silti jollain tavoin... erilaista.

Sitä noin niinkuin periaatteessa voisi kuvitella, että piirrosten arvostelu on helppoa kun kaikki ovat täydellisiä ja pisteet nousevat helposti korkeiksi. Ja kun sillä taiteellisella vaikutelmalla ei ole merkitystä VSN:n puolella, niin pärjäämisen luulisi olevan helppoa. Sillä kuka nyt tieten tahtoen piirtäisi hevosen, jonka rakenne ei ole täydellinen? No, asia ei ole ihan niin, ei Kaihovaarankaan näyttelyissä nähty 4:lla alkavia kokonaispisteitä. Siellä oli paljon hyvärakenteisia hevosia, myönnän, mutta minä olen varsinkin puoliveristen kanssa aika niuho eikä pisteitä minulta saa helpolla. Eikä sen täydellisen rakenteen piirtäminen varmasti ole helppoa tai näin minä ainakin kuvittelisin. Minulle jo hevoselta näyttävän hevosen piirtäminen on ihan tarpeeksi haasteellista, muttei mennä nyt siihen.

Tuomarina saattaisin siis surra hevosia, joilla ei ole täydellinen rakenne vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta näin kuvaorientoituneena harrastajana olen siitä vain kiitollinen. Täydellisten hevosten luokka mahtaisi olla tylsä tuomaroida! Nyt hevosissa on särmää, persoonaa ja se viehättää aina minua, oli kyseessä sitten valokuva tai piirros. Tällä särmällä ei tietenkään saa niitä täydellisiä pisteitä, mutta pysyypähän tuomarin mielenkiinto yllä ja sitten ne todelliset huiput erottuvat joukosta.

Valokuvia arvostellessa pitää katsoa tiettyjä asioita vähän sormien läpi: niinkuin nyt esimerkiksi se että hevosen kavioita ei näy ainakaan kokonaan tai että pää on kääntynyt vähän kameraan päin. En voi mennä antamaan nollia jokaisesta rakennekohdasta, joka ei täydellisesti näy. Tai voisin, mutta siitä tulisi varmasti sanomista eikä se olisi itsestänikään reilua. Useimmat harrastajat ovat valokuvien suhteen riippuvaisia muista ja silloin on käytettävä sitä mitä sattuu saamaan.

Piirroskuvapuolella tätä ongelmaa ei olisi, joten oli houkutus rangaista ns. huonoista rakennekuvista. Mutta olisiko se sitten reilua? Ei oikein, kun kerran tuomarointiperusteet ovat samat kuin valokuvallisten hevosten. Ja ymmärrän minä oikein hyvin senkin, että piirtäjä ei halua aina piirtää sitä suoraan sivusta, eteen päin katsovaa hevosta (jolla on täydellinen rakenne). Sekin olisi tylsää ja luulen että piirtäjät piirtävät enemmän omaksi ilokseen kuin voittaakseen kaikki mahdolliset näyttelypalkinnot.

Yksi asia kuitenkin on sama sekä valokuva- että piirros-VSN:ssä: jaloista saa erittäin harvoin vitosia!

– S

keskiviikkona, marraskuuta 20, 2019

Case study: miten paljon hevosten sivuja katoaa

Olen valittanut valittamasta päästyänikin sitä, miten paljon virtuaalihevosten sivuja katoaa netistä ja miten se on epätoivottavaa. Ei sille tietenkään mahda varsinaisesti mitään. Ilmaispalvelinten lopettamiseen tai muuhun typerään toimintaan (puhun sinusta, Webs!) eivät harrastajat juuri voi vaikuttaa ja onhan se nyt tietenkin loogista, että jos virtuaalihevostelu ei vuosikausiin kiinnosta, ei sen oman domainin vuosikustannuksia viitsi maksaa loputtomiin. Tiettyyn rajaan asti voi vaikuttaa itse, katoavatko hevosen sivut netistä kokonaan ja lopullisesti vai eivät (ohjeita mm. Näin pidät hevoseen sivut tallessa), mutta sitten päästään taas tähän että mitä jos Web Archive lopettaa? Tai VRL:n palvelimella käy konerikko ja rekisterin tiedot menevät sen siliän tien? No, ei puututa nyt siihen, painajaisia näkee vähemmälläkin.

Viikonloppuna tein sivut jälleen yhdelle kasvatille, kyseessä oli pitkäsukuinen FWB-ori Cirith Ungol Ion. Minulla on yleensä tapana sivujen tekohetkellä tarkistaa ja tarvittaessa etsiä suvun linkit niin että ne mahdollisimman hyvin toimivat sillä päivämäärällä. Kopioin yleensä sukutaulun vanhempien sivuilta (jos ovat omia hevosia, kuten Cirithin tapauksessa) ja kun sivut muuten ovat valmiit, alan perata sukua läpi. Cirithin suku oli siinä mielessä jopa epätoivoinen, että todella moni suvun hevosista on tavalla tai toisella kadonnut. Linkkejä kuitenkin on varsin kattavasti, kiitos juurikin Archiven ja VRL:n, ja varsinaisesti vain yksi hevonen hevonen jäi niin kadoksiin ettei sille löytynyt mitään linkitettävää. Ihan hyvä selvitysprosentti siis.

Tässä vähän statistiikkoja tuosta 5-polvisesta sukutaulusta.
Sukutaulussa näkyviä hevosia yhteensä 62
Ionicin omistuksissa olevia (ts. sivut tallessa) 5
Täysin kadoksiin jääneitä 1
Tallessa olevia (ts. jotkin sivut löytyi) 8
Geocitiesin arkistoissa olevia (geocities.ws, oocities.com) 2
VRL:stä löytyviä 9
Web archivesta löytyviä 36

Aika pahat lukemat noin kun ajattelee, vai mitä? Yli puolet on kadonnut ja ne löytyvät archivesta. Vain 21% on oikeasti tallessa ja niistäkin jonkinlainen osa on itse omistamiani hevosia.

Tietenkin Cirith on tietyllä tapaa huono hevonen tällaisen esittelyyn. Sen suvussa on tosi paljon sekä Poemsin (ja muita Kerpan omistuksissa olleita) ja Special Ringin hevosia, ja nämä molemmat ovat nyt kadonneet. Mutta kuten sanoin, tilanne voisi olla huonompi ja hevosia löytyä vähemmän Archivesta. Kerppa.net on vanha domain ja sen alta löytyvistä hevosista suuri osa on tallentunut vuosien saatossa Archiveen. Myös Special Ringin hevosia löytyi Archivesta oikein hyvällä prosentilla.

Tietenkään tämä nk. tilastodata ei ole mitenkään aukotonta. Tunnustan etten kaivanut kaikkea Googlesta vaan lykkäsin vanhan osoitteen melko suoraan Archiven hakuun ja linkkasin jos jotakin löytyi sieltä. Joillain hevosilla voi siis olla olemassaolevat sivut, jossain muualla kuin vanhassa sukutaulussa ollut osoite. Itselläni oli vuosia sitten Kerpalta ostettuja hevosia, joiden uusia sivuja ei koskaan päivitetty niiden vanhoille sivuille tai laitettu ylipäänsä mitään merkintää siitä, että ne on myyty. Niinpä moni voi edelleen ihan oikeutetusti luulla, että vaikkapa Cirithin isänemä Dreamie de Poemé on edelleen Kerpan ja että sen sivut ovat kadonneet kerppa.netin myötä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Google ei tarjoa juurikaan valaistusta asiaan, eri asia sitten jos hoksaa käydä etsimässä erikseen VRL:n rekisteristä.

Toisinaan tilanne on se, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siitä huolimatta sille löytyy useampia mahdollisia sivuja, minne voisi suvusta linkittää. Meillä on yleensä tapana "arvottaa" nämä sivut siten, että jos hevoselle löytyy olemassaolevat sivut, linkitän ensisijaisesti ne. Poikkeuksen saatan tehdä siinä tapauksessa että löytyneet sivut ovat jotenkin epätäydelliset, keskeneräiset tai sisältävät räikeän virheellistä tietoa. Tällöin linkitän mieluummin Archiveen, jos sieltä löytyy tallennettu versio jostain toisesta sivusta, joka on ollut täydellisempi. Jos sivuja ei suosiolla löydy, linkitän Archiveen. Jos Archivekaan ei tarjoa mitään, Linkitän VRL:n rekisterisivulle. Joissain tapauksissa hevonen saattaa löytyä myös jostain muusta tietokannasta, lähinnä tulee mieleen ViLaSuTi, en taida tietää onko muita vastaavia olemassa. Tietenkin sitä toivoisi, että vanhat linkit toimisivat aina tai että ainakin niiltä olisi linkki uusille, toimiville sivuille, mutta mikäpä sitä tässä maailmassa täydellistä olisi.

– S