maanantaina, marraskuuta 21, 2016

Miksi vihaan Photobucketia?

Tämä ei koskaan jaksa varsinaisesti ilahduttaa.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että niin monella tallilla kuvat kuitenkin ovat Photobucketissa. Onko ilmaispalvelimilla tai joillain web-hotelleilla edelleen niin tiukat kaistarajoitukset, että kuvat on pakko ladata muualta? Vai tila niin rajattu, tai kenties tiedostojen määrä? Vai onko joillain ilmaispalvelimilla luotettavuusongelmia kuvien näyttämisen suhteen?

–S

keskiviikkona, marraskuuta 16, 2016

Penrose Shires

Milloin olette viimeksi nähneet shirenhevostallin? Tai ylipäänsä mihinkään raskaisiin kylmäverisiin erikoistuneen siittolan? Niin, kunhan ei jouduttaisi menemään Aiasiin asti, jotain irlannincob-kasvattajia on saattanut olla kyllä sen jälkeenkin. Mutta nyt osui foorumeilta silmään Penrose Shires, nimensä mukaisesti shirenhevosiin keskittyvä talli.

Koska shirenhevosia on virtuaalimaailmassa kovin vähän ja nekin hajallaan, yksi siellä, toinen täällä, Penrose on aloittanut kasvatustaan pääasiassa suvuttomilla hevosilla. Muutaman suvullisenkin hevosen omistaja on talliinsa löytänyt ja yksi oma kasvatti on syntynyt jo. Siitä se alkaa, toivottavasti myös jatkuu mahdollisimman kauan, vaikka tiedän toki helpompiakin asioita kuin kasvattaa jotain rotua käytännössä yksin. Se loppuu jossain vaiheessa, joko jalostushevosten puutteeseen tai hevosmäärän räjähdykseen.

Penrosen hevosilla on aivan ihastuttavia kuvia ja siitäkös minä pidän. Törkeän hienoja ja upeita hevosia jok'ikinen. Plussaa toki on se, että meidän ainokainen shiretamma Masquerade LAC löysi sieltä itselleen sulhon, Odds Of Vengencen. Komea kaveri ja vieläpä kimo!

–S

perjantaina, marraskuuta 04, 2016

Hevostalli.netin kuolema?

Se tapahtui minun silmissäni yhtäkkiä, sillä aikaa kun puuhailin tässä syksyn mittaan kaikenlaista muuta ja velttoilin virtuaalihevostelun suhteen. Yhtäkkiä ht.netin virtuaalipalstalla ei vain ollut enää viestejä. Eihän se sinänsä mikään hirveän suuri yllätys ollut, niin että viestimäärä olisi pudonnut yhdessä yössä puolesta tuhannesta nollaan. Virtuaalitallipalsta oli hiljentynyt pikkuhiljaa jo paljon aikaisemmin, osin toki myös jonkinlaisen virtuaalilaman takia.

Toki osasyy ht.netin hiljaisuuteen on se, että tuli Keskusta, jo yksinomaan teknisiltä ominaisuuksiltaan ylivoimaisesti parempi foorumi (ainakin näin käyttäjän näkökulmasta). Onhan noita foorumiyritelmiä ollut aiemmin, useitakin, mutta yksikään niistä ei ole alkuhässäkän jälkeen jäänyt pystyyn, poislukien VF, mutta viime ajat sekin on ollut kovin hiljainen. En tiedä miten kauan Keskusta on ollut pystyssä, oletan sen kuitenkin olleen tulilla niin kauan että kaikkein kriittisimmät ensiajat ovat jo ohitse.

Jos minulta kysytään, sanoisin että ehkä oli jo aikakin siirtyä pois ht.netistä. Foorumi on ollut toiminnoiltaan tismalleen samanlainen vuosikausia, minkäänlaista näkyvää kehitystä ei ole tapahtunut. Ulkoasukin on jotakuinkin vuosikymmenen vanha, en muista milloin se muuttui vihreästä nykyisen ruskeasävyiseksi, mutta silloinkin kyseessä oli lähinnä vain värin vaihto. Toki ulkoasuun on tehty pieniä viilauksia senkin jälkeen ja esimerkiksi foorumin mobiiliversio on ollut varsin toimiva, silloin harvoin kun olen sitä kokeillut.

Tietenkin tällainen yksinkertaisuus, muuttumattomuus ja paikoillaan pysyminen on toiselta kannalta katsoen hyväkin puoli. Foorumin käyttö on helppoa ja hommat pysyvät tuttuina vuodesta toiseen. Jotkut tykkäävät, toiset eivät. Minulle se kertoo lähinnä sitä, että tähän foorumiin ei olla haluttu panostaa vuosikymmeneen.

Toisaalta ymmärrän toki senkin, ettei tähän foorumiin haluta uhrata resursseja. Ilmaisen foorumin tarjoaminen ei ole kovin hyvää liiketoimintaa, menoja on mutta tuloja ei. Mainosbannereista saa tuloja hyvin vähän ja kaikki jotka suinkin osaavat, ovat kytkeneet adblockerit sun muut päälle että nekään eivät näy (en ole ihan syytön tähän itsekään). Maksullisista kännykkälogoista on aika ajanut vähän ohitse. Moderointiin voisi käyttää kokonaisen ikuisuuden, sosiaalinen media kilpailee vahvasti kävijöistä ja huomiosta, tekniikkakin vaatisi ylläpitoa ja sitten käyttäjät vielä huutelevat uusien ominaisuuksien perään.

Ht.netin hyvät puolet ovat aina olleet sen helppokäyttöisyys, keveys, ja luotettavuus, sekä tietenkin sen tunnettuus. Sen oppi tuntemaan koko ei-hevostelevakin Suomi viimeistään vuonna 2008, kun riettaan ruunan tapaus lähti leviämään netissä. Hevosharrastajathan olivat paikan tienneet jo vuosia ennen sitä. Minä itse en tiedä, mikä alunperin teki ht.netistä sen "the hevosfoorumin". Vuosien mittaan ovat useat muutkin tahot kyllä yrittäneet saada pystyyn erinäköisiä hevosfoorumeita mutta niiden menestys on ollut taannehtivaa, ellei perin juurin heikkoa. Virtuaalipuolella vanha hevoset.com oli pitkän aikaa lähes tasaveroinen kilpailija ht.netille, mutta sittemmin se lopetti.

Mutta kuten kaikki ht.netissä aikaansa viettäneet virtuaalihevostelijat tietävät, se foorumin puutteet ovat suuret. Pakkorekisteröinnin puute ja siitä seurannut anonyymien ja puskanickien rellestäminen. Sadan viestin raja ketjua kohden. Viestien muokkaamistoiminnon puute. Hakutoiminnon heikkous viime vuosina. Viestiketjujen satunnainen katoaminen joko kehnon moderoinnin takia tai sitten muuten vain. Niinpä toivotan Keskustan ylläpidolle menestystä fooruminsa kanssa. Pitäkää mielessä nuo kolme seikkaa, jotka listasin ht.netin hyviksi puoliksi: helppokäyttöisyys, keveys, ja luotettavuus. Siihen yhdistettynä järkevä moderointilinja ja sopivasti mainostusta, niin luulisi rullaavan.

Vielä kun oppisin linkittämään siellä...

– S

torstaina, lokakuuta 27, 2016

Metsästyskauden aloitus, osa 1

Tämä teksti on ottanut kovasti ideaa J:n topikista Hunting-kauden avaus, jossa mainostetaan Hemsburyn (kannattaa käydä vilkaisemassa, vähän erilaisia hevosia tarjolla ja kiva talli) metsästyskauden avajaisia.


Sain kutsun metsästyskauden avajaisiin ja ryntäsin sen kummemmin asiaa miettimättä vastaamaan Yes-Ja-Oui-Да, "kyllä" kaikilla maailman kielillä ja pari huutomerkkiä perään. Vihdoinkin jotain sopivan aristokraattista tämän kaiken lannan lappaamisen vastapainoksi. Näin itseni jo laadukkaassa tweedissä maailman komeimman hevosen selässä, kiitämässä vaivattomasti sumuisessa syysaamussa ja nauttimassa samppanja-aamiaista jälkikäteen.

Sitten vain valikoimaan hevosta. Se osoittautui hivenen haastavaksi, koska hevosiahan löytyy joka lähtöön. Tärkeintä on tietenkin se, että hevonen kiinnittää varmasti huomiota. Sen pitäisi siis olla iso ja eksoottisen värinen, mielellään ori että saataisiin pikkuisen kipinää hommaan. Totta kai sen pitäisi osata hypätäkin, ettei se nolaisi minua kompastumalla pensaaseen.

Billabongia harkitsin pitkään, se täyttäisi kaikki nuo speksit. Paha vain että herra Hienohelma luultavasti pyörtyisi nähdessään maastoesteen tai ainakin me päätyisimme pää edellä ensimmäiseen ojaan. Kaikki muut puoliveriset jouduin hylkäämään, oriit ovat liian säpäköitä tällaiselle tätiratsastajalle, tammoilla on varsat alla tai jotain muuta vikaa. Estehevoset eivät selviäisi välttämättä maastossa, kenttähevoset saisivat minut näyttämään itsemurhakandidaatilta ja todennäköisesti taittaisin niskani. Ja varmasti kaikilla on jonkin sortin puokki alla siellä.

Piti vaihtaa sitten muihin rotuihin. Fearsome oli seuraava suosikki, eksoottinen väri puuttuu kyllä, mutta rotu sopisi peri-englantilaiseen maaseutuun. Vaunujen eteen, tosin. Fearsomea ei voi sanoa kovin kummoiseksi hyppääjäksi, toisaalta se hitaana ja huolellisena suorittajana selviäisi perille vuorokausi muiden jälkeen.

Ponit ovat liian pieniä pääsääntöisesti, tennesseenwalkereista löytyisi mukavia maastohevosia, mutta kaikkien hyppykyvyistä ei voi puhua ja jotenkin ne eivät tuntuneet sopivilta. Arabit... no, jos minä hyppäisin jonkin pienen ja siron arabin selkään ja aikoisin hypätä esteitä, paikallaolijat varmaan soittaisivat eläinsuojeluun. Toisaalta en kyllä aio ottaa mitään työhevosmuhkuakaan alle, koska se hyppääminen.

Päänvaivaa tuotti toki myös pukeutuminen, jonka toki olisi syytä mätsätä hevosen väriin, mutta takkejahan löytyy joka väriä tarvittaessa. Kunnes sitten sain vuosisadan idean: naistensatula! Viktoriaanisen ajan hulmuavat helmat, napakasti istuva takki, joka korostaisi kaunista ryhtiä, pitsikoristeetkaan eivät olisi mitenkään poissuljettuja. Korkea silinteri päähän, kasvojen eteen verkkohuntu. Olisin takuulla tapahtuman puheenaihe! Arvasinhan minä että ne naistensatulaharjoitukset vielä jonain päivänä kannattaisivat!

Tämä idea ratkaisi myös hevosvalinta-ongelmani. Vain aniharva hevonen meillä on ylipäänsä totutettu naistensatulaan ja niistä muutamasta ainoa sopiva on Joska. Ei ihan sitä mitä alunperin hain, mutta ihan hyvä näin. Saan ainakin umpijärkevän hevosen alleni, hyppykyvyssä ei ole minkäänlaista moittimista ja jos kapasiteetti loppuukin, niin Joska on sen kaliiperin jyrä, että se menee sitten läpi vaikka tiilimuurista. Vaikka onkin ori, se on täysi lapanen käsitellä, siirtolohkarekin lähtee helpommin käsistä kuin Joska. Ja kyllähän toki musta, isohko ja raskaammanpuoleinen ori varmasti kerää katseita, eikä samanrotuista tule takuulla vastaan. Lisäksi mustan hevosen kanssa passaa mikä tahansa väri, joten voisin noudattaa mielitekojani (paitsi ei punaista, siitä ei tykättäisi perinteellisistä syistä).

Valmistautuminen tapahtumaan aloitettiin heti. Maastoilin ja hyppäsin Joskan ja naistensatulan kanssa. Etsin ompelimon, jolla on jotain käsitystä naisten ratsastusasuista ja muista asiaanliittyvistä tilpehööreistä. Asiat järjestyivät parhain päin kun löi tarpeeksi paksun nipun puntia tiskiin. Kankaaksi valikoitui upeansininen twilli, ei ihan niin sähäkkä kuin sähkönsininen, hieman hillitympi muttei tummempi. Mustat koristeet sopivat siihen kuin nenä päähän. Vielä mustat saappaat, nahkahansikkaat, silinteri ja huntu, niin olisin valmis.

(jatko-osa seuraa kunhan ehdin joskus editoida)

–S

torstaina, lokakuuta 20, 2016

Inspiraatio hukassa

Joo, hiljaista on ollut. Selityksiä löytyy toki: ensin oli parin viikon lomamatka, sitä seurasi viikon jetlag. Sitten kun siitä oli suunnilleen toipunut, iski flunssa ja sitä on nyt yskitty tässä huolella useampi viikko jo. Töissä pitää käydä, Ingressissä alkaa viimeiset miljoonat olla käsillä matkalla kohti L16:a. Hamsterinäyttelyt. Puoliso työmatkalla. Kiinnostava kirja. Kotityöt.

Tekosyitähän nämä kaikki ovat, jos ihan rehellisiä ollaan. Poden pahalaatuista inspiraatiopulaa koko virtuaalihevostelun suhteen. Myönnän sen olevan jopa niin paha, että olen harkinnut lopettavani koko harrastuksen tai ainakin tekeväni jotain todella radikaalia sen suhteen. Syy on selvä, kirjoitin siitä jo vuosi takaperin blogiin: hevosia on liikaa.

Minua on alkanut ihan oikeasti syödä se seikka, että aina kun suunnittelen uutta kasvattia ja kun teen sille sivuja, olen tosi innoissani. On hieno suku, tosi kivat vanhemmat, tälle voisi saada jonkin hienon värinkin vielä ja tuokin nimi suvussa kertautuu, kiva juttu, se on hieno hevonen. Ja sitten se on siinä, en ehdi innostua siitä hevosesta käytännössä enää koskaan, koska siinä vaiheessa kun sillä teetän varsoja, on hevonen yleensä vanhahko ja teetän sillä varsoja vain siksi, että kehtaan kuopata sen seuraavaksi. Lisäksi hieno = pitkä suku on ongelma, koska sille on vaikea löytää sopivia tammoja/oreja tai ainakin siihen menee aikaa. Mitä isompi rotu, sen enemmän on myös vaihtoehtoja ja niiden kaikkien läpikäymiseen menee aikaa siihenkin. Tyydyn usein pariin ensimmäiseen löytämääni yksilöön, joiden suvut sopii jotenkin. Ja sitten kun tiedän tämän jo etukäteen, niin uudelle kasvatille sivuja tehdessä jo valmiiksi surettaa eikä siitä jaksa innostua kun tietää kuitenkin miten siinä käy.

Harkitsin ihan vakavasti sitä, että luovun suurimmasta osasta rotuja ja jätän pari-kolme järkevän kokoista rotua. Virginian kommentti tähän ei ollut rohkaiseva: "BTDT ja sitten perustin Ionicin. Valikoipa vaan pari rotua ja kerro sitten mullekin miten se onnistuu" (BTDT = been there, done that). Ikävä kyllä, minun on tunnustettava Ginin olleen oikeassa. Ei siihen pysty! En minä!

Mikä sitten neuvoksi? Kasvatustoiminnan lopettaminen? Perustaisinko uuden tallin, jonne ottaisin Ionicin joka rodusta 1-2 mieluisinta yksilöä (valikoipa nekin joo) "panostusponeiksi"? Mitä minä sitten teen niille ostohevosille, joille olen luvannut jalostuskäyttöä ostaessani? Kun toisaalta niitä ei huvittaisi kipata vastuuttomasti takaisin kasvattajallekaan, loppuelämän kodin kuitenkin luvannut ja kaikkea. Panisin pillit pussiin kokonaan sekä Ionicin että Gin Ahaltekin suhteen? (tällekään vaihtoehdolle Gin ei antanut kovin kummoisia toteutumismahdollisuuksia)

En todellakaan tiedä vielä. Sen kuitenkin lupaan että tein nyt mitä hyvänsä, niin Ionicin sekä GA:n sivut tulevat kyllä pysymään netissä, yksikään hevonen ei katoa, jos se minusta riippuu. Ja toistaiseksi en nyt aio ihan suorilta lopettaa tai tappaa kaikkia hevosia, ne jäävät ainakin roikkumaan, ainakin hetkeksi aikaa. Mutta että jos kiinnostaa ostaa jotakin, niin nyt on todellakin oikea aika siihen!

–S

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2016

Kahden nollan tähden


Koska VRL-329 on eri asia kuin VRL-00329?
Nyt vittu oikeasti, joku raja sitä pitää pilkunnussimisellakin olla.

(Ja ei, en aio pyytää anteeksi kielenkäyttöäni. En myös aio poistaa näkyvillä olevaa hyväksyjän VRL-tunnusta, tehköön sellaista duunia jonka kehtaa tekemäkseen tunnustaa. Enkä halua anteeksipyyntöä yhtään miltään taholta, koska perkele se ei riitä siihen että kymmenien hevosten rekisteröintihakemukset hylättiin tällä perusteella ja että se olen MINÄ, joka joutuu ne uudestaan näpyttelemään.)

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2016

Kuvitteelliset tuomarikommentit kouluratsastusluokasta

Kouluratsastus on ratsastuksen lajeista lempilapseni (vaikka aika usein kyllä kenttäratsastus haastaa kovasti, samoin kuin valjakkoajo. Ja reining) ja olen joskus miettinyt, että jos joskus oikein viitsisi, järjestäisi villejä koulu-tarinakilpailuita Ionicissa. Olen nähnyt kaikenlaisia ideoita muilla kisajärjestäjillä, joten sitä voisi itsekin vähän irrotella. Eräs suosikki-ideani on antaa osallistujille tehtäväksi suunnitella kür-ohjelma, vaaditut liikkeet ovat tietenkin kyseisen luokkatason mukaisia. Ja teemaan sopiva musiikki YouTubesta vaikka. Hieno ajatus, mutta funtsikaapa tällaisen luokan tuomarointia: 3 kuukautta ei riittäisi, jos oli enemmän kuin 1 luokka tai enemmän kuin 5 osallistujaa! Toinen idea, kuluneempi, on kirjoittaa kouluratsastusluokasta, jossa kaikki meni pieleen, nurinkurisesti pahiten feilannut ratsukko voittaisi. Tai ainakin se, joka hauskimmin osaisi kertoa mokistaan. Kolmas vaihtoehto olisi antaa osallistujille kouluratsastusohjelma ja osallistujat saisivat kirjoittaa tuomarikommentit. Koska tässä tapauksessa ei parhaat pisteet saanut voisi voittaa (konstikos se on antaa itselleen joka kohdasta pelkkiä kymppejä), hauskimmat kommentit sisältävä tuomarointikaavake voittaisi.

Ideoita pitää testata, joten tässä oma yritelmäni asiasta. Luokkana toimii SRL:n aikuisten kouluratsastusohjelma ja ratsuna on kaunis ja taitava knn-tamma Jacaranda Ion, jolla kuitenkin on omia mielipiteitään sekä työnteosta, ratsastajasta että kilpailemisesta.

AIKUISOHJELMA 2002
Ratsastaja: Sirpa T. Päivämäärä: 21.9.2016
Hevonen: Jacaranda Ion Päivämäärä & tuomari: 21.9.2016, Kristi Kriittinen
LIIKE PTS KOMMENTTI
L Pituushalkaisijalle harjoitusravissa
I Pysähdys – tervehdys – käyntiä
3 Harjoitusravi hyvä, aktiivinen, mutta kiemurtelee. Pysähdys ei tasainen, hevonen ei pysy paikoillaan. Käynti hätäinen, epätahtinen.
G Harjoitusraviin
C oikealle
6 Olisi parempi jos hevonen ei pelkäisi tuomarikatosta. Pohkeenväistö ei kuulu ohjelmaan.
G Harjoitusraviin
C oikealle
5 Aktiivinen ravi (pukittaa). Voisi mennä paremmin kulmaan.
CSL 3-kaarinen kiemuraura harj.ravissa 6 Aktiivinen ravi (ei pukita paljoa), hyvät kaarrokset. Ratsastaja voi hengittääkin.
EM Lävistäjällä temponlisäys kevyessä ravissa 2 Mmmikä... tuo oli?
C Pysähdys – liikkumatta – harjoitusravia 4 Levade ei kuulu ohjelmaan, muuten ok. Ratsastajalla hyvä pokerinaama.
HB Lävistäjällä temponlisäys kevyessä ravissa 6 Aktiivinen ravi (pukittaa).
L Siirtyminen käyntiin
LS Käyntiä uraa pitkin
4 Hätäinen käynti, ratsastajalla kovat ohjasotteet. Rauhoittuu kuitenkin.
SC Harjoitusravia 5 Raviin siirtyminen räjähdysmäinen.
C Oikea harjoituslaukka
R Oikealle
4 Pukittaa laukannostossa. Ratsastajan kiinnitettävä huomiota kielenkäyttöönsä.
ICI Pääty-ympyrä harjoituslaukassa 4 Muistuttaa enemmän kolmiota kuin ympyrää. Hevonen sinkoilee.
I Harjoitusraviin
S Vasemmalle
2 Siirtyminen raviin huonosti valmisteltu, tapahtui 5 metriä myöhässä, kovat ohjasavut. Ravi aktiivista (pukittaa).
L Vasen harjoituslaukka
R Vasemmalle
6 Laukannosto saisi olla rennompi, tämä ei ole kiihdytyskisa.
ILI Pääty-ympyrä harjoituslaukassa 7 Hieno ympyrä! Takaosa edelleen levoton. Pokeri pitää.
I Harjoitusraviin
S Vasemmalle
5 Voi ratsastaa syvemmälle kulmaan, jos uskaltaa koskea pohkeella hevoseen tai antaa ohjasapuja.
L Pituushalkaisijalle
G Pysähdys – tervehdys
Radalta vapaassa käynnissä
2 Aktiivinen ravi (ei kuitenkaan pukita). Pysähdys hätäinen, epätasainen, huonosti valmisteltu.
Ratsastajan istunta, asento ja apujenkäyttö: 6, vakaa istunta haastavalla hevosella. Paikoin liian voimakkaat avut. Kiroilua kouluradalla tulee välttää.
Ratsastajan vaikutus hevoseen, hevosen kuuliaisuus: 3, hevosen kuuliaisuudessa hieman toivomisen varaa, aktiivinen takaosa, energinen. Luulee olevansa rodeossa.
Oikeiden teiden seuraaminen : 4, ei toivotonta

(Tokikaan tällä ei ole mitään tekemistä reaalimaailman arvosteluiden tai pisteytysten kanssa, yrittäkää kestää.)

–S

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2016

Meiltä saa kysyä asioita!

Olemme yrittäneet markkinoida itseämme täällä blogissa ja välillä foorumeillakin sellaisina tyyppeitä, joilta voi kysyä erinnäisiä virtuaalihevosiin liittyviä asioita. Blogissakin on pari vanhaa tekstiä aiheesta (Meille saa kertoa asioita, Virtuaalijelppi?), mutta vaikka ne onkin kirjoitettu useita vuosia sitten, ovat ne edelleen ajankohtaisia.

Vuosien mittaan meiltä on kyselty eniten varmaan väriasioita: "Tässä on kuva, minkä värinen tuo hevonen on tai voisi olla?" tai "Minkävärinen varsa tämmöisistä vanhemmista voisi syntyä?" Joskus harvoin kysymykset ovat koskeneet ihan oikeita hevosia, ei vain virtuaalihevosia.
Jonkin verran on kysytty myös eri roduista ja niiden jalostuksesta. Viimeisin rotukysymys antoi aiheen ihan blogitekstiinkin (Rotuesittelyssä Dutch Harness Horse) ja taannoin kyseltiin myös apua ja neuvoa suvun veriprosenttien laskemiseen.

Ehkä eniten mieleen ovat jääneet ne pari kysymystä, joissa kysyjät ovat olleet tekemässä koulunsa lopputyötä, aiheena hevosten värit, ja ovat ottaneet meihin yhteyttä asian tiimoilta. Ensimmäinen tapaus oli toisen asteen opinnäytetyö, johon meiltä kysyttin vinkkejä hyvistä lähdeteoksista. Tästä tapauksesta hyödyin pitkäksi venyneestä viestittelystä: lopputyön valmistuttua ostin kysyjältä hänen hankkimansa lähdeteoksen, Sponenbergin Equine Color Genetics.
Toinen kysyjä oli tekemässä kandia huomattavasti erikoistuneemmasta aiheesta ja hän halusi tietää meidän mielipiteemme värien nimitysasioihin sekä varmistuksen muutamalle termille, huolimatta siitä että meillä kummallakaan ei ole minkäänlaista yliopistotaustaa hevosista, väreistä saati sitten genetiikasta. Pelkkiä harrastelijoitahan me vain olemme! Enkä nyt tiedä oliko minusta juuri apua, mutta tuskin ainakaan haittaa... Joka tapauksessa olen hyvin otettu ja iloinen molemmista tapauksista, on ollut kiva olla avuksi ihan oikeassakin maailmassa!

Mitäkö me (tai ainakin minä) sitten saamme siitä, että meiltä kysytään erilaisia juttuja? No, useimmat kysymykset eivät ole olleet mitään ihan läpihuutojuttuja, joihin voi vastata lonkalta nopeasti. Useimmiten joudun siis vaivaamaan vähän Googlea tai kirjakokoelmaani. Niihin menee siis oma aikansa, mutta toisaalta on mielenkiintoista selvittää juttuja, kun niistä pääsääntöisesti on itsekin kiinnostunut.

Joten ei muuta kuin kysymyksiä tulemaan!

–S

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2016

Ahaltekien säkäkorkeudet

Aiemmin blogissa on esitelty tilastoja terskinhevosten ja arabien säkäkorkeuksista (Terskinhevosten säkäkorkeudet, Arabien säkäkorkeudet) sekä puhuttu yleisesti säkäkorkeuden periytymisestä, tai enimmäkseen kai siitä, miten ei kannata merkitä varsalle aina sitä vanhempien korkeuksien keskiarvoa (Säkäkorkeuden määräytyminen). Nyt on vuorossa sitten ahaltekien korkeustilasto, ja aloitetaan kuvalla:


Ahaltekeillä on myös vähän havaittavissa piikkiä kuvaajissa, ei ehkä niin terävä kuitenkaan kuin varsinkin arabeilla Molemmilla sukupuolilla suurin osa hevosista osuu välille 158-160 cm. Oreista löytyy pari pienikokoista tapausta, 151- ja 153-senttiset, mutta toisaalta orien joukossa on prosentuaalisesti enemmän 160 sentin ylittäjiä, noin 31% on 161-senttisiä tai korkeampia, tammoista taas vähän alle 20%.

Keskisäkäkorkeus on tammoilla noin 159,10 cm, oreilla 159,66 cm (159,88 cm, jos ne kaksi pienikokoista tilastopoikkeamaa jätetään huomiotta). Ero ei siis ole suurensuuri ja voisi olla enemmänkin orien hyväksi. Noin muuten säkäkorkeudet näyttävät suhteellisen realistisilta, ehkä taas virtuaaliahaltekit ovat hieman reaalimaailman vastineitaan korkeampia, mutta mitään ylilyöntejä (tai alilyöntejä) ei säkäkorkeuksissa ole. Sukupostista löytyy yhteensä noin sadan ahalteken korkeudet merkittyinä, en lähtenyt niiden keskiarvoja nyt laskemaan, laiska kun olen, mutta yleisesti ottaen korkeudet liikkuvat hyvin samoilla nurkilla.

Teimme pitkään ahaltekien kanssa sitä, että pitkäsukuisisten varsojen suvusta laskettiin kolmannen polven esivanhempien säkäkorkeuksien keskiarvo ja tulos pyöristettiin ylöspäin, oreilla tähän saatettiin joskus lisätä vielä ylimääräinen sentti. Se kävi ajan mittaan vähän tylsäksi ja nykyään säkäkorkeudet ravistetaan kokolailla hihasta. Yritän vähän katsella orien kohdalla isälinjaa ja jos siellä on joitain erityisen korkeita hevosia, niin orivarsakin voi saada vanhempiinsa nähden muutamia ylimääräisiä senttejä. Tammoilla sama juttu emälinjan kanssa, mutta sieltä katselen enemmän myös pienikokoisia hevosia.

–S

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2016

Ahaltekit risteytysjalostuksessa

Ahaltekien käyttö risteytysjalostuksessa ei ole suurta reaali- tai virtuaalimaailmassa. Yksi syy siihen on rodun harvinaisuus erityisesti reaalimaailmassa, toinen syy rakenne ja tyyppi, jotka poikkeavat useimmista muista roduista eivätkä aina noudata varsinkaan urheiluhevosen ihannetta. Tässä lyhyt katsaus siihen, missä ja miten ahaltekiä käytetään.

RBSH
RBSH lienee se risteytysrotu, joka ensimmäisenä tulee mieleen ahaltekeistä ja ahaltekejä onkin RBSH:n jalostuksessa käytetty ihan rodun alkuvuosista lähtien. Tosin se ei koskaan ole ollut ehkä se suosituin risteytysrotu, veikkaisin itse yleisimmäksi budjonnya ja nykyään ehkä myös terskiä ja venäjänratsuhevosta, ainakin meillä Ionicissa. Mutta koska tekke on melko yleinen virtuaalimaaimassa, on tekkesukuisia RBSH:ita ollut jonkin verran aina. Yleisimmin ahaltekiä risteytetään englantilaisiin täysiverisiin (tai angloarabeihin), kuten muitakin venäläisrotuja. Harvemmin sitä näkee risteytettävän muihin venäläisiin, mutta kyllä niitäkin on jonkin verran ollut RBSH:n historian aikana.

Vanhin tekkesukuinen RBSH, jonka onnistuin löytämään, on tamma BDJ Modaz, sen isä on tunnettu ahaltek-ori Moderato K ja emä Greymask's Arkansas x. BDJ Modaz esiintyy vielä joitenkin vanhasukuisten RBSH:iden sukutauluissa.

Reaalimaailmassa RBSH:ta tietenkään ei ole olemassa, mutta ahaltekejä silti risteytetään toisinaan erityisesti täysiverisiin, puhutaan ns. anglo-tekestä (ven. anglo-tekinskaja). Näin teoriassa ajatellen anglo-tekke ei välttämättä ole rakenteeltaan se ihanteellisin ratsu olympialajeihin, mutta suorituskykyä ja kestävyyttä siltä ei luulisi puuttuvan. Suurin osa anglo-tekeistä, joiden kuvien olen nähnyt, ovat tyypiltään kevyitä ja kuivia, usein melko kivannäköisiä ratsuhevosia.

Nez Perce Horse
Nez Perce Horse taitaa olla virtuaalimaailmassa likimain täysin tuntematon rotu tai risteytys. Lyhyesti sanoen se on ahaltekin ja appaloosan risteytys, väriltään tiikerinkirjava eikä kumpaakaan rotua saa olla suvussa enempää kuin 87,5%. Rodun on kehittänyt ja sitä ymmärtääkseni myös rekisteröi yksinomaan Nez Perce-intiaaniheimo, se sama jonka hevosista kehitettiin appaloosa. Kuitenkin moderni appaloosa on erityyppinen kuin alkuperäinen tiikerinkirjava hevonen, joilla intiaanit ratsastivat. Moderni appaloosahan on hyvin paljon karjahevostyyppinen ja alkuperäinen Nez Perce-hevonen oli kevyempi. Sitä tyyppiä lähdettiin hakemaan risteyttämällä vanhalinjaisia appaloosia ahaltekien kanssa.

Reaalimaailmassakin Nez Perce Horse on varsin harvinainen, joissain lähteissä mainitaan että intiaaniheimolla olisi omistuksissa vain noin 40 hevosta. Miten paljon näitä hevosia sitten on muilla omistajilla, sitä en tiedä.

SGSH
Vuonna 2012 Aavistus kehitti SGSH:n rotu- ja polveutumismääritelmän (lisää Sim Game Sport Horse), mutta rotu ei ole koskaan oikein lähtenyt lentoon. Meillä löytyy muutamia, mutta en tiedä onko niitä enää kellään muulla.

Ahaltek on yksi hyväksytyistä ei-puoliveriroduista ja niitä voitaisiin siis risteyttää puoliverisiin siten, että puoliveristä on suvussa vähintään 12,5%, mieluummin 25% tai yli. Toistaiseksi en ole törmännyt missään kuitenkaan SGSH:een, jolla olisi ahaltekiä suvussaan, edes meiltä ei sellaista löydy ainakaan vielä. Tietyllä tapaa ahaltekin yhdistäminen puoliveriseen kyllä kiinnostaisi, eri asia sitten on, että mistä löydän kuvan moiselle otukselle (ihan kuin se olisi ennenkään haitannut...).

SSW ja SSP
Sim Sport Warmbloodin jalostukseen hyväksytään ahaltek siinä missä muutkin lämminverirodut, niitä risteytetään puoliveristen ja/tai täysiveristen kanssa. Sim Sport Ponyn jalostukseenkin ahaltekit käyvät, jos niitä risteytetään ratsuponien kanssa. Tarkemmin tietoa löytyy Sim Sport Warmblood ja Sim Sport Pony.

Venäjänratsuhevonen
Ahaltek on sallittu rotu venäjänratsuhevosen jalostuksessa reaalimaailmassa, mutta virtuaalimaailmassa ei venäjänratsuhevoseen ole toistaiseksi risteytetty muita rotuja. Oma mielipiteeni on se, että hyvä niin, siitä enemmän vanhassa blogipostauksessa Venäjänratsuhevosen jalostus.