Rotumääritelmä: mihin sitä tarvitaan?

Tämä postaus jatkaa viimeviikkoista teemaa eli rotumääritelmää. Mihin rotumääritelmää tarvitaan ja miksi se on niin tärkeä?

Teknisesti ottaen rotumääritelmä tarvitaan aina, kun jotakin eläintä arvostellaan. Jos halutaan, ettei rakennearvostelu ole sattumanvaraista, on oltava jokin ihanne, se määritelmän kuvaama yksilö, johon arvosteltavaa eläintä verrataan. Mitä paremmin yksilö osuu standardiin, sitä paremmat arvostelut se saa. Jos mitään määritelmää ei ole, voisi näyttelyn tulokset heittää vaikka nopalla.

Rotumääritelmien tarkkuudet eroavat kovasti toisistaan. Joillain koiraroduilla on saatettu kertoa ihan tarkasti määritellen tietyt rakenteen suhteet. Esimerkiksi bokserin kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen tulee olla 1:2. Hevospuolella numeerisia arvoja harvemmin näkee, täällä käytetään yleensä epämääräisempiä sanamuotoja, kuten "Pää on runkoon nähden sopusuhtainen".

Vaikka rotumääritelmä on se rodun standardi, johon pitää nojata, se ei vielä tee rakennearvostelua erityisen helpoksi. Syynä on useimmiten juuri nuo epämääräisensorttiset kuvaukset. Jos kaikki, siis ihan kaikki rakennekohdat olisi ilmoitettu jotenkin mitattavissa olevina numeroina, arvostelu olisi helppoa. Sen kuin mittaisi vain ja toteaisi ihan faktana, että nyt ollaan määritelmän sallimissa rajoissa ja nyt ei. Siihen ei varsinaisesti edes tarvittaisi asiaansa perehtynyttä tuomaria. Mutta tällaista rotumääritelmään tuskin on, en ole itse ainakaan törmännyt koskaan sellaiseen. Joitain yksittäisiä rakennekohtia voidaan ilmoittaa tarkkoina numeroina, kuten tuo bokserien kuononselkä ja monien ponirotujen säkäkorkeusrajoitukset. 

Lisäksi rotumääritelmä ei yleensä ota kantaa siihen, mikä rakenneongelma on pienempi paha kuin jokin toinen. Rotumääritelmässä kuvataan vain se ideaali, mutta reaalimaailman eläimet eivät aina sitä ideaalia täytä kaikin osin. Koska niissä rotumääritelmissä on siis aina jonkin verran "ilmaa", tulkinnanvaraa, jää rakennearvostelussa jonkinlainen sija tuomarin taidolle, näkemyksille ja joskus jopa mieltymyksille. Siksi harvoin on olemassa mitään absoluuttista paremmuusjärjestystä arvosteltaville eläimille. Yksi tuomari palkitsee yhden eläimen ja toinen toisen, eikä kumpikaan ole välttämättä yhtään enemmän oikeassa kuin toinen.

Törmäsin asioita kaivellessani Suomen Snautserikerhoon, joka tarjoaa sivuillaan linkin kennelliiton viralliseen rotumääritelmään, mutta kerho on kirjoittanut myös kattavan tulkintaohjeen rotumääritelmälle. Tämä tulkintaohje on tosi perusteellinen ja siellä on oikein kuvien kanssa esitetty, mitä eri termeillä tarkoitetaan ja mikä on toivottu piirre, mikä epätoivottu piirre ja miksi. Ai että kun tämmöisiä tulkintaohjeita olisi tarjolla hevosroduillekin, arvostaisin!

Tämä on se syy, miksi rotumääritelmä on niin tärkeä. Ilman sitä ei ole olemassa pohjaa rakennearvostelulle.

Rotumääritelmä: mikä se on?

Tämä postaus sai inspiraationsa eräästä Keskustaan kirjoittamastani pitkähköstä tekstistä, jossa käsiteltiin sitä, mikä on varsinaisesti rotumääritelmä ja mikä on riittävä rotumääritelmä, kun jotakin uutta rotua halutaan lisätä VRL:n rekisteriin. Tämä blogipostaus ei käsittele nyt VRL:ää eikä sen rotulisäyskriteereitä vaan rotumääritelmää itseään. Koska minulla on asiasta paljon sanottavaa, jaan tämän postauksen muutamaan osaan, niin ette saa romaania luettavaksi kerralla.

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen sitä, mikä on rotumääritelmä.

Yksinkertaistetusti rotumääritelmä kuvailee rodun ihanteellisen edustajan: millainen se on ulkonäöltään, millaisia fyysisiä ominaisuuksia sillä on. Se voi sisältää myös vaatimuksia luonteesta, käytöksestä, periytymisestä, urheilusuorituksista tai jälkeläisnäytöistä. Rotumääritelmässä listataan usein myös niitä asioita, joita pidetään virheinä tai kokonaan hylkäävinä virheinä. Englanninkielinen termi "breed standard" tekee erityisen hyvin selväksi, että kyseessä on rodun standardi.

Aina rotumääritelmä ei ole pelkkä rakennekuvaus. Varsinkin koirarotujen puolella rotumääritelmä pitää yleensä sisällään lyhyen historiaosuuden. Sen tarkoitus on valottaa rodun alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta. Koirien rotumääritelmissä kuvataan myös rodun käyttötarkoitus.

Rotumääritelmän laatii rotuyhdistys tai muu vastaava taho. Se ei ole mikään muuttumaton monoliitti, vaan sitä voidaan muuttaa vuosien saatossa, jos se nähdään tarpeelliseksi. Rotumääritelmää ei kuitenkaan lähdetä muuttamaan kevyin perustein, sillä se on tai ainakin sen pitäisi olla hyvin harkittu kaikkine sanamuotoineen. Yleensä kaiketi rodun emämaan tai vastuumaan rotuyhdistys on se, joka vastaa rotumääritelmän laatimisesta ja ylläpidosta. Joskus muiden maiden rotuyhdistykset saattavat lähteä joissain asioissa omille linjoilleen rotumääritelmän kanssa ja silloin yhdellä rodulla voi olla kaksi tai useampia toisistaan poikkeavia rotumääritelmiä.

Tästä esimerkkinä on kissarotu venäjänsininen. Se on hyväksytty rotu kaikissa kattojärjestöissä, mutta jokaisella järjestöllä on sille oma standardinsa. Nämä standardit ovat kehittyneet vuosien saatossa vähän sen mukaan, millaisia jalostuslinjoja kullakin alueella on ollut käytössä ja millainen on ollut paikallinen näkemys ja mieltymys rodusta. Tämä on sitten johtanut siihen, että venäjänsiniset jaotellaan usein kolmeen tyyppiin:

• skandinaavinen/eurooppalainen (FIFe- ja WFC-standardit)
• amerikkalainen (CFA- ja TICA-standardit)
• englantilainen (GCCF-standardi)

(lähde: Kissaliitto. Kasvatuksen tavoiteohjelma, venäjänsininen)

Tulin maininneeksi nuo tarkkaan harkitut sanamuodot. Rakennearvostelussa käytetään paljon erikoisalasanastoa ja yleensä myös rotumääritelmät ovat täynnä sitä. Tämä on tärkeätä, koska juuri näillä alan omilla termeillä pyritään mahdollisimman tarkasti kuvaamaan sitä eläimen ulkonäköä ja rakennetta.

Tämä erikoisalasanasto tekee rotumääritelmien kääntämisestä toiselle kielelle haastavaa. En tiedä, miten esimerkiksi Suomen kennelliitto tai Suomen kissaliitto ovat käännättäneet rotumääritelmiä vai onko kenties kansainvälisillä kattojärjestöillä jokin käännätyspalvelu. En usko, että  suomalaiset liitot olisivat lähteneet itse kirjoittamaan omia rotumääritelmiään alusta alkaen, vaan kyllä ne nojaavat emämaiden/vastuumaiden rotumääritelmiin.

Rotumääritelmän erikoissanasto ja tarkkuus vaatii käännökseltä paljon. Käännetty rotumääritelmä ei saa olla summittainen eikä vähän sinne päin, jos sitä on tarkoitus käyttää rodun standardina. Sen pitää olla mahdollisimman tarkka ja se taas vaatii alan erikoissanaston tuntemusta. Minä en tiedä kääntämisestä muuta kuin etten halua tietääkään siitä mitään, mutta reilu 10 vuotta sitten käänsin RBSH:n rotumääritelmän englanniksi tänne blogiin. Se oli kauhea duuni enkä välttämättä ole mitenkään ylpeä tuosta käännöksestä. Olin tuolloin nuori ja typerä, nykyään en lähtisi moista edes yrittämään. Onneksi tämä kuitenkin on virtuaalimaailmaa ja siis pelkkää leikkiä.

Vuoden 2025 trendit

Näin uuden vuoden aluksi on hyvä vetää jotakin oletettuja suuntaviivoja tallien suhteen, niin ajattelin heittää lonkalta tällaisen "vuoden trendit" -listan. Huolimatta komealta kalskahtavasta otsikosta tämä käsittelee lähinnä vain Ionicin asioita.

© Chen

1. Kasvu

Koska onko se koskaan loppunut? Ja missä sen rajat muka menevät? Kyselee nimimerkki "Viisi tuhatta virtuaalihevosta". Voin myös paljastaa, että tänä vuonna rikottaneen kymmenen tuhannen kasvatin raja. 

2. Tuontihevoset

Viime vuonna tulin keksineeksi melkoisen lauman ihan uusia hevosia useampaankin rotuun. Talliin tuli itse asiassa kokonaan uusi rotu keksittyjen hevosten voimin, koska satuin saamaan inspiraation. Kyseessä on hollannintyöhevonen. Jotenkin näen, että tämä toiminta voisi saada tänä vuonna jatkoa. Ei siitä haittaakaan ole.

3. Uusia rotuja

Tämä nyt ei ole niinkään trendi vaan enemmänkin perinne, mutta se on ollut viime vuosina vähän tauolla. Vaan kuten sanoin edellisessä kohdassa, viime vuonna Ioniciin tulivat taatusti ensimmäiset hollanninkylmäveriset. Haluaisin tämänkin trendin/perinteen jatkuvan, niin että jos sitä ottaisi ihan asiakseen miettiä ja keksiä/ostaa jonkin ihan uuden tai miksei vanhankin rodun. No, itse asiassa joulukuulle on suunniteltu syntyväksi Ionicin ensimmäinen Sim Sport Warmblood -kasvatti ikinä.

Sitä en osaa sanoa, että voisiko tähän trendiin liittyä... kylmäveriset. Ehkä, on vähän semmoista ollut ilmassa. Ne hollanninkylmäveriset tuli mainittua jo, mutta sen lisäksi keksin kasan suffolkinhevosia. Ja percheroneilla ja poitevineilla on viime vuosina mennyt muutenkin vahvasti.

4. Jaaritus

En aio todellakaan luopua blogin kirjoittamisesta, jos nyt ei mitään ihan katastrofaalista tapahdu. Tälle vuodelle on jo kaikenlaisia teksti-ideoita ja vanhojakin juttuja, joihin pitäisi jatkoa kirjoittaa. Ja ihan varmasti myös Keskustaan tulee suollettua romaaneja, ainakin jos tarjotaan sopiva aihepiiri.

Asian tiimoilta: kiinnostaisiko teitä kuunnella yhden naisen podcastia virtuaalihevosista? Ja jos kiinnostaisi, niin miten ihmeessä sellaisia tehdään noin niin kuin nollapanostuksella?

5. Ahaltekit

Perkele, jos suomeksi sanotaan. Gin Ahaltek on ollut niin monta vuotta niin tuuliajolla, että ihan hävettää. Kasvattilista matelee muutaman vuoden perässä. Ainoa plussapuoli on se, että se menee kuitenkin jo tällä vuosikymmenellä. Such wow. Niin että näille täytyy tehdä jotakin.

(Tämä postaus on kirjoitattu hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta ja olen nyt saanut potkittua itsestäni irti sen verran, että GA:n kasvattilista on valmis vuoden 2024 alkuun asti, vanhemmille hevosille on varsoja suunniteltu ja muutakin olen saanut aikaiseksi, niin että trendi voidaan katsoa hyvällä syyllä nousevaksi. Toivottavasti pysyykin sellaisena.)

Ööh, miksi tämä alkaa muistuttaa vanhojen uudenvuodenlupausten listaa?

Värijoulukalenteri 24: rautias spotted blanket

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Viimeistä viedään ja joulu on täällä. Tänään esittelyssä on rautias spotted blanket appaloosa-ori The One N Only GA.

Luukussa 11 oli esitelty ihan "tavallinen" tiikerinkirjava eli maailman selkein leopard. Sen tekstissä ilmoitinkin, että kaikki tiikerinkirjavuuden tyypit eivät suinkaan ole yhtä selkeitä ja yksiviivaisia. Tässä esimerkki just semmoisesta väristä, jossa on piirteitä useammasta kuviosta.

No, ensinnäkin sillä on blanket-kuvio. Valkoista väriä on lautasilla ihan selkeästi. Tälle kuviolle on varsin tyypillistä, ettei raja tummaan väriin ole selkeä vaan rikkonainen, päistärkarvainen. Tällä hevosella se erityisesti on sitä. Mutta tuota päistärkarvaisuutta on aika laajalti ja myös päässä jonkin verran, niin että minulle siitä tulee mieleen Appaloosa roan tai marble, millä nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Ja onhan sillä noita leopardin pilkkujakin muutama. Niin että spotted blanketiksi minä sen tuomitsin, vaikka sillä noita muitakin piirteitä on ja spotted blanket ei kerro koko totuutta ainakaan ulkonäöstä. Tämä olisi minun mielestäni rehellinen spotted blanket ilman merkkejä muista kuvioista.

Olen luovuttanut näiden tiikerinkirjavuuden tyyppien kanssa. Kirjaan hevoselle jonkin sinne päin soveltuvan kuviotyypin ja se on sitten siinä. 

Se olisikin sitten viimeinen joulukalenterin luukuista ja joulu ei ole enää ovella eikä edes porstuassa vaan istuu tyynesti salin puolella. Niinpä toivotan kaikille lukijoille erinomaista joulua ja hyvää uutta vuotta. Blogi pitää pienen joulutauon myös ja palataan linjoille taas tammikuussa.

Värijoulukalenteri 23: ruunihallakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Aatonaaton kalenterityttö on ruunihallakko vuonohevostamma Jonens Alvekvinne.

Ruunihallakko vuonohevonen ei ole todellakaan mikään erikoinen ilmestys. Vuoniksethan ovat aina hallakoita (nykyään ainakin) ja ruunihallakko on väreistä yleisin. Olen joskus jostain löytänyt tiedon, että noin 70 % vuonohevosista olisi ruunihallakoita.

Vuonohevosten väritys sen sijaan yleisesti on hyvin kiinnostava. Olen kirjoittanut tästä blogiin pari vuotta sitten (Vuonohevoset ja hallakkoväritys). Nykyään vuonohevosten hallakkoväritys on aina hyvin vaaleasävyinen ja kirkas verrattuna muiden rotujen hallakkoväreihin. Samoin jouhien kaksivärisyys on aina hyvin selkeätä. Jos siis pitää vuonohevosten väritystä jonkinlaisena malliesimerkkinä esimerkiksi ruunihallakosta, metsään menee. Mutta nätti se väritys minusta on.

Värijoulukalenteri 22: kärpäskimo

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tämän päivän luukusta löytyy kärpäskimo RBSH-tamma Dona-Irya Ionnaja.

Selitin kärpäskimoa jo tuon verijäljen yhteydessä. Tässä on nyt sitten ihan rehellinen kärpäskimo, jolla ei ainakaan tällä kyljellä ole merkkiä verijäljestä. Joka tapauksessa Iryalla on tosi paljon jo noita kärpästäpliä ja koko hevosen yleiskuva ei ole enää niinkään valkoinen vaan oikeastaan harmaa. Viitasen mukaan tämmöinenkin kärpäskimoksi kääntynyt hevonen on ennen "kärpäsöitymistään" ollut täysin kimoutunut eli hyvin pitkälle valkoinen. Nämä kimot ovat kyllä vähän hauskoja, ensin ne vaalenevat ja sitten osa muuttuu takaisin tummemmiksi kärpästäplien ansiosta.

Sukupostista löytyy melko vähän kärpäskimoiksi tunnistettuja hevosia, muutama sata. Oletan, että yksi syy tähän on se, että hevoset tunnistetaan nuorina ja silloin saatetaan huomata jo, että tämä kimoutuu. Kärpäskimoksi ne muuttuvat kuitenkin vasta vanhempina eikä väritieto koskaan mene Sukupostiin tai muuallekaan asti, että hei, tämä kasvatti itselleen täpliä.

Värijoulukalenteri 21: ruunikonpäistärikkö

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukussa 21 esitellään ruunikonpäistärikkö newforest-ori Preston Larkin Ion.

Tein tuossa pienimuotoista laskutoimitusta Sukupostista löytyvien newforestinponien väreistä ja totesin, että noin kuutisen prosenttia poneista on päistärikköjä. Ruunikko juhlii, yli puolet poneista on ruunikkoja. Seuraavaksi eniten on raudikoita ja kimoja, mutta ne eivät yhdessäkään pääse samaan määrään kuin ruunikot. Päistärikkö on seuraava, sillä mustia on karvan verran vähemmän ja voikkovärisiä (voikko, ruunivoikko, mustanvoikko) reilu puolet siitä mitä päistärikköjä. Näihin laskelmiin toki ei ole luottamista, en tarkistanut hakutuloksia juuri mitenkään.

En tiedä, miten virtuaalimaailman nyffien värit menevät, mutta Ionicissa päistärikkö on melkoinen harvinaisuus. Mikäli en nyt missannut mitään, Prestonin emä, tuontitamma Oldford Pretty Poppy GA on meidän ainoa lähde päistärikkö-väritykselle. Ja toistaiseksi Preston on ainoa, joka on saanut kuvakseen ja sitä myöten värikseen päistärikön. Muutama varsa on vielä ilman kuvaa, joten jatkossa päistärikkö-nyffejä voi olla enemmänkin. Jos niille vain löytyisi kuvia jostain...

Se on kuitenkin sanottava, että Ionicin nyffilaumassa on aika surkean vähän voikkovärisiä poneja siihen nähden, että ne kuitenkin ovat suosikkejani.

Värijoulukalenteri 20: tummanrautias liinakko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Tämän päivän luukusta löytyy tummanrautias liinaharjainen schwarzwald-ori Ottmar.

Kirjoitin reilu vuosi sitten rotuesittelyn schwarzwaldinrautiaasta tai pitäisi ehkä vaihtaa nimitys schwarzwaldinhevoseksi tai schwarzwaldinkylmäveriseksi, koska eivät ne ihan aina rautiaita ole. Useimmiten kyllä kuitenkin. Joka tapauksessa tuossa rotuesittelyssä tuli sanottua väristä useampikin sananen ja todettua, että tällainen tummansävyinen raudikko vaalein jouhin on se ihanne. Se tuntuu olevan myös hyvin yleinen väritys rodulla. Ilmeisesti tämmöiseen johtanutta värivalintaa on tehty jo ennen kantakirjan perustamista.

Näiden tämmöisten värien kanssa herää aina väistämättä kysymys, että voisiko se olla hopeanruunikko tai hopeanmusta. Samalla tavallahan nekin ovat yleensä tummansävyisiä, mutta jouhet ovat vaaleammat. Schwarzwaldin tapauksessa se olisi teoriassa mahdollista: rodusta on löydetty hopeageeni ja siinä esiintyy harvakseltaan myös ruunikoita ja mustia. Mutta harvinainen se hopeageenikin vissiin on, toki hopeahan ei näy rautiaassa lainkaan, niin että raudikoiden "alle" voi peittyä enemmänkin hopeaa kuin mitä ulospäin näkyy. Mutta schwarzwaldeista puhuttaessa on kuitenkin turvallisempaa olettaa tämänväriset hevoset liinajouhisiksi tummanrautiaiksi.

Värijoulukalenteri 19: mustanvoikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Luukussa yhdeksäntoista on mustanvoikko missourinfoxtrotter-ori Baneberry Ion.

Jälleen kerran niitä kuvia, joissa olevan hevosen oikeasta väristä ei ole tietoa, mutta on arvaus ettei se nyt ainakaan ole se sama, joksi virtuaalihevosta väitetään. Mutta voi olla. Tällä kerralla tämä nyt on vielä ihan uskottava esitys. Jos menette Sukupostista etsimään kuvallisia, mustanvoikoksi tunnistettuja hevosia, saatte eteenne aika monen näköistä kaviokasta, mutta iso osa muistuttaa ainakin jossain määrin Baneberryn kuvaa. Osasta sanoisin, että nyt ei välttämättä ole ihan mustanvoikko ainakaan kuvan perusteella, mutta vaihtelua siinäkin värissä esiintyy.

Menisihän tuo kuva tummalle ruunikollekin, en minä sillä. Tai kenties jopa tosi-tosi tummalle raudikolle, vaikka tuossa toisessa takasessa kyllä näkyy vähän tummempaa väriä kintereessä ja sen alapuolella. Voisihan se kulomustakin olla, sillä Sukupostista löytyy niitäkin ja moni näyttää kovasti samalta.

Värijoulukalenteri 18: isomerkkinen ruunikko

Vuoden 2024 joulukalenterissa esitellään kunakin päivänä jokin hevonen, jolla on... väri. Jokin erikoisväri, muuten vain erikoisempi tai jostain syystä hauska.

Luukusta kahdeksantoista hyppää isomerkkinen ruunikko welsh mountain -tamma Tywysoges Cain Ion.

Tässä on vähän sama juttu kuin luukun 10 SGSH-oriilla: isoja merkkejä on, muttei juuri hajua, mikä ne aiheuttaa. No, welshien kohdalla on tiedossa joitain geenejä, joita niiltä on löydetty, nimittäin W20 ja splashed white (SW1). Varsinaisesta sabinosta en ole ihan varma, sitä ei välttämättä ole löytynyt.

Miksen minä nyt sitten ole merkinnyt tätä ponia ruunikonkirjavaksi ruunikon sijaan? Voisihan tuota nyt kohtuullisella uskottavuudella väittää splashed whiteksi tai sitten W20:ksi tai niiden yhdistelmäksi. Kyllä, niinpä voisi. Juttu vain on siinä, että kun ei näitä värejä löydy tamman suvusta, niin en oikein viitsi mennä itse keksimään tammalle jotakin kirjavuutta, joka ei suoraan jostain tule. Tietysti kimoja on paljon ja kimojen alle voi tunnetusti peittyä vaikka mitä. Ja toisaalta en tiedä, selittävätkö nämä kaksi geeniä kaikki welshien merkit sekakarvoineen päivineen vai onko siellä vielä jotain muuta.