keskiviikkona, elokuuta 24, 2016

Rakennearvostelu: ahaltek-tamma

Ahaltekien rakennearvosteluja on blogissa ollut parikin kappaletta, molemmat Virginian kirjoittamia (ori, tamma) ja ajattelin jatkaa näitä, kun tuli taannoin todettua, että ahaltekeillä taitaa mennä tällä hetkellä aika kivasti.

Ahaltek on kieltämättä haastava rotu tuomaroida, varsinkin jos (kun) enimmäkseen tuomaroi ratsuja, puoliverisiä ja poneja. Tekke on erilainen eikä niitä tule ihan täysin ratsun ihanteen mukaan arvostella. Toisaalta tekeillä esiintyy muutamia tiettyjä rakennevirheitä, joita pitäisi vähän katsoa sormien läpi lievinä, mutta sitten jossain kohtaa niistä pitäisi alkaa rokottaa. Niin ja tyyppihän vaihtelee, on erittäin hoikkia, vinttikoiramaisia tekkejä ja sitten rotevampia, jopa puoliverityyppisiä hevosia. Kumpikaan ei ole varsinaisesti ihanne, kumpikin käy. Ja sitten tietysti omalla kohdallani täytyy aina vähän hillitä sitä "ooh, ihana-upea-mahtava, annan tälle kutosia joka kohdasta!!11"-fiilistä, mikä yleensä tulee jokaisesta vähänkään hienomman näköisestä tekkekuvasta...

Rotumääritelmä löytyy suomennettuna joko vanhan VATY:n sivuilta tai Virtuaaliwikistä, tokikin kirjoittaja molemmissa on sama, Virginia.

Tällä kertaa päätin ottaa arvosteluun tamma Gin Batratshkan.

Yleisvaikutelma 2/5p
Olkoon miten vain ahaltek, mutta jonkinlaista sopusuhtaisuutta pitäisi silti olla. Ensinnäkin tämä on jotenkin kehittymättömän oloinen, varsamainen. Runko ja kaula ovat ihan eri paria, kaulan pituudesta ja muodosta tarkemmin alla. Lisäksi tuo näyttäisi vähän takakorkealtakin.

Rotuleima 4/5p
Hyvin selvä ahaltek on kyllä, vikoineen kaikkineen. Pisteen pudotus täysistä pisteistä tulee siitä, että ahaltekin rotuominaisuuksiin ei nyt pitäisi kuulua tuollainen epäsuhtaisuus.

Sukupuolileima 4/5p
Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta tekke on aika sukupuoleton rotu, minusta varsinkin tammat ovat hyvin neutraaleita sukupuolileimaltaan ja se on ok. Tämä on selkeästi enemmän feminiininen kuin maskuliininen, joten se saa hyvän tästä, mutta kehittymättömyys rokottaa tätäkin pistemäärää sieltä erinomaisesta.

Pää 4,5/5p
Pää on hieno, se on sopivan kokoinen runkoon verrattuna (vaikka se kaula siinä välissä onkin napattu joltain toiselta hevoselta ja lisäksi väärinpäin), pituus on hyvä, muoto on hyvä, kuiva ja jalokin se on riittävissä määrin, pitkät korvat, suuri silmä. Pieni miinus tulee siitä että turpaa varsinkaan ei oikein näe.

Kaula 1/5p
Se on lyhyt ja vaikka ahaltekeillä joutsenkaulaa esiintyykin melko yleisesti, jokin raja silläkin pitää olla. Ja tässä ollaan nyt menty sen rajan ylitse, tuollaista ei voi enää hyväksyä. Sirous on ok ja päänliittymäkin kelvollinen.

Etuosa 4/5p
Säkä on ihan hyvä, syvyys on riittävä, lapa on hyvässä kulmassa mutta saisi olla vähän pidempi.

Runko 3,5/5p
Selän linja on melko suora vaikka säkä onkin hyvä. Tekeillä selkälinja saakin olla suorahko, mutta tässä häiritsee nyt jokin... Ehkä se on se, että selkälinja ei ole tasainen vaan nousee ristiä kohti. Vatsalinja saisi nousta vähän enemmän ja muutenkin runko on jotenkin piirteetön. Ja se ei ole todellakaan missään suhteessa kaulaan.

Takaosa 3/5p
Takaosa on hieman pieni verrattuna runkoon ja saisi olla lihaksikkaampi. Lautanen voisi olla hieman pidempi ja vaikka sen pitäisi olla laskeva, niin ei ehkä ihan näin paljon.

Etujalat 3/5p
Takanojoinen asento, vuohiset ovat pystyt vaikkakin pitkät. Muuten jalat ovat pitkät ja sirot.

Takajalat 2/5p
Käyrät kintereet, voi kyllä johtua siitäkin että hevonen seisoo vähän miten saattuu muutenkin. Sirot, pitkät sääret, suorahkot vuohiset. Lihaksia voisi olla vähän enemmän koivessa ja reidessä.

Yhteensä 31/50p
Juu, eihän tälle paljon enempää olisi voinut kuvitella antavansakaan. Hyviäkin puolia hevosessa on, mutta nuo huonot puolet ovat sitten niin hallitsevia, ettei niitä voi sivuuttaa edes ahaltekeillä.

–S

sunnuntaina, elokuuta 21, 2016

Tekkesyksy!

Julistamme täten tekkesyksyn alkaneeksi!

Siitä on nimittäin jotakuinkin 15 vuotta kun Kalmoniemi siirtyi Meepun omistukseen ja hän aloitti siellä harvinaisten rotujen kasvattamisen. Rotujen joukossa oli myös ahaltek. Eivät ne ihan virtuaalimaailman ensimmäisiä ahaltekejä olleet, mutta melkein kuitenkin. Ja tuolta ajalta ovat peräisin myös vanhimmat ahaltekien sukulinjat, juuri ne Kalmoniemen ja sitä vanhemmatkin kantahevoset.

Viisitoista vuotta on kulunut myös siitä, kun kaksi opiskelijatyttöä surffailivat netin hevossivuja ja eräältä sivulta löytyi kasakaupalla kuvia upeista hevosista. Olihan ahaltek toki tuttu rotunimike hevoskirjoista ja muilta sivuilta, mutta vasta KaraKumin kuvagalleria herätti molemmat huomaamaan sen, että se onkin oikeasti vähän erilainen kuin muut hevoset. Erilainen ja vastustamattoman kaunis.

7.9.16 tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Virginia osti Kalmoniemestä Qvinnie K:n, ensimmäisen virtuaalitekkensä. Qvinnien isä oli Master ja emä Haldi, lisäksi sillä oli kaksoissisar Yvette K, jota Virginia havitteli ensin. Se oli kuitenkin ehditty myydä jo. Loppu onkin sitten historiaa.

16.11.16 täyttäisi ensimmäinen Gin-tekke 15 reaalivuotta, jos olisi vielä tallessa. Kyseessä oli ori nimeltä Gin Pervyj (Laakson Salomon - Kilimanjaro). Se oli ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen. Tässä 15 vuoden aikana on syntynyt toistatuhatta Gin-tekkeä lisää.

Paljon on ehtinyt tapahtua 15 vuodessa, mutta ahaltekien lumo ei vain hiivu. Jotain mystistä niissä on. Onneksi on virtuaalimaailma, niiden omistaminen ja kasvattaminen reaalimaailmassa ei ihan onnistuisi, mutta virtuaalimaailmassa ei ole sellaisia rajoituksia kuin taidot, aika, raha, hevosten saatavuus ja niin edelleen.

Niinpä aiomme tässä syksyn mittaan vauhkota ahaltekeistä vähän enemmänkin täällä blogissa. Ne ovat sen ansainneet.

S & Gin

keskiviikkona, elokuuta 17, 2016

Tekkepuolen kuulumisia

Roikuttuaan useampia vuosia likimain unohduksissa, Gin Ahaltek on nousemassa takaisin jaloilleen! Sen on voinut jo huomata, jos on ollut tarkka: alkukesästähän järjestin suuren tekkemyynnin, jossa tarjottiin ostettavaksi suuri määrä vanhoja Gin-tekkejä. Osa myymättä jääneistä meni Alegreen, mutta suurin osa kuopattiin ilman sen kummempia seremonioita. Sen jälkeen olenkin ollut ostokannalla, haaviin on tarttunut pari daffilaista oria likipitäen täysin vieraista suvuista. Lisäksi Gin Ahaltekia on päivitetty, hevoset ovat saaneet uusia kuvia ja vanhat kasvatit sivuja. Sain taannoin tehtyä lopulta omat sivut kaikille vuonna 2012 syntyneille kasvateille. Tämä kertonee vähän siitä, miten kauan ja pahasti talli on ollut heitteillä.

Joukkotuhonta toteutettiin orien kohdalla orilinjojen ja tammojen kohdalla tammalinjojen perusteella. Kustakin ori- ja tammalinjasta jätettiin henkiin yksi jatkaja jokaiselle linjalle, joka kantahevosesta lähti yhden tai kahden ensimmäisen sukupolven aikana. Toki katsoin aina myös muutakin sukua, jos siellä oli harvinaisempia nimiä, jätin hevosen henkiin. En ole vielä alkanut suunnitella uusia yhdistelmiä, joten en tiedä miten hyvin tai huonosti tämä metodi toimii. Orien kohdalla toki ei ole ongelmaa, aina voi käyttää kuolleiden orien pakastetta. Tammojen kohdalla tilanne on toki haastavampi ja tammoja jätinkin henkiin hieman hövelimmin.

Nyt on kuitenkin helpompi lähteä miettimään uusia kasvatteja ja yhdistelmiä, koska hevosten määrä on järkevämmällä tasolla. Ja sitä aionkin tehdä seuraavaksi! Aloitan vuonna 2009 syntyneistä hevosista, joiden olisi mitä kiireimmin päästävä jo bittitaivaaseen. Enkä aio lopettaa hevosten ostamista tähän, vaikka vanha kanta onkin laaja, ei se ole niin laaja etteikö ongelmia tulisi. Aion myös käyttää rohkeammin vieraita oreja omilla tammoillani ja hyödyntää pakastesperman käyttöä vanhoista, ammoin kuolleista oreista, ainakin jos löytyy jotain helmiä suvultaan.

Ahaltekeillä tuntuu tällä hetkellä menevän kohtuullisen hyvin virtuaalimaailmassa. Monta vanhaa kasvattajaa on edelleen hengissä, vaikka eivät välttämättä ole erityisen aktiivisia. Lisäksi Didi on vastikään perustanut uuden tallin, Daff Akhal-Tekesin ja hän on jaksanut kiitettävästi pitää rodun asioita tapetilla ht.netissä. Siinä on ollut helppo vanhojen kantojenkin kaivautua esiin ja esittelemään tekkejään.

–S

sunnuntaina, elokuuta 14, 2016

Rotuesittelyssä Dutch Harness Horse

Sain sähköpostiin taannoin ehdotuksen siitä, jos voisin kirjoittaa blogiin esittelyn hieman vähemmän tunnetusta Dutch Harness Horsesta. En ole mikään rodun asiantuntija, Ionicissa ei ole tainnut koskaan moisia olla, vaikka kyseessähän on todella näyttävä ja hieno rotu. Koska itsensä sivistäminen kannattaa aina, lähdin kaivelemaan mitä tietoa "lentävästä hollantilaisesta" on tarjolla ja tässä on pieni rotuesittely.

Rodun nimi
Yleisimmin vastaantuleva nimitys on englanninkielinen Dutch Harness Horse, joka lyhentyy ainakin virtuaalimaailmassa kätevästi DHH:ksi. Rodun kotimainen nimitys on Tuigpaard tai ehkä tarkemmin KWPN Tuigpaard, tuigpaard taitaa olla yleisnimitys mille tahalle ajohevoselle. Sitten on kaikenlaisia yhdistelmiä: Dutch Tuigpaard, Dutch Carriage Horse, KWPN Harness Horse. VRL tuntee rodun nimellä Dutch Harness Horse, joten pysyttelen siinä termissä myös tässä blogitekstissä.

Kantakirja
DHH:ta rekisteröi ja kantakirjaa sama Koninklijk Warmbloed Paardenstamboek Nederland (KWPN), joka rekisteröi myös hollanninpuoliveristä (tunnetaan myös samalla lyhenteellä), mutta DHH on kuitenkin itsenäinen rotu, näin olen ollut ymmärtävinäni. KWPN nimittäin rekisteröi myös gelderlandinhevosta ja se nyt ainakin on oma rotunsa, vaikka rekisteröivä taho onkin sama kuin hollanninpuoliverisellä. Yhdysvalloissa on oma rotuyhdistyksensä, American Dutch Harness Horse Association (ADHHA).

Lyhyt historiikki reaalimaailmassa
DHH:lla ja hollanninpuoliverisellä on yhteinen historia. Niiden alkujuuret johtavat paikallisiin rotuihin, gelderlandin- ja groningeninhevosiin. Molemmat olivat hieman raskastyyppisiä hevosia, jotka soveltuivat vaunuhevosiksi, ratsuiksikin ja kevyisiin maatöihin, mutta olivat kuitenkin selkeästi lämminverisiä, eivät kylmäverisiä. Näitä myös risteytettiin keskenään. Alankomaissa tiedetään olleen korkearavisia vaunuhevosia jo hyvin aikaisin ja ne ovat olleet ainakin jossain määrin suosittuja.

Yhteiskunnan koneellistuminen teki näyttävistä vaunuhevosista periaatteessa tarpeettomia ja hevoskasvatuksen tähtäin siirtyi pääpiirteissään urheilullisen ratsuhevosen luomiseen. Tästä kehittyi siis hollanninpuoliverinen. Osa kasvattajista kuitenkin jatkoi edelleen vaunuhevosten kasvatusta vanhalta pohjalta, toki käyttäen ainakin ajoittain muita rotuja hevosten parantamiseen. Siitä syntyi moderni DHH.

Käyttö
Nimensä, historiansa ja jalostustavoitteensa mukaisesti DHH on valjakkohevonen. Useimmiten sen näkee kotimaassaan kevyiden kaksipyöräisten kärryjen edessä esittämässä näyttävää, maatavoittavaa raviaan. Jotkut yksilöt ovat pärjänneet myös valjakkokilpailuissa ja Yhdysvalloissa niitä käytetään myös saddleseat-luokissa, olettaisin että sielläkin enimmäkseen ajoluokissa, mutta tiettävästi joitain yksilöitä myös ratsuina.

Rakenne
DHH muistuttaa olemukseltaan ja rakenteeltaankin paljon hackneyta eikä ihme: molemmat ovat hyvin samantyyppisiä hevosia samanlaiseen käyttötarkoitukseen. Hackneyta on käytetty DHH:n jalostuksessa ja se on edelleen tietyin ehdoin hyväksytty risteytysrotu DHH:n kanssa. Yleisvaikutelma on jalo, ryhdikäs, näyttävä ja urheilullinen.

– Pää on jalo ja kuiva, profiili on yleensä suora ja yleisesti ottaen se muistuttaa puoliveristen päätä. Silmät ovat suuret ja kirkkaat.
– Kaula on sijoittunut ylös lapoihin, se on ryhdikäs, kaareva ja pitkä. Päänliittymä on ohut.
– Lavat ovat pitkät ja lihaksikkaat.
– Säkä on erottuva ja korkeammalla kuin risti.
– Selkä ja/tai lanne on yleensä hieman pitkä verrattuna ratsuihin, mutta hevosen tulee silti antaa neliömäinen, sopusuhtainen vaikutelma.
– Takaosa on lihaksikas ja voimakas. Lautanen on melko tasainen. Häntä on kannettu korkealla.
– Jalat ovat hyväasentoiset ja voimakkaat.

Kaikenkaikkiaan rakenne tähtää siihen, että hevonen pystyy vaivatta ravaamaan näyttävästi eikä vain etujaloillaan vaan myös takajalkojen liikkeen on oltava suurta.

Värit
Perusvärit rautias, ruunikko, ja musta ovat väreistä yleisimmät, jos minun pitäisi perstuntumalta jotakin sanoa, väittäisin rautiaan olevan yleisin väri. Musta taas on harvinaisin näistä, mutta niinhän se taitaa joka rodulla olla. Suuret merkit ovat yleisiä.
Perusvärien lisäksi DHH:illa esiintyy harvinaisena useita erikoisvärejä: kimo, päistärikkö ja voikkovärit, ja erittäin harvinaisena tobiano.

DHH virtuaalimaailmassa
DHH on harvinainen rotu, siitä ei pääse mihinkään. Jos Virginian muistikuviin on luottamista, ensimmäiset yksilöt keksittiin ehkä vasta joskus vuoden 2005 tienoilla tai sen jälkeen. Pienimuotoista kasvatustoimintaa on ollut muutamalla tallilla muiden rotujen ohessa, mutta parhaimmillaankin se on ollut hajanaista.

–S

keskiviikkona, elokuuta 10, 2016

Vapaasti kopioitavia maisemakuvia, osa 2

Pari vuotta sitten yksi joulukalenteripostaus sisälsi muutaman kymmenen vapaasti kopioitavaa kuvaa (Joulukalenteri 23: vapaastikopioitavia maisemakuvia), jotka ovat edelleen ihan vapaasti kopioitavissa annetuin ehdoin eli saa käyttää sinällään, muokata, mutta jossain kohdin olisi mainittava nimikirjaimet ST. Ja linkki tähän blogiin olisi kiva, muttei pakollinen.

Tässä olisi muutama maisema- ja tunnelmakuva lisää. Käytettävissä samoilla ehdoilla.


–S

sunnuntaina, elokuuta 07, 2016

Miksi tuomaroin VSN:ssä?

Tulin taannoin ajatelleeksi otsikon kysymystä: miksi olen VSN-tuomari? Mitä saan siitä? Mitä hyödyn?
Ajatuksen alkulähde oli siinä, että VSN-tuomareillehan järjestetään kuukausittain omia näyttelyitä, joihin voivat osallistua kaikki aktiiviset tuomarit. Minkä verran hevosia voi tuomari tuoda näyttelyihin, riippuu siitä miten paljon on tuomaroinut VSN-luokkia. Aktiivinen tuomari saa mukaan siis melkoisen määrän omia hevosiaan. Minäkin yritin muutaman hevosen ilmoittaa mukaan, mutta unohdin kokonaan sellaisen asian, että mukana olevat tuomarit myös joutuvat tuomaroimaan tuomarinäyttelyissä ja siellä ei jaotella rotuja. Olisin siis saanut melkoisen läjän suomenhevosia ja shetlanninponeja arvosteltavaksi. Se kun ei millään käy (ihan sama vaikka olisin heittänyt pisteet nopalla), niin peruin sitten osallistumiseni tuomarinäyttelyihin.

Mielestäni tuomarinäyttelyt ovat kyllä erinomainen idea, kerrankin tuomarit saavat jotain ihan konkreettista hyötyä muuten niin pyyteettömästi tekemästään työstä. Lieneekin vissiin ensimmäinen kerta kun mikään virtuaalihevosmaailman instanssi tarjoaa jotakin etua siitä, että vapaaehtoiset käyttävät aikaansa tällaisten asioiden kanssa puuhailuun ja ns. yhteiseen hyvään. No jaa, taitaapa VRL:lläkin olla jonkinlainen porkkanasysteemi vapaaehtoistyön tekijöille? Mutta kuten nyt kävi ilmi, itse en oikein voi osallistua noihin tuomarinäyttelyihin, mutta aion siitä huolimatta jatkaa ilman muuta VSN-tuomarina (olen kyllä nyt kesällä ollut kovin epäaktiivinen muiden kiireiden takia, mutta syyskuun puolivälissä viimeistään luulisi tilanteen tasoittuvan taas. Olen kaavaillut omiakin VSN-näyttelyitä pitkästä aikaa).

Mikä siis ajaa ihmisen tuomaroimaan virtuaalihevosnäyttelyitä, vaikkei itse hyödy siitä mitään? Siinä on kuitenkin oma vaivansa, aikaa ja keskittymistä se vaatii ja aikataulupaineitakin on.

Pelkästään hyvää hyvyyttäni en sitä tee. Tietenkin VSN:n toiminta on hyvä ja ehkä hyödyllinenkin asia virtuaalimaailmassa, ja varmasti hyvin pärjänneiden hevosten omistajia tulokset ilahduttavat. Mutta että tuomaroisin luokkia vain sen takia, että tiedän sen ilahduttavan muita ihmisiä tai että se on hyvä virtuaalimaailman kannalta? No en, en minä mikään hyväntekijä ole enkä edes yritä olla, vaikka onhan se tietysti kivaa ajatella, että voin tehdä jotain, edes vähän, virtuaalimaailman hyväksi. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä syyksi.

Oman kokemukseni perusteella VSN-tuomarit eivät virtuaalimaailmassa ole edes mitään "julkkiksia", joilla olisi jonkinlaista statusta vain sen takia että ovat VSN-tuomareita. Jos Virginiaan on luottamista, 2000-luvun alussa kun NJ oli iso juttu, NJ-tuomarit olivat ehkä jonkinlaisia "isoja nimiä" ht.netin keskustelupalstalla. Toisaalta he myös saattoivat saada asiatonta, henkilöönmenevää kritiikkiä niskaansa tuomaroinneista, jotka eivät miellyttäneet tai joskus ihan muuten vain. Ajat ovat muuttuneet siitä enkä esimerkiksi minä osaa nimetä ainoatakaan nykyistä NJ-tuomaria, en luultavasti edes kaikkia VSN-tuomareitakaan. Olen toki tietyssä mielessä itse ylpeä siitä, että olen tuomari, mutta en odota muilta ihmisiltä sen takia mitään erityiskohtelua. Tai edes sitä, että minut tiedettäisiin VSN-tuomariksi.

Todellinen syy taitaa olla minulla se, että minä nyt vain pidän hevosista ja hienojen hevosten kuvien katselemisesta. En ainakaan keksi parempaa syytä tähän, saan silmänruokaa suoraan sähköpostiin toimitettuna. VSN-näyttelyitä tuomaroidessani tormään moniin sellaisiin hevosiin ja kuviin, joihin en ehkä olisi törmännyt muuten. Ja aina se vain jaksaa ilahduttaa kun ensimmäinen ajatus jostain tuomaroitavasta hevosesta on: "Wow! Onpa upea."

–S

torstaina, elokuuta 04, 2016

Kuukauden valintojen esittelyt

Elokuussa valitsin seuraavat hevoset ja tallin esittelyyn:
– wB-ori Cwpan Warthol Ion
– x-tamma Amorica Ion
Goldoak Farm


Ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, että tässä ponissa kaikkein parasta on kuva. Mainitsen kuitenkin. Mielestäni rakenteessa näkyy sopivasti mountain-emän vaikutus, mutta on silti riittävän ratsumainen soveltuakseen B-welshille. Minulla on kuvassa esiintyvän ponin nimi kyllä ylhäällä, muttei saatavilla juuri nyt tätä kirjoittaessa, joten en voi tarkistaa kumman sektion edustaja kuvassa oikeasti on. Eipä silti, ei sillä niin väliä ole, kuva on tälle virtuaaliponille juurikin täydellinen! Cwpan on osallistunut myös yksiin VSN-näyttelyihin, tuloksia ei ole vielä tullut, mutten odota kovin kummoista tulosta. Pää on hivenen kääntynyt kameran suuntaan ja jotenkin minulle tulee aavistuksen takakorkea vaikutelma tuosta. Puhumattakaan toki siitä, että welsh-luokat ovat perinteisesti erittäin korkeatasoisia. Ei siitä niin kauaa ole kun yhdessä D-sektion luokassa jaoin peräti 7 parhaalle yli 40 pisteen tuloksia! Aivan poikkeuksellista minulle.

Vaan eipä Cwpanin tarvitse sukuaankaan hävetä. Sen isä on lopettaneesta Lai'esta oleva osto-ori, suvultaan puhdas B-sektion poni. Emä on meidän oma mountti-kasvatti ja emänisä Greenwich's Geraintin kautta sukuun saadaan vanhoja, legendaarisia nimiä welshien historian alkuhämäristä. Emän sivulla on sukua listattu pidemmälti, sen mitä olemme onnistuneet netistä löytämään. Mountainin käyttäminen B-sektion jalostuksessa kuitenkin kertoo sen, että meidän B-welshien lauma on kovin pieni eikä suvultaan aina niin sopivaa toisilleen. Minä nimittäin en kovin mielelläni käyttäisi mountainia B-ponien jalostuksessa, mutta kun vaihtoehtojakaan ei ole. Jos siis joltakulta lukijalta löytyisi suvullisia B-poneja, olisin erittäin kiinnostunut ostamaan niitä jalostusponeiksi. Mitä pidempi suku, sen parempi, paitsi jos sattuu olemaan kovin täynnä Ionicin poneja, mutta niitäkin kannattaa kyllä tarjota.


Amorica on poikkeus siinä mielessä, että yleensä yritän valita esittelyyn sellaiset hevoset, joilla olisi nyt edes kuva. Amoricalla ei kirjoitushetkellä ole, mutta noin muuten se on erittäin mielenkiintoinen tapaus. Tamma nimittäin palautui meille aivan vastikään VRL:n kautta, se on meidän oma kasvatti vuosikymmenen takaa. Amoricaa ovat sen omistajat tarjonneet meille takaisin vuosien mittaan parikin kertaa, mutta tuolloin sille ei ole tuntunut olevan käyttöä. Nyt totesin asiaa jälleen kerran kysyttäessä, että eipä tuolla kehnompi suku ole, ei lainkaan ja koska olemme muutenkin heittäneet VHKR-ikääntymisen jotakuinkin romukoppaan, voisimme siis ottaa vanhan tamman takaisin, teettää sillä pari varsaa ja kuopata kunniallisesti.

Vanhasukuisella tammalla on toki vanhat vanhemmat, sellaiset joita ei enää näe hevosten suvuissa kovinkaan lähellä. Muuten tuo ei angloarabina ole suvultaan mikään erityisen eksoottinen. Toki se on isänsä Salah Ad-Din Ionin ainoa angloarabivarsa, joten siinä mielessä kyllä, mutta emä Raincome's Amien toista varsaa, xx-tamma Aminda Ionia on käytetty angloarabijalostuksessa jonkin verran. Mutta viis siitä, tuollainen lyhyt ja muutenkin kiva suku on tervetullut meille ja kuten varsalistasta näkyy, Amoricalle on löytynyt jo sulhasia. Parin täysiverioriin kanssa se saa angloarabivarsoja, sitten on yksi trakehner-ori ja yksi muu puoliverinen.


Goldoakin kanssa täytyy taas esittää se sama laulu, että sivujensa mukaan talli on ollut pystyssä muutaman vuoden, mutta minä en ole tiennyt mitään enkä voi käsittää miksi. No, on se tietysti voinut joskus vilahtaa jossain, mutten ole kiinnittänyt siihen erityisempää huomiota. Jotenkin tuntuu siltä, että näitä western-talleja on viime aikoina putkahdellut tietoisuuteeni aika usein eikä ole mitenkään harvinaista, että löytää ht.netistä myyntitopikin western-roduista, mutta en nyt ainakaan vielä menisi sanomaan että elämme jonkinlaista western-buumia.

Ja kivahan se on, että aiemmin melko harvinaisia quartereita ja painteja aletaan omistaa, jalostaa ja kilpailuttaa. Nämä ovat hienoja rotuja, vaikka meillä aina jääneet vähän lapsipuolen asemaan, paintit varsinkin kun kuvien kanssa on lieviä ongelmia (voin nimittäin kertoa, että erikoisvärien sotkeminen lehmänkirjavuuteen tuottaa välittömästi harmeja). Goldoakinkin hevoset ovat erittäin hienoja yksilöitä, vaikka tallissa ei ollakaan lähdetty erityisesti kikkailemaan erikoisvärien kanssa. Jos minun pitäisi valita suosikkini tallin hevosista, se olisi kovin vaikeaa. Quarter-ori Atacosa Apache olisi listalla varsin korkealla kyllä.

–S

sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2016

Meidän hevosten mukaan nimetyt LJ-preppilähdöt, osa 3

Laukkapuolella järjestetään joka CAS-vuoden lopulla kaikille ryhmille arvokilpailut, joihin voivat osallistua vain ne hevoset, jotka ovat saaneet osallistumisoikeuden sijoittumalla vuoden aikana järjestetyissä preppilähdöissä. Preppilähdöt jo itsessään ovat arvokilpailuita ja sinänsä arvokkaita. Osa preppilähdöistä on nimetty reaalimaailman esimerkin mukaan, mutta osa lähdöistä on saanut nimensä virtuaalimaailmassa vaikuttaneiden laukkahevosten mukaan.

Ilahduttavinta on se, että preppilähtöjen listaan on päätynyt useita meiltä lähtöisin olevia nimiä. Ajattelin näin kesän kunniaksi esitellä meidän "julkkikset". Kolmannessa ja viimeisessä osassa esittelen nelosryhmän hevoset ja Russian Cupin (RC) prepit. Vitosryhmän Fience Cupin preppejä ei olekaan meidän hevosten mukaan nimetty.


Gin Izumrud Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Izumrudin mukaan
G2, 2300m (11,5F), hiekka, RC Classic prep

Izumrud on viimeisimpiä laukkahevosia, mitä Gin Ahaltekissä on syntynyt. Se oli tilausvarsa Taijalle Il'yaan, taisipa olla Taijan itsensä valikoimat vanhemmatkin oriilla. Meillähän on ollut useita varsin hyvinkin menestyneitä laukka-tekkejä, joten Taijan ei tarvinnut tyytyä mihin sattuu karvaturreihin. Sen molemmat vanhemmat ovat startanneita, isä G1-voittaja, emä G2-voittaja. Toisesta ja kolmannesta polvesta löytyy laukkatekkejä ja paikoin vielä kauempaakin. Ja onpahan joukossa joitain Grade-voittajiakin.

Suvusta voisi jaaritella romaanin verran, mutta tyydyn poimimaan sieltä nyt vain muutaman nimen. Ensinnäkin isä Gin Isastopolos, todellakin G1-voittaja kohtuullisella statistiikalla (20: 5-4-4-2). Izumrud on kuitenkin Isastopolosin ainoa orivarsa, ainoa tekkevarsa, ja ainoa laukoissa startannut varsa. Isastopolosin emänisä on osto-ori Ganymede BHE, yksi menestyksekkäimmistä alkuaikojen laukka-tekeistämme. G1-voittaja sekin on, statistiikat ovat kuitenkin melko vaatimattomat.

Izumrudin emänisä on Gin Akim, myös G1-voittaja, mutta huomionarvoinen erityisesti siksi, että se teki todella pitkän uran, 40 starttia. Voitto- ja sijoitusprosentit toki kärsivät moisesta, mutta rahaa se sai miltei kaksi miljoonaa. Tuohon aikaan se oli kova summa nelosryhmäläiselle, varsinkin kun niille ei vielä mitään arvokilpailuita järjestetty.

Izumrud sen sijaan pesee 6-0 sukunsa, jos katsotaan sen numeroita. Uran statistiikka on 12: 5-5-2-0, mikä tarkoittaa sitä, että ori ei jäänyt kertaakaan kolmatta huonommalle sijalle ja että se voitti 41,67% lähdöistään. Kuitenkin näistä 12 startista se saalisti päälle 3 miljoonaa euroa. Keskimäärin se siis sai 264.700v€ jokaisesta startistaan. Se osallistui RC Classiciin kaksi kertaa, tuloksena voitto nelivuotiaana ja viisivuotiaana toinen sija. Molempina vuosina se voitti RC Classicin preppilähdön G1 Moscow Stakesin. Muistakin arvokisoista sillä on sijoituksia, tietenkin kun sillähän ei tosiaan ole muita kuin sijoituksia taulussaan!

Izumrud on siirtynyt jo jalostukseen ja jättänyt muutamia varsoja, sekä puhtaita tekkejä että RBSH-varsoja. Nämä ovat vielä nuoria, eikä toistaiseksi yhtään huippua ole joukossa, mutta toivottavasti se seikka tulee paranemaan ajan kuluessa.


Ganymede BHE Stakes
Nimetty ahaltek-ori Ganymee BHE:n mukaan
G1, 4000m (20F), hiekka, RC Distance prep

Ganymede tulikin mainittua tuossa ylhäällä jo ohimennen. Kyse on vuonna 2008 kilpailleesta G1-voittajasta, jonka statistiikat eivät ole kovin ihmeelliset, mutta pitkän uran se teki 28 statillaan. Voitto- ja sijoitusprosentit jäivät kuitenkin melko vaatimattomiksi, ensimmäinen alle 20% ja jälkimmäinen alle 70%. Rahaa kuitenkin on kasassa pari miljoonaa ja kuten sanoin, tuohon aikaan se oli kova juttu. Tuohon maailmanaikaan ei nelosryhmälle ollut vielä arvokisoja, joten Ganymede ei ole RC Distance-voittaja. Miten se sitten on saanut oman nimikko-preppinsä, en tiedä. Toki se oli aikanaan merkityksellinen ja radoilla paljon nähty hevonen, ja myöhemmin se on ollut tärkeä jalostusori.

Kuten nimestä näkee, Ganymede on Knoxdalen kasvatti, se varattiin meille heti syntymänsä jälkeen loppuvuodesta 2007. Sen vanhemmat ovat molemmat suvuttomia laukkahevosia. Dsherenin sivut ovat kadonneet mitä ilmeisimmin jälkiä jättämättä, mutta monen ahaltekin suvussa se vaikuttaa edelleen. Se on G1-voittaja, mutta tarkempaa tietoa kilpaurasta ei ole jäänyt. Sillä on ainakin neljä varsaa, joista Ganymeden lisäksi ainakin tekke-tamma Ivanna BHE on startannut laukoissa ja on G1-voittaja myös.

Emä-Lishvara sen sijaan löytyy edelleen netistä. Se on G2-voittaja (joissain sukutauluissa lukee virheellisesti G1 senkin kohdalla) ja sillä on aika mukiinmenevä statistiikka. Lishvaralla on useita laukoissa menestyneitä varsoja, sekä puhtaita ahaltekejä että RBSH:ita. Minä henkilökohtaisesti pidän aina siitä, että jokin hevonen pärjää jalostuksessa sekä kolmos- että nelosryhmän puolella. Ymmärtääkseni myös Lishvara on melko yleinen nimi laukkapainotteisten ahaltekien suvuissa, tosin nykyään se näkyy jo melko kaukana suvuissa.

Ganymede jätti kuusi puhdasta tekkevarsaa, joista likimain kaikki ovat startanneet radoilla. Yhtä menestyksekkäitä varsat eivät ole olleet, ori Gin Evren on kyllä G1-voittaja ja tamma Gin Ginevra G2-voittaja. Kehnommin pärjänneiden varsojen joukossa on kyllä muutamia oikein kivasti menestyneitä siitoshevosia, esimerkiksi ori Gin Callistolla taitaa olla peräti kolme G1:n voittanutta varsaa.


Zephaniah KTN Stakes
Nimetty tersk-ori Zephaniah KTN:n mukaan
G1, 3900m (19,5F), hiekka, RC Distance prep

Zephaniah KTN (joka muuten kilpaili koko uransa nimellä KTN Zephaniah) on ostohevonen Cendarlesta, virtuaalimaailman toistaiseksi ainoasta lähestulkoon pelkkiin terskinhevosiin erikoistuneesta siittolasta. Harmi vain että sen sivut katosivat Websin alkaessa hukata vanhoja sivustoja ja Archivessakaan ei taida olla juuri mitään tallessa. Niinpä minulla ei ole mitään tarkempaa tietoa Zephaniahin vanhempien kisaamisista, muuta kuin se, että isä ei ole laukoissa startannut, mutta emä on G1-voittaja. Suvun toisen polven hevoset eivät välttämättä ole startanneet laukoissa lainkaan, luulen että olisin kyllä merkinnyt niiltä edes tasot ylös sukutauluun, mutta varma en voi olla.

Zephaniah teki melko pitkän uran, se juoksi neljänä kautena yhteensä 28 startissa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta G1-voittaja on aina G1-voittaja ja puolitoista miljoonaa virtuaalieuroa on kiva juttu sekin. Zephaniah kilpaili suunnilleen samoihin aikoihin kuin Ganymede BHE ja Gin Akim, joten arvokisoja ei tuolloin vielä nelosille ollut. Knoxdale järjesti epävirallisen Knoxdale's Crownin, jonka Zephaniah voitti, päättäen uransa siihen.

Zephaniah jätti yhteensä yhdeksän varsaa, joista kahdeksan oli puhtaita terskinhevosia. Niistä suurin osa on startannut radoilla, mutta vain pari on oikeasti pärjännytkin. Joten kovin onnistunut siitosori se ei laukkapuolella lopultakaan ollut, mutta Ionicissa se on erisukuisuutensa takia erittäin arvokas jalostushevonen myös ratsupuolella (meillähän ratsuja ja laukkahevosia sekoitellaan suloisesti keskenään, suurin osa laukkahevosistammekin polveutuu ratsusuvuista).


Gin Akim Handicap
Nimetty ahaltek-ori Gin Akimin mukaan
G2, 3800m (19F), hiekka, RC Distance prep

No niin, Gin Akimkin tuli mainittua jo kertaalleen Izumrudin kohdalla. Akim todellakin teki pitkän uran radoilla, se kilpaili kolmivuotiaasta seitsenvuotiaaksi ja starttasi 40 kertaa. Prosentit ovat kehnonlaiset, mutta rahaa on kivasti, miltei pari miljoonaa. Akimin uran alku oli kyllä vähän takkuisa, kausista ensimmäinen on selkeästi heikoin eikä se nelivuotiaanakaan vielä juuri voittajakehiä kolkutellut. No, ei sen ura muutenkaan mitään jatkuvaa ilotulitusta ollut, mutta G1-voitto nyt kuitenkin on plakkarissa. Gin Akim on myös niin vanhoja hevosia, ettei Russian Cupia tuolloin vielä ollut olemassa eikä se ole näinollen voinut sitä voittaa.

Akimin isä Akeem BRA oli yksi meidän ihan-ihan ensimmäisiä laukkatekkejä, aloitteli kilpailemista jo vuonna 2007 (hitsi, 9 vuotta siitäkin). Akeemin voittoprosentti on kohtuullinen 25, sijoitusprosentti sen sijaan kehnohko 65. Itse muistan Akeemin erityisesti siitä, että se alkoi pärjätä kunnolla vasta vanhemmalla iällä. Akeem oli myös merkittävä jalostusori, sen varsoista lähti kuitenkin suurin osa maailmalle ja kun sivut ovat kadonneet, ei minulla ole tietoa niiden mahdollisista laukkasaavutuksista.

Akimin emä Gin Giuliana ei itse radoilla pärjännyt, mutta sen kuudesta varsasta 5 on grade-voittajia, kolme peräti G1-voittajia.


Gin Jacek Stakes
Nimetti ahaltek-ori Gin Jacekin mukaan
G1, 2800m (14F), nurmi, RC Turf prep

Sinänsä hauska, että Jacek on saanut nimensä nimenomaan RC Turfin preppilähtöön, kun ori itse ei kilpaillut nurmella kertaakaan. Vaan mitä pienistä ja jos totta puhutaan, taisi tuolloin olla nurmilähtöjä erittäin vähän tarjolla nelosille, jos lainkaan. Muutenhan Jacekin statistiikoissa ei moitteen sijaa ole, voittoprosentti on nelisenkymmentä. Sijoitusprosentti voisi toki olla hivenen korkeampi, se jäi 70:n pintaan, mutta kaikkeahan ei voi saada. G1-voittaja joka tapauksessa ja aikalaisekseen tämäkin on varsin rahakas kaveri puolentoista miljoonan saldollaan. Sehän on vain kaksi kertaa jäänyt ilman mitään rahoja.

Jacekin isä Gin Jadyn oli itsekin G1-voittaja hienoilla numeroilla, sekään ei montaa kertaa jäänyt ilman rahoja. Jadynin suku on kilpailematonta, mutta emälinjasta on lähtenyt useampiakin hienoja laukkahevosia, kuten vaikkapa ensimmäisenä esitelty Gin Izumrud, eikä isälinjankaan tuotto hassumpaa ole, muutamia tähtihevosia sieltäkin löytyy. Jadyn itse jätti muutamia Grade-voittajia.

Jacekin emä Bianka BRA:n isä KF Kronenträger on startannut laukoissa ennen grade-järjestelmän tuloa, statistiikat eivät ole lainkaan kehnommat, 20: 5-4-3-3. Myös Biankan emä GLB Elsha on startannut laukoissa, mutta sen menestys ei ole ollut kovin ihmeellistä. No, starttasi Biankakin kerran, tuloksena sija 5/10 ja 1000v€. Jalostuksessa Bianka sen sijaan menestyi, kolme varsaa, kaksi G1-voittajaa ja yksi G2-voittaja on jotain sellaista, millä voi kehuskella. Kun katsellaan varsojen jälkeläisiä, vastaan tulee useita hyvin menestyneitä laukkahevosia, joten Bianka on ollut merkityksellinen tamma sillä saralla. Niin ja muutenkin, onhan se hyvin erisukuinen meidän muihin hevosiin nähden.

Jacekilla itsellään on useampi varsa, mutta vain yksi niistä (tiettävästi) on startannut laukoissa muutamaa kertaa enempää. Se onkin sitten G1-voittajatamma Gin Kalliope.

–S

keskiviikkona, heinäkuuta 27, 2016

Meidän hevosten mukaan nimetyt LJ-preppilähdöt, osa 2

Laukkapuolella järjestetään joka CAS-vuoden lopulla kaikille ryhmille arvokilpailut, joihin voivat osallistua vain ne hevoset, jotka ovat saaneet osallistumisoikeuden sijoittumalla vuoden aikana järjestetyissä preppilähdöissä. Preppilähdöt jo itsessään ovat arvokilpailuita ja sinänsä arvokkaita. Osa preppilähdöistä on nimetty reaalimaailman esimerkin mukaan, mutta osa lähdöistä on saanut nimensä virtuaalimaailmassa vaikuttaneiden laukkahevosten mukaan.

Ilahduttavinta on se, että preppilähtöjen listaan on päätynyt useita meiltä lähtöisin olevia nimiä. Ajattelin näin kesän kunniaksi esitellä meidän "julkkikset". Kakkososassa esittelen kolmosryhmän hevoset ja Pratap SIM Cupin (PC) prepit. Kakkosryhmän hevosista, eli meillä käytännössä arabeista kukaan ei ole saanut toistaiseksi kunniaa omaan nimikkolähtöönsä.


Pink Drame Noir Stakes
Nimetty angloarabi-tamma Pink Drame Noirin mukaan
G1, 2400m (12F), hiekka, PC Classic prep

Drame Noir ei koskaan kilpaillut meidän nimissä, se on vain meidän kasvattama. En muista ihan tarkkaan, oliko se peräti tilausvarsa Sandille Anfarwol Acresiin vai myytiinkö se sinne ns. valmiina varsana jo ennen kuin se ehti aloittaa kisauraansa. Joka tapauksessa se on kilpaillut koko ikänsä Sandin omistuksissa.

Sen molemmat vanhemmat ovat suvuttomia angloarabi-laukkureita. Isä Zane Noir GA x on G1-voittaja, joka kilpaili pariinkin otteeseen Pratap Cupissa (tuolloin vielä ilman SIM-sanaa välissä), mutta ilman sen kummempaa menestystä. Pari muiden arvokisojen voittoa siltä löytyy kyllä takataskusta ja muutenkin sillä on ihan kivat statistiikat, prosentit, ja voittosumma (21: 6-1-4-7, 28,6% & 85,7%, 1.502.500v€).
Zane Noir on toistaiseksi jättänyt Drame Noirin lisäksi vain toisen varsan, RBSH-ori Pink Granitin, joka lähti meiltä Il'yaan ja on sekin G1-voittaja kolmosryhmässä. Granitilla on jo omiakin varsoja ja kaikki ovat keränneet eritasoisia Grade-voittoja itselleen.

Drame Noirin emä Carabine GA x on sekin G1-voittaja, joka kuusivuotiaana sijoittui toiseksi PC Maresissa. Senkin statistiikat ovat komeaa katsottavaa: 15: 7-4-3-1, voittoprosentti 46,67%, sijoitusprosentti täydet 100 (tosin se ei ole kovin kummoinen saavutus kolmosryhmän lähdöissä, kun kilpailevia hevosia on kovin vähän) ja rahaakin toista miljoonaa.
Carabine myytiin kisauran jälkeen Kerpalle Stableyardiin, missä se tiettävästi ei ole varsonut. Pinkkiin se ehti jättää Drame Noirin lisäksi toisenkin angloarabi-varsan, ori Pink Commodoren, joka sekin lähti jo varsana Sandille ja on G1-voittaja myös, tosin ei lainkaan niin komeilla statistiikoilla ja prosenteilla kuin vanhempansa ja sisarensa.

Drame Noirin numerot näyttävät tältä: G1, 18: 5-2-7-0, vs. 2.179.000v€, 27,8% & 77,8%. Se kilpaili nelivuotiaasta kahdeksanvuotiaaksi ja viimeisenä kilpailuvuonnaan voitti PC Classicin, johon se oli edellisenä vuonna prepannut voitettuaan Pratap Caye Handicapin, mutta se ei tuolloin osallistunut lainkaan PC-lähtöihin.

Sittemmin Drame Noir on toiminut siitostammana ja sillä on neljä angloarabi-varsaa. Ori Everton S (pinkkiläisestä isästä, huomatkaa!) on kauhonut itselleen Grade-voittoja ja arvokilpailumenestystäkin.


Pink Diamant Stakes
Nimetty angloarabi-ori Pink Diamantin mukaan
G1, 2200m (11F), hiekka, PC Classic prep

Diamantilla on samankaltainen tarina kuin Drame Noirillakin: se lähti meiltä jo varsana Sandille, ellei sitten ollut tilausvarsa. Sandin omistamana se on tehnyt niin komean uran, että se sai oman nimikkolähtönsä.

Diamantin suku on kuitenkin hyvin toisenlainen ollakseen Pinkin hevonen. Sen isä on Ionicin arabiori Zitron Edras, jolla on kaksi polvea sukua. Suvusta ei muita laukkahevosia löydy, mutta Edras itse teki komean uran statistiikoilla G1, 15: 5-2-1-2. Edras jätti useampiakin arabivarsoja Ioniciin, mutta niistä ei kukaan ole kilpaillut.

Emä on Ionicista lähtöisin oleva angloarabi-tamma Adanya Ion. Se puolestaan polveutuu laukkavanhemmista, sen isä SA Zahir Shahab ox oli yksi meidän aivan ensimmäisistä laukka-arabeista, G1-voittaja ja pitkän uran tehnyt ori, mutta sen statistiikat eivät ole kovin kummoiset. Zahir on jättänyt paljonkin arabivarsoja, laskujeni mukaan kaikki Ioniciin jääneet ovat startanneet laukoissa, mutta menestystä ei ole juuri tullut.
Adanyan emä on xx-tamma Adalina BAY, myös meidän ensimmäisiin laukkahevosiin kuuluva ostotamma (huomatkaa VHKR:n mukainen ikääntyminen), joka teki komean uran vaikka omistajat olivatkin kovin kokemattomia laukkamaailmassa tuolloin. Se oli BC Turf Milen kakkonen jonain vuonna ja G1-voitto löytyy tuloslistalta myös. Adalina jätti useita varsoja, joista ainakin osa on startannut laukoissa ja jonkinlaista menestystäkin on tullut. Sen varsat ovat lähinnä kuitenkin kolmosryhmäläisiä, sillä on vain yksi ainoa puhdas xx-varsa.
Adanya itse on G1-voittaja, mutta sen statistiikat eivät ole kovin ihmeelliset. Toistaiseksi Diamant on sen ainoa laukoissa kilpaillut varsa.

Diamant itse on tietenkin voittanut PC Classicin seitsenvuotiaana, viisivuotiaana se oli kyseisessä lähdössä kolmas. Muutenkin sillä on hienonhieno statistiikka (13: 5-3-3-2) ja päälle kaksi miljoonaa virtuaalieuroa rahaa. Varsoista löytyy yksi G2-voittaja tällä hetkellä.


Pink Edward Smith Handicap
Nimetty ISH-ori Pink Edward Smithin mukaan
G2, 2000m (10F), hiekka, PC Classic prep

Edward ehti aloittaa kisauraansa Pinkissä kahden lähdön verran, kunnes se myytiin Kerpalle Stableyardiin ja Kerpan omistuksissa se lähes koko uransa ajan juoksikin. Edwardin ura on vähintäänkin mukiinmenevä, jos nyt ei suoranaisesti loistokas. Sen statistiikat ovat 21: 5-7-3-2, prosentit jäävät melko vaatimattomiksi, mutta G1-voitto on aina hieno asia, samoin kuin 2.672.500 virtuaalieuroa tilillä. Arvokisasijoituksiakin löytyy: nelivuotiaana se oli toinen G2 Piruz Elite Stakesissa ja voitti G2 Pratap Cup Easyn; viisivuotiaana se voitti sekä G1 Pratap Rasmúka Cupin että PC Classicin; ja vielä kuusivuotiaanakin se sijoittui toiseksi PC Classicissa.

Edwardin isä on täysiveriori Pink New Kids On The Block, vaatimattomista vanhemmista polveutuva G2-voittaja ja pitkien matkojen ekspertti. Sillä on useampia arvokisasijoituksia, mutta voitot ovat jääneet tulematta. Kid on jättänyt useampia varsoja, sekä täysiverisiä että kolmosryhmäläisiä, mutta joukossa ei ole Edwardin lisäksi muita niin menestyneitä hevosia.

Edwardin emä on suvuton ISH-tamma Unsinkable Molly GA, joka on G1-voittaja kohtuullisen kivoilla numeroilla (19: 5-1-5-4, 26,32% & 78,95%, 1.835.600v€) ja arvokisamenestystäkin löytyy: Rhabarbarum Stakesin voitto, Pratap Cvet Handicapin kolmossija, ja PC Turfin kakkossija. Mollyn varsoista ISH-tamma Pink Countess of Rothes on G1-voittaja.


Pink Breandain Handicap
Nimetty ISH-ori Pink Breandainin mukaan
G2, 2000m (10F), nurmi, PC Turf prep

Breandain kilpaili meillä kuusivuotiaaksi asti, tosin hyvin säästeliäästi, kuusivuotiskauden lopussa sillä oli vain 6 starttia, joista toki kaksi voittoa, kaksi kakkossijaa, ja kaksi nelossijaa, voittoihin kuului G2 Agripin Stakesin voitto nelivuotiaana. Sitten Breandain myytiin – jälleen kerran – Sandille ja se kilpaili seitsenvuotiaana vielä kolmessa lähdössä, joista se voitti kaikki: Pratap Budaseen, Pratap Cvet Cupin, ja PC Turfin. Ura päättyi siis hienoihin numeroihin 9: 5-2-0-2, 55,6% & 100%, vs. 1.630.400v€.

Breandainin molemmat vanhemmat ovat suvuttomia G1-voittajia. Isä Old Fenian GA:lta löytyy muutamia arvokisasijoituksia, emä Lady Amina GA:lta sen sijaan ei. Isä on jättänyt muitakin Grade-voittajia, sen ensimmäinen varsa on PC Turfin voittanut ISH-tamma Pink Diamond, se on myös edellämainitun Pink Countess of Rothesin isä ja ISH-ori Pink Donovan on risuestepuolella G1-voittaja. Lady Aminalla ei ole muita menestyneitä varsoja.

Breandainilla itsellään on kaksi varsaa, nuorempi ei ole startannut vielä, mutta vanhempi, ori Síoraí Brennan on G2-voittaja.

–S

lauantaina, heinäkuuta 23, 2016

Meidän hevosten mukaan nimetyt LJ-preppilähdöt, osa 1

Laukkapuolella järjestetään joka CAS-vuoden lopulla kaikille ryhmille arvokilpailut, joihin voivat osallistua vain ne hevoset, jotka ovat saaneet osallistumisoikeuden sijoittumalla vuoden aikana järjestetyissä preppilähdöissä. Preppilähdöt jo itsessään ovat arvokilpailuita ja sinänsä arvokkaita. Osa preppilähdöistä on nimetty reaalimaailman esimerkin mukaan, mutta osa lähdöistä on saanut nimensä virtuaalimaailmassa vaikuttaneiden laukkahevosten mukaan.

Ilahduttavinta on se, että preppilähtöjen listaan on päätynyt useita meiltä lähtöisin olevia nimiä. Ajattelin näin kesän kunniaksi esitellä meidän "julkkikset". Ensimmäisenä vuorossa on ykkösryhmä ja Breeders' Cupin prepit.


Pink Calamity Jane Stakes
Nimetty tamma Pink Calamity Janen mukaan
G1, 2000m (10F), nurmi, BC Filly & Mare Turf prep

Calamity Jane oli meidän kolmivuotiskomeetta. Se syntyi CAS27, sen isä oli G2-tasolla voittanut Val De Uriel GA ja emä oli Jane Scot GA, jolla on muutama sijoitus maideneista, mutta se ei koskaan päässyt eteenpäin. Ihan tyypillinen Pinkin kasvatti siis.
Se aloitti meidän stayereiden tapaan kilpailemisen vasta kolmivuotiaana, ja heti kolmivuotiskauden statistiikka oli suorastaan järkyttävän hyvä 6: 5-0-0-1. Kauden kruunasi BC Filly & Mare Turfin voitto ja 900.000 virtuaalieuron rahat. Kauden kokonaisvoittosumma nousi 1.149.400 virtuaalieuroon, se on varmasti suurimpia summia, mitä yksikään pinkkiläinen on yhdessä CAS-vuodessa koskaan tienannut.

Harmi kyllä, menestys ei jatkunut vanhempana. Jo heti nelivuotiaana alkoi tuloslista näyttää heikommalta ja vaikka Jane olikin aiemman voittonsa perusteella prepannut BC Filly & Mare Turfiin myös seuraavalle vuodelle, tuloksena toisesta kerrasta oli sija 4/4. Viisivuotiaana se sentään vielä voitti G1 Gulfstream Park Turf Stakes (BC Turf prep), mutta BC Turfin sijoitus oli vaatimaton 3/4. Kuusivuotiaanakin se olisi ollut kelvollinen osallistumaan BC Turfiin sijoituttuaan neljänneksi G1 Crown's Platessa, mutta se ei neljättä kertaa enää osallistunut BC-lähtöihin. Statistiikat koko uralta olivat G1, 24: 7-2-1-5, vs. 3.543.900v€.

Jane lähti kisauran loputtua Sasnakiin siitostammaksi. Sivujensa mukaan se on pari varsaa jättänyt, vanhempi on G3-voittaja, nuorempi ilmeisesti kisaamaton.


Graham Greene GA Stakes
Nimetty ori Graham Greene GA:n mukaan
G2, 3000m (15F), hiekka, BC Marathon prep

Graham Greene GA oli meille keksitty suvuton pitkien matkojen juoksija. Se aloitti kolmivuotiaana melko vaatimattomasti, mutta nelivuotiskaudella se näytti kaikille närhen munat statistiikalla 8: 6-1-1-0. Se voitti kaksi BC Marathonin preppiä, G3 Agave Stakesin ja G3 Xtended GA Handicapin.
Myös nelivuotiskausi alkoi terävästi, kaksi voittoa ja yksi kakkossija Sim Stayer Challengen lähdöistä. Näiden avulla se voitti SSC-sarjan ja kuittasi siitä 400.000 virtuaalieuroa. Sitten tapahtui jotain ja häntäpään sijat alkoivat olla yleinen näky kisakalenterissa. Graham ilmoitettiin vielä kertaalleen BC Marathonille siinä toivossa, että jospa vanhoilla statistiikoilla voisi pärjätä vielä vähän, mutta eipä se onnistunut. Kuitenkin statistiikka G1, 24: 8-2-4-2 ja yli neljä ja puoli miljoonaa virtuaalieuroa ovat sellainen saavutus, että kyllä maahantuoja ja kilpailuttaja jaksaa olla ylpeä niistä.

Grahamkin päätyi kisauransa jälkeen Sasnakiin ja on jättänyt useita erittäin hienoja varsoja. Jos nyt oikein katsoin, yksikään niistä ei ole vielä seurannut isänsä jälkiä BC Marathonin voittajaringissä.


Xtended GA Handicap
Nimetty ori Xtended GA:n mukaan
G3, 2400m (12F), hiekka, BC Marathon prep

Xtended tuli Pinkkiin nelivuotiaana ja jo heti sinä vuonna se starttasi statistiikoilla 4: 3-0-1-0. Viisivuotiaana voittoputki jatkui, aluksi Pinkin, sitten Prismaticin nimissä, se nimittäin myytiin meiltä pois kilpailuikäisenä ja uuden omistajan nimissä se saavutti suurimmat arvokilpailuvoittonsa, se nimittäin korjasi nimiinsä G2 Fifth Third Elkhorn Stakesin ja ja G1 SJ Ecru Conspiracyn. Ori oli stayeri ja kilpaili pääsääntöisesti 2300-2600 metrin matkoilla.

Xtended on siitä erikoinen näin BC-preppien "nimikkona", sillä se ei tiettävästi ole itse osallistunut koskaan sen paremmin BC Marathoniin kuin mihinkään muuhunkaan BC-lähtöön. Viisivuotiaana se preppasi kyllä BC Turfiin, SJ Ecru Conspiracy on sen preppilähtö, muttei kisakalenterinsa mukaan osallistunut siihen. Viis siitä, oriin statistiikat ovat komeaakin komeammat G1, 8: 6-1-1-0.

Kisauran jälkeen Xtended jäi Prismaticiin ja jätti muutaman varsan. Varsoista löytyy menestyksekkäitä yksilöitä, Luxor Feig oli nelivuotiaana toinen BC Marathonissa. Toinen varsa, ori Xtreme Feig on ollut paitsi menestyksekäs laukkahevonen, myös erinomainen siitosori. Sen varsoista löytyy ainakin kaksi eri BC-lähtöjen voittajaa, ori Xtra Bold SNAK (CAS35 BC Turf Mile) ja ori Mister X Feig (CAS31 BC Classic).


Pink Never Again Stakes
Nimetty ori Pink Never Againin mukaan
G1, 1400m (7F), hiekka, BC Sprint prep

Pink Never Again syntyi CAS23 Pinkin kolmannessa ikäluokassa. Sen vanhemmat olivat niitä suvuttomia pinkkiläisiä, jotka olivat jääneet käsiin vuoden 2011 tauon alkaessa. Kummallakaan ei ole minkäänlaista menestystä laukkaradoilla, mutta emä Neva Eva GA osoittautui ihan kelvolliseksi periyttäjäksi (tästä on blogattukin: Esittelyssä siitostamma Neva Eva GA xx), Never Again on sen varsoista ensimmäinen ja paras.

Never oli lupaava jo heti kaksivuotiaana. Se voitti ensimmäisen starttinsa, allowance hoitui kahdella startilla, samoin G3. Kaksivuotiskauden statistiikka on 6: 3-0-2-0 ja muina meriitteinä voitto G3 Cool Patriot Sprintistä ja kolmossija G2 Gran Premio Mijas Sunrisesta.

Kolmivuotiskauden pari ekaa starttia eivät menneet ihan putkeen, mutta sitten alkoi tapahtua: G2:n voitto Escanorissa, kakkossija G2 Woody Stephens Breeders' Cup Stakesissa (BC Sprint prep), voitto G2 True North Handicapissa, neljäs sija G1 Storm Maker Memorialissa, toinen G2-lähdön voitto, voitto G1 Carter Handicapissa (BC Sprint prep tämäkin) ja kauden päälähdön BC Sprint prepin kakkossija. Kiitos vain ja 900.000 virtuaalieuroa rahaakin se kuittasi.

Nelivuotiskausi alkoi terävästi G2-lähdön kakkossijalla ja loppukauden startit päättyivät kaikki voittoon: G1 Hatit Golden Shaheen, G3 Cool Patrol VFU Stakes, G1 Elliot VFU Stakes, ja kirsikkana kakun päällä G1 BC Sprint. Lukemiin G1, 22: 11-4-3-1 on hyvä päättää erään menestyksekkäimmän Pink-kasvatin ura.

Never lähti sekin Sasnakiin siitosoriiksi ja varsalistalta löytyy useampiakin grade-voittajia, arvokisamenestystäkin on tipahdellut.


Pink Discreet Stakes
Nimetty ori Pink Discreetin mukaan
G1, 1700m (8,5F), nurmi, BC Turf Mile prep

Discreet syntyi CAS27. Sen molemmat vanhemmat ovat mailereita/semistayereita, erikoistuneet suunnilleen 1600-1900 metrin matkoille ja niin on Discreet itsekin. Isä Ihavethelooks GA voitti G3-tasolla ja sen statistiikka on ihan mukava 7: 3-1-0-2. En tiedä mihin asti sen rahkeet olisivat riittäneet, jos meidän taukoilu ei olisi katkaissut uraa. Emä Join The Jury GA voitti maidenin ja allowancen kolmivuotiaana, kehnosti menneen kaksivuotiskauden jälkeen. Senkin ura jäi kesken, samasta syystä.

Discreet aloitti kilpailemisen kaksivuotiaana eikä lainkaan huonommin, statistiikoiksi siltä kaudelta tuli G2, 6: 4-1-0-1, rahaa yli 800.000v€, G3 Bloodkiss Feig Handicapin voitto, G2 Juvenile Stayer Cupin kakkossija ja G2 Breeders' Cup Juvenile Turfin voitto. Emme olisi voineet olla ylpeämpiä!

Kolmivuotiaana se preppasi heti BC Turf Mileen ja Triple Crowniin. TC:ssä se osallistui vain kahteen ensimmäiseen osalähtöön, Kentucky Derbyyn ja Preakness Stakesiin, mutta menestys ei ollut kovin kummoista, sijoitukset olivat 5/5 ja 4/5. Rahaa toki tuli ja toisesta sijoitus, mutta viiden hevosen lähdössä se ei ole juuri meriitti. BC Turf Milessa sen sijaan tuli kakkossija, joka ilahdutti kovin.

Nelivuotiaana Discreet kilpaili vain kerran, se kävi pokkaamassa kotitallin G2-lähdöstä kakkosrahat.

Viisivuotiskaudelle lähdettiin varovaisin toivein. Pari ekaa starttia menivät kehnonlaisesti, mutta rahaa niistäkin tuli, arvokisoja kun olivat. Sitten Discreet preppasi kahteenkin otteeseen BC Turf Mileen sijoituttuaan kakkoseksi G1 Sim Duty Freessä ja sijalle 4/8 G1 Challengers' Milessa. Kausi ja ura päättyi hienoon voittoon BC Turf Milessa. Koko uran statistiikat olivat 19: 5-5-0-6 ja rahaa Discreet juoksi muhkeat 4.019.400v€, se näet sai rahaa joka ainoasta lähdöstä urallaan.

Ja hei, jos kiinnostaa siitosori, Discreet on käytettävissä. Vaikka Pink on aika kuollut, hevoset eivät ole (ellei sivuilla toisin sanota) ja Discreet astuu tammoja kyllä. Mikä vielä parempaa, se on myynnissä! Myyn sen toki vain vakavasti otettavalle laukkahevoskasvattajalle, tällaisia helmiä ei olekaan tarjolla ihan joka päivä, ei ainakaan meillä.

– S