perjantaina, elokuuta 31, 2012

Antti tarinoi

Tällä kertaa treenikerrastaan kertoo koulupainotteinen ahaltek-ori Antti, aka Gin Anekdot.

----
Tiättekö kuulkaa kun meikäläinen on joutunut kilpailuihin? Elelin ihan vain kaikessa rauhassa pitkät ajat, minulla ratsastettiin ja harjoiteltiin kaikenlaista kuviokelluntaa kentällä ja vaikka mitä muuta, mutta ei viety kisoihin. Muutama viikko sitten päädyin kuitenkin traileriin ja kisapaikalle yhdessä kavereiden kanssa.

Voi herran pieksut, oli kuulkaa lettiä harjassa ja hännässä ja joka paikka puunattu ja sitten ratsastaja hyperventiloi selässä kun sitä jännitti ja mitä kaikkea. Meinasi itseltäkin mennä pasmat sekaisin kun ihan vieras paikka ja vieraita hevosia. Vähän aikaa siinä katselin ja pörhentelin ohikulkeville, mutta ei se nyt niin paha ollutkaan. Hevosia nekin vaan oli.

Se kisa oli helpompi kuin mitä juttuja ollaan kotona harjoiteltu ja meni sitten tosi hyvin. Kuulemma 82.104% tulos interistä on hieno saavutus. Minä en prosenteista tiedä, mutta ratsastaja oli tosi iloinen ja tyytyväinen kun dallailtiin pois sieltä kouluradalta. Yleisökin taputti.

Ei se kuulemma siihen jää, nyt on tulossa jonkin ajan kuluttua toiset kisat ja ne on kuulemma vaikeammat. Ja niitä varten pitää treenata sitten kaikenlaista, enimmäkseen tarkkuutta eri asioissa ja pieniä yksityiskohtia. Niinpä sitten paikalle raijattiin joku kuuluisa huippuvalmentaja ja minut ja ratsastaja pantiin sen kanssa harjoittelemaan siirtymisiä.

Eikä kuulkaa ihan mitä tahansa siirtymisiä vaan justiinsa niitä, mitkä kaikkein hankalimpia ovat. Ihan sadistista puuhaa, siihen joutui keskittymään täydellä kympillä ja molemmilta, sekä minulta että ratsastajalta pilkotti kieli suupielestä kun tehtiin niinkuin valkku sanoo. Joo, tiedän etteivät katso kouluradalla kovin suopeasti, jos kieli roikkuu hevosella, ratsastajasta ei kai niin väliä, mutta minä olen sellainen kielen kanssa mäkeltäjä. Varsinkin tuon minun ratsastajan kanssa, joka tuppaa välillä olemaan vähän kovakätinen, on helpompi olla, jos yrittää siirtää sitä kieltä pois sieltä ihan just kangen alta. Tästäkin valkku läksytti ratsastajaa ja meikän kieli alkoi pysyä siellä missä pitääkin.

Alkuverkkojen jälkeen tehtiin ensin ihan helppoja perusjuttuja: kootusta ravista lisättyyn raviin ja takaisin, sitten sama laukassa ja käynnissä. Sitten käynnistä laukkaan ja laukasta pysähdyksiin, josta taas takaisin laukkaan. Ravista passageen on vähän haastava, takaisin päin vaihtuu helpommin, mutta siitäkin tuli sanomista, että sen passagen ja kootun ravin eron tulee olla selvä. Passagesta piaffiin on kans helppo nakki meikäläiselle, mutta sitten taas kun pitäisi lähteä piaffista polkemaan eteenpäin, niin siinä tahtoo välillä passage hajota.

Olisihan sitä ollut jo noidenkin harjoittelussa, mutta lopputunnista valkku kehitteli kaikenlaista muutakin. Piaffista suoraan laukkaan, laukasta passageen, passagesta stop, peruutus ja piaffi. Käynnistä suoraan piaffiin tai passageen on muuten yllättävän vaikea meikäläiselle, samoin toisin päin. Piaffista pysähdys sen sijaan on aika iisi, mutta toisaalta pysähdykset on aina olleetkin meidän bravuureja, ne on jotakuinkin aina tasajalkaan ja tasapainoon.

Joka tapauksessa koko valmennuksen aikana sai askarrella niin paljon noiden askellajien kanssa, etten edes minä ehtinyt pitkästyä. Minä olen vähän sellainen, että jos yhtä asiaa tehdään kovinkin monta kertaa tai kauan, niin alkaa kyllästyttää ja keksin sitten omia kuvioita. Ratsastaja ei yleensä arvosta niitä, mutta tällä kertaa minä en yksinkertaisesti ehtinyt. Koko ajan tulee jotakin uutta tehtävää ja kuten edellä kerroin, ei niitä maailman helpoimpia. Valmennus ei ollut mikään hirveän pitkä, ei varmaan edes tuntia jos ei lasketa verryttelyjä, mutta kyllä siinä tiesi töitä tehneensä. Tämän jälkeen tulee laidunpäivä ihan tarpeeseen!

-S

torstaina, elokuuta 30, 2012

Virtuaalimaailman juorulehti

Nimimerkki Ägräs, kuka sitten lieneekin, repäisi ja perusti virtuaalimaailmaan juorulehden 8 yötä. Meidän blogikin pääsi jo julkisuuteen (kiitoksia vain tällekin viivanickille että hänen ansiostaan meidän blogi sai taas ansaitsematonta julkisuutta). Tuo kyseinen viestiketju on kylläkin näemmä kadonnut ht.netistä, meniköhän se epäasiallisuuksiin vai mitä. Mutta juu, minä puutuin omalla nimimerkilläni ihmissuhdekiemuroihin. Guilty as charged.

Lehti on siis aivan uunituore, mutta täytyy kyllä sanoa että päätoimittaja on seiskansa ja iltiksensä lukenut, tyyli, sekä kirjoitusten että osin myös ulkoasun, on jotakuinkin suoraan kopioitu reaalimaailman juorulehdistä. Haluan tähän loppuun tarjota vielä vähän evästystä ja ohjeistusta päätoimittajalle siitä miten mitättömistä asioista revitään raflaavan kuuloisia otsikoita (kuva tai tekstit eivät ole minun, tällainen kuva kiersi jossain):


- Gin

tiistaina, elokuuta 21, 2012

Kommentoinnista

Yleisön pyynnöstä lisäsimme jokin aika sitten blogiin tuon rasti ruutuun - kommentointimahdollisuuden, kun kommentointi koettiin muuten niin hankalaksi ja vaikeaksi. Rasteja onkin jaeltu varsinkin uusimpiin postauksiin aika mukavasti, mutta meitä se ei paljon ilahduta. Emme me siitä mitään hyödy. Jos joku ruksii kohdan "uskomatonta soopaa" ja jättää asian silleen, ei se auta oikeasti ketään eikä mitään, kun me kirjoittajat emme tiedä, että mikä siinä tietyssä kirjoituksessa nyt on sitä uskomatonta soopaa. Jos se meille kerrottaisiin, voisimme ainakin ottaa palautteen vastaan ja katsoa, mitä voisimme asialle tehdä.

Tietenkin herää epäilys, että kun niin neutraali aihe kuin kasvatuskysely tai High Twelve Farmin suoranainen ylistys ovat keränneet useampia "uskomatonta soopaa"-rasteja, kyse ei ehkä ole siitä että tekstissä olisi mitään vikaa (en voi uskoa, että toisen ihmisen talli kehuminen voisi oikeasti olla jonkun mielestä paha asia vaikkei ehkä itse tallista tykkäisikään. Kateus tietysti on asia erikseen), mutta jotkut (tai joku, voi olla yhden ihmisen tekosiakin) ovat yleisessä inhossaan minua/meitä kohtaan käyneet rastimassa soopa-kommentin. Ja se taas johtaa siihen, että me emme välitä noista kommenteista sitäkään vähää, kun epäilemme että kyseinen rastittaja ei ehkä ole vaivautunut edes lukemaan tekstiä läpi, mutta kun se on meidän kirjoittama, niin se on hänen mielestään paskaa. Ei tätä blogia pakko ole lukea, että jos oikeasti jonkun mielestä kaikki tekstit ovat kamalaa kuraa, niin sopii etsiä itselleen parempaa luettavaa. Ei kukaan pakota täällä käymään.

Ja edelleen: me emme ole ajatustenlukijoita, me emme voi tietää mikä jossain tekstissä mättää, jos joku vain ruksii kohdan "uskomatonta soopaa" ja jättää asian silleen. Olisi ihan kiva tietää, että jos lukijoiden mielestä vaikkapa värijuttuja on blogissa käsitelty jo niin paljon, että korvista pursuaa yli eikä niitä kaivattaisi enää yhtäkään tai jossain tekstissä on jotain muuta vialla. Tänne kuitenkin voi kommentoida anonyyminä ja anonymiteetti säilyy, koska emme tiedä, saako kommentoijien IP-osoitteita selville mistään, joten emme selvitä niitä millään tavoin. Ja jos ne vaikka saisikin selville, emme sitä tulisi käyttämään.
Muutenkin kommentointi on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi, valitettavasti kuitenkin spämmiongelman takia kommenttisivulla on miltei pakko olla tuo sanavarmistus ja tiedän kyllä, että ne eivät aina ole sieltä helpoimmasta päästä tulkita. Ehkä siitäkin voisi hetkeksi luopua ja katsoa, mikä on tilanne. Bloggerin spämmifiltteri on kuitenkin aika hyvin toimiva, että spämmit eivät pääse koskaan julkisuuteen asti.

Niin että me nyt mietimme vielä, jätämmekö tuon rastituskommentointimahdollisuuden vai pyydämmekö teitä vain kommentoimaan rohkeammin. Emme me oikeasti ketään syö! Tyhmiin kommentteihin saa kyllä taatusti tyhmät vastauksetkin ja oikein tyhmät kommentit poistetaan ilman erillistä meteliä mutta asiallisesti esitetyt (ja perustellut) kommentit otetaan aina huomioon.
Tai ehkä olemmekin inhottavia ihmisiä ja jatkossa rastikommentoinnilla voi ainoastaan tykätä meidän teksteistä joko paljon tai tosi paljon. Jos ei tykkää, joutuu ihan itse kirjoittamaan sen kommentteihin (ja mielellään myös siis perustelemaan) tai sitten saa tyytyä kiristelemään hampaitaan meidän uskomattomalle tyhmyydelle, kehnolle kieliopille, ontuville vertauksille ja järjettömän suurelle itserakkaudelle.

- Gin