keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014

"Väärät" rodut FWB-suvuissa

Ht.netin eilisiltainen topikki muistutti mieleen erään vanhan aiheen, josta on pitänyt kirjoittaa: ns. väärät rodut FWB-suvuissa.

Kuuma peruna tuossa keskustelussa on muinainen FWB-ori Honeydew's Barney, FWB:ksi merkitty ori, jonka isä kuitenkin on BDJ Yaroslav, Marinean kasvattama RBSH-ori (budjonny-xx). Oria käytettiin FWB-jalostuksessa sen verran, että se on säilynyt suvuissa tähän päivään asti. Se löytyy meiltäkin, se on esimerkiksi Shocker Ionin suvussa 6. polvessa, Mammutin Mr. Spicyn isä. Meillä on toki muitakin hevosia, joiden isänä on Paradox Ion, jonka suvussa tuo on.

Barney ei suinkaan ole ainoa, mutta se lienee tapauksista tuoreimmasta päästä. Virtuaalimaailman alkuhämärissä, 2000-luvun ensimmäisinä vuosina FWB-jalostuksessa käytettiin muitakin sellaisia rotuja, jotka eivät nykyisin ole sallittuja. Osin kyse oli kai siitä, että FWB oli kuitenkin kovin uusi asia useimmille harrastajille eivätkä sen jalostussäännöt olleet kaikille harrastajille lainkaan selvät. Ja jos vaikka olisivat olleetkin, asioihin ehkä suhtauduttiin rennommalla otteella tyyliin "kunhan ei nyt sentään poneja tai kylmäverisiä".
FWB-ori Apple Tree's I Amin isä oli morgan-ori EQ's Chili Pepper, budjonnytamma Ekbatanakin on ymmärtääkseni jättänyt jostain pv-oriista FWB:ksi merkityn jälkeläisen, ainakin yhtä vanhan Kalmoniemen appaloosakasvatti Dancing Queen K:ta on käytetty FWB-jalostuksessa myös, ja alunperin FWB-ahaltek-tamma Gin Gone With The Wind oli merkitty myös FWB:ksi ja sitä FWB-jalostuksessa myös käytettiin. Windyn emä Kilimanjaro varsoi myös pv-ori Matador II Labbasista FWB:ksi merkityn orivarsan Gin Gibridin, mutta se ei ole tainnut vaikuttaa jalostuksessa. Kaikkia näitä ei kuitenkaan näy enää nykyisissä suvuissa, joitain kuitenkin ja tässä ei välttämättä ole edes kaikki, vain ne joihin minä olen törmännyt.

Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat vanhoja tapauksia, todellakin vuosilta 2000-2002. VHKR:n mukaan mentäessä tässä välissä olisi ehtinyt syntyä kymmeniä sukupolvia ja useimmilla nykyhevosilla, joiden suvuissa näitä esiintyy, ne ovat siellä 6. polven toisella puolella. Vaikutus on siis varsin mitätön, "väärää" verta on ehkä joitain prosentin osia. Tietenkin on mahdollista, että kaivamalla vanhoja hevosia takaisin aktiivisiksi, käyttämällä pakastespermaa muinoin kuolleista oreista tai muilla keinoin saadaan virtuaalimaailmaan vielä aktiivisiksi hevosia, joiden suvuissa näitä epämääräisyyksiä on lähempänä.

Miten niihin pitäisi sitten suhtautua? Toiset harrastajat katsovat asiaa sormien läpi, toisille vihjauskin tällaisesta on ehdoton nou-nou, jotkut vierastavat nimenomaan Barneyta, koska RBSH ei ole virallinen rotu reaalimaailmassa. Voidaanko näitä epämääräisyyksiä sanoa FWB:iksi, ovatko ne tilastohevosia vai mitä ne ovat?

Kuten kyseisessä viestiketjussa tuli ilmi, tällainen tilanne ei poikkea tipan vertaa reaalimaailman FWB:stä. Oikeistakin FWB-suvuista voi löytyä kaikenlaista sellaista, jotka eivät nykyisiin kantakirjarajoituksiin sovi. Aikaisemmin Suomessa tilanne on tietenkin ollut se, että pv-jalostusmateriaalia on ollut vähän, tuonti on ollut vähäistä ja satunnaista (ja paljon sinne itänaapuriin päin kallellaan), ja niinpä tällöin on ollut sitten liki pakko rekisteröidä ja käyttää sellaisiakin hevosia, jotka eivät teknisesti ottaen ole ihan puoliverisiä nykyisen määritelmän mukaan.
Kaivelin itse Sukupostista (löytyy samoilla tiedoilla myös Hepasta) vuonna 1986 syntyneen FWB-tammaksi merkityn Florinkan, jonka isä on arabi ja emä lipizzanhevonen, joten sen suvussa ei ole pisaraakaan eurooppalaisia puoliveriratsuja. Silti on kelvannut FWB:ksi eikä sen jälkeläiset ole mitenkään ongelmallisia.
Terskinhevosoriit Tramplin ja Patefon (ei. shagya) ovat olleet ihan kantakirjaoreja, siis FWB:itä ja molempia on jalostuksessa käytetty.
Suosikkiesimerkkini on Kyran aikanaan ratsastama venäläisori Edinburg, jonka isä on trakehner ja emä olisi virtuaalimaailmassa nimenomaan RBSH, sen ei. on täysiverinen ja ee. tersk, mutta SuPossa se on merkitty terskinhevoseksi. Edinburg itse puolestaan on hyväksytty SWB-jalostukseen ja näinollen se on siis kelvollinen myös FWB-jalostukseen. Huhujen mukaan Edinburg saattaisi olla Venäjällä hyväksytty sekä trakehner- että tersk-jalostukseen.
Ja tässä vielä AB-palkittu FWB-tamma Tosca III, jonka emä on doninhevonen. Isä puolestaan on puoliverinen, joten virtuaalimaailmassa tuo voisi olla FWB:n sijaan myös SGSH. Tällaisia tapauksia löytyy taatusti useampia eikä vain Suomesta, siitä olen varma.

Jos nämä tämmöiset puolivenäläiset sun muut ovat kelvollisia reaalimaailman FWB-sukuihin, miksi me virtuaalimaailmassa tekisimme toisin? Miksi me väittäisimme reaalimaailmaan vedoten, että hevonen, jonka suvussa on jossain vaikkapa xx-tersk-risteytys ei voi olla FWB, kun se reaalimaailmassa voi sitä olla? Tällaisia risteytyksiä ei enää nykyään sallittaisi, kun jalostussäännöt ovat tarkentuneet, ilmeisesti myös tiukentuneet, yleisesti käsitys puoliverisestä ja ei-puoliverisestä on parantunut ja ennen kaikkea: tiedon lisäksi myös jalostushevosia on enemmän. Jos minulta kysytään, voisimme merkitä hyvällä omalla tunnolla ja kenenkään dissaamatta virtuaalisiksi FWB:iksi kaikki ne hevoset, joiden suvussa on Honeydew's Barney tai Apple Tree's I Am tai jokin muu vastaava. Niiden suvuissa nyt on jotain muutakin kuin vain niitä tänä päivänä hyväksyttyjä puoliverisiä, mutta tuolloin, yli kymmenen vuotta sitten, risteytykset tehtiin hyvässä uskossa. Tietenkään moisia ei tänä päivänä enää saa tehdä, mutta näinhän se on reaalimaailmassakin.

Meilläkin tosin nuo paradoxilaiset kasvatit on merkitty ihan vain puoliverisiksi, ei FWB:ksi, ja rekisteröity VRL:ään lämminveriratsuina. Se on tietysti yksi vaihtoehto, jos ei nyt halua noita suoraan FWB:ksi merkitä. Tilastohevosia ne missään tapauksessa eivät ole!

- S

lauantaina, helmikuuta 22, 2014

Ionic 10v: Miten virtuaalimaailma on muuttunut tässä vuosien saatossa

Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.


Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla virtuaalimaailma on kehittynyt samassa ajassa? Onko suunta hyvä vai huono? Miksi?

Virginia: Tässäpä viattoman oloinen kysymys, johon voisi vastaukseksi kirjoittaa romaanin tai pari. Virtuaalimaailma on muuttunut kovasti vuosien mittaan, useimmiten suunta on ollut positiivinen, muutokset ovat parantaneet virtuaalimaailmaa, vaikka ne ovat aluksi ehkä olleet kovin vastustettuja. Mutta tietenkin jotkin asiat ovat ainakin minun näkökulmasta menneet huonompaan suuntaan.

Tässä lyhyt lista niistä asioista, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen:
– Harrastajamäärän kasvu, tallien, hevosten, kilpailujen, jaosten yms. määrän kasvu
– Hoitajatoiminnan harvinaistuminen, nykyisin liki jokaisella on oma talli tai ainakin oma hevonen
– VRL: tietokanta, automatisoitu rekisteröinti, kisakalenterit, porrastetut, oma domain. VRL on ehkä suurin yksittäinen asia, joka on muuttunut tässä kymmenen tai neljäntoista vuoden aikana ehdottomasti parempaan suuntaan.
– Laatuarvostelut, sijoitusten tavoittelu, sikakisaus, vaatimustaso ns. hyvällä hevosella on suunnattomasti korkeampi kuin aikaisemmin.
– Monipuolistuminen: laukkatoiminta, askellajikilpailut, lännenratsastuskilpailut, näitä ei järjestetty kuin vain satunnaisesti silloin kun minä aloitin harrastuksen.
– Tekniset asiat: moni osaa tänä päivänä html:ää, monella oma domain, ulkoasut parantuneet, framet unohtuneet, tietokantapohjaisia talleja löytyy. Tämä on myös asia, joka on mennyt pääosin parempaan suuntaan. Ja olenko se vain minä vai ovatko muutkin olleet huomaavinaan, että nykyisin ulkoasujen merkitys on vähentynyt? Ainakaan niistä ei väännetä foorumeilla niin kamalasti kuin joskus ~5v sitten.
– Kuvat: enemmän itseotettuja kuvia, piirrettyjä, yleisesti kuviin kiinnitetään nykyisin paljon huomiota, tekijänoikeustietämys on kasvanut ja itsestäänselvää, toisaalta se rakennekuva ja NJ-menestys ovat menettäneet merkitystään.
– Ikä: nykyään virtuaalihevosia harrastaa jo monta muutakin täysi-ikäistä kuin vain minä!
– Erikoistuminen: moni talli erikoistuu enemmän kuin vanhat "yleistallit", kuten Liinu, Greymask, Koululaakso, joissa oli lähes kaikkea toimintaa ja voisi melkein sanoa, että myös lähes kaikkia rotuja. Tämä ei minusta ole yksinomaan positiivinen asia.
– Tieto on lisääntynyt, oli kyseessä sitten rodut, kilpaileminen, realistisuus, värit, niin nykyään tulee harvoin (jos koskaan) vastaan enää selkeän räikeitä tietämättömyysvirheitä: ruunikoita friisiläisiä, kirjavia arabeja, puoliverisiä raveissa, 120-senttisiä shetikoita ja niin edelleen.

Sirpa: Virginian lista on varsin kattava, onhan hänellä vielä muutaman vuoden pidempi perspektiivi ja esimerkiksi VRL:ää en oikein tuntenutkaan ennen nykyistä tietokantapohjaista versiota.
Tämä meidän blogi on ollut pystyssä 6 vuotta ja käy jo itsessään jonkinlaisesta historiallisesta lähteestä, mutta meillähän on täällä oma tägikin historia-aiheisille postauksille. Sen lisäksi on tietysti "mielenkiintoiset virtuaalitallit" -tägi, josta varsinkin blogitaipaleen alkupuolelta löytyy juttua ainakin joistain vanhoista talleista, jotka nykyisin ovat unohtuneet ja kadonneet.

tiistaina, helmikuuta 18, 2014

Ionic 10v: miten olemme kehittyneet harrastajina kymmenen vuoden kuluessa

Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.


Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?

Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.

No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.

Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.

Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.

Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.

sunnuntaina, helmikuuta 16, 2014

Hankalia nimiä

Kun Ion-kasvatteja on syntynyt useampi tuhat, alkavat hyvät nimet olla kiven alla. Siksi olenkin aina iloinen saadessani käyttää jotain aivan uutta lähdettä nimien keksimisessä. Viime aikoina suurta riemua ovat tuottaneet welshit, joille olen Google Translaten ja muiden lähteiden avulla kehitellyt varsinaisia nimihirviöitä. Kymri eli wales on tunnettua runsaasta konsonanttien käytöstä, kaikissa sanoissa ei vokaaleja edes ole (tosin w käsitetään kymrissä vokaalina. Useimmiten.) ja muutenkin rakenne ja sanasto ovat taatusti sellaisia, ettei vastaavia tule missään muissa kielissä vastaan (poislukien ehkä muut kelttikielet). Kymrinkieliset nimet ovat siis meidän mittapuulla taatusti yksilöllisiä ja erottuvat muista. Miinuspuolena on se, että jok'ikinen nimi pitää tavata moneen kertaan ennen kuin sen osaa kirjoittaa oikein. Jos osaa. Ja lausumisesta ei ole pienintäkään käsitystä.

Tässä muutamia meidän welshien nimiä, osa on meidän keksimiä, osa muualta tulleita:
Breuddwydio Rhyfelwr Ion
Cedion Twm Serennig
Cwmnantcol Garanhon
Llygedyn Aldam Drem
Rhaglaw Ifanc Ion
Seren Barwn Ion
Criallt Lluchddu Mair
Cyffyrddiad Ysgafn Ion
Dant Y Llew Ion
Dywysoges Frenhinol
Freuddwyd Difrodi Ion
Lai'e Bláthnad Bríd
Mewian Crwydryn
Wraig Ffyrnig Ion
Arglwydd Chwerw Ion
Chwefror Dwyfoldeb Ion

- S

lauantaina, helmikuuta 01, 2014

Esittelyssä kuukauden valinnat

Helmikuun orivalinta osui Nwy Nobl Ioniin, tammaksi valikoitui Malibu Amadora ja talliksi jälleen kerran (lähes) kuolleista noussut Quiero.


Nwy Nobl Ion on C-sektion welsh-ori ja ainakin me olemme perinteisesti pitäneet nimenomaan C-sektiota harvinaisimpana welsheistä. Tämän hetken tilanteesta en oikein tiedä, niitä näyttää pyörivän siellä täällä. Meillekin on kertynyt jonkinlainen lauma, osasyy siihen kyllä on Noblin emä Cwmnantcol Catrin, jota kasvattaja toivoi käytettävän nimenomaan C-jalostukseen. Siihen Catrinia onkin käytetty, sillä on viisi varsaa, joista kolme on C-sektion mitoissa. Nobl on varsoista ensimmäinen ja "puhtain" C-welsh, sillä kolme ensimmäistä polvea ovat kaikki C-sektiota ja suurin osa myös neljännestä polvesta.

Noblin pitkä suku on erityisen huomionarvoisa, sieltä löytyy vanhoja, kuuluisia nimiä kuten Fiin Regent peräti kahteen kertaan (emän puolella 6. polvessa, Fiin Lilquen isä), legendaarinen C-ori Apple Tree's Magic Memory, Liinun omistama Rhimynnau Carwr, Telynor Replica, ja useita Ceridwyn-poneja.


Meillä on vuosien mittaan aina muutamia lusitanoja liikkunut Ionicissa, muttemme ole koskaan saaneet oikeastaan mitään sen enempää aikaiseksi niiden kanssa. Jos pari keksii, teettää niillä varsan, niin sittenhän se jää siihen, kun ei ole enää jatkoa jalostukseen ja yleensä muilta talleilta on turha lusitanoja etsiä. Mutta Malibusta löytyy! Ei nyt niin kauhean monia, muutama kuitenkin. Ja sieltä meille tuli myös Amadora.

Myös Amadoran kaksipolvinen suku sietää lähemmän tarkastelun. Molemmat vanhemmat ovat Malibun omistuksissa, mutta kanadalaisen Winterberry Pine Estaten kasvattamia. Toisen polven vanhemmat ovat siis ei. Jamonero III:ta lukuunottamatta kanadalaisia.

Meillä olisi kovasti haaveissa, että joskus maailmassa kasvattaisimme sekä andalusialaisia että lusitanoja, mutta meillä niitä haaveita on tunnetusti enemmän kuin aikaa.


Olin pudota tuolilta kun näin taannoin ht.netissä otsikon, jossa mainittiin taikasana "Quiero". Vanhat harrastajat osannevat yhdistää Quieron vanhoihin ahaltekeihin, aikoinaan kuulemma Quiero's- ja Q'-teket olivat vähintään yhtä kuuluisia kuin Gin-teket. Quierossa oli myös ratsutäysiveristen kasvatusta, itse asiassa nämä kaksi ovatkin Quieron päärodut olleet. Tekke tosin putosi kyydistä 2010. Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit ovat olleet kuitenkin vuosia enemmän tai vähemmän epäaktiivisia ja vaikka ne eivät ole netistä kadonneet (voi luojan KIITOS!), olen pitänyt niitä jo menetettyinä tapauksina.

Mutta vielä mitä. Quieroa ollaan taas hinaamassa jaloilleen ratsutäykkien voimin. Tallista löytyy jo yhtä ja toista, pidempää ja lyhyempää sukua, vanhaa ja uutta.

Quiero, kuten muutkin Kerpan tallit, ovat aina kuuluneet sekä minun että erityisesti Virginian suosikkeihin. Talleilla on järkevät ulkoasut ja ne ovat simppeleitä, hevoset eivät ole niitä kuoliaaksi rääkättyjä kisakoneita kilometriluonteineen, kuvat ovat persoonalliset ja ennen kaikkea hevosvalikoimaa riittää joka tarpeeseen. Eivät Quieron kasvatit olisi niin kuuluisia, jos niitä olisi vain kaksi! Tähän kun vielä lisätään pitkä historia virtuaalimaailmassa ja sitä kautta nuo hevoset, joiden suvuista löytyy vanhoja aarteita, niin Quieron voisi valita kuukauden talliksi koko loppuvuoden ajan.

- Sirpa