Rotuesittelyssä deliboz

Tällä kertaa rotuesittelyyn pääsee deliboz.

Historia

Deliboz on kotoisin Azerbaidžanin luoteiskulmasta Ağstafasta, Qazaxista ja Tovuzista, ja sentyyppisiä hevosia löytyy myös lähivaltioista Armeniasta ja Georgiasta. Rodun historia on vähän hämärä lähteiden epämääräisyyden vuoksi. Se polveutuu azerbaidžaninhevosesta tai on mahdollisesti yksi azerbaidžaninhevosen alalinjoista. Muut alatyypit olisivat Quba, Shirvan ja (Lesser) Caucasian, en tiedä tälle suomenkielistä käännöstä. 

Azerbaidžanista on kotoisin myös karabahinhevonen, joka joskus ilmeisesti luetaan azerbaidžaninhevosen tyypiksi samaan tapaan kuin deliboz, mutta toiset lähteet väittävät, että se eroaisi näistä muista ainakin siinä, että sitä olisi jalostettu puhtaana, kun taas azerbaidžaninhevoseen ja sen alatyyppeihin olisi alettu 1800-luvulla risteyttää muita rotuja, mm. juuri karabahinheosta.

Nämä kaikki rodut, tyypit, linjat tai mitä ne ikinä nyt ovatkaan, ovat ainakin alunperin olleet suhteellisen samankaltaisia hevosia: itämaistyyppisiä (ei kuitenkaan arabialaistyyppisiä) ratsu- ja kuormahevosia. Kaukasuksen alueella lienee ollut oma paikallinen hevoskantansa kenties jo vuosituhansia ja niihin on sekoittunut jonkin verran lähialueiden hevosia (iranilaiset hevoset, turkmeeni).

Deliboz-tyyppi syntyi 1800-luvun lopulla, ilmeisesti karabah-risteytyksistä. Myöhemmin, 1930-40-luvuilla paikallisista hevosista etsittiin deliboz-tyyppiset ja niitä parannettiin arabianhevosilla ja ratsutyyppisillä karabahinhevosilla. Myöhemmin on käytetty edelleen arabianhevosia ja myös terskinhevosia kannan parantamiseen. 

Rakenne

Delibozista on vaikea sanoa yleisesti mitään, sillä se ei ole mitenkään erityisen erottuva rotu. Toki olen nähnyt siitä kuvia hyvin vähän. Tämän verran lähteet siitä kuitenkin kertovat:

• Pää on lyhyt ja kuiva.
• Otsa on leveä mutta pää kapenee turpaa kohden.
• Kaula on kompakti, raskaahko, voi olla myös lyhyt.
• Runko on massiivinen, ylälinja hyvä.
• Selkä on pitkähkö ja tasainen.
• Lautanen on melko tasainen.
• Jalat ovat kuivat ja niissä on erittäin vankka luusto.
• Korkeajalkaisuus saattaa olla jossain määrin yleistä.
• Säkäkorkeus on 137-152 cm.
• Väriltään se on yleensä ruunikko tai kimo, muut värit (rautias, musta) ovat harvinaisia, sikäli jos niitä esiintyy lainkaan.
• Ainakin joillain yksilöillä on periytyvä taipumus jonkinlaiseen passikäyntiin.

Käyttö

Delibozit ovat olleet vuoristoisen kotialueensa ratsuja ja kantojuhtia. Ilmeisesti ne ovat myös vetäneet vaunuja, milloin mahdollista ja niitä on käytetty myös kevyisiin maatöihin. Yleisesti ottaen ne ovat käyttökelpoisia, vahvoja ja varmajalkaisia hevosia. Niitä on käytetty myös laukkakilpailuissa ja saatetaan käyttää edelleen. 

Rotu virtuaalimaailmassa

Deliboz on eittämättä sieltä harvinaisimmasta päästä rotuja. VRL:n rekisterissä niitä on kolmisenkymmentä, joista melkein puolet on rekisteröity ennen vuotta 2011. Sen jälkeen niitä on rekisteröity lähinnä vain yksittäisiä hevosia vuodessa. Kasvattajia ei ole juurikaan ollut, Aavistuksen Immortelle Parkissa syntyi aikoinaan joitain varsoja ja sitten bongasin VRL:stä Rasselas-nimisen tallin, joka mainitsi itsensä deliboz-siittolaksi, mutten tiedä pääsikö talli ja toiminta koskaan jaloilleen. 

Deliboz on sallittu rotu RBSH:n jalostuksessa, mutta hyvin harvoin, jos koskaan, sitä näkee siinä käytetyn.

Lähteet

Alakbarli, F: Horses of Azerbaijan - A Historical Survey.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Oklahoma State University: Deliboz Horses.

Wikipedia: Azerbaijan Horse.

Wikipedia: Deliboz.

Wikipedia: Dilbaz atı.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Rotuesittelyssä schwarzwaldinrautias

Tällä kertaa rotuesittelyssä on kylmäverirotu, saksalainen schwarzwaldinrautias. Katsotaan sitten, jos jatkan koko loppuvuoden rotuesittelyillä, sillä onhan maailmassa kymmenittäin kiinnostavia rotuja.

© Bob Langrish

Historia

Schwarzwaldinrautias on nimensä mukaisesti kotoisin Schwarzwaldista, metsäiseltä vuoristoalueelta lounais-Saksasta. Se on läheistä sukua eteläsaksankylmäveriselle ja joskus schwarzwaldinrautiasta on pidetty eteläsaksankylmäverisen kevyempänä tyyppinä. Niin tai näin, molemmat polveutuvat norikerista tai sen tyyppisestä kannasta ja ovat hyvinkin vanhoja rotuja, oletettavasti peräisin jo keskiajalta. 

Schwarzwaldinrautiasta on kasvatettu St. Märgenin luostarissa, mistä juontaa rodun vanha nimi St. Märgener (Fuchs). Luostari perustettiin jo 1100-luvulla. Myös muut alueen luostarit ovat ilmeisesti kasvattaneet näitä. Toisaalta paikalliset maanviljelijät tarvitsivat hevosia maa- ja metsätöihin, kuljetuksiin ja muuhun sellaiseen. Koska kaikki maanviljelijät eivät suinkaan olleet varakkaita, he tarvitsivat monikäyttöisen hevosen, joka oli sopeutunut alueen oloihin ja taloudellinen pitää.

Rotuyhdistys perustettiin 1896 ja kantakirja avattiin samana vuonna. Ilmeisesti tässä vaiheessa yritettiin rotua parantaa ja sen kokoa kasvattaa käyttämällä belgialaisia kylmäverioreja, mutta nämä eivät olleet kovin soveltuvia käyttöön. Sinänsä vieraiden hevosten, erityisesti orien, käyttö schwarzwaldinrautiaan jalostuksessa ei ollut mikään uusi asia, sitä lienee tehty aiemminkin.  Vierasta verta on käytetty myös sittemmin rodun parantamiseen, mutta paremmin tuloksin. Hevosten määrä väheni 1970-luvulle tultaessa radikaalisti ja jos tulkitsin oikein, tässä vaiheessa on rotuun tuotu harkitusti muutamia vieraita rotuja, kuten norikeria, freiberginhevosta ja schleswig-holsteininhevosta, ehkä myös tanskalaista jyllanninhevosta. Nykyään rotua kasvatetaan Marbachin siittolassa.

Rakenne

Schwarzwaldinrautias on kylmäverinen, mutta sieltä kevyemmästä päästä. Minun tekisi vähän mieli lukea se samankaltaiseksi yleishevoseksi kuin suomenhevonen on, toki schwarzwaldinrautias on suokkia raskaampi. 

Tämä rakennepiirteiden listaus on oma käännökseni ja tulkintani, joten se ei ole virallinen.

• Yleiskuva on tiivis, voimakas ja kompakti hevonen, joka ei kuitenkaan ole liian raskas.
• Pää on lyhyt, viehättävä ja hienostunut.
• Otsa on leveä, mutta pää kapenee turpaa kohti.
• Silmät ovat suuret ja ilmeikkäät.
• Korvat ovat pienet.
• Kaula on lyhyt ja lihaksikas, päänliittymä on kuitenkin avoin.
• Kaula on kiinnittynyt hyvin lapoihin.
• Säkä ei ole kovin korkea ja erottuva.
• Lapa on viisto, voimakas ja lihaksikas.
• Runko on leveä ja syvä.
• Selkä on lyhyt.
• Lautanen on laskeva ja hännänkiinnitys matala.
• Jalat ovat vahvat.
• Pitkää vuohiskarvoitusta ei juurikaan ole, sen sijaan jouhet ovat yleensä runsaat, kihartuvat ja pitkät.
• Tammojen säkäkorkeus 148-156 cm, orien säkäkorkeus menee 160 cm:iin asti, yleensä välillä 150-160 cm.
• Luonteeltaan ne ovat työteliäitä, vilkkaita ja hyväluontoisia.

Väri

Kuten nimikin kertoo, schwarzwaldinrautias on tavallisimmin rautias. Tyypillinen ja ehkä tavoitelluinkin väri on tumma rautias vaalein jouhin. Väri on toisinaan hyvin tumma, mustaa lähentelevä, kuten tämän kirjoituksen kuvituskuvassa. Päämerkit ovat yleisiä, erityisesti piirrot ja läsit. Jaloissa sen sijaan ei ole sukkia ihan niin usein, vaikkeivät ne mitään tavattomia ole. Jalostusvalinta erityisesti tähän tummaan liinakkoväritykseen aloitettiin ilmeisesti jo 1800-luvulla ennen kantakirjan avaamista.

Rodussa on satunnaisia ruunikoita yksilöitä ja kimoista ja mustistakin puhutaan, vaikka niistä en ole nähnyt kuvia kyllä missään ainakaan toistaiseksi. Marbachista löytyy pari kappaletta ruunikoita schwarzwald-oreja. Ne ovat harvinaisia värejä, väittäisin ehkä että jopa erittäin harvinaisia.

Schwarzwaldinrautiaalta on löydetty harvinaisena myös hopeageeni. Koska suurin osa hevosista on raudikoita, hopeageeni ei tietenkään näy, mutta teknisesti ottaen olisi mahdollista syntyä hopeanruunikko tai hopeanmusta schwarzwaldinrautias. Rodun tyypillinen tumma liinakkoväritys muistuttaa kyllä hopeanmustaa, mutta kyseessä on kuitenkin raudikko.

Käyttö

Kuten historia-osiossa kerroin, schwarzwaldinrautias on alunperin ollut työhevonen, niin kuin kylmäveriset yleensäkin. Nykyisin työkäyttö on toki vähäistä tai peräti olematonta. Schwarzwaldinrautias kevyehkönä, enemmänkin ehkä yleishevosen tyyppisenä rotuna soveltuu hyvin valjakkohevoseksi ja myös harrasteratsuksi.

Rodun nimet

Schwarzwaldinrautias tunnetaan kotimaassaan nimillä Schwarzwälder Kaltblutpferd (schwarzwaldinkylmäverinen) tai lyhyemmin Schwarzwälder Kaltblut tai sitten Schwarzwälder Fuchs (schwarzwaldinrautias). Tuossa yllä tuli jo mainittua myös vanhempi nimitys St. Märgener tai St. Märgener Fuchs. Näiden lisäksi Oklahoma State University listaa myös Wälderpferdin. Englanniksi rotu tunnetaan useimmiten nimellä Black Forest Horse, mutta joskus näkee käytettävän myös termejä Black Forest Coldblood tai Black Forest Chestnut.

Rotu virtuaalimaailmassa

Nyt on nostettava kädet pystyyn ja sanottava, ettei ole kyllä hajuakaan schwarzwaldinrautiaan historiasta virtuaalimaailmassa. Ennen vuotta 2011 niitä on rekisteröity VRL:oon reilu 30 kappaletta. Kerpalla oli näistä muutamia ja jokunen RDN-kasvattikin syntyi. Minulla on hämärä muistikuva, että jokin yksittäinen hevonen olisi ostettu Ioniciinkin, mutta ensinnäkään ei ole mahdotonta ettenkö sekoittaisi sitä johonkin toiseen ja eipä se ole ainakaan varsaa täällä tehnyt. Ensimmäiset Ionicin schwarzwald-varsat syntyivät 2021.

Vuoden 2010 jälkeen schwarzwaldinrautiaita on rekisteröity vain muutamia vuotta kohti ja välivuosiakin on ollut, jolloin ei ole yhtään rekisteröintiä. Nyt tänä vuonna käyrä näyttää ylöspäin, koska Ioniciin syntyi kymmenkunta kasvattia ja sen lisäksi toin kymmenen suvutonta hevostakin. Lisäksi Lavender Fieldsissä näyttäisi olevan yksi tamma.

Lähteet

Haupt- und Landgestüt Marbach: Das Schwarzwälder Kaltblut.

Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds.

Lehner, Schrimpf, Dierks, Distl: Incidence of Mutation for Silver Coat Color in Black Forest Horses.

Oklahoma State University: Schwarzwälder Fuchs Horses.

Schwarzwälder Pferdezuchtgenossenschaft e.V.: Das Schwarzwälder Kaltblutpferd (St. Märgener Fuchs).

Wikipedia: Black Forest Horse.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Kadonneiden hevosten lista

Kadonneista hevosista ja toimimattomista linkeistä olen paahtanut aiemminkin vaan en kyllä mitenkään tarpeeksi enkä varsinkaan turhaan, sillä se on virtuaaliharrastuksen ehdottomasti ärsyttävin asia. Kasvatin sivujen tekemiseen uppoaa melkoinen määrä aikaa ja vaivaa, jos pitkäsukuisen varsan sukutauluun tarvitsee kaivaa pahimmassa tapauksessa jopa kymmeniä osoitteita vanhojen ja toimimattomien tilalle. Google, Web Archive ja VRL vain laulavat, mutta minua ei laulata (paitsi jos päänsisäisessä karaokessa sattuu soimaan Ismo Alangon Vittu kun vituttaa). Lisäksi monta kertaa kaivan myös omien hevosteni sivuja, kun muistan että juuri viime viikolla tai joskus löysin tälle ja tuollekin hevoselle osoitteet, mutta kenen hevosen sivuille se nyt tulikaan, kun ei voi muistaa...

Tähän jälkimmäiseen ongelmaan olen yrittänyt kehitellä ratkaisua: listaa hevosista, joiden jokin osoite on kadonnut, mutta joille löytyy jokin uusi osoite jostain tai sitten ei. Näitä listoja olen koonnut arabianhevosista ja tennesseenwalkereista, mutta eihän se tietysti mihinkään riitä. Lisäksi tuommoinen lista on vähän kömpelö päivittää.

Sittemmin olen siirtynyt käyttämään Google Sheetsiä ja tätä nykyä sieltä löytyykin Kadonneet hevoset -niminen dokumentti, johon kaikilla on katselu- ja kommentointioikeudet. Siitä on siis mahdollisesti hyötyä muillekin, vaikken yritä siitä tehdä mitään kaikenkattavaa kadonneiden hevosten listaa. Se olisi mahdotonta. Kerään sinne lähinnä vain sellaisten hevosten osoitteita, joita löytyy omien hevosteni suvuista. Kuten näkyy, on se jo silti melko laaja. Listan tarkoitus on se, että kun hevoselle sivuja tehdessäni törmään toimimattomaan osoitteeseen, löytäisin listalta toimivan osoitteen tai sitten ainakin tiedon, jos hevonen on kadonnut tyystin.

Seuraavaksi pieni katsaus siihen, mitä listalta löytyy ja miten sitä käytetään.

• A-sarakkeessa (1) näkyy kullakin välilehdellä se rotu, jonka hevosia sille välilehdelle on listattu ja sitten se nimilista. 
• B-sarakkeessa (2) on hevosen sukupuoli. 
• C-sarakkeesta (3) löytyy VRL-tunnus tai yleisimmin linkki VRL-profiiliin, jos hevosella sellainen on, tai sitten tieto, että hevonen ei ole VRL:n rekisterissä (merkintä NA). Jos tämä sarake on tyhjä, niin en ole ehtinyt vielä tarkistaa onko hevonen rekisterissä.
• D-sarakkeessa (4) on toimiva URL, jos hevosella on sellainen.
• E-sarakkeesta (5) ja sitä seuraavissa sarakkeissa on listattuna hevosen vanhoja osoitteita, jos niitä on tiedossa. Joskus E-sarakkeesta tai sitä seuraavissakin sarakkeissa on lisää hevosen toimivia osoitteita, jos niitä löytyy useampia.

Sivun alareunassa (6) näkyvät dokumentin välilehdet, joiden nimenä on aina kunkin rodun lyhenne. Ensimmäinen välilehti on ns. mallilehti, jonka pohjalta teen uudet välilehdet. Välilehdet on järjestetty lyhenteen mukaan aakkosjärjestykseen.

Koska välilehtiä on kovin paljon, kaikki eivät näy, mutta niitä pääsee selaamaan oikean reunan nuoli-ikoneista (7). Kolme viivaa -ikonin (6a) takaa löytyy myös valikko, josta voi valita haluamansa välilehden.

Pyrin siihen, että hevoslistaukset olisivat aina aakkosjärjestyksessä, mutta ihan aina en muista järjestää listaa päivittämisen jälkeen. Pystyt kuitenkin itse järjestämään hevoslistauksen aakkosjärjestykseen (tarvittaessa myös muiden sarakkeiden mukaan) näin:

• Vie hiiren kursori sarakkeen otsikkosolun päälle.
• Paina otsikkosolun oikeaan reunaan ilmestyvää alasvetovalikon ikonia (8). Alasvetovalikko aukeaa. 
• Valitse haluamasi lajittelujärjestys (9).

Kopioi URL tai avaa linkki näin:

• Jos URL ei ole linkitetty (se näkyy solussa mustalla tekstillä ilman alleviivausta), valitse solu, kopioi sen sisältö ja liitä selainikkunan osoiteriville.
• Jos URL on linkitetty (se näkyy solussa sinisellä tekstillä alleviivattuna), vie hiiren kursori solun päälle. Solun alapuolelle aukeaa valikko. Paina osoitetta (10), jos haluat avata sivun uuteen selaimen välilehteen. Paina Kopioi-ikonia (11), jos haluat kopioida URL:n.

Se on tuosta listasta kuitenkin sanottava, että mitenkään täydellinen ja virheetön se ei ole, eikä siitä koskaan sellaista tulekaan. Saattaa hyvinkin olla, että jollain hevosella onkin VRL-tunnus, vaikken minä ole sitä itse hakiessani löytänyt. Ja aina on varmasti niitäkin hevosia, jotka ovat löytäneet tiensä uudelle omistajalle ja minun listalla on linkki Web Archiveen jonnekin kivikautiseen osoitteeseen. Siksipä siellä on kommentointimahdollisuus ja muutenkin jos ihmisiä kiinnostaa osallistua tuon päivittämiseen, niin kuulen mielelläni vinkkejä listan hevosista ja myös listan ulkopuolisista hevosista.

Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.