lauantaina, kesäkuuta 30, 2012

Mitä vikaa Suntuubi-talleissa?

Ht.netissä on jo muutamaan otteeseen käyty kädenvääntöä siitä, onko Suntuubi-talli koskaan hyvä vai ovatko ne aina oletusarvoisesti huonoja ja mikseivät muut tallit myy niille hevosia vaan pilkkaavat ja hyljeksivät. Minä en tiedä Suntuubista mitään, en ole tutustunut siihen lainkaan ja Suntuubi-talleillakin käyn harvoin jos koskaan.
Mutta tiedättekö mitä? Minä olen lukenut nämä kaikki samat keskustelut jo kymmenen vuotta sitten. Silloin ei ollut Suntuubia, mutta oli Expage, jota monet halveksivat ja pienehkö joukko puolusti henkeen ja vereen, kuten Suntuubia nyt. Siitä minulla on kokemusta ja aionkin kertoa Expagesta.

Expagen valtti ja samalla pahin ongelma oli sen suunnaton helppous. Käyttäjän ei tarvinnut osata muuta kuin muutama lause englantia. Kirjaudu sisään, klikkaa tuosta, valitse tausta, kirjoita teksti, tallenna ja -tadaa!- sinulla on nettisivu tehtynä kahdessa minuutissa. Ja ihan varmasti oli kahdessa minuutissa tehdyn näköinenkin. Varsin nopeasti joku myös kirjoitti suomenkieliset ohjeet Expagen käyttöön, jolloin ei tarvittu enää edes sitä englanninkieltä. Kynnys virtuaalitallin tekemiseen Expagessa oli... No, sitä ei ollut.

Minä henkilökohtaisesti uskon siihen, että mikä tehdään kahdessa minuutissa, on helppo myös unohtaa kahdessa minuutissa. Moni Expage-talli oli erinomainen todiste tästä. En minä väitä, että kaikki muut tallit olisivat silloin olleet tai edes nykyään olisivat sen pitkäikäisempiä, kyllähän sen näkee miten paljon lopetetaan ja unohdetaan ihan sellaisiakin talleja, jotka ovat omistajan omalla domainilla.
Joka tapauksessa Expagea varten ei tarvinnut opetella mitään, ei tarvinnut harkita että onko tämä virtuaalihevosharrastus nyt oikeasti sen vaivan arvoista, että opettelen kirjoittamaan vähän html:ää tai käyttämään jotain monimutkaisempaa sivueditoria. Kun ei tarvinnut harkita mitään, moni ei harkinnut ja teki tallin siis harkitsematta. Ei ihme jos tällainen sitten unohtuu viikossa tai kuukaudessa, kun ei se nyt sitten ollutkaan kivaa. Eikä ihme, että kukaan vähänkään itseään kunnioittava kasvattaja ei halunnut myydä tällaiselle tallille kasvattejaan, vaikka tuolloin oltiin vielä varsin liberaaleja sen suhteen, millaiselle tallille ja millaiseen käyttöön kasvatteja myydään. Ei silloin kyselty kisanäyttöjen ja laatispalkintojen perään. Mitään laatuarvosteluita ei tuolloin tainnut edes olla ja jos olikin, ne olivat vain harvojen tiedossa olevia outoja kuriositeetteja, joita kukaan ei kunnioittanut.

Lyhytikäisyyden lisäksi Expage-tallien mainetta mustensi myös luvattomat kuvat sekä luvaton suoralinkitys, Expageen kun ei saanut ladattua omia kuvia vaan ne piti linkittää jostain muualta. Ja tässä oli taas se sama kuin missä tahansa palvelussa, jota nuoret lapset käyttävät: ei heillä ole mitään käsitystä tekijänoikeuksista ja he kopioivat ja käyttävät sivuillaan mitä tahansa kuvia mitä sattuvat löytämään. Se ei tietenkään ole palvelun vika, mutta kuten sanottu, se huonontaa kyseiseen palveluun tehtyjen sivujen mainetta, kun palvelun nimestä tulee suorastaan synonyymi tekijänoikeuksien noudattamatta jättämiselle.
Asiaa ei parantanut tippaakaan se, että Expagen sivueditori tarjosi oletusarvoisesti käyttöön taustamusiikkia, pieniä animoituja giffejä ja sekavia taustakuvia. Kun yhdisti tähän nuoren, kokemattoman sivujentekijän, jolla ei ollut juuri käsitystä nettisivuista, olivat katastrofin ainekset kasassa. Moni Expage-sivu kirjaimellisesti räjähti silmille ja korville eikä mitenkään positiivisessa merkityksessä. En väitä, että kaikilla Expage-talleilla olisi ollut räikeät sivut ja luvattomat kuvat, mutta aika monella kuitenkin oli, siitä ei päästä mihinkään.

Expagen sivueditori oli siis helppo, mutta myös äärimmäisen rajoittunut. Jo se, että sivuille sai kuvan muualta kuin Expagen omasta valikoimasta vaati html-koodia. Yleisestikin Expagella oli (liian) helppo tehdä karmivan ruma sivu, jonka tekstistä ei saanut selvää, mutta jos halusi huolitellumpaa ulkoasua, se vaati jo kunnolla asiaan perehtymistä. Expagella sai aikaiseksi varsin siistiä ja hienoakin jälkeä, en todellakaan kiellä sitä. Se taisi olla nimeltään talli Hallakko, jonka muistan tyylikkäänä ja todella hyvännäköisenä Expage-tallina, se peittosi ulkoasullaan monet Geocities-tallit aivan kuusi-nolla. Se, että talli oli Geocitiesissä tai Angelfiressa tai Megaonessa tai jossain muualla ei todellakaan tarkoittanut tuolloin sitä, että ulkoasu olisi ollut hyvä tai edes parempi kuin Expage-talleilla. Vaikka useimmiten näin asia kyllä olikin, sekin vaan on fakta.

Tämä tietenkin johti siihen, että jos ei lopettanut Expage-talliaan nopeasti, tuli yleensä väistämättä halu kehittää tallia eteenpäin, kuten millä tahansa muullakin alustalla. Expagella minkään perustekstiä, linkkejä ja bullettilistoja monimutkaisemman tekeminen vaati html:n osaamista. Expage ei kuitenkaan tukenut kovin monia html:n tarjoamia ominaisuuksia ja lisäksi sivujen pituus oli erittäin rajoitettu, yläraja tuli helposti vastaan koodia kirjoittaessa. Moni harrastaja varmaan siis opetteli html:ää Expagea varten, mutta totesi melko nopeasti, että Expage ei tue tätä eikä tuota juttua. Kiusaus siirtyä paremman editorin tarjoavaan Geocitiesiin tai ehkä alkaa kirjoittaa koodia suoraan itse ja ladata sivut nettiin omalta koneelta alkoi olla suuri. Luulen, että Geocitiesin laajemmasta wysiwyg-editorista siirtyminen html:n kirjoittamiseen oli harvinaisempaa kuin Expagesta, koska Geon wysiwyg-editorin tekniset rajoitteet eivät tulleet vastaan lainkaan niin pian kuin Expagessa.

Niin, pitkäikäisiä Expage-talleja ei juuri ollut. Ne joko unohdettiin tai siirryttiin parempiin ympäristöihin. Moni vanha harrastaja varmasti on tullut virtuaalimaailmaan Expagen kautta. Minäkin, minun ensimmäiset hevoset olivat Expagessa, eivät kuitenkaan sen takia etten olisi osannut mitään muuta, mutta kuvittelin tuolloin että se Expage nyt vain on "must", kun kaikki tietämäni tallit siellä olivat. Taisin kuitenkin kuukaudessa tajuta, etteivät kaikki tallit ja hevoset ole Expagessa ja että Expage on oikeasti ihan p*ska, ja siirryin kirjoittamaan html:ää itse ja latasin sivut muistaakseni Sunpointiin (ah, sitä komentokehote-ftp:tä). Se, että moni vanha harrastaja on aluksi Expagea käyttänyt ei kuitenkaan tee Expagesta mitenkään hyvää nettisivupalvelua eikä Expage-talleista hienoja.

Se Expagesta. En tiedä miten pitkälle nämä samat asiat pätevät Suntuubiin ja Suntuubi-talleihin, vai pätevätkö lainkaan. Suntuubi ei taida olla aivan yhtä rajoittunut kuin Expage oli, sen ymmärrän pelkästään katsomalla Suntuubiin tehtyjä sivuja. Ovatko yhteisiä piirteitä sitten käyttäjien nuoruus, käytön helppous ja siitä johtuva helppous myös hylätä tallit nopeasti? Kertokoon se, jolla on enemmän tietoa ja kokemusta asiasta

- Gin

Jälkihuomautus: sama teksti on sovellettavissa myös Firmala-talleihin, mutta kuten Suntuubikin, sen editori ei ollut käsittääkseni yhtä rajoittunut kuin Expagen. Muut asiat kyllä siihen pätivät ja Firmala-tallit olivat kokolailla halveksuttuja niin kauan kuin niitä oli pystyssä.

perjantaina, kesäkuuta 29, 2012

Sileät laukat kolmosryhmälle!

Nyt kuulkaa kaikki raahaamaan koneja 17.7. Heynin laukkoihin! Siellä on maiden - G2 - tason lähtöjä kolmosryhmälle ja siis sileällä. Ilmoitan oman oriini jompaankumpaan G2-lähtöön, mutta ilmoitan että jos vain tilanne on sellainen, että lähtöjä muuten peruttaisiin, niin meidän hevosen voi siirtää mihin tahansa grade-lähdöistä. Toivottavasti tällainen on mahdollista noissa laukoissa, mutta jos on, niin sitten ei tarvittaisi kuin yksi toinen hevonen johonkin grade-lähtöön, niin se pidettäisiin.

Ja mitä tulee sitten maiden-lähtöihin, niin tässähän on pari viikkoa armonaikaa keksiä muutama sopiva suvuton. Periaatteessa voisi Pinkin hevosistakin tehdä varsoja takautuvasti tai jotain... Tarttee nyt harkita ihan vakavissaan.

- S

tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Salapoliisintyön apuvälineet

Joskus sitä tuntee itsensä ihan salapoliisiksi, kun selvittää vuosikymmenen ikäisten virtuaalihevosten sukuja. Tai vaikka olisivat tuoreempiakin, joskus (itse asiassa aika useinkin) hevoset pääsevät katoamaan miltei jälkiä jättämättä. Voin väittää, että minusta on viimeistään Ionicin aikana kehittynyt jokseenkin taitava vanhojen sukujen metsästäjä, mutta toisaalta se taitavuus on kiinni vain käytettyjen keinojen arsenaalista. Ja konstejahan riittää, tässä niistä tärkeimmät.

Yksi tärkeimmistä työkaluista on Wayback Machine, jättiläismäinen internetin arkisto, joka on 90-luvulta lähtien tallentanut sivujen vanhoja versioita omiin varastoihinsa ja ne ovat sieltä haettavissa osoitteen perusteella. Aina tietenkään ei onnista, arkistoinnin pystyy estämään omalla palvelimellaan jollain robots.txt-tiedostolla tai vastaavalla ja toisaalta arkistointirobotti ei käy joka paikassa eikä kovin usein. Wayback Machinea varten täytyy kuitenkin tietää vanha osoite ja sen selvittäminen ei aina ole ihan yksinkertaista, jos jokin hevonen on jo vuonna 2002 todettu sukutauluissa kuolleeksi tai kadonneeksi.

Hakukone Googlea ei varmaan tarvinne esitellä. Syöttämällä sille hevosen nimen löytää usein jotakin. Jos hevosella on jokin kovin geneerinen nimi, vaikka Bella Luna tai Black Beauty, tarvitaan tarkennuksia. Joskus riittää rotu, sukupuoli, isän nimi tai jokin tällainen, jolla pystyy hakua rajaamaan niihin virtuaalihevosiin. Jos hevosen nimi on ns. kunnollinen, vaikkapa G Roabalah Al Sadik, tulee heti paljon tarkempia tuloksia.

Google löytää nykyisin varsin hyvin Geocities-kloonien sivut sekä VRL:n rekisterin tiedot ja tietysti paljon muuta. Muiden hevosten sukutauluista voi saada vinkkiä vanhoista osoitteista, vanhoista kisatuloksista selviää yleensä ainakin omistaja, jonka avulla jotain hevosta voi lähteä jäljittämään. Ihannetapauksessa omistaja liikkuu edelleen virtuaalimaailmassa ja pystyy kertomaan jonkin hevosen kohtalosta enemmän. Näinkin on käynyt joskus.

Geocitiesin kadottua sille ilmestyi peräti kolme eri klooni-sivustoa: Reocities, Oocities.org ja Geocities.ws. Jos hevosen osoite menee siis vanhalle Geocities-sivulle (muotoa http://www.geocities.com/talli/hevonen.html), voi arkistoidun sivun löytää vaihtamalla geocities.com-osan kohdalle reocities.com, oocities.com tai geocities.ws. Jos sivu on kuitenkin kadonnut ennen Geocitiesin katoamista, ei sivua välttämättä löydy näistä klooneista. Usein nämä kuitenkin ovat erittäin hyödyllisiä.

Hevosten tietoja on tallennettuna myös tuttuun VRL:n hevosrekisteriin, josta löytyy rekisteröidylle hevoselle ainakin sivu, jonka voi linkittää, joskus se tarjoaa muutakin hyödyllistä tietoa. Ikävä kyllä monien vanhojen hevosten linkit ovat jossain vaiheessa tuhoutuneet eikä vanhoja osoitteita enää näy VRL:n sivuilla.
Toinen vastaava on erityisesti laukkahevosten sukuihin keskittynyt ViLaSuTi. ViLaSuTista löytyy nykyisin ainakin vähän tarkemmin tietoa esimerkiksi hevosen saavutuksista tai siitä, missä se on vaikuttanut. Puutteena siinä on se, että hevosille ei ole merkitty linkkiä niiden omille sivuille, sieltä nimittäin löytyy paljon sellaisiakin hevosia, jotka eivät ole kadonneet vaan niillä on sivut tai muistosivut edelleen netissä hyvässä tallessa.

Jotkut viisaat ihmiset ovat myös keräilleet talteen vanhoja sivuja, jotka tallien lopettaessa, domainien kadotessa ja Wayback Machinen pettäessä olisivat muuten kadonneet aivan tyystin. Tällaisia yksityisiä arkistoja on useita:
  • Amelien, Elleryn, Manyaran ja monen muun tallin hevoset
  • Kadonneita walkereita ja muita, ainakin osittain päällekkäinen edellisen kanssa, mutta huonommin järjestetty
  • Tijuanan sivujen arkisto
  • muutamien hyvin tunnettujen arabien sivut taltioituna

    Itse olen omaa elämääni helpottaakseni koonnut myös muistosivuja monille vanhoille ahaltekeille, ne löytyvät VATYn alta, tuoreimmat blogista. Noita sivuja on käytetty myös rekisteröitäessä kadonneita hevosia VRL:n rekisteriin, olemme ihan kylmästi aikanaa rekisteröineet noita omiin nimiimme, nykyisten uusien rekisteröintisääntöjen takia olemme jokaisen hevosen kohdalla ilmoittaneet, että hevonen on kadonnut eikä sillä varsinaisesti ole omistajaa, mutta tätä nimenomaista sivua hallinnoi VRL-02702. Toistaiseksi se on mennyt läpi. Sen enempää itseäni kehumatta voin sanoa, että ilman tuota sivua vanhasukuisten ahaltekien kanssa puljaaminen olisi mahdotonta, sivujen hävikki on ollut niin suurta.

    Arabeille ja tennesseenwalkereille olen keräillyt myös omaa muistilistaa siitä, mistä mikäkin hevonen löytyy nykyään, ettei joka kerta tarvitse alkaa kaivaa kaikkia kikkoja läpi, kun jokin tietty hevonen esiintyy esimerkiksi uuden ostohevosen suvussa. Listat ovat aivan vapaasti käytettävissä, kuka siihen tarvetta tuntee.

    - Gin
  • tiistaina, kesäkuuta 19, 2012

    Hevoset ja niiden lukumäärä...

    Eilen oli ht.netissä joku topikki isoimmista virtuaalitalleista ikinä. Kyllähän sen tietää, kuka sitä kärkipaikkaa pitää: Ionic. Ajattelin sitten joutessani laskea tallin hevosien määrän.

    Ionicissa on 1388 hevosta.
    Gin Ahaltekissa on 363 hevosta.
    Pinkin unohdettuja laukkahevosia en jaksanut enää laskea.

    Yllättävää ja oikeastaan vähän jopa hälyttävää on se, että ahaltekejä on vähemmän kuin arabeja, sillä arabien määrä tällä hetkellä on 392 hevosta ja ahaltekien se mainittu 363. Tosin ahaltekien kasvattilista laahaa pahasti jäljessä, arabien ei. GA:ssa on siis listalla kymmeniä varsoja, joilla ei ole vielä sivuja vaikka pitäisi olla, joten ehkä ahaltekit sittenkin pitävän vielä niukan johtoaseman suurimman rodun listalla.

    Arabeja on siis karvan alta 400 ja se on Ionicin ehdottomasti suurin rotu, koska seuraavana tulee knabstrup ja niitä on "vaivaiset" 184 kappaletta. Terskinhevonen on kolmas 145 hevosen voimin ja kalliovuortenponi vielä ylittää sadan yksilön rajan, niitä on 118. Loput roturyhmät ovatkin sitten alle sadan.

    Tässä vielä järjestys:
    1. Arabi 392
    2. Ahaltek 363
    3. Knabstrup 184
    4. Tersk 145
    5. Kalliovuortenponi 118
    6. Muut askellajihevoset 66
    7. Puoliveriset 61
    8. Muut venäläiset 60
    9. Muut amerikkalaiset 59
    10. Muut itäeurooppalaiset 45
    11. Englantilaiset täysiveriset 41
    12. Tennesseenwalkerit 38
    13. Muut ponit 36
    14. Kladrubit 34
    15. RBSH:t 31
    16. Muut 28
    17. Arabiristeytykset 25
    18. Frederiksborgit 20
    19. Irlannintyöhevoset 4
    20. Kylmäveriset 1

    Kahta tuhatta kolkutellessa siis...

    maanantaina, kesäkuuta 18, 2012

    Onks ny kiva sitte, nii?

    Huokaus. Gin kirjoitti just tästä jo aikoja sitten: laukka- ja ravipuolella sen yhden tai kahden hevosen kisauttaminen aiheuttaa ylenmääräistä ketutusta.

    No ensin se meidän orlov-ori Doblestnyj GA, joka kääntyi nyt kolmannelle ikävuodelle. Koelähtö ja eka startti kaksivuotiaana menivät kivasti, sitten tuli pari heikompaa sijaa vaikka ennätys vähän paranikin. Ajattelimme pitää vähän taukoa ja ilmoitimme sen mukaan Kiin Kartanon raveihin 28.5.. Kaksi viikkoa jaksoimme odotella tuloksia kisapäivän jälkeen, mutta kun mitään ei kisakutsusivulla tapahdu, ilmoitimme että Doble ei noihin pirskeisiin osallistu. Jatketaan siis kolmivuotiskaudella.
    Kolmivuotiskausi olisikin alkanut varmasti ihan kivast, ilmoitimme oriin Litan raveihin, mutta eipä se tietenkään mahtunut mukaan.
    Joo, tiedän että on turha valittaa kahden kilpailun perusteella vielä mitään ja ehkä meillä vain on kovin huonoa tuuria ja (keksi itse tähän lisää tekosyitä).

    Myös ISH-laukkaori Aodhagan Ionin tilanne on lohduton. Lähtöjä ei edes ole. Koko viime CAS-vuonna se kilpaili kahdessa startissa. Kyllähän me ilmoitimme sen useampaankin, mihin vain koskaan ehdimme ilmoittautua mukaan, mutta kun lähdöt aina peruttiin osallistujien puuttuessa. Siitäkin huolimatta, että yleensä ilmoitimme kisajärjestäjälle, että jos muihin lähtöihin tulee hevosia, niin voi siirtää alemmalle tasolle. Nyt G2-taso on voitettu ja voisi kilpailla jopa arvokilpailuissa, mutta kun eihän niitä ole.

    Niin perin juurin yllättävää kuin se onkin, parhaiten on mennyt meidän risueste-RBSH:lla, tamma Oh Dear Ionilla! Seitsemän starttia koko CAS-vuoden aikana on todella hyvin ja varsinkin kun kaikki ovat jotain muuta kuin maidenia. Tamma osallistui jopa pariin suurkilpailuun. En voinut uskoa silmiäni, kun näin että risujen suurkilpailulähdöt olivat avoimet muillekin kuin täysiverisille. Ja tällekin vuodelle on jo parit risulaukat tiedossa. Kolmosten sileän startteja sen sijaan ei ole kuin yksi maiden-päivä...

    sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

    torstaina, kesäkuuta 14, 2012

    Puoliveri- ja welsh-siittola Ionic

    Gin on ostanut tämän vuoden puolella niin monta puoliveristä, että minua jo pyörryttää. Mutta eipä siinä mitään, puoliverisiä on kiva kasvattaa, ne ovat jalostuksessa aika monikäyttöisiä ja kaiken lisäksi hienoja hevosia kaikin puolin. Tässä katsaus tälllä hetkellä tallissa oleviin uusiin tulokkaisiin. Pahoittelen kuvien puutetta monen kohdalla.

    Holstein-ori Artemis RC on tosi pitkäsukuinen kaveri ja koska on "puhdas" holstein, se sopinee aika monelle meidän pitkäsukuisista pv-tammoista, joilla ei holsteinia ole suvussa ainakaan kovin lähellä. Puhumattakaan nyt sitten täysiveritammoista.

    Trakehner-tamma Adette RC on samalta kasvattajalta kuin Artemiskin, mutta on siis trakehner ja sukua vain kaksi polvea. Parastahan siinä on se, että meillä on jo valmiiksi joitain lyhytsukuisia trakeja tai anglo-trakeja, joiden suvuista ei noita nimiä löydy.

    Trakehner-tamma Born This Way J saa jo pelkän nimensä perusteella minulta täydet pisteet. Lyhyt, yhden polven suku ei ainakaan pahenna tilannetta. Toinen mukava piirre tässä on estepainotteisuus. Meidän puoliverilauma on aika pitkälle kouluhevosia, kun kouluratsastus on vähän niinkuin meidän molempien omistajien lempilapsi lajeista ja sen kyllä huomaa. Haaveilen tätä tammaa jo yhdistettävän lyhytsukuisiin arabeihin, muihin puoliverisiin, täysiverisiin ja mahdollisesti jopa poneihin.

    Pitkäsukuinen FWB-tamma Ginetta Vegas voi pröystäillä suvullaan, josta löytyy legendaarinen Alté pariinkin kertaan ynnä muita vanhoja nimiä vaikka millä mitalla. Sukutaulussa on jotain outoa, ie. GWB Ironica on merkitty trakehneriksi, mutta sen emänemä Moonflower's She's My Girl on sivujensa mukaan DWB ja trakehner on reaalimaailmassakin tunnettu siitä, ettei siihen saa sekoittaa muita puoliverisiä. Jos Moonflower's She's My Girl olisi trakehner, Ginetta olisi trakehner myös, koska silloin sen suvusta ei löytyisi muuta kuin täysiveristä ja trakehneria. Mutta FWB se nyt ainakin on, hyvin pitkälle trakehner-sukuinen sellainen.

    Kun trakehner on perinteisesti ollut puoliverisistä kevyimpiä ja jaloimpia, oldenburg on taas ollut sieltä raskaimmasta päästä. Meille ostettiin Ginin (ja myös minun) ihastelemasta Suprantista oldenburg-tamma Suprant Honeysuckle.

    Maaliskuussa tuli meille yksi väripilkkukin puoliveritalliin, nimittäin cremello kinsky-ori Wincórnix. Kenttäpainotteisena ja tuon värisenä se sopii vähän joka lajin tammalle ja periyttää aina voikkoväriä varsoilleen. Ei voi kuin tykätä.

    Omaa kasvatusta on anglo-trakehner-tamma (anteeksi kaikki trakehner-ihmiset, mutta meillä on aina tehty ero anglo-trakehnerin ja trakehnerin välille, koskaan se ei ole muunlainen ero kuin pelkkä nimitys. Tiedostamme kyllä että anglo-trakehner on trakehner) Artemis Ion, jonka emä on meidän oma täysiveritamma ja isä vanhasukuinen trakehnerori Royal Artemis. Tältä löytyy myös sieltä isän puolelta ne kaikki vanhat legendat, Alté, Oroaq, Temporal Katrel, sukutaulun ulkopuolelta vielä Fame Facita V, Gothard, Bellantine's Pavlova, Skyé, My Name Is Bond... Ja niiden seassa Ionicin kasvattama Phantom Ion!

    Toinen samanlainen on FWB-/anglo-trakehner-tamma Ixia Ion, emä on meidän omistama Evergreyn kasvatti, isä vanha, suorastaan legendaarinen FWB:ksi merkitty, mutta trakehneriksikin kelpaava K.N Importunate. Suvusta voi sanoa samaa kuin Artemisinkin suvusta: nimet on kohdallaan!


    Welsheistä on ollut ht.netissä puhetta ja Gin on maininnut useampaan otteeseen, että Ionicissa jatketaan welshien kanssa. Niinpä welshejä on tullut haalittua talliin jo muutamia ja lisää on ostoslistalla.

    Ensimmäiset hankinnat olivat mountit Austin Dawn ja Aufania Dawn sekä meidän omasta kasvatista polveutuva part-bred-ori Mithrim Dawn. Mithrimin suvusta voidaan alleviivata taas vanhoja nimiä: Brigadier Krumelur, Paithan ox, Liinu's Aimée, Lithenbraum Ixus, Rheol Ibi-Light sekä meille tärkeät ja merkitykselliset Golden Marcos ja Dawning's Daylight.

    Sitten alkoi tulla cobeja, kuolattavan komea voikko ori Aelwen Rasmus (katsokaa suku!) ja uudemmasta suvusta tamma Mewian Crwydryn. Ja sitten kun tarjolla kerran oli, astutimme em. Aufania Dawnin Sprietland's Black Magicillä ja 22.6. syntyy c-esktion ori Black Regent Ion, jonka isälinja menee legendaariseen Sprietland´s Regentiin. (Miten monta kertaa yhdessä blogipostauksessa saa käyttää sanaa "legenda" tai sen johdannaisia?)

    Gin on jatkanut cobien ostelua ja osti vielä pari Mewianin kasvattia, ori Mewian Cyffredinolin ja tamma Mewian Dduwiesin. Tulossa on myös ainakin yksi B-sektion tamma, kunhan saadaan sivut tehtyä.

    Ja sitten minä onneton menin lukemaan Suomen welshponi ja cob-yhdistyksen sivuilta, että The Welsh Pony and Cob Society suosittelee ettei sektioiden välisiä risteytyksiä tehtäisi vaan sektioita jalostettaisiin puhtaina. Järkeväähän se on, ymmärrän pointin hyvin, mutta että pitäisikö sitä noudattaa virtuaalimaailmassakin? Toisaalta, mitä väliä sillä täällä on? Toisaalta, realistinen kasvatus vaatisi sitä. Paha dilemma. No, täytyy katsoa mitä teemme, emme ole koskaan olleet erityisen halukkaita sekoittamaan pienikokoista mounttia C- tai erityisesti D-sektioon (vaikka Black Regent nyt sellainen yhdistelmä onkin) ja B-sektiotahan ei niihin suositellakaan sotkettavan liian kevyttyyppisten jälkeläisten pelossa. Toisaalta sitten taas C- ja D-sektio ovat lähellä toisiaan, eihän niillä ole teoriassa muuta eroa kuin säkäkorkeus, niin en voi nähdä mitään pahaa näiden risteyttämisessä keskenään. Ja en nyt tiedä, että onko hirveästi pointtia risteyttää mounttia ja B:täkään keskenään, jälkimmäinen kun on meidän silmissä hyvin lähellä ratsuponia ja mountti puolestaan ei aina ole rakenteeltaan se ihanteellisin ratsu. Nähtäväksi siis jää, mitä me teemme. On meillä nyt ainakin vähän joka sektiota tarjolla.

    -S

    keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2012

    Rabicano

    Rabicano on suhteellisen harvinainen kuvio hevosilla ja virtuaalimaailmassa sitä on näkynyt varsin vähän, ainakaan hevosten sivuille merkittynä. Sinänsä se on ymmärrettävää, osa reaalimaailman rabicanoista on sellaisia, ettei niitä voi tunnistaa valokuvista ja selkeästi merkittyjen rabicanojen kuvat ovat suht harvinaisia.

    Rabicano (joskus myös rubicano) on sanana espanjalaista perua, se koostuu sanoista rabo - häntä ja cano - valkoinen. Näin väittää wikipedia, mutta itse en nettisanakirjoista pystynyt varmistamaan cano-sanaa. Oli miten oli, "valkoinen häntä" kuvaa rabicanoa oivallisesti. Rabicanon paras tunnusmerkki on näet valkoiset jouhet hännäntyvessä. Suppeimmillaan rabicanolla on mahdollisesti vain muutama valkea jouhi hännäntyvessä, tätä on siis mahdotonta valokuvista yleensä nähdä.

    Yleensä rabicanon hännäntyvessä on kuitenkin enemmän valkoista ja toisinaan se myös laajenee rungolle päistärkarvaisuutena. Laajimmillaan päistärkarvaisuus ylettyy yli koko rungon kaulalle asti. Tällaisen rabicanon voi helposti sekoittaa päistärikköön, mutta päistäriköillä on yleensä jouhet, siis myös häntä, tumma. Yleensä rabicanon päistärkarvaisuus painottuu sinne takaliston suuntaan tai muuten vain on hieman epätasaista, kun oikealla päistäriköllä päistärkarvaisuus on yleensä hyvin tasaista rungossa ja kaulalla.

    Toisinaan rabicanon voi myös sekoittaa sabinoon, joka sekin joissain tapauksissa lisää päistärkarvaa hevosen rungolle. Rabicano itsessään ei kuitenkaan aiheuta valkoisia merkkejä jalkoihin, päähän tai vatsaan kuten sabino tekee. Tietenkin on mahdollista, että yhdessä hevosessa yhdistyy sekä sabino että rabicano ja yleensä tällaiset määritetään pelkästään sabinoiksi.

    Rabicanon esiintyminen eri roduilla on ilmeisesti selvittämättä ja ilmeisesti sitä on vaikeata selvittääkään, juuri sen takia että toisinaan sitä on vaihea tunnistaa. Arabeilla sitä ainakin esiintyy ja arabeilla se on suht selkeä, koska rodulla ei esiinny päistärikköä lainkaan. Yleensä siis päistärikön näköiset ja virheellisesti päistäriköiksi tunnistetut arabit ovatkin laajasti kuvioituja rabicanoja. Andalusianhevosillakin rabicanoa tiettävästi esiintyy, samoin morganinhevosilla ja joillain poniroduilla. Sitä saattaa esiintyä myös muilla roduilla, aina puoliverisiä myöten. Ahaltekeillä sitä esiintyy myös, kantaori Ak Belekin on epäilty joissain lähteissä olevan rabicano.

    Rabicanon periytymisestä ei ole varmaa tietoa, mutta se näyttäisi olevan dominoiva geeni. Vaikeaksi asian tekee se, että minimaalisesti kuvioidut rabicanot eivät tule välttämättä tunnistetuiksi ja toisaalta valkojouhisilla hevosilla pienikuvioinen rabicano ei luonnollisesti näy (liinakot, voikot, hopeavärit, kirjavat, osin myös hallakkovärit, tuplavoikot, kimot).

    Meillä on Ionicissa ollut viime vuosina joitain harvoja rabicanoja, lähinnä arabeja. Arabeilla rabicano on vähän periytynytkin, oletamme sen olevan simppelisti yhden dominoivan geenin määräämä.
    Arabeissa toistaiseksi ainoa rabicano kantahevonen on ollut tamma Oziria GA, joka onkin selkeä ruunikko rabicano. Siitä periytyvät toistaiseksi seuraavat rabicanot:
    - o. Walew GA rnkm rab
    -- t. Doryn Walewska, rt rab
    - t. Ozir Odett, rt rab
    -- t. Ozir Eudora, rn rab
    -- t. Ozir Molitva, rt rab
    - t. Ozir Zareen, rn rab, kuvaton
    -- t. Ozir Gracia, rt rab

    Yritin tuossa selailla Ionicin hevosia läpi ja tutkailla niiden hännäntyviä, mutta eipä muissa roduissa juuri näy mitään, mikä voisi vaikuttaa rabicanolta. Joitain epäilyjä kuitenkin on:
    - tersk-t. Tethys Ion, hännäntyvessä on hitunen valkoista. Koska tersk on läheistä sukua arabille, ei rabicanon esiintyminen ole mitenkään ihmeellistä. Kuvan hevonen on oikeasti shagya polttomerkkinsä perusteella ja arabisukuinenhan sekin rotu on.
    - furioso-o. Tivadar GA:n hännäntyven väritys on vähän tulkinnanvarainen, voi olla valkoista, tai sitten se vain kiiltää auringossa tai sitten jos kuvan hevonen on vanha, se voi olla harmaantunut muuten vain.
    - qh-t. B Tiptoed Ionin hännäntyvessä on selkeästi valkoista, mutta ruunivoikkojen kuvien kanssa on aina vähän se, että onko kuvan hevonen oikeasti ruunivoikko vai sittenkin ruunihallakko, jolla on valkoista jouhissa ihan omasta takaa. Mistä Tiptoed rabicanon olisi perinyt? Jaa-a, sehän se siinä aina on. Periaatteessa sen emänemä, rautiaanpäistäriköksi merkitty B Buzzzing GA voisi olla päistärikön sijaan rabicano, kun ainakin kuvassa näyttää että hevosen etuosa ei ole päistärkarvainen ja hännäntyvessä on ainakin vähän vaaleampaa. Buzz on kuitenkin jättänyt päistärikköjä ja toisaalta Tiptoedin emä ei ole rabicano...
    - pre-o. Enziano GA oli aivan selkeä rabicano, mutta on kuollut. Sen varsoissa on kuitenkin Stinalle myyty Nolene Ion, joka on isänsä värinen ruunikko rabicano. Ja meillä on Nolenesta varsa, joka on vielä kuvaton, joten siinä olisi saumaa jatkaa rabicanojen andalusianhevosten linjaa. Jos vain jossain olisi kuvia...
    - at-o. Gin Sandron hännäntyven väri on vähän monitulkintainen, mutta toisaalta minusta näyttäisi vähän siltä, että sillä voisi olla pientä päistärkarvaisuutta myös lautasilla.

    Lähteet
  • Virtuaaliwiki: Rabicano
  • Wikipedia: Rabicano
  • Equine Genetics: Rabicano - not roan (kuvia!)
  • Morgan Colors: Rabicano, Roan, Flaxen and Frame Overo Morgan Horses (kuvia)
  • Equine Color: Rabicano (kuvia)

    - S
  • torstaina, kesäkuuta 07, 2012

    Bazyli tarinoi

    Tällä kertaa virtuaalista kynää kavioissaan pitää wielkopolskiori Bazyli Ion.

    -----
    Ah, kenttäratsastus, tuo ratsastuslajien kuningas, sanovat! Meikäläisen suku kuulemma edellyttää lahjakkuutta just tässä lajissa ja mikäs siinä, meikäläiselle sopii kyllä esteiden yli hyppely ja muu ratsastushomma. Lahjakkuudesta en tiedä, mutta intoa piisaa. Ratsastajan mielestä joskus vähän liikaakin, mutta se olkoon hänen mielipiteensä.

    Eräänä sumuisena aamuna minut sitten narrattiin trailerin kyytiin. Joo, mä kyllä tunnustan että trailerit eivät ole minun suosikkeja, mutta porkkanoiden perässä piti nyt kuitenkin mennä. Mikäs siinä, jos saa taputuksia ja porkkanoita ja matkan ajaksi vielä heinää. Ehkä sen kärsii, kunhan ei tavaksi tule. Ajomatka ei ollut pitkä vaan kohta jo minua lastattiin ulos traikusta. Ihan vieras paikka ja muitakin hevosia maisemissa. Mitähän minun päänmenoksi tällä kertaa on kaavailtu?

    Se oli kuulemma maastoesterataharjoitukset. Hoitaja riisui minulta kuljetusvermeet pois ja talutteli ja sitten vähän aikaa juoksuttikin. Ratsstajaa ei näkynyt missään, oli kuulemma muiden ratsastajien kanssa kuuntelemassa ohjeistusta radalle ja kiertämässä sitä läpi. Sillä aikaa hoitaja alkoi sitten kasata varusteita meikäläisen niskaan: maastoestekuolaimet, maastoestesatula, maastoesterintaremmi, maastoestesuojat, maastoestepaketointi häntään, maastohokit kenkiin. Kyllä vanha kettu tietää, mitä tämä tarkoittaa! Aloin olla jo täpinöissäni, siitä onkin tovi aikaa kun viimeksi on päästelty ihan oikealla maastoesteradalla.

    Ratsastajakin ilmestyi maisemiin, kuunteli vielä valmentajalta viimeiset ohjeet ja hoitajalta meikäläisen päivän fiiliksen. Hoitaja oli verrytellyt minua jo selästäkin käsin, mutta ratsastajan kanssa kokeiltiin vielä viimeiset hienosäädöt ja pari hyppyä verryttelykentällä. Vielä ennen lähtökarsinaa hoitaja lääppi meikäläisen jalat ja mahanalusen sillä liukutöhnällä, mikä kuulemma estää jäämästä esteeseen kiinni. Se vähän loukkaa meikäläisen itseluottamusta, ettäkö jäisin esteeseen kiinni vaikka niiden yli on tarkoitus nimenomaan hypätä? Mutta menköön, on sitä joskus nuorena tullut tehtyä joitain kuperkeikkoja maastossa. Ja niiden rasvojen kanssa näyttää tosi-pro-kenttähevoselta.

    Lähtökarsinasta saimme sitten lähtöluvan kun edellinen ratsukko oli mennyt jo menojaan. Aluksi oli pidempi laukkapätkä, jossa sai päästellä kelpo faarttia, ratsastaja antoi minun mennä, mutta kun se sitten alkoi vähän kokoilemaan meikäläistä, niin sehän tiesi ensimmäistä estettä. Eka este oli helppo, iso tukki vain, ei kovin korkea eikä pitkä, mutta leveyttä piisasi, että siitä oli suorastaan mahdotonta mennä edes ohitse. Eikä siihen mennyt kuin vilaus, kun se oli hypätty.

    Seuraavalle esteelle ratsastaja kokosi minua entistä enemmän. Se tietää yleensä sitä, että edessä on jotain haastavampaa. Jep, se perinteinen vesiansa, ensin hyppy tukkipinon yli veteen, sitten muutama askel vedessä, hyppy vedessä olevan esteen yli ja sitten rannalle ja siellä vielä hyppy. Kait siinä olisi ollut joku helpompi ja hitaampi reitti, mutta ratsastaja päätti vetää suorinta mahdollista. Näitä on nähty eikä vesi ole meikäläiselle ongelma. Kieli keskellä suuta siinä vain on mentävä, niin meikäläisen kuin ratsastajankin. Ihan ei homma toiminut, tulin vedestä ylös vähän liian lähelle sitä vikaa estettä ja jouduin tekemään kunnon ponkaisun melkein suoraan ylöspäin, että selvisin siitä esteestä. Onneksi se ei ollut ihan maksimikorkeudessa. Ratsastaja taputti minua kaulalle. Juu kato, kyllä me tästä selvitään.

    Kolmas este oli sellainen helppo vesihauta, pituutta oli muttei korkeutta. Neljännelle esteelle taas vähän himmailtiin, siellä oli tulossa jälleen sarjaestettä, ensin pari porrasta ja niiden jälkeen pensasaita ja sitten vielä semmoinen tosi kapea tukki. Hitsiläinen, siinä jos oli sentinkin vinossa, niin vähintään ratsastajan varpaat olisivat tuupanneet sivulipun nurin. Neljännen esteen jälkeen tuli taas vähän pidempi pätkä ilman esteitä, ratsastaja antoi minun mennä vähän omaa tahtiani, ei alkanut säätää nopeutta siinä kesken kaiken.

    Kuudes este oli just sellainen mistä en pidä, semmoinen että on este ja sen päällä sitten jotain ylärakennelmaa. Ihan kuin pitäisi hypätä jostain aukosta sisään. Hyppään ne aina melkein pää etujalkojen välissä. En tiedä lohduttaako se paljon, että ratsastajahan siinä hypyssä ylimpänä on, että jos osutaan johonkin, niin ratsastaja siellä ensimmäisenä kipeätä saa. Ja tämä este näytti pahalta, se oli niin leveä, että se hypättävä aukko näytti kamalan matalalta vaikkei se oikeastaan sitten ollutkaan. Hyppäsin tosi varovaisesti, epäröin kovasti koko estettä, mutta raipannapsaus lavalle muistutti, että siitä on mentävä. Haluan kuitenkin huomauttaa, etten todellakaan ole samaa mieltä asiasta.

    Seiskaesteellä oli taas vettä, tällä kertaa kaksi kapeaa lankkuestettä vedessä. Ei sinänsä siis mitään vaikeaa tai ennennäkemätöntä, mutta tarkkana sai taas mennä ja onhan se vedestä ponnistaminen vähän raskasta aina. Toinen hyppy menikin vähän kehnosti, kompuroin hieman ponnistuksessa, mutta yli mentiin kuitenkin. Alastulossakin oli sanomista, kun ratsastaja keikkui satulassa miten sattui, oli raukka hukannut toisen jalustimensa tuossa rytäkässä ja alastulossa tuli sitten vähän pahasti kaulalle. Hyvä etten keikahtanut turvalleni, mutta onnistuin kompuroimaan siitä eteenpäin. Ratsastajakin pääsi takaisin tasapainoon ja sai jalustimensa taas kuriin. Taputuksien ja kehujen kanssa jatkettiin eteenpäin.

    Onneksi kasieste oli taas helppo, ihan simppeli portti, korkeutta sillä kyllä oli, mutta muuten ihan kevyttä kauraa. Siitä mentiin hienosti ylitse. Ysiesteellä oli heinäpaaleja ja pari kulmaestettä, joiden kanssa pitää aina olla tarkka. Ratsastaja päätti ottaa pidemmän, mutta helpomman reitin, kierrettin vähän puiden välistä ja hypättiin helpommat sarjat. Kymppieste oli iso pensasaita, johon sai ponnistaa ihan tosissaan, oli korkeutta ja pituutta sen verran.

    Sitten olikin vuorossa enää maalilinja. Ratsastaja kannusti minua vielä kunnon loppukiriin ja vaikka myönnänkin olleeni hieman väsähtänyt hyppyjen jälkeen, niin tokihan sitä vielä irtoaa vauhtiakin. Eikä sitä väsähtämistäkään kannata liioitella, sitä on tullut hypeltyä pidempiäkin ratoja eikä tunnu vielä missään. Ja lisäksi tämä oli kesän ensimmäinen kunnon maastoestetreeni, niin että ihmekös tuo, jos on vähän rapakunnossa?

    Mutta joo, ehjin nahoin selvittiin ja kuulemma tavoiteajassa. Ratsastaja oli kovin tyytyväinen minuun, taputteli, kehui ja syötti porkkanoita. Me ollaan kova tiimi tuon ratsastajan kanssa.