keskiviikkona, lokakuuta 30, 2013

Kymppi lähestyy

Tiedättekö mitä tapahtui tammikuussa 2004? Älkää nyt vain vastatko, että nuorimmat kanssaharrastajat syntyivät silloin, vaikka sekin saattaa pitää paikkaansa. No, silloin syntyi Ionic! Tai ainakin Ionicin pääsivu, mutta koska parempaakaan tietoa varsinaisesta syntymä- tai julkaisupäivästä ei ole, pidettäköön 18.1.2004 Ionicin syntymäpäivänä. Ensimmäinen kasvatti syntyi 9.2.04, joten silloin sitten viimeistään oltiin jo horjuvilla jaloilla menossa eteenpäin.

Yksinkertainen laskutoimitus paljastaa, että tammikuussa juhlitaan vuosikymmenen mittaista taivalta virtuaalimaailmassa. Mutta miten sitä juhlittaisiin? Meillä ei ole harmainta aavistusta. Kulisseista voin paljastaa, että suunnitelmissa oli tehdä isompi uudistus Ioniciin ja alkaa pyörittää sitä esimerkiksi Djangon tai jonkin Wikin päällä, mutta tässä tapauksessa "hyvin suunniteltu" tarkoittaa sitä, ettei koko projektia ole edes aloitettu... Ehkä sitten 15-vuotisjuhliin.

Muita mieleenjuolahtaneita juhlaideoita oli kirjoittaa jonkinlainen "historia-sarja" blogiin: sattumuksia matkan varrelta, vanhojen hevosten esittelyä ynnä muuta tällaista. Tässä on kuitenkin sellainen pieni ongelma, että aika paljon näistä asioista on kirjoitettu jo ja että ne "vanhat hyvät ajat" eivät kaikilta osin olleet niin kovin hyviä.
Tai ehkä jonkin ihan uuden rodun ottaminen kasvatukseen. Tämä ainakin olisi hyvin ionicmainen ratkaisu ja rotukin saattaa olla valittu jo: campolino. Tai hackney. Tai dartmoor. Tai kenties voisimme herätellä joidenkin vanhojen kasvatusrotujen jalostusta: cleveland, criollo, mustangi, amerikanponi.
Ehkä me voisimme järjestää jotain kilpailujakin, tarkoitan siis muitakin kuin laukkakisoja Pinkissä. Toisaalta vaikkei Pink mikään laukkatalli ole koskaan ollut, voisi jokin Ionic 10wee -cup olla ihan paikallaan. Voisimme toki järjestää VSN-näyttelyt kaikille meidän kasvateille tai ainakin sellaisille, joiden suvussa on toisessa polvessa tai lähempänä ainakin yksi Ion-, Gin- tai GA-hevonen tai muu sellainen hevonen, joka muuten jollain tavoin liitoksissa meidän talleihin.
Monen vuoden tauon jälkeen voisin myös tehdä uuden bannerin tai pari. Tai ehkä kokonaisen kymmenvuotis-juhlasarjan. Harmi vain ettei meikäläiseen vetoava kuivahko business-huumori välttämättä aukea suurelle yleisölle: "We generate buzz and brand-awareness for consumers" (© What Does Your Start-Up Do?)

Tai jotain muuta. Kymmenen vuotta on kuitenkin huikea saavutus, vaikka Ionicia vanhempiakin talleja on olemassa (mikäs sen yhden ravitallin slogan olikaan: "Kun ei tästä eroonkaan pääse"?). Ja oli miten tahansa, niin kymmenvuotias talli on vanha, harva harrastaja voi tällaisella retostella. Jos suurella yleisöllä on ideoita tai ajatuksia juhlimiseen, niin otetaan mieluusti vastaan.

–S

maanantaina, lokakuuta 28, 2013

Breeders' Cup

Eilen päättyi 30. CAS-vuosi ja kauden viimeisimpiä startteja olivat ryhmien 1, 2, ja 5 arvokisat. Tässä meidän kuulumiset BC:stä.

Ensimmäisen päivän, ns. Ladies' Dayn aloitti G2-tasoinen pitkä matka BC Marathon. Meiltä mukana oli 4-vuotias tamma Pink Bacho Kiro, joka kolmivuotiaana aloitti uransa kovin terävästi kolmella peräkkäisellä voitolla. Putki ei kuitenkaan ole jatkunut ja tällä hetkellä Bacho on vähän meidän keskikastin hevosta parempi esitys. Marathonin alkuasetelmat olivat kovin tasaiset, mukana oli 6 hevosta ja arvonnan nimimäärähaarukka 4-7. Bacholla oli 6 nimeä, mutta niin vain kävi että se jätettiin tylysti viimeiseksi. Voitto meni Miraclen vasta kolmivuotiaalle Second Chancelle.

Seuraava lähtö oli niinikään G2-tasoinen BC Juvenile Turf, avoin kaksivuotiaille ja siellä meiltä juoksi yksi koko BC:n suurimmista toivoista, loistavasti pärjännyt ori Pink Discreet. Ihan hirveän selkeä ennakkosuosikki se ei ollut, nillä oli 8 nimeä kun seuraavilla oli 6. Discreet kuitenkin voitti lähtönsä suht suvereenisti ja se pääsee aloittamaan kolmivuotiskautensa G1-tasolla.

Kolmas lähtö oli taas G2-tasoinen, lyhyen matkan nurmilähtö BC Turf Sprint. Jostain syystä meiltä oli siihen lähtöön prepannut todella monta hevosta ja kun vain kaksi saa ilmoittaa, niin mukaan valikoituivat 4-vuotias tamma Pink Basalt ja 6-vuotias ori Pink Elven Echo. Echosta tuli mainittuakin jo, että olin siirtänyt sen jo eläkehevosten puolelle, mutta päätin silti ilmoittaa sen vielä tähän lähtöön, kun sillä nyt ei ollut lainkaan kehnommat statistiikat. Elven olikin lähdön niukka ennakkosuosikki ja sijoittui kakkoseksi. Basalt sen sijaan jäi viiden hevosen lähdössä viimeiseksi. Lähdön voitti Miraclen Lady Melody.

Sitten alkoivat G1-tasoiset lähdöt, ensimmäisenä BC Juvenile Fillies, avoin kaksivuotiaille tammoille. Meillä ei siihen ollut sopivaa hevosta, kun G3-tasoa ylempänä ei ole yhtään kaksivuotiasta tammaa ylipäänsä. Lähtö meni selkeälle ennakkosuosikille, Daymorin Dancing Around DMORille.

Päivän viides lähtö oli BC Filly & Mare Sprint, johon siihenkin olisi ollut monta hevosta tulossa mukaan. Mukaan päässeistä Pink Blonde sijoittui sijalle 5/6 ja Pink Angel of Music sijalle 3/6. Lähdön voitti ylivoimainen ennakkosuosikki, Daymor Savannah.

BC Filly & Mare Turfissa nähtiin taas Pink-voittaja, kun meidän toinen suuri ennakkosuosikki, Pink Calamity Jane hoiteli sen suvereenisti nimiinsä. Ei se kuitenkaan mikään suuri ennakkosuosikki ollut, nimiä se sai arvontaan 8, kun kahdella seuraavalla oli 7. Mutta niin tai näin, Calamityn statistiikat eivät voitosta ainakaan huonontuneet ja eiköhän se tänä vuonna nähdä monissa pitkien matkojen arvokilpailuissa. Lähdön viimeisteli Pink Being Zoe Barnesin kolmossija, kakkoseksi onnistui itsensä kirimään Daymor Passacaglia.

Päivän päätti tammojen kauden arvolähtö BC Ladies' Classic, meiltä siellä oli mukana kolmivuotias Pink Cersei. Cersein tuloslistalla voitot Future Starista, Rebel Stakesista, ja Coronation Sim Stakesista, sekä kasakaupalla pienempiä sijoituksia, kuten viime vuoden BC Juvenile Turfin kakkonen ja tämän vuoden Coaching Club American Oaks kolmonen. Viime startit eivät kuitenkaan ole menneet ihan putkeen ja statistiikoissa olisi toivomisen varaa, mutta niin se vain pinnisti itsensä kolmanneksi vaikka olikin alkuasetelmissa vähän altavastaajan roolissa. Voiton vei Farleighin ylivoimainen ennakkosuosikki Neon Critic CTB ja kakkoseksi tuli Daymorin Daymor Titania.

Main Dayn aloitti kaksivuotiaiden orien BC Juvenile, jossa siinäkään ei ollut meiltä hevosia mukana. Lähtö oli tasainen, voittoon kiri lopulta Cullamoren Equilibrium.

BC Sprintissä meiltä oli mukana kaksi hevosta, viime vuoden voittaja Pink Ascari ja kolmivuotias Pink CCCP. Lähtö oli suht tasainen, joukossa ei ollut yhtään ylivoimaista ennakkosuosikkia, mutta meidän hevoset jäivät silti sijoille 6. ja 7. kahdeksan hevosen lähdössä.

BC Dirt Mileenkin meiltä olisi ollut useampia hevosia mukaan, mukaan pääsi kaksi nelivuotiasta tammaa, Pink Blue Shadow ja Pink Bad Face Day. Menestyksestä ei voi puhua, Bad oli sijalla 5 ja Shadow vei viimeisen eli 7. sijan. Voiton vei ennakkosuosikki Choco Zone SNAK.

BC Turf Milessa meiltä oli mukana kaksi nelivuotiasta, oriit Pink Bequerel ja Pink Birendranagar, molemmat erityisesti nurmiratojen eksperttejä. Birendranagar sijoittui neljänneksi ja Bequerel kuudenneksi eli viimeiseksi. Lähdön selkeä ykkössuosikki Maroon Flame DMOR tuli kakkoseksi ja yhtä selkeä kakkossuosikki Windjammer voitti.

Sitten oli vuorossa BC Steeplechase, johon meillä oli taas ladattu paljon odotuksia, olivathan meidän mukaan ilmoitetut risuhevoset sieltä kovimmasta päästä. Lähdön ennakkosuosikki oli kuitenkin Double Winter CTB 12 nimellä, seuraava Daymor Garett (9 nimeä), sitten Pink Anthony (8 nimeä), Daymor Jocelyn (7 nimeä) ja Cantina sekä Golden Garden GA (6 nimeä). Double Winter CTB veikin lähdön nimiinsä suhteellisen selvästi. Kakkossijasta kamppailtiin tiukemmin ja lopulta kakkoseksi tuli meidän Golden Garden GA. Daymor Garett oli kolmas, Daymor Jocelyn neljäs ja Pink Anthony otti uransa ensimmäisen sijan neljän parhaan ulkopuolelta, se oli viides. Kyllä sylettää (Goldenin kakkossija oli hieno asia, mutta Antin viides sija todellakaan ei)!

No, ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Päivän kaksi viimeistä lähtö menivät myös penkin alle, mutta näiden kohdalla se nyt oli aika odotettua. BC Turfissa mukana oli nelivuotias tamma Pink Beryl, joka oli jo alkuasetelmissa lähdön kehnoin ja niin se korjasi viimeisen sijan.

Päivän päätti päälähtö, BC Classic, johon oli ilmoittautunut peräti 9 hevosta. Meiltä oli mukana yksi tamma, Pink Beijing, jolla oli arvonnassa 5 nimeä eikä näinollen juuri nokan koputtamista lähdön ennakkosuosikeille, Acrobatic CTB:lle (16 nimeä) tai Multithrustille (13 nimeä). Multithrust voitti ja Acrobatic CTB oli kakkonen, Beijing oli sijalla 6/9.

–S

perjantaina, lokakuuta 25, 2013

Frederiksborginhevosen rotumääritelmä ja rakennearvostelu

Frederiksborginhevosen rotumääritelmä löytyy tanskankielisenä rotuyhdistyksen nettisivuilta. Tässä siitä suomennos, ei 100% tarkka eikä varsinkaan virallinen. Omat kommentit suluissa.


Tavoitteena on jalostaa keskikokoisia, sopusuhtaisia hevosia, joilla on hyvä sukupuoli- ja rotuleima.

Melko kaunismuotoinen, ilmeikäs pää. Korvat sijoittuneet kauas toisistaan. Niska riittävän pitkä, päänliittymä hyvä. Kaula keskimittainen ja hyvin asettunut (lapoihin?).

Hyvin sijoittuneet (pitkät, loivat?) lavat, erottuva säkä.

Lihaksikas, melko tasainen, keskipitkä selkä ja lanne. Keskipituinen, lihaksikas ja pyöreämuotoinen lautanen, häntä hyvinsijoittunut (suht korkealle?).

Lihaksikas takareisi. Kintereet selväpiirteiset, kuivat ja hyvässä kulmassa.

Lihaksikas kyynärvarsi. Etupolvi selväpiirteinen ja kuiva. Keskipitkät etusääret.

Keskimittaiset, joustavat vuohiset. Hyvämuotoiset kaviot.

Liikkeet energiset, suuret, joustavat, rytmikkäät, hyvä työntö takaa kaikissa askellajeissa.

Kaikki värit sallittu. Valkoiset merkit päässä ja jaloissa sallittu.

Orien ihannekorkeus: 164-169 cm
Tammojen ihannekorkeus: 160-165 cm


Tämän perusteella olen sitten arvioinut meidän frederisborg-ori Westerdals Nimbusin rakenteen VSN:n pistejärjestelmän mukaan. (0p - EVA tai 100% huono; 1p - huono; 2p - välttävä; 3p - kohtalainen; 4p - hyvä; 5p - erinomainen)

Yleisvaikutelma: 4,5p
Yleisvaikutelma on minusta hyvä: ryhdikäs, näyttävä. Varsin sopusuhtainenkin se on. Tarpeeksi kauan kun tuijotan kuvaa olen näkevinäni siinä lievää pitkärunkoisuutta ja -jalkaisuutta, mutta kokonaisuuteen se ei vaikuta häiritsevästi.

Rotuleima: 4p
Minulle ja myös Virginialle frederiksborgin rotuleima on aina ollut vähän vaikea määritellä. Osa niistä on hyvin "geneerisen" näköisiä hevosia, joskus muinoin Virginian järjestäessä leikkimielisiä rotuarvauskilpailujaan erästä frederiksborgin kuvaa luultiin jopa suomenhevoseksi. Nimbuksenkaan kuva ei nyt suoranaisesti huuda "Hei, minä olen frederiksborg!", mutta kuitenkin tuo on mielestäni varsin uskottava frederiksborgiksi, siksi neljä pistettä.

Sukupuolileima: 4,5p
Mielestäni hyvin selvä ori, on ilmeikkyyttä ja ryhtiä. Tätä kuvaa olisi vaikea uskoa tammaksi.

Pää: 4,5p
Ehdottoman hyvä pää, sopusuhtainen verrattuna muihin ruumiinosiin, ilmeikäs. Frederiksborgit eivät perinteisesti ole olleet niitä kaikkein kaunispäisimpiä hevosia, mutta jonkinlaista jaloutta on oreilta ainakin syytä olettaa ja tämä mielestäni täyttää sen vaatimuksen kyllä täysin.

Kaula: 3,5p
Pituus on hyvä, liittynyt lapoihinkin ihan kivasti (ei noista lavoista parempaakaan saa), ryhdikäs, lihaksikaskin, sopiva oriille kyllä tällaisenakin, mutta olen nähnyt joskus parempiakin. Päänliittymä jää varjoon, mutta sen perusteella mitä tästä voi muuten päätellä, siinä voisi olla toivomisen varaa, ei ole niin avoin kuin olisi suotavaa.

Etuosa: 3p
Säkä on ok, matalahko, mutta erottuu kuitenkin ja on pitkä. Ratsulle ihan kelpo esitys. Lapa on pitkä ja lihaksikas, mutta aika pysty. Nämä ovat kuitenkin vaunuhevosena aikaisemmin käytetyn frederiksborgin "tyyppivikoja" enkä rokota niistä tämän enempää.

Runko: 4p
Tämä on hyvä, on syvyyttä, lihaksikkuuttakin, ylälinja on hyvä. Ainoa, mistä voisi huomauttaa on ihan lievä avorunkoisuus. Runko on myös melko pitkä, ei pahasti (ja sekin lukeutunee noihin "tyyppivikoihin"), mutta kokonaisuus on kuitenkin sen verran kelvollinen, että neljä pistettä minulta.

Takaosa: 4,5p
Lautasen pyöreästä muodosta voidaan keskustella, mutta muutenhan takaosa on oikeastaan erinomainen. Hyvät kulmaukset, lihaksikas, lautanen on pitkä, häntä kiinnittynyt varsin nätisti.

Etuset: 1,5p
Näkyvät valaistuksen takia vähän huonosti, mutta näissä tuntuu olevan yhtä ja toista vikaa. Takanojoiset, lievästi sapelissa, pystyhkö vuohinen ja kyynärvarren lihaksikkuudessakin olisi ehkä parantamisen varaa. Säärten pituus on ok, tukevuutta mahdoton arvioida.

Takaset: 1,5p
Sääret ja vuohiset käytännössä EVA. Reisi ja koipi ovat pitkiä, lihakset mielestäni riittävät. Kintereet näyttävät asiallisilta, mutta kulmaa vaikea arvioida. Säärten pituus hyvällä mielikuvituksella ok, sääret ovat myös vankat sieltä, mistä niitä näkee edes vähän.

Yht: 35,5/50p
Selkeästi siellä kohtalaisen (30p) paremmalla puolella. Jalkojen huono näkyvyys ja ongelmat pudottavat pisteitä aika pahasti, muutenhan tuo on erittäin hyvä hevonen rakenteeltaan ja pistemäärä huitelisi helposti lähellä 40 pistettä, ehkä jopa ylikin, jos olisi oikein hyväasentoiset jalat. Mutta jakaisinko tälle CH:ta tai RCH:ta? Hyvä kysymys, mieli tekisi, koska eittämättä hyvä hevonen, mutta toisaalta taas jalkojen pisteet ovat niin alhaiset ja jalkojen sekä kuvan ongelmat ovat niin huomattavat, että olisi kyllä syytä jättää jakamatta. Pistemäärä kuitenkin on sen verran korkea, että jossain VSN-luokassa ori voisi olla melko korkealla ja jättää niukasti taakseen sellaisia hevosia, jotka ilman muuta ansaitsisivat RCH:n. Nämä ovat aina vaikeita tilanteita, kun hevoset menevät "väärään" järjestykseen: rukatako pisteitä vai antaako RCH:ita hieman "liian" avokätisesti...

–S

torstaina, lokakuuta 24, 2013

Breeders' Cup tulossa

Tämän CAS-vuoden Breeders' Cup alkaa kahden päivän kuluttua. Ilmoittelin eilen hevosiani jo mukaan, meillä on taas noita eri lähtöihin prepanneita sen verran, että vain harva BC-startti jää ihan kokonaan ilman Pink-osallistujaa. Ne ainoat taitavat olla G1-tasoiset kaksivuotiaiden lähdöt Juvenile Fillies ja Juvenile. Meidän tämän kauden paras kaksivuotias Pink Devil's Hole ei nimittäin osallistunut yhteenkään preppilähtöön ja toisaalta Devil on sprintteri.

Ja tässä esitän taas sen saman vanhan virren, joka kuuluu näin: vaikka meiltä onkin peräti 19 hevosta mukana BC:ssä, ei menestystä juuri odoteta alkuasetelmien perusteella. Meillä on niin vähän, jos lainkaan, niitä ehdottomia huippuhevosia ja ilmoitan hevosia mukaan BC-startteihin lähinnä kannatuksen vuoksi, ettei niitä jouduta perumaan osallistujien puutteessa. Joskus muistan näinkin käyneen. Ja vaikka lähdöt arvotaankin suhteutetusti, sekin menetelmä saattaa tuottaa yllätyksiä, aina ei edes se ylivoimainen ennakkosuosikki voita.

Tässä on esitelty muutamia sellaisia pinkkiläisiä, joilta voisi vaikka jopa odottaakin jotakin BC:ssä.

Pink Discreet, 2v xx-ori
Meidän toinen kaksivuotis-komeetta statistiikoilla 5: 3-1-0-1 osallistuu G2-tasoiseen BC Juvenile Turfiin. Sen lisäksi että Discreetin statistiikat ovat huippuluokkaa, se on kilpaillut hyvinkin samanmittaisilla matkoilla kuin Juvenile Turf juostaan, sen isän statistiikat eivät ole 100% kehnot ja se on vielä voittanut tänä vuonna yhden preppilähdön.

Pink Basalt, 4v xx-ori
Basalt juoksee G2-tasoisessa Turf Sprintissä. Se on tällä kaudella voittanut yhden preppilähdön, Cullamore Turf Classicin, sen statistiikat ovat kohtuulliset, isällä on jonkinlainen sijoitusprosentti ja periaatteessa suurin osa viidestä viimeisimmästä startista on mennyt kivasti, mutta kun se on juossut vähän pidempiä matkoja kuin 1000 metrin Turf Sprint.

Pink Elven Echo, 6-vuotias xx-ori
Aioin jo siirtää Elvenin eläkkeelle viimeisimmän startin eli G3-voiton myötä, mutta tässä katsellessani sen tuloslistaa totesin, että sen voisi eläköittää komeamminkin: BC Turf Sprintissä, johon se preppasi. Elvenin voittoprosentti ei ole mistään kotoisin, mutta sijoitusprosentti on karvan yli 75%. Lisäksi sen viimeisimmät startit ovat menneet hyvin, ei ole muita kuin sijoituksia ja kaikki suunnilleen samalta matkalta kuin Turf Sprint. Vanhemmista ei kannata mainita muuta kuin että isän sijoitusprosentti on jonkinlainen. Voittoon asti tällä tuskin päästään, mutta sijoituksen jos saisi, niin sekin olisi kiva.

Pink Calamity Jane, 3-vuotias xx-tamma
Calamity on stayeritamma, joka aloitti kilpailemisen vasta nyt kolmivuotiaana ja on tehnyt puhdasta jälkeä: statistiikka on komea 5: 4-0-0-1. Se preppasi Filly&Mare Turfiin voittamalla Prix Indian Runnerin, lisäksi sen isän sijoitusprosentti on hieman yli 80%, niin että tältä odotetaan jopa sitä voittoa.

Pink Cersei, 3-vuotias xx-tamma
Cersei oli kaksivuotiaana parhaita pinkkiläisiä, kauden statistiikka oli komea 9: 3-2-3-1 ja kauden kruunasi kakkossija Juvenile Turfissa. Nyt kolmivuotiaana ei ole mennyt ihan niin hyvin, takkiin tuli Kentucky Derbyssä ja Mother Goose Stakesissa, mutta muuten on ollut sijoilla ja sijoitusprosentti hipoo 90:tä. Niinpä Cersei nähdään Ladies' Classicissa ja siltä voisi jopa varovaisesti toivoa jotakin. Esimerkiksi sijoitusta. Paljonhan tietysti riippuu siitäkin, millaisia kilpasiskoja tulee mukaan.

Pink Ascari, 5-vuotias xx-ori
Ascarilla on alla BC Sprintin voitto viime vuodelta ja kovat statistiikat, mutta kaksi viimeisintä lähtöä eivät ole menneet oikein mitenkään. Silti ilmoitin sen mukaan Sprinttiin vielä kerran ja sen jälkeen ori jää eläkkeelle. Sijoitus olisi kiva juttu, voittoon en jaksa uskoa, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Golden Garden GA & Pink Anthony
Viime vuoden BC Steeplechasen ykkönen ja kakkonen. Tältä vuodelta olisi kiva saada samanlainen tulos. Mutta miten päin? Anthonylla on kovemmat statistiikat ja viisi viimeisintä lähtöä menneet paremmin. Lisäksi sen emällä on kova sijoitusprosentti. Goldenilla on kehnommat statistiikat ja viimeisimmissä starteissa olisi ollut toivomisen varaa, mutta lisänimiä antaa Cheltenham Gold Cupin voitto sekä tältä että viime vuodelta ja se viime vuoden BC Steeplechasen voitto.

–S

keskiviikkona, lokakuuta 23, 2013

Gulastra plume

Gulastra plume (plume: töyhtö, kiehkura; tässä lyhenne GP) on suhteellisen harvinainen kuvio, jossa hevosen häntä on osittain tai kokonaan valkoinen tai ainakin selkeästi vaaleampi kuin muu karva. Kyseessä on kuitenkin eri kuvio kuin rabicano, jossa valkoinen väri näkyy pienimmillään vain hännäntyvessä, mutta laajana voi levittäytyä päistärkarvaisuutena ympäri runkoa ja kaulalle asti. GP-kuvion ei tiedetä lisäävän päistärkarvaa ja se voi esiintyä hännässä niinkin, että hännän tyvi ja yläosa ovat tummat, mutta alaosassa jouhet ovat vaaleat, mikä siis poikkeaa rabicanosta. Joillain GP-kuvioiduiksi väitetyillä hevosilla on hännän lisäksi myös harja vaalentunut, mutta ovatko ne GP-kuvioisia vai jotain muita, on ainakin omasta mielestäni hieman kyseenalaista.

Niin tai näin, GP voi olla hyvinkin hankala nähdä ja tunnistaa, sehän ei esimerkiksi näy mitenkään niissä väreissä, joissa häntä on tai voi olla jo muutenkin ainakin osittain valkoinen, kuten liinajouhinen rautias, hopeavärit, kimo, voikko, tuplavoikot, ja erilaiset kirjavat. Myös hallakkoväreihin yhdistyessään pieni GP-kuvio voi jäädä huomaamatta ja tunnistamatta hallakkoväristen muutenkin kaksivärisestä hännästä. Toisinaan häntä, kuten myös harja ja joskus myös peitinkarva muuten voi haalistua esimerkiksi kesällä auringonpaisteessa ja senkin voi teoriassa sekoittaa GP-kuvioon. Ja jotta asia olisi vieläkin hankalampi, ainakin yksi lähde väittää, että GP näkyy parhaiten nuorella hevosella ja hännän väri voi tummua iän myötä.

-- 2.3.2022: Seuraava kappale sisältää vanhentunutta tietoa. Arabeilta ei tiettävästi ole löydetty sabinoa (SB1), mutta sen sijaan muutamia W-geenin muunnoksia. Näihin kuitenkaan ei olla yhdistetty Gulastra Plume -kuviota.
(GP-kuviota ei tiettävästi ole tutkittu tieteellisesti lainkaan toistaiseksi ja siitä tiedetään kovin vähän. Sen on epäilty olevan mahdollisesti jonkinlainen hyvin minimaalinen sabinokuvio. Tämä epäilys saattaa johtua siitä, että GP:tä esiintyy arabeilla ja arabeilla tunnetusti ei esiinny muita kirjavuuskuvioita kuin sabinoa. Sabinohan on osoittautunut hankalaksi väriksi, kun sabinon näköisiä kuvioita voi ilmeisesti aiheuttaa useampi kuin yksi geeni ja variaatiot ovat suuria. Valkohäntäinen Gulastra plume voisi hyvin mennä tähän kategoriaan myös. Lisäksi useilla suht selkeästi GP-kuvioisilla hevosilla on jaloissa ja päässä valkoisia merkkejä, ei ehkä aina niin laajoja, että niitä perinteiseksi sabinoksi uskoisi, mutta kuitenkin.)

Itse tosin huomasin tässä netistä löytyviä – valitettavan harvoja – GP-kuvia selaillessani, että ainakin joissain kuvissa GP:ksi väitetty vaaleahäntäinen hevonen on samalla myös villiruunikko ja sama toisin päin: joillain villiruunikoilla näyttäisi olevan vaaleampaa väriä hännässä, toisinaan myös harjassa. Osa villiruunikoista kuitenkin on mustajouhisia enkä toisaalta itse tunne villiruunikkoa sen paremmin, että voisin mennä väittämään sen mahdollisesti aiheuttavan jouhien vaalenemista.

Gulastra plume -kuvio on saanut nimensä Gulastra-nimiseltä arabioriilta (Astraled - Gulnare; Rodan), joka itse oli tummahko rautias ilman GP-kuviota, mutta jonka jälkeläisissä on väitetty olevan jonkin verran GP-kuvioituja hevosia. Itse en ole tätä väitettä tutkinut, Gulastra oli syntynyt vuonna 1924, sen jälkeläisten kuvia on kovin vähän saatavilla, kaikki mustavalkoisia ja niistä jälkeläisistäkin jonkinlainen osa on kimoja. Vanhoista arabeista löytyi ainakin pari kappaletta, jotka voisivat vaatimattomien kuvien perusteella olla GP-kuvioisia: tammat Rose Of Sharon ja Riyala (i. Astraled), mutta niitä varmasti löytyisi enemmänkin, jos vain jaksaisi kaivaa. GP-kuviota esiintyy myös englantilaisilla täysiverisillä, joten Gulastralla tuskin on mitään tekemistä kuvion alkuperän kanssa, Gulastran aikaan ei täysiverisiin enää risteytetty arabia (olettaen että täysiveristen GP-kuvio olisi lähtöisin arabeilta). GP:tä on sanottu esiintyvän arabien ja täysiveristen (ja näiden peruina myös puoliveristen) lisäksi ainakin welsheillä ja clydesdalenhevosilla.

Lopuksi vielä muutama kuvalinkki.

  • Vocas: McLain Wardin ratsastamalla Vocasilla (Hors La Loi II - Musterd M; Voltaire) on hännässään selkeä valkoinen alue, mutta tyvi taas on tumma. Vocas muuten on tummanrautias, vaikka tässä kuvassa voisi mennäkin ruunikosta. Googlen kuvahaulla Vocasista ja sen hännästä löytyy muitakin hyviä kuvia.
  • Tunnistamaton täysiverinen: tässä on myös hyvin selkeä esimerkki Gulastra plumesta.
  • Tunnistamaton hevonen: ainoa tietämäni kuva mustasta hevosesta, jolla on GP-häntä tai ainakin sen näköinen.
  • Majodian Desert Flower: varsakuvassa häntä on selkeästi vaalea, mutta myöhemmin tamma on hyvinkin mustajouhinen. Myös villiruunikko. Voisi olla GP.

Lähteet:

–S

tiistaina, lokakuuta 15, 2013

Noki-kuvio

Toistaiseksi väriaiheita on toivottu edelleen tuossa sivupalkin kyselyssä, joten annetaanpa tulla sitten sitä lajia. Tällä kertaa aiheena on kuvio, joka tunnetaan englanninkielisissä maissa nimellä sooty (nokinen) tai smutty (likainen) ja josta näkee Suomessa yleisimmin käytettävän nimeä noki-geeni, nokikuvio tai nokisuus, joita käytän myös tässä tekstissä.

Hevosten noki-kuvion aiheuttavasta geenistä tai geeneistä ei tällä hetkellä vielä tiedetä oikein mitään. Yksinkertaisuuden vuoksi sen on oletettu olevan yksi geeni, mahdollisesti dominoiva, mutta ainakin hiirillä nokisen värityksen aiheuttava geeni on ilmeisesti polygeeninen eli sen aiheuttaa useamman kuin yhden geenin kombinaatio. Koirissa vastaavan näköiset värit ovat mahdollisesti resessiivisiä. Myös hevosilla on tehty vähän tutkimusta nokigeenin periytymistä ja se vaikuttaisi olevan enemmän resessiivisen kaltainen, mutta kuten sanottu, siitä tiedetään vielä varsin vähän ja niinpä käytän toistaiseksi tässä tekstissä ihan vain yksikkömuotoa nokigeeni.

Nokikuvio lisää tummaa/mustaa väriä hevosen karvaan, yleensä rungon yläosiin, kuten säkän kohdalle, kaulaan, selkälinjalle, osin päähän. Vatsapuoli ja jalat jäävät yleensä vaaleammiksi, perusvärin sävyisiksi. Kuvion koko voi vaihdella, se voi olla tumma laikku säkän kohdalla tai hevonen voi olla pääosin tumma ja vaaleampaa väriä on vain jaloissa ja ehkä päässä. Se voi aiheuttaa myös papurikkokuviointia. Joidenkin lähteiden mukaan se voisi myös aiheuttaa tasaisen tumman värin ja näin ollen esimerkiksi tummanrautiaat voisivat olla nokikuvioisia, mutta tästä ei ole vielä varmuutta. Joskus harvoin nokikuvio saattaa aiheuttaa brindlen kaltaista kuviointia (pystyraitoja) tai tummempia laikkuja. Luonnollisestikaan nokikuvio ei näy mustassa värissä ja rautiaassakaan sitä ei näe ainakaan samanlaisena ruunikossa ja ruunivoikossa. Voikossa nokikuvio voi näkyä toisinaan hyvinkin voimakkaasti ja tehdä voikosta jopa tunnistamattoman. Gin on sivunnut tätä aihetta ainakin yhdessä blogikirjoituksessa: Kysy oikein hevosen väriä!

Nokikuvio ei ole aina erityisen selkeä, mutta toisaalta "perinteistä" nokikuviota ei helposti sekoita mihinkään muuhun. Kannattaa kuitenkin huomata, että mustanruunikko väritys ei ole nokigeenin aiheuttama, vaan sen geenitausta on selvitetty ja se aiheutuu A-geenin variaatioista. Hallakkoväreillä on toisinaan muuta ruumista tummempi pää ja ainakin vuonohevosilla on joskus sään kohdalla tumma laikku (ns. grep), joka muistuttaa hieman aasinristiä, mutta ei ole selkeä juova vaan laikku, mutta on epäselvää, onko näillä yhtään mitään tekemistä nokikuvion kanssa vai ovatko ne hallakkogeenin aiheuttamia kuvioita. Joskus harvoin nokikuvion voinee sekoittaa hopeanruunikkoon, koska nokigeeni aiheuttaa hopeaväreille tuttua papurikkokuviointia ja toisinaan se saattaa lisätä tummaa väriä myös hevosen polviin ja kintereisiin.

Sitten kuviin. Ensin muutamia esimerkkejä minun mielestäni selkeistä nokikuvioista:

  • tekke-tamma Gin Zyta on selkeä esimerkki nokikuvioidusta ruunikosta. Erityisesti säkän kohdalla oleva musta laikku tuntuu olevan hyvin tyypillinen, mutta tällä näkyy tummaa väriä muuallakin, tosin minulle on epäselvää, onko tuo koiven ja kyynärpään yli nouseva musta väri nokikuvion aiheuttamaa vai onko kyseessä ihan vain "pitkäsukkainen" ruunikko. Epäilen kyllä nokikuviota.
  • tekke-tamma Gin Wieslava on vähemmän selkeästi nokikuvioinen, mutta ainakin minusta tämäkin vielä on aika selvä nokikuvio. Jos tarkkaan katsoo, voisi hevosen selässä kuvitella menevän tumman siiman, joka sekin voi olla nokigeenin aiheuttama.
  • tekke-tamma Gin Tenerezzan rungossa näkyy sitä papurikkokuviointia.
  • tekke-tamma Gin Milizan "viitta" on hyvin tyypillinen, oikea oppikirjaesimerkki nokikuviosta ruunikolla.
  • tekke-tamma Gin Felinan kuviointia pitäisin myös hyvin tyypillisenä, vaikka selän kohdalla tummaa väriä on hyvin vähän.
  • cleveland-ori Heron Ionilla näkyy myös varsin selkeä nokikuvio ja se on varsin yleinen clevelandinruunikoilla.
  • tekke-ori Gin Feofililla on hyvin selkeä ja suht laaja nokikuvio.
  • tekke-ori Gin Bratumil on merkitty mustanruunikoksi, mutta mielestäni se kuitenkin on enemmän erittäin laajasti nokikuvioinen ruunikko.
  • tekke-tamma Quiero's Poladia on oikea malliesimerkki laajsti nokikuvioidusta ruunivoikosta.
  • tersk-tamma Marfa Ion on myös hyvä esimerkki suht tummasta, papurikkokuvioisesta nokikuviosta.


Tässä kuvia hevosista, joiden nokikuvio ei ole niin selkeä ja tyypillinen, mutta joiden epäilen olevan nokikuvioisia myös:

  • tekke-tamma Gin Salomen kuvio on varsin erikoinen, mutta tuokin saattaisi olla nokikuvio.
  • tekke-ori Gin Stiva, nokikuvio vai ei? Hyvä kysymys, mutta veikkaisin nokikuviota kyllä, vaikkakin se on hyvin haalea.
  • tekke-tamma Gin Roxellen kuvio on myös vähän eksoottinen. Säkän laikku on ihan normaali, mutta tuo tummempi pää ei ole hirveän tyypillinen. Jos kyseessä ei olisi ahaltek, epäilisin hallakkoväriä.
  • tersk-ori Miervaldis Ionin (kuvassa arabiristeytys) väritys on kovin outo ollakseen nokikuvio, mutta toisaalta nokikuvio voi joidenkin lähteiden mukaan aiheuttaa toisinaan hallakkoa matkivia seepraraitoja jalkoihin, kuten tällä. Selässä tai muutenkaan ylälinjalla tälläkään ei ole tummaa väriä, joten on hieman kysymysmerkki, onko tämä nokikuvio vai ei. Itse veikkaisin, että voisi vaikka ollakin huolimatta siitä, että tumma väri on vähän väärissä paikoissa.
  • exmoor-ori Donnchad Ion: sooty vai sittenkin pangaré? Vai ehkä molemmat? Totta kyllä, pangaré aiheuttaa usein kyllä vaaleamman värityksen jopa ruunikoilla (rautiaallahan pangaré parhaimmillaan vaalentaa jalat ja mahanalusen kokonaan valkoisiksi) kuin mitä tällä on, mutta toisaalta pangaré on hyvin tyypillinen exmooreilla, nokikuviosta taas ei ole niin varmuutta, mutta nähdäkseni nokikuvio ei ole erityisesti rotuun sidottu vaan sitä esiintyy näemmä vähän kaikilla.

Ja tässä sekalaisia kuvia epäselvistä tai oudoista tapauksista tai tiettävästi ei-nokikuvioisista, mutta jotka saattavat näyttää vähän joltain sinne päin olevalta:

  • tekke-ori Gin Pravda: voisiko nokikuvio näkyä kimossa? En tiedä, mutta epäilen että ei. Kimoutumisvaiheessa on suht normaalia, että hevosen karvassa näkyy papurikkokuviointia ja että osa hevosesta on tummempaa väriä kuin muut osat. Vaikka eihän sitä tietysti tiedä, jos nokikuvio yhdistettynä kimoon aiheuttaa nämä, mutta nykytutkimus ei ole tällaisesta tietoinen.
  • FWB-ori Suprant Dustilla on paljon tummaa papurikkokuviota ja jaloissa muutenkin tummaa sävyä, mutta koska tuo yläselkä on oikeastaan vaaleita aluetta, niin mielestäni tämä on nokikuvioksi hieman outo: se on väärin päin.
  • FWB-tamma Macanei on merkitty tummanruunikoksi, mutta onko kyseessä tumma ruunikko (mahdollisella nokikuviolla) vai mustanruunikko, sitä on erittäin vaikea sanoa valokuvasta tai muutenkaan.
  • nf-ori Alexander Fleming Ion: tämän värisiä hevosia jotkin lähteet väittävät nokikuvioisiksi rautiaiksi vedoten siihen, että nokikuvio voi aiheuttaa myös tasaista tummaa väriä, mutta asia ei ole lainkaan varma.
  • RBSH-ori Trojan Ion: voisiko tässä olla nokikuvioinen raudikko? Ehkä, mutta kuten sanottu, on toistaiseksi epävarmaa miten nokikuvio näkyy rautiaassa.
  • tersk-ori Cheka GA on kokolailla samannäköinen kuin Trojan.
  • issikka-ori Brellir frá Teigaholti on tummahko ruunihallakko, jolla on sään kohdalla tummempi laikku, kokonaisuudessaan tumma pää ja näiden lisäksi tummempaa sävyä myös takaosassa. Ovatko nämä kaikki vain hallakkogeenin aikaansaannoksia vai yhtyykö tässä hallakkoon myös nokikuvio? Maatiaisjärjellä ajatellen sen ei pitäisi olla mahdotonta, mutta tässä on nyt kysymysmerkkinä se hallakko.
  • saddlebred-ori Supergiant Ion on yksi niitä harvoja hevosia, joissa en näe yhtään mitään merkkejä nokikuviosta. Nimittäin kun tarpeeksi noita hevosten kuvia selailee, alkaa nähdä tummempaa sävyä lähes jokaisella. Mutta tässä siis ilmeisen "nokivapaa" voikko.

Kuten listasta näkyy, nokikuvio tai jokin sen näköinen tummempi kuvio on varsin yleinen hevosilla ja sitä esiintyy jotakuinkin kaikilla roduilla, yllälistattujen lisäksi myös esimerkiksi arabeilla, kaspianponeilla, suomenhevosilla ja islanninhevosilla. Sen voi siis olettaa olevat hyvinkin vanhaa perua.

Lähteet

–S

maanantaina, lokakuuta 14, 2013

Prix de l'Arc de Triomphe CAS30

Kuluvana CAS-vuonna on taas saatu pidettyä yhdet merkittävät arvokisat, nimittäin kaksipäiväinen Prix de l'Arc de Triomphe. Poikkeuksellista muihin arvokisoihin verrattuna on se, että Triomphessa on aina tarjolla muutama G1-lähtö myös arabialaisille. Noin muuten on lähtöjä täysiverisille, osa suhteutettuja, osa normaaleja.

Meiltä oli perinteiseen tapaan useita hevosia mukana molempina päivinä, mutta kaikkiin lähtöihin ei liiennyt sopivaa hevosta. Sijoituksia ja voittoja tuli ihan kivasti, joten saan olla ihan tyytyväinen tuloksiin. Tässä lyhyt katsaus meidän hevosten saavutuksiin.

Ekan päivän aloitti kaksivuotiaiden mailin maiden-lähtö. Osallistujia oli viisi, joista kaksi meiltä. Farleighin Cocoabean Feig voitti, meidän Pink Dakar oli toinen ja uransa tässä startissa aloittanut Pink Disco Fever oli neljäs.
G2-tasoiseen, pitkän matkan Prix Alternateen ei meiltä ollut osallistujia, kuten ei seuraavaankaan lähtöön, G3-tasoiseen 2400 metrin Prix Laukkajaokseen.
Sen sijaan Storm Maker Memorialissa (G1) meiltä oli mukana kaksi hevosta, nelivuotias ori Pink Bogeyman oli toinen yhdeksän hevosen lähdössä, mutta tamma Pink Broken Road taipui viimeiselle sijalle.
Prix Indian Runnerissa (G2) tuli päivän ensimmäinen voitto ja erittäin toivottu sellainen: kolmivuotias Pink Calamity Jane voitti sen suvereenisti, preppasi näinollen myös BC Filly&Mare Turfiin sekä pääsi etenemään G2-lähdöistä G1-tasolle. Minulla ei ole tässä nyt saatavilla Janen tuoreimpia statistiikkoja, mutta sillä on vain 5-6 starttia nyt takana ja suurimmasta osasta on voitto, joten se tulee olemaan kova sana Breedersissä. Loistavaa!
Seuraava startti, Prix Au Revoir ZZZ (G2) oli myös preppilähtö. Meidän Pink Bequerel tuli lähdössä toiseksi ja preppasi näinollen BC Turf Mileen. Mukana oli myös Pink Bogota, mutta se jäi sijalle 5.
Päivän toinen voitto tuli Prix Velvety Blackistä (G2), jonka voitti meidän Pink Beryl ja sai samalla myös paikan BC Turfiin.
UG-lähtö Abaque Memorial jouduttiin perumaan ja jossain vaiheessa olin katsovinani, että päivän päättävä arabitammojen G1 Arabian Sim Breeders' Challenge olisi peruttu osallistujien puutteessa, mutta siihen kuitenkin kolme hevosta tuli, meiltä Kabala Serafina, joka ikävä kyllä saalisti sen viimeisen sijan.

Toisen päivän ensimmäiseen lähtöön meiltä ei löytynyt hevosia (en tiedä, miten meillä ei ole noita korkeammilla tasoilla kilpailevia stayereita juuri lainkaan?), mutta toinen lähtö, Prix King of the Storm (G1), sai taas melkein Pink-voittajan, kun Pink Arctic sijoittui kakkoseksi kahta vuotta nuoremman Daymor Comanchen jälkeen. Pink Blonde sijoittui viidenneksi.
Sitten vuorossa oli ensimmäinen suhteutettu arvonta, G2-tasoinen kaksivuotiaille tammoille avoin Sim Criterium des Pouliches, joka oli samalla preppilähtö myös BC Juvenile Turfiin. Meillä ei tänä vuonna ole yhtään G2-/G1-tasolla kilpailevaa kaksivuotiasta tammaa, joten meiltä tämä jäi väliin.
Neljäs lähtö oli suhteutettu G1-tasoinen Grand Sim Criterium, avoin kaksivuotiaille ja sen vei nimiinsä aiemminkin hehkutettu Pink Discreet. Voitto oli kiva yllätys, koska kahdesta viime lähdöstä sillä on alla kolmossija eikä se ollut mikään ylivoimainen ennakkosuosikki numeroidensa perusteella. Alkuasetelmissa Discreetillä oli 11 nimeä ja Flaming Heart SNAKilla 10 nimeä. Flaming Heart SNAK kuitenkin taipui pahoin sijalle 4.
Seuraava lähtö oli kolmivuotiaille ja vanhemmille tammoille avoin HolyCat Memorial (G1), jossa meidän Pink Being Zoe Barnes sijoittui kolmanneksi ja preppasi BC Filly&Mare Turfiin.
Varsinaiseen päälähtöön, 2400 metrin G1-tasoiseen Prix de L'Arc de Triompheen ei meiltä ollut yhtään hevosta, mutta sitä seuraavaan arabialaisten suhteutettuun Arabian Sim World Cupiin (G1) meiltä liikeni peräti kaksi hevosta, oriit Narza Gehir ja Roshnara Madheen. Madheen oli kolmen hevosen lähdön altavastaaja ja Gehir yhdessä Dean omistaman Kiamyn kanssa ennakkosuosikkeja samalla nimimäärällä, mutta niin vain kävi, että Madheen voitti ja Gehir oli kolmas.
Päivän päättäviin Prix Mimeen (G1) ja Oré Memorialiin (UG) ei meiltä ollut hevosia, jälkimmäinen itse asiassa peruttiin kokonaan.

–S

perjantaina, lokakuuta 11, 2013

Yleisökysymys: mitä haluaisitte blogista lukea?

Nyt kuulkaas kun blogilamasta on suht pysyvä suhdanne, niin pistänpä pystyyn kyselyn. Se tulee myös sivupalkkiin, mutta eritoten kaipailisin kommentteja tähän postaukseen, koska teillähän voi olla jotain sellaisia ideoita, joita en ole itse osannut edes ajatella. Niistä meinaan on todella pulaa!
Tosin tätä samaa kehitystä on ollut näkyvissä myös muissa blogeissa, moni tuossa sivupalkissa oleva blogi ei ole aikoihin päivittynyt ja toisaalta olen ollut huomaavinani jonkinlaista laskua myös meidän blogin kävijämäärissä (mikä tietysti suoraan johtuu blogin kehnosta aktiivisuudesta).

Tässäpä muutama kysymys herättämään ajatuksia ja toivottavasti keskusteluakin. Kaikkiin ei todellakaan ole pakko vastata eikä tarvitse vastata lainkaan, mutta jos on jotain muita ajatuksia blogeista, bloggaamisesta yleensä tai erityisesti meidän blogeista, niin antaa tulla vain.

1. Tarvitaanko virtuaaliblogeja enää? Onko aika ajanut niiden ohitse? Olisiko jokin muu tapa/kanava parempi?
2. Mitä haluaisit noin yleensä lukea blogista?
3. Kiinnostaako virtuaalinen laukkaurheilu ja erityisesti meidän hevosten uutiset, pärjäämiset sun muut? Olisitko enemmän kiinnostunut lukemaan yleisiä laukkauutisia, jotka koskisivat laukkaurheilua yleisemminkin (toivottavasti et, koska minusta ei ainakaan ole niiden kirjoittajaksi...)
4. Hevosten väreistä ja genetiikastakin on blogissa kirjoitettu paljonkin. Vieläkö aihepiiri kiinnostaa? Millaisia väriasioita haluaisit lukea?
5. Myös meidän hevosten nimistä on kirjoitettu jonkin verran, ne ovat minulle ja meille toinen tärkeä asia värien lisäksi. Kiinnostaako aihepiiri?
6. Kuvat ovat sitten kolmas asia, jotka ovat meidän virtuaalielämän top 3 -listalla värien ja nimien lisäksi. Kiinnostavatko kuva-aiheiset postaukset? Millaisia kuvapostauksia haluaisit lukea?
7. Rotuesittelyitä? Rakennearvosteluita? Sukuesittelyitä?
8. Pitäisikö meidän esitellä enemmän muita talleja? Tarjoilla linkkivinkkejä ja kirjoittaa (lyhyitä) esittelyitä enemmän kuin nyt eli kuukauden tallin esittelyssä? Pitäisikö esitellä muitakin linkkejä, hevos- tai it-aiheisia?
9. Satuilu-postauksia on kirjoitettu vain muutama, kiinnostaisiko näitä lukea, entäs valmennuksia?

–S

keskiviikkona, lokakuuta 02, 2013

Valmennusteksti

Reilu vuosi sitten kirjoittelin russikuvaa vastaan kouluvalmennuksen Harlakan omistamalle, tuolloin varsin nuorelle connemaraori Scamall Caoimhínille eli Kamulle. Jotta valmennusteksti ei aikojen saatossa joudu kateisiin syystä tai toisesta, kirjoitan sen nyt tähänkin.


Kouluvalmennuksen aiheena tänään on siirtymiset. Alkunverryttelyn Rachin ja Kamu saivat tehdä omine nokkineen, katselin ratsukon menoa kentän laidalla. Kamulla näyttäisi olevan suhteellisen kivat askellajit ja kuuliaiseksikin sitä on etukäteen mainostettu, mutta keskittymisessä ratsastajaan on vähän parantamisen varaa ja siinä se kuuliaisuuskin sitten kärsii. Siirtymiset vaativat kuuliaisuutta, joten jospa tämä valmennus vähän parantaisi sitä puolta.

Kun verryttely oli hoidettu, pyysin ratsukkoa siirtymään keskiraviin ja ratsastamaan pitkän sivun keskellä kymmenmetrisen voltin. Tarkoitus oli saada poni taipumaan nätisti ja se onnistuikin. Voltin jälkeen palattiin kaviouralle ja pyysin Rachinia kokoamaan ravia hieman. Kamun koulutustaso ei yllä vielä kouluhevosmaiseen koottuun raviin, mutta tarkoitus olikin saada poni astumaan hieman paremmin alleen ja kulkemaan vähän ryhdikkäämmin.

Muutama ensimmäinen askel näyttikin ihan hyvältä, mutta sitten Kamu alkoi vastustella ja pyysin siirtymään takaisin keskiraviin. Vähän ajan päästä pyysin ratsastajaa kokoamaan ravia parin, kolmen askeleen ajaksi ja ratsastamaan sitten taas pidemmässä muodossa ja sitten taas kokoamaan ja taas pidentämään. Tämä sujuikin jo varsin mukavasti eikä Kamun vastusteluista ollut tietoakaan. Kokoaminen ei ole helppoa nuorelle hevoselle, jonka lihaksisto ei ole vielä kehittynyt niin pitkälle, joten kootussa muodossa ei saa ratsastaa liian kauaa, muuten seuraa vastustelua. Kun muutaman askelen kokoaminen sujuu, voidaan matkaa pidentää vähitellen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ratsastettu kootummassa muodossa kuin muutamia askeleita kerrallaan ja kun se sujui hyvin, annoin ohjeeksi siirtyä käyntiin ja antaa Kamulle pitkät ohjat.

Kun Kamu oli rentoutunut käynnissä, pyysin ratsastajaa ottamaan ohjat ja siirtymään keskikäyntiin. Pitkällä sivulla pyysin siirtymään lisättyyn käyntiin ja lyhyelle sivulle tultaessa taas keskikäyntiin. Pitkät käyntiosuudet kuitenkin tylsistyttivät Kamua, joten pyysin siirtymään käynnistä raviin ja muutaman askeleen jälkeen laukkaan. Tässä vaiheessa ei ole niin väliä, nouseeko juuri haluttu laukka, kunhan laukka nousee. Sitten taas siirtyminen raviin ja muutaman askeleen jälkeen käyntiin. Siirtymisten laadun tuli olla hyvä eli poni ei "kaadu" etupainoisena käynnistä raviin tai ravista laukkaan eikä siirtymisiä alaspäin hoideta pelkästään ohjista pidättämällä. Tätä tehtiin muutaman askeleen välein muutama kerta ja vähitellen piti alkaa nousemaan myös se halutun puoleinen laukka. Kamulla ei ole näemmä mitään ongelmaa nostaa juuri oikeata laukkaa, joten sitä ei tarvinnut hioa sen enempää. Myös ratsastajan istunta- ja pohjeavut olivat kohdillaan eli siirtymiset olivat nähdäkseni niin laadukkaita kuin tämän tasoisella ponilla voi olla.

Lopuksi harjoiteltiin vielä pysähdyksistä suoraan raviin lähtöä ja pysähtymistä suoraan ravista. Ne eivät toimi ihan vielä moitteettomasti, väkisin tahtoi tulla käyntiaskel tai pari väliin, mutta tätä saatiin korjattua apujenkäyttöä neuvomalla. Ihan vielä silläkään ei päästy täydelliseen lopputulokseen, mutta aika kelvolliseen kuitenkin. Siitä on hyvä jatkaa. Valmennus oli tällä kerralla tässä, taputukset, kiitokset ja Kamun loppujäähdyttely.

–Gin

tiistaina, lokakuuta 01, 2013

Esittelyssä kuukauden valinnat

Lokakuussa esille pääsevät ukrainanratsuhevosori Ikhar Eton, quarter-tamma Queen Lena Ion ja talleista Special Ring


Ikhar Eton oli löytyessään todellinen lottovoitto. Yrittäkääpäs itse löytää suvullinen ukrainanratsuhevonen, jos jätetään Ionic huomiotta. No jaa, saahan niitä tietysti Trzebielinosta nykyisin, mutta niin tai näin, erisukuinen ukrainalainen on sen verran eksoottinen löydös, että pakkohan se oli korjata talteen. Ja komea ori tuo onkin!

Ikhar hankittiin meille siitoshevoseksi, kuten yleensä kaikki meille ostetut hevoset. Vielä se ei kuitenkaan ole päässyt tammoja astumaan, mutta se toki ei johdu tammojen puutteesta vaan siitä, että viime aikoina ukrainalaiset ovat jääneet vähän venäjänratsuhevosten jalkoihin. Siitä huolimatta jo yksinomaan Ionicista löytyy ainakin neljä oman rodun tammaa, jotka ovat suvultaan sopivia Ikharille, ja vielä useampi, jos ei jaksa välittää sukujen tasaisuudesta. Voin siis povata oriille vähintäänkin kelvollista tulevaisuutta yhtenä Ionicin ukrainalaisjalostuksen tukipylväänä.


Queen Lena on ihan meidän uusimpia tulokkaita (juu, olen nyt vasta tekemässä alkuvuoden kasvateille sivuja). Sen isä myytiin vastikään ja sen väri muuttui siinä hötäkässä voikosta rautiaaksi, joten Lena ei voinut olla tuplavoikko, mutta yksinkertainen voikko kuitenkin, kun emä taas on tuplavoikko.

Vaikka Ionic ei kaiketi alkuaikojen jälkeen ole juuri quarter-kasvattajana profiloitunut, on Lenan suku lähestulkoon kokonaan lähtöisin Ionicista ja Pinkistä. Vain emänisä Fiftysomething on kotoisin muualta, lopettaneesta Ameliesta. Isänemä Ace Queen GA oli alunperin pinkkiläinen, mutta kun laukkaura ei oikein napannut, niin tamma tuli Ioniciin siitoskäyttöön.


Special Ring on erikoistunut kilpailuttamaan ja kasvattamaan ratsutäysiverisiä. Tällaisia talleja ei viime vuosina ole ihan tuskaksi asti ollutkaan, itse asiassa päinvastoin. Ratsutäysiverisiä kasvatetaan kyllä jonkin verran, mutta yleensä ne ovat puoliverijalostuksen jonkinlainen sivujuonne. Niin meilläkin, vaikka aikojen alussa Ionicissa oli ihan kunnon jalostustakin, josta on vielä rippeet jäljellä. Mutta pitkäsukuisen ratsutäysiverisen löytäminen alkaa olla yhä hankalampaa.

Ring on ollut Ionicissa nyt kovasti tapetilla, kun ostin sieltä edellämainitun pitkäsukuisen ratsutäysiverisen, tamma Nenebith Ringin. Sen sukutaulu kertoo, miksi Ringin jalostustoiminnalle pitää nostaa hattua. Tammalla on isän puolelta 5 polvea sukua ja emän puolelta 4, isän suvusta lähes puolet on Ringin omia hevosia ja emän suku on 75-prosenttisesti ringiläistä. Tästä voi tehdä pari johtopäätöstä: kantahevosia on tajuttu keksiä tarpeeksi, niitä on käytetty jalostuksessa riittävästi ja tallin omistaja ei nähtävästi pelkää pitkiä sukuja. Miten moni muu talli voi kehua itseään näin?

Toki kaikki Ringin hevoset eivät ole näitä pitkäsukuisia, itse asiassa kovin harva, kun hevoslistaa katsoo. Mutta joka tapauksessa valikoimaa riittää ja suosittelen Ringiä lämpimästi jokaiselle puoliverikasvattajalle, joka etsii omiin hevosiinsa uutta linjaa ja täyttä verta.

–S