Ionicin kasvatusrotujen historia

Edellisessä, kalliovuortenhevosia koskevassa postauksessa tulin maininneeksi sen olevan yksi niistä harvoista roduista, joita Ionicissa on kasvatettu aivan alusta lähtien ja joiden kasvatusta ei ole koskaan edes suunniteltu lopetettavan. Tässä postauksessa aion esitellä tätä Ionicin kasvatusrotujen historiaa vähän enemmänkin.

Alkutilanne Ionicia perustettaessa vuonna 2004 oli se, että Virginia oli valinnut kolmisenkymmentä rotua kasvatettavaksi, suurin osa niistä harvinaisia. Lista näytti silloin tältä:

• Ahaltek
• Alter real
• Amerikanponi
• Angloarabi
• Appaloosa
• Arabi
• Azteca?
• Clevelandinruunikko
• Criollo
• Englantilainen täysiverinen
• Falabella
• Frederiksborg
• Irlannintyöhevonen
• Kalliovuortenhevonen
• Kanadanhevonen?
• Knabstrup
• Morgan
• Mustangi
• Oldenburg
• Pintabian
• Quarter
• Saddlebred
• Shagya
• Tennesseenwalker
• Terskinhevonen
• Trakehner
• Welsh B
• Welsh cob
• Welsh part-bred
• Ylämaanponi

Kuulostaa aika tutulta, vai mitä? Niin minustakin, vain harva noista roduista on jäänyt kokonaan syrjään näin 16 vuoden perspektiivillä. Mutta, ehkä yllättävääkin, kovin harva noista on sellainen rotu, josta ei olla koskaan oltu luopumassa. Ne rodut ovat arabi, knabstrup, kalliovuortenhevonen ja terskinhevonen. Niin ja tietysti ahaltek, joka kuitenkin 2006 siirtyi omaan talliinsa ja sen kasvatusta ei olla koskaan lopetettu, vaikka on pakko tunnustaa, että vähän se on lapsipuolen asemassa ollut viimeiset 10 vuotta tai silleen...

Mikä noista neljästä rodusta sitten tekee niin erityisen, että niistä ei koskaan olla haluttu luopua? Vaikea sanoa, en kyllä oikein keksi siihen syytä. Tai siis syitä kyllä löytyy, mutta samat syyt sopiva moneen muuhunkin rotuun enkä keksi oikein sitä, miksi ne näillä vaikuttaisivat ja toisilla ei.

Knabstrupien ja terskien kanssa Virginialla on ollut historiaa ja tärkeitä hevosia jo ennen Ionicia. Minäkin osaan nimetä knabstrup-ori White Speedsterin ja tersk-ori Dopizan, joita Virginia muistelee edelleen lämmöllä. Kumpikin on myös harvinainen rotu virtuaalimaailmassa, knabstrup ehkä enemmän sillä en muista niillä koskaan olleen toista vähänkään isompaa kasvattajaa Ionicin lisäksi. Terskien kanssa on sentään puljanneet Kerppa ja Cendarle.

Arabeilla syy voi olla kuvien helppo saatavuus ja rodun kauneus. Tekisi mieli myös sanoa, että niiden jalostus on helppoa kun niitä löytyy paljon muiltakin omistajilta, mutta ulkopuolisia arabeja on vuosien mittaan käytetty meidän jalostuksessa lopulta tosi vähän hevosten määrään nähden.

Se, että mikä on tehnyt kalliovuortenhevosesta sitkeästi tallilla pysyneen rodun, on mysteeri. No, onhan se omalla tavallaan kaunis rotu (kaikki ovat kun oikein ajatellaan), nimiä on helppo keksiä (kuten muillekin englanninkielisistä maista kotoisin oleville roduille), erikoisvärejä löytyy (on niitä muillakin roduilla) ja harvinainenkin se on (edelleen: aika moni muukin rotu on). Kalliovuortenhevostenkin kanssa olemme joutuneet olemaan melko yksin, mutta vuosien mittaan on virtuaalimaailmassa kuitenkin pyörinyt pienehköjä kasvattajia ja jonkin verran löytyy ulkopuolisia kantahevosia.

Englantilainen täysiverinen on tässä suhteessa vähän rajatapaus. Se ei missään näy, mutta muistikuvat ovat selvät meillä molemmilla: senkin suurimittaisesta jalostuksesta piti luopua joskus 2007-09 tienoilla. Tiedostimme kyllä että se on arvokas rotu kaikenlaisessa risteytysjalostuksessa, joten emme ajatelleet siitä ihan kokonaan luopua. Tarkoitus oli kaiketi pienentää sen kasvatusta, ei ehkä lopettaa kokonaan ja eipä se ole koskaan kokonaan loppunutkaan. Aikamme kituutimme sen kanssa, mutta totesimme ettei siitä mitään tule ja ei kun täysi hönkä päälle vain.

RBSH saattaa myös kuulua niihin rotuihin, joita on kasvatettu aina. En ole kuitenkaan listannut sitä tuohon ylös sen takia että sitä ei ole ollut mainittuna niissä vanhoissa rotulistoissa, joita löysin. Virginiakaan ei osannut tarjota vastausta, aika hapertaa muistikuvat itse kullakin. On kuitenkin mahdollista, että RBSH oli pitkän aikaa sellainen "sivutuote": ei varsinaisesti ollut kasvatusrotu, mutta niitä kasvatettiin kuitenkin koska kantarotuja löytyi (xx, x, tersk ja ahaltek ainakin, satunnaisesti muitakin venäläisiä) ja tallissa saattoi olla Marinean peruina tai muuten vain joitakin RBSH:ita. Eihän niitä kasvatusrotuja olla koskaan kiveen hakattu millään tavoin, että vain tiettyjä rotuja kasvatettaisiin ja muista roduista ei syntyisi ikinä varsan varsaa. National Show Horse taitaa olla toinen samanlainen rotu, niitäkin on lähes joka vuosi syntynyt vähintään jokunen.

Noista alkuperäisistä kasvatusroduista muutama on sellainen, että niitä piti kyllä kasvattaa, mutta homma ei lähtenyt koskaan lentoon tai ainakin tyrehtyi varsan tai parin jälkeen. Alter real on selkeästi tällainen, niitä ei tainnut koskaan olla yhtä oria enempää. Kasvatteja ei ainakaan ole syntynyt. Kanadanhevosen tilanne saattoi olla vähän samanlainen, en ole löytänyt sitä miltään listoilta mutta Virginian mukaan tallissa saattoi olla yksi hevonen ja hänen mielestään sitäkin piti alkaa kasvattaa, mutta niin se vain jäi. Shagya-varsoja syntyi ekana vuonna peräti 3, muutama jalostushevonen oli siirtynyt Marineasta Ioniciin ja taisi jokin suvuton tuontikin ehkä olla, mutta sitten ne myytiin äkkiä pois. Seuraava shagya Ionicissa nähtiin vasta 2013.

Toinen ryhmä on sellainen, että niitä kasvatettiin 1-3 vuotta ja sitten päätettiin luopua. Syyt ovat moninaiset: kuvien puute, hevosten määrä alkoi kasvaa liiaksi, sukujen ahtaus ja pituus, ei vain innostanut ja niin edelleen. Minä tulin vuonna 2005 (muistaakseni) Ionicin omistajaksi ja minulla oli tietysti hieman erilaiset kiinnostuksenkohteet ja vähemmän nostalgian painolastia harteilla, niin että aika surutta laittelin rotuja pois. Osasta luovuimme täydellisesti ja ne katosivat tallista aivan kokonaan: falabella, mustangi, welsh cob, ylämaanponi, quarter, amerikanponi, appaloosa, clevelandinruunikko, criollo...

Sitten oli rotuja, joista piti luopua, mutta prosessissa kesti aikansa ja joidenkin kohdalla kävi niin, että ne eivät koskaan oikeastaan kadonneetkaan. Tennesseenwalker on yksi tällainen ja kun kasvattilistoja katselee, sen kasvatuksessa ei varsinaisia taukoja edes oikein ole. Muistelisin että käsiin jäi tamma tai pari eikä niistä oikein raaskinnut luopua, joten teetettiin sitten jokunen varsa, kunnes tuossa 2012 vuoden tienoilla totesimme ettei näistä eroon pääse. Toinen vastaava on frederiksborg, siitäkin jäi käsiin muutamia pitkäsukuisia hevosia. Yritin 2008 elvyttää rotua vielä keksimällä tuontihevosia, mutta sillä kertaa se ei lähtenyt vielä lentoon, toisin kuin sitten vuonna 2012. Luulen myös puoliveristen olleen sellainen, oldenburgeista ja trakehnereista kyllä luovuimme muutaman vuoden jälkeen, mutta jotain puoliverisiä on Ionicissa ollut aina ja kasvattejakin on syntynyt aina.

Jos joku kysyy, mitä oikein tapahtui silloin vuoden 2006 tienoilla kun rotuja putoili pois, niin en osaa sanoa. Tuossa oli lueteltu joitakin syitä siihen parin toimintavuoden jälkeiseen rotumäärän vähenemiseen (kuvien puute, hevosten määrä alkoi kasvaa liiaksi, sukujen ahtaus ja pituus, omistajan "vaihtuminen"). Toki on huomattava että ei silloin hevosten määrä varsinaisesti tainnut vähetä, ostelin kaikenlaista muuta, ehkä vähän sekalaisempaa seurakuntaa. Ja vuosi 2006 oli ravurien ja peitsarien kulta-aikaa. Ehkä sekin muuten oli yksi osatekijä: raviharrastukseen upposi paljon aikaa ja energiaa, joka oli pois muilta roduilta.

Entä mitä tapahtui vuonna 2012, kun silloin viimeistään alkoi kasvattirotujen määrä kasvaa ja moni vanha rotu tuli ryminällä takaisin? Enpä osaa siihenkään sanoa sitä tai tätä. Vuosi 2011 oli ollut jonkinlainen taukovuosi pääasiassa minun työkuvioideni takia. Sinä vuonnahan ei syntynytkään kuin nelisenkymmentä kasvattia, mikä on surkean vähän normaaliin satojen varsojen vuosimäärään. Kun enin reissaaminen töiden takia jäi alkuvuodesta 2012, alkoi virtuaalielämäkin taas maistua. Jo tässä vaiheessa Virginia oli taka-alalla tallienpidon suhteen, Ionic ja muut olivat pääosin minun harteilla. En sitten tiedä mitä oikein ajattelin tuolloin, ehkä vain päätin lopettaa nysväämisen ja hankkia kaikkea mikä kiinnosti...

Mutta onko vanhalla listalla vielä joitain rotuja, jotka voisivat tehdä come-backin? No kyllä on! Irlannintyöhevoset ja criollot ainakin houkuttelevat kovasti ja olenpa tainnut joskus aiemmin mainita että myös mustangit ja kanadanhevoset olisivat kivoja. Että kyllähän niitä nyt muutaman yksilön voisi hankkia. Myönnän kuitenkin että tämä meidän rotujen toivelista on pitkä kuin joulupukin parta ja melkein olisi helpompaa listata kattavimmasta hevosrotuteoksesta ne rodut, jotka eivät kiinnosta.

–S

Katsaus kalliovuortenhevosiin

Olen tässä viime aikoina käynyt läpi Ionicin kalliovuortenhevosia. Syystä tai toisesta rodun tilanne jäi esittelemättä pari vuonna sitten, kun "rotukierrossa" olisi ollut sen vuoro. Korjaan asian siis nyt.

Ensin historiasta sananen, sillä sitähän riittää. Kalliovuortenhevonen (tuolloin tunnettiin virheellisellä nimellä kalliovuortenponi, kiitos sen yhden hevoskirjan, jossa rotu oli esitelty nimenomaan ponina, vaikkei se sitä ole) on kuulunut alusta asti Ionicin rotulistoille ja toisin kuin moni muu, se ei ole ollut koskaan ns. leikkurissa. Emme ole missään vaiheessa edes suunnitelleet rodusta luopumista vaan se on pyörinyt mukana koko ajan, aina vain suurempana. Ja suurihan se rotu onkin, tällä hetkellä niitä on lähemmäs 200 ja kasvattilistalla on vielä useampi kymmenen ilman sivua oleva kasvatti. Että onhan sitä siinä!

Kun kasvatustoiminta on jatkunut aktiivisena pitkälti toistakymmentä vuotta, voi myös arvata että sukutauluilla alkaa olla jo pituutta. Totta sekin, on niillä! Laumasta löytyy paljon hevosia, joille on sukua merkitty viidenteen polveen asti, mutta se jatkuu siitä vielä kauemmas. En ole laskeskellut enkä osaa edes arvata, miten pitkälle pisimpien sukujen viimeiset linjat menevät. Onneksi sentään tuoreempaakin verta ja lyhyitä sukuja löytyy myös. Ioniciin on suhteellisen aktiivisesti keksitty hevosia vuosien varrella. Lisäksi olemme onnistuneet keräilemään jonkin verran muualta peräisin olevia sukulinjoja, vaikka ne joskus vähän harmittavatkin kun sivut ovat kadonneet ja linkkejä saa metsästää ties mistä. Onneksi niitä linkkejä sentään löytyy suhteellisen hyvällä prosentilla, totesin sen tuossa taannoin kun käpistelin kasaan joitain pitkiä sukutauluja varsoille.

Yleisesti ottaen kalliovuortenhevonen on harvinainen näky virtuaalitalleilla eikä se ole koskaan muuta ollutkaan. Ionicin lisäksi virtuaalimaailmassa on ollut muutamia muitakin isoja ja merkittäviä kasvattajia: Branwen, Ramya, Ravenwood, uudehkona tulokkaana Hazard ja erityisesti Knoxdale, jonka sivut harmillisesti eivät toimi tätä nykyä. Taitaa myös olla niin, että tässä on nyt sellainen rotu, jota Kerpalla ei koskaan ollut. Yhtäkkiä en nimittäin muista että olisin koskaan nähnyt RDN-kalliovuortenhevosta. Ei se tietysti tarkoita mitään, en ole tarkistanut tietoa ja voihan olla että niitä ei juuri Ionicin sukuihin ole päätynyt. Aivan alkuvuosilta on mainittava myös West Life Farm, josta meille päätyi pari vierassukuista hevosta, mutta muuten se ei ole ollut mitenkään merkittävä tekijä.

Mitä nykytilanteeseen tulee, minun on jokseenkin pakko olla omavarainen pitkäsukuisten rockyjen kanssa, koska niitä ei muilta omistajilta löydy kovinkaan paljon ja jos onkin, on suvussa yleensä Ion-hevosia, usein aika paljonkin. Niinpä en hirveän tarkkaan välttele linjasiitosta: jos jokin nimi esiintyy varsan suvussa 5+5 tai 4+5, niin se ei vielä haittaa mitään. 4+4 saattaa löytyä myös mutta sitä tiiviimpää en oikein sulata. Onneksi tammojen kanssa voi aina käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta ja toisaalta myös tinkiä vähän tasasukuisuudesta.

Muutama nimi on osoittautunut varsinaiseksi harminkappaleeksi. Ehdottomasti pahin pitkäsukuisten kohdalla on omasta tuontisuvusta lähtöisin oleva ori RagTime's HiTop, joka tuntuu olevan jokaisessa pitkässä suvussa! Kun katsoo sen varsalistaa, saattaa ymmärtää hieman miksi näin on: sillä on 7 varsaa, joista jokaisella on vähintään 2 varsaa itsellään. Onneksi ori alkaa vähitellen siirtyä suvuissa sinne 4.-5.:een sukupolveen, jolloin se muutaman sukupolven kuluttua katoaa ns. näkyvistä eikä haittaa enää niin paljon. Myös HiTopin emä High Above G. on jossain määrin kiusallinen nimi myös, vaikka HiTop itse ei esiintyisikään suvussa.

Jos puhutaan lyhyemmistä suvuista, siellä harmia aiheuttavat ainakin Bay Calypso GA, Southern Belle GA ja muutama muu nimi. Lisäksi lyhytsukuisten kanssa on ollut jonkinlaista kohtaanto-ongelmaa: saattoi taannoin olla että esimerkiksi yksipolvisia tammoja oli useita, mutta yksipolvisia oreja vain aivan muutama. Lyhytsukuisilla tasasukuisuus on minulle jalostusperuste, joskus siitä tingin mutten koskaan erityisen mielelläni. Tammojen kanssa auttaa aina se pakastespermamahdollisuus, olen surutta käyttänyt myös alkuaikojen oreja uudempien tammojen kanssa ja vanhoja nimiä tulee nyt ns. uusina lyhyisiin sukuihin. Orien kanssa tilanne on haastavampi.

Tietenkin sukuongelmiin on yksi tehokas lääke: uusien hevosten keksiminen. Sitäkin on tullut tehtyä! Vuonna 2014 tallille tuli kolmipolvinen ori Bluegrass King GA sukuineen ja nyt vastikään tamma Welsey's Silver Lace täysiveljensä ja sukunsa kanssa. Näistä kahdesta saa jo näppärästi 4-polvisen varsan, joka ei ole sukua yhdellekään vanhasukuiselle hevoselle. Sitten pitäisi vain malttaa olla käyttämättä sitä jalostuksessa liikaa, ettei päädytä samaan tilanteeseen kuin HiTopin kanssa.