maanantaina, heinäkuuta 13, 2020

Katsaus kalliovuortenhevosiin

Olen tässä viime aikoina käynyt läpi Ionicin kalliovuortenhevosia. Syystä tai toisesta rodun tilanne jäi esittelemättä pari vuonna sitten, kun "rotukierrossa" olisi ollut sen vuoro. Korjaan asian siis nyt.

Ensin historiasta sananen, sillä sitähän riittää. Kalliovuortenhevonen (tuolloin tunnettiin virheellisellä nimellä kalliovuortenponi, kiitos sen yhden hevoskirjan, jossa rotu oli esitelty nimenomaan ponina, vaikkei se sitä ole) on kuulunut alusta asti Ionicin rotulistoille ja toisin kuin moni muu, se ei ole ollut koskaan ns. leikkurissa. Emme ole missään vaiheessa edes suunnitelleet rodusta luopumista vaan se on pyörinyt mukana koko ajan, aina vain suurempana. Ja suurihan se rotu onkin, tällä hetkellä niitä on lähemmäs 200 ja kasvattilistalla on vielä useampi kymmenen ilman sivua oleva kasvatti. Että onhan sitä siinä!

Kun kasvatustoiminta on jatkunut aktiivisena pitkälti toistakymmentä vuotta, voi myös arvata että sukutauluilla alkaa olla jo pituutta. Totta sekin, on niillä! Laumasta löytyy paljon hevosia, joille on sukua merkitty viidenteen polveen asti, mutta se jatkuu siitä vielä kauemmas. En ole laskeskellut enkä osaa edes arvata, miten pitkälle pisimpien sukujen viimeiset linjat menevät. Onneksi sentään tuoreempaakin verta ja lyhyitä sukuja löytyy myös. Ioniciin on suhteellisen aktiivisesti keksitty hevosia vuosien varrella. Lisäksi olemme onnistuneet keräilemään jonkin verran muualta peräisin olevia sukulinjoja, vaikka ne joskus vähän harmittavatkin kun sivut ovat kadonneet ja linkkejä saa metsästää ties mistä. Onneksi niitä linkkejä sentään löytyy suhteellisen hyvällä prosentilla, totesin sen tuossa taannoin kun käpistelin kasaan joitain pitkiä sukutauluja varsoille.

Yleisesti ottaen kalliovuortenhevonen on harvinainen näky virtuaalitalleilla eikä se ole koskaan muuta ollutkaan. Ionicin lisäksi virtuaalimaailmassa on ollut muutamia muitakin isoja ja merkittäviä kasvattajia: Branwen, Ramya, Ravenwood, uudehkona tulokkaana Hazard ja erityisesti Knoxdale, jonka sivut harmillisesti eivät toimi tätä nykyä. Taitaa myös olla niin, että tässä on nyt sellainen rotu, jota Kerpalla ei koskaan ollut. Yhtäkkiä en nimittäin muista että olisin koskaan nähnyt RDN-kalliovuortenhevosta. Ei se tietysti tarkoita mitään, en ole tarkistanut tietoa ja voihan olla että niitä ei juuri Ionicin sukuihin ole päätynyt. Aivan alkuvuosilta on mainittava myös West Life Farm, josta meille päätyi pari vierassukuista hevosta, mutta muuten se ei ole ollut mitenkään merkittävä tekijä.

Mitä nykytilanteeseen tulee, minun on jokseenkin pakko olla omavarainen pitkäsukuisten rockyjen kanssa, koska niitä ei muilta omistajilta löydy kovinkaan paljon ja jos onkin, on suvussa yleensä Ion-hevosia, usein aika paljonkin. Niinpä en hirveän tarkkaan välttele linjasiitosta: jos jokin nimi esiintyy varsan suvussa 5+5 tai 4+5, niin se ei vielä haittaa mitään. 4+4 saattaa löytyä myös mutta sitä tiiviimpää en oikein sulata. Onneksi tammojen kanssa voi aina käyttää ammoin kuolleiden orien pakastetta ja toisaalta myös tinkiä vähän tasasukuisuudesta.

Muutama nimi on osoittautunut varsinaiseksi harminkappaleeksi. Ehdottomasti pahin pitkäsukuisten kohdalla on omasta tuontisuvusta lähtöisin oleva ori RagTime's HiTop, joka tuntuu olevan jokaisessa pitkässä suvussa! Kun katsoo sen varsalistaa, saattaa ymmärtää hieman miksi näin on: sillä on 7 varsaa, joista jokaisella on vähintään 2 varsaa itsellään. Onneksi ori alkaa vähitellen siirtyä suvuissa sinne 4.-5.:een sukupolveen, jolloin se muutaman sukupolven kuluttua katoaa ns. näkyvistä eikä haittaa enää niin paljon. Myös HiTopin emä High Above G. on jossain määrin kiusallinen nimi myös, vaikka HiTop itse ei esiintyisikään suvussa.

Jos puhutaan lyhyemmistä suvuista, siellä harmia aiheuttavat ainakin Bay Calypso GA, Southern Belle GA ja muutama muu nimi. Lisäksi lyhytsukuisten kanssa on ollut jonkinlaista kohtaanto-ongelmaa: saattoi taannoin olla että esimerkiksi yksipolvisia tammoja oli useita, mutta yksipolvisia oreja vain aivan muutama. Lyhytsukuisilla tasasukuisuus on minulle jalostusperuste, joskus siitä tingin mutten koskaan erityisen mielelläni. Tammojen kanssa auttaa aina se pakastespermamahdollisuus, olen surutta käyttänyt myös alkuaikojen oreja uudempien tammojen kanssa ja vanhoja nimiä tulee nyt ns. uusina lyhyisiin sukuihin. Orien kanssa tilanne on haastavampi.

Tietenkin sukuongelmiin on yksi tehokas lääke: uusien hevosten keksiminen. Sitäkin on tullut tehtyä! Vuonna 2014 tallille tuli kolmipolvinen ori Bluegrass King GA sukuineen ja nyt vastikään tamma Welsey's Silver Lace täysiveljensä ja sukunsa kanssa. Näistä kahdesta saa jo näppärästi 4-polvisen varsan, joka ei ole sukua yhdellekään vanhasukuiselle hevoselle. Sitten pitäisi vain malttaa olla käyttämättä sitä jalostuksessa liikaa, ettei päädytä samaan tilanteeseen kuin HiTopin kanssa.

Ei kommentteja: