keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

Mitäs me julkkikset

Tässä joitain päiviä sitten julkaistiin ensimmäinen numero uudesta virtuaalihevoslehdestä, Pfiffistä. Kuten asiallista onkin, uutta lehteä on mainostettu foorumeissa ja lukuunottamatta pdf-formaattia (mikä on ihan perseestä, jos suoraan sanotaan) lehti on saanut kehuja. Ja yllätys, yllätys: siellä on myös meidän haastattelu!

Joku jo ehti jossain foorumissa napistakin siitä, että taas noi Ionicin omistajat, kun niistä on juttua joka toisessa Vippoksessa. No, ei puututa siihen että meillä oli hetken aikaa oma palsta Vippoksessa eikä siihen että Vippos ei ole ilmestynyt kuukausimääriin. Koskaanhan ei tietysti voi kaikkia miellyttää, mutta miettikääpä hetkinen ihan hiljaa, että miksi me taas kerran olemme päätyneet haastattelun kohteeksi ja miksi taas kerran sellaista ruputallia kuin Ionic tuodaan esille.

Lopullisia syitä minä en tietystikään teidä, mutta minulla on hyvä arvaus: pysyvyys. Minä olen liikuskellut virtuaalimaailmassa 7 vuotta. Sinä aikana minulla on ollut pääpiirteissään vain kaksi eri nimimerkkiä: Gin ja Virginia. Jos minua olisi haastateltu johonkin lehteen 7 vuotta sitten, minut tunnistettaisiin vielä tänäkin päivänä siitä artikkelista ihan jo pelkän nimen vuoksi. Minä en ole tähdenlento, joka katoaa ensi viikolla virtuaalipiireistä kokonaan. Tai "aloittaa puhtaalta pöydältä" uuden nickin ja uuden tallin voimin.

Ionickaan ei ole tähdenlento, se täytti alkuvuodesta 4 vuotta. Joka tänään kirjoittaa artikkelin Ionicista, voi olla kohtuullisen varma, että se artikkelin on ainakin jossain määrin ajankohtainen vielä vuonna 2010 ja silloin sitä lukevat ihmiset tunnistavat sekä tallin että sen omistajat. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut ihmiset ja tallit ovat niin kuuluisia. Oikeata kuuluisuutta ei saavuteta yhdessä yössä eikä ainakaan vaihtelemalla nimeä ja talleja joka toinen kuukausi.

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Kasvattaja = paras omistaja?

Tulipahan taas mietittyä syntyjä syviä.
Kuvitellaan että me myymme kasvattimme ostajalle, joka etsii kilpahevosta. Me emme vaadi kasvateilta kisaamista, mutta emme sen paremmin kielläkään sitä (paitsi ehkä joistain erittäin pätevistä ja harvinaisista syistä, joista en nyt tähän hätään kykene keksimään edes esimerkkiä). Me emme sen paremmin pidätä kasvateillamme mitään takaisinotto-oikeutta emmekä vaadi, että uusi omistaja edes tarjoaisi kasvattia meille takaisin ennen kuin myisi sen eteenpäin.

Alkutilanne on siis tämä. Kuvitellaan nyt, että uusi omistaja vähentää hevosiaan ja aikoo myydä myös meidän kasvattimme. Hän saa sen siis tehdä ilman meidän lupaamme eikä hän tarjoa sitä meille takaisin. Myyntitopikissa sanotaan, että hevosille halutaan aktiivinen koti, mikä nyt yleensä tarkoittaa paljoa kilpailemista. Syystä tai toisesta haluan tehdä ostotarjouksen omasta kasvatistani, ajattelen että voin sen nyt takaisinkin ottaa.

Voiko uusi omistaja kieltäytyä myymästä kasvattia takaisin kasvattajalle? Tässä tapauksessa peruste olisi selvä: me emme tarjoa hevoselle aktiivista kisakotia. Vaikka siis olisinkin kasvattaja, en täyttäisi myyntiehtoja. Onko uudella omistajalla jokin "moraalinen velvoite" myydä takaisin kasvattajalle hevonen, jonka kanssa on ehkä aloitellut menestyksekästä kisauraa ja johon on ehtinyt jo kiintyäkin jossain määrin?

Monesta varmasti kuulostaa suorastaan pyhäinhäväistykseltä, ettei kasvattaja saisi kasvattiaan takaisin. Sehän on ihan nurinkurista virtuaalimaailmassa. Käännetään kysymys toisin päin: onko kasvattaja ainoa oikea päättämään, mikä on hevoselle hyväksi ja mikä ei? Onko kasvattaja aina paras mahdollinen omistaja?

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Hevostalli.netin ylläpidon suuria ajatuksia

Liitänpä tähän pari lainausta Hevostalli.netin nykyiseltä ylläpitäjältä Hannulta (viestiketjun voi lukea täältä, linkki toimii niin kauan kuin se toimii):
virtuaalitallit oli jätetty ulkopuolelle noiden kitkemisestä, mutta ilmeisesti iskevät sinnekin.
Nuohan on helppo poimia pois sillä, että estää usean linkin laittamisen samaan viestiin. Mutta kun tämä on taas jotain, mitä virtuaalipenskat tekevät itsekin.

Pidän virtuaalipenskoja arvossa.

Kunnioitusta - ei.
Kiinnostusta - ei.

Välttämätön hyvä. Joskus kun löydän aikaa, niin teen pennuille oman foorumin jossa saa laittaa hymiöitä ja värittää tekstiä.


Ei kovin korrektia, ei.
Ensinnäkin sana "virtuaalipenskat". Virtuaalipuolella liikkuu aika paljon täysi-ikäisiä harrastajia, itsekin heihin lukeudun muhkealla 28 vuoden ikäsaldolla. Tällä iällä ei tunnu kauhean mairittelevalta, että joku sanoo virtuaalipenskaksi, joku joka voi hyvin olla minua nuorempi.

Toiseksi, Hannu ei siis kunnioita virtuaalihevostelijoita. Miksi? Mitä hän tietää virtuaalihevostelijoista muuta kuin että he harrastavat virtuaalihevosia? Voiko harrastuksen perusteella määritellä, ketä kunnioittaa ja ketä ei? Sanooko Hannu, näin: tuo harrastaa golfia, kunnioitan häntä (ehkä kyse onkin likaisin keinoin rahansa saaneesta liikemies-golffarista, joka käy pari kertaa vuodessa Thaimaassa panemassa paikallisia lapsia) ja tuo harrastaa lenkkeilyä, en kunnioita häntä (ups, olikin oma pomo).
Lisäksi hevostalli.netin ylläpitoa ei kiinnosta virtuaalihevostelijat. Virtuaalihevos-foorumi on kuitenkin säännönmukaisesti kolmanneksi aktiivisin foorumi koko puljussa, vain seniori- ja yleinen puoli ovat aktiivisempia, ainakin jos on luottamista ilmoitettuihin viestimääriin. Virtuaalipuolelle kirjoitetaan joka päivä muutama tuhat uutta viestiä, hevostalli.netiä ei kiinnosta.

Ja kolmanneksi, kuka haluaa hymiöitä ja väritettyä tekstiä? Käykää kysymässä Nuorten Nurkasta, siellä voisi olla tarvetta, mutta virtuaalitallipuoli on toistaiseksi tullut oikein hyvin toimeen ilmankin. Ja tosiaan ei, kaikki virtuaalihevostelijat eivät ole niitä 8-vuotiaita pikkutyttöjä, jotka ehkä haluavatkin tekstiinsä kaikkia sateenkaaren värejä. Itse asiassa Ht.net on tässä suhteessa Hevoset.comia parempi, Hevoset.comissa saa viesteihinsä liian paljon kaikenlaisia turhia härpäkkeitä, ht.net on ollut simppeli ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi niin suosittu.

Mutta koska suhtautuminen on tämä, taidan heittää ht.netille hyvästit. Hevoset.comissakin selviää ja onhan aina suljettu foorumi FVP, joka onkin oikeastaan suosikkini. Hannu saa pitää virtuaalipenskansa ja kehitellä hymiöitä minun puolestani ihan rauhassa, minä en ole selkeästikään tervetullut tuonne.
Toivottavasti Meepu täyttää uhkauksensa omasta foorumista, tosin pelkään pahoin, että tämä koko jupakka on huomenna unohdettu.

"Harvinainen" ja oikeasti harvinainen

Tervetuloa päivän ärsytyksen pariin.
Aina joskus eri foorumeilla näkee hevosten myynti-topikkeja, jotka on otsikoitu tyyliin "myydään harvinaisia" "myynnissä paljon eri rotuja" "erikoisuuksia kaupan". Minä tietysti innoissani laukkaan katsomaan, että olisiko siellä nyt jotakin oikeasti harvinaista, kiinnostavaa ja sopivilla ehdoilla. Miten monta kertaa (lue: lähestulkoon joka kerta) olen saanutkaan pettyä, kun "paljon eri rotuja" tarkoittaa suomenhevosia, fwb:itä ja gotlanninrusseja? Ei kolme eri rotua ole vielä "paljon".
Ja sitten kun puhutaan harvinaisuuksista tai erikoisemmista roduista, niin mitäpä sieltä löytyy: hannovereja, westfaleneita ja belgianpuoliverisiä (mukamas kovinkin harvinaisia, mutta käytännössä niitä samoja massamössöpuoliverisiä kuin mikä tahansa FWB), newforesteja, welsh C:tä, ratsuponeja, ehkä joskus angloarabi, friisiläinen, haflinger ja curly. No voi hellanlettas, onpas siinä harvinaisia rotuja, kun minä kaipailisin terskejä, kladrubeja, lipizzoja, kisbereitä, gidraneita, sleesianhevosia, orlov-rostoptsinejä, criolloja ja shagyoita. Niinpä niin, eihän tämmöisiä ihmisiltä löydy, Kerppaa lukuunottamatta, niin että taas saan itse keksiä hevoseni.
Käyhän se niinkin, nimittäin se hevosten keksiminen. Meillä on jo muutenkin niin paljon suvuttomia hevosia, ettei muutama (kymmenen) lisää tunnu missään. Voisin tietysti pyytää ihmisiä tuomaan, mutta se on aina pahuksenmoista riskipeliä. Foorumeissa liikkuvilla ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mikä voisi olla sovelias nimi hevoselle. Jos terskinhevosen nimi on Beautiful Lady tai klardubin Götterdämmerung, niin minulta jää ostamatta, vaikka kuinka olisi minua varten keksitty hevonen. Hyi olkoon.