Tässä joitain päiviä sitten julkaistiin ensimmäinen numero uudesta virtuaalihevoslehdestä, Pfiffistä. Kuten asiallista onkin, uutta lehteä on mainostettu foorumeissa ja lukuunottamatta pdf-formaattia (mikä on ihan perseestä, jos suoraan sanotaan) lehti on saanut kehuja. Ja yllätys, yllätys: siellä on myös meidän haastattelu!
Joku jo ehti jossain foorumissa napistakin siitä, että taas noi Ionicin omistajat, kun niistä on juttua joka toisessa Vippoksessa. No, ei puututa siihen että meillä oli hetken aikaa oma palsta Vippoksessa eikä siihen että Vippos ei ole ilmestynyt kuukausimääriin. Koskaanhan ei tietysti voi kaikkia miellyttää, mutta miettikääpä hetkinen ihan hiljaa, että miksi me taas kerran olemme päätyneet haastattelun kohteeksi ja miksi taas kerran sellaista ruputallia kuin Ionic tuodaan esille.
Lopullisia syitä minä en tietystikään teidä, mutta minulla on hyvä arvaus: pysyvyys. Minä olen liikuskellut virtuaalimaailmassa 7 vuotta. Sinä aikana minulla on ollut pääpiirteissään vain kaksi eri nimimerkkiä: Gin ja Virginia. Jos minua olisi haastateltu johonkin lehteen 7 vuotta sitten, minut tunnistettaisiin vielä tänäkin päivänä siitä artikkelista ihan jo pelkän nimen vuoksi. Minä en ole tähdenlento, joka katoaa ensi viikolla virtuaalipiireistä kokonaan. Tai "aloittaa puhtaalta pöydältä" uuden nickin ja uuden tallin voimin.
Ionickaan ei ole tähdenlento, se täytti alkuvuodesta 4 vuotta. Joka tänään kirjoittaa artikkelin Ionicista, voi olla kohtuullisen varma, että se artikkelin on ainakin jossain määrin ajankohtainen vielä vuonna 2010 ja silloin sitä lukevat ihmiset tunnistavat sekä tallin että sen omistajat. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jotkut ihmiset ja tallit ovat niin kuuluisia. Oikeata kuuluisuutta ei saavuteta yhdessä yössä eikä ainakaan vaihtelemalla nimeä ja talleja joka toinen kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti