tiistaina, lokakuuta 30, 2012

National Show Horsen jalostus

National Show Horse tuli virtuaalimaailman tietoisuuteen ehkä joskus 2004-05 Farr Arabiansin (saattoi tuolloin kulkea jollain toisella nimellä) ja muistaakseni myös Dahabun omistajien siivittämänä. Rotuhan oli tuolloin simppeli, se oli arabi-saddlebred-risteytys, jossa tuli olla arabia 25-99%. Tällä kaavalla virtuaalimaailmassa on menty siitä lähtien.

Reaalimaailmassa kuitenkin tuli muutos joulukuussa 2009: sen jälkeen rekisteröidyissä NSH:issa tulee olla vähintään 50% arabia. Virtuaalimaailman NSH-piirit ovat pienet, oikeastaan olemattomat eikä tästä ole meidän tietääksemme ollut juuri keskustelua virtuaalipuolella tai ainakin minä olen missannut ne ihan täydellisesti. Ja niinpä mekin teetimme vielä tänä vuonna NSH:iksi merkittyjä varsoja, joissa on arabia vain 25%. Mitäs nyt sitten?

Mietimme taannoin, mitä meidän tulisi tehdä. Julistaa, että meidän National Show Horseissa arabiveriprosentti tulee olla 25-99? Olla hiljaa, toivoa ettei kukaan huomaa ja astuttaa noita "part-bred NSH:ita" arabeilla, jotta jatkossa meidän NSH:t olisivat reaalimaailman jalostusstandardin mukaisia? Tappaa ja tuhota kaikki standardinvastaiset NSH:t?

No, ei ainakaan viimeistä ehdotusta, se on selvä. Luultavasti aiomme väittää noita 25% arabisukuisia hevosia kirkkain silmin NSH:iksi, mutta tulevaisuudessa yritämme muistaa tiukentuneen säännön arabiveriprosentista ja käyttää enemmän arabeja jalostuksessa. Meillä ei tällä hetkellä kovin montaa NSH:ta ole, mutta yhdelläkään arabiveriprosentti ei ylitä 50:tä ja itse asiassa aika moni on vain 25% arabisukuisia. Minä en tiedä mikä fiksaatio meillä oikein on siihen, että meidän NSH:issa tahtoo olla niin paljon saddlebrediä vaikka tarkoitus olisi oikeastaan ihan päinvastainen. Toisaalta me siis ymmärrämme, jos joku virtuaalimaailmassa julistaa, että hän lukee NSH:ksi kaikki, joissa on vähintään 25% arabia. Kiusaus toki itselläkin olisi suuri, mutta ehkä tällä kertaa yritämme vääntää NSH:mme sinne arabimaisempaan suuntaan.

–Gin

torstaina, lokakuuta 18, 2012

Sisäsiitos ja linjasiitos

Edellisen blogikirjoituksen kommenteissa kauhisteltiin meidän russitammaa, jolla on suvussaan ori Nut Island's Pepper linjattuna 2+3. Raukka ja paha juttu eikä meidän paras saavutus. Mikä linjasiitoksesta tai sisäsiitoksesta tekee sitten niin pahan asian?

Selvitetään ensin termit. Sisäsiitos (engl. inbreeding) on läheistä sukua keskenään olevien yksilöiden risteyttämistä. Toisen anonyymin mainitsema hoitoponi, jonka i. ja ei. olivat sama ori, on sisäsiitetty.
Linjasiitos (engl. linebreeding) on hieman kauempien sukulaisten risteyttämistä, siis ei aivan oriin ja sen tammavarsan tai puolisisaruksien risteyttämistä vaan esimerkiksi niin, että sama nimi tulee hevosen sukutauluun 3+3. Tarkkaan määriteltyä rajaa näiden kahden termin välillä ei ole eli ei voida ehdottomasti sanoa että 2+3 on sisäsiitosta tai että se on linjasiitosta. Tuo nimenomainen 2+3 - tilanne taitaakin olla vähän siinä rajalla. Meille 2+2 on sisäsiitosta ja ehdottoman vältettävää, 3+3 on linjasiitosta ja vaikka yleensä pyrimmekin tällaista vielä välttämään, ei se ole ongelma. 2+3 on vähän siinä rajalla, teetetään vain harvoin ja silloinkin hyvin perustelluista syistä (virtuaalimaailmassa "hyvinperusteltu syy" voi olla esimerkiksi se, että haluaa välttämättä jostain oriistaan varsan, muttei satu olemaan kuin yksi tamma, joka on läheistä sukua oriille, niin että varsan sukuun saadaan joku nimi 2+3. Kuten Ädelstenin tilanteessa...)


Reaalimaailmassa linja- ja sisäsiitosta käytettäisiin mielellään silloin, kun halutaan nopeasti ja tehokkaasti vakiinnuttaa tyyppi tai muut ominaisuudet. Kun astutetaan lähisukulaisia keskenään, geneettinen muuntelu on vähäisempää kuin ulkosiitoksessa ja toivotut ominaisuudet tulevat ainakin teoriassa esiin vahvempina. Tällaisen yksilöt yleensä myös periyttävät näitä ominaisuuksia tehokkaasti eteenpäin.

Ongelmana on se, että käytettäessä sisäsiitosta, tullaan samalla mahdollisesti kerranneeksi ongelmia, jotka eivät ehkä näy risteytettävissä yksilöissä. Tällaisia voivat olla mm. resessiivisten geenien aiheuttamat ominaisuudet, niiden esiintymistodennäköisyys kasvaa käytettäessä sisäsiitosta. Sisäsiitoksessa riskit ovat korkeammat jo heti sillä ensimmäisellä sukupolvella, linjasiitoksessa ei niinkään, mutta linjasiitoksen käyttö voi pidemmän ajan kuluessa kaventaa geneettistä pohjaa ja aiheuttaa ongelmia.
Sisä- ja linjasiitoksen yleisesti aiheuttamia ongelmia ovat myös elinvoimaisuuden ja terveyden heikentyminen ja näistä johtuen eliniän lyhentyminen, lisääntymisongelmat, pienemmän poikuekoot (niillä eläimillä, jotka synnyttävät yhden jälkeläisen sijaan suurempia poikueita) ja sekä poikaskoon että aikuiskoon pienentyminen.
Näiden ongelmien takia reaalimaailmassa olisi ihanteellista pyrkiä käyttämään linjasiitosta ja erityisesti sisäsiitosta vain tarkkaan harkituissa tilanteissa.

Aina ongelmia ei kuitenkaan esiinny haitallisissa määrin. Tästä on esimerkkinä Suomen valkohäntäpeurakanta. Lajihan on tuotu Suomeen Yhdysvalloista 1930-luvulla. Alkuperäinen kanta koostui viidestä yksilöstä, yhdestä pukista ja neljästä naaraasta. Vuosikymmen myöhemmin, sotien jälkeen Suomeen tuotiin muutama eläin lisää, mutta joka tapauksessa Suomen nykyinen valkohäntäpeurakanta polveutuu alle kymmenestä eläimestä. Suomen vuosittainen vhp-saalis on yli 20 tuhatta eläintä ja kanta on tästä huolimatta elinvoimainen eikä tiettävästi kärsi mistään perinnöllisistä ongelmista.

Linjasiitosta on käytetty kohtuullisen paljon esimerkiksi arabianhevosten jalostuksessa kautta aikojen. Mainitsin edellisen blogipostauksen kommenteissa 1887 Egyptissä syntyneen arabiori Mesaoudin. Sen suvussa on ori Zobeyni peräti kolmesti: 3+4+2. Harmi ettei Zobeynista ole kuvaa, mutta kuten Mesaoudin kuvista näkee, se oli hyvin tyypikäs, hyvärakenteinen ori ja jätti paljon varsoja.
Mesaoudin varsoista löytyy mm. täysisisarukset Hamasa (kasv. Anne Blunt) ja Harb (kasv. Crabbet Park), molempien suvussa on ori Aziz 2+2 ja Zobeyni useammin kuin jaksaa laskea.

Ei tarvitse edes mennä arabianhevosiin eikä 1900-luvun alkuun, welsh cob-ori Kotimäen Regéntin suvussa on Derwen Replica myös 2+2 ja Nebo Black Magic esiintyy neljässä polvessa 6 kertaa ja Derwen Rosina 4 kertaa. Hyvärakenteinen ori hyvärakenteisista vanhemmista, jättänyt paljon hyvärakenteisia varsoja ja nähtävästi myös aika isoa kokoa.


No, virtuaalimaailmassahan kaikki ylläkirjoitettu menettää merkityksensä. Täällä hevosilla ei ole huonoja geenejä eikä kehnoa terveyttä, vaikka isä olisi sama kuin emä (joku hevonen on virtuaalimaailmassa vaihtanut joskus sukupuolta, teoreettisesti olisi siis mahdollista, että hevosen isä on samalla sen emä, jos hevonen ensin on ollut ori ja siitä on jäänyt pakastetta talteen ja sitten se on muuttunut tammaksi ja siemennetty omalla spermallaan. En nyt välttämättä suosittele moista proseduuria käytettäväksi). Tosin hevosilla ei sen paremmin ole niitä hyviä ominaisuuksia, jotka periytyisivät vahvemmin sisä- tai linjasiitoksen avulla ja näinollen puolustaisivat sen käyttöä. Virtuaalimaailmassa sisäsiitoksesta ei siis ole hyötyä, muttei siitä ole haittaakaan. Olkoon siis kunkin oma valinta mitä tekee, kunhan ei väitä toisen harrastajan tekevän väärin, jos tämä tekee toisella tavalla kuin itse (ja kunhan ei vetoa reaalimaailmaan haukkuessaan toista).

Yleensähän linjasiitosta pyritään välttämään. Jotkut harrastajat ovat suorastaan allergisia kaikelle, mikä viittaakin samoihin nimiin suvussa, vaikka nämä olisivat kuudennessa polvessa. Mutta poikkeuksiakin on: RBSH-talli Nétts oli aikanaan jopa tunnettu siitä, että se linjasi joskus hyvinkin läheisesti tiettyjä RBSH-nimiä kasvattiensa sukuihin. BDJ Yaroslav oli ainakin sellainen nimi, joka oli joskus linjattu 2+2 (tamma Yennétt) ja muistaakseni myös suvuton budjonnytamma Chanétt oli usein ja lähekkäin nähty nimi Néttsin kasvattien suvuissa. Eivät toki kaikki nettsiläiset olleet sisä- tai linjasiitettyjä, mutta joka tapauksessa sukusiitos oli jossain määrin jopa Néttsin tavaramerkki ja kasvatit olivat haluttuja.

Myös Ionicissa aikoinaan kasvatettiin näitä ns. Wizzerria-linjauksia, joissa useimmissa oli Wizzerria linjattu 2+3. Valitettavasti jalostus loppui siihen, kun tarkoituksena oli linjata vain Wizzerriaa, ei sen varsoja eli jalostusaines loppui. Useimmat myytiin (ja kelpasivat kaupaksi vaikka olivat sisäsiitettyjä), mutta esimerkkinä voinee mainita Ioniciin jääneen tamma Whazzup Ionin. Whazzup vielä astutettiin sellaisilla oreilla, joiden suvussa on Wizzerria. Sen varsan Agnessa Ionin suvussa Wizzerria on peräti 2+4+3.

Ja onhan noita muitakin. Knabstrupien puolella oli Wizzerriaan verrattava ori White Speedster, joka löytyy 2+3 Spectacular Ionin suvusta.
Tuoreempia tapauksia on wd-ori Cardolan Ion, jolla on suvussaan myös 2+3 ori Aelwen Morgoth. Halusimme välttämättä Aelwen Mordorista varsan ja ainoa sopiva tamma oli Mewian Crwydryn. Morgoth on komea ori, joten se riittää meille syyksi linjaukseen.

Ahaltek-puolen pitkistä suvuista ja ainaisesta sisäsiitoksen vaarasta on puhuttu jo aiemminkin. Siellä yritämme pitää jonkinlaista rotia sukusiitoksen kanssa. 3+3:sta yritämme välttää, 3+4 menettelee jos on pakko, 4+4:ää ei enää edes lasketa ja kaikki mikä menee 4. polven ylitse on herttaisen yhdentekevää. Yksi esimerkki tästä lienee Gin Helias: viiden polven sukutaulussa asia ei näy, mutta laskujeni mukaan kauempana oriin suvussa on Grannuke peräti 12 kertaa!

–S

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Raviuutisia

Meillä on tallissa tasan kaksi ravuria, mutta saa niistäkin uutisia revittyä. Tällä kertaa hyviä uutisia.

Orlov-ori Doblestnyjstä on puhuttukin aikaisemmin. Se on nyt nelivuotias ja kilpaillut suht säästeliäästi (selitettävissä osin omistajien laiskuudella ja osin sillä, että se ei ole aina mahtunut lähtöihin tai lähtöjä ei ole pidetty). Se osallistui kuitenkin 1.10. Taikasumun raveihin ja vaikka neljäs sija ei anna aihetta kovin mittaviin riemunkiljahduksiin, ennätys parani lukemiin 1.17,3aly. Ori paransi sekunnilla kolmivuotiskaudellaan syntynyttä ennätystä ja muutenkin se on kivaa vaihtelua nelivuotiskauden alun vaatimattomiin 1.20-jotakin aikoihin.
10.10. RaPunkin raveista tuli 4. sija, mutta ennätys ei parantunut.

Sitten meillä on muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä B-raviponi ja vieläpä oma kasvatti Ädelsten Ion. Älkää katsoko sen sukua, olen linjannut vanhan oriin Nut Island's Pepperin 2+3, ihan tietoisesti ja tarkoituksella, kun halusin niin kovasti varsan tuosta vanhasta Ädelmetallista. Lisäksi Jazzman II on suvussa peräti neljään kertaan... Ja sukuhan ei ole tippaakaan ravipainotteinen, Ädelmetallin aikoina ei poniraveja taidettu edes järjestää, sama koskee emänisää, joka on vanha nimi sekin. Emänemä on raviponi ja myös sen suvusta löytyy muutamia raveissa startanneita.
Tältä pohjalta ei voi hirveästi siis odottaa Ädelsteniltä, mutta kokeilla piti. Ensimmäiseksi startiksi valikoitui Starberryn villit ravit, joihin sai ilmoittaa mukaan myös sellaisia poneja, joilla ei ollut koelähtöä suoritettuna. Ädelsten pääsi juoksemaan muiden kokemattomien kanssa. Ja se pesi koko porukan! Sija 1/10 lämmittää mieltä kovasti ja into poniravien puoleen kasvoi juuri eksponentiaalisesti.

–Gin

maanantaina, lokakuuta 15, 2012

Villejä laukkoja!

Hox kaikki eksoottisempien laukkahevosten omistajat! Escanorissa järjestetään loppuviikosta muutamat villit laukat ryhmille 2, 3, 4 ja 5.

Tässä kisakutsut:
Maiden race 19.10. (vip 18.10. klo 21)
Maiden- ja allowancelähtöjä ryhmille 2 ja 3. Osin sekalähdöt niillä matkoilla, jotka ovat yhteisiä molemmille ryhmille. Maidenit ainakin tullaan järjestämään, meiltä on täysi hevositus kaikkiin lähtöihin, joten niiden kanssa ei tarvitse pelätä lähdönä peruuntumisia. Allowance-lähtöjenkin kohdalla esitin toiveen, että meidän hevosia voi siirrellä lähdöstä toiseen, jos sillä pystytään välttämään jonkin lähdön peruuntuminen.

Maiden race 20.10. (vip 19.10. klo 21)
Maiden- ja allowance-lähdöt ryhmille 4 ja 5. Meiltä tulee kolme hevosta kaikkiin vitosryhmän maideneihin, joten niitä ei ainakaan peruta. Mutta olisi kiva jos vitosten allowanceen ilmoitettaisiin pari hevosta, niin saataisiin edes yksi lähtö pidettyä.

Quality Race 26.10. (vip 25.10. klo 21)
Maiden-G2 - lähdöt ryhmille 2 ja 3, osin taas sekastartteja. Voin luvata, että meiltä ainakin tulee taas noita maiden-hevosia joka starttiin ja toivottavasti ylemmillekin tasoille joitakin.

Niin että nyt kaikki ilmoittautumaan ja kiireesti sittenkin!

–S

perjantaina, lokakuuta 12, 2012

Laukkakuulumisia

Kuten olemme aiemmin blogissakin jo kertoneet, olemme lähteneet jälleen mukaan laukkaurheiluun. Pinkissä on läjä omia kasvatteja (tosin ne on varsinaisesti suunniteltu ja "tehty" vasta nyt myöhemmin), sileiden täysiverisiä ihan paljonkin, kolmosryhmäläisiä jokunen, vitosryhmäläisiä muutama ja joitain risuestehevosiakin. Ionicista on myös napattu VHKR:n mukaan ikääntyviä arabeja mukaan.

Ykkösryhmällä menee ihan kivasti, paljon hevosia on päässyt jatkamaan maidenista ylöspäin, mutta joko allowance-lähtöjä on vähän tai sitten meidän hevosilla vain huonoa tuuria, kun grade-tasoille on päässyt vain harva. Iloista toki on se, että nyt nelivuotias tamma Pink Not My Love on selviytynyt jo G2-tasoltakin ja ilmoitin sen mukaan kaikkiin Sim Mile Challengen osakilpailuihin. Eihän sen statistiikat kovin kummoiset ole ja vanhemmatkin epäonnistuneita laukkaradoilla, joten sen pärjääminen noissa lähdöissä ei näytä kovin todennäköiseltä. Mutta on nyt kuitenkin kiva, että saadaan edes yksi mukaan noihin arvokisoihin.

Jälleen kerran tuntuu siltä, että pitkän matkan lähtöjä ja nurmilähtöjä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Ne ovat olleet hiekkaratojen lyhyitä ja keskimatkojen lähtöjä harvinaisempia aina ja nykyinen lamatila laukkamaailmassa ei ainakaan paranna asiaa.

Arabien puolella ei kovin montaa menestynyttä vielä ole. Maiden-lähtöjä on vähän ja niissä on paljon osallistujia. Allowance- ja ylempien tasojen laukkastartteja on vieläkin vähemmän. Se on sinänsä harmi, hevoset eivät pääse maidenista läpi ja jos sattuvat onnenkantamoisella pääsemäänkin, kisaurasta saa sen jälkeen vain haaveilla. Eniten korventaa se, että vastikään ostamani suvullinen venäjänarabiori RW' Baruch voitti juuri G3-starttinsa ja seisoo nyt tyhjän panttina hamaan tulevaisuuteen asti. Sen ikääntyminen on kuitenkin hitaampaa kuin muiden, joten sen peli ei ole menetetty ihan kokonaan. Toivottavasti.

Kolmosryhmän, vitosryhmän ja risuesteiden starteista en halua edes puhua. Niitä vain ei ole. Jos onkin, monet lähdöt perutaan siksi ettei ole osallistujia. Kovin moneen lähtöön meiltäkään ei ole riittävää miehitystä ja monella kisajärjestäjällä on sääntö, että lähdössä täytyy olla vähintään kahden eri omistajan hevosia tai että kahden hevosen minilähtöjä ei pidetä.

Tekisi mieli alkaa taas itse järjestää laukkoja, mutta sitä vastaan on kaksi ongelmaa:
a. sitä vain on tullut niin laiskaksi ettei mukamas viitsisi
b. ei se sitä startteihin osallistuvien hevosten määrää nosta

–S

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2012

Blogin siivoamista

Tein vähän ennakoivaa joulusiivousta blogiin ja poistelin vanhoja, ei enää ajankohtaisia tekstejä, lähinnä vanhoja kisajuttuja, tulosten hehkutusta ja myyntiasioita, jotka eivät ole enää ajankohtaisia. Tekstien lukumäärä pieneni 770 tekstistä alle kuuteensataan.

–Gin

maanantaina, lokakuuta 01, 2012

VRL:n hevosrekisteristä taas valitusta

Eihän siitä niin kauaa ole kun viimeksi valitimme VRL:n hevosrekisterin toiminnasta ja nyt on taas sama aihe. Tuolloin joku hevosten rekisteröijä oli katsonut sivut niin suurennuslasin kanssa läpi että hylkäsi rautiaaksi rekisteröidyt hevoset, jos niiden sivuille ei ollut merkitty väriä.

Tällä kertaa joku päästi Cosmetik Shahin ox - nimisen hevosen rekisteriin ardennerina. Tunnustan, että varmasti meille on tullut rekisteröintilomaketta täyttäessä virhe ja rotuvalikkoon on lipsahtanut arabin sijasta ardenner. Näitä sattuu, varsinkin jos rekisteröi satakunta hevosta kerralla ja niistäkin 50 oli arabeja. Kaikilla muilla rotu oli kuitenkin osunut kohdilleen, joten aika pienellä prosentilla meiltä niitä virheitä kuitenkin tulee.

Joka tapauksessa tällä kertaa rekisteröijä ei ole ilmeisesti katsonut hevosen nimeä eikä sivuja, kun tuon päästi tosiaan läpi ardennerina. Nimen yhteydessä oli tosiaan se ox-tunnus ja hevosen sivuilla seisoo selkeällä suomenkielellä, että tämä on arabi. Että joskus näinkin päin eikä tämä ole eka kerta kun näin on sattunut. Meni meillä joskus joku tekke rekisteriin abessinianhevosena, kun jäi se rotu valitsematta. VRL-tuen kautta nämä kuitenkin voi korjata ja Shahininkin tapauksessa korjaus hoidettiin valehtelematta kahdessa minuutissa.

Ainoa haitta mitä tästä pidemmällä aikavälillä koituu on lähinnä kosmeettinen: kaikkien muiden arabien rekisteritunnus on muotoa VH12-003-xxx, mutta Shahinin VH12-094-0001. Kerran annettua VRL-tunnusta ei siis vaihdeta vaikka hevosen rotu vaihtuisi ja niinpä oriparka näyttää rekisterinumeronsa perusteella ikuisesti ardennerilta.

–Gin

Ps. Toisaalta, kun oikein suurennuslasin kanssa VRL:n hevosrekisteriohjeita lukee, siellä ei mainita missään, että rekisterilomakkeeseen merkityn rodun pitäisi vastata sivuilla mainittua rotua. Toki ohjeissa on kohta "Hevosen tulee täyttää ilmoitetun rodun polveutumisehdot", joka tässä tapauksessa ei kyllä täyty...