Tästä piti tulla taukokesä, taas kerran. Minulla oli pätevä syykin taukoiluun: aloitin uudessa työpaikassa toukokuun loppupuoliskolla eli juuri silloin kun ilmoitin kesätauosta. Ajan ja aivokapasiteetin vähyyttä siis ennakoin. Jotenkin siinä kävi niin, että kuitenkin teki mieli kirjoittaa, mielellään jotain vähän randomia ja ilman kauhean tarkkaa seulaa, editointia ja muuta nysväämistä. Aivot narikkaan! Laadusta viis! Kunhan suoltaa jotakin tekstiä internetin tukkeeksi.
Sinänsä kesäsarjan idea ei ollut uusi. Olen vuosia miettinyt aina silloin tällöin tällaista massiivisempaa sarjaa, jossa esittelisin hevosiani. Hevosesittelyt keikkuvat myös aika monen lukijan toivelistalla, silloin kun olen kysellyt postaustoiveita. Nyt se putkahti mieleen, kun mietin kirjoittamisen aiheita. Voin kuitenkin tunnustaa tässä olleen sen verran puuhaa, että mietin kahteen kertaan ennen kuin alan suunnitella toistamiseen vastaavaa sarjaa. Nimittäin rotuja on lähemmäs 80, siinä on ihan jonkin verran kirjoittamista.
Muutenhan kesä on mennyt tallien kanssa jotakuinkin normaalisti. Se tarkoittaa sitä, että Gin Ahaltek on ollut tuuliajolla, mutta Ionicin kanssa olen puuhannut aktiivisesti. Porrastettujen kisaamisen kanssa olen vähän lepsuillut, muuten homma on pyörinyt niin kuin ennenkin. Ja samaa taitaa olla näkyvissä nyt syksyllekin, en ole keksinyt mitään uutta ja ihmeellistä tallien suhteen.
Perinteisesti olen listannut kesähuomioitani virtuaalimaailman ja tietokoneen ulkopuolelta. Tänä kesänä ei lomaa pahemmin ollut (mainitsin sen uuden työpaikan), mutta kesä on kesää silti. Tässä sekalainen lista asioista, jotka ovat jääneet mieleen:
- Tallinna ei ole lainkaan hassumpi kaupunki! Ihminen on päässyt yli nelikymppiseksi käymättä kertaakaan Tallinnassa, mutta nyt kaveri ja puoliso saivat houkuteltua vannoutuneen Tukholman-kävijän toisen lahden vastarannalle. Siellä oli kivaa.
- Michelin-ravintolassa tarjoiltu mocktail-paketti oli uusi kokemus ja todella loistava sellainen!
- Kesän merkittävimmät luontohavainnot ovat mäntykukka, voitatti ja ilves.
- Siitä työpaikasta vielä: tämä on neljäs firma, jossa olemme erään kollegan kanssa yhtä aikaa töissä ja toinen, johon hän on minut rekrynnyt käytännössä. Miten niin pienet piirit?
- Alumiinivanteet eivät ole ikuiset, koska niistäkin saa kierot. En tiedä miten.
- Läppärien laturitkaan eivät ole ikuisia.
- Luomenpoisto gone wrong. Tai oikeastaan se haavan umpeutumisprosessi.
- Kun noin niinkuin firman nimissä klikkailee trial-versioita maksullisista softista, myynti saattaa olla melko agressiivista. Ei se vielä mitään, että lähetetään sähköpostia ja tarjotaan mm. mahdollisuutta Teams-palaveriin tuotteen tiimoilta, mutta kun soittelevatkin perään ja sitten yksi account manager oli etsinyt minut LinkedInistä ja halusi lisätä kontaktiksi.
Semmoista! Olen kysynyt tätä aiemminkin ja koskaan kukaan ei ole vastannut mitään, mutta kysyn nyt kuitenkin edelleen: mites lukijoiden kesä on mennyt?
Nyt mä vastaan!! :D Ensinnäkin: tykkäsin kesäsarjastasi. Ne postaukset olivat parhaita, joissa kehut, mistä asioista juuri valitsemassasi hepassa tykkäät. Rodun aseman pohtiminenkin oli kivaa luettavaa, mutta tunteellisena tykkäsin vielä enemmän yksilöitä koskevista huomioista. Musta on aivan ihanaa tutustua ihmisten yksittäisiin virtuaalihevosiin juuri sillä tavalla, että niiden oma omistaja pysähtyy niiden äärelle, arvostaa niitä ja esittelee ne, eikä toivottavasti ihan minimalistisen lyhyesti. Toiseksi: ilman kesälomaakin teit monipuolisempia asioita kuin minä tänä kesänä. Silti minulla oli maailman ihanin kesäloma! Kirjoitin paljon, piirsin paljon, reuhasin koirien kanssa paljon, enkä mitään muuta asiaa elämässäni niin mielelläni koskaan teekään kuin niitä kolmea. Kävin myös veljen luona (ekaa kertaa: se on nuori ja vasta lähtenyt omilleen) ja sedän luona ja tein omat kesähuomiot:
VastaaPoista- Oulu on tosi koiraystävällinen kaupunki! Minä ja molemmat lapseni olimme tervetulleita ravintoloihin, kauppoihin, KIRJASTOON: mihin vain, mihin kaltaiseni ihminen peukalottomine lapsineen ylipäätään voi keksiä haluavansa mennä. Lisäksi esimerkiksi ravintoloissa kysyttiin, haluavatko lapseni vesikupin ja saako niille antaa jotain pientä purtavaa myös.
- Veljeni on kasvanut isoksi pojaksi, vaikka miellän, että hän on edelleen 12-vuotias. Hän on myös varsin sivistynyt ja hienostuneempi kuin minä.
- Haaparanta ei ole muuttunut 15 vuodessa yhtään tippaa, mutta se ei ole huono asia.
- Osaan itse tehdä pientä pintaremonttia, jos lopetan kitisemisen ja aloitan tekemisen.
Tästä virtuaaliheppataide- ja koirakesästä on ihanaa jatkaa virtuaaliheppataide- ja koirasyksyyn. :)
Minäkin vastaan! :D
VastaaPoistaNäin sesonkipainotteista työtä tekevänä helteen vihaajana kesä oli aika vaihteleva, alkukesä aivan täydellinen ja sitten alkoi kärsimys. Lomalle kun pääsin niin kelit taas parani mutta tässä onkin loma mennyt muuttaessa. Toisaalta ihan kiva ettei ole tarvinnut kantaa muuttolaatikoita ja jynssätä lattioita kolmenkympin helteissä.
Tätä kesäsarjaa on kyllä ollut kiva seurata, tykkään lukea ihmisten ajatuksia siitä miksi joku tietty pikseliponi on kiva. Pitäisi melkein itsekin kopioida tätä ajatusta joksikin sarjaksi, ellei sitten oma blogi kuole taas heti kun loma loppuu. Pohdin kyllä että itse voisin tehdä myös sarjaa siitä että mitkä muiden omistamat hevoset ovat omia suosikkeja. Sivusin aihetta vähän yhdessä verilinjapostauksessa ja siitä se ajatus lähti.