Esittelyssä muutama mielenkiintoinen uusi tulokas

Keskustassa oli taannoin lopetusmyynti, jossa Welby myi Einfallin puoliverisiä ja Carterin laukka-täysiverisiä. Tapani mukaan olisin halunnut ostaa kaikki tai ainakin melkein, mutta pystyin jollain ihme konstilla tiivistämään ostoslistani suunnilleen puoleen tusinaan hevoseen. Sitä auttoi myös se, etten ollut paikalla ensimmäisenä ja muutama kiinnostava hevonen oli ehditty jo varata. Pahus!

Joka tapauksessa onnistuin kaivamaan sieltä muutaman suvullisesti niin mielenkiintoisen tapauksen, että ne on pakko esitellä nyt heti. Tai oikeastaan ne kaikki ovat suvullisesti kiinnostavia.

Ainoa mukaan tarttunut puoliverinen on trakehner-ori Weyanoke. Sillä on hieman epätasainen suku, mutta pääosin kuitenkin pitkä. Ja toki vanha, sillä kun sanon "mielenkiintoinen suku", tarkoitan lähes aina "vanha suku".

Emän puolelta löytyy Alté peräti niinkin läheltä kuin neljännestä polvesta. Enpä taida olla hetkeen nähnyt tällaista hevosta, kun yleensä Alté kumppaneineen on siellä jossain viidennen polven takana ja siis käytännössä jo näkymättömissä. Lisäksi Alté löytyy isän puolelta peräti kolme kertaa, jos laskin oikein! Weird Relationship SZ:n suvussa se on kaksi kertaa ja Greymask's Opalin suvussa kerran. Altén lisäksi isän puolen suvusta löytyy kasakaupalla kaikkea muutakin vanhaa: Oroaq, My Name Is Bond Cinchin Fox, Regina Orwill, Echo V, Autumn Avenue ja Lady Graniit, isoimmat nimet mainitakseni.

Mutta näiden tuttujen nimien lisäksi Weyanoken suvusta löytyy vieraitakin nimiä ja nehän toki ovat jalostuksellisesti enemmän kuin tervetulleita. Isän ja sen vanhempien kasvattaja Manór on itselleni ihan tuntematon nimi ja isänemän vanhemmat vieraita. Emän puolella on jonkin verran tuollaista semi-tuttua nimeä, mutta tokkopa niitäkään nyt liiaksi asti Ionicista löytyy.

Se pääasia Weyanoken hankintaan tulikin jo mainittua: iiee. Greymask's Opal. Tamma oli meidän omistuksessa viimeisen vuotensa ja jätti sinä aikana neljä Ion-kasvattia. Harmi kyllä tuolloin oli menossa puoliverisistä luopuminen ja ne kaikki lähtivät myyntiin. On vähän sylettänyt nyt myöhemmin, mutta onneksi sain Weyanoken korjaamaan vähän tilannetta!

Laukka-täysiveristen sukujen kanssa olen pääasiassa ihan ulapalla, sillä minä en ole kymmeneen vuoteen seurannut yhtään mitä laukkamaailmassa tapahtuu. Sitä ennenkin se jalostustoiminta oli lähinnä omien hevosten astuttamista toisillaan. Mutta laukka-täysiverisissä on yleensä se hyvä puoli, että niiden suvut ovat niin erilaiset verrattuna ratsupuolen täysiverisiin, että ne tuovat ratsukasvatukseen sitä paljon kaivattua uutta verta. Itse olen päättänyt ihan surutta yhdistää noita laukkahevosia omiin ratsuhevosiini ja väittää varsoja ratsuiksi. Niin olen tehnyt ennemminkin ja siksi nyt hyökkäsin Carterin pitkän hevoslistan kimppuun.

No, minullahan oli todellakin "pätevät" kriteerit ostamilleni täysiverisille: olisi kiva jos löytyisi Pinkin tuontihevosia tai kasvatteja suvusta. Onnistuinkin niitä muutaman löytämään enkä vienyt vielä edes kaikkia. Kiva nähdä että Pinkin toiminnalla on ollut jotain väliä.

Kolmipolvisia täysiverisiä tarttui mukaan kolme, oriit Rio De Janeiro CTB ja Solario CTB sekä tamma Teresaofcalcutta CTB. Teresan molempien vanhempien isälinja menee pinkkiläisiin, suosikkeihini The Stig GA:han ja JM Fangio GA:han. Molemmat olivat ihan kovan luokan tekijöitä radalla, mutta tärkeämpää toki ovat niiden kivat nimet. Jep, prioriteetit kunnossa jne. 

Solarion suvussa on pari Pinkin kasvattia, Pink Argentine ja Pink Never Again ja tamma Neva Eva GA kertautuu 3+3. Linjaus ei haittaa pätkän vertaa, koska kyseessä on ihan huippuluokan siitostamma, jota on blogissa esitelty kymmenen vuotta sitten.

Rion suvussa on kolme kappaletta pinkkiläisiä tammoja, joista yksikään ei ole erityisen huomionarvoinen omilta tuloksiltaan, mutta varsoista löytyy parempia laukkahevosia.

Pitkäsukuisempia täysiverisiä ostin kaksi kappaletta. Toinen on ori Plantagenet CTB, josta tunnustan suoraan, että se on ihan nimen perusteella ostettu. Historianörtti vauhdissa taas. Muttei sen sukua voi moittia, tulee sopimaan meidän pitkäsukuisille ratsutammoille kuin nenä päähän.

Sitten on tamma Gentle Storm CTB, jonka suvusta löytyi paljon mieluisia yllätyksiä, kun aloin sitä perata sivuille. Ensimmäiseksi on mainittava emänisä GVR Double Falcon, joka ei minulle suoraan sanonut mitään, mutta oli jonkinlainen kutina, että ihan kuin olisin kuullut nimen joskus, jossain. Sen varsalistasta löytyi parikin Marinean kasvattia vuodelta 2003! Virginia osasi kertoa, että kyseessä oli jonkinlainen nimiori aikoinaan vai mahtoiko olla vain hänen ja Marinkan supersuosikki. Ainakin sillä oli kuulemma upeat kuvat, joista osa vielä jopa toimii. Kuvissa on todennäköisesti RL-ori Hopalong Cassidy. Giniltä sain peukkua Gentle Stormin ostosta.

Isän puolelta löytyi sitten seuraava yllätys, nimittäin Gold Kid. Sinänsä se ei kaiketi ole mitenkään erityisen huomionarvoinen ori, mutta se on meillä hyvin, hyvin tuttu nimi, sillä se on MVS Lord Fentonin isä. Fentonhan on Marinean kasvatti ja sen emä on Wizzerria. Fenton esiintyy meidän pitkäsukuisten täysiveristen ja vähän muunrotuistenkin hevosten (RBSH, FWB, anglo-trakehner) suvuissa useammin kuin kukaan jaksaa laskea, sillä Fenton ja erityisesti sen poika SK Grand Duke olivat todella paljon käytettyjä oreja, ei vähiten sen Wizzerrian takia. Joka tapauksessa on kiva saada Gold Kid mukaan sukuihin muutenkin kuin vain Fentonin kautta.

Emän puolelta löytyy mm. Oré, joka kuulemma oli jonkinlainen nimiori sekin, sekä tamma OG Amélie. Itse en tiedä tästä tammasta sen enempää enkä juuri sen suvustakaan, paitsi että sieltä löytyy jostain kauempaa ori Faraol de Trans, jonka osaan myös nimetä ainakin tosi vanhaksi oriiksi, mahdollisesti suosituksikin. Mutta Virginia tiesi heti kertoa että OG on ikivanhan Oak's Gnomen kasvattajatunnus ja että hän ennen Marinean perustamista kävi kenttävalmennuksissa OG:ssä tersk-ori Dopizalla, jos muisti ei pahoin petä. Tässä puhutaan taas yli 20 vuoden takaisista asioista, että tulipahan kerralla ostettua kasa historiaa Ioniciin.