Tasainen suku, ei vai joo

Tänäänpä sain aiheen purkautua Hevostalli.netissä aiheesta "Miksi jotkut tyhmät haluavat virtuaalihevosilleen tasaisen suvun". Tasaisella suvulla tässä tarkoitetaan sitä, että hevosen suvussa sekä isän että emän puolella on suunnilleen saman verran sukupolvia, ts. ei ole astutettu suvutonta hevosta 6 polvea sukua omaavalla hevosella.

Minä itse ja myös Virginia olemme vannoutuneita tasaisten sukujen kannattajia ja tasaisia sukuja jalostavia, tosin muutamin poikkeuksin, aina ei voi valita tasasukuista vaihtoehtoa. Htnetin topikissa jotkut kirjoittajat antoivat ymmärtää, että moinen jalostus on turhaa ja koska se on pelkkää estetiikkaa (epätasainen suku näyttää rumalta), se on myös typerää. Mutta onko se?

Tai no, kysyn ensin, että onko esteettisyyden tavoittelu ja sen perusteella jalostaminen jotenkin naurettavaa? Jos joku vastaa, että onhan se, todella naurettavaa, niin ratkean röhönauruun. Jos se todellakin olisi naurettavaa, miksi ihmeessä hevosten kauniit ja hyvälaatuiset (eli esteettisesti miellyttävät) kuvat ovat niin tärkeitä? Jos ei halua jalostaa esteettisyyden perusteella, voisi ihan hyvin valita tammalleen kuvattoman oriin tai käyttää jalostuksessa tammaa, jonka kuva on suttuinen ja kuvan hevonen näyttää kitaran ja naistenpyörän risteytykseltä sillä erotuksella, että sillä on kolme jalkaa. Jos kuvilla on mitään merkitystä jalostuksessa, on se silkkaa turhamaisuutta ihan yhtä paljon kuin tasasukuistenkin tavoittelu.

Älkääkä vikiskö siellä takanurkassa, että kuvat kertovat hevosen rakenteesta ja että tietysti varsalle halutaan hyvärakenteiset vanhemmat. Höpö höpö, virtuaalivarsa ei peri vanhemmiltaan rakennetta, vaikka se olisi kuinka hyvä tai huono tahansa, mutta suvun se perii. Ja sitä paitsi vanhempien rakennehan vaihtuu joka jumalan kerta kun niille vaihdetaan kuvat. Suku ja sen tasaisuus on siis paljon pysyvämpi jalostusperuste kuin kuvat, jotka tuntuvat olevan virtuaalimaailmassa Se Kaikkein Tärkein Asia.

Kilpailutuloksilla on oikeastaan vielä vähemmän jalostusarvoa kuin suvulla tai kuvilla. Kilpailutuloksilla tai edes sijoituksilla ei ole oikeastaan mitään arvoa, nehän ovat arvottuja eivätkä ne kerro hevosesta yhtään mitään. Omistajasta ne kertovat sen, että on viitsinyt uhrata kisaamiseen aikaa, mutta eihän tässä nyt omistajia jalosteta. Jonain kauniina päivänä toteutan Ginin kanssa uhkaukseni virtuaalisesta patalapusta tai kuittimapista, jolla kilpailemme kaikissa mahdollisissa kilpailuissa ja koska kisatulokset arvotaan, kyllä meidän "super-ratsullemme" ajan kanssa kerääntyy voittoja ja sijoituksia. Kuka haluaa käyttää jalostukseen hevosta, joka hyppää huonommin kuin patalappu tai häviää kouluradalla kuittimapille, kysyn vain? Että niin paljon niistä kisatuloksista.

NJ, kantakirjat ja muu rakennearvostelu nojaavat yksinomaan amatöörien (joita myös tuomareiksi kutsutaan) arvioihin siitä, miltä kuvattu hevonen näyttää, joten niidenkin arvo jalostuksessa on vähintään kyseenalainen. Ja korostetaan nyt vielä sitä, että eihän sillä vanhempien rakenteella väliä ole, ei varsa sitä peri. Laatuarvostelupalkinnot nojaavat paljolti kisaamiseen, sekä hevosen omiin että sen vanhempien kisoihin, joten laatuarvostelut eivät kelpaa jalostusperusteeksi ainakaan meille. Luonnekuvaus? Joka vaihtuu lähestulkoon joka kerta kun hevonen myydään tai omistaja muuten vain kyllästyy ja kirjoittaa/kirjoituttaa muilla uuden luonnekuvauksen. Ei tästäkään oikein kunnon jalostusperustetta saa.

Mitä jäi jäljelle? Suku. Kun suku kerran on ainoa vähänkän järkevä jalostusperuste, miksei suvun tasaisuus sitten ole? Lopultahan tämä on oikeastaan vain leikkiä (jonka jotkut ottavat vähän turhan ryppyotsaisesti), joten miksi suvun tasaisuus ei muka ole ihan yhtä hyvä jalostusperuste kuin mikä tahansa edellä luetelluista?