Arabeista, arabiristeytyksistä ja arabisukuisista roduista

Nimimerkki Fish VRL-9849 kyseli ht.netissä arabiristeytysrotujen ja arabisukuisten rotujen perään. Itse kommentoin sinne jo jotakin, mitä väsyneistä aivoistani irtosi tuohon maailmanaikaan, mutta tarttee kirjoitella tännekin jotakin aiheeseen liittyvää.

Shagya
Shagya, shagya-arabi, šagja, babolnanarabi, miten kukin haluaa nimittää sitä. Shagya lienee yleisin, selkein, tunnistettavin ja näin ollen myös suositeltavin. Lähtöisin unkarilainen rotu, muistuttaa ulkoisesti paljon arabia, mutta on rotevampi, suurikokoisempi ja yleensä myös hieman korkeampi. Polveutuu hyvin pitkälle arabianhevosista, nimikin on napattu rodun kantaoriilta Shagyalta. Jalostuksessa on myös käytetty jonkin verran paikallista unkarilaista kantaa. Erittäin läheistä sukua kuitenkin arabille, mutta silti oma rotunsa, ei siis mikään arabin ala-osasto eikä risteytysrotu.
Virtuaalimaailmassa shagya kohtuullisen harvinainen ilmestys, kuten unkarilaiset rodut muutenkin. Cendarle ja uusi tulokas Yolanda omistavat ja kasvattavatkin näitä, myös Kerpalla on ollut RDN:ssä.

Terskinhevonen
Tunnetaan myös nimellä terskinarabi. Nimensä mukaisesti tämä on jalostettu Terskin siittolassa, joka on tunnettu myös puhtaiden arabien siittolana. Tersk polveutuukin suurelta osin arabista, tosin pohjalla on vanha streletsinarabi-rotu tai oikeammin vain rotutyyppi, joka oli arabi- tai angloarabityyppinen hevonen, jalostettu arabeista, mutta myös angloarabeista, täysiverisistä, luultavasti myös puoliverisistä ja saattoi seassa olla joitain paikallisiakin rotuja. Shagyan tavoin myös tersk on hyvin arabityyppinen, mutta kookkaampi ja urheiluhevosena parempi.
Terskinhevosen jalostuspohja on shagyaa laajempi ja sekalaisempi ja siksipä terskeissä on enemmän myös vaihtelua. Rodusta itse asiassa tunnetaankin kolme versiota: tavallinen, itämainen ja raskas tersk. Itämainen on näistä kevyin, pienikokoisin ja ehdottomasti arabimaisin. Raskas tersk puolestaan on suurikokoisin ja muistuttaa ehkä enemmän jo puoliveristä kuin arabia. Arabivaikutuksen tulisi kuitenkin näkyä tässäkin tyypissä, erityisesti pää on yleensä arabimainen. Tavallinen tersk sijoittuu sitten jonnekin näiden kahden välimaastoon ollen arabimainen, mutta arabia raskaampi. Yleensä terskit kuten shagyatkaan eivät ole niin äärimmäisen tyylikkäitä kuin puhtaat arabit.

Arabien käyttö risteytyksissä
Arabeja käytetään paljon erilaisissa risteytyksissä. Miksi?
Ensinnäkin arabilla on paljon hyviä ja varsinkin ratsulta toivottuja ominaisuuksia. Se on siro, jalo, kevyt; sillä on pitkä ja hyvä kaula; kaunis, pieni, jalo ja ilmeikäs pää; pään ja kaulan liittymä on avoin, mikä on ratsuille tärkeätä; yleensä hyväasentoiset lavat; tiivis, lyhyehkö runko; tasainen lautanen ja korkea hännänkiinnitys; kevyet, maatavoittavat liikkeet. Lisäksi se on kestävä, nopea ja luonteeltaan yleisesti ottaen vilkas ja eloisa, mutta ystävällinen.
Kun tähän sekoitetaan muiden rotujen raskaampaa ja lihaksikkaampaa rakennetta, suurempaa kokoa, rauhallista luonnetta ja voimakkuutta, saadaan noin oletusarvoisesti mainio keskiraskas, mutta melko jalo hevostyyppi. Tällä tavoinhan on itse asiassa luotu useimmat keskieurooppalaisista puoliverisistä: paikalliseen, raskaaseen (työ)hevoskantaan on risteytetty kevyempää tuontiverta, arabeja suoraan tai englantilaisia täysiverisiä, joissa niissäkin on paljon arabiverta, vaikka se nykyisin ei enää näykään niiden rakenteessa.

Yhtä lailla tärkeä seikka on myös se, että arabia on jalostettu suunnilleen nykyisenkaltaisena vuosisatoja, ellei peräti vuosituhansia. Sillä on takanaan huomattavasti pidempi jalostushistoria kuin muilla roduilla. Tämän takia arabi periyttää jalostuksessa tehokkaasti ominaisuuksiaan. Jalostus on aina vähän onnenkauppaa, geenilotossa voi jokin itse hienonnäköinen puoliverinen periyttääkin jostain muutaman sukupolven takaa isopäisen, kuikelokaulaisen kantaemän/-isän piirteitä ihan yllättäen. Arabeilla tällaisen epäonnistumisen riski on huomattavasti pienempi, niitä on jalostettu niin kauan ja niiden geeniperimän voi siis olettaa olevan kohtuullisen yhtenäinen. Siksi arabivanhempi harvoin jos koskaan periyttää mitään sellaista, mitä ei olisi voinut kuvitellakaan. Ja toisaalta arabi periyttää voimakkaasti omia piirteitään. Arabi lähisuvussa yleensä näkyy rakenteessa jollain tavoin.

Arabiristeytyksiä
Angloarabi on oikeastaan oma rotunsakin jo, se polveutuu arabin ja englantilaisen täysiverisen risteytyksistä ja on näiden tavoin laskettavissa täysiveriseksi itsekin. Jos nyt oikein muistan, niin englantilaisessa angloarabissa piti olla vähintään 25% arabia, ranskalaisessa 12,5% tai sitten toisin päin. Joka tapauksessa angloarabi on jo varsin vakiintunut rotuna sekä reaalimaailmassa että virtuaalimaailmassa, mutta toki kantarotujen risteytyksiä tehdään edelleen ja niitä on ihan suositeltavaakin tehdä.
Angloarabi itse on hyvin käyttökelpoinen rotu. Se on oivallinen ratsu kaikissa ratsastuksen lajeissa, sitä voidaan käyttää laukkaratsuna sekä sileillä että risuesteillä. Se kelpaa eri rotujen jalostukseen: puoliveriset, RBSH, ratsuponit.

Arabia on sallittua käyttää myös puoliveristen jalostuksessa, vaikka se ei arabin pienen koon takia olekaan erityisen suosittua. Virtuaalimaailmaan onkin luotu (osin reaalimaailman esimerkin kautta) oma termi AWB, Arabian Warmblood, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa puoliveristä, jossa on muistaakseni vähintään 25% arabiverta.
AWB on mielestäni mainio idea sinänsä, että ainakin virtuaalimaailmassa arabien käyttö puoliverijalostuksessa ei ole minusta mitenkään pöljä idea edellä kerrotun vuoksi. AWB kaipaisi mielestäni kuitenkin omaa rotumääritelmäänsä. Sellainen on kaiketi joskus ollut, mutta se on kadonnut netistä sittemmin. Pääpiirteissäänhän sen arvostelu hoituu kyllä puoliveristen rakennearvostelun pohjalta, mutta luullakseni AWB:n arvostelussa tulisi kiinnittää huomiota hevosen jalouteen ehkä vielä enemmän kuin tavallisten puoliveristen arvostelussa.

Ratsuponien ja welsh part-bredien jalostuksessa arabi on mielestäni ihan ykkösrotuja. Pienikokoisena se soveltuu näille roduille hyvin, varsakin on yleensä maltillisen kokoinen, ts. ponirajoissa (vaikka korkeuttahan ei ole rajoitettu rp:iden ja wpb:iden kohdalla) ja soveltuu siis pienikokoisempienkin lasten ratsuksi. Edellä tuli jo kerrottua arabien hyvistä puolista ratsun hommia ajatellen ja jos sen risteyttää johonkin tukevampaan alkuperäisponiin, ei teoriassa voi tuloksena olla mitään muuta kuin täydellinen ratsuponi.
Puhumattakaan nyt sitten wpb:stä, jossa on welsh mountainia tai B:tä ja arabia. Kaksi kaunista, jaloa rotua on risteytetty keskenään, lopputuloksenkin on oltava jotain suorastaan satumaista. No, eihän se aina näin mene käytännössä, mutta teoriassa tämä on loistava risteytys (ja usein kyllä myös käytännössäkin!).

Ara-appaloosa ja pintabian ovat varsin pitkälle vietyjä risteytysrotuja. Näiden molempien tarkoitus on olla "värikäs arabi", ts. arabin rakenne yhdistettynä lehmänkirjavaan (pintabian) tai tiikerinkirjavaan (ara-appaloosa) väriin. Arabeissa itsessäänhän ei esiinny kuin perusvärejä (musta, ruunikko, rautias) ja kimoa. Niinpä pintabian ja ara-appaloosa ovatkin hevosia, joiden suku koostuu yli 99-prosenttisesti arabista. Sitten jossain seitsemännessä polvessa tulee se pinto/paint tai appaloosa, jolta erikoinen väri on peräisin. Jokin ensimmäisen polven arabi-paint-risteytys ei ole siis pintabiania nähnytkään!
Virtuaalimaailmassa onkin helpointa tuoda suvuton pintabian/ara-appaloosa, mutta meiltä löytyy kummastakin rodusta jo lähestulkoon sukuvaatimukset täyttäviä hevosia. Pintabian-puolella tämänhetkisenä huippuna on ori Debian Ion, arabiverta 96,875%. Ara-appaloosajalostuksen tuorein tuotos on toistaiseksi kuvaton tamma Rhianna Ion, jossa on 98,4375% arabia. Kuten näkyy, näillä on pitkät suvut ja se ainokainen paint/appaloosa on jo jossain siellä viidennen polven tienoilla. Olemme jalostuksessa vähän oikoneet, mutten puutu tässä siihen.
Laukkapuolella pintabianin ja ara-appaloosan määritelmä lienee erilainen, koska siellä on kilpaillut pintabianina jokin paint-arabi-risteytys. Tämä on sinänsä kyllä järkevää, koska molemmat vanhemmat, sekä se paint että arabi ovat voineet itse olla laukkahevosia.

Sitten on olemassa erilaisia yhdysvaltalaisia rotuja ja "rotuja": quarab (quarter+ox), morab (morgan+ox), arabo-friesian (friisi+ox), hispano-arabi (PRE+ox), National Show Horse (saddlebred+ox) ja niin edelleen. Nämä kaikki eivät ole rotuja siinä mielessä, että niillä olisi jo riittävä oma kanta, vaan kaikkien kohdalla tapahtuu edelleen kantarotujen risteytyksiä. Näistä ehkä National Show Horse (NSH) on pisimmällä reaalimaailmassa ja osin myös virtuaalimaailmassa, vaikka molemmissa tapahtuu edelleen paljon kantarotujen risteytyksiä.