Virtuaalitalli - persoonallinen taideteos vai vain nettisivu?

Aina ajoittain putkahtaa mieleen kysymys, mikä on varsinaisesti virtuaalitallin tai virtuaalihevosen funktio, tarkoitus. Onko se informaatiota, joskin keksittyä sellaista jakava nettisivu vai onko se omistajansa ja/tai tekijänsä persoonaa kuvastava sivu netissä? Pitäisikö tekstien olla "lyhyestä virsi kaunis"-tyyppisiä tiivistettyjä, vain tärkeimmät asiat kertovia asiatekstejä vai voivatko ne olla persoonallisempia, suorastaan kaunokirjallisia teoksia? Ja entä ulkoasu, voiko se olla kekseliäs ja taiteellinen vai pitäisikö sen kanssa noudattaa niukkaa, asiallista linjaa?

Tuohon tekstiasiaan on selkeä vastaus: ei Harry Potteriakaan kirjoitettu nettiin. Ihmisellä ja tekniikalla on tiettyjä rajoitteita, jotka tulisi aina muistaa, kun kirjoittaa jotain tekstiä, jota tietokoneen näytöltä luetaan.
Tärkein rajoite on monitori. Parhaatkaan monitorit eivät vielä nykypäivänäkään pärjää kontrastiltaan ja lukuominaisuuksiltaan vanhanaikaiselle paperille ja painomusteelle. Näytöltä lukeminen on pidemmän päälle rasitus silmille. Tässä on tärkein syy siihen, miksi ylimääräinen ja tarpeeton teksti tulisi karsia pois ja jättää luettavaksi se, joka on ehdottoman tärkeätä.

Osin tähän liittyy myös se seikka, että nettisurffaaja keskittyy lukemaan tekstiä nettisivuilta vain silloin kun se on ehdottoman välttämätöntä, ei muulloin. Me enemmänkin silmäilemme tekstiä ja saamme siitä toivoakseni sillä tavoin jonkinlaisen kokonaiskuvan. On olemassa tiettyjä keinoja, joilla tekstin saa helposti silmäiltäväksi ja toisaalta myös houkuttelevaksi ja helpoksi lukea, jos siihen tekstiin oikeasti joku perehtyy ihan ajan kanssa:
- selkeät kappalejaot ja kohtuullisen lyhyet kappaleet
- kappaleen pääidea tulisi tuoda ilmi ensimmäisessä lauseessa. Silmä kiinnittyy usein siihen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen ja aivot rekisteröivät sen
- väliotsikoiden käyttö on hyvä idea
- taulukot, listat ja muut tällaiset elementit ovat selkeämpiä kuin kirjoitettu teksti
- se, mikä on sivun yläosassa tulee helpommin huomatuksi kuin se minkä nähdäkseen täytyy skrollata sivua alaspäin
- fontti ns. sans serif-tyyppinen, esimerkiksi Arial tai Verdana, jotka lienevät yleisimpiä
- tekstin tulisi tietysti olla tarpeeksi suurta ja erottua taustasta kunnolla, että sitä pystyy lukemaan ilman vaikeuksia

Osa näistä nyt on ihan niin perusasiaa kuin vain olla ja voi. Esimerkiksi se, että sivun yläosan näkevät kaikki, mutta kaikki käyttäjät eivät koskaan skrollaile sivua alaspäin sen enempää. Tämän vuoksi itse kannatankin sitä, että se teksti, joka kertoo tallin tai hevosen virtuaalisuudesta, tulisi aina sijoittaa sivun yläosaan ja sen verran suurella fontilla, että se hyppää sieltä tyhmimmän ja kiireisimmänkin nettisurffailijan silmille eikä hänelle kertakaikkiaan edes anneta mahdollisuutta luulla hevosta/tallia oikeaksi.

Joku tietysti inisee, että jos esimerkiksi hevosen luonnekuvaus on lyhyt ja ytimekäs, ei siitä saa YLAssa kunnolla pisteitä. Puppua, sanon minä. Ainakin sen pitäisi olla puppua. Luonnekuvauksesta eniten pisteitä saa sen kattavuudesta ja lyhytkin teksti voi olla hyvin kattava kuvaus hevosesta. Persoonallisuuspisteet ovat vain noin viidesosa koko luonnekuvauksen pistemäärästä. Eikä kukaan ole sanonut, etteikö lyhyt teksti voisi olla persoonallinen. Pitkistä teksteistä tietysti ehkä helposti saa parempia pisteitä, tuomareiden on pakko antaa, koska ne ovat kattavia, mutta tekstin mitalla ei pitäisi olla väliä.

Virtuaalitallin ulkoasun kanssa voikin hieman käyttää jo omia taiteellisia lahjojaan, mutta tekijän pitäisi aina pitää huolta siitä, että tallia voi aina käyttää. Vaahtosin jo 2000-luvun alussa siitä, miten nettisivujen grafiikat tulisi pitää pieninä, koska tuolloin ei ollut laajakaistaa joka tönössä. Nyt mobiililiittymien, mokkuloiden ja kännykkäsurffauksen aikakaudella tämä on entistä tärkeämpää. Ihan millaisia nopeuksia tahansa operaattorit lupailevat mobiililaajakaistoilleen, nopeuksista toteutuu vain murto-osa. Langattomasti surffaileva on pääasiassa edelleen varsin hitaiden yhteyksien varassa ja Suomessa, harvaan asutussa maassa, jossa ei 3G-peittävyys ole haja-asutusalueilla mitenkään taattua, tämä on vielä suurempi ongelma kuin monissa tiheämmin asutuissa maissa. Tekniikka, kattavuus ja nopeudet ovat tietenkin parantuneet siitä, mitä mobiilisurffailu oli vielä 2000-luvun alussa, mutta silti langattomat nopeudet eivät edelleenkään pääse kiinteiden yhteyksien tasolle.

Samoin jaksoin silloin alkuaikoina muistuttaa myös siitä, ettei saisi tehdä leveydeltään kiinteitä, skaalautumattomia ulkoasuja, koska tuolloin ei vielä suinkaan kaikilla ollut sitä 19-tuumaista laajakuvamonitoria. Nyt tilanne on mobiililaitteiden kanssa vielä hassumpi, mites kuvittelette näkevänne 1000 pikseliä leveän kuvan 200 pikseliä leveällä näytöllä? Joopa, pala kerrallaan.
Luulin kiinteiden ulkoasujen kadonneen jo, mutta arvatkaa olinko saada sydänpysähdyksen, kun joku kyseli ht.netissä parasta tablen leveyttä. And welcome back to year 2001... Kirjoittelinkin tuonne jo, että sellaista ei ole, ellei käytä prosentteja. Kiinteästi määritellyt koot, oli kyse sitten fonteista tai elementtien leveyksistä eivät vain ole hyvä idea. Eivät olleet vuonna 2001 eivätkä tänä päivänä yhtään sen enempää! Yksinkertaistettuna: prosenttimäärät hyvä, pikselimäärät huono.

Vuosien varrella ovat vaatimukset kasvaneet, vielä 2000-luvun alussa riitti aika pitkälle se, että sivu toimii Internet Explorerilla ja ehkä Netscapella. Mozillasta tai Operasta olivat kuulleet vain kovaksikeitetyt nörtit. Nykyisin Firefox kamppailee IE:n kanssa selainherruudesta täysillä ja saatavilla on muitakin selaimia enemmän kuin vajaa vuosikymmen sitten: on Operaa, Chromea ynnä kaikkia sen versioita, mäccikäyttäjät selaavat Safarilla elleivät halua Firefoxia käyttää ja kännyköissä on joko Opera Mini tai kännykän oma selain, mikä sitten lieneekään.

Tällainen selainten ja muiden teknisten seikkojen kirjo jättää tietysti kaikki muut paitsi internet-ammattilaiset neuvottomiksi: mitä tehdä, että oma sivusto voisi toimia edes jotenkin järkevästi? Se itse asiassa ei ole niin vaikeata kuin äkkiseltään luulisi, avainsana on yksinkertaisuus. Mitä vähemmän nettisivuilla on erilaisia hienouksia, fläshiä, java scriptiä, mapattuja linkkejä, sen varmemmin se toimii eri selaimilla. Myös niillä vanhemmilla versioilla ja mobiiliselaimilla.

Tästä siis voitaneen tehdä johtopäätös, että virtuaalitallit pitäisi nähdä asiatekstinä ja asiasivustoina, ei taiteellisina teoksina. Netti ja virtuaalitallit nyt vain eivät ole se paras paikka esitellä taiteellisuuttaan ja persoonallisuuttaan näissä asioissa. Toisaalta lyhyet tekstit ja yksinkertainen ulkoasu eivät mitenkään sulje pois persoonallista otetta, mutta siihen vaaditaan jo lahjoja. Ja niitä taiteellisia lahjoja ei meillä kaikilla ole riittävästi.