Metsästysratsastus?

Aina ajoittain jostain kivenkolosta punkeaa ihmisiä, jotka väittävät että heillä on huntereita. Oikeastihan se on mahdotonta, ei ole olemassa huntereita, jos ei ole olemassa metsästystä ratsain. Hunter ei ole rotu, se on tyyppi, jota käytetään metsästysratsuna. Tosin joskus huntereiksi nimetään myös hevosia, jotka kilpailevat USA:ssa ja Britanniassa ns. hunter-luokissa.

Mutta mennään nyt siihen varsinaiseen metsästysratsastukseen ja siinä käytettäviin oikeisiin huntereihin (engl. field hunter erotuksena show hunterista). Hunterin ulkonäöllä tai sukutaululla ei ole mitään väliä, tärkeintä on se, että se on hyvä metsästysratsu. Hyvät metsästysominaisuudetkin vaihtelevat alueittain ja toisaalta varsinkin kokemattomat ja vanhemmat ihmiset saattavat käyttää rauhallisempia ja tuhdimpia cobien tyyppisiä hevosia.

Hunterin tärkeimmät piirteet liittyvät kuitenkin siihen, että hevonen jaksaa, pystyy ja osaa turvallisesti kantaa ratsastajaa selässään metsästysretkellä, jossa voi tulla eteen yhtä ja toista. Lisäksi hyvä metsästysratsu joutuu hommiinsa talvisaikaan liki joka viikonloppu, joten sen on oltava terverakenteinen ja terve ylipäänsä.
- varovaisuus ja omien aivojen käyttö, ei siis rynni päättömästi muiden perässä eikä yritä hypätä mahdottomia esteitä
- varmajalkaisuus ja hyppykyky, jos tosin hunterien ei tarvitse olla mitään 150 sentin esteluokkien hyppääjiä. Reilu metri riittänee hyvin.
- hyvä luonne, rauhallinen ja moitteeton käsitellä, helppo hoitaa ja kuljettaa
- maastovarma ihan ehdottomasti
- hyvät, terveet jalat
- kestävä noin muutenkin
- tasapainoisesti liikkuva ja tasapainossa pysyvä, vaikka maasto olisi vaikeampaakin

Hunterien tyyppi voi vaihdella raskaahkosta, cobimaisesta tai jopa kevyen työhevosen tyyppisestä kevyeen täysiverityyppiseen hevoseen. Tyyppi riippuu vähän siitä, millaisessa maastossa metsästetään.
Raskas, mäkinen, kenties raskaspohjainenkin maasto vaatii rotevan ja rauhallisen hevosen, joka jaksaa nurkumatta puurtaa tällaisessa maastossa, vaikkei niin kovin nopea olisikaan.
Sen sijaan tasainen, varsin paljon pelloista ja niityistä koostuva maasto puolestaan kaipaa jo nopeampaa ja kevyempää hevosta.
Jos maastossa on paljon aitoja, ojia ja muita esteitä, se vaatii luonnollisesti enemmän hyppykykyä kuin sellainen maasto, jossa näitä ei ole. Koskaanhan ei perinteisessä metsästyksessä kuitenkaan ole tiedetty mihin kettu (tai muu riistaeläin) menee, joten eteen on voinut tulla yllättäviäkin hyppyjä.

Huntereiden suku voi olla tyystin tuntematonta, ne ovat usein joitain risteytyksiä. Monissa on mukana täysiveristä, perinteisesti clevelandinruunikon ja täysiverisen risteytykset ovat tuottaneet hyviä huntereita (mehän olemme ehkä puuhaamassa virtuaalista rotuakin näistä risteytyksistä), samoin kuin irlannintyöhevosen ja täysiverisen. Viimeksi mainittu onkin vakiintunut tai vakiintumassa roduksi reaalimaailmassa, nimeltään se on varsin ennalta-arvattavasti Irish Hunter, irlanninhunter.
Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita vaihtoehtoja, hunterin taustalta voi löytyä ihan mitä vain: poneja, erityisesti brittiläisiä poneja, angloarabeja, ehkä arabejakin, joskus työhevosia tai puoliverisiä.

Tämä pitkänlainen alkuselostus johtuu siitä, että eilen taas välähti ja havahduin miettimään, jos sitä järjestäisi Ionicissa metsästysratsastuksia. Kilpailuhan se ei ole eikä siitä saa mitään hienoja titteleitä eikä ranking-pisteitä eikä semmoisia. Lähinnä siis ihan huvin vuoksi.
Ajatus oli, että kirjoittaisimme ensin metsästyksen "käsikirjoituksen", josta kävisi ilmi tietysti päivämäärä, millaisessa maastossa ratsastetaan, millaisia esteitä ehkä on tulossa, millainen hevonen olisi paras tähän metsästykseen, miten pitkä reitti on ja muuta sellaista, mikä tuntuu tärkeältä. Kun tämä on tehty, saisi ratsukoita ilmoittautua mukaan, kukin ratsastaja aina yhdellä hevosella. Hevosen sivulle tulisi tarjota linkki, sieltä pitäisi löytyä jonkinlainen luonnekuvaus ja ehkä myös kuva.
Kun seurue olisi täynnä ja metsästyspäivä tulossa, kirjoittaisimme kuvauksen metsästyksen kulusta. Jokainen osallistuja saisi halutessaan kirjoittaa tämän jälkeen myös oman versionsa tarinasta, sen ei tarvitsisi olla pitkä, mutta noudatella tuon kuvauksen tapahtumia ja linjoja. Tämä ei olisi pakko, tiedän tai ainakin arvaan, miten vaikeata ihmisiä on vaatia kirjoittamaan mitään. Kuvauksen voisi myös halutessaan kopioida joko kokonaan tai osittain hevosensa sivulle, jos siltä tuntuu.
Jos sopivaa hevosta ei omasta tallista löydy, meiltä Ionicista kyllä irtoaisi lainaan soveltuvia metsästysratsuja, täytyisi vain katsella sopivia hevosia ja kirjoittaa niille luonnekuvaukset. Hevosen lainaaja saisi esittää toiveita millaisen hevosen hän haluaa.

Olisikos osallistujia tämmöiseen?