Rotuesittelyssä kabardinhevonen

Tällä kertaa esittelyvuorossa on kabardinhevonen.

© Bob Langrish

Historia

Kabardinhevonen on kotoisin itä-Tserkessiasta, joka nykyisin on Kabardi-Balkarian tasavalta Venäjän federaatiossa. Se sijaitsee Kaukasus-vuoriston pohjoisrinteillä ja Kabardian tasangolla. Kabardinhevonen on kehittynyt ennen kaikkea vuoristoalueilla. Paikalliset heimot (ilmeisesti agydelaiset kansat, aiempi nimitys tšerkessi) ovat kasvattaneet hevosia, jotka sopeutuivat alueen olosuhteisiin. Hevosia laidunnettiin laumoissa, jotka talveksi siirrettiin tasangoille ja kesäksi vuoristolaitumille. Pohjois-Kaukasuksen alueella on elänyt muitakin rotuja, joista ainakin karachai on melko läheinen kabardiinille.

Kabardinhevosen alkuperä on sekoitus vähän kaikenlaista paikallista hevosta: arojen hevosia, karabahinhevosta, arabianhevosta, persialaisia hevosia ja turkmeenia, kenties ahaltekiäkin. 

Rotu tunnettiin ilmeisesti 1500-luvulla, jolloin Hendricks mainitsee sen olleen yleinen ja laajalle levinnyt. Todennäköisesti rotu on tätäkin vanhempi. Hevoset ovat olleet tärkeitä alueen asukkaille. Niitä on käytetty erityisesti sotaratsuina, mutta myös muuhun ratsastukseen, oletettavasti myös kuormahevosina ja työhevosina.

Kabardinhevosia kasvatettiin 1800-luvun loppupuolella tsaarin armeijan tarpeisiin ja myöhemmin puna-armeijalle. Rotu kuitenkin kärsi ensimmäisestä maailmansodasta ja sisällissodasta pahoin. Rodun elvytys alkoi 1920-luvulla ja kantakirja avattiin ilmeisesti 1935, mutta toinen maailmansota iski rodun kotialueelle, kun syksyllä 1942 natsi-Saksan armeija valtasi pohjois-Kaukasuksen aluetta.

Nykyäänkin kabardinhevonen on harvinainen ja vaarassa kadota. Osan harvinaistumisesta voi selittää anglo-kabardinhevonen, joka on ilmeisesti nykyään oma rotunsa, mutta joka luotiin risteyttämällä kabardinhevosia ja täysiverisiä. Kabardiineja on jonkin verran viety keski-Eurooppaan.

Rakenne

Kabardinhevonen ei kaikilta osin vastaa eurooppalaista ratsuhevosen ihannetta. Sukupostista löytyy jonkin verran kuvia vanhoista kabardinhevosista, jotka ovat melko yhteneväisiä tyypiltään, mutta nykyhevoset vaikuttavat olevan rakenteeltaan parempia ja kevyempiä. Erityisesti runko ja selkä ovat lyhyemmät kuin aiemmin. Kenties jalostuksessa on käytetty täysiveristä tai muita rotuja. Rotumääritelmä ei ole virallinen ja seassa on omia huomioitani.

• Pää on kuiva, toisinaan hieman karkeatekoinen.
• Profiili on suora tai kyömyhkö. Varsinkin aikaisemmin kyömy pää vaikutti olevan kenties jopa yleinen.
• Kaula on lihaksikas ja keskipituinen. Usein se on melko matala eikä alakaulaisuus tai joutsenkaulaisuus ole ainakaan aiemmin ollut mitenkään tavatonta. 
• Säkä on jossain määrin erottuva ja pitkä.
• Hendricks väittää lavan olevan pitkä ja loiva, mutta vanhoissa kuvissa lapa on usein melko pysty.
• Rintakehä on syvä ja leveä.
• Runko on vahva ja tukeva.
• Selkä on vahva, usein suorahko ja nykyhevosilla ilmeisesti lyhyempi kuin aiemmin.
• Lanne on lihaksikas.
• Lautanen on ainakin jonkin verran laskeva ja takaosa voimakas.
• Jalat ovat sijoittuneet hyvin rungon alle.
• Takajalat ovat usein käyrät. 
• Jalkojen nivelet ovat hyvät ja kuivat.
• Kaviot ovat kovat.
• Askellajit ovat hyvät: käynti on tahdikasta, ravi ja laukka kevyitä ja tasaisia. Askellus on melko korkeaa. Osa hevosista hallitsee jonkinlaisen passikäynnin.
• Peitinkarva ei ole erityisen pitkää, mutta jouhet ovat tuuheat ja toisinaan vuohisissa esiintyy pidempää karvoitusta.
• Yleisin väri lienee tumma ruunikko tai mustanruunikko, mustiakin on. Vanhoista kuvista löytyi myös kimo, mutta on kyseenalaista, esiintyykö niitä enää. Jos valkoisia merkkejä on, ne tapaavat olla pieniä.
• Säkäkorkeudesta eri lähteet ovat erimielisiä: jotkin sanovat orien keskikorkeuden olevan 155 senttiä ja tammojen 152 senttiä. Toisten mukaan säkäkorkeus vaihtelisi välillä 145-155 senttiä.

Englanninkielisen Wikipedian mukaan rodussa oli kolme tyyppiä:

• Perustyyppi: tyypillinen vuoristoalueiden ratsuhevonen, hoikka, mutta silti lihaksikas
• Itämainen tyyppi: arabianhevosen vaikutusta näkyvissä, pienempi pää, kuivat jalat, ohuempi iho ja luonteeltaan kuumempi
• Massiivinen tyyppi: massiivisempi kuin muut, muistuttaa vaunuhevosta

Käyttö ja ominaisuudet

Kabardinhevonen on selkeästi vuoristorotu. Se on tunnettu kestävyydestään ja varmajalkaisuudestaan. Osin tähän varmajalkaisuuteen ja vuoristoseutuun liittyy myös tuo lyhyehkö, korkea askellus, joka on hyödyksi kivisillä seuduilla. Rodulla on kuulemma myös erinomainen suuntavaisto. Luonteeltaan niiden sanotaan olevan eloisia ja energisiä, mutta silti tottelevaisia ja taipuisia. Se on myös pitkäikäinen rotu.

Kuten sanottu, kabardinhevonen on ennen kaikkea ratsuhevonen, mutta ei se vetohevosenakaan huono ole. Olympialajeissa se ei kuitenkaan erityisesti loista pienen kokonsa ja lyhyen askelluksensa vuoksi. Matkaratsuna se sen sijaan pärjää.

Kabardinhevonen virtuaalimaailmassa

Kabardinhevonen on tosi harvinaisuus virtuaalimaailmassa. Niitä ei ole rekisteröity kymmeneen vuoteen yhtään kappaletta ja kaikkiaan VRL:n rekisterissä on vain 39 kabardiinia (VRL tuntee rodun nimellä kabardiini).

Siittola Cipofüzo kasvatti joitain kabardinhevosia joskus ennen vuotta 2010, ilmeisesti RBSH-jalostusta varten. Rotu nimittäin on sallittu RBSH-jalostuksessa. Ionicissakin niitä oli ja kymmenkunta kasvattia syntyi. Sen enempää kabardikasvatuksesta ei tullut, mutta osa noista hevosista näkyy edelleen Ionicin RBSH:issa.

Lähteet

• FAO: Breed data sheet
• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Oklahoma State University: Kabarda Horses
• Wikipedia: Kabarda horse
• Wikipedia: Кабардинская лошадь
• Muut määrittelemättömät lähteet

Rotuesittelyssä doninhevonen

Jatkan näitä rotuesittelyitä toisella venäläisellä rodulla, iomudia paremmin tunnetulla doninhevosella.

© Bob Langrish

Historia

Doninhevonen tunnetaan kasakoiden ratsuna ja sitä se toki on ollutkin. Sen kestävyys ja soveltuvuus ratsuväen hevoseksi tuli tunnetuksi Napoleonin hyökätessä Venäjälle 1812. Ranskalaiset joutuivat perääntymään poltetusta Moskovasta talven tullessa. Ranskan armeijan hevosia kuoli tuhatmäärin ruuan puutteeseen ja kylmyyteen samalla kun kasakat sitkeine hevosineen iskivät perääntyvän armeijan kimppuun. Osa kasakoista seurasi ranskalaisia ilmeisesti lähestulkoon läpi Euroopan – ja palasivat sitten takaisin Venäjälle hevosineen.

Alkuperäinen doninhevonen, josta käytetään nimitystä "old Don" (vanha doninhevonen), oli nykyistä doninhevosta pienempi ja tukevampi. Se polveutui Don-joen alueen puolivilleistä arohevosista. Siihen vaikuttivat myös itäiset hevoset, kuten karabahinhevonen, turkmeeni ja jossain määrin myös arabianhevonen. Jo ennen Napoleonin sotia rotu oli tunnettu kestävyydestään. Siihen toki vaikutti tapa, jolla hevosia kasvatettiin Donin alueella: hevoset saivat laiduntaa laumoissa aroilla vuoden ympäriinsä, jolloin vain sitkeimmät pärjäsivät.

Hendricksin mukaan tavoitteellinen doninhevosten kasvatus alkoi vasta 1800-luvulla, Napoleonin sotien jälkeen. Viimeistään tällöin rotuun risteytettiin suurikokoisempia rotuja kuten täysiveristä, orlov-ravuria ja vanhaa Orlov-Rostoptshiniä, mahdollisesti myös karabahinhevosta, arabia (erityisesti persianarabia), turkmeenia ja ahaltekiä, ehkä myös iomudia. Tämä teki doninhevosesta isomman ja siromman, paljolti samantyyppisen kuin se nykyään on.

Doninhevonen oli 1800-luvulla laadukkaana pidetty ratsuväen hevonen ja sen takia sitä käytettiin monen muun rodun parantamiseen. Se sopeutui hyvin vuoristoalueille, kuten Kazakstaniin ja Kirgisiaan, missä se vaikutti novokirgiisin ja kushumin syntyyn. Se on myös budjonnyn kantarotu. Doninhevosten lukumäärä oli suurimmillaan 1900-luvun alussa.

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota ja Venäjän sisällissota. Ne tuhosivat doninhevoset miltei kokonaan. Rotu onnistuttiin kuitenkin elvyttämään ja nykyään sen lukumäärä lienee turvallisella tasolla.

Rakenne

Hendricks kertoo doninhevosessa olevan kolme eri tyyppiä: itäinen tyyppi, raskas tyyppi ja ratsutyyppi. Muut lähteet eivät mainitse mitään tällaisista erillisistä tyypeistä nykyisessä doninhevosessa. Olisi tietenkin loogista, että 1800-luvulla ja ehkä vielä 1900-luvun alkupuolellakin erityyppisiä doninhevosia tosiaan oli, riippuen siitä, miten paljon kunkin yksilön suvusta löytyi vanhaa doninhevosta ja miten paljon ja mitä risteytysrotuja.

Voisin hyvinkin kuvitella raskaan tyypin doninhevosen olevan tai olleen eniten vanhan donin kaltainen, tukevampi ja kenties matalampi kuin muut tyypit. Itäisessä tyypissä näkyisi enemmän sitten näiden itäisten risteytysrotujen vaikutus, arabin, turkmeenin, ahaltekin, ehkä karabahinhevosenkin. Ratsutyyppisen doninhevosen suvusta puolestaan löytyisi enemmän täysiveristä, Orlov-Rostoptshiniä ja orlov-ravuria. Mutta tämä on vain omaa spekulointiani.

Joka tapauksessa doninhevosen rakennetta kuvataan näin, seassa on omia huomautuksiani:

• Yleiskuvaltaan doninhevoset ovat suhteellisen tukevia, matalajalkaisia ja hieman vaatimattoman näköisiä hevosia.
• Pää on keskikokoinen, otsa leveä.
• Profiili on useimmiten suora, mutta eri lähteiden mukaan se voi olla myös aavistuksen kyömy tai kovera. Itse olen nähnyt harvakseltaan aavistuksen koveria profiileja, varsinaista kyömyä en ehkä koskaan.
• Kaula on keskimittainen, päänliittymä ei ole erityisen avoin. Varsinkin oreilla voi olla raskas kaula. Mielestäni lyhytkaulaisuus tai alakaulaisuus ei ole mitenkään tavatonta, mutta vaihtelua on paljon.
• Säkä on korkea tai melko korkea. Jos minulta kysytään, tässäkin on vaihtelua.
• Lapa on toisinaan pystyhkö.
• Runko on yleisesti ottaen leveä ja rintakehä muutenkin hyvin kehittynyt.
• Selkä on suorahko, pitkänlainen ja leveä. Myös lanne on melko suora.
• Lautanen on usein laskeva, mutta toisinaan suorahko. Se on jossain määrin pitkä.
• Jaloissa on esiintynyt asentovirheitä, mutta Hendricksin mukaan ne on saatu pääosin poistettua huolellisella jalostuksella. Itse kyllä olen toisinaan nähnyt vakaviakin asentovirheitä, kuten koukku- ja sapelijalkoja tai lyhyitä vuohisia.
• Jalat ovat lihaksikkaat ja vahvat.
• Säkäkorkeudesta eri lähteet ovat vähän erimielisiä, mutta se liikkunee suunnilleen jossain 154 ja 165 sentin välissä.
• Väreistä rautias on yleisin, mutta myös ruunikkoa, mustaa ja kimoa tiettävästi esiintyy. Hallakkoväreistä on vahvahko epäily. Kenties osa tummajouhisista raudikoista saattaisi olla punahallakoita, mutta tämä on vain omaa mutu-arvelua. Ainakin toisinaan erityisesti rautiaassa näkyy selkeä metallinkiilto.

Käyttö ja ominaisuudet

Doninhevonen on edelleen erittäin kestävä, terve ja vähällä toimeentuleva rotu. Kuten sanottua, se on tunnetuin ratsuväen hevosena, mutta perinteisesti sitä on käytetty myös valjakossa. Erityisesti mainitaan venäläinen nelivaljakko, tatshanka, jossa hevoset on valjastettu kaikki neljä rinnakkain.

Nykyään doninhevonen on pääasiassa harrasteratsu. Sen koko ja liikkeet eivät oikein riitä olympialajeissa korkeisiin luokkiin, mutta matkaratsuna se pärjää erinomaisesti. Virtuaalimaailmassa se voi kilpailla laukkakisoissa ryhmässä 4 eli pitkillä matkoilla. Reaalimaailman don ei ole tunnettu nopeudestaan, mutta kylläkin siitä kestävyydestään, niin että valinta on hyvä. Don on sallittu rotu myös RBSH:n jalostuksessa, vaikka don-risteytyksiä näkeekin nykyään melko harvakseltaan.

Doninhevoset virtuaalimaailmassa

Don ei ole niin ääriharvinainen kuin esimerkiksi taannoin esitelty iomud tai deliboz, mutta ei sitä yleiseksi tai tunnetuksikaan voi juuri sanoa. Kirjoitushetkellä VRL:n rekisterissä on 267 doninhevosta ja sitä on rekisteröity joka vuosi vähintään yksi kappale. 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että doninhevosia on jonkinlaisia määriä Namyshillissä ja Yemenessä, ja joitain yksilöitä myös Lavender Fieldsissä. Koska nämä kaikki ovat suurtalleja, hevosiakin on melko paljon. Tänä vuonna on rekisteröity jo 51 doninhevosta! Laukkatalleista ainakin Karmalla on joitain yksilöitä kilpailemassa. Jos joku tietää jotakin doninhevosista muilla talleilla, olisin todella kiinnostunut kuulemaan.

Doninhevonen onkin aina ollut juuri tällainen: kukaan ei ole sitä tainnut päärotunaan kasvattaa, yhtäkään don-siittolaa en tiedä olleen. Suurtalleilta sitä on yleensä sitten löytynyt ja satunnaisesti joitain yksittäisiä hevosia muilta omistajilta. Puhdasjalostus on ollut pienimuotoista, mutta RBSH-jalostuksessa sitä on näkynyt jonkin verran. Ionicissakin niitä kasvatettiin reilu kymmenen vuotta sitten, mutta sittemmin rodusta on luovuttu kokonaan. Mietin toisinaan, että pitäisiköhän sekin virhe korjata ja tuoda donit takaisin...

Lähteet

• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Kidd, J.: Maailman hevoset – rodut ja kasvatus
• Wikipedia: Donskaja loshad
• Wikipedia: Russian Don
• Muut määrittelemättömät lähteet

Rotuesittelyssä iomud

Tällä kertaa valikoin esiteltäväksi harvinaisen keskiaasialaisen rodun, iomudin.

Historiaa

Iomud on saanut nimensä samannimiseltä turkmeeniheimolta, joka niitä on kasvattanut. Tosin heimon ja myös hevosrodun nimen kirjoitusasu vaihtelee: Iomud, Jomud, Yomud, Yamud, Yomut, Yomood. FAO tuntee rodun jälkimmäisellä nimellä Yomood. VRL:ssä ja myös tässä postauksessa käytetään nimeä iomud. Venäjäksi nimi on iomudskaja.

Iomudin ja myös sen kasvattajaheimon kotiseutua on Turkmenistanin ja pohjoisen Iranin alue Kaspianmeren itäpuolella. Alue on pääasiassa aavikkoa tai puoliaavikkoa.

Iomud on vanha rotu, joka polveutuu paikallisista turkmeenisukuisista hevosista samoin kuin ahaltek. Jotkin lähteet mainitsevat myös arabianhevosen mahdollisena esivanhempana tai että vuosisatoja sitten arabianhevosia olisi risteytynyt paikallisiin hevosiin. Oletettavasti myös arohevoset, kuten kazakstaninhevonen ja mongolianhevonen, ovat vaikuttaneet iomudiin.

Nykyään iomudeja kasvatetaan erityisesti pohjois-Turkmenistanissa Daşoguzin alueella ja myös Uzbekistanissa. Niitä on Iranissakin, mutta siellä se tunnetaan nimellä yamud ja se laskettaneen turkmeeninhevosen tyypiksi. Tämän tekstin kuvat ovat nimenomaan iranilaisista hevosista. Rodun lukumäärä on ollut vähentymään päin ja sitä pidetään uhanalaisena rotuna.

© Bob Langrish

Rakenne

Iomud muistuttaa rakenteeltaan ahaltekiä, mutta on tätä pienempi ja tukevampi. Yleisesti sen rakennepiirteistä kerrotaan seuraavaa:

• Yleisvaikutelma on kevyt, melko siro, mutta silti kompakti. Se ei ole niin korkeajalkainen kuin ahaltek.
• Pää on kuiva ja ja melko leveä. Silmät ovat suuret.
• Profiili on suora tai kyömy, mutta joidenkin lähteiden mukaan se voi olla myös kovera.
• Kaula on keskimittainen tai pitkä, melko tukeva. Kaula ei ole yhtä pysty kuin ahaltekeillä.
• Kaulanliittymä on toisinaan avoin samaan tapaan kuin arabianhevosilla. 
• Säkä on korkeahko.
• Lavat ovat melko loivat.
• Runkoa eri lähteet kuvaavat joko syväksi tai ei kovin syväksi.
• Selkä on pitkähkö ja melko suora.
• Lautanen on jonkin verran laskeva.
• Jalat ovat sirot ja lihaksikkaat. Asentovirheitä voi olla, mutta näistä huolimatta jalat ovat vahvat.
• Nivelet ovat erottuvat.
• Kavioaines on kovaa. Kaviot ovat suurehkot.
• Liikkeet mainitaan pehmeiksi ja joustaviksi. Erityisesti käynti on nopeaa.
• Iho on ohutta.
• Karvapeite on kesäisin ohut ja lyhyt, talvella pidempi ja paksumpi. Jouhet ovat niukat.
• Säkäkorkeus oreilla on keskimäärin 152 senttiä ja tammoilla 149 senttiä. Vaihteluväli on noin 144-155 senttiä.
• Yleisimmiksi väreiksi mainitaan kimo ja rautias, mutta myös musta. Rodulla voi esiintyä myös metallinhohtoista väritystä.

Hendricksin mukaan rodun sisällä on kolme tyyppiä:

• Ahaltek-tyyppi: isokokoisempi kuin muut, muistuttaa paljon ahaltekiä. Mahdollisesti myös muista tyyppejä sirompi.
• Itäinen tyyppi: muistuttaa rakenteeltaan itämaistyyppistä hevosta, jota on parannettu täysiverisellä. Tyypeistä yleisin.
• Arotyyppi: pienikokoisempi, lyhytjalkaisempi ja tukevampi kuin muut. Rakenteessa on piirteitä kazakstanin- ja mongolianhevosista. Tyypeistä harvinaisin.

Käyttö ja ominaisuudet

Iomud on sopeutunut kotialueensa karuun ilmastoon, kuumiin, kuiviin kesiin ja kylmiin, kuiviin talviin. Se on kestävä pitkillä matkoilla, kantamassa painavia kuormia ja niitä on käytetty myös laukkaratsuina, vaikka rotu ei olekaan yhtä nopea kuin ahaltek. Se mainitaan myös hyväksy hyppääjäksi. Yleisesti ne ovat terveitä ja pitkäikäisiä.

© Bob Langrish

Iomud virtuaalimaailmassa

VRL:n rekisterissä iomudeja on yhteensä kymmenkunta ja niistäkin suurin osa on rekisteröity yli 10 vuotta sitten. Ionicin hevosia niistä on puolet, meillä oli muutamia iomudeja vuosina 2009-12 ja pari varsaakin syntyi. Ionicissa iomudeja käytettiin pienimuotoisesti RBSH-jalostukseen ja tallista löytyy edelleen parikin RBSH:ta, joiden suvuissa on iomudeja. 

Lähteet

• FAO: Breed Data Sheet
• Hendricks, B.: International Encyclopedia of Horse Breeds
• Oklahoma State University: Iomud Horse
• Wikipedia: Iomud
• Wikipedia: Jomud
• Muut määrittelemättömät lähteet

Virtuaaliset varusteliikkeet

Myönnän: olen ehkä maailman huonoin ihminen kirjoittamaan mitään virtuaalisista varusteliikkeistä. En ole koskaan ollut niiden asiakas oikein millään tavoin. Niiden tarjoamat asiat eivät vain kuulu minun perusharrastukseeni. Vai voisitteko kuvitella, että Ionicin 5000 hevosella olisi kaikilla täydelliset varustekollaasit sivuillaan? 

Niinpä. 

© DorianKrauss/Pixabay

Ihan täysin ummikoksi en kuitenkaan tunnustaudu. Minullahan on jo muutaman vuoden ollut tarinahahmo ja hahmolla hevosia piirroskuvineen päivineen. En ole toistaiseksi varustekollaaseja niillekään hevosille tehnyt, mutta haaveissa olisi ja se nyt olisi mahdollisuuksien rajoissa toteuttaakin. Eli olen käynyt kuolaamassa selaamassa virtuaalisten varusteliikkeiden tarjontaa. Sokka Luxuries pääsi jopa tarinan aiheeksi, Sokka nimittäin sopii oikein hyvin hahmoni kieltämättä kalliiseen makuun.

Mutta Sokka Luxuries on oikeastaan ainoa varusteliike, jonka nimen osaan lonkalta heittää ja senkin osoite piti kaivaa Googlesta. Tiedän, että varusteliikkeitä on paljon muitakin, mutta nimet ja myös osoitteet ovat ikuisesti hukassa. Keskustasta muistaakseni olen bongannut useampiakin liikkeitä, käynyt katsomassa ja unohtanut sitten, muistan vain että se yksi liike oli tosi ammattimaisesti toteutettu, moni reaalimaailman verkkokauppa on käytettävyydeltään huonompi. Ja että siinä toisessa oli kaikenlaisia historialliseen ratsastukseen ja sen semmoiseen käytettäviä varusteita. Yhdellä oli muistaakseni Pokémon-teemaisia korvahuppuja tai jotain.

Mitä minä erittäin huonona asiakkaana haluaisin nähdä virtuaalisten varusteliikkeiden valikoimissa? No, hahmoni tykkäisi kovasti kouluratsastukseen soveltuvasta luksuksesta ja tyylikkyydestä, mutta vähäinen määrä bling-blingiä ei ole koskaan väärin. Niin ja värikoodatut setit, tietenkin pitäisi olla riimut, loimet, satulahuovat ja pintelit samaa sävyä. Kenties vielä ratsastushousut, takit ja kypärätkin! Pastellisävyt toimivat aina, mutta niin myös hienot voimakkaat värit. Jep, olen todellakin surffannut sitä Sokkaa ihan liikaa.

Minä henkilökohtaisesti pidän laajoista valikoimista, monista värivaihtoehdoista, persoonallisista tuotteista ja ennen kaikkea tuotekuvauksista. Mainitsin tuossa aiemmin historiallisen ratsastuksen varusteita myyvän liikkeen, joka muistaakseni kunnostautui tässä. Minulle eivät semmoiset varusteet tai oikeastaan minkäänlaiset varusteet sano juurikaan mitään, mutta tuotesivuilla oli kerrottu jokaisesta tuotteesta, että mikä tämä on ja miten ja miksi sitä käytetään. Taisipa olla vielä kuvatkin, joissa varuste oli puettu hevoselle. 

Kuvissa moni liike tuntuu suosivan pelkkiä tuotekuvia ja se on toki mielestäni ymmärrettävää, meneväthän kuvat yleensä juuri niihin varustekollaaseihin. Minusta olisi kiva nähdä myös sellaisia kuvia, joissa varuste on puettu hevoselle. Kuvahan voisi olla sellainen, jossa hevosella on useampi myytävä varuste päällä, esimerkiksi vaikka suitset, suojat, satula ja ratsastusloimi, ja sitä yhtä kuvaa voisi käyttää kaikkien näiden tuotteiden sivuilla. Näin vain ihan ideana, jos joku kaupanpitäjä kaipaa lisähaastetta.

Mutta ensin ne varusteliikkeet pitäisi löytää. Kuka tietää mitäkin liikkeitä ja pitäisikö näistä tehdä jotakin linkkilistaa jonnekin?