Kesäsarja: suosikkipikselit osa 1, andalusianhevonen

Vaikka viikko sitten julistin kesätauon blogiin, en nyt vain malta olla toteuttamatta jo jonkin aikaa mielessä pyörinyttä suunnitelmaa esitellä suosikkihevosiani. Niinpä tässä kesällä aina parillisina päivinä julkaisen lyhyen esittelyn jostain kivasta tai muuten vain mainitsemisen arvoisesta hevosesta. Valitsen aina yhden hevosen kustakin rodusta esittelyyn ja ajattelin edetä aakkosjärjestyksessä, niin että aloitamme nyt andalusianhevosesta.

PRE-o. Pragmio di Sierra

Andalusianhevosissa olisi ollut tosi monta tosi hienoa hevosta, mutta lopulta Pragmion valinta oli aika selvä: kuva ja väri. Ensinnäkään Ionicissa ei ole turhan monia piirroskuvallisia hevosia. Sain kuvan muuten kasvattajalta itseltään valmiina, että kiitos siitä Nikkille.

Ja sitten tietysti tuo väri, kun Pragmio on ruunikko, jolla on sekä voikko- että pearl-geenit. On nimittäin ensimmäinen (näkyvä) pearl-värinen hevonen Ionicissa, merkittävä tapaus siis jo sinänsä! Muistelen, että juurikin andalusianhevosissa olisi saattanut olla jokin kantaja, mutten jaksa nyt kaivaa.

Pearl on monin tavoin hankala tapaus, noin värinä ja genetiikan kannalta, joten ei ole sinänsä mikään ihme, jos näitä ei ole aiemmin Ionicissa ollut. Ensiksikin pearlia esiintyy kovin harvalla rodulla. Andalusianhevosilla sitä nyt todistettavasti on ja ymmärtääkseni myös lusitanoilla, lähisukuisia kun ovat. Quartereilla ja painteillakin sitä esiintyy, mutta varsin harvinaisena, semminkin kun se ei yksinkertaisena näy hevosen ulkoasussa. Nämä rodut listataan useimmilla sivuilla, joissa pearlista puhutaan (kuten Wikipedia, UC Davis), mutta minä lisäisin listalle vielä irlannincobin ja perunpason. Olen nimittäin lukenut väitteitä siitä, että sitä esiintyisi näilläkin ja muistelisin jopa nähneeni joskus kuvia pearliksi epäillystä irlannincobista.

Pearlia pidetään resessiivisenä värigeeninä, joka yksinkertaisena esiintyessään ei näy hevosen ulkonäössä, vaan siihen vaaditaan kaksi pearl-geeniä. En siis varsinaisesti ymmärrä, miksi edellä mainittu UC Davis merkitsee geenin sivuillaan isolla alkukirjaimella, kuten dominoivat geenit tavataan merkitä. Toisaalta olen kuullut väitteitä siitä, että yksinkertainen pearl-geeni voisi vaalentaa hevosen perusväriä vähän, ei niin paljon, että sitä voisi erottaa tavanomaisesta värivaihtelusta, joten se resessiivisyys ei nyt ehkä ole ihan sataprosenttisesti totta, mutta melkein kuitenkin. Joskus näistä ei ota pirukaan selvää.

Pearl ilmenee samassa geenissä kuin voikko-geenikin ja jos yksinkertainen voikko-geeni yhdistyy yksinkertaiseen pearl-geeniin, se vaalentaa hevosen väriä enemmän kuin kumpikaan geeni itsekseen. Olen kirjoittanut tästä perinnöllisyysasiasta blogiin kymmenen vuotta sitten (Pearl) enkä ole vielä nähnyt mitään väitettä siitä, etteikö tuo postaus olisi edelleen paikkaansapitävä ainakin pääpiirteissään.

Nimityksien kanssa ollaankin sitten ongelmissa, koska suomenkielisiä nimityksiä ei ole ja englanninkielessäkään ei ole vakiintuneita termejä. Lisäksi pearlin lyhenne prl sekaantuu varsinkin asiaa tarkemmin tuntemattomien mielessä helposti perlinoon, jonka minä lyhennän perl ja lienee se käytössä muuallakin virtuaalimaailmassa. Ja koska Pragmio on ensimmäinen näkyvästi pearl Ionicissa, en ole itsekään joutunut miettimään noita nimityskäytäntöjä, mutta nyt joudun.

Oma ehdotukseni toistaiseksi olisikin tämä:

– Ei-voikkojen pearlin kantajien (CC^prl) väriksi merkitään hevosen pohjaväri, oli se sitten musta, ruunikko, samppanjanrautias tobiano, punahallakko tai jokin muu. Väritietoon merkitään värin perään, että kyseessä on pearlin kantaja. Samoin tämä voidaan merkitä sukutauluihin vaikkapa näin: vprn (prl). 

Itse menettelen näin hopeaa kantavien raudikoiden tai rautias-pohjaisten värien kanssa. Hopeahan ei rautiaassa näy eikä ole olemassa hopeanrautiasta väriä. Se on rautias, mutta se hevonen voi jättää kyllä sitä hopeaa varsoilleen. Olen merkinnyt näitä sukutauluihin juurikin näin: rt (hp). Joskus se hp siellä perässä on jäänyt poiskin.

– "Oikeista" pearleista (C^prlC^prl) käytetään nimitystä, jossa yhdistyy pohjaväri ja sen perässä erikseen kirjoitettuna pearl, esimerkiksi musta pearl, samppanjanrautias pearl tobiano jne. Lyhenteenä olisi sitten pohjaväri ja sen perässä erillään prl, esimerkiksi m prl, gch prl tob jne.

– Tuo voikko+pearl-yhdistelmä on sitten se kiusankappale. Itse olen toistaiseksi käyttänyt sellaista hirvitystä, joka Pragmionkin sivulla näkyy: ruunikko voikko+pearl, lyhennettynä varmaankin sitten rn vkko+prl. Moni käyttäisi tästä termiä ruunivoikko pearl ja samaan tapaan voikko pearl ja mustanvoikko pearl ja ne olisivatkin ihan päteviä termejä kyllä.

Minä vierastan tuota kuitenkin siitä syystä, että se voi johtaa genetiikkaa tarkalleen tuntematonta harhaan. Joku voi hyvinkin ajatella, että mustanvoikko pearl on sama kuin mustanvoikko + musta pearl eli E aa C^CR C^prlC^prl ja tämähän on mahdoton, koska yhdestä geenistä voi olla vain kaksi alleelia, ei koskaan kolmea. Tällaisesta harhaluulosta voitaisiin päästä sellaiseenkin hyvin virheelliseen ajatukseen, että olisi olemassa cremello pearl, perlino pearl tai smoky cream pearl, tai että mustanvoikko pearl vanhempi voisi periyttää varsalle SEKÄ voikkogeenin ETTÄ pearl-geenin. Kumpikaan näistä skenaarioista ei kuitenkaan ole mahdollinen. Siksi minä pitäydyn tuossa voikko+pearl-merkinnässä.

Pearl on kuitenkin kovin harvinainen väri, joten harva harrastaja tämmöisiin ongelmiin törmää koskaan. Ja tulipas tästä nyt pitkä postaus! Seuraavista kesäsarjan osista ei varmastikaan tule yhtä pitkiä, ei ainakaan ole tarkoitus. 

Ionicin suomenhevosten värit

Sain tuossa joulun tienoilla Ionicin suomenhevoslauman sellaiseen malliin, että kaikilla on kuvat eli myös väri määritelty. Suurin kiitos siitä kuuluu Pikseleiden vapaastikopioitaville hevoskuville ja sieltä löytyville parille tuhannelle suomenhevoskuvalle. Kerrankin on suorastaan valinnanvaikeutta eikä edes erikoisempien värien kanssa tarvinnut tehdä hillittömiä kompromisseja.

Nopealla googlauksella löysin netistä tiedon, että reaalimaailman suomenhevosista 85 % on rautiaita tai prosenttiosuus voi olla tätäkin suurempi. Loput ovat sitten muita: ruunikoita, mustia, kimoja, päistärikköjä, voikkovärisiä, hopeanruunikoita ja -mustia. Toki ehkä jonkinlainen osa noista raudikoista on käytännössä rautiaankirjavia, joko suomenkirjavia (SW1) tai W20-kirjavia, mutta aika iso osa niistä ei näytä erityisen kirjavilta ja ne ovat rekisterissä tavan rautiaina. En kuitenkaan usko, että niiden määrä olisi ihan hillittömän suuri, vaikka W20:stä ei tietysti koskaan tiedä.

Kun tuntee meikäläisen kiinnostuksen erikoisväreihin, ei todennäköisesti ylläty pätkän vertaa siitä, että Ionicin suomenhevosten väritilastot ovat tosi paljon toisen näköiset. Raudikko ei juhli lähellekään tuollaisella prosenttiosuudella vaan niiden määrä jää alle puoleen.

Tässä on ne värit esitetty kaaviona:

Kuva suurenee klikkaamalla. Oreja on yhteensä 39 ja tammoja 46 kappaletta, joten kuten näkyy, tammoillakin rautiaiden osuus on karvan verran alle 40 %. Oreilla se on niukin naukin 30 %.

Kimoissa pohjavärit ovat seuraavat:

• Rautiaankimo: oriit 2, tammat 1
• Hopeanmustankimo: oriit 1, tammat 1
• Hopeanruunikonkimo: oriit 1
• Ruunikonkimo: oriit 1, tammat 2
• Mustankimo: oriit 1

Suomenkirjavien pohjavärit ovat seuraavat:

• Rautiaankirjava: oriit 2, tammat 3
• Ruunikonkirjava: oriit 1
• Voikonkirjava: tammat 1

Lisäksi rautiaista tai raudikkopohjaisista väreistä löytyy 3 hopeageenin kantajaa, yksi ori ja kaksi tammaa.

Noin yleisesti kiinnostaisi tietää, minkä värisiä virtuaalisuokkeja muilla omistajilla on ja miten paljon. Jos minun pitäisi tehdä jotakin olettamuksia ihan noin näppituntumalta, niin rautias on varmasti yleisin väri, mutta onko se ihan niin yleinen kuin reaalimaailmassa? Vai suosivatko muutkin omistajat näitä vähän harvinaisempia värejä? En tiedä, mutten välttämättä olisi kovin hämmästynyt, jos näin olisi.

Väriristeytys-esimerkki: hopeanruunivoikonhallakko + musta

Vuosia sitten kirjoittelin blogiin muutamia esimerkkejä erilaisista väriyhdistelmistä ja siitä, miten niistä selvitetään, minkä värinen varsa kustakin yhdistelmästä voi tulla (esimerkiksi Kimo + kirjava). Sittemmin postausaihe unohtui, mutta nyt muistin sen taas.

Tällä kertaa tarkasteltavana on RMH-tamma Headspinner Ion, jonka isä on hopeanruunivoikonhallakko ja emä musta. Molemmille vanhemmille on merkitty värien genotyypit sivuille, isä on Ee, Aa, CC^CR, Dd, Zz ja emä Ee, aa.

Jos ymmärtää genotyypeistä jotakin, näkee heti, että nyt on tarjolla runsaasti värivaihtoehtoja, kun on kolme eri diluutiogeeniä (voikko C^CR, hallakko D ja hopea Z), kaikki heterotsygootteja ja pohjaväritkin ovat heterotsygootteja milloin mahdollista.

Tavallisesti menisin vaivaamaan Horse Coat Color Calculatoria (jonka ulkoasu on muuten uusiutunut aika radikaalisti siitä, mitä minä muistan, mutta sama sen väliä, toimii silti). Tällä kertaa CCC:ssä on pieni puute, sillä ainakaan minä en löydä pohjavärien listasta hakemallakaan isän väriä, englanniksi silver buckskin dun tai silver dunskin. Lista on pitkä, mutta olen selannut sen läpi useita kertoja enkä mitenkään bongaa tällaista väritermiä sieltä. Korjatkaa jos olen väärässä ja vain onnistunut missaamaan sen. Minun mielestäni hopeanruunivoikonhallakon ei pitäisi olla mikään mahdoton väri, joten liekö ihan vain inhimillinen virhe tullut, mutta se haittaa tässä tapauksessa kovasti Headspinnerin värin määritystä!

Asiaan on kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ratkaisu: unohdetaan hetkeksi että isäoriilla on hopean ja voikon lisäksi hallakko-geeni. Lasketaan todennäköisyydet siis siten, että isän väriksi valitaan hopeanruunivoikko (silver buckskin) ja pannaan kaikki genotyypit kohdilleen sen mukaan. Emän kohdalla ei ole mitään ongelmia kun se on ihan perus-musta.

Saamme tulokseksi tällaisen listauksen:

Rautias 12,50 %

ee/aa = 3,1250 %

ee/Aa = 3,1250 %

ee/aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

ee/Aa/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunikko 9,38 %

Ee/Aa = 6,2500 %

EE/Aa = 3,1250 %

Musta 9,38 %

Ee/aa = 6,2500 %

EE/aa = 3,1250 %

Voikko 12,50 % (rautias + voikkogeeni)

ee/aa/nCr = 3,1250 %

ee/Aa/nCr = 3,1250 %

ee/aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

ee/Aa/nCr/nZ = 3,1250 % (hopean kantaja)

Ruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni)

Ee/Aa/nCr = 6,2500 %

EE/Aa/nCr = 3,1250 %

Mustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni)

Ee/aa/nCr = 6,2500 %

EE/aa/nCr = 3,1250 %

Hopeanruunikko 9,38 % (ruunikko + hopeageeni)

Ee/Aa/nZ = 6,2500 %

EE/Aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanmusta 9,38 % (musta + hopeageeni)

Ee/aa/nZ = 6,2500 %

EE/aa/nZ = 3,1250 %

Hopeanruunivoikko 9,38 % (ruunikko + voikkogeeni + hopeageeni)

Ee/Aa/nCr/nZ = 6,2500 %

EE/Aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Hopeanmustanvoikko 9,38 % (musta + voikkogeeni + hopeageeni)

Ee/aa/nCr/nZ = 6,2500 %

EE/aa/nCr/nZ = 3,1250 %

Sitten otamme mukaan sen hallakon. Koska ori on heterotsygootti hallakon suhteen (Dd), se voi jättää sekä hallakkovärisen varsan että ei-hallakkovärisen. Mahdolliset ei-hallakkovärit onkin jo tuossa listassa, mutta niiden lisäksi on mahdollista saada kaikki nuo värit, joihin on vielä yhdistynyt se hallakkogeeni. Niiden värien lista näyttäisi tältä:

• Punahallakko (rautias + hallakko)
• Ruunihallakko (ruunikko + hallakko)
• Hiirakko (musta + hallakko)
• Voikonhallakko (rautias + voikko + hallakko)
• Ruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko)
• Voikonhiirakko (musta + voikko + hallakko)
• Hopeanruunihallakko (ruunikko + hallakko + hopea)
• Hopeanhiirakko (musta + hallakko + hopea)
• Hopeanruunivoikonhallakko (ruunikko + voikko + hallakko + hopea)
• Hopeanvoikonhiirakko (musta + voikko + hallakko + hopea)

Yhteensä siis 20 eri väriä vaihtoehtona! Että onhan sitä siinä valinnanvaraa.

Miten sitten saadaan lasketuksi näiden värien todennäköisyysprosentit? Se on helppoa, jaetaan vain CCC:llä lasketun tuloslistan prosenttiyksiköt kahdella ja saadaan todennäköisyysprosentti sekä värille ilman hallakkoa että hallakon kanssa. Esimerkiksi voikon todennäköisyys on 6,25 % ja voikonhallakon saman verran. Genotyypitkin ovat samat kuin CCC:n tuloslistassa, hallakkoväreissä on vain se Dd siellä mukana.

Voisimme toki tehdä tämän operaation niinkin, että hallakon sijaan "unohtaisimme" joko hopean tai voikon ja merkitsisimme isäoriin väriksi ruunivoikonhallakon (dunskin) tai hopeanruunihallakon (silver bay dun). Metodi on kuitenkin sama.

PS: Myöhemmin tajusin että tähän tilanteeseen on paljon helpompikin keino kuin "unohtaa" se hallakko. "Siirretään" se hallakko emälle eli merkitään emä mustan sijaan hiirakoksi, merkitään D:n genotyypiksi Dd, niin saadaan heti suoraan valmis lista kaikkine mahdollisine genotyyppeineen ja todennäköisyysprosentteineen. Oikeastaan tämä ylläneuvottu tapa on turhan hankala tähän verrattuna, mutta kun tuli jo kirjoitettua ja kello on niin paljon su-iltana etten viitsi alkaa kirjoittaa koko tekstiä uusiksi...

Mikä on kirjava?

Kirjavista hevosista, niiden eri kirjavuuskuvioista, miltä ne voisivat teoriassa näyttää ja miltä ne näyttävät käytännössä on puhuttu paljon erityisesti Keskustan värikeskustelussa. Tämä kirjoitus nojaakin paljolti muutamiin vastauksiin ja pohdintoihini, mitä olen tuolla Keskustassa esittänyt. Olen kirjoittanut asiasta myös blogissa eri näkökulmista (esimerkiksi Suuri sabinosekaannus, osat 1-4), mutta tästä en varsinaisesti, vaikka sitä on pariinkin otteeseen kyselty siellä ja täällä. 

Mikä on kirjava hevonen ja mikä taas on yksivärinen hevonen? Mitä voidaan nimittää kirjavaksi? Yksinkertainen kysymys, mutta yksinkertaista vastausta siihen ei ole olemassa.

© Pixabay

Genetiikan kannalta vastaus on suhteellisen yksinkertainen: jos hevosella on kirjavuusgeeni, se on kirjava, muuten ei. Kirjavuusgeeneinä on "perinteisesti" pidetty näitä ("perinteisesti" on lainausmerkeissä siksi, että eihän näitä asioita ole tunnettu tai tutkittu kovinkaan kauaa):

• Tobiano
• Frame (overo)
• Splashed white
• Sabino
• Tiikerinkirjavuuteen liittyvät LP ja PATN1
• (Valkomerkkisyys W)

Tuo valkomerkkisyys eli tunnettu harminkappale W kymmenine eri variantteineen on vähän kysymysmerkki, sillä "perinteisesti" sitä ei ole pidetty kirjavuutena. Alkuperäinen dominanttivalkoinen väritys oli kokovalkoinen ja sitten taas yleisin ja laajimmalle levinnyt variantti eli W20 ei näytä kirjavalta yleensä. Mutta joka tapauksessa W lisää valkoista väriä hevoseen ja lisäksi se on vielä sijoittunut samaan lokukseen tobianon ja sabinon kanssa, niin että on hyviä syitä pitää sitäkin kirjavuuskuviona.

Kuitenkin tämä genetiikan sinänsä selkeä jako kirjaviin ja yksivärisiin soveltuu aika huonosti reaalimaailmaan ja sitä kautta virtuaalihevosiin. Ensinnäkin, tosi harva reaalihevonen lopulta geenitestataan. Testit eivät ole ilmaisia ja väri ei ole sinänsä merkitsevä asia. Toki selkeästi kirjavat hevoset tunnistaa kirjaviksi ilman geenitestejäkin pelkästään ulkonäön perusteella. Tähänkään ei ihan aina voi luottaa, koska voi olla olemassa hevosia, jotka näyttävät kirjavilta, mutteivät ole sitä geneettisesti. Tällaisia ovat ainakin sopivasti sattuessaan ääriharvinaiset mosaiikki- ja kimeeri-tapaukset.

Yleensä murheenkryyneinä ovatkin ne kaikki rajatapaukset eli hevoset, joilla on isoja merkkejä, muttei kuitenkaan vielä "perinteistä" kirjavuutta. Ilman geenitestausta emme voi pelkästä ulkonäöstä tietää, onko jollain suurimerkkisellä hevosella vaikkapa W20 tai SW1 tai molemmat tai jotain muita kirjavuuskuvioita. Toisaalta olen monta kertaa sanonut, että itse uskon vielä siihen, että hevosella on mahdollista olla ainakin jonkin kokoisia merkkejä ilman kirjavuutta. En tiedä olenko oikeassa tässä asiassa, mutta merkkien muodostumiseen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi jossain määrin myös sattuma tämänhetkisen tiedon perusteella.

Hankalaksi tämän nimitysasian tekee myös se, että on olemassa näitä hevosia, jotka ovat geneettisesti kirjavia, mutteivät näytä siltä. Suosikkiesimerkkini on nyt jo edesmennyt suomenpienhevostamma Vieno-Kaneli, joka on tietääkseni ihan testattu SW1:ksi ja on periyttänyt sitä varsoilleenkin. Tammalla itsellään on Sukupostin mukaan vain muutama hassu sekakarva, ei edes splashille tyypillisiä herasilmiä. Voidaanko tätä nyt sitten nimittää kirjavaksi, kun ei hevosessa ole näkyvää valkoista lainkaan, kas siinä pulma!

Näitä esimerkkejä on toki enemmänkin. Russiori Zidane Zojvide on homotsygootti eli samanperintäinen SW1, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että sekä sen isän että emän on molempien oltava SW1-kirjavia. Sen isällä on toisessa takasessa vähän valkeaa ruununrajassa ja emällä kuonopilkku, ei varsinaisesti kovin kirjavia siis noin ulkomuodoltaan.

Sitten on olemassa aina näitä perinteitä. Isomerkkisiä suomenhevosia ei yleensä ole nimitetty kirjaviksi, koska pitkään on ollut vallalla uskomus, ettei suomenhevonen ole kirjava tai ainakin kirjavuutta on pidetty merkkinä vierasverisyydestä. Kuitenkin nykytiedon mukaan suomenhevosista on löytynyt sekä tuo mainittu SW1 että W20. Sen sijaan Paint Horseilla kirjavuus on ollut aina tavoiteltua ja tietynlainen rodun tavaramerkkikin, ja niinpä siellä on kirjaviksi nimitetty niitäkin splashed whiteja ja sabinoja, joilla ei ole ollut suuria valkoisia laikkuja vaan ne ovat muistuttaneet enemmänkin isomerkkistä hevosta.

Täällä virtuaalimaailmassa emme ole sidottuja siihen, mitä kuvissa olevat hevoset oikeasti ovat väriltään. Jos meillä on kuva isomerkkisestä hevosesta, voimme sanoa sen olevan splashed white, sabino, jokin sopiva W-variantti tai sitten todeta, että tämä on yksivärinen isoilla merkeillä. Tietysti on mahdollista merkitä jokin hevonen vain kirjavaksi ja jättää tarkemmin määrittelemättä, että mikä kirjava se on. Jos haluaa realismista pitää kiinni, voi näitä asioita kysellä tuolla Keskustan värikeskustelussa, siellä on useampia harrastajia, jotka jaksavat pohtia näitä hankaliakin kirjavuusasioita.

Arabien värit 2023

Huomasinpa tuossa, että arabianhevosten väritilastoja ei ole blogissa esitelty melkein 15 vuoteen. Ainoat tilastot ovat vuodelta 2008 (Väritilastoja) ja orien väritilasto vuodelta 2009 (Arabiorien värejä). Köh. Toisaalta, arabeja on tosi paljon ja aika iso prosentti on ilman kuvaa eli samalla myös minun kirjanpidossa ilman väriä, niin että mitä sitä vajavaisia tilastoja tekemään...

Ajattelin nyt kuitenkin laskeskella tämänhetkisten arabien värit. Siinä on pieni epäsuhta, sillä orien puolella on vain reilu 50 kuvallista hevosta, tammoja sen sijaan on satakunta. Jostain syystä nyt viime aikoina on osunut tosi paljon tammojen kuvia eteen.

© Dorota Kudyba / Pixabay

Tuossa vuoden 2008 tilastossa on mainittu suomalaisten reaalimaailman arabien värien jakauma. Lähdettä en ole merkinnyt, mutta muistelisin sen olleen SAHY:n nettisivut, joten varsin luotettavana lähteenä sitä pitäisin. Sen mukaan suomalaisista arabeista kimoja on 49 %, rautiaita 26 %, ruunikoita 24 % ja mustia sitten loput eli ehkä prosentin verran, jos sitäkään.

Tässä sitten nämä Ionicin tulokset.

• Musta 10,37 % (oriit 10 kpl, 17,86 %, tammat 7 kpl, 6,48 %)
• Ruunikko 23,17 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, tammat 25 kpl, 23,15 %)
• Rautias 20,73 % (oriit 13 kpl, 23,21 %, 21 kpl, 19,44 %)
• Kimo 45,73 % (oriit 20 kpl, 35,71 %, tammat 55 kpl, 50,93 %)

Eivät ne nyt ihan ole samanlaiset kuin reaalimaailman osuudet, mutta vähän sinne päin kuitenkin. Mustien osuus on tosi paljon isompi kuin reaalimaailmassa, mutta koska kuvia kerran on tuon verran, niin saa minun puolestani olla. On kai se musta arabi(ori) kaikkien pienten hevostyttöjen salainen unelma, joten menköön vaikka sen piikkiin. 

Ruunikot ja rautiaat ovat Ionicin tilastossa "väärin päin", ruunikoita on enemmän kuin raudikkoja, vaikka reaalimaailmassa rautiaat päihittävät ruunikot parilla prosenttiyksiköllä. Rautias on genetiikan kannalta vähän ongelmallinen, koska kahden rautiaan varsa on aina rautias. Jos rautiaiden määrä pääsee siis kasvamaan jossain hevoskannassa, ollaan ongelmissa, ainakin jos ei tykkää kovin yksivärisestä laumasta.

Kimoja ei ole vieläkään ihan niin paljon kuin pitäisi, mutta aletaan kuitenkin olla lähellä jo. Tammoissa kimoja on jo suunnilleen puolet, oreilla vain reilu kolmannes. Virginian kimokammo alkaa vissiin olla historiaa, vihdoin. (Se, että Gin teki tuossa tekstissä ikävän teräviä havaintoja minun raudikkokammostani, ei liity mitenkään tähän asiaan...)

Kuten tunnettua, arabien maailmassa ei juuri erikoisväreillä juhlita. Niiltä on löytynyt muutamaa eri W-varianttia (W3, W15, W19, W23), mutta minä pysyttelen niistä kaukana. Yksi syy ovat kuvat, joita ei ole tarjolla ja toinen syy on se, että kaikki noista listatuista ovat peräisin yhdestä tietystä yksilöstä, jota tietysti virtuaalimaailmassa ei ole. Minusta olisi hieman vierasta omistaa virtuaalinen arabi, jolla on vaikkapa W3-geeni, mutta sen suvussa ei ole värin kantaisää R Khasperia. No, hiuksien halkomista toki, voisihan meillä olla omat kantahevosemme näille väreille eikä niiden tarvitse olla edes suvuttomia, koska satunnaisista mutaatioistahan nuokin lienevät syntyneet.

Isomerkkisiä arabeja kyllä on ainakin satunnaisesti. En ole merkinnyt niille mitään erityistä selitystä suurille merkeille, en edes W20 tai mainintaa sabinonkaltaisesta värityksestä. Niiden kohdalla pyrin ainakin osittain siihen, että merkit olisivat jossain määrin periytyneet vähintään toiselta vanhemmalta varsalle, mutta aina niin ei käy. Yksi esimerkki kuitenkin on tamma Amab Pantaleia, jonka emällä on isot merkit. Emälinjasta löytyy myös korkeasukkaiset Abia Ion ja sen isä Rikky Rikkardo. 

Myös rabicanoa Ionicin arabeista löytyy! Vanha kantatamma värille oli Oziria GA, joka on periyttänyt sitä eteenpäin. Rabicanon periytymistä ei tunneta, joten en minäkään ole keksinyt sille mitään geeniä merkkaavia kirjaimia, olen vain kirjoittanut perusvärin perään että on myös rabicano. 

Pääpiirteissään olen pyrkinyt siihen, että rabicano periytyisi dominoivasti eli näkyisi aina hevosessa (paitsi jos se on kimo, joka peittää alleen kaiken muunkin), mutta ihan aina en ole tähän päässyt. Tämmöinen on esimerkiksi ori Ozir Madani, Ozirian tammalinjaa, kuten nimestä näkyy, mutta sen ja Ozirian välillä on pari sukupolvea, joissa ei rabicanoa näy. Madani silti on itse rabicano.

Nyt on sitten uusi rabicano-linja olemassa, nimittäin viime vuoden puolella keksitty tamma Qirah Idat GA on rabicano myös (joo, sama kuva kuin Madanilla, se nyt vain tapahtui) ja vaikka sillä ei vielä ole varsoja, joilla olisi väri määritelty, niin kyllä tästäkin linjasta rabicanoa tulee syntymään.

Merkkien lyhenteet

Joulukalenterissa listasin värien lyhenteitä, mutta nyt ajattelin tehdä kattavan listan hevosten merkeistä. Ionicissa ei hevosten merkkejä sillä tavalla listata hevosten sivuille eivätkä lyhenteet ole niin tuttuja kuin värilyhenteet. Peruslyhenteet ovat kyllä selvät ja helposti pääteltävissäkin, mutta kun niitäkin voidaan yhdistellä erilaisiin määreisiin, niin tuloksena on joskus vaikeasti hahmotettavia lyhenteitä. 

Tähän nyt yritin kasata mahdollisimman kattavan listan näitä lyhenteitä, ettei tarvitse joka kerta oudompaan lyhenteeseen törmätessä pähkiä, että mikä kumma se tämä oli. Lähteiden lisäksi olen kahlannut läpi myös Sukupostia ja etsinyt sieltä oudompia lyhenteitä. Korjauksia ja lisäyksiä otan mielelläni vastaan.

Pään merkit

Alahuuli valkea – ahv, joskus mahdollisesti myös vah

Herasilmä – hrs

Jauhokuono – jhkn

Jänispilkku – jpku

Kapea piirto – kapea pt (joskus myös kap pt)

Katkopiirto – ktpt

Kuono ja alahuuli valkea – kahv

Kuonoläsi – klsi, knlsi

Kuonopilkku – kpku

Kuonopilkun aihe – kpkua

Kuonopiirto – kpt (knpt)

Lehmänläsi – lehlsi

Läsi – lsi

Molemmat herasilmät – mhrs

Oikea herasilmä – ohrs

Otsaläsi – olsi

Otsapiirto – opt

Piirronaihe – pta

Piirto – pt (pto)

Pilkku ylähuulessa – pku, pku yh

Pilkunaihe – pkua (mahdollisesti myös pka)

Puolikuutähti – pkti

Puoliläsi – plsi

Puolipiirto – ppt

Pyrstötähti – prsti

Rengasläsi – rlsi

Rengastähti – rsti

Sekakarvoja otsassa – sek ots, ks. myös valkoisia karvoja otsassa

Tähdenaihe – tia

Tähti – ti

Tähtipiirto – tipt

Valkoisia karvoja otsassa – vkots, ks. myös sekakarvoja otsassa

Valkopää – vpää

Vasen herasilmä – vhrs

Ylähuuli valkea – yhv

Jalkojen merkit

Eturuunu valkea – erv

Juovakavio – jvko, monikko jvkot

Kavion kanta valkea – ktv

Kimosukka – kmsk

Kirjokavio – kjko, monikko kjkot

Kokosukka, korkea sukka – ksk

Puolisukka – psk

Ruunu valkea – rv

Seeprajuovat – seepr

Sisäkanta valkea – sktv

Sisäruunu valkea – srv

Sukka – sk

Särkynyt sukka – srsk

Ulkokanta valkea – uktv

Ulkoruunu valkea – urv

Valkokavio – vko, monikko vkot

Vuohissukka – psk

Muut merkit ja värimääreet

Hamppuharja – hphja

Hamppujouhet – hpjh

Kimoluomi, kimoluomia – lmi, monikko lmia, myös kmlmi

Kuloharja – klhja

Kulojouhet – kljh

Kylmäpolttomerkki – kpm

Liinahtava – lht

Liinakko – lkk (lkko)

Musta luomi – mlmi, kts. myös tumma luomi

Musta täplä – mtpl, monikko mtpliä

Papurikkokuviointia – pap

Polttomerkki – pm

Ruskea täplä – rtpl, monikko rtpliä

Ruskeanmusta täplä – rmtpl, monikko rmtpliä

Sekakarvoja – sek

Siima – sma

Siima ja aasinristi – smar

Tatuointinumero – tat n:o

Tumma luomi – mli, monikko mlia, kts. myös musta luomi

Tumma täplä – ttpl

Valkoinen luomi, valkoinen täplä – vtpl

Valkoinen läiskä – vläiskä

 

Merkkien määreet

Epäsäännöllinen (päämerkki) – e, esim. elsi (epäsäännöllinen läsi)

Etukorkea (sukka) – ek, esim. ekvsk (etukorkea vuohissukka)

Huuliin asti ulottuva, läpikäyvä (päämerkki) – l, esim. lpt (läpikäyvä piirto)

Iso (päämerkki) – i, esim. iti (iso tähti)

Kapea (päämerkki) – k, esim. kti (kapea tähti) Huom! Ei kuitenkaan kpt, koska se on kuonopiirron lyhenne. Kapea piirto lyhentyy kapea pt tai kap pt.

Katkonainen, katko- (päämerkki) – kt, esim. ktpt (katkonainen piirto)

Kimo- (päämerkki, teoriassa myös sukka) – km, esim. kmlsi (kimoläsi)

Kirjava (yleensä sukka) – krj, esim. krjvsk (kirjava vuohissukka)

Korkea (sukka) – k, esim. kpsk (korkea puolisukka)

Leveä (päämerkki) – l, esim. lpku (leveä pilkku) Huom! Sekoitettavissa läpikäyvään.

Läpikäyvä (piirto tai läsi) – l, esim. llsi (läpikäyvä läsi) Huom! Sekoitettavissa leveään.

Matala (sukka) – m, esim. mvsk (matala vuohissukka)

Pieni (päämerkki) – p, esim. pjpku (pieni jänispilkku)

Sekakarvainen – sek, esim. sekti (sekakarvainen tähti)

Sisäkorkea (sukka) – sk, esim. skpsk (sisäkorkea puolisukka)

Takakorkea (sukka) – tk, esim. tkksk (takakorkea kokosukka)

Ulkokorkea (sukka) – uk, esim. ukpsk (ulkokorkea puolisukka)

Valkoinen (yleensä päämerkki) – v, esim. vah (valkoinen alahuuli) Huom! Sekoitettavissa vinoon.

Vino (päämerkki) – v, esim. vti (vino tähti) Huom! Sekoitettavissa valkoiseen.

Paikkamääreet

Eturuunu – er

Harja – hja

Häntä – htä

Kaikki jalat – kj (joskus myös kjt, jt)

Kavio, kaviot – ko, kot

Kuono (päämerkkin yhteydessä) – k tai kn, esim. klsi/knlsi (kuonoläsi)

Molemmat – m, esim. mhrs (molemmat herasilmät)

Molemmat etujalat – mej

Molemmat takajalat – mtj

Oikea – o, esim. ohrs (oikea herasilmä)

Oikea etujalka – oej

Oikea reisi – o.reisi

Oikea satulansija – o.sat.

Oikea takajalka – otj

Otsa (paikka) – ots, esim. sek ots (sekakarvoja otsassa)

Otsa (päämerkin yhteydessä) – o, esim. olsi (otsaläsi)

Sisäruunu – sr

Takaruunu – tr

Ulkoruunu – ur

Vasen – v, esim. v.vino lsi (vasemmalle vino läsi)

Vasen etujalka – vej

Vasen reisi – v.reisi

Vasen satulansija – v.sat.

Vasen takajalka – vtj

 

Määreiden yhdistely

Eri määreitä voidaan myös yhdistellä, jolloin tuloksena voi olla monimutkaisempia lyhenteitä. Esimerkkejä:

• elpt (epäsäännöllinen läpikäyvä piirto)
• esekti (epäsäännöllinen sekakarvainen tähti)
  
• ikmlmi (iso kimoluomi)
  
• lvah (leveälti valkoinen alahuuli)
• mtj kjkot (molemmissa takajaloissa kirjokaviot)
• pkmti (pieni kimotähti)
• skmvsk (sisäkorkea matala vuohissukka) 
• urrtpl (ulkoruunulla ruskeita täpliä)
  

 

Lähteet

Hevosmaailma.net (arkistoitu).

Hippos. Hevosen värit ja merkit.

Muut määrittelemättömät lähteet.

Joulukalenteri 17: värien lyhenteet feat. Ionic

Taas väriasiaa, mutta tuskin kukaan yllättyi suuresti! Tällä kertaa nimittäin juttua värien lyhenteistä ja siitä miten niitä käytetään Ionicissa.

No höh, mitä erikoista siinä on? Värin lyhenne on värin lyhenne ja sillä hyvä. Niinpä onkin ja Hippoksesta ne virallisesti käytettävät lyhenteet löytyvät joka tapauksessa. En ole todellakaan lähtenyt sooloilemaan tässä itse mitään. Mutta Hippos ei tarjoa vastausta kaikkeen, koska siellä ei ole ainakaan toistaiseksi otettu kantaa esimerkiksi eri tuplavoikkovärien, samppanjavärien tai erityyppisten lehmänkirjavuuskuvioiden nimityksiin tai lyhenteisiin. 

Ja ehkäpä joku virtuaaliharrastaja arvostaa myös sitä, että kaikkien värien lyhenteet löytyvät tästä yhdestä ja samasta listasta. Ei tämäkään kyllä täydellinen lista ole, olen pääsääntöisesti pyrkinyt pysymään erossa eri W-varianteista eikä tallista mushroomeja tai pearlejakaan löydy, joten niiden lyhenteille ei ole ollut toistaiseksi tarvetta.

Kursiivilla olen merkinnyt ei-viralliset, itse keksimäni (tai jostain nyysimäni) lyhenteet. Suluissa ovat ne lyhenteet, joita olen käyttänyt, mutta joista yritän päästä eroon ja käyttää jotakin muuta. Tässä ei ole kaikki mahdolliset yhdistelmät listattuna, koska listasta tulisi pitkä kuin nälkävuosi. Aina saa kysyä jos jokin asia kummeksuttaa.

acch – samppanjanruunivoikko (amber cream champage)

ach – samppanjanruunikko (amber champagne)

ccch – samppanjanmustanvoikko (classic cream champagne)

cch – samppanjanmusta (classic champagne)

cre – cremello

fr – frame (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt fr)

gcch – samppanjanvoikko (golden cream champagne)

gch – samppanjanrautias (golden champagne)

(hiir – hiirakko, miel. hrkko)

(hkko – hallakko, miel. rnhkko)

(hphiir – hopeanhiirakko, miel. hphrkko)

(hphkko – hopeanhallakko, miel. hprnhkko)

hphrkko – hopeanhiirakko

hpm – hopeanmusta

hpmvkko – hopeanmustanvoikko

hprn – hopeanruunikko

hprnhkko – hopeanruunihallakko

hprnvkko – hopeanruunivoikko

hpsc – hopea-smoky cream

hrkko – hiirakko

klm – kulomusta

klrt – kulorautias

km – kimo (määrittelemätön pohjaväri)

krj – määrittelemätön kirjava

lkko – liinakko

m – musta

mkm – mustankimo

mksrt – maksanrautias

mpäis – mustanpäistärikkö

mrn – mustanruunikko

mvkko – mustanvoikko

mvkkohkko – mustanvoikonhallakko/voikonhiirakko

mvkkokm – mustanvoikonkimo

perl – perlino

phkko – punahallakko

prn – punaruunikko

prt – punarautias

rn – ruunikko

rnhkko – ruunihallakko

rnkm – ruunikonkimo

rnpäis – ruunikonpäistärikkö

rnvkko – ruunivoikko

rnvkkohkko – ruunivoikonhallakko

rnvkkokm – ruunivoikonkimo

rt – rautias

rtkm – rautiaankimo

rtpäis – rautiaanpäistärikkö

sab – sabino (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt sab)

sc – smoky cream

skrj – suomenkirjava eli splashed white (SW1)

spl – splashed white (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt spl)

srt – savakkorautias

sysrt – sysirautias

sw – splashed white (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt sw)

tkkrj – tiikerinkirjava

(tkrj – tiikerinkirjava, miel. tkkrj)

to – tobiano (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt to)

tov – tovero (yhdistyy pohjaväriin, esim. rt tov)

tprn – tummanpunaruunikko

tprt – tummanpunarautias

trn – tummanruunikko

trt – tummanrautias

vkko – voikko

vkkohkko – voikonhallakko

vkkokm – voikonkimo

vprn – vaaleanpunaruunikko

vprt – vaaleanpunarautias

vrn – vaaleanruunikko

vrt – vaaleanrautias

Joulukalenteri 11: vuonohevoset ja hallakkoväritys

Tämä keskustelu heräsi vajaa pari vuotta sitten Discordissa, mutta siitä on ollut myöhemmin puhetta mm. Keskustan värikeskustelussa. Toki monet ovat sen ainakin noin periaatteessa tienneet "aina", minäkin, mutta ainakaan minä en ole osannut oikein sitä tuoda julki vaikka olen asiasta sivulauseessa maininnut monta kertaa.

Vuonohevoset ovat tunnetusti aina hallakkovärisiä. Ruunihallakko on väreistä yleisin. Ja koska vuonohevonen on Suomessakin tuttu rotu, monelle hevosihmiselle sana "hallakko" tarkoittaa juuri sitä väriä, mitä vuonohevoset ovat. Tässä kuitenkin voidaan mennä metsään pahemman kerran!

Vuonohevosten väritys on aina tosi vaalea ja kirkassävyinen verrattuna muunrotuisiin hallakoihin. Vuoniksilla myös harjan ja hännän kaksivärisyys näkyy aina selvästi, mitä vielä korostaa perinteinen tapa leikata harja pystyksi niin että tumma keskikohta näkyy. Useimmilla vuonohevosilla myös jalat ovat varsin vaaleansävyiset. 

Esimerkkinä toimikoon tämä RL-ruuna kuvineen, vaikka se minusta onkin vuonohevoseksi jopa tumma. Sen peitinkarva on pääosin tuollaista vaaleanruskeata ja vuoniksille tuttuun tyyliin harjan sivuosat ovat valkoiset ja keskiosa tumma (kaikilla hallakkoväreillä harjan keskiosa ei ole musta tai välttämättä edes tumma, mutta ruunihallakoilla on). Sama jatkuu hännässä, joka on kokonaiskuvaltaan kaksivärinen myös. Jalat ovat varsin vaaleat, tumma väri ylettyy selkeästi vain vuohisiin asti. Etupolvissa ja kintereissä on tummempaa sävyä ja yleensä näissä kohdissa näkyy ne hallakkovärien seepraraidat. Täällä on lähinnä jotakin merkkejä etusissa. Ja se, että onko tuo väri nyt varsinaisesti mustaa vai tummanruskeata, niin siitä voidaan keskustella.

Muilla roduilla ruunihallakko ja muut hallakkovärit ovat yleensä hyvin erilaisia. Meidän quarter-tamma B Divine Ion on hyvin tumma väritykseltään. Kuvan hevosen väriä en ole saanut vahvistettua, mutta suvun perusteella se voisi hyvinkin olla ruunihallakko ja jalkojen suht hyvin näkyvä seepraraidoitus paljastaa sen aika varmaksi ruunihallakoksi. Muutenhan tuo olisi jotakuinkin ruunikko! Toki peitinkarvassa on tuo tietty sävy, jota en osaa kuvailla, mutta joka itselläni herättää aina vähän epäilyksiä. Vaan valokuvissa ne sävyt voivat poiketa hevosen oikeasta väristä.

Tässä on ruunihallakko ylämaanponi. Hallakkovärit ovat yleisiä ylämaanponeilla ja mielestäni tämä on tosi tyypillisen näköinen ruunihallakko ylämaanponi. Yleensä ruunikot ylämaanponit ovat varsin tummia, joten vaaleahko väritys herättää aina epäilyksen ruunihallakosta.

Toki muillakin roduilla saattaa esiintyä vaaleampaa hallakkoväritystä, jonka tunnistaa helpostikin ruunihallakoksi. Tässä esimerkiksi yksi quarter-tamma, jolla on myös erittäin selkeät seepraraidat. Sen sijaan sillä ei näy oikeastaan lainkaan vaaleampia jouhia hännässä tai harjassa ja jalkojenkin sävy on selkeästi musta. Vuonohevosilla sen sijaan sävyvaihtelua on tosi vähän, ne ovat kaikki aina vaaleita.

Mikä sitten aiheuttaa vuonohevosille tämän vaalean värityksen? En tiedä varsinaisesti. Pangarekuvio on niillä hyvin yleinen (katsokaa esimerkiksi linkittämäni esimerkki-vuoniksen turpaa: selkeä jauhokuono) ja se saattaa hyvinkin vaalentaa jalkoja ja rungon alaosaa. Ruunihallakoilla voi pohjavärinä olla tavallisen ruunikon sijaan villiruunikko, joka sekin vaikuttaa jalkojen väriin. Mutta sitten on todennäköisesti jokin tekijä, joka on jalostustyön tulosta kun on suosittu tiettyä väriä. Voisi olettaa, että tämä tekijä on resessiivinen, koska vuonohevos-risteytykset eivät yleensä ole väriltään niin vaaleita hallakkovärisiä kuin vuonohevoset. Vaalentava tekijä ei siis näy, koska se tulee vain yhdeltä vanhemmalta. Mutta tämä on toki pelkkää arvailua.

Joulukalenteri 05: värien genotyypit

Yksinkertaista, suomenkielistä listaa värien genotyypeistä ei taida olla tällä hetkellä ainakaan helposti löydettävissä. Hevosmaailma.netissä aikanaan oli ainakin jonkinlainen, mutta se on poistunut ja Wikipediakaan ei tarjoa juuri sellaista. 

Olen kaavaillut jo kauan kirjoittavani jonkinlaisen perinnöllisyyden ABC:n, mutta törmään aina itse ongelmiin, koska se biologia ja mekanismit siellä taustalla eivät ole itsellenikään selviä, vaikka geenit kyllä ymmärrän. Tämäkään ei siis ole vielä sellainen, tämä on vain lista. Väreistä itsestään löytyy enemmän tietoa mm. väriteoria-sarjasta.

Kun jotakin geeniä ei ole merkitty värin yhteyteen, sillä ei ole merkitystä värin ulkonäön kannalta. Kun geeni on merkitty vain yhdellä isolla kirjaimella, on ulkoasun kannalta yhdentekevää, esiintyykö kyseinen alleeli saman- vai eriperintäisenä (esimerkiksi musta = E aa, mikä tarkoittaa, että genotyyppi voi olla EE aa tai Ee aa, kummatkin ovat mustia).

Perusvärit

Rautias: ee

Ruunikko: E A

Musta: E aa

Voikkovärit C^CR

Voikko: ee CC^CR

Ruunivoikko: E A CC^CR

Mustanvoikko: E aa CC^CR

Cremello: ee C^CRC^CR

Perlino: E A C^CRC^CR

Smoky cream: E aa C^CRC^CR

Hallakkovärit D

Punahallakko: ee D

Ruunihallakko: E A D

Hiirakko: E aa D

Hopeavärit Z

Hopeanruunikko: E A Z

Hopeanmusta: E aa Z

(Rautias hopean kantaja: ee Z)

Samppanjavärit CH

Samppanjanrautias: ee CH

Samppanjanruunikko: E A CH

Samppanjanmusta: E aa CH

 

Samppanjanvoikko: ee  CC^CR CH

Samppanjanruunivoikko: E A CC^CR CH

Samppanjanmustanvoikko: E aa CC^CR CH

Mushroom MU

Mushroom (rautias mushroom): ee mumu

(Ruunikko mushroom: E A mumu)

Mushroomin kantaja: MUmu

Pearl C^prl

Rautias pearl: ee C^prlC^prl

Ruunikko pearl: E A C^prlC^prl

Musta pearl: E aa C^prlC^prl

Pearlin kantaja: CC^prl

Voikko+pearl: ee C^CRC^prl

Ruunivoikko+pearl: E A C^CRC^prl

Mustanvoikko+pearl: E aa C^CRC^prl

Kimo G

Rautiaankimo: ee G

Ruunikonkimo: E A G

Mustankimo: E aa G

Päistärikkö RN

Rautiaanpäistärikkö: ee RN

Ruunikonpäistärikkö: E A RN

Mustanpäistärikkö: E aa RN

Tobiano-kirjavuus TO

Rautias tobiano: ee TO

Ruunikko tobiano: E A TO

Musta tobiano: E aa TO

Rautiaanpäistärikkö tobiano: ee TOto RNrn

Ruunikonpäistärikkö tobiano: E A TOto RNrn

Mustanpäistärikkö tobiano: E aa TOto RNrn

Sabino SB1

Rautias sabino: ee SB1sb1

Ruunikko sabino: E A SB1sb1

Musta sabino: E aa SB1sb1

Sabinovalkoinen: SB1SB1

Frame overo O

Rautias frame: ee Oo

Ruunikko frame: E A Oo

Musta frame: E aa Oo

Overo lethal white: OO

 

Splashed white SWx

 "Klassinen" splashed white: 

SW1 (yleensä pienikuvioinen)

SW1SW1 (yleensä isokuvioinen)

Muut splashed whitet: 

SW2

SW3sw3 (samanperintäisenä letaali)

SW4sw4 (samanperintäisenä letaali)

SW5? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

SW6? (samanperintäisenä mahdollisesti letaali)

 

SW1SW3 (SW1 ja SW3 esiintyvät samassa geenissä)

SW2SW4 (SW2 ja SW4 esiintyvät samassa geenissä) 

Edit 6.10.2023: lisätty samppanjanvoikkovärien genotyypit

Hyvä kuva virtuaalihevosella 1: oikea sukupuoli, rotu ja väri

Nintsu kirjoitti tovi sitten tästä aiheesta eli siitä, millainen on virtuaalihevosen hyvä kuva hänen mielestään. Kommentoin sitä jo, mutta lyhyesti koska pidemmän tarinan kirjoitan tänne. Sanonpa vain, että oli taas sellainen teksti jota lukiessa melkein haukoin henkeäni: "No ihan totta, noin se on! Noin mäkin teen! Miksen mä ole ikinä ajatellut tätä varsinaisesti..."

Nintsu listasi 5 seikkaa, joita noudattaa hevosilleen kuvia valitessaan:

1. Oikea sukupuoli, rotu ja väri (tai ainakin oikeasta menevä)
2. Kuvan koko ja laatu
3. Hevosen edustavuus
4. Kuvan eettisyys ja hevosen ilme
5. Hevosen asento ja näkyvyys

Näin yleisesti totean, että tosi moni noista asioista on sellainen, mitä noudatan itsekin, olen ehkä aina noudattanut ajattelematta sitä sen kummemmin. Toisaalta monista asioista kyllä luistankin, jos tarve vaatii.

Kerron tässä, miten nämä asiat vaikuttavat Ionicin ja Gin Ahaltekin hevosten kuvien valintaan. Tästä uhkasi kuitenkin tulla romaani, joten kirjoitan yhdestä asiasta kerrallaan. Nyt ensimmäisenä on luvassa tuo ykköskohta eli oikea sukupuoli, rotu ja väri, tai kuten Nintsu kirjoitti, ainakin oikeasta menevä. Tämä on aina minunkin lähtökohta kuvan valintaan, että se on realistinen sille hevoselle, jonka kuvaksi se menee. 

Kuten sanoin jo, suhtaudun näihin asioihin välillä tosi suurpiirteisesti. Monien harvinaisten rotujen ja erikoisten värien kanssa on toki pakkokin, koska oikeita kuvia oikeista roduista tai väreistä ei ole saatavilla. Joskus sitä toivoisi osaavansa piirtää niitä hevosia itse, se helpottaisi niin paljon elämää, mutta se on eri marinan aihe se. Eikä Ionicin hevosmäärä siitä välttämättä mitenkään helppoa vaihtoehtoa tekisi.

Oikea sukupuoli

Jos aloitan tästä sukupuolesta, niin se on tosiaan välillä vaikea asia. Monista kuvista näkee, että nyt on orimainen tai tammamainen, mutta monista kyllä ei. Välillä myös epäilen, että toinen näkee jotakin toista kuin minä, joka en varsinaisesti ole mikään reaalimaailman hevosharrastaja. Olen kokenut liikekuvat jollain tavoin "anteeksiantavaisemmiksi" sukupuolen suhteen kuin rakenne- tai pääkuvat. Niitä käytän vapaammin ja onpahan joskus käynyt niin että jonkin hevosen yksi kuva päätyy oriille ja toinen tammalle Ionicissa.

Eivät ne kaikki minun kuvavalintani ole aina edes uskottavia. Ei siitä niin kauaa ole, kun yksi pv-tamma hylättiin KTK-tilaisuudessa, koska sillä oli niin orimainen kuva, että tuomareilta tuli siitä ala-arvoisia pisteitä. Itse en näkisi sitä ehkä ihan niin orimaisena, että hylky olisi täysin selvä, mutta ei se minulle suunnaton ongelma ole.

Sitä voisi tietysti miettiä tuostakin esimerkistä, että kuitenkin puoliveristen, tammojenkin, rakennekuvia on saatavilla ihan hyvin, että miksi ihmeessä minä käytän pv-tammallani kuvaa, jota voidaan epäillä oriin kuvaksi. No... En minä tiedä! Joskus vain tulee tällaisia aivopieruja ja erittäin harvoin taivun vaihtamaan kuvia hevosilleni.

Oikea rotu

Olen kirjoittanut kuvien rodunmukaisuudesta aikaisemminkin ja itse asiassa aihepiiri on ollut paljon tapetilla varmaan ihan Ionicin alkuajoista lähtien. Sanotaan se nyt vielä kuitenkin ääneen: meillä ei todellakaan aina käytetä oikeanrotuisten hevosten kuvia.

Virtuaalirodut RBSH ja nykyisin SGSH ja tietyssä mielessä myös AWB ovat tietysti selviä tapauksia, että niille ei löydy reaalimaailmasta vastaavien hevosten kuvia paitsi joskus vahingossa jokin risteytys. Sitten on näitä harvinaisuuksia, kuten terskinhevonen, ukrainan- ja venäjänratsuhevoset, nonius (!) ja muutkin unkarilaiset, wielkopolski, kladrubinhevonen ja mitä kaikkia muita. Niille on etsittävä yleensä muunrotuisten hevosten kuvia, koska oikeanrotuisista hevosista on niin vähän tarjolla mitään.

Miten minä sitten etsin kuvia näille eksoottisemmille kavereille? No, ensinnäkin surffailen paljon läpi erilaisia kuvatietokantoja, kuten Sukupostia, joissa on tarjolla kuvia erirotuisista hevosista. Tämä auttaa siinä, että näen millaisia ja minkätyyppisiä hevosia kunkin rodun edustajat ovat. Kuvat ovat minulle aina parempi kuin teksti, vaikka kyllä minä toki kahlaan läpi rotumääritelmiä ja rotukuvauksia esimerkiksi Wikipediasta. Kuvia sieltäkin löytyy. Hevosrotukirjojakin selailen mielelläni, vaikka olen vuosien mittaan niin monta kertaa masentunut niiden puutteellisista ja joskus ihan virheellisistä tiedoista. 

Kuvaa valitessa pitää nähdä se hevonen siinä kuvassa. Se on vaikea laji, sillä helposti käy niin, että jos tietää kuvassa olevan puoliverisen, näkee siinä puoliverisen eikä välttämättä tule nähneeksi, että kuva voisi mennä uskottavasti jollain toisellakin rodulla. Monissa roduissa on kuitenkin jonkinlaista hajontaa rakenteessa ja tyypissä, joten niille voi mennä monentyyppisen hevosen kuvat.

Oikea väri

Koska olen värifriikki, menen kuvavalinnoissa aika usein väri edellä, siis jopa oikeasti niin, että saadakseni jonkin jännänvärisen hevosen, saatan joustaa rodun ja sukupuolen realistisuudessa. Yksi viimeaikainen esimerkki on tersk-tamma Sojuz Ionnaja, jonka kuvan hevonen ei kyllä muistuta terskinhevosta paitsi ehkä tosi hyvällä mielikuvituksella, mutta kun piti saada tuplavoikko, niin ei auta. Itsepuolustukseksi haluan kuitenkin huomauttaa, että nämä tämmöiset ovat lopulta tosi pieni vähemmistö ja teen sen aina vähän pitkin hampain.

Kyllä minä niitä värejäkin venyttelen. Yleisin on se, että tällään hevoselle mustan hevosen kuvan ja väitän sitä mustanvoikoksi. Vaikeahan niitä värejä joka tapauksessa on toisistaan erottaa. Välillä ruunivoikko ja ruunihallakko saattavat olla vähän toisin päin ja muutakin semmoista joustoa on. Vanha klassikko on tämän väittäminen tobianoksi (kato kun eihän sitä tiedä, jos se valkoinen väri menee satulan alla selkälinjan ylitse ja herasilmä nyt on muuten vain).

Tuoreempi tapaus on myös yhden quarter-hevosen kuvat, joista toinen on Up 'N Away Ionilla, joka on samppanjanruunikko ja toinen ruunivoikonhallakoksi merkityllä B West Virginian Ionilla. Valaistusolosuhteet kuvissa tekevät sen, että minusta tuo nyt riittävän uskottava molemmilla, vaikka ihan eri värit ovat kyseessä. Oikeasti kuvan hevonen lienee jokin samppanjanvärinen, mutta tarkempaa tietoa ei ole.

Muuta realismia

Haluaisin lisätä tähän kuvan realistisuuteen myös sellaisen seikan, että yritän vähän katsoa myös hevosen kokoa ja lajipainotusta, varsinkin puoliverisillä. Ionicista ei kyllä montaa koulupuokkia, jos yhtäkään, löydy, jolla olisi esteratsastuskuva tai toisin päin. Tämä on muuten todellinen harminaihe englantilaisilla täysiverisillä, sillä niille olisi tarjolla tosi paljon laukkakilpailukuvia, mutta en ole vielä taipunut käyttämään niitä ratsupuolen hevosillani! Niinpä täysiverisillä on tosi vähän kuvia tällä hetkellä... Joillain poneilla on kyllä lipsahtanut estekuva valjakkoponille tai vastaavaa ja se vähän nakertaa joka kerta kun muistan asian.

Yritän myös katsoa vähän hevosen säkäkorkeutta, että jos hevonen on vain jonkun 160 senttiä korkea, niin aikuisratsastaja ei näyttäisi ihan kääpiöltä siellä selässä. Aina ei kyllä ihan onnistu täyden kympin arvoisesti, mutta eipä Ionicissa muutenkaan niin nuukaa ole.

Tämä on taas sellainen aihe, josta on varmasti monenlaisia mielipiteitä ja lukisin niitä mielelläni. Kommenttikenttä on vapaa, mutta ohjaan myös käymään tuolla Nintsun blogissa ja kommentoimaan sinne, koska sieltä tämä oikeasti sai alkunsa.

– S

Pikku-uutisia Ionicista ja virtuaalimaailmasta yleisestikin

Poden klassikko-ongelmaa: aiheita ja ideoita blogiin olisi kyllä, mutta jotenkin ne eivät jalostu päässä ja tässä ruudulla mitenkään kelvollisiksi teksteiksi. Paljon kaikenlaista olen kyllä puuhannut varsinkin Ionicin kanssa, joten tässä vähän kuulumisia.

1. Sain Ionicin pääkasvattilistalta tehtyä sivuja siihen malliin, että kaikilla kaikilla vuodenvaihteeseen 2019-20 syntyneillä kasvateilla on sivut. Lisäksi siellä on nimiäkin keksitty jo ensi juhannukseen asti. Wuhuu! Arabienkaan kasvattilista ei ole ihan toivottomassa jamassa ja Gin Ahaltekissäkin mennään vuodessa 2019.

2. Tein frederiksborgeille ori- ja tammalinjojen listan, joka ei tietenkään ole enää ajantasalla, kun sen jälkeen tein muutamille kasvateille sivuja enkä huomannut lisätä niitä tuonne. Ei se niin vakavaa ole.

3. VRL:n porrastetuissa WRJ:n ja ARJ:n puolella on aika hiljaista. Kisajärjestäjiä on tasan minä (onnea on 3 tallia, niin voi järjestää kolminkertaisen määrän kisoja) ja kilpailijoitakin tosi vähän. No, issikoille on ARJ-kisoja kyllä ja siellä jokunen osallistuja, mutta saddleseatissa, muissa askellajiluokissa tai ajoluokissa olisi tosi tyhjää ilman minun hevosia. Ja kun ei minullakaan niitä hevosia määrättömästi ole. Ihan totta ei ole! Ei ainakaan sellaisia, joilla olisi sopiva rotu ARJ:iin, joilla olisi sivut ja jotka olisivat rekisterissä, mutteivät vielä kilpailleet itseään valmiiksi.

4. ARJ:n puolelta voin ilmoittaa, että olen ihan hurahtanut laatiksiin. Kyllä, minä! En olisi tätä päivää uskonut näkeväni eikä varmaan kovin moni muukaan. ARJ:n laatis on siitä kiitollinen, että porrastetuissa katsotaan ainoastaan hevosen saavuttama taso ja kakkospalkinnolle saattaa päästä, jos on hyvä kuva ja kisatut varsat ja vanhemmat. Ei tarvitse olla tekstejä. Ja kun minullehan riittää se kolmospalkintokin, niin eipä tässä muuta kuin käy napsimassa palkinnot plakkariin. Hackneyponeissa on jo ihan oikeasti useampikin palkittu poni.

5. Vanhempi väriuutinen: eestinhevosilta on todistettavasti löytynyt D-geeni eli hallakkovärit. Viitasen kirjassa mainitaan, ettei eesteillä olisi hallakkovärejä lainkaan, mutta tieto on siis siltä osin vanhentunutta. Viitasen kirja on toki toistakymmentä vuotta vanha, ettei ihme, jos tällaisissa yksityiskohdissa on välillä vähän heittoa. Tämä siis itselleni lähinnä muistilapuksi, etten mene taas jossain kirkkain silmin väittämään, ettei eestinhevosilla hallakkoa ole... Eestinhevonen onkin lisätty vanhaan blogipostaukseeni, jossa lueteltiin värikkäimpiä hevosrotuja.

6. Tein taannoin appaloosakasvateillekin sivuja ja huomasin keksineeni peräti kolme Sheza-alkuista nimeä tammoille. Ne ovat Sheza Little Rebel Ion, Sheza Lost Cause Ion ja Sheza Weirdo Ion. En ole ihan varma mitä olen ajatellut näitä nimetessäni. En välttämättä paljon mitään.

– S

Hopea- ja hallakkovärit reaalimaailman tennesseenwalkereilla

Tennesseenwalker tunnetaan virtuaalimaailmassa värikkäänä rotuna. Siltä löytyy ainakin näitä värejä:

• Voikkovärit (sekä yksinkertaiset että kaksinkertaiset)
• Samppanjavärit
• Tobiano-kirjavuus
• Sabino SB1
• Päistärikkö
• Kimo
• Splashed white SW1
• Hallakkovärit
• Hopeavärit

Keskityn tässä noihin kahteen viimeksimainittuun, hallakko- ja hopeaväreihin. Joskus 15+ vuotta sitten niiden esiintyminen walkereilla oli mysteeri ja muistan itse pitäneeni niitä epätodennäköisinä, kenties jopa kokonaan puuttuvina väreinä. Kun ei niitä missään kuvissa tullut vastaan ikinä!

Sittemmin olen kyllä törmännyt molempiin väreihin reaalimaailmassa. Ne ovat harvinaisia, sillä molemmat tulevat ehkä vain parista kantatammasta. Tein pientä kaivelua netissä ja All Breed Databasessa ja onnistuin jäljittämään molempia värejä 1960-luvulle asti, mutta sitten jäljet päättyvät. Olettaisin että tällä hetkellä elossa olevien hallakko- tai hopeaväristen tennesseenwalkerien lukumäärä lasketaan korkeintaan kymmenissä.

Hallakkovärit

Hallakkoväreille löysin yhden selkeän kantatamman, vuonna 1966 syntyneen Midnight Adiosin. Sekään ei sinänsä ole varma, koska kuten tamman infossa lukee, se on rekisteröity ruunivoikkona, jolla on "punaiset jouhet". Tämä on tulkittu punahallakoksi. Tamman isä on merkitty mustaksi ja kuvan perusteella siltä näyttääkin. Emän värinä on ruunikko ja pidemmältä suvusta ei hallakkomerkintöjä löydy. Ei sieltä löydy ruunivoikkojakaan, joiden voitaisiin arvella olevan väärintunnistettuja ruunihallakoita. Sen sijaan jo parista seuraavasta polvesta löytyy päistärikköjä ja kimoja, joiden pohjaväristä ei aina voida sanoa varmaksi mitään, kimoilla varsinkaan.

Toinen vähemmän selkeä kantatamma on Dun Royally Blu My Chance, syntynyt 2007 ja on väriltään mustanvoikonhiirakko. Sen suvusta ei löydy sen tarkemmin mitään vihjettä hallakkoväreistä, mutta toki sen emälle ei ole tietokantaan merkitty väriä lainkaan ja isä on perlino, jonka alle voi piiloutua yhtä ja toista. Kauempaa suvusta ei löydy hallakkovärisiksi merkittyjä hevosia, mutta ruunivoikkoja kyllä ja on sielläkin päistärikköjä. Puhumattakaan nyt siitä, että punahallakon erottaminen rautiaasta voi olla joskus vaikeata eikä sitä välttämättä olla osattu edes tehdä menneinä vuosikymmeninä.

Dun Royally Blu My Chance itse on jättänyt pari hallakkoväristä varsaa, mutta punahallakosta oriista, jonka värilinjan pystyy johtamaan Midnight Adiosiin. Dun Royally Blu My Chancen väitetään kuitenkin olevan testattu Dd eli jostain se väri tulee. Midnight Adiosia suvusta ei löydy, mutta kylläkin sen isä Midnight Sun, tosin sen tuomitsin jo kertaalleen mustaksi kuvansa perusteella. Vähän mysteeritapaus tässä, mutta on sanottava, että tällaisessa kaivelussa on tosi paljon epätarkkuustekijöitä: puuttuvat värit, virheellisesti tunnistetut värit, virheelliset sukumerkinnät ja niin edelleen.

Hopeavärit

Hopeageeni on vielä hallakkoakin piilottelevampi tapaus, sehän ei näy rautiaassa sitäkään vähää kuin hallakko. Lisäksi hopeanmustat ja -ruunikot saattavat mennä rekisteriin raudikoina (muistamme tässä kohdin suomenkielisen nimityksen kanelinrautias, josta luovuttiin kun tajuttiin ettei kyseessä olekaan rautias). Kun siis mainitsin tuossa aiemmin niistä epätarkkuustekijöistä hallakoiden suhteen, niin täsmälleen samat ongelmat tulevat vastaan hopeavärienkin periytymislinjoja seuratessa.

Hopeaväreillekin löysin kaksi potentiaalista kantatammaa. Vanhempi niistä on hopeanruunikoksi väitetty Sun Dust Doll (1966), joka juurikin on tietojen perusteella rautiaaksi merkitty rekisteriin. Sen molemmat vanhemmat on merkitty rautiaiksi, mutta on tosiaan syytä olettaa että niistäkin jompikumpi on väärin tunnistettu hopeanruunikko tai hopeanmusta. Kahdesta rautiaastahan ei voi syntyä muuta kuin rautias noin muuten.

Toinen tamma on pari vuotta nuorempi, vuonna 1968 syntynyt Diamond Mine. Sekin on rekisterissä raudikkona, mutta ilmeisesti ennemmin hopeanmusta. Näillä kahdella tammalla ei ole mitään merkittävän läheisiä yhteisiä sukulaisia. Tuo hallakkovärien kohdalla mainittu musta ori Midnight Sun kyllä kummittelee molempien suvuissa, mutta jos oriilla on yli 2500 jälkeläistä, niin se on ollut aikanaan todella käytetty ja suosittu ori. En siis usko että sillä olisi mitään tekemistä hallakko- tai hopeavärien kanssa.

Näiden esiteltyjen tammojen lisäksi voi löytyä muitakin kantahevosia, en väitä kääntäneeni jokaista kiveä metsästäessäni hopeaväristen (tai hallakkoväristenkään, sen puoleen) walkereiden sukuja. 

– S

Uutisia väririntamalta

Ei näitä ehkä voi sanoa uutisiksi, koska eivät ne nyt niin uusia asioita ole. Joka tapauksessa nämä asiat ovat uineet omaan tietooni vasta tässä suhteellisen lähiaikoina.

Suomenhevosella W20

Alkukeväällä jo julkaistiin tieto siitä, että suomenhevoselta on löytynyt W20-geeni. Tiettävästi ensimmäinen testattu yksilö on orivarsa Suonsilmän Toivo (2020, Karkurin Samba - Sanhatar; Harkko).

Sinällään tämä ei ole mikään suunnaton yllätys. W20 tuntuu olevan tosi laajalle levinnyt kuvio ja suomenhevosilla noita merkkejä on. Sitä ei olla tutkittu, miten laajalti suomenhevosilta mahdollisesti löytyy tätä W20:stä. Tulevaisuus ehkä (toivottavasti) näyttää.

Muutenkin W20 on tutkijoille vielä jonkinasteinen mysteeri, lähinnä siis se, että miten se varsinaisesti toimii. Se ei välttämättä yksinään aiheuta mitään suuria merkkejä, mutta muiden valkoisia merkkejä lisäävien geenien kanssa esiintyessään se voi lisätä valkoisen värin määrää.

W-muunnosten perhe kasvaa

Päivitin taas pitkästä aikaa vanhaa postausta W-muunnosten listasta. Siellä mennään jo numerossa 32, tosin 29 on ilmeisesti jäänyt välistä, jostain syystä. Harmi etten ole kerännyt käyttämiäni lähteitä ylös tuohon postaukseen sen tarkemmin, sillä alussa mainittu Kathmannin kirjahan listaa muunnokset vain W20:iin asti.

Pearlin periytyminen varmistunut

Kirjoitin vuonna 2015 blogiin pearlista. Tuolloin sen periytyminen oli vähän kysymysmerkki ainakin minulle ja tekstissä esitetty periytymistaulukko oli tehty valistuneen arvauksen (ei minun) perusteella. Nyt näyttäisi siltä, että akateemisessa maailmassa on päästy selvyyteen siitä, että pearl todellakin linkittyy voikkogeeniin ja periytyy juuri kuten tuossa tekstissä on esitetty.

Tosin noita alleelimerkintöjä voisi korjailla. Perinteisesti voikkogeeni on esitetty muodossa C^CR, joten koska pearl ilmeisesti on siis muunnos tästä, sen voisi merkitä käyttämäni prl:n sijaan C^prl. Näin ollen siis merkinnät olisivat näin:

• ei-voikko, ei-pearl: CC
• yksinkertainen voikko: CC^CR 
• pearl-kantaja (heterotsygootti pearl, ei näy hevosen värissä): CC^prl
• voikko-pearl: C^CRC^prl
• pearl (homotsygootti pearl, pearl-värinen hevonen): C^prlC^prl

Sunshine, pearlin kaveri

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa ilmoitettiin löytyneeksi uusi diluutio, joka on nimetty sunshineksi. Se on pearlin tavoin linkittynyt C-geeniin, se periytyy kuin pearl ja sunshine-hevonen näyttää samalta kuin pearl. Sanoisin että se on pearl, joka ei olekaan pearl! Tässä tutkimuksessa se on merkitty tunnuksella sun ja samoin kuin pearl eli C^sun.

Ensimmäinen, liekö toistaiseksi ainoakin löydetty sunshine-värinen hevonen on ollut tennesseenwalker-amerikanravuri -risteytys. Hevosen vanhemmista ei ole saatavilla DNA-näytteitä, joten sen tarkemmin sen taustoja ei olla pystytty tutkimaan. Kuitenkaan kummassakaan rodussa ei ole tutkijoiden mukaan raportoitu viime aikoina mitään mystisiä diluutioita. 

Snowdrop, toinen pearlin kaveri

Samana vuonna kuin sunshine, löydettiin myös toinen samanlainen diluutio, tai pitäisiköhän näitä alkaa kutsua jo muunnoksiksi samaan tapaan kuin W:n kohdalla. Se sai nimen snowdrop, C^sno ja se on löydetty Gypsy Horselta, siis irlannincobille lähisukuiselta rodulta/rekisteriltä. Ymmärtääkseni snowdropeiksi on testattu ainakin yksi heterotsygootti tamma, heterotsygootti ori (ilmeisesti ei sukulaisia) ja näiden 4 varsaa, joista yksi on homotsygootti, toinen heterotsygootti kantaja ja kaksi muuta eivät ole perineet snowdropia.

Snowdrop käyttäytyy samoin pearl ja sunshine ja sen aiheuttaa myös samankaltaisen värityksen.

– S

Puoliveriset ja sabinohässäkkä

Palaan vielä näin puoliveristen näkökulmasta tähän sabino-sekaannus-asiaan, koska aina silloin tällöin eri lähteissä tulee vastaan puoliverisiä, joilla on suuria merkkejä. Mitä niistä tiedetään ja mitä niistä perus-puoliveriharrastajan pitäisi edes tietää?

© ST (kuvan hevonen ei liity tekstiin)

Kuva vapaastikopioitava, käyttöehdot ja lisää kuvia täällä.

Puoliverisillä on kyllä merkkejä, mutta suuria merkkejä harvakseltaan ja kirjavuudelta näyttävää kuviointia vain aivan satunnaisesti. Perinteisesti suhteellisen suuretkin merkit on katsottu "vain" merkeiksi eikä pidetty niitä varsinaisena kirjavuutena. Aiemminhan ei edes tiedetty, että jotkin kirjavuutena pidetyt kuviot voivat esiintyä pelkästään suurimerkkisen näköisinä.

Varsinaisesti asialla ei ole edes väliä! Tietääkseni yksikään puoliverikantakirja ei erikseen kiellä esimerkiksi W-kuvioita tai suomenkirjavuutta. Hannoveria olen perinteisesti pitänyt tiukimpana värien suhteen, sen jalostusohjesäännössä listataan vain perusvärit ja kimo. Sen sijaan merkeistä ei ole mainintaa tuossa nimenomaisessa dokumentissa, mutta muistelisin joskus aiemmin jostakin lähteestä lukeneeni, että esimerkiksi yli etupolven/kintereen ylettyvät sukat olisivat jotenkin nou-nou. Mutta W, suomenkirjavuus tai sabino voi aiheuttaa tätä pienempiä merkkejä, joten jos tällainen merkkisääntö on olemassa, ei se välttämättä tarkoita, että hannoverista ei voisi näitä kirjavuuskuvioita teoriassa löytyä. 

Mitä näistä kuvioista sitten tiedetään, suhteessa puoliverisiin? Jotakin, mutta voi olla ettei vielä kovinkaan paljon. Puoliverikantakirjat ja -kasvattajat eivät ole todennäköisesti edes suuremmin kiinnostuneita näistä väriasioista, koska hevosen suorituskyky ja käyttöominaisuudet menevät edelle. He ovat luultavasti merkittävästi kiinnostuneempia testaamaan hevosista WFFS:ää kuin värigeenejä. 

Eurooppalaisilta puoliverisiltä on löytynyt sekä suomenkirjavuutta että W20:stä, mahdollisesti muitakin W-geenin versioita, mutten ole varma tästä. Sabinoa en tiedä löytyneen, mutta liekö sitä testatukaan. Sabinoa on kuitenkin löytynyt lipizzalta ja haflingerilta, joten sitä on ehkä esiintynyt vanhoissa eurooppalaisissa hevoskannoissa. Teoriassa ei ole mahdotonta, jos sitä löytyisi puoliverisiltäkin, tulevaisuus kuitenkin näyttää tai sitten ei. 

Kuten tiedetään, eurooppalaisten puoliveristen kantakirjat ovat varsin avoimia keskenään. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että jos jonkin kantakirjan hevoselta löytyy jotakin erikoisväriä, ei ole mahdotonta etteikö sitä löytyisi muistakin kantakirjoista. Ainakaan sitä ei voi sulkea täysin pois. Trakehner on poikkeus tässä suhteessa, mutta siltä taas on löytynyt ihan omasta takaa SW1, saattoi olla myös W20.

Näin teoreettisesti miettien täytyy ottaa huomioon myös täysiverinen, joka on sallittu rotu varmaan kai kaikissa pv-kantakirjoissa. Täysiverisellä esiintyy framea ja näinollen olisi mahdollista, että frame tulisi sitä kautta puoliverisille. Onneksi frame kuitenkin on hyvin harvinainen täysiverisillä, joten kovin todennäköistä tämä ei ole. "Onneksi" siksi, että frame on homotsygoottina esiintyessään letaali, se aiheuttaa varsalle rajuja kehityshäiriöitä ja varsa on käytännössä elinkelvoton. Täysiveriseltä voi tulla myös joitain W-geenin muunnoksia ja ilmeisesti myös suomenkirjavuus, mahdollisesti myös sabino, mutta nämäkin ovat äärettömän harvinaisia.

Tämänhetkisen tiedon mukaan nämä erilaiset kirjavuuskuviot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia myös puoliverisillä. Toisaalta hyvin harva hevonen edes testataan näiden värien suhteen. Kuten sanoin: se ei ole tärkeä asia. Mitä tavallisen virtuaaliharrastajan tarvitsee tietää puoliveristen kirjavuuskuvioista, niin ei välttämättä erityisesti mitään. 

– S

Joulukalenteri 12: paso-rotujen värit

Päivitetty 18.11.2021: lisätty tieto pearlista perunpasoilla.

Selvittelin taannoin eräälle kysyjälle paso finon ja perunpason värejä: mitä hyväksytään ja mitä esiintyy. Kysymys on yksinkertainen, mutta vastaukset näihin väriasioihin harvoin ovat yksinkertaisia. Varsinkin näiden eksoottisempien rotujen kohdalla, joille ei välttämättä löydy rodun kotimaan rotujärjestöä tai se ei mainitse asiasta mitään. Ja tuo esiintymiskysymys on hankala: rotuyhdistyshän voi sallia kaikki värit, mutta käytännössä kaikkia ei esiinny.

Paso fino

Erilaiset yhdistykset, kirjat ja nettisivut ovat melko yksimielisiä siitä, että paso finojen värejä ei juuri rajoiteta. Ne saavat olla myös kirjavia. Kirjalähteistä ainoastaan Dutson mainitsee, että tiikerinkirjavia ei hyväksyttäisi eikä niitä todennäköisesti olekaan. Tobianoa löytyy, mutta ne ovat aika harvinaisia. Suuria merkkejä on toisinaan, mutta siitä ei ole tietoa mikä ne varsinaisesti aiheuttaa.

Varmasti paso finoilla esiintyy perusvärien lisäksi voikkovärejä ja kimoa. Hallakkoväreistä minulla ei ole varmuutta, en ole koskaan nähnyt kuvaa moisesta mutten pitäisi välttämättä suurena yllätyksenä. Päistärikön ja pearlin kanssa on sama juttu. Muut erikoisvärit (samppanja, hopea) ovat epätodennäköisiä, vaikka en periaatteessa sulje hopeavärejä varsinaisesti poiskaan.

muokkaus 04/2023: Hallakkovärejä esiintyy paso finoilla.

Perunpaso

Perunpaso on hieman hankalampi tapaus. Monet lähteet mainitsevat perusvärien lisäksi voikkovärit, kimon, hallakkovärit ja päistärikön sekä sen, että tummaa ihoa suositaan. Kirjavuudesta useimmat lähteet eivät suoraan mainitse mitään, mutta Ampascachin mukaan tobianoja ja overoja ei sallittaisi. Joillain yksilöillä on suuria merkkejä, jopa laikkuja mahan alla, mutta perinteisestihän niitä ei ole pidetty varsinaisesti kirjavina. Eikä minulla ole mitään tietoa siitä, mikä ne varsinaisesti aiheuttaa tällä rodulla, sabino, W vai jokin muu.

Rautias on väreistä yleisin, mutta muut perusvärit eivät ole mikään harvinainen näky. Voikkovärejä esiintyy, mutta tuplavoikot saattavat olla kuitenkin kiellettyjä. Perunpasoilta on löytynyt myös pearl, mutta sen yleisyydestä ei ole tietoa. Lähteistä Ampascachi kieltää "albinot", joka voi tarkoittaa tuplavoikkoja tai voikko-pearl -yhdistelmiä. Kimot ovat mielestäni varsin harvinaisia tai ainakin niistä tulee kuvia vastaan harvakseltaan. Hallakoiden ja päistärikköjen esiintyminen on vähän epävarmaa, vaikka ne ovatkin periaatteessa sallittuja värejä.

Jännempiäkin väitteitä löytyi: esimerkiksi Perun maatalousministeriö sallii väriksi kaikki, tosin suosien "yksinkertaisia" (tarkoittanee ehkä perusvärejä). Toisaalta sama lähde sanoo arabeista, etteivät ole koskaan ruunikoita. No, ehkä ne eivät Perussa ole koskaan ruunikoita, mutta en silti ihan menisi luottamaan tuohon...

Lähteet

Dutson, Judith: 96 Horse Breeds of North America

Hendricks, Bonnie: International Encyclopedia of Horse Breeds

Lynghaug, Fran: The Official Horse Breeds Standards Guide

Paso Fino Association Europe: The Paso Fino Horse 

Peruvian Horse Association of Canada: Breed History 

Ampascachi Rutas a Caballo: Caballo Peruano de Paso II - Morfología 

Peru: Conoce al elegante y emblemático caballo peruano de paso 

– S

Joulukalenteri 10: sabinohässäkän terminologia

Aiemmin syksyllä kirjoitin neliosaisen sarjan sabinoista ja sen kaltaisista kuvioista (1. osa, josta löytyy linkit muihinkin postauksiin). Yksi asia jäi kuitenkin käsittelemättä, vaikka sivusin sitä ohimennen: miten noita eri kirjavia pitäisi nimittää olettaen että kuviot on saatu jotenkuten oikeansuuntaisesti tunnistettua.

Miksi termistö on ongelma?

Nämä kaikki käsitellyt kuviot ovat varsin tuoreita löydöksiä ja vasta oikeastaan 2000-luvulla on alettu ymmärtää asioiden laajuus ja monimutkaisuus. Tästä johtuu se, että mitään perinteistä, yleisesti käytettyä ja tunnettua termistöä ei ole edes reaalimaailmassa. Ja sen takia minä tätäkin postausta väsään.

Sabinosta on tullut jonkinlainen yleistermi. Sehän oli näistä kuvioista ensimmäinen ja aluksi kaiken maailman isomerkkisiä hevosia epäiltiin – ja nimitettiin – sabinoiksi. Se on myös kiva termi meidän suomalaisten kannalta, koska se istuu hyvin meidän kieleen: lyhyt, selkeä, helppo lausua, päättyy vokaaliin joten taivuttamisen kanssa ei ole ongelmia. 

Mutta kun ne kaikki sabinonnäköiset eivät olleetkaan sabinoita...

Miksei sabinoa kannata käyttää joka paikassa?

Ei ole hyvä idea nimittää sabinoiksi sellaisia hevosia, jotka eivät ole sabinoita vaikka termi olisi miten houkutteleva ja helppo tahansa. Väärän väritermistön käyttäminen ei palvele ketään ja se tekee asioista vaikeita niille virtuaaliharrastajille, jotka ovat väriasioihin enemmän perehtyneet. Virtuaalimaailmassa oletusarvoisesti hevosten värit tunnistetaan aina oikein, mutta jos käytetty termi on väärä, tunnistus on vähän kyseenalainen.

"Mutkun se näyttää sabinolta" ei ole minun mielestäni riittävä perustelu. Tilannehan on sama kuin ruunivoikon ja hallakon kanssa. Emme me nimitä ruunivoikkoja hallakoiksi, vaikka ne näyttäisivät hallakoilta ja vaikka hallakoiksi niitä on aiemmin kutsuttu. Ruunivoikkohan on terminä uusi tulokas suomenkielessä, aiemmin kaikki kellertävänruskeat, mustajouhiset hevoset olivat hallakoita.

Voisimme toki todeta, että tämä on vain virtuaalimaailmaa ja täällä voi sabinoa olla millä tahansa rodulla, joten kaikkia suurimerkkisiä voi pitää sabinoina. Minusta tämmöinen suhtautuminen on periaatteessa ymmärrettävää, sabinohan on yllättänyt useammin kuin kerran eikä mistään rodusta voida sanoa 100 % varmuudella että siinä ei sabinoa esiinny. Kuitenkin selkeiden W- tai SW-tapausten merkitseminen sabinoiksi närästäisi ainakin minua.

Jos ei sabino niin kuitenkin sabinonkaltainen?

Englanninkielisissä lähteissä näkee toisinaan termiä sabino-like, sabinonkaltainen. Se on vähän sellainen yleistermi, kertoo miltä hevonen näyttää, muttei ota kantaa mikä se varsinaisesti on geneettisesti. Tämä olisi hyvä termi erityisesti niille, jotka eivät ole niin mahdottoman perehtyneitä näihin kaikkiin kuvioihin ja niiden lukuisiin muunnoksiin. Sitä voisi käyttää myös ihan millä rodulla tahansa ja niissä tilanteissa, kun ei oikeasti ole edes valistunutta arvausta siitä, mikä kuvio voisi olla. Itse käytän tätä dongoloillani.

Mutta sitten taas sisäinen hiustenhalkojani haluaa puheenvuoron: sabinonkaltainen eli minkä kaltainen? Sabinon kuviointihan vaihtelee suht normaalimerkkisestä kokovalkoiseen. Toki sabinoksi ymmärretään usein suurimerkkinen hevonen, jonka merkit ovat rikkoreunaiset ja epätasaiset, mutta se on vain osa totuutta. Tarkalleen ottaen siis termi "sabinonkaltainen" ei kerro hevosen ulkoasusta vielä paljoakaan, vain sen että siinä on valkoista.

Splashed white eli suomenkirjava

Splashed white on näistä ehkä helpoin. Se on herasilmätaipumuksesta johtuen usein erotettavissa sabinosta ja W-kuvioista (ainakin nykytiedon perusteella) ja lisäksi sillä on oivallinen suomenkielinen nimi: suomenkirjava. Minä en aluksi oikein pitänyt tästä nimityksestä, muutosvastarintaa näet, mutta olen kääntänyt takkini. Se on ihan pätevä termi ja käytössäkin jo jossain määrin. Sillä on myös looginen lyhenne, skrj. 

Tiukimmin tulkiten suomenkirjavaksi voisi nimittää vain SW1:ä, koska se on (toistaiseksi) ainoa suomenhevosilta löydetty SW-variantti ja sitä Klemola aikoinaan varmastikin tutkimuksessaan käsitteli. Vähemmän ne eri splashed whitet kuitenkin eroavat ulkonäöltä toisistaan kuin W-geenin muunnokset, joten suomenkirjavaa voisi käyttää kyllä niidenkin kanssa, ainakin jos minulta kysytään. Halukkaat voivat sitten merkitä sen yhteyteen muunnoksen.

Dominanttivalkoinen?

W kaikkine muunnoksineen on harminkappale, koska sillä ei ole oikein edes vakiintunutta englanninkielistä termiä, saati sitten suomennosta. Dominant whiteksi sitä alunperin nimitettiin ja joku sen käänsi dominanttivalkoiseksi. Se oli silloin ihan hyvä termi, kun värin kuviteltiin olevan aina kokovalkoinen ja dominantti-liite kertoi ettei kyseessä ole resessiivinen albino (tai ainakin oletan että tämä oli nimityksen takana). 

Nyt tiedämme että kaikki W-hevoset eivät ole kokovalkoisia, osa ei lähellekään. Selkeyden kannalta on hieman kyseenalaista nimittää ei-valkoista hevosta valkoiseksi, joten dominanttivalkoinen ei ole ehkä se paras termi. Englanninkielisissä lähteissä on alkanut näkyä erilaisia versioita, mutta yhtenäistä linjaa ei varsinaisesti ole. Leslie Kathmanin käyttämä white spotted oli oma suosikkini ja käänsin siitä suomenkielisen termin valkomerkkinen. Mutta vaikka minä keksisin miten hyvän termin tahansa, ei sitä kannata käyttää, jos kukaan muu ei tiedä mitä se tarkoittaa. 

Tässä vaiheessa termeihin liittyvä päänsärky alkaa olla sen verran kova, että minä ainakin annan olla. Asiahan ei minua sinänsä edes koske, sillä pyrin pitäytymään erossa näistä niin paljon kuin mahdollista. Joitain hevosia olen merkinnyt sabinonkaltaisiksi, kuten yllä kerroin. Joillain vanhoilla hevosilla lukee vielä sabino, vaikken ole yhtään varma esiintyykö kyseisillä roduilla sabinoa lainkaan. Olkoon, en minä niitä ala korjailla. Blogin muinaishistoriassa kirjoitetaan paljonkin sabinosta, niihin voisi tietysti lisätä disclaimerit, että älkää nyt ainakaan menko tätä uskomaan, ellen sitten poista niitä kokonaan.

– S

Suuri sabino-sekaannus, osa 4

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

• Osa 1: sabino
• Osa 2: dominanttivalkoinen
• Osa 3: splashed white

TUNNISTAMINEN – MAHDOTTOMUUS?

Jos eteen lykätään hevonen, joka on jonkin sortin lehmänkirjava, muttei frame eikä tobiano, mistä voimme tietää mikä se on väriltään?

Lyhyesti: emme mistään. Sori. Jos meillä ei ole mitään muuta tietoa hevosesta tai edes valistunutta arvausta, tehtävä on oikeastaan mahdoton. Ulkonäkö voi antaa viitteitä, sulkea joitain W-variantteja pois ja esimerkiksi herasilmän voi arvata kuuluvan splashed whitelle, ainakin jos hevonen ei ole kokovalkoinen.

Kokovalkoisen hevosen kanssa valikoima ei pysy edes tässä käsittelyn kohteena olevassa triossa (sabino, W, SW) vaan hevonen voi olla jotakin muutakin, kuten tovero-yhdistelmä, joka tuottaa kokovalkean värityksen. Aina pelkän ulkonäön perusteella ja varsinkaan valokuvasta ei pystytä sulkemaan pois few-spotted leopardia tai ehkä jopa tuplavoikkoja, samppanjanvoikkoja tai pearl-voikko-yhdistelmiä.

ROTU JA SUKU VIHJEINÄ

Jos tiedämme hevosen rodun, mahdollisten vaihtoehtojen määrä vähenee monissa tapauksissa. Lähes kokovalkoinen arabianhevonen on nykytiedon mukaan W3, mutta tässä auttaisi toki hevosen suvun tietäminen. Jos arabin suvusta löytyy R Khasper, W3 on suhteellisen varma valinta (ainakin niin varma kuin hevosten värien kanssa voi ikinä olla).

Toisinaan hevosen vanhempien värien tietäminen avittaa tunnistamisessa, vaikka kyseessä ei olisikaan yhdestä tietystä kantahevosesta lähtevä väri. Ainakin niistä voi tehdä joitakin päätelmiä. Jos meillä on lähes kokovalkoinen hevonen, jonka molemmilla vanhemmilla on suuria, rikkoreunaisia merkkejä, ja rotu sattuu sopimaan, voimme olettaa hevosen tupla-sabinoksi. Tosin se voi olla myös sabino+W20 tai sitten jotakin muuta. Mistä päästäänkin seuraavaan...

RATKAISU: LABORATORIO

Ainoa fakta taitaa olla se, että ilman geenitestausta emme voi koskaan olla varmoja juuri mistään. Tässä on nimittäin tullut kaikenlaisia yllätyksiä pitkin matkaa. Hillittömimpiä ovat varmaankin ne tapaukset, joissa hevosen ulkonäkö ei anna mitään merkkiä kirjavuuskuviosta, mutta se silti löytyi testatessa. Näiden ongelma on se, että harva omistaja (tai se joka testaamisen maksaa) pitää järkevänä testata yksivärisen näköisiä hevosia kirjavuusgeenien suhteen.

Geenitestikään ei välttämättä tarjoa vastausta, jos kyseessä on jokin aivan uusi, tunnistamaton mutaatio. Varsinkin W-geenistä niitä tuntuu tupsahtelevan siellä ja täällä. Jos tällainen hevonen testataan rutiininomaisesti vaikkapa SB1:n, W20:n ja SW1:n suhteen, tulokset eivät kerro muuta kuin että se ei ole mitään näistä. Minä en tiedä mitä tarkemmin ottaen tarvitaan siihen, että jokin uusi mutaatio tunnistetaan uudeksi kuvioksi.

KUVIOT VIRTUAALIHEVOSILLA

Virtuaalihevosten kohdalla pääsemme onneksi helpommalla: jos hevonen näyttää tietyn väriseltä, voimme täällä pitää sitä sen värisenä. Ongelmia tulee siinä kohdin, jos jokin hevonen näyttää sabinolta, mutta rotu onkin sellainen, jolla sabinoa ei (toistaiseksi) tiedetä esiintyvän.

Tämä palautuu takaisin siihen alkuperäiseen sabino-sekaannukseen, sillä sabino on löytänyt tiensä ihmisten tietoisuuteen ja sanastoon. Tottahan se olikin, että jossain vaiheessa kaikenlaisia isomerkkisiä pidettiin sabinoina, mutta kuten tässä sarjassa on todettu, ne eivät välttämättä sitä ole.

Täydellisessä virtuaalimaailmassa nimittäisimme hevosten kuvioita sen mukaan kuin mitä ne tämänhetkisen tiedon mukaan voisivat realistisimmin olla. Kaikki harrastajat eivät kuitenkaan ole kovaksikeitettyjä värinörttejä eivätkä viitsi opetella ulkoa W-geenin muunnoksia rotuineen tai SW:n eri variantteja. Jonkinlainen osa ei varmaan edes tiedä näistä ja niiden esiintymisestä.

Lisäksi tieto muuttuu ja sitä tulee lisää. Olisimme saattaneet hyvinkin päätyä tilanteeseen, että vuonna 2010 welsh-ponimme oli sabino, vuonna 2015 se ei ollut sabino vaan W20 ja tänä vuonna se on taas sabino (jolla voi olla myös W20).

Jos minulla olisi jokin hyvä ehdotus tähän ongelmaan, esittäisin sen tässä. Valitettavasti täytyy todeta, etten tiedä mitään sopivan simppeliä ratkaisua.

– S

Suuri sabino-sekaannus, osa 3

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

• Osa 1: sabino
• Osa 2: dominanttivalkoinen
• Osa 4: tunnistaminen

MITÄ NYT VIELÄ?

Olisi ollut kauhean kiva, jos olisin voinut lopettaa edellisen osan toteamalla, että W20 on nyt "uusi sabino", joka selittää kaikki oudot valkomerkkiset hevoset. Houkutus olisi suuri, koska se ihan testatusti on varsin laajalle levinnyt ja suhteellisen turvallisin mielin voitaisiin arvella sitä esiintyvän likimain jokaisella rodulla, josta ei olla jalostettu merkkejä kokonaan pois. Niin kuin nyt esimerkiksi suomenhevosella. (update 22.10.21: ja kyllähän suomenhevoselta W20 on löytynytkin)

© mvanhartesvelt0, Pixabay

MYÖS SPLASHED WHITE YLLÄTTÄÄ

Otsikko huijaa, ei splashed white (SW1) ketään yllättänyt. Tai ei sen ainakaan olisi pitänyt, sillä jo 30-luvulla Valto Klemola teki tutkimusta SW1:n kaltaisesta kuviosta ja sen esiintymisestä suomenhevosilla (ja olikohan muistaakseni welsheilläkin). Ja niistä vanhoista kirjavista suomenhevosista on jokunen kuvakin olemassa, voi ihan itse käydä katsomassa. 

Mutta 2000-luvun alkuvuosina SW1 tunnettiin lähinnä painteilla ja miniatyyreilla. Toki sitä tiedettiin esiintyvän harvinaisena islanninhevosilla, ääriharvinaisena gotlanninrussilla ja mahdollisesti joillain muillakin roduilla, mutta niilläkin se oli hyvin harvinainen eikä lainkaan varma. Suomenhevosissa ei ollut enää vuosikymmeniin esiintynyt selkeän kirjavaa väritystä. Merkkejähän suokeilla on, joskus melko suuriakin eivätkä laikut mahan alla tai herasilmät ole mitenkään täysin tavattomia. Vaan ei sellaisia nyt ennenkään kirjaviksi ole luettu...

Niin että kyllä se lopulta ehkä oli jonkinasteinen yllätys kun kymmenkunta vuotta sitten levisi julkisuuteen tieto, että nykysuomenhevosilta on testattu ja löydetty SW1. Ensimmäiset nimet, jotka minä bongasin olivat tamma Intiaani ja ori (tuolloin vielä varsa) Hagelundin Aarre. Nämä molemmat ovat varsin suurimerkkisiä, joten sinänsä SW1 ei ollut suuri ihme. Sittemmin on testattu ja löydetty muitakin kirjavia suomenhevosia.

VAIKEAKSI SE MENI KUITENKIN

Olisinpa nyt päässyt sanomaan, että splashed white on helppo ja yksinkertainen kuvio: isomerkkinen, yhden geenin aikaansaama ja esiintyy paintilla, minillä ja muutamalla pohjoismaisella alkuperäisrodulla. Juu, aina sitä toivoa saa, mutta ei se tietenkään niin simppeliä ole.

Splashed whiten kaltaisia kuvioita aiheuttavia geenimuunnoksia on löytynyt tällä hetkellä jo 6 kappaletta. SW1 oli niistä ensimmäinen, oletettavasti myös laajimmalle levinnyt eikä sitä tiettävästi ole liitetty mihinkään terveysongelmiin. Muut muunnokset ovat nykytiedon mukaan harvinaisempia. Joihinkin liitetään kuurous, toisiin letaalius ja pari viimeisintä taitavat vielä olla niin tuoreita löytöjä, että niistä tiedetään kovin vähän.

Rotuvalikoima on kasvanut myös. SW1:stä epäillään löytyvän monesta eri rodusta, osa näistä on testaamalla varmistettukin jo: englantilainen täysiverinen, trakehner (en pitäisi mahdottomuutena että olisi muillakin puoliverisillä), morgan, kylmäveriravuri ja shetlanninponi. SW2:n tiedettiin esiintyvän alunperin quarterilla ja paintilla, mutta sitä on löydetty myös muutamalta lipizzalta ja norikerilta. SW2:n esiintyminen onkin tällä hetkellä kysymysmerkki: onko se kenties kovinkin laajalle levinnyt kuvio? SW3 ja SW4 ovat löytyneet toistaiseksi vasta yhdysvaltalaisilta karjaroduilta, samoin kuin kai myös SW5 ja SW6, mutta näistä kahdesta viimeisestä en tiedä vielä varmaksi sanoa.

ERINÄKÖISET SPLASHED WHITET

Kaiken lisäksi splashed whiten ulkonäkö vaihtelee sekin varsin paljon. Samanperintäisenä esiintyessään SW1 aiheuttaa (ainakin yleensä ja oletettavasti) selkeän kirjavuuden, jossa valkoista on paljon, kuviolle tyypillisesti jaloissa ja rungon/kaulan alaosassa. Erityisen suurikuvioinen SW1-hevonen voi olla kokovalkoinen, jolla on tumma laikku niskassa tai etuselässä. 

Eriperintäinen SW1 on yleensä vähemmän kuvioitu, mutta siinäkin on paljon vaihtelua. Se voi olla kirjavaksi tunnistettava, suurimerkkinen, pienimerkkinen tai pelkästään herasilmäinen. Nähtävästi se voi olla myös kokonaan merkitön! Vieno-Kaneli on testattu SW1:ksi, mutta tammasta ei löydy kuin muutamia yksittäisiä valkoisia karvoja. Gotlanninrusseilla putkahtelee satunnaisesti selkeän kirjavia splasheja lähes yksivärisistä vanhemmista, joten nämä lähes merkittömät tapaukset lienevät sitten kirjavia itsekin, vaikkeivät siltä näytä. SW2:iksi testatut lipizzat ja norikeritkaan eivät varsinaisesti näyttäneet splashed whiteilta.

Tyypillisesti merkkien rajat ovat suorat ja selkeät, mutta siinäkin on vaihtelua. Muutamilla testatuilla suomenhevosilla on päistärkarvaa ja monimutkaisempia merkkejä. Ehkä ihan samanlaista “pitsikuviota” niiltä ei löydy kuin sabinolta ja joiltain W-muunnoksilta, mutta enpä menisi tästäkään vielä julistamaan mitään.

Lopputulos tästä sabino-sekaannuksesta on siis se, että meillä on tiedossa 3 eri kuviota, jotka aiheuttavat suunnilleen samankaltaista kirjavuutta. Tosin kirjavuuskuvioiden laajuus vaihtelee merkittömästä kokovalkoiseen. Kahdesta kuviosta on löytynyt useampia eri muunnoksia ja rotujen määräkin on suuri. Mistä sitä nyt sitten tietää onko hevonen jokin näistä ja jos on, niin mikä?

–S