Hopea- ja hallakkovärit reaalimaailman tennesseenwalkereilla

Tennesseenwalker tunnetaan virtuaalimaailmassa värikkäänä rotuna. Siltä löytyy ainakin näitä värejä:

• Voikkovärit (sekä yksinkertaiset että kaksinkertaiset)
• Samppanjavärit
• Tobiano-kirjavuus
• Sabino SB1
• Päistärikkö
• Kimo
• Splashed white SW1
• Hallakkovärit
• Hopeavärit

Keskityn tässä noihin kahteen viimeksimainittuun, hallakko- ja hopeaväreihin. Joskus 15+ vuotta sitten niiden esiintyminen walkereilla oli mysteeri ja muistan itse pitäneeni niitä epätodennäköisinä, kenties jopa kokonaan puuttuvina väreinä. Kun ei niitä missään kuvissa tullut vastaan ikinä!

Sittemmin olen kyllä törmännyt molempiin väreihin reaalimaailmassa. Ne ovat harvinaisia, sillä molemmat tulevat ehkä vain parista kantatammasta. Tein pientä kaivelua netissä ja All Breed Databasessa ja onnistuin jäljittämään molempia värejä 1960-luvulle asti, mutta sitten jäljet päättyvät. Olettaisin että tällä hetkellä elossa olevien hallakko- tai hopeaväristen tennesseenwalkerien lukumäärä lasketaan korkeintaan kymmenissä.

Hallakkovärit

Hallakkoväreille löysin yhden selkeän kantatamman, vuonna 1966 syntyneen Midnight Adiosin. Sekään ei sinänsä ole varma, koska kuten tamman infossa lukee, se on rekisteröity ruunivoikkona, jolla on "punaiset jouhet". Tämä on tulkittu punahallakoksi. Tamman isä on merkitty mustaksi ja kuvan perusteella siltä näyttääkin. Emän värinä on ruunikko ja pidemmältä suvusta ei hallakkomerkintöjä löydy. Ei sieltä löydy ruunivoikkojakaan, joiden voitaisiin arvella olevan väärintunnistettuja ruunihallakoita. Sen sijaan jo parista seuraavasta polvesta löytyy päistärikköjä ja kimoja, joiden pohjaväristä ei aina voida sanoa varmaksi mitään, kimoilla varsinkaan.

Toinen vähemmän selkeä kantatamma on Dun Royally Blu My Chance, syntynyt 2007 ja on väriltään mustanvoikonhiirakko. Sen suvusta ei löydy sen tarkemmin mitään vihjettä hallakkoväreistä, mutta toki sen emälle ei ole tietokantaan merkitty väriä lainkaan ja isä on perlino, jonka alle voi piiloutua yhtä ja toista. Kauempaa suvusta ei löydy hallakkovärisiksi merkittyjä hevosia, mutta ruunivoikkoja kyllä ja on sielläkin päistärikköjä. Puhumattakaan nyt siitä, että punahallakon erottaminen rautiaasta voi olla joskus vaikeata eikä sitä välttämättä olla osattu edes tehdä menneinä vuosikymmeninä.

Dun Royally Blu My Chance itse on jättänyt pari hallakkoväristä varsaa, mutta punahallakosta oriista, jonka värilinjan pystyy johtamaan Midnight Adiosiin. Dun Royally Blu My Chancen väitetään kuitenkin olevan testattu Dd eli jostain se väri tulee. Midnight Adiosia suvusta ei löydy, mutta kylläkin sen isä Midnight Sun, tosin sen tuomitsin jo kertaalleen mustaksi kuvansa perusteella. Vähän mysteeritapaus tässä, mutta on sanottava, että tällaisessa kaivelussa on tosi paljon epätarkkuustekijöitä: puuttuvat värit, virheellisesti tunnistetut värit, virheelliset sukumerkinnät ja niin edelleen.

Hopeavärit

Hopeageeni on vielä hallakkoakin piilottelevampi tapaus, sehän ei näy rautiaassa sitäkään vähää kuin hallakko. Lisäksi hopeanmustat ja -ruunikot saattavat mennä rekisteriin raudikoina (muistamme tässä kohdin suomenkielisen nimityksen kanelinrautias, josta luovuttiin kun tajuttiin ettei kyseessä olekaan rautias). Kun siis mainitsin tuossa aiemmin niistä epätarkkuustekijöistä hallakoiden suhteen, niin täsmälleen samat ongelmat tulevat vastaan hopeavärienkin periytymislinjoja seuratessa.

Hopeaväreillekin löysin kaksi potentiaalista kantatammaa. Vanhempi niistä on hopeanruunikoksi väitetty Sun Dust Doll (1966), joka juurikin on tietojen perusteella rautiaaksi merkitty rekisteriin. Sen molemmat vanhemmat on merkitty rautiaiksi, mutta on tosiaan syytä olettaa että niistäkin jompikumpi on väärin tunnistettu hopeanruunikko tai hopeanmusta. Kahdesta rautiaastahan ei voi syntyä muuta kuin rautias noin muuten.

Toinen tamma on pari vuotta nuorempi, vuonna 1968 syntynyt Diamond Mine. Sekin on rekisterissä raudikkona, mutta ilmeisesti ennemmin hopeanmusta. Näillä kahdella tammalla ei ole mitään merkittävän läheisiä yhteisiä sukulaisia. Tuo hallakkovärien kohdalla mainittu musta ori Midnight Sun kyllä kummittelee molempien suvuissa, mutta jos oriilla on yli 2500 jälkeläistä, niin se on ollut aikanaan todella käytetty ja suosittu ori. En siis usko että sillä olisi mitään tekemistä hallakko- tai hopeavärien kanssa.

Näiden esiteltyjen tammojen lisäksi voi löytyä muitakin kantahevosia, en väitä kääntäneeni jokaista kiveä metsästäessäni hopeaväristen (tai hallakkoväristenkään, sen puoleen) walkereiden sukuja. 

– S