keskiviikkona, helmikuuta 28, 2018

Ionicin perchenhevoset

Perchenhevonen on tällä hetkellä Ionicin kylmäveriroduista monilukuisin. Se ei sinänsä ole paljon sanottu, niitä on reilu parikymmentä. Eikä meiltä löydy kuin ehkä puolen tusinaa eri kylmäverirotua ja ainoastaan suomenhevosten määrä on lähelläkään percheronien määrää. Mutta on nyt kuitenkin ja pitäisin hyvin mahdollisena että olemme silti virtuaalimaailman suurin perchenhevosten omistaja sekä tietenkin suurin, mutta todennäköisesti myös ainoa kasvattaja.


© Bob Langrish

Ensimmäiset percheronit keksittiin Ioniciin niinkin varhain kuin 2008, ne olivat ori Mercure Blanc GA ja tamma Nébuleuse GA. Ihan varmaa muistikuvaa ei kyllä ole siitä, että miksi nämä keksittiin, mutta en usko meneväni pahasti metsään jos väitän ajatuskulun menneen suunnilleen näin: "Perchenhevonen olis kyllä ihan kiva rotu, mut niitä ei ole kellään. No, keksinpä pari niitä meille, kun tuossa jokunen kuvakin on..." Ensimmäinen perche-varsakin syntyi 2008, ori Blanc Brillant Ion, mutta se puolestaan ei jättänyt yhtään varsaa, kumma kyllä. Voisi tarkistaa, jos siitä vaikka löytyisi pakastetta (vihje: varmasti löytyy). Sen sijaan Blanc Brillantin pari vuotta myöhemmin syntynyt täysisisar Blanche Ion on jättänyt ihan merkittävänkin jäljen meidän percheron-jalostukseen ja siinä mielessä Blanc Brillantin käyttö ei ole erityisen välttämätöntä.

Seuraavat percheronit tulivat meille sitten vasta 2013 ja siitä se meidän perche-jalostus sitten oikeastaan saikin tuulta siipiensä alle. Toisin kuin poitoun kanssa, perchenhevosten kanssa emme ole joutuneet puuhastelemaan sataprosenttisen yksin. Vuosien mittaan Ioniciin on tullut muutama ostohevonen ja ainakin Lymiestä ja Wild Horse Ranchilta on löytynyt tammoille oreja. Nyt viimeksi perchenhevosten tilannetta peratessani totesin kuitenkin, että niitä pitää tuoda lisää, jos meinaa jalostusta jatkaa. Niinpä tässä alkuvuodesta meille tulivat täysisisarukset tamma Alestienne de la Lovignon ja ori Baladine de la Lovignon sukuineen. Näillä on kaksi polvea sukua ja sopivat siis erinomaisesti lähes kaikille meidän perchenhevosille suvun tasaisuuden puolesta.

Percheroneissa muuten muhii pieni väriongelma. Kotimaan Ranskan kantakirja hyväksyy ainoastaan mustat ja mustankimot percheronit ja vain pienet merkit sallitaan. Samaa linjaa noudattelee myös Britannian rotujärjestö, Australian rotujärjestö mainitsee että rautias voi olla mahdollinen, mutta että raudikko-oriit eivät ole kelvollisia kantakirjaan. Sen sijaan Yhdysvalloissa hyväksytään muutkin värit, rautias ja ruunikko ainakin ja päistärikkökin on mainittu ja niitäkin taitaa ihan oikeasti olla. Ruunikko on hyvin harvinainen Atlantin tuolla puolenkin. Ionicissa on toki noudateltu aina kotimaan standardia ja itse asiassa törmäsin tähän eroavaisuuteen vasta jokin aika sitten, kun Bob Langrishin galleriassa tuli vastaan rautias hevonen, jota väitettiin percheroniksi. Olin pudottaa suomut silmistäni: tiedän toki että kahdesta mustasta voi syntyä rautias varsa, jos molemmat vanhemmat ovat Ee-tyyppiä, mutta kun percheroneilla ei pitäisi. Ei niin, paitsi Yhdysvalloissa saa.

Toinen asia on se, että perchenhevosissa on kahta eri tyyppiä, tai ainakin emämaan kantakirja ne erottelee, Trait ja Diligencier. Trait on raskas työhevonen, maatöihin ja raskaaseen vetämiseen soveltuva hevonen. Sanoisin että suurin osa meidän perche-kuvista edustaa juurikin tätä tyyppiä, mutta Papillon aivan varmasti. Diligencier sen sijaan on kevyempi, korkeampi, korkeajalkaisempi. Niitä käytetään enemmänkin nopeaan vetotyöhön, ei niinkään raskaaseen, mutta niitä näkee myös valjakkohevosina ja harrasteratsuina. Meidän hevosista Baladine olisi ehkä lähellä sitä tyyppiä. Minulla on pieni perstuntuma siitä, että Yhdysvalloissa on paljon tuota Diligencier-tyyppiä, Euroopassa sitten molempia tai ehkä enemmän tuota raskasta Trait-tyyppiä. Sitä en tiedä, että miten tarkkaan Ranskassa näitä tyyppejä pidetään erillään. Meillä ne nyt ovat kaikki suloisesti sekaisin, kun ei auta kuvien kanssa hirveästi nirppailla.

Mitä tulee Ionicin perchenhevosten tilanteeseen, niin sehän on nyt hyvä, kiitos noiden tuontihevosten. En kuitenkaan panisi mitenkään pahaksi jos jostain löytyisi ostohevosia vielä vähän lisää. Suvuttomatkin kelpaavat, suvulliset olisivat kivoja myös ja jos löytyisi sukuja, joita ei Ionicissa vielä ole, olisin ikionnellinen (mutta realisti: tokkopa moisia on).

–S

sunnuntaina, helmikuuta 25, 2018

Lusitano puoliverijalostuksessa

Osui tässä taannoin haaviin Eurodressagen artikkeli, jonka mukaan lusitano-ori Dragao das Figueiras on hyväksytty oldenburg-jalostukseen. Sekä Eurodressagen artikkeli että St Georgin saksankielinen artikkeli samasta asiasta mainitsivat, että aikaisemmin myös andalusianhevosia on hyväksytty oldenburg-jalostukseen, mutta tämä Dragao oli nyt ensimmäinen lusitano.


© Bob Langrish

Öh.

Artikkelissa toki mainitaan, että päätös on "extraordinary". Syyt siihen ovat Dragaon luonne, selän voimakkuus ja kokoamiskyky, ei mitenkään kovin yllättävät syyt sinänsä. Ja toki Dragao on GP-tason kouluratsu. Lisäksi vuotuinen tammamäärä on rajoitettu 20:een.

Mutta että silti. Kyllä oli kohtuullinen yllätys minulle. Ja että andalusianhevosia on hyväksytty aiemminkin. Haluaisin kyllä tietää nimiä ja nähdä vähän vaikka varsojakin, nopea googlaus ei tuottanut tulosta. Dragaotakaan ei ole ainakaan vielä kirjoittamishetkellä listattu Oldenburg Verbandin orilistalle, mutta minä olen nyt kuvitellut Eurodressagen ja St Georgin olevan varsin luotettavia lähteitä. Lisäksi oriin omilla sivuilla mainitaan tämä "Oldenburg approved" myös, niin että en usko nyt joutuneeni minkään valeuutisoinnin kohteeksi. Odotan kyllä ihan mielenkiinnolla, että minkälaisia varsoja tulee Dragaosta ja puoliveritammoista, toki niiden varsinaisia kisatuloksia saadaan odottaa hyvinkin kymmenen vuotta, mutta hätäkös tässä.

Ovathan nuo barokit (tarkoitan tässä lähinnä andalusioita ja lusitanoja) tunnetusti kouluratsuja ja käytännössä ainoita, jotka pystyvät olympia- ja MM-tasolla edes vähän murtamaan (eurooppalaisten) puoliveristen valta-asemaa, kuten vaikka tämän tekstin kuvassa oleva lusitano-ori Rubi. Karrikoidusti voidaan sanoa, että barokit liikkuvat kovasti ylöspäin ja kokoaminen on niille helppoa. Temppu onkin saada ne lisäämään. No, ei se tietenkään ihan niin yksinkertaista ole edes sen kokoamisen kanssa ja yksilöitä hevosetkin ovat. Jos asia noin muuten kiinnostaa, voin suositella kouluratsastus-aiheista Kootussa Ravissa -blogia, jonka pitäjä ratsastaa tätä nykyä nuorta lusitano-oria ja koska hänen edellinen hevosensa oli puoliveritamma, vertailua tulee toki tehtyä. Muutenkin tuo on ihan mielenkiintoinen blogi jopa tällaiselle, jonka käytännön ratsastustaito on nolla tai peräti miinuksen puolella.

Vaan mites virtuaalimaailma? Aletaanko täällä sekoitella puoliverisiin barokkeja? Tämän perusteella niin voisi tehdä ja vedota siihen, että kyllä se on reaalimaailmassakin sallittua, vaikkakin kovin, kovin harvinaista. Toki aika moni puoliverikasvattaja (kuten Ionic) kulkee jalostuksen suhteen virtuaalimaailman perinteisiä linjoja eli jalostaa näitä pv-kantakirjoja ns. puhtaana, realistista tai ei. Silloin tuskin tulee mieleen alkaa käyttää lusitanoa jalostuksessa. Sitten on niitä kasvattajia, jotka vetoavat reaalimaailmaan ja sekoittelevat oldenburgeihinsa, hannovereihinsa ja muihin lähes mitä tahansa muita kantakirjoja. Heille pitäisi teoriassa olla täysin ok käyttää vaikkapa sitä lusitanoa, mutta jotenkin minulla on nyt sellainen kutina, että välttämättä kaikilla se realisminkaipuu ei ihan tähän taivu. Ei silti, ei virtuaalimaailmassa voi koskaan saavuttaa oikeasti realistista puoliveri-jalostusta, kun ei ole oikeita kantakirjaustilaisuuksia, oritestejä, jälkeläisarvosteluita, röntgenkuvia ja kisatuloksia (älkää puhuko minulle arvotuista "tuloksista") ja mitä kaikkea muuta vaaditaan. Siinä mielessä kukin joutuu valitsemaan sen oman epärealistisen tapansa virtuaalimaailmassa puokkeja kasvattaa. Jos siihen ei sovi barokit, niin sitten ei sovi ja sillä hyvä.

Vaikka olisihan se kyllä aika jännä ajatus risteyttää oma oldenburg-tamma lusitano-oriilla. Saisi vähän uusia verilinjoja, taannoin juuri raapustelin ostopyyntöä Keskustaan, kun melkein kaikki Ionicin oldikset ovat sukua toisilleen (se pirun Honeybee). Ei, en kyllä rupea... En.

–S

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2018

Ionicin pintabianit ja muut paint-arabi-risteytykset

Tervetuloa tutustumaan Ionicin pintabianeihin! Tosin oikeiden pintabianien (99% tai enemmän arabiverta suvussa) seassa on erilaisia paint-arabi-risteytyksiä, joilla ei tuo arabiveren määrä ole riittävän korkea. Ne ovat kuitenkin se pintabian-jalostuksen välivaihe, niiden varsat tai varsojenvarsat tai varsojenvarsojenvarsat tulevat olemaan jo sitten tiukimmankin määritelmän mukaisia pintabianeja.


alkuperäiskuvat © Bob Langrish

Niin että mikä on pintabian?
"Tiukimman määritelmän"? Jos pintabian on määritelty sen rotuyhdistyksessä hevoseksi, joka on tobiano ja jonka suvussa on vähintään 99% arabia, niin ei kai tästä ole olemassa mitään löysempiä määritelmiä? Tai ylipäänsä mitään muita määritelmiä? Ei, ei olekaan, teoriassa eikä reaalimaailmassa (jälkimmäisestä en ole niin varma). Mutta virtuaalimaailmassa pintabianiksi on välillä laskettu vähän sitä sun tätä, laukkapuolella varsinkin. Ainakin silloin kun me kilpailutimme hevosia laukoissa, jäljitin joskus pintabianeina kilpailutettavia hevosia ja jokin tapaus oli ensimmäisen polven paint-arabi-risteytys.

LJ ei ole koskaan ottanut kantaa siihen, minkä se lukee pintabianiksi eikä nähtävästi ota vieläkään, en ainakaan löytänyt LJ:n sivuilta mainintaa. Tämä on hieman ongelmallinen asia siinä mielessä, että 5-ryhmään kuuluvan quarabin jalostukseen voidaan käyttää quarterin sijaan myös paintia. Paint-arabi voitaisiin siis aivan oikeutetusti merkitä myös quarabiksi ja se voisi kilpailla ryhmän 5 lähdöissä! No, pintabianeja ja quarabeja on laukkakisoissa hyvin vähän, aina ollut, joten mitenkään erityisen merkityksellinen tämä asia ei ole. Mutta tietenkin jos asia haluttaisiin korjata, niin IQHA:n (International Quarab Horse Association) sääntöjen mukaan quarabissa tulee olla vähintään 12,5% sekä quarteria/paintia että arabia. Jos siis arabiprosentti ylittäisi 87,5%, hevonen voisi olla pintabian (jos se on tobiano), sitä ennen se on quarab (ei värirajoituksia).

Toisaalta kyllä mekin kilpailutamme noita meidän "melkein-pintabianeja" saddleseat-luokissa, jotka ovat avoimet pintabianeille. ARJ:llä on sama juttu, että se ei ole mitenkään määritellyt, minkä se laskee pintabianiksi. Tietenkään siinä ei pitäisi olla mitään määrittelemistä sinänsä, koska rotuyhdistys on hoitanut sen homman, mutta virtuaalimaailmassa asiat eivät ole aina kaikille ihan selviä. Mutta minä kyllä tiedän ja myönnän että vähän venyttelin sääntöjä minäkin kun aloin ilmoittaa noita vajaa-prosenttisia risteytyksiäni saddleseat-kisoihin... Ehkä siitä ei kukaan nyt kauheasti pahennu.

Pintabian-jalostus Ionicissa
Pintabianin jalostuksesta olen kirjoittanut muutama vuosi sitten (Pintabianin jalostus), joten ei siitä sen enempää tässä. Jos katselette noita meidän hevosten sukuja, huomaatte varmaan että meillä on kahta eri linjaa siellä.

Ensimmäinen linja alkaa vuodesta 2004 ja tarkalleen ottaen tuontitamma VD Jazzmeerasta. Jazzmeera oli laiskan ratkaisu: suvuton pintabian, jonka arabiprosentti on tarpeeksi korkea jo heti alkuunsa. Meillä oli myös toinen samanlainen, ori Wafiq's Fayed, mutta sen suku ei jatku enää. Hmm, nyt kun tuli mieleen, niin voisihan sen pakastetta käyttää jollekin suvuttomalle arabi-tammalle...

Toinen "tyyppi" on sitten itse ihan alusta lähtien jalostettu pintabian ja sen takia meillä on noita "melkein-pintabianeja" myös, kun kaikkien kohdalla se jalostus ei ole vielä ehtinyt sinne päälle 99 prosenttiin. Tässä olen luetellut noita kantahevosia:

Painted Ion (ori, 50% ox)
 | Paigle Ion (tamma, 75% ox)
 |  | Degee Ion (tamma, 87,5% ox)
 |  |  | Deimos Ion (ori, 93,75% ox)
 |  |  |  | Precious Ion (tamma, 96,875% ox)
 |  |  |  |  | Astaroth Ion (ori, 98,4375%)
 |  |  |  |  | Hydrogen Ion (tamma, 98,4375%)
 |  |  |  | Debian Ion (ori, 96,875% ox)
 |  |  |  |  | Gentoo Ion (ori, 98,4375%)
 |  |  |  |  |  | Mandragora Ion (tamma, pintabian)
 |  |  |  |  |  |  | Chaox Ion (ori, pintabian)
 |  |  |  |  |  |  | Dragora Ion (tamma, pintabian)
 |  |  |  |  |  | Freespire Ion (ori, pintabian)
 |  |  |  |  |  | Mythdora Ion (tamma, pintabian)
 |  |  |  |  |  |  | Manjaro Ion (ori, pintabian)

Hot Esteem Ion (ori, 50% ox)
 | Genghis Khan Ion (ori, 75% ox)
 | Kublai Khan Ion (ori, 75% ox)
 | Chabi Ion (tamma, 75% ox)
 |  | Sorkaktani Ion (tamma, 87,5% ox)
 | Xie Ion (tamma, 75% ox)
 |  | Cixi Ion (tamma, 87,5% ox)

Sabrina Ion (tamma, 50% ox)
(Sabrinalla on teoriassa väärä väri: sen isä on frame eikä voisi jättää tobiano-varsaa. Ettei se meidänkään värijalostus aina ihan kaikkien sääntöjen mukaan mene...)
 | Samantha Ion (tamma, 75% ox)
 |  | Mathematic Ion (ori, 87,5% ox)
 |  |  | Grace Hopper Ion (tamma, 93,75% ox)

Jalostuksen tilanne
Pintabian-jalostus on käytännössä täysin riippuvainen arabijalostuksesta ja meillähän niitä arabeja piisaa, joten siinä mielessä pintabianeilla ei ole mitään huolta. Ja jos jotakin voisi parantaa, niin sitten keksimällä tai ostamalla uusia, pitkäsukuisia arabeja, jotka eivät olisi kimoja. Siinä kimo-ongelmasta puhuinkin tuolla vanhemmassa pintabianin jalostusta käsittelevässä tekstissä: kimo peittää sen tavoitellut kirjavuuden alleen, joten se on siinä mielessä vähän paha juttu. Meillä pyritään olemaan käyttämättä kimoja arabeja jalostuksessa, mikä vähän rajoittaa noita hevosia. Toisaalta se ei ole osoittautunut vielä ongelmaksi, meillä on aika paljon ei-kimoja arabeja ja kimoistakin suurin osa on eriperintäisiä sen kimon suhteen. Olemme maininneet kimo-kammon täällä blogissakin jo useampaan otteeseen männä vuosina. En olisi ikinä arvannut sen olevan joltain kantilta katsottuna jopa hyödyllinen fobia.

Muutama huomionarvoinen hevonen
Mainitsin tuossa yllä, että osaa meidän (melkein-)pintabianeista on kilpailutettu ARJ:n saddleseat-luokissa ja meiltä löytyy pari ihan menestynyttäkin hevosta. Ori Genghis Khan Ionilla on päälle 30 sijoitusta country pleasuresta, country pleasure drivingista ja country combinationista. Samoissa luokissa ovat sijoittuneet myös oriit Freespire Ion, Jazz Bass Ion, Astaroth Ion ja Kublai Khan Ion. Muodollisesti päteviä jalostusoreja siis (ja ovat myös käytössä, jos kiinnostaa kasvattaa laatisvaatimukset täyttäviä pintabianeja, pitää vain olla itsellä se kilpailtu tamma emäksi, meiltä ei sellaista taida vielä löytyä).
Tammoja meillä kilpailutetaan vähemmän ja ainoastaan Jazz Singer Ion on saalistanut tähän mennessä muutaman sijoituksen English pleasure-luokissa.

–S

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2018

Väriristeytys-esimerkki: classic cream champagne + mustankimo

Väriasioita taasen, ajattelin tehdä blogiin satunnaisesti erilaisia esimerkki-risteytyksiä, joissa yritän avata enemmän genetiikka-asioita ja sitä, mitä suvusta voi nähdä. Ensimmäinen esimerkki olkoon tällä hetkellä kuvaton (ja niin ollen sille ei väriäkään ole määritelty) tennesseenwalker-ori Commander's Johnny English. Huomautan tässä, että jossain vaiheessa Johnny tulee saamaan värin ja kuvan, mutta se ei liity varsinaisesti mitenkään näihin risteytyspohdintoihin, joissa käyn läpi, mitkä vaihtoehdot olisivat realistisia.

Vanhempien genotyyppejä ei ole merkitty, joten täytyy aloittaa ensin siitä ja määrittää mahdollisimman tarkasti vanhempien genotyypit. Valitsin nyt ensimmäiseksi esimerkiksi helpon tapauksen, jossa vanhempien genotyypit voidaan määrittää suvun perusteella.

Isän väri ja genotyyppi
Johnnyn isä Fire Star's Commander GA on classic cream champagne eli samppanjanmustanvoikko. Käytännössä se on siis musta (E aa) hevonen, jota vaalentaa yksinkertainen voikkogeeni (CCR) ja samppanjageeni (CH).

Isä on siis eriperintäinen eli heterotsygootti voikkogeenin suhteen. Voikkogeenihän samanperintäisenä esiintyessään aiheuttaa nämä tuplavoikot värit eli se vaalentaa hyvin radikaalisti hevosen väriä ja jos isä olisi genotyypiltään E-aa-CCRCCR-CH, se näyttäisi smoky creamilta vaikka sillä on tuo samppanja. Tuplavoikko peittää tehokkaasti muita värejä alleen. Isä voisi kyllä olla tuplavoikko, koska sen molemmat vanhemmat taas kantavat voikkogeeniä (ii. mustanvoikko sabino, ie. gold cream champagne eli samppanjanvoikko) ja sopivasti sattuessaan Fire Star's Commander GA olisi voinut saada sen voikon molemmilta. Nyt kuitenkaan ei käynyt niin, vaan se sai sen vain toiselta.

Samppanjaväri sen sijaan näyttää aivan samalta, oli hevonen sitten eriperintäinen (CHch) tai samanperintäinen (CHCH). Fire Star's Commanderin ulkonäöstä emme siis pysty päättelemään kumpi se on. Sukutaulusta se sen sijaan selviää: Fire Star's Commanderin isä ei ole samppanjavärinen, joten se on väistämättä periyttänyt pojalleen ch-alleelin. CH-alleeli on tullut samppanjaväriseltä emältä, joten Fire Star's Commander on genotyyppiä CHch.

Viimeinen kysymysmerkki on pohjavärin eli mustan genotyyppi. Mustalla agouti-geeni on tyyppiä aa, mutta ekstensio voi olla joko Ee tai EE. Tätäkään ei pysty päättelemään hevosen ulkoasusta, yhtä lailla mustia kumpikin tyyppi on. Jälleen kuitenkin tulee sukutaulu apuun. Fire Star's Commanderin emä on samppanjanvoikko eli rautias, jolla on yksinkertainen voikkogeeni ja samppanjageeni. Rautias on aina tyyppiä ee, joten se pakostikin on periyttänyt varsalleen e-alleelin. Isältä taas on tullut se E.

Näiden pohdintojen perusteella voimme päätellä, että Fire Star's Commanderin genotyyppi on Ee-aa-CCCR-CHch.

Emän väri ja genotyyppi
Emä To Be Married Ion on mustankimo, yhtälailla sen pohjaväri on musta (E aa), mutta mustan "päällä" on kimogeeni (GR).

Kimoon pätee sama kuin samppanjaan eli GRgr ja GRGR ovat samannäköiset kimot, joten taas on mentävä tutkimaan sukua jos haluaa selvittää emän genotyypin kimon suhteen. Ja kas, emän vanhemmista vain toinen on kimo, joten emän genotyyppi on GRgr.

Samalla tavoin kuin isänkin kohdalla, voimme päätellä myös emän olevan Ee, koska emänisä on rautias eli ee.

Emä To Be Married Ion on siis genotyypiltään Ee-aa-GRgr.

Mahdolliset pohjavärit
Sitten alamme katsoa, minkävärinen Johnny itse voi olla. Tässä kohden voisi toki syöttää vanhempien värit ja genotyypitkin (niitähän ei välttämättä tarvita) Coat Color Calculatoriin, sieltä saisi tarkasti todennäköisyysprosentitkin eri väreille. Selvitän tässä kuitenkin ilman CCC:tä nuo risteytykset.

Kun tässä yhdistelmässä pyörii pohjavärien lisäksi kolme eri erikoisväriä (voikko, samppanja ja kimo), on helpointa pilkkoa risteytystä vähäsen. Aloitan ensin pohjaväreistä. Kumpikin vanhempi on siis musta, genotyypiltään Ee-aa. Agouti-geeni on helppo: molemmilla vanhemmilla on aa-tyyppi ja sitä ne periyttävät varsallekin sataprosenttisesti. Varsa ei mistään voi saada A-alleelia. Sen sijaan kumpikin vanhemmista voi periyttää varsalle joko E- tai e-alleelin. Alla on esitetty "todennäköisyystaulukko" tästä saataville yhdistelmille.

Vanhempien alleelit E e
E EE Ee
e Ee ee

Tästä voidaan siis päätellä, että 75% todennäköisyydellä varsa on musta, joko EE-aa tai Ee-aa, ja 25% todennäköisyydellä rautias, ee-aa.

Voikko ja samppanja lisäksi
Voikko ja samppanja tulevat Johnnylle isältä, emällähän kumpaakaan ei ole. Käsittelen nämä kaksi diluutioväriä tässä nyt yhdessä samanlaisessa risteytystaulukossa kuin tuo E-geeninkin, mutta tällä kertaa taulukko on hieman toisennäköinen. Emältä saadut alleelit on vaakarivillä, isältä saadut pystyrivillä taulukon vasemmassa sarakkeessa.

Mekaniikka noissa geenimerkinnöissä on se, että koska emällä ei ole sen paremmin voikko- kuin samppanjageeniäkään, sen genotyyppi on CC-chch. Se ei voi periyttää varsalleen siis mitään muuta kuin C:n ja ch:n. Isä sen sijaan on eriperintäinen molempien suhteen eli CCCR-CHch. Se voi siis periyttää varsalle joko C:n tai CCR:n sekä CH:n tai ch:n. Koska nämä eivät riipu toisistaan, erilaisia vaihtoehtoja Johnnyn isältään saamaksi geeni-kombinaatioksi on 4 ja ne on lueteltu tuossa taulukon vasemmassa sarakkeessa.

Vanhempien alleelit C-ch
C-ch CC-ch
CCR-ch CCCR-chch
C-CH CC-CHch
CCR-CH CCCR-CHch

Tämä taulukko kertoo, että erilaisia vaihtoehtoja on tässä tapauksessa 4 ja kaikilla on yhtäläinen todennäköisyysprosentti:
– CC-chch (perusvärinen, ei voikko- eikä samppanjavärinen)
– CCCR-chch (voikkovärinen)
– CC-CHch (samppanjavärinen)
– CCCR-CHch (voikko- ja samppanjavärinen)

Kuten aiemmin todettiin, varsan pohjaväri on joko musta tai rautias. Kun nämä yhdistyvät yllämainittuihin diluutiogeenien yhdistelmiin, tuloksena ovat seuraavat värit:
musta + CC-chch = musta
musta + CCCR-chch = mustanvoikko
musta + CC-CHch = samppanjanmusta
musta + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikko
rautias + CC-chch = rautias
rautias + CCCR-chch = voikko
rautias + CC-CHch = samppanjanrautias
rautias + CCCR-CHch = samppanjanvoikko

Lisätään sekaan vielä kimo
Emältä Johnny voi saada vielä kimo-geenin. Koska emä on genotyypiltään eriperintäinen (GRgr), se voi periyttää Johnnylle joko kimon (GR) tai ei-kimon (gr). Isällähän ei kimo-geeniä ole, kimo näkyy aina hevosen ulkonäessä eikä se voi olla ns. "piilossa", joten isältään se saa aina gr-alleelin. Johnnyn genotyyppi kimon suhteen on siis joko GRgr (kimo) tai grgr (ei-kimo).

Yllä listasimme Johnnyn mahdolliset värit, joita on 8 kappaletta. Nyt tähän lisätään vielä se mahdollisuus, että varsa voi olla myös kimo, mutta se pohjaväri on kuitenkin jokin noista yllä luetelluista. Lopulta Johnnylla on siis 16 mahdollista väriä:
musta + CC-chch = musta
musta + CCCR-chch = mustanvoikko
musta + CC-CHch = samppanjanmusta
musta + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikko
rautias + CC-chch = rautias
rautias + CCCR-chch = voikko
rautias + CC-CHch = samppanjanrautias
rautias + CCCR-CHch = samppanjanvoikkomusta + CC-chch = mustankimo
musta + kimo + CCCR-chch = mustanvoikonkimo
musta + kimo + CC-CHch = samppanjanmustankimo
musta + kimo + CCCR-CHch = samppanjanmustanvoikonkimo
rautias + kimo + CC-chch = rautiaankimo
rautias + kimo + CCCR-chch = voikonkimo
rautias + kimo + CC-CHch = samppanjanrautiaankimo
rautias + kimo + CCCR-CHch = samppanjanvoikonkimo

Tuossa yllä olevassa listassa on siis listattu kaikki mahdolliset värit, jotka Johnny voi saada. Todennäköisyyksiä en ole tähän laskenut laiskuuttani, ne saa helposti CCC:stä ja jokaisen mustapohjaisen värin todennäköisyys on 9.38% ja raudikkopohjaisen 3.13%.

– S

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2018

Kasvatit vuonna 2017

Lienee aika "sulkea" viime vuoden kasvattilista ja esitellä numerot näin julkisesti. Suluissa on vuoden 2016 lukumäärät, tarkemmin sen vuoden kasvattimäärät on esitelty aikanaan omassa postauksessaan.

Kasvatteja syntyi yhteensä 424 kappaletta (379).
Kasvatteja syntyi 65 eri rodusta (62).
Kymmenen varsaa tai enemmän syntyi 10 rodusta (11).
12 (17) rodussa syntyi vain yksi varsa vuoden aikana.

Suurimmat rodut:
Suomalainen puoliverinen 50 varsaa
Wielkopolski 33 varsaa
Knabstrup 25 varsaa
Ylämaanponi 23 varsaa
Welsh B ja welsh D 22 varsaa
Kalliovuortenhevonen, tersk ja SGSH 14 varsaa
RBSH 12 varsaa
Welsh mountain ja tennesseenwalker 11
National Show Horse 10 varsaa

Eri puoliverisiä (pl. RBSH, SGSH) syntyi yhteensä 77 kappaletta (70).
Eri poneja (ml. welsh cob, pl. isl, nvh) syntyi yhteensä 101 kappaletta (42).
Eri kylmäverisiä syntyi yhteensä 13 kappaletta (8).
Eri täysiverisiä syntyi yhteensä 16 kappaletta (19).
Eri askellajirotuja syntyi yhteensä 45 kappaletta (56).
Venäläisiä rotuja (ml. RBSH, pl. ukrainanratsuhevonen) syntyi yhteensä 38 kappaletta (44).
Unkarilaisia rotuja syntyi yhteensä 17 kappaletta (23).
Yhdysvaltalaisia rotuja (ml. paint-ox-risteytykset) syntyi yhteensä 60 kappaletta (111).
Aivan uusia kasvatusrotuja ovat ainakin mecklenburginhevonen ja australianhevonen, voi olla että unohdan nyt jotakin.

Eniten varmaan huomiota kiinnittää wielkopolskien, ylämaanponien ja welshien suuri määrä, mutta sille on selitys: aloin loppukesästä käydä Ionicia läpi rotu kerrallaan (lisää aiheesta: Uusi työskentelytapa Ionicin kanssa) ja aloitin homman rotulistan loppupäästä. Eli ylämaanponeista, welsheistä ja wielkopolskeista. Kunhan vuoden päästä lasken tästä kuluvasta vuodesta samat luvut, ne ovat varmasti hyvin toisennäköiset.

Tässä vielä noita kasvattimääriä eri roturyhmistä.

Puoliveriset
– AWB 4 varsaa
– FWB 50 varsaa
– Mecklenburg 1 varsa
– Oldenburg 6 varsaa
– RBSH 12 varsaa
– SGSH 14 varsaa
– Tanskanpuoliverinen 1 varsa
– Trakehner 3 varsaa (ml. anglo-trakehner)
– Westfalen 8 varsaa
– Määrittelemätön puoliverinen 4 varsaa

Ponit
– Australianponi 2 varsaa
– Connemaranponi 4 varsaa
– Exmoorinponi 1 varsa
– Fellponi 4 varsaa
– Gotlanninruss 3 varsaa
– Hackneyponi 1 varsa
– Newforestinponi 3 varsaa
– Ratsuponi 3 varsaa
– Welsh A 11 varsaa
– Welsh B 22 varsaa
– Welsh C 2 varsaa
– Welsh D 22 varsaa
– Ylämaanponi 23 varsaa

Kylmäveriset
– Perchenhevonen 1 varsa
– Poitounhevonen 4 varsaa
– Suomenhevonen 6 varsaa
– Vladimirintyöhevonen 2 varsaa

Täysiveriset
– Angloarabi 5 varsaa
– Arabianhevonen 3 varsaa
– Englantilainen täysiverinen 8 varsaa

Askellajihevoset
– Campolino 1 varsa
– Islanninhevonen 2 varsaa
– Kalliovuortenhevonen 14 varsaa
– Missourinfoxtrotter 3 varsaa
– National Show Horse
– Paso fino 1 varsa
– Saddlebred 3 varsaa
– Tennesseenwalker 1 varsaa

Muut rodut
– Amerikanravuri 1 varsa
– Andalusianhevonen 5 varsaa
– Appaloosa 8 varsaa
– Ara-appaloosa 2 varsaa
– Australianhevonen 1 varsa
– Budjonnynhevonen 7 varsaa
– Cleveland Hunter 4 varsaa
– Clevelandinruunikko 1 varsa
– Frederiksborginhevonen 3 varsaa
– Friisinhevonen 1 varsa
– Furioso 2 varsaa
– Gidran 4 varsaa
– Kisber 2 varsaa
– Knabstrupinhevonen 25 varsaa
– Kladrubinhevonen 6 varsaa
– Lipizzanhevonen 2 varsaa
– Lusitano 3 varsaa
– Nonius 5 varsaa
– Paint Horse 3 varsaa
– Pintabian 1 varsa
– Quarab 3 varsaa
– Quarterhevonen 3 varsaa
– Shagya 4 varsaa
– Terskinhevonen 14 varsaa
– Ukrainanratsuhevonen 4 varsaa
– Venäjänratsuhevonen 3 varsaa
– Wielkopolski 33 varsaa

– S

sunnuntaina, helmikuuta 11, 2018

Esittelyssä peitsaritamma Arlington Heights GA

Jos joku ei tunne Ionicin historiaa, kerrottakoon ensin lyhyesti, että meillä kasvatettiin ja kilpailutettiin sekä lämminveriravureita (lähinnä orloveita) ja peitsareita vuosina 2005-07. Järjestimme tuolloin myös raveja kohtuullisen ahkerasti. Käytimme näiden kasvattajatunnuksena jälkiliitettä Iostream ja peitsarivarsoja syntyi jotakuinkin tusinan verran. Omia tuontihevosia olivat ainakin oriit Deadman Bay ja Iron Devil, sekä tammat Velvetia ja Streamline Phasor. Nämä kaikki olivat ennen jalostusuraansa käyneet myös radoilla näyttämässä kykynsä ja varsin hyväennätyksisiä kaikki olivat. Kun kasvatus loppui, suurin osa peitsareista päätyi Noble Studiin, tuonaikaiseen peitsarisiittolaan. Vielä joitain vuosia sitten ionicilaiset orilinjat olivat vielä elossa, nykytilannetta en tiedä.

Vaikka noista meidän ravureistamme ja peitsareistamme luovuimmekin, aina välillä on tullut mutistua puoliääneen, että olisipa kiva jos vielä jonkin hevosen keksisi ja kilpailisi vähän. Välillä olenkin kokeillut ravipuolta varovasti, jonkin aikaa meillä oli vuokrahevonen, sitten kilpailutin joitain russeja raveissa. Viime kesänä tulin sitten keksineeksi suvuttoman peitsaritamman, tamma Arlington Heights GA:n!

Arlington Heights GA eli tuttujen kesken Arla aloitti uransa viime heinäkuussa kaksivuotiaana suorittamalla koelähdön. Se starttasi sillä kaudella 5 kertaa, tuloksena yksi voitto, kaksi kakkossijaa, 2600 virtuaalieuroa rahaa ja ennätys p.16,2aly. Kolmivuotiaana se loisti Namerin Fall Pacer shel Namer -karsinnoissa voittaen niistä kolme (tosin yhdessä lähdössä se oli ainoa osallistuja). Finaalissa sen sijaan tuli kolmas sija ja kauden päättäneessä Nuorten Syyskatsauksessa se hylättiin. Ennätys kuitenkin parani kolmivuotiaana lukemiin p.13,4aly ja rahaa lumpsahti tilille 3500v€.

Nelivuotiaana Arla vietti mammalomaa, se varsoi tilausvarsan Reibilille. Isäksi valikoitui Duán Pacersin suvuton Rebell Heil. Varsasta tuli tamma ja se sai nimekseen Algonquin Iostream. Algonquin on aloitellut kisauraansa sekin ja saa nähdä tuleeko eteen tilanne, jossa emä ja tytär ottavat mittaa toisistaan. Siihen sanon vain, että voi tätä virtuaalimaailman joustavaa ikääntymistä, eihän Arla ole vasta kuin viisivuotias! Mutta hienoa nähdä Iostream-hevonen starteissa, ensimmäistä kertaa kai vuosikymmeneen. Toivotan menestystä!

Pieni tauko näemmä teki hyvää, sillä heti ekassa startissa tauolta palattuaan Arla kaunisteli kertaheitolla ennätyksensä lukemiin p.11,2aly ja kahdessa seuraavassakin startissa se on juossut 1.12 pintaan. Näihin mahtuu myös kaksi voittoa. Se on jo ilmoitettu tuleviin startteihin ja odotankin kieli pitkällä tuloksia tasoitusajosta ja 3100 metrin lähdöstä. Ylivoimaisesti suurin osa peitsareiden lähdöistä on mailin ryhmäajoja. Arla onkin startannut tasoitusajossa kaksi kertaa: koelähdössä (joka meni hyvin) ja siinä Nuorten Syyskatsauksessa, joka ei mennyt niin kovin hyvin. Nämä molemmat olivat myös 2100 metrin matkoja, mutta helmikuun lopulla odottaa ensimmäinen 3100 metrin startti.

Tulevaisuus on kuitenkin auki. Kilpailuttanen Arlaa nyt vielä jonkin aikaa, jos tässä ei muuta keksi, ja katson miten pitkälle tamman rahkeet riittävät. Toisaalta Arla olisi myynnissäkin, jos joku peitsarikasvattaja olisi kiinnostunut suvuttomasta tammasta. Tietenkin sen voisi ostaa jo nyt, mutta jättää meille vielä vähäksi aikaa kilpailtavaksi, ihan mielellänihän minä tuota kilpailutan. Jos ostaminen ei kiinnosta, tilausvarsakin on mahdollinen, kuten Algonquinin kohdalla. Tosin aivan heti ei seuraavaa varsaa kyllä kaavailla, kesän korvalla ehkä kannattaa kysellä tarkemmin. Ori pitäisi katsoa sitten itse, kun meiltä ei sellaista löydy.

Niin... kuulostaako nimi Arlington Heights tutulta? Ei se mikään ihme sinänsä ole, varsinkaan jos sattuu seurailemaan reaalimaailman laukka-maailmaa USAsta. Arlington Heights on paikkakunta Illinois'ssa, lähellä Chicagoa. Arlington Heightsissä sijaitsee laukkarata Arlington Park, jossa juostaan useita arvokilpailuita, kuten esimerkiksi Arlington Million, American Derby ja Secretariat Stakes. Itsehän en näistä tiennyt juuri mitään enkä tiennyt niiden kotirataa, mutta puolitoista vuotta sitten kävin Chicagon seudulla lomamatkalla ja silloin tuli pyörittyä myös Arlington Heightsissa. Ei se mikään unohtumaton paikka ollut, mutta totta kai kaikki mahdolliset nimi-ideat täytyy käyttää. On siltä reissulta tarttunut mukaan paljon muitakin nimiä hevosille: Chicago Skyline Ion, Sault Ste Marie Ion, Sarnia Ion, Michigan Avenue Ion, Sheboygan Ion, Iron Mountain Ion, Illinois Ion ja tietenkin myös se Algonquin Iostream.

– S

PS. Voin kertoa, että nimi Arlington Heights huijaa, samoin kuin monet muut jonkinlaiseen mäkeen, harjanteeseen tai sen sellaisiin viittaavat paikannimet, joita Chicagon ympäristössä piisaa: Chicago Heights, Country Club Hills, Hickory Hills, Palos Heights, Park Ridge, East Hazel Crest, Hillside, Mount Prospect, La Grange Highlands, vain muutaman mainitakseni. Chicagon alue on vanhaa preeriaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että se on yhtä lättänää joka suuntaan. Samaan tulokseen on tullut myös WBEZ: Don't Believe the Height! Why Chicago Suburb Names Flat Out Lie about their Elevation

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2018

Englannintäysiverisen rakennearvostelu

Olen aina kokenut englannnintäysiverisen rakennearvostelun haastavaksi. Siihen on ihan syynsä: täysiverisellä ei ole varsinaista rotumääritelmää edes olemassa! Perinteisesti on ollut jotakuinkin yhdentekevää, miltä täysiverinen on näyttänyt, kunhan se on ollut nopea. Lisäksi sprintterit ja stayerit ovat vähän erinäköisiä. Tietenkin tasapainoinen rakenne on tavoite, se yleensä ennustaa parempaa kestävyyttä kuin epäsuhtainen rakenne, mutta esimerkiksi takakorkeus on melko tyypillistä varsinkin sprinttereille. Takaosa on se hevosen moottori ja siellä pitää olla papua, jos meinaa pärjätä nopeuslajissa.


© Bob Langrish

Yleisesti ottaen täysiverisille tyypillisiä piirteitä ovat ainakin nämä:
– Yleisesti ottaen lihaksikas, mutta lihakset ovat ns. litteät, ei sellainen "muhku" kuin esimerkiksi quarter-hevoset
– Sopusuhtaisen kokoinen, kuiva pää, jossa suora profiili, suuret sieraimet ja silmät
– Pitkä, kevyt, yleensä suora kaula, päänliittymä ohut, kiinnittynyt melko alas lapoihin
– Lavat pitkät ja lihaksikkaat
– Syvä rintakehä
– Erottuva, muttei liioiteltu säkä
– Selkä usein hieman pitkä
– Ihanteellisesti melko suora lautanen, noin 25-30 astetta maanpintaan nähden. Tästä kyllä näkee poikkeuksia eli jyrkkiä, lyhyitä lautasia. Tasaisia, arabityyppisiä ei ole tainnut tulla vastaan juuri koskaan.
– Häntä kiinnittynyt melko korkealle
– Selväpiirteiset nivelet jaloissa
– Kuivat jalat
– Etujalat suorat, hyväasentoiset
– Lihaksikas, pitkä kyynärvarsi
– Lyhyet sääret sekä etusissa että takasissa
– Lyhyt reisiluu
– Lonkkanivel ja polvinivel mahdollisimman avoimet
– Vuohisten kulma etujaloissa 47-54 astetta, takasissa hieman pystymmät

Minulle VSN-tuomarina ongelmia tuottavat leima-pisteet, rotu- ja sukupuolileimat. Ihannetapauksissa täysiverisillä on tietenkin erittäin selkeä rotuleima, sen vain jotenkin... näkee. Ilmeestä, päästä, olemuksesta, tietenkin myös rakenteesta. Mutta sitten on täysiverisiä, jotka näyttävät melko geneerisiltä hevosilta. Ne voivat olla ihan hyvärakenteisiakin hevosia, mutta jotenkin kuva ei huuda "Hei, minä olen täysiverinen!" Tätä näkee mielestäni varsinkin tammoilla, jotkin täysiveritammat menisivät ainakin minulle läpi erityisen nätteinä lämminveriravureina tai astetta kevyempinä puoliverisinä. Tietenkin usein jokin juttu näissä kuvissa kyllä kertoo, etten ole ihan oikeilla jäljillä, muttei aina. Onko tämä sitten huono asia? En tiedä, en osaa sanoa, mutta itse en kovin tiukasti niitä tuomitse, koska niitä näkee kuitenkin aika paljon.

Sukupuolileima on myös haastava tai ehkä pitäisi käyttää termiä "vaihteleva". On selkeän maskuliinisia oreja ja feminiinisiä tammoja ja silloin asiat ovat helppoja. Mutta sitten on sellaisia vähemmän orimaisia oreja ja jotkin tammat ovat hyvinkin neutraaleja. Tätä ei kuitenkaan voi pitää mielestäni minään suurena virheenä, en ainakaan uskoisi niin, mutta kyllä ne silti vähän mietityttävät tuomarointeja tehdessä. Tietenkin oriin selkeän feminiininen ilme ei ole hyvä asia.

Tässä olen vähän esimerkkien kautta avannut noita täysiveristen arvosteluasioita.

o. Aidanus Ion
Juu, ei ole rakennekuva, mutta tässä on hyvinkin selkeä täysiverinen. Sukupuolileimakin on mielestäni vähintään kohtalainen. Mielestäni varsin tyypillinen tapaus ja ihan kivannäköinen myös.

o. Kensington Garden Ion
Itse nimitän tätä omassa päässäni "tyypilliseksi laukkapuolen siitosoriiksi" (kuvan hevonen on varsin todennäköisesti sellainen): hieman takakorkea ja etupainoinen, vähän pitkänomainen yleisvaikutelma, täysiveriseksi jopa ehkä roteva tapaus, mutta selvästi kuitenkin täysiverinen. Rakenteeltaan ja tyypiltään tosi moitteeton. Selkeästi aikuinen hevonen, Aidanuksen kuvassa on tietääkseni kaksivuotias (vaikka näyttääkin kyllä varsin aikuiselta).

o. Pink Hungaroring
Jossain määrin kevyempi kuin Kensington Garden, todella tyypillinen ja tasapainoinen.

t. Sluagh Ion
Vähän tällainen tavallisen näköinen tamma, mutta kyllä minä silti tämän vähintään kohtuulliseksi täysiveriseksi tuomitsisin. Päässä on tuota tiettyä ilmettä, kaula on todella tyypillinen eikä rakenteessakaan mitään hirmuisen suuria ongelmia ole.

o. Viscount Ion
Erinomaisen selkeä täysiverinen siitä huolimatta, että kaula on vähän lyhyt ja muutenkin hevonen on pitkäjalkainen ja "korkea", ei niinkään tuollainen pitkänomainen kuten monet täysiveriset.

o. Babyface
Tässä on nyt sitten sellainen hevonen, joka varmaan laukkahevosena on ihan ok, mutta ratsuhevoselle tuo rakenne ei oikein istu. Pitkärunkoinen, selkeästi takakorkea, massiivinen kaula, kiinnittynyt melko alas eikä mitenkään erityisen pitkä.

– S

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2018

Ionicin poitounhevoset

Ionichan ei ole koskaan profiloitunut minään kylmäveritallina, Virginia tunnetusti ei ole koskaan noista raskaista kylmäverisistä erityisemmin välittänyt. Vaikka ei se ihan paikkaansa pidä, kyllä Virginiakin näistä muhkuista on kiinnostunut, se on vain se rakennearvostelu mikä on niin vaikeaa ratsuhevosiin tottuneille. Se on ihan pätevä syy sille, että jokin rotu jää vähän lapsipuolen asemaan. Harvinainen rotu on kuitenkin aina harvinainen rotu ja jo pelkän eksoottisuuden vuoksi monet raskaat kylmäveriset kiinnostavat meitä. Poitounhevonen on sieltä ehdottomasti eksoottisimmasta päästä.


© Eponimm (CC BY-SA 3.0)
Kuvan kokoa muutettu ja värejä muokattu

Poitounhevonen (tai Poitevin tai Mulassier tai Moulassier tai Poitevin Mulassier) on todellakin yksi harvinaisimmista kylmäverisistä virtuaalimaailmassa, mutta meillä niitä on kuitenkin pieni lauma, kymmenkunta yksilöä. VRL:n rekisterissä on 14, joista vain yksi ei ole meidän ja sekin on ikävästi kadonnut. Siinä melkein kaikki virtuaalimaailman poitout kautta aikojen taitavatkin sitten olla, Djoehemissa oli vuonna 2008 yksi ori (mahdollisesti enemmänkin, mutta niistä ei ole jäänyt mitään jälkiä) ja meillä on muutama vanha, aikoja sitten kuollut kasvatti, joita ei olla koskaan rekisteröity. Sitten jos muilla omistajilla on ollut joitain hajayksilöitä, niistä haluaisin kyllä kuulla! Varsinkin jos ovat vielä elossa ja mahdollisesti käytettävissä jalostukseen...

Poitoulla ei ole mitenkään erikoista historiaa Ionicissa. Ensimmäinen yksittäinen kasvatti omista tuontihevosista syntyi vuonna 2006, samana vuonna syntyivät muutenkin ensimmäiset kylmäveri-varsat meillä. Seuraava kasvatti syntyi 2008, sitten 2010, 2014 syntyi kaksi varsaa, samoin 2016 ja viime vuonna syntyi 4 varsaa. Täksi vuodeksi on kaavailtu muutama varsa myös. Nuo aikaisimmat varsat olivat kaikki tammoja, joten en ole päässyt käyttämään niitä jalostuksessa näin myöhemmin, mutta ensimmäisen tuontioriimme Le Rex Soleilin pakastetta löytyi vielä muutamalle tammalle viime vuonna.

Noin yleisesti poitounhevonen on rotuna aika poikkeuksellinen. Sen päätarkoitus oli vielä 1900-luvun alkupuolella muulien tuottaminen. Muulihan on lajiristeytys ja steriili, joten muulien kasvattaminen vaatii sitä, että on sekä hevosia että aaseja. Poitou-muuli oli voimakas työeläin, ne syntyivät poitounhevostammoista ja isänä olivat isokokoiset, pitkäkarvaiset poitounaasioriit. Poitounhevosia ei siis ole käytetty työhevosina ainakaan suuressa määrin ja jalostusvalintakaan ei ole painottanut välttämättä työominaisuuksia. Tämä näkyy edelleen tänä päivänä, Wikipedia väittää rodun olevan hitaanpuoleinen ja hieman flegmaattinen eikä välttämättä kovin kestävä. Tiedä sitten miten oikeassa Wikipedia tällä kertaa on. Muulinjalostus osiltaan johti siihen, että rotu alkoi harvinaistua jo 1800-luvun puolella, varsinkin vanha tyyppi, kun vanhan tyypin isokokoiset ja rotevat tammat varsoivat vain muulivarsoja, eivät puhdasrotuisia poitounhevosia jatkamaan sen rodun jalostusta.

Kantakirja perustettiin 1884 ja 1922 se suljettiin vain puhdasrotuisille. Tässä vaiheessa kuitenkin rodun tilanne alkoi olla jo varsin heikko, koneellistuminen vei tarpeen sekä muuleilta että työhevosilta. Poitounhevosia alettiin kasvattaa lihaksi, mutta siinäkin nopeammin kehittyvät ja suuremmaksi kasvavat rodut olivat parempia. 90-luvun alkupuolella rodun lukumäärä oli vähäisimmillään, puhtaiden yksilöiden lukumäärä oli ilmeisesti vain muutamia satoja. Nyt tilanne on vähän parantunut, mutta rotu on silti varsin harvinainen reaalimaailmassa.

Tämä lyhyt historiakatsaus kertoo syyn siihen, miksi poitounhevosen rakenne on hieman erityyppinen kuin muilla ranskalaisilla kylmäverisillä eikä välttämättä aina täysin virheetön: jalostusvalintaa ei ole määrätietoisesti tehty ajatellen hyvää rakennetta ja hyviä työominaisuuksia kun rodun pääasiallinen käyttötarkoitus on ollut jokin muu. Niinpä poitounhevosen runko on kevyenlainen verrattuna vaikkapa ardenneriin tai bretoniin. selkä tapaa olla myös pitkähkö. Lautanen sen sijaan on usein hyvinkin lyhyt ja jyrkkä. Pää ei ole jalo kuten perchenhevosella tai boulognenhevosella, poitoun pää on yleensä iso ja hivenen raskas, profiili on usein kyömy. Parhaat yksilöt ovat toki hyvinkin tasapainoisia ja lihaksikkaita ja siihen lienee nykykasvatuksen pyrkimyskin.

Väreistä varsinaisesti kiellettyjä ovat vain lehmän- ja tiikerinkirjavat. Poitou on ranskalaisista kylmäverisistä tietääkseni ainoa, jolla esiintyy hallakkovärejä, vieläpä peräti melko yleisenä. Myös päistärikköjä näkee jonkin verran, kimokaan ei ole tavaton. Voikkovärien esiintymisestä sen sijaan en tiedä, mutta tokko ne täysin mahdottomia ovat, harvinaisia kylläkin sen kuvamateriaalin perusteella mitä minä olen nähnyt. Musta- ja ruunikkopohjaiset värit ovat yleisimpiä, mutta rautias ja punahallakko eivät ole tavattomia, raudikko väritys periytyy Wikipedian mukaan breton-risteytyksiltä.

Harvinainen, hieman erilaisennäköinen kylmäverinen, jolla on melko runsaasti erikoisvärejä? Hmm... Kyllä, sorrun! Välittömästi! Minulle poitou on varmasti yksi kiinnostavimmista kylmäverisistä näiden seikkojen takia. Kuvien vähäisyyden vuoksi siitä tuskin tulee mitään jättisuurta rotua Ionicissa. Tällä hetkellä jalostus on pullonkaulassa, vielä onnistui varsojen teettäminen, mutta seuraavalla kierroksella täytyy keksiä sitten lisää hevosia. Enkä pahastuisi, jos joltakulta toiseltakin löytyisi näitä...

– S