Ionicin perchenhevoset

Perchenhevonen on tällä hetkellä Ionicin kylmäveriroduista monilukuisin. Se ei sinänsä ole paljon sanottu, niitä on reilu parikymmentä. Eikä meiltä löydy kuin ehkä puolen tusinaa eri kylmäverirotua ja ainoastaan suomenhevosten määrä on lähelläkään percheronien määrää. Mutta on nyt kuitenkin ja pitäisin hyvin mahdollisena että olemme silti virtuaalimaailman suurin perchenhevosten omistaja sekä tietenkin suurin, mutta todennäköisesti myös ainoa kasvattaja.

© Bob Langrish

Ensimmäiset percheronit keksittiin Ioniciin niinkin varhain kuin 2008, ne olivat ori Mercure Blanc GA ja tamma Nébuleuse GA. Ihan varmaa muistikuvaa ei kyllä ole siitä, että miksi nämä keksittiin, mutta en usko meneväni pahasti metsään jos väitän ajatuskulun menneen suunnilleen näin: "Perchenhevonen olis kyllä ihan kiva rotu, mut niitä ei ole kellään. No, keksinpä pari niitä meille, kun tuossa jokunen kuvakin on..." Ensimmäinen perche-varsakin syntyi 2008, ori Blanc Brillant Ion, mutta se puolestaan ei jättänyt yhtään varsaa, kumma kyllä. Voisi tarkistaa, jos siitä vaikka löytyisi pakastetta (vihje: varmasti löytyy). Sen sijaan Blanc Brillantin pari vuotta myöhemmin syntynyt täysisisar Blanche Ion on jättänyt ihan merkittävänkin jäljen meidän percheron-jalostukseen ja siinä mielessä Blanc Brillantin käyttö ei ole erityisen välttämätöntä.

Seuraavat percheronit tulivat meille sitten vasta 2013 ja siitä se meidän perche-jalostus sitten oikeastaan saikin tuulta siipiensä alle. Toisin kuin poitoun kanssa, perchenhevosten kanssa emme ole joutuneet puuhastelemaan sataprosenttisen yksin. Vuosien mittaan Ioniciin on tullut muutama ostohevonen ja ainakin Lymiestä ja Wild Horse Ranchilta on löytynyt tammoille oreja. Nyt viimeksi perchenhevosten tilannetta peratessani totesin kuitenkin, että niitä pitää tuoda lisää, jos meinaa jalostusta jatkaa. Niinpä tässä alkuvuodesta meille tulivat täysisisarukset tamma Alestienne de la Lovignon ja ori Baladine de la Lovignon sukuineen. Näillä on kaksi polvea sukua ja sopivat siis erinomaisesti lähes kaikille meidän perchenhevosille suvun tasaisuuden puolesta.

Percheroneissa muuten muhii pieni väriongelma. Kotimaan Ranskan kantakirja hyväksyy ainoastaan mustat ja mustankimot percheronit ja vain pienet merkit sallitaan. Samaa linjaa noudattelee myös Britannian rotujärjestö, Australian rotujärjestö mainitsee että rautias voi olla mahdollinen, mutta että raudikko-oriit eivät ole kelvollisia kantakirjaan. Sen sijaan Yhdysvalloissa hyväksytään muutkin värit, rautias ja ruunikko ainakin ja päistärikkökin on mainittu ja niitäkin taitaa ihan oikeasti olla. Ruunikko on hyvin harvinainen Atlantin tuolla puolenkin. Ionicissa on toki noudateltu aina kotimaan standardia ja itse asiassa törmäsin tähän eroavaisuuteen vasta jokin aika sitten, kun Bob Langrishin galleriassa tuli vastaan rautias hevonen, jota väitettiin percheroniksi. Olin pudottaa suomut silmistäni: tiedän toki että kahdesta mustasta voi syntyä rautias varsa, jos molemmat vanhemmat ovat Ee-tyyppiä, mutta kun percheroneilla ei pitäisi. Ei niin, paitsi Yhdysvalloissa saa.

Toinen asia on se, että perchenhevosissa on kahta eri tyyppiä, tai ainakin emämaan kantakirja ne erottelee, Trait ja Diligencier. Trait on raskas työhevonen, maatöihin ja raskaaseen vetämiseen soveltuva hevonen. Sanoisin että suurin osa meidän perche-kuvista edustaa juurikin tätä tyyppiä, mutta Papillon aivan varmasti. Diligencier sen sijaan on kevyempi, korkeampi, korkeajalkaisempi. Niitä käytetään enemmänkin nopeaan vetotyöhön, ei niinkään raskaaseen, mutta niitä näkee myös valjakkohevosina ja harrasteratsuina. Meidän hevosista Baladine olisi ehkä lähellä sitä tyyppiä. Minulla on pieni perstuntuma siitä, että Yhdysvalloissa on paljon tuota Diligencier-tyyppiä, Euroopassa sitten molempia tai ehkä enemmän tuota raskasta Trait-tyyppiä. Sitä en tiedä, että miten tarkkaan Ranskassa näitä tyyppejä pidetään erillään. Meillä ne nyt ovat kaikki suloisesti sekaisin, kun ei auta kuvien kanssa hirveästi nirppailla.

Mitä tulee Ionicin perchenhevosten tilanteeseen, niin sehän on nyt hyvä, kiitos noiden tuontihevosten. En kuitenkaan panisi mitenkään pahaksi jos jostain löytyisi ostohevosia vielä vähän lisää. Suvuttomatkin kelpaavat, suvulliset olisivat kivoja myös ja jos löytyisi sukuja, joita ei Ionicissa vielä ole, olisin ikionnellinen (mutta realisti: tokkopa moisia on).

–S