Gin Ahaltekin ja Ionicin yhteinen blogi. Asiaa virtuaalihevosten kasvatuksesta, omistamisesta, kilpailuttamisesta, kilpailemattomuudesta, kuvista ja ylipäänsä kaikenlaisista virtuaalimaailman ilmiöistä. Kommentoida saa.
maanantaina, toukokuuta 06, 2024
Suuri ja jatkuva hevosmyynti
maanantaina, kesäkuuta 13, 2022
Tilausvarsa ja leasing-varsa – mitä eroa näillä on?
"Käykö tilausvarsa vai haluatko tamman varsan ajaksi leasingiin?"
Näin saatan kysyä ja kysynkin siinä tilanteessa kun ostaja haluaa itselleen varsan Ionicin tai Gin Ahaltekin tammasta. En ole vaivautunut suuremmin tätä yleensä selittämään, että mitä eroa näillä käytännössä on, mutta nyt ajattelin korjata sen epäkohdan.
Selvitetään ensin termit. Tilausvarsa on nimensä mukaisesti varsa, joka teetetään ostajan tilauksesta. Sen emä on myyjän omistuksessa, isäori sen sijaan voi olla joko myyjän, ostajan tai jonkun kolmannen osapuolen omistama. Tilausvarsa syntyy myyjän kasvatiksi ja ostaja ostaa varsan sen synnyttyä.
Useimmissa tapauksissa varsatilaus lähtee siitä, että ostaja ottaa minuun yhteyttä ja esittää joko suoraan tilausvarsan teettämistä tai sitten pidemmässä keskustelussa päädymme siihen, että tilausvarsa olisi paras tai joskus jopa ainoa vaihtoehto. Joskus ostajalla on jo hyvin tarkkaan tiedossa molemmat vanhemmat, joskus vain toinen, joskus minä suosittelen joitakin ehdokkaita vanhemmiksi tai jotakin tiettyä yhdistelmää. Siitä kyllä pidän kiinni, että jos isäori on jonkun kolmannen osapuolen omistama, ostaja hoitaa astutuksen sopimisen.
Leasing (suom. vuokraus) eli liisaus on hieman harvinaisempi tapaus ainakin minun nähdäkseni. Siinä ostaja teoriassa vuokraa minun omistaman tamman itselleen siksi aikaa, että se varsoo. Varsasta tulee suoraan ostajan kasvatti, joten se saa myös ostajan kasvattajatunnuksen, jos hän sellaista haluaa käyttää. Käytännössä se on siis sama kuin tilausvarsa, mutta siitä tulee ostajan kasvatti. Harvoin jos koskaan puhutaan sen enempää mitään mistään vuokra-ajasta tai vastaavasta.
Virtuaalimaailman alkuvuosina hevosten vuokraamista tapahtui ehkä enemmän kuin nykyään ja silloin saatettiin vuokrahevosille tehdä omat erilliset sivunsa, ns. vuokrasivut. Sinne vuokraaja merkitsi ainakin vuokra-ajan kisat ja varsat, joskus muitakin tietoja, esimerkiksi päiväkirjaa. Tällöin vuokraaminen oli yleensä kuitenkin pidempiaikainen sopimus eikä keskittynyt pelkästään yhden varsan teettämiseen. En tiedä tehdäänkö tällaista tosiaan nykyisin enää juurikaan, mutta ainakaan meillä yksinkertaisissa tamman liisaus-tapauksissa ei liisaajan tarvitse tehdä tammalle mitään väliaikaisia sivuja.
Nämä ovat kaksi hyvin samankaltaista asiaa: tammalle syntyy varsa, joka on tehty vartavasten jollekulle muulle kuin tammanomistajalle. Käytännön erot ovatkin melko mitättömät, mutta voisin silti listata tähän jotakin:
Tilausvarsa:
- Se on Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, joten se merkitään tallin kasvattilistalle ja lasketaan tallin kasvattimäärään mukaan.
- Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Tilausvarsa".
- Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama.
- Se voi saada Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnuksen. Ostajan pyynnöstä kasvattajatunnus voidaan jättää myös pois, mutta se ei saa koskaan kenenkään toisen kasvattajatunnusta.
- Minä kasvattajana hyväksyn sen nimen, myös siinä tapauksessa että ostajalla on ehdotus varsan nimeksi.
- Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
- Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt.
- Se ei ole Ionicin / Gin Ahaltekin kasvatti, sitä ei merkitä tallin kasvattilistalle eikä sitä lasketa mukaan tallin kasvattimäärään.
- Se merkitään emätamman sivuille, yleensä lisäkommentilla "Liisattu varsan ajaksi" tms.
- Se merkitään myös isäoriin sivuille, jos se on Ionicin/Gin Ahaltekin omistama.
- Se ei saa Ionicin / Gin Ahaltekin kasvattajatunnusta. Sen sijaan se voi saada jonkun toisen kasvattajatunnuksen, ostajan halun mukaan.
- Minä en puutu varsan nimeämiseen paitsi jos se on selkeästi törkeä ja hyvän maun mukainen. Voin tällaisessa tilanteessa kieltäytyä merkitsemästä varsaa tamman sivuille. Tällaista ei ole kyllä koskaan tapahtunut, mutta haluan pitää takaportin auki.
- Minä tammanomistajana päätän loppukädessä sopivan syntymäpäivän varsalle.
- Ostajan pitää ilmoittaa varsan sivun osoite kun se on syntynyt, mutta koska tätä ei ole merkitty kasvattilistalle, en jaksa useinkaan pitää asiasta tarkempaa lukua.
maanantaina, toukokuuta 23, 2022
Ionicin suomenhevoset, osa 3: ostohevoset (toistaiseksi)
Viimeksi esittelin Ioniciin keksityt suomenhevoset, joten tällä kertaa vuorossa ovat Ioniciin ostetut, suvulliset hevoset. Tämä suomenhevospuoli on (vielä) niin tuore ja niin pieni, että on mahdollista listata todellakin kaikki ostohevoset. Moni niistä onkin ollut tosi tärkeä jalostushevonen meille ja siksi ne ansaitsevat oman hetkensä parrasvaloissa.
Ensimmäisiä ostohevosia oli oikeastaan kaksi, oriit Runon Jalmari (Kelmi-Jelmeri – Suvilahden Lyyra) ja Claridgen Palokärki (Paavo-Palo – Pirtinmäen Parmatar). Ne olivat molemmat yksipolvisia ratsuja poikkeuksena meidän kovin työhevospainotteiseen alkuperäislaumaan. Molemmat ovat myös varsin paljon käytettyjä jalostusoreja, ainakin meidän suht pieneen hevoskantaan nähden. Jalmarilla on viisi varsaa, joista yksi myytiin suoraan. Tikkasella on kuusi varsaa ja niistä useampi on jättänyt melkoisen varsamäärän myös, joten tällä hetkellä Tikkanen on vähän turhankin monen hevosen suvussa. Tikkanen oli voikko väriltään ja periyttänyt väriään eteenpäin useammallekin varsalle. Kyllä meille jossain maailman vaiheessa tulee tuplavoikkokin suomenhevonen, uskokaa pois!
Yksi Tikkasen varsoista on myös ostohevoseksi luettava, nimittäin tamma Viisikon Ukkoslintu (Claridgen Palokärki – Juhannuspakkanen), tilausvarsa Viisikon omistamasta tammasta. Ukkoslintukin jätti neljä varsaa ja pitää omalta osaltaan huolen siitä, ettei isä-Tikkanen pääse kovin äkkiä katoamaan.
Ukkoslinnun jälkeen tuli yksipolvinen työhevostamma Borstnejlika (Hovivirsi – Helmitinami). Sekin jätti meille melkoisen varsamäärän, peräti kuusi varsaa. Niistä suurin osa on työpainotteisia itsekin. Vain parin varsan isät ovat ratsuoreja (juurikin Jalmari ja Tikkanen) ja varsat on merkitty yleishevosiksi. Sitä en sitten tiedä, että onko tuo Borstnejlikan kuvan suomenhevonen oikeasti työhevostyyppiä nähnytkään, muttei puututa nyt siihen.
Seuraavat tulijat olivat yksipolvinen Stoorin Helmiina (Villitön Vihjaus – Helmi-Liina) ja suvuton Jouluntiuku, joka mainittiin jo noiden kantahevosten esittelyssä, koska yhdenlainen kantahevonen se meilläkin on. Ei siitä siis enempää tässä. Helmiina oli kouluratsu ja vähäsen kisannutkin sitä lajia ennen meille tuloaan. Helmiinalla on neljä varsaa ja niistä puolet on merkitty kouluratsuiksi.
Työhevosori Murisevan Mutakakun (Sisukas Sissi – Marenki) ostin ihan pelkästään sen nimen takia! Ei tuollaista voi vastustaa... Toki se yksipolvisena ja vierassukuisena oriina sopii meidän hevoslaumaan kuin nakutettu eikä siitä työpainotuksestakaan ole suinkaan haittaa. Kuvana sillä on kyllä ratsupuolelle kantakirjatun oriin kuva, mutta minusta tuo oli sen verran muhkea tapaus, että saa nyt luvan mennä. Älkää kivittäkö.
Meidän ainoa piirroskuvallinen ja pienhevoskokoinen suomenhevonen on tällä hetkellä tamma Maantiekiitäjä (Huvitutin Maantierosvo – Sotamaalauksen Epäpyhä), joka sekin on ihan nimen perusteella hankittu. Muistaakseni mainitsin siitä blogissa jo joskus aiemmin. Edelleen tuo nimi jaksaa hymyilyttää, mutta tammalle on kaavailtu aika monta varsaakin syntyväksi, joten kyllä se ihan tarpeeseen tuli noin jalostuksen kannalta. Ja hopeanmusta väri on tietenkin aina myös upea. Harmi että hopeaväristen suomenhevosten kuvia on kovin niukasti saatavilla.
Kaarnan Tunturitaika (Harlekiini – Sametti-Taika) on hankittu samoihin aikoihin Maantiekiitäjän kanssa. Se on yksipolvinen koulutamma ja sillekin on jo neljä varsaa suunnitteilla ensi vuodeksi.
Viimeisimmät tulokkaat toistaiseksi ovat kotoisin Jeilistä, josta ostinkin peräti kolme suvullista suomenhevosta: oriit Halinallen Haamu (Helmiahon Kuka Kummittelee – Snöfink) ja Jeilin Hui Hunajameloni (Hui Hurrrjaa Jellonaa – Ananaksia) sekä tamman Jeilin Hattarankukkia (Sotamaalauksen Anteeksianto – Ku Hattaraa Söis). Haamulla on peräti jo kolme polvea sukua, lopuilla kaksi. Ne ovat vielä sen verran tuoreita, että kovin montaa varsaa ei ole syntynyt eikä vielä ehditty suunnitellakaan, mutta se korjaantuu kyllä ajan mittaan.
Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt jonkin verran ulkopuolisten oreja omille tammoilleni eikä tässä tosiaan ole siis vielä kaikki ei-ionicilaiset nimet, joita meidän sh-kasvattien suvuissa on. Niitä ulkopuolisia on aika paljon, joten en viitsi listata niitä erikseen. Tyydyn vain toteamaan, että jokainen on ollut tarpeen.
Jos suomenhevosten tämänhetkisestä tilanteesta pitäisi jotakin sanoa, niin tilannehan on minun nähdäkseni varsin hyvä. Hevosia on kuutisenkymmentä, ei mikään pieni rotu todellakaan enää, muttei vielä järjettömän suurikaan. Ja vaikka sanoin, että Tikkasen nimi kovin monessa suvussa esiintyy eikä se ole ainoa sellainen, niin mikään toivoton tilanne silti ei ole. Noita vierassukuisia hevosia on kuitenkin aika hyvin. Kanta on vielä melko lyhytsukuista, mutta no, sekin tulee muuttumaan. Ostetut ja keksityt hevoset ovat kuitenkin aina tervetulleita.
– S
maanantaina, syyskuuta 06, 2021
Ostan melkein mitä vain!
Viime viikolla tärähti Keskustaan se, mitä olin pitkän tovin jo hautonut: Ostan melkein mitä vain -ketju! Koska kaikki eivät tietenkään ole Keskusta-aktiiveja, mainostan tätä nyt täällä blogissakin. Ideahan on se, että ainakin katson läpi todellakin kaikki hevoset, joita minulle kaupataan ja olen ihan luvan kanssa lepsu. Napsin mukaani kaikenlaista vähänkin hyödyllisen oloista otusta ja sitten niitä, jotka eivät ehkä ole niin hyödyllisiä jalostuksen kannalta, mutta kiinnostavia noin muuten.
Myyntiehtojen pitäisi sopia Ioniciin (ja Gin Ahaltekiin): ei kisaamista eikä muutakaan aktiviteettia, paitsi ehkä jalostusta jos sattuu olemaan sellainen rotu. En halua mitään takarajoja enkä takaisinottoja jos ei muutamaan vuoteen hevosen sivuilla tapahdu mitään. Tämä on tätä meikäläisen harrastamista eikä siitä käy tinkiminen. VRL:n rekisteriin pääsevät ajan kanssa ainakin, elleivät siellä ole jo ja aikanaan myös kuopataan kunnialla, muistosivujen kera. Siinäpä se sitten onkin.
Ihan kaikesta en kuitenkaan innostu. Toistaiseksi tarjolla olleista hevosista irlannincob ja ratsuponit ovat olleet vähän mjääh. Ei niissä rotuina mitään niin ihmeellistä vikaa ole, muttei vain jotenkin oikein nappaa. Ratsuponeja on itsellänikin, pääasiassa VRP:eja ja WPB:ejä, mutta niiden kanssa on koko ajan jo muutenkin vähän sellainen henkien taistelu, että pitäisikö kuitenkn luopua. Periaatteessa hirveän nättejä poneja, kantarotuja olisi tallissa jo valmiiksi ja kuviakin jokunen, mutta kun ei silti.
Sitä en tiedä mikä irkuissa tökkii. Niillähän olisi kaikensortin värejäkin tarjolla, luulisi nyt edes värifriikin sykähtävän siihen suuntaan. No, yksi (teko)syy on se, ettei minulla ole valmiina kuvia irlannincobeille. Ei tietenkään ole, koska en ole koskaan sellaisia etsinyt, koska minulla ei ole aiemmin ollut irlannincobeja. Noidankehä. Ja varmaan niitä löytyisi Bob Langrishilta ainakin jokunen.
Tässä vähän esittelyistä niistä hevosista, joita tähän mennessä on tämän kamppanjan tiimoilta Ioniciin tullut:
- austr-o. Crampton Kingsley on jälleen uusi ori meidän aussilaumaan. Pitäisi varmaan alkaa ostaa tammoja, sillä meillä on tällä hetkellä 2 tammaa ja oreja on 5. En tiedä mistä moinen epäsuhta johtuu, mutta aina myynnistä on tarttunut vain oreja matkaan.
- xx-o. Scandic Daniel on ex-laukkuri, sittemmin kenttäratsuksi koulutettu yksipolvinen täysiveriori. Olen niin pihalla nykyisestä laukkamaailmasta, etten tiennyt Scandicia ennestään.
- xx-t. Lifetime CTB tuli Danielin kanssa samasta paikasta. CTB eli Carter Thoroughbreds on sentään vanha, tuttu laukkatalli ja -kasvattaja. Laukkapuolella ei kiinnitetä sukujen tasaisuuteen huomiota lainkaan samalla tavalla kuin ratsupuolella usein tai ainakin minulla on tällainen näppituntuma. Ei tietenkään voi yleistää, mutta niin tai näin, Lifetimen sukua voisi luonnehtia vähintäänkin mielenkiintoiseksi. Paikoin jää toiseen polveen, paikoin menee viidenteen. Mutta ei se mitään! Yhdistän tuota mielelläni pitkäsukuisiin ratsutäysiverisiin ja mikäpä tietää, mitä kaikkea vielä keksinkään.
- isl-o. Draupnir frá Ljóma tuli meille Ljómasta, kuten nimestä voi nähdä. Meidän issikkalauma on kovin pitkäsukuista ja ikävän moni taitaa olla sukuakin keskenään. Draupnir kolmipolvisena tuli vähän jelppimään sitä tilannetta.
- wm-o. Scandic Thunderstormilla on yhteistä Danielin kanssa kasvattaja. Siinä missä tiedän vielä edes jotakin hevoslaukkapuolen jutuista, ponilaukoista olen pihalla kuin lepakonpönttö. No, asialla ei sinänsä ole väliä, Thunderstorm on kyllä ex-laukkaponi tai ainakin laukkavanhemmista polveutuva, mutta meille se tuli ihan tavan pikkuponiksi. Se vielä odottaa kirkastumistaan, että mitä minä varsinaisesti teen lyhytsukuisella mountainilla, kun kaikki muut welshini ovat niin pitkäsukuisia. Täytyy vähän miettiä.
- nf-o. Kernfield Ugli Fruit on yksipolvinen, meille vierassukuinen nyffiori ja sellaisena tulee taatusti tarpeeseen, vaikka muuten rodun tilanne onkin aika hyvä. Luulisin.
- nf-t. Flicka III 'C tuli samasta osoitteesta ja samasta syystä kuin Uglikin.
- clyd-t. Lublebah Lehja on ensimmäinen clydesdalenhevonen tosi-tosi pitkään aikaan. En usko että se olisi ihan ensimmäinen clydesdale ikinä Ionicissa, sillä minulla on hataria muistikuvia jostakin tuontioriista, jolla oli sen... sen... sen yhden Suomessa asuvan tosi hienon clydesdale-oriin kuva. (Piti luntata SuPosta: Hillside Lord Lyon). Mitä sille virtuaalioriille sitten tapahtui, en muista. Saattoi olla että se oli jonkin aikaa vain tallinkoristeena ja sitten se myytiin tai kuopattiin.
- old-t. Lilith RWD on vastaus rukouksiini: lähestulkoon kokonaan erisukuinen, pitkäsukuinen oldenburg! Käsittelin juuri taannoin läpi oldenburgini ja alkoi tuntua siltä, että kantaan pitäisi saada uusia nimiä. No, Lilith on nyt ainakin yksi uusi tulokas.
- FWB-t. Varpuspuron Purpurin suku pääsi yllättämään, kun sitä sivuille kasasin. Nelipolvinen suku, sekaisin vähän kaikkea ja oikeastaan jok'ikinen nimi suvussa on minulle outo. En mene julistamaan, sillä varsinkin nimimuistini vuotaa kuin seula, mutta ei siellä yhtään niin tuttua nimeä ole, että tunnistaisin. Isä on toki Vegasin kasvatti, muttei vanhasukuinen. Emän puolelta taas löytyy mm. zangersheidea. Väitän ettei Ionicin FWB:issä ole koskaan aiemmin ollut zangersheide-sukuisia hevosia!
- sh-t. Maantiekiitäjän ostin melkein kokonaan nimen perusteella. Okei, lyhyt ja erilainen suku meidän hevosiin nähden auttoi kyllä valinnassa, mutta hei haloo! Maantiekiitäjä! Hymyilyttää joka kerta kun näen sen. Sanonpa vain, että jos hyrisen itsekseni omasta mielestäni mukamas niin nerokkaille suokkinimilleni, niin osaavat muutkin suomenhevosia nimetä.
- sh-t. Kaarnan Tunturitaika ei ehkä säväyttänyt niinkään nimellään, vaikka kaunishan tuo on kun totta puhutaan. Sen lyhyt suku on just sopiva meille ja viimeksi suomenhevoskasvatteja suunnitellessa tuli selväksi tarve kasvattaa vähän hevosten ja sukulinjojen määrää.
- kasa schwarzwaldinhevosia edustaa niitä heräteostoksia, joita vastaan taistelin pari päivää, luovutin ja tein ostotarjouksen. Kirjoitin myyjälle, että rakastuin hevosten kuviin niin että järki lähtee enkä valehdellut varsinaisesti. Mitäkö teen viidellä schwarzwaldinrautiaalla? No varmaan kasvatan ainakin muutaman varsan ja ihailen. Ionicissa on saattanut joskus aikojen alussa olla schwarzwaldinrautiaita, joten en uskalla julistaa että tulossa olisivat nyt ekat sitä lajia, mutta ensimmäiset pitkään aikaan kuitenkin. Toivotan rodun tervetulleeksi (takaisin).
Vieläkö sinulta löytyisi jotakin eksoottista ja erikoista tai tuttua ja tavallista, jonka voisit myydä Ioniciin? Pane ihmeessä mailia tai ota yhteyttä muilla tavoin!
– S
maanantaina, toukokuuta 03, 2021
Kenen kasvatteja meillä on eniten?
Vuonna 2015 esittelin listaa siitä, keiden kasvatteja meillä on eniten. Nyt ajattelin että olisi korkea aika tehdä taas jonkinlaista laskentaa, jos ei muuten niin ihan vaikka huvikseen. Löysin 277 hevosta, jotka eivät ole meidän omia kasvatteja (Ion, Pink), tuonteja tai muuten vain suvuttomia.
Ykköstilaa pitää melko ylivoimaisesti Hazard's-kasvatit, meillä on niitä peräti 19 kappaletta! Tosin laskennan hetki on epäreilu, sillä ostin juuri taannoin liki puolen tusinaa Hazard's-walkeria ja ennestäänkin on jo useampia. Mutta minkäs teet, kun askellajihevoset kiinnostavat ja Hazardin kasvatustoiminta on aktiivista.
Kakkossijalla on Delmenhorst kaikkien eri kasvattajatunnustensa kanssa (d'Delm, DLHS ja mitä näitä nyt oli), delmenhorstilaisia meillä on 11 kappaletta. Kun Hazardista olen ostanut lähinnä kai vain askellajihevosia, walkereita etunenässä, Delmenhorstista on mukaan tarttunut kaikenlaista. Rotuvalikoimaa nimittäin on nyffeistä quartereihin ja ranskanpuoliverisistä andalusianhevosiin. Ei liene uutinen, että rakastan tällaisia talleja, joista löytyy kaikkea kaikkeen tarpeeseen.
Kolmossija on jaettu, 10 kasvattia meillä on sekä Ravenwoodista että Ponipallerosta. Ravenwoodin hevoset ovat suurimmaksi osaksi amerikkalaisrotuja, morganeita, askellajihevosia ja sen sellaista. Ponipalleron rotuvalikoima on laaja eikä suinkaan pelkkiä poneja.
5-9 kasvattia:
- Nerywick 9
- Criallt 8
- Priton 7
- Vermont 6
- frá Ljóma ja Glow 6
- Angren 5
- Crampton 5
- Knoxdale/Disa 5
- Mustang 5
- Nouvion 5
- Oldfinion 5
- Susikallio 5
- Adina
- Birch Bark Ranch
- d'Beni
- Kerppa (Quiero, Zeni, RDN jne)
- Newa Road Ranch
- 7th
- Breawa
- CHR
- di Sierra
- Luxus
- Malibu
- MV
- Oxford
- Presta
- Shado
- Swildie
- Aidan
- Baroque Alviano
- BRA
- Breezy
- Claridge
- Dawnfrost
- Ephemeral
- FAE
- Glademist
- Lepmets
- Llygedyn
- Rivendell's
- Rushock
- Storyteller's
- Trze
- von Lark
- Yemene
- Zemniak
- Zen
Yhden kasvatin meille myyneitä on niin paljon, etten luettele niitä tässä, lista venyisi liian pitkäksi.
Kuten näkyy, minun laskutapani ei ole mitenkään johdonmukainen. Olen toisinaan laskenut joitain kasvattajatunnuksettomia kasvatteja tietyn kasvattajatunnuksen alle jos tiedän, että kasvattajatalli on sellainen, joka käyttää tiettyä tunnusta. Joitain olen yhdistellyt henkilön mukaan (kuten Kerppa ja Disa), toisia en (Vermont ja Oxford ainakin olisivat Chaon, muutaman muun tallin lisäksi) ja niin edelleen. Olisi hauska joskus tehdä tarkka tilasto, mutta katsotaan milloin ja jos sitä viitsii.
— S
maanantaina, joulukuuta 14, 2020
Joulukalenteri 14: uusia tulokkaita, muut rodut
Ionicin uusia poni- ja askellajitulokkaita olenkin esitellyt jo, nyt on vuoro muiden rotujen.
Ahaltekit
Pitkästä, pitkästä aikaa myös Gin Ahaltekiin on tullut uusia hevosia! Ostin taannoin Nikkiltä 2 lyhytsukuista oria, Romanov di Sierran ja vähän vanhemman Vanity Flamboyantin. Ja kun tallista löytyy muutama yksipolvinen ostotamma, niin tässähän on ihan uusien verilinjojen alkua meillä nyt kasassa. Periaatteessa kyllä vielä muutamia lyhytsukuisia tammoja voisi ostaa...
Clevelandinruunikot
Mainitsin edellisissä postauksissa jo ostaneeni Chaolta yhtä ja toista. Niin myös pari clevelandia. Meille tuli kaksipolvinen ori Assassin Verm, joka on erittäin arvokas siitosori meille. Sen näkee osittain jo astutuslistasta, ensi vuonna sille on tulossa jo ainakin 4 varsaa.
Tuli sieltä kaksipolvinen tammakin, Laverda Verm. Sillekin on luvassa jo pari varsaa
Gidranit
Vuosi sitten syksyllä esittelin meidän unkarilaisrotujen tilannetta, seassa tietenkin gidran. Totesin silloin jalostuspohjan olevan suhteellisen laaja, erityiskiitos siitä kuuluu edelleen Vibajalta ostetuille vanhemmille hevosille. Päätin kuitenkin olla kaukaa viisas viimeksi gidraneita peratessani ja keksiä lisää hevosia, jotta jalostus rullaisi jatkossakin jouheasti. Niinpä keksin 2 kaksipolvista hevosta sukuineen, tamma Verhold GA:n ja ori Garabonciás GA:n.
Näiden lisäksi ostin Chaolta pari suvullista varsaa, ori Vízbenin ja tamma Minthran. Gidran on sen verran eksoottinen näky virtuaalimaailmassa, että kun niitä jostain löytää, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi.
Kisberit
Silloin vuosi sitten kerroin kisbereistä, että jossain vaiheessa täytyy varmaan keksiä niitäkin lisää. No niin täytyy! Ja keksinkin, nimittäin ori Agitatór GA:n ja sen täysisiskon Klausztrofóbia GA:n ja niille täydet kolme polvea sukua. Niistä tulee olemaan varmasti paljon iloa jalostuksessa, mutta saa nähdä miten pitkälle ne riittävät ja missä vaiheessa tarvitsee taas keksiä lisää. Kunpa vain noiden unkarilaistyyppisten nimien keksiminen ei olisi niin saakutin vaikeata!
Knabstrupit
Chaolta meille kotiutui yksi knabstrupikin, yksipolvinen ori Bederoe Ford, aivan uusista vanhemmista. Jes! Se on kenttäpainotteinen ja meillä on sille tarjolla tosi huonosti omanrotuisia tammoja, mutta vaikkapa puoliveritammojen kanssa tuo toimisi varmasti hyvin.
Siinäpä ne uudet tai ainakin uusimmat hankinnat ja tuonnit sitten olivat! Melko monipuolisesti erilaisia hevosia eri rotuihin, olen oikeasti aika tyytyväinen itseeni. Ja erityisesti siihen, että vastaan on tullut noinkin paljon kivoja ostohevosia.
– S
maanantaina, joulukuuta 07, 2020
Joulukalenteri 7: uusia tulokkaita, askellajihevoset
Kesän ja syksyn mittaan meille on tullut melkoinen määrä kaikenlaista uutta. Tässä on toinen osa tulokkaiden, tuontien ja ostohevosten, esittelystä. Tällä kertaa kattauksessa on askellajipuolen uusia nimiä. Sinne puolelle ei ole tullut mitään suunnatonta uusien hevosten vyöryä, kuten monen ponirodun kanssa. Ennemminkin olen ostellut kaikenlaisia kivoja yksilöitä, joita on tullut vastaan.
Campolinot
Campolino on pieni rotu, jossa alunperin oli kaksi tammaa ja yksi ori, myöhemmin tuli sitten toinenkin suvuton ori. Tarkoitus ei ole tehdä campolinosta mitään isoa rotua, mutta pari uutta hevosta tuli keksittyä, ori Sagitario de Iguacu ja tamma Ourana de Iguacu.
Islanninhevoset
Mari H:n Ljóma on yksi niistä talleista, joista haluaisin ostaa aina kaikki kasvatit tai ainakin melkein kaikki. Issikkapuolelle tuli taannoin uusi tulokas, nelipolvinen tamma Tvenna frá Ljóma. Oletan ainakin että suurin osa suvun nimistä on sellaisia, joita meidän hevosilla ei esiinny, joten tämä on arvokas siitostamman alku.
Missourinfoxtrotterit
Ponipostauksessa kerroin ostaneeni Chaolta kaikenlaista kivaa. Niin myös mft-tamma Carinae Tessin. Kirjoitin aikoja sitten, että foxtrotterien tilanne on vaihtunut ikuisesta valittamisesta paljon positiivisemmaksi tässä viime aikoina eikä yksipolvisen, kokonaan vierassukuisen tamman ostaminen sitä ainakaan huononna.
National Show Horset
Kesällä osui silmään Ramya Ranchin myymä vanhempi NSH-ori Mighty Metropolis QAD. NSH ei sillä tavalla ole koskaan ostoslistojen kärjessä, koska risteytysrotuna sitä on helppo "tehdä" itse. Ja kantarotujahan meiltä löytyy, arabeja oikein paljon ja saddlebredejäkin ihan merkittävä määrä. Tämän isän puolen suku menee jonnekin esihistoriaan, sieltä löytyy mm. yksi Dollarin kasvatti.
Saddlebredit
Ljómalaisia on tullut tännekin puolelle, nyt syksyllä ostin nimittäin ori Brooklyn Gangster Glow'n ja tamma Xenia Glow'n, jälkimmäisen isänä on kyllä oma ori. Aiemmin kesällä tuli hankittua oriit Saturday Amour Glow ja Touchdown Glow, tämäkin omasta oriista.
Ramyasta tarttui mukaan kasvatti Ramya Metro Girl, jonka isä on sama kuin tuon NSH-ori Mighty Metropolis QAD:n isänisä eli ainakin paikoin vanhasukuinen. Tästä huolimatta tamma ei kuitenkaan ole järjettömän pitkäsukuinen, vain paikoin menee 4. polveen.
Tennesseenwalkerit
Hazardista tulin ostaneeksi kesällä peräti puolen tusinaa lyhytsukuista twh-tammaa:
- Hazard's Butternut
- Hazard's Darling Jenny
- Hazard's Imperial Auburn
- Hazard's Keira
- Hazard's Pennsylvania
- Hazard's Philadelphia
Nämä eivät ole sukua keskenään, joten varsin kivan kattauksen sain uusia sukuja nyt sitten. Mukana tuli myös uusi väri: Philadelphian isä on hiirakko Hooligan, jonka ainakin minä olen tiennyt jo pitkään virtuaalimaailman todennäköisesti ensimmäisenä oikeana hallakkovärisenä walkerina. Philadelphia itse on merkitty rekisterin voikonhallakkona.
Ljómastakin tuli yksi tamma, nimittäin Nadia Glow, niin että tammapainotteisia nämä uudet hankinnat.
– S
torstaina, joulukuuta 03, 2020
Joulukalenteri 3: uusia tulokkaita, ponit
Kesän ja syksyn mittaan meille on tullut melkoinen määrä kaikenlaista uutta. Niinpä jaan näitä esittelyjä useampaan osaan, sillä muuten tästä yhdestä tulisi melkoinen romaani. Ensimmäisenä esittelen uusimmat ponitulokkaat.
Australianponit
Australianponista on tulossa tätä menoa vähintään keskikokoinen rotu, sillä keksin taannoin 2 kaksipolvista ponia sukuineen. Ne ovat tamma Binnabinna Dalmana ja ori Binnabinna Ilex. Nämä ovat siis eri suvuista ja jossain vaiheessa näistä kahdesta tulee syntymään varsa, joka ei ole sukua yhdellekään toiselle australianponille.
Connemaranponit
Kun kävin taannoin läpi connemaroja ja totesin, kuten niin usein muulloinkin, että siellä tarvitaan uutta verta, kun alkavat ponit olla liiaksi sukua keskenään. Connemaroja voisi tietenkin ostaa, mutta jotenkin tuntui siltä että tällä kertaa itsekeksityt ponit olisivat hyvä idea. Ehkä ne avittavat muitakin kasvattajia jossain vaiheessa. Niin meille tuli Gemslannon Bec Mac Dé sukuineen eli kolmipolvinen ori, joka ei ole minkäänlaista sukua yhdellekään jo olemassaolevalle connemaralle!
Exmoorinponit
Exmooreja ei niinkään helposti saa ostettua, joten keksin kaksi kaksipolvista ponia vanhempineen ja isovanhempineen: ori Madwort of Greenglow ja tamma Jessie of Lamarc. Näistä kahdesta teetän joskus varsan, mutta toistaiseksi olen yhdistänyt niitä vanhoihin poneihini.
Fellponit
Jos joku sanoo minun viettäneen nyt syksyllä poniviikkoja, niin osuu kyllä oikeaan. Fellienkin laumaan tuli kaksi kaksipolvista ponia sukuineen, ori Pebblethorne Meteor ja tamma Fuesways Bonnie Girl.
Hackneyponit
Niin, niistä poniviikoista mainitsin... Hackneyponien laumaan tuli keksittyjä poneja, mutta onnistuin muutaman ostamaankin, kun tuli vastaan. Nimittäin Chaon omistamassa Vermontissa on kaikenlaisten valjakkohevosten seassa myös pikku-hakkeja! Itse asiassa Chaon eri talleilta tuli melkoinen määrä kaikenlaista uutta, sovituista astutuksista nyt puhumattakaan, esittelen ne kukin vuorollaan.
Ne ostoponit ovat orit San Andreas Verm (2p) ja Serpento Verm (1p) sekä tamma Hexacoral Verm (1p). Erityisesti tuon kaksipolvisen tilausvarsan saaminen tuntuu melkoiselta lottovoitolta. Näiden kanssa en ole vielä aloittanut kilpailemista, koska ne ovat syntyneet syyskuussa ja vaikka meillä ei ikääntymiseen niin kovasti panostetakaan, niin silti jotenkin tuntuu että ovat liian pieniä vielä.
Tuontiponeja on 4 kappaletta, 2 oria ja 2 tammaa, kaikki suvuttomia. Oriit ovat Hurstwing's My Bad ja Wainford Reckless Royal ja tammat Heartside's Uptown Miss ja Wainford Whizzy Dee. Nämä ovat jo ihan sitten aikuisia, joten niillä olen kilpaillut jo jonkin verran. Kilpailutan hackneyponejani pääasiassa ARJ:n ajoluokissa, mutta osaa myös joissakin eri saddleseat-divisioonien ajoluokissa.
– S
perjantaina, toukokuuta 01, 2020
Kevään uudet tulokkaat
Arabiori Shado Ichou
Suku on epätasainen mutta hyvin mielenkiintoinen! Isä on Adinan kasvatti. Tunnen kyllä Adinan, oikein hyvinkin, mutta että arabejakin siellä on? Poneihin minä sen yleensä liitän! Emän puoli suvusta on vanhaa, emänisä Dahabu Red Baron on tyystin tuntematon nimi vaikka Dahabun hevosia olen paljon luullut tietäväni. Emänemä Cinderella ei muuten ole EVM-hevonen, vaan kadonnut. Pitääpä korjata se sukutauluun, ettei kukaan erehdy luulemaan. Mielenkiintoisinta on kuitenkin Red Baronin emälinja: sehän tulee Jasminesta! Jasmine puolestaan tunnetaan meillä oikein, oikein hyvin: siitä on lähtöisin eräs meidän vanhimmista ja tärkeimmistä tammalinjoista, nimittäin Roshnara! Se lähti liikkeelle tamma Celedith's Roshnarasta, joka tuli Marineasta Ioniciin silloin joskus aikojen alussa. On hieno saada talliin hevonen, jonka suvussa on Jasmine, muttei Roshnaraa!
Arabiori Solanka Khaled Nelis
Tämä on oma kasvatti ja ihan omista kasvateista syntynytkin. Tosin isäori on vuonna 2004 syntynyt, sittemmin muualle myyty ori. Se päätyi jotakin kautta al Qismatiin ja elää siellä edelleen. Se on hyvin vanhasukuinen, se mainittu Roshnara on sen emä ja isänisänä on aikansa huippuori Kees Nelis. Niin että kun tätä tarjottiin jalostukseen, piti vastata myöntävästi.
Arabitamma Shado Datesha
Shadosta tarttui mukaan toinenkin kasvatti, pitkäsukuinen tamma Shado Datesha. Olen tässä perkaillut noita vanhempia arabeja ja niiden sukuja ja todennut että tietyt nimet esiintyvät suvuissa liian tiheästi. Tarvitsisin paljon pitkä- ja vierassukuisia jalostushevosia. Datesha onkin yksi lupaava tulokas sillä rintamalla. Sinänsähän varsinkaan emän puolen suku ei ole mitenkään ennennäkemätöntä Ionicissa, emän isälinja tulee Prince of Sundaysta, joka on melko vahva orilinja meillä vanhan Chaths al Nathifa kautta. Mutta ei se niin vahva ole että tästä mitään haittaa olisi.
Budjonnyt Priton Bozher, Priton Ninetron ja Priton Dakovica
Ei uutuuksien esittelyä ilman Pritonin budjonnyja! Olin taas ajoissa paikalla kun pritonilaisia myytiin ja nappasin mukaani peräti kolme varsaa. Hienoja sukuja ja ainakin osittain vieraita nimiä meillä.
Täysiveriori Crayon Ring
Täysiveristen kanssa on menossa kriisi, pitkä- mutta erisukuisia kouluratsuja ei vain tunnu löytyvän! Toiseksi paras vaihtoehto onkin sitten hankkia pitkä- ja erisukuisia xx-ratsuja, ehkä niitä voi ja kehtaa yhdistellä meidän koululinjoihin. Crayon on yksi tällainen, jonka taannoin ostin vaikka ori onkin jo vanhempi.
KWPN-tamma DLHS Rozenkwarts
Delmenhorstissakin oli tovi sitten kasvattimyynti, josta nappasin useamman hevosen mukaan. Rozenkwarts on yksi niistä, kolmipolvinen estetamma tulee olemaan varmasti ihan hyödyllinen hankinta FWB-jalostuksen kannalta.
Knabstrup-tamma Factrica Rewa
Joku voisi ajatella, että tässäpä turha hankinta, epätasainen suku ja isäkin meidän oma puoliveriori. Minä puolestani näen varsin hyödyllisenä sen, että emä Wild N Furious on sellainen nimi, jota meidän knn-suvuissa esiinny, ainakaan kovin montaa kertaa. Joten kun sellaisesta tarjotaan varsaa ostettavaksi, niin tällainen sukuihin jumittanut kasvattaja hihkaisee "Hep".
Missourinfoxtrotter-ori B.B. Kid McKinney
Päädyin Birch Bark Ranchin sivuille alunperin ihan muilla asioilla, mutta niin vain kävi että hetken päästä omistajalle lähti tilausvarsapostia. Tässä yksi niistä. Olen yrittänyt kasvattaa tuota foxtrotter-laumaa kaikin mahdollisin keinoin ja tällä hetkellä rodun tilanne ei taida olla ihan toivoton.
Morganit B.B. Killikinick Nick ja B.B. New Moon
Niin, näitä morganeita minä varsinaisesti sieltä Birch Barkista metsästin ja pari kivasukuista tarttuikin matkaan. Osa BB:n morganeista on ns. Lippittejä, vanhantyyppisiä, rotevampia morganeita. En ole ihan varma siitä miten reaalimaailmassa suhtaudutaan Lippitteihin. Puhtaita morganeita ne ovat, siitä ei ole epäilystäkään, mutta että sekoitetaanko niitä mielellään tai lainkaan ei-Lippitteihin, niin sitä en tiedä. Niin tai näin, koska meidän morgan-lauma kaipaa kipeästi uutta verta, ostin nyt pari Lippitt-sukuista ja aion käyttää niitä morganien jalostuksessa.
Morgan-tamma Ravenwood's Morning Breeze
Ostin innoissani myös ravenwoodilaisen morgan-tamman, jalostukseen tietenkin, vain huomatakseni sitten myöhemmin, että meillä ei ole yhtä ainoata sille sopivaa oria, jolla olisi pitkä tai edes pitkähkö suku... Sehän ei tietysti ole tamman itsensä vika! Varsinkin emän puolella suvussa on noita hyvinkin vanhoja nimiä tarjolla, MRGN's-hevosia ja emälinjakin tulee EQ's Nuggetista.
NF-ori DLHS Desperado Bay
Myös nyffeille tarvitaan uutta verta, totesin sen taannoin myös. Yhdellä oriilla ei nyt vielä tilannetta pelasteta täysin, mutta se on hyvä alku.
NF:t Glenmoran Grey Spark GA, Imperial of Driftmoor GA, Ridgeborough Blue Comet GA, Jetset Winnie GA, Oldford Pretty Poppy GA, Upperton Muddy Rose GA ja Zoey of Driftmoor GA
Kuten sanoin, uutta verta tarvitaan nyffilaumaan ja tässä sitä nyt on, peräti 7 suvutonta tuontiponia.
Noniukset Aga Nimród GA, Cégérték GA, Bővelkedő GA, Pecsétfa GA ja Zabolátlan GA
Ei nyffi (eikä arabi eikä knabstrup eikä morgan eikä...) ole ainoa rotu, joka tarvitsee uutta verta. Nyffejä sentään löytyy ostettavaksi, noniuksia sen sijaan ei, joten piti niitäkin keksiä itse.
Paint-tamma Sheza Diamond Catcher
Newa Road Ranchillakin kävin pitkän toivelistan kanssa ja tässä yksi hankinta, yksipolvinen paint-tamma.
Poitout Quadrant Du L'Aube ja Tulipa Du Loiré
Vähän uutta verta meidän poitoulaumaan. Ja myös uusi väri, kun Tulipa on kimo. Sitä meillä ei ole vielä ollutkaan.
Quarterit Nevada Ice Star GA ja Niagara Diamonds GA sukuineen
Quartereillakin oli akuuttia tarvetta aivan tuoreista suvuista, joten päätin muun muassa keksiä uusia sukuja vähän isomman kautta taas.
Quarterit DLHS Ima Gangsta Boi ja DLHS Molly The Murderer
Mutta myös Delmenhorstista tuli kaksi suvullista quarteria meille. Ihan kiva että on meillä täysin ennennäkemättömiä sukuja, kun meillä tätä nykyä jonkin verran noita osto-quartereitakin on.
Quarterit Lone Star Cut ja Mexican Cha Cha
Newa Roadin kasvatteja nämä, yksipolvinen ori ja kolmipolvinen tamma. Tulevat olemaan tärkeitä nimiä meidän jalostuksessa (kuten kaikki muutkin vierassukuiset ostohevoset). Muutama Newa Roadin orikin astui meidän tammoja näiden ostohevosten lisäksi.
Ranskanpuoliveriset Balzac de la Etans, Dolia III GA ja Mignonne de la Etans
Tässä muutama ihan tuore sf-tuonti, tulevat käyttöön sekä sf- että FWB-jalostukseen.
Suomenhevos-ori Orikiven Valopallo
Taas oli tilaa myös uudelle, suvuttomalle sh-oriille, joten keksaisinpa joutessani sellaisen. Koska tämä on tuontihevonen, ei oma kasvatti, ei sen nimellä ole mitään tekemistä Seitsemän Veljeksen kanssa, paitsi jos oikein haluaa mutkan kautta ajatella: Orikivi on paikannimi Nurmijärvellä, josta Kivi tunnetusti on kotoisin. Ehkä pitäisi tänä vuonna keksiä toinenkin suvuton suokki, joka saisi nimekseen Nukarin Tammi...
Tennesseenwalker-tamma DLHS Trouble Seeker
Ei ne delmenhorstilaiset vielä loppuneet vaan piti sieltä yksi kaksipolvinen walkerikin hankkia. Suvusta Austin Powers kuulostaa etäisesti tutulta, muut nimet eivät.
Tennesseenwalker-tamma Suzy Q WCR
Tämä on toinen kaksipolvinen walker-tamma, mutta sen suku on hyvin erinäköinen: emä on meidän kasvatti ja isän puolelta ainakin sen emää Wenarie Suzy Marquitaa näkee joissain suvuissa meillä edelleen, tosin aika pitkällä kai. Mutta pointti tämän hankkimiseen olikin tuo emänemä, meidän tuontitamma Champagne Keeps Goin'. Se nimittäin varsoi kolme varsaa, mutta kaikki niistä lähtivät maailmalle ennen kuin ehtivät saada meillä varsoja, joten se oli kadonnut tyystin meidän suvuista. Asia piti korjata ja onneksi TK:lta löytyi tuo vanha tamma vielä.
Siinäpä ne! Melko amerikkalaispainotteisia on hankinnat olleet, mutta olen tässä viime aikoina käynyt läpi paljon noita amerikkalaisrotuja, niin on ollut tiedossa tarve uusille jalostushevosille.
– S
sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2018
Hevosten myyntiehdot
IONICIN MYYNTIEHDOT
Ostajan ehdottoman välttämättömät velvollisuudet
– Tee hevoselle sivut.
– Ilmoita osoite meille.
Älä muuta seuraavia perustietoja ilman lupaa
– Nimi
– Syntymäaika
– Sukupuoli (oriit saa ruunata ilman lupaa)
– Suku
Lämpimästi suositellut asiat
– Rekisteröi hevonen VRL:oon.
– Tallenna sen sivu Internet Archiveen.
– Hevosen kuoltua jätä sille muistosivut nettiin.
– Jos myyt hevosen tai vaihdat sen osoitetta, jätä vanha sivu nettiin ja linkitä sieltä uuteen osoitteeseen.
– Käytä hevosta jalostuksessa.
"Tee jos huvittaa" -osasto
– Noudata oston yhteydessä annettuja värivaihtoehtoja.
– Myydessäsi tarjoa hevosta ensin meille.
– Kilpaile/tarinoi.
Ostajan oikeudet
– Voit huomauttaa, jos jonkin suvun hevosen sivut hevosmaailma.netissä eivät toimi.
– Voit kysyä meiltä apua hevosta koskevissa asioissa.
– Voit pyytää meitä kirjoittamaan hevosen vanhemmille ja mahdollisesti muullekin suvulle lyhyitä luonne- ja sukukuvauksia.
– Voit kertoa meille hevosen kuulumisista.
VRL:n rekisteriä varten
– Ionicin kasvattajatunnukset: Ion, Ionin, Jonens, frá Jon, Iostream (mahdollisesti myös ilman tunnusta)
– Ionicin tallitunnus: IONI0011
– Gin Ahaltekin kasvattajatunnus: Gin
– Gin Ahaltekin tallitunnus: GINA2111
– Pinkin kasvattajatunnus: Pink
– Pinkin tallitunnus: PINK6165
– Syntymämaa: ei tarvitse merkitä, voi valita itse sopivan jos haluaa
Luulisin tämän listauksen olevan selkeä, mutta todettakoon kuitenkin se, että sivut pitää tehdä ja ilmoittaa, muuten kauppa ei toteudu. En merkitse kovinkaan usein ylös hevosten varaustietoja, joten jos en jotain kautta saa tietooni hevosen uutta osoitetta, ei se tule meidän listoilta poistumaan.
"Älä muuta"-kategorian asiat ovat ihan peruskauraa virtuaalimaailmassa, ajattelin ne nyt mainita ihan vain varmuuden vuoksi, vaikkei niiden kanssa ole tainnut koskaan olla ongelmia. Perustiedot on päätetty ja niitä harvemmin voi alkaa noin vain muutella, varsinkin jos kyseessä on vanhempi hevonen, mahdollisesti jalostuksessa käytettykin jo. Toki ostaja voi sivutonta varsaa ostaessaan kysyä mahdollisia muutoksia perustietoihin, näissä voi olla neuvotteluvaraa. Ja tilausvarsa on toki useimmiten vaihtoehto, silloin pyrimme aina räätälöimään varsan mahdollisimman hyvin ostajan toiveiden mukaiseksi. Vanhempien hevosten kohdalla tämä harvemmin onnistuu enää ja ne myydään sellaisina kuin ne ovat. On kuitenkin tunnustettava, että emme kyllä juurikaan valvo näitä asioita...
Nuo lämpimästi suositellut asiat ovat myös sellaisia, joiden noudattamista emme valvo erityisesti, mutta jotka ovat yleisesti virtuaalimaailman kannalta hyödyllisiä. Nuo kohdat vaikuttavat osittain siihen, että hevonen ns. "pysyy tallessa" paremmin ja sen sivujen löytäminen ei ole työn ja hakemisen takana. Ja jalostuskäyttö nyt on meidän mielestämme virtuaalihevosten järkevintä käyttöä emmekä pane pahaksi, jos muutkin harrastajat käyttävät meidän hevosia jalostuksessa.
Oman halunsa, intonsa ja jaksamisensa mukaan voi sitten tehdä noita muita asioita, mutta ne ovat meidän mielestä sellaisia asioita, jotka eivät kasvattajalle enää kuulu sen jälkeen kun virtualiset perävalot ovat kadonneet mutkasta näkymättömiin.
Ja sitten nuo ostajan oikeudet. Velvollisuuksia ostajalla on yleensä pitkä lista, oikeuksista sen sijaan kukaan myyjä ei puhu mitään. Mutta mepäs lupaamme meidän kasvattienostajille niitäkin!
Meitä kiinnostaa aina tietää omien kasvattien kuulumisia ja ennen kaikkea haluamme tietää, jos jokin hevosmaailma.netin palvelimella toimiva sivu ei toimi. Pyrin olemaan tuhoamatta mitään virtuaalihevosten sivuja, mutta joskus sattuu vahinkoja. Yritämme korjata näitä, jos vain suinkin tiedämme niistä. Eli jos törmäät toimimattomaan hevosmaailma.net-osoitteeseen, ilmoita ihmeessä! Toki tätä saa tehdä muutkin kuin kasvatinomistajat.
Noista tekstiasioista on puhuttu aiemminkin mutta kertauksena: sen sijaan että lähtisit itse keksimään tietoja, sukuselvityksiä ja luonteita hevosille, jotka eivät ole sinun omiasi, voit pyytää meitä kirjoittamaan meidän hevosille (kuolleillekin!) lyhyitä luonne- ja sukutekstejä, täydentämään EVM-hevosten tietoja ja keksimään enemmän EVM-sukua. Meidän harrastamisemme on todellakin velttoa ja perin juurin laiskaa, mutta ymmärrämme kyllä, että muut ihmiset harrastavat toisella tavalla ja haluavat kirjoittaa esimerkiksi pitkiä sukuselvityksiä ja sen sellaista. Joten rohkeasti pyytämään vain, jos lisätiedolle olisi mielestäsi tarvetta!
Niin ja sitten tuo kasvattajan tuki koko kasvatin loppuelämäksi, sekin on mainittu jo aiemmin. Vastaamme mielellämme kasvatteja koskeviin kysymyksiin, joten jos on mielen päällä jotakin vaikkapa sallituista väreistä tai säkäkorkeuksista, jalostuskäytöstä, sopivan oriin/tamman valinnasta, kuvasta, väreistä tai lajipainotuksista, niin postia vain tänne päin. Kaikkeen ei ole vastausta, mutta jotain arvauksia ja ehdotuksia nyt kuitenkin. Vaikka koskeehan tämä muitakin ihmisiä, meiltä voi tunnetusti kysyä varsinkin väriasioita, mutta myös muita juttuja.
Siitä sitten vain ostelemaan meidän hevosia!
–S
keskiviikkona, marraskuuta 01, 2017
Mitähän ihmiset haluaisivat ostaa...
Suvut ja niiden jatkuminen meillä on tietenkin tärkein kriteeri sille, onko jokin kasvatti myynnissä vai ei, muttei suinkaan ainoa. Mietin koko ajan myös sitä, mitä ihmiset haluaisivat ostaa. Jos sukujen perusteella päättäminen ei ole mitenkään yksinkertaista, ei sitä ole tämäkään! Itse asiassa tämä saattaa olla jopa se vaikeampi osuus, koska ei minulla ole aavistustakaan mille hevosille olisi markkinoita. Niinpä käyn usein itseni kanssa suunnilleen seuraavaa keskustelua.
– Kas, lyhytsukuinen FWB, tuon voisi tarjota myyntiin, ne tuntuvat kiinnostavan jos nyt jokin joskus kiinnostaa meidän hevosista. Ai niin, paitsi että isä on kuollut eikä siitä ole jäänyt toista oria. Ei sitten.
– Pitkäsukuinen tersk. Kuka nyt terskejä ikinä ostaisi, kun Cendarle on ollutta ja mennyttä eikä Kerppakaan enää harrasta...
– Hannover. No en kyllä myy, ei meillä niin usein omia hannover-kasvatteja synny. Ja ostovanhemmat kuitenkin, ei mitään niin ihmeellistä.
– Toinen lyhytsukuinen FWB, tämän nyt voisi myydäkin, molemmat vanhemmat kuitenkin vielä hengissä niin että jos menee kaupaksi niin uuden varsan saa kyllä.
– Pitkäsukuinen FWB, jaa. Voisihan tämän myydä, ei ole mitään ainutkertaisia sukulinjoja meillä. Jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan nuo vanhat nimet, niin tästä saisi.
– Furioso. Buahhah. No lätkäistään sillekin myynti-teksti, ei sitä kukaan kuitenkaan osta. Mutta voinpahan sanoa että on myynnissä.
– No tämän SGSH:n laitan kyllä myyntiin, vähän sellainen rotu että ei se nyt kuitenkaan itseä nappaa ihan hirveästi ja jalostusmateriaalista ei ole varsinaista pulaa. Tokko sitä kukaan ostaa, ei sillä...
– Fellponi, no tämä on pakko pitää itse kun on emänsä ainoa varsa ja emä on lopetettu. Mitähän minä taas olen ajatellut?
– Semi-pitkäsukuinen FWB, tällä on kyllä niin kiva suku, etten ota riskiä että joku sen haluaisi.
– Täykkäri, ei tätäkään tohdi myydä, näillä on käyttöä itselläkin.
– Welsh part-bred, myyntiin suoraan. Ei kukaan tuollaista sukuhirviötä osta, mutta kai sitä yrittää voi.
– Kalliovuortenponi ja vieläpä lyhytsukuinen, ihan uusista tuontihevosista. Tämän voisi vaikka tarjota myyntiin, jos joku innostuisi. Noita pitkäsukuisia on kuitenkin turha tarjota kellekään.
– Kappas, ekan polven NSH. Tämän voi huoletta myydä, ainahan uusia saa teetettyä jos pula tulee.
– Jaa, tän morganin värivaihtoehdot ovat kyllä lievästi sanoen eksoottiset. Muuten kyllä voisi myydä, tuore isä ja emälle on kaavailtu useampia varsoja jo. No ehkä jotakuta värifriikkiä kiinnostaa.
– Missourinfoxtrotter, tätä nyt ei ainakaan voi myydä! Pakko joskus jättää jotain itsellekin.
– Trakehner. Hmm, no. Ei tuo suku nyt mitenkään poikkeuksellinen ole. Pitkä kyllä. Aika paljon täysiveristä. En tiedä kiinnostaisiko se ketään ja varsinkaan kun ei ole kisattuja vanhempia. Jos nyt kokeilen kuitenkin.
– Newforest, tämän nyt ainakin voi laittaa myyntiin.
– Tuolla on niin kiva nimi ettei siitä voi luopua!
– Nonius ja vielä omista tuontivanhemmista. Että jos joku noniuksen haluaisi, niin tämä olisi ehkä se kaikkein toivotuin, lyhytsukuinen ja kaikkea. Mutta. Kuka nyt noniuksen haluaisi? Oikeasti?
– Tennesseenwalker, jolla olisi värivaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Isällä on kyllä aika vähän varsoja, mutta emästä on jo useampiakin. Myisiköhän tämän nyt kuitenkin? Vai ei? Mites tuo isän suku, ei mitään suuria varsamääriä. Hmm. Tuskin se kaupaksi menee, mutta sitten jos joku sen kuitenkin haluaa. Paha valinta. Myyn. En myy. Myyn. En. En myy.
– Knabstrup-ori puoliveri-isästä. Tämän voi myydäkin, isällä ei ole merkitystä kun on puoliverinen ja emästä jää tammavarsa joka tapauksessa. Vaikka tokko tätäkään kukaan ostaa.
Mites muut kasvattajat, onko teillä tällaista?
– S
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2017
Turnoffit hevosten myynti-ilmoituksissa
Ällös pelkää vaan lue eteenpäin. Neuvon tässä kädestä pitäen mitä avainsanoja ja -asioita kannattaa myynti-ilmoitukseen laittaa, jotta pysyn siitä kaukana.
Aloitetaan siitä seikasta, että olen laiska ja veltto enkä halua tuhlata aikaani tai energiaani asioihin, jotka ovat jo lähtökohtaisesti toivottomia. Joo, tästä huolimatta pyöritän Ionicia. Go figure. Tämä tarkoittaa sitä, etten yleensä edes tarjoudu ostamaan hevosta, josta epäilen ettei minulla ole saumoja sitä saada. Säästän omaa ja myyjän aikaa ja vaivaa jättämättä kokonaan ostotarjouksen kirjoittamatta, jos on pienikin epäilys siitä, että myyjä torppaa koko jutun.
Meidän hevosillahan ei tunnetusti kilpailla ja muutenkin aktiviteetti hevosen kanssa on hyvin vähäistä. Mainitse siis myyntitopikissasi sanapari "aktiivinen koti" ja – simsalabim! – et varmasti näe minua mailla halmeilla. No okei, jos olet myymässä harvinaissukuista budjonnya tai ylipäänsä venäjänratsuhevosta tai shagyaa tai jotain muuta eksoottista rotua, saatan yrittää vääntää asian sille mallille, että jos aktiiviseksi kodiksi riittää aktiivinen jalostuskäyttö, niin voisin ostaa mielihyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että haluan hevosen epätoivoisesti eikä elämäni jatku ilman sitä. Voit olla imarreltu, tällaisia hevosia virtuaalimaailmassa on äärimmäisen vähän ja hevosesi on jotain todella erikoista, sellaista mitä ei 99 prosentilla virtuaalihevostelijoista ole ikinä.
Jos taas olet myymässä jotain eksoottisenrotuista elukkaa, jotain jota tiedät Ionicissa kasvatettavan ja hevosesi suku on jotain mitä Ionicista ei löydy, kannattaa myyntitopikissa vaatia ihan reilusti kisausta ja mielellään vaikka laatuarvosteluita. Olet turvassa, sillä vaikka miten paljon pureskelisin työpöytäni reunaa ja kiroilisin ohimenevää tilaisuutta täydellisen jalostushevosen hankkimiseen, en raapusta ostotarjousta. Mutta jos olet tosiaan myymässä jotain pöydänpureskelu-kategorian hevosta, kannattaa sitten toivoa, että se hevonen menee kaupaksi suht nopeasti. Jos myynnissä kestää eikä kiinnostuneita tunnu löytyvän, yritän kyllä iskeä arkaan paikkaan ja muutaman päivän tai viikon kuluttua saatan tehdä tarjouksen hevosesta tyylillä "en kisaa mutta jalostukseen pääsisi ja loppuelämän kodinkin saisi". Tiedostan kuitenkin, että tätä ei haluta ja jos saan kieltävän vastauksen, ei se mitään. Kaikki ymmärtävät.
On tietenkin melko epätoivoista yrittää myydä harvinaista hevosta tiukalla kisaamisvaatimuksella. Voit oikein hyvin vaatia kisaamista, mutta sanoa että tarvittaessa voit kisata hevosella kyllä itse, omistajan ei tarvitse vaivautua. Useimmissa tapauksissa jätän tässäkin tapauksessa ostotarjouksen kokonaan tekemättä. En pidä laatuarvosteluista ja koska laatuarvostelut vaativat kilpailemista, en pidä yleisesti ottaen kilpailemisestakaan. Ja koska nämä ovat mielestäni huono asia virtuaalimaailman kannalta, en halua että omistamani hevoset sotkeutuvat moiseen millään tasolla. Joo, poikkeuksia ja vahinkoja sattuu, olen itse kilpailuttanut hevosiani suht ahkerasti ARJ:ssä ja SPC:ssä ja joitain omistamiani hevosia on kasvattaja kilpailuttanut omissa nimissään ja niin päin pois, mutta yleisesti ottaen en pidä asiasta.
Vaikka se aktiivinen koti ei olisikaan jonkin hevosen kohdalla välttämätön vaatimus mutta silti et halua sitä Ioniciin, kannattaa asia muotoilla tähän tyyliin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan".
Tavallinen virtuaaliharrastaja lukee sen näin: "Haussa aktiivinen koti, mutta ei ole pakollinen, kaikki tarjoukset otetaan vastaan" ja ymmärtää, että vaikkei tarjolla olisi aktiviteettia, voi silti raapustaa ostotarjouksen.
Minä luen asian näin: "Haussa aktiivinen koti" ja painan Backia. Ymmärrän asian niin, että aktiivinen koti on se ihannetapaus riippumatta siitä mitä muuta asiasta sanotaan. Ja aktiivinen koti tarkoittaa kilpailemista, mutta vaikkei tarkoittaisikaan, ei meillä juuri mitään muutakaan aktiviteettia ole. Minulla ei sis ole aktiivista kotia tarjolla, joten olen siellä ostajaehdokaslistan häntäpäässä. Ja siis sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että jos joku toinen, ihan kuka tahansa, näyttää edes vähäisiä kiinnostuksen merkkejä hevosta kohtaan, minun ostotarjoukseni heitetään roskikseen. Niinpä en edes kirjoita sitä, muista aina että olen laiska ja veltto jne.
Jos olet myymässä jotain yleisempää rotua, kuten FWB:tä, trakehneria, suomenhevosta, ehkä isoja welsh-sektioitakin, arabeja (katso etteivät ole vanhasukuisia), ei tarvitse oikeastaan edes mainita mitään aktiivisesta kodista tai kisaamisesta tai mistään. Riittää kun mainitset myynti-ilmoituksessasi, että vanhemmat ovat menossa laatuarvosteluihin tai että vanhemmilla on kilpailtu 20 sijoitusta painotuslajissaan tai ylipäänsä mainitse jotain kilpailemisista tai laatuarvosteluista. Useimmissa tapauksissa tämä riittää pitämään minut jo kaukana, sen verran allerginen olen kaikkea kilpailemiseen liittyvää kohtaan.
Vaan entäs jos olet myymässä hevosia, joille ei tarvita aktiivista kotia eikä kisaamistakaan, joiden vanhempia ei todellakaan edes harkita vietäväksi laatiksiin tai että niillä olisi kisoja? Haluat vain päästä hevosista kunnialla eroon, kunhan joku ottaisi, mutta silti et halua niitä myydä Ioniciin syystä x, y tai z? Älä pelkää, tästäkin pystyt luistelemaan kunnialla: myy paljon hevosia samalla kertaa! Kun hevosia on useampi kymmenen (mieluiten tietysti useita yksilöitä samaa rotua, kyllä minä sen yksittäisen clevelandinruunikon sieltä muiden joukosta bongaan ja teen tarjouksen), en vain osaa valita ja saatan hyvinkin jättää koko ostamisen sikseen, koska... no, en vain pysty valitsemaan järkevää määrää haluamiani hevosia! On tietenkin olemassa pikkiriikkinen riski siitä, että otan kaikki, kun en löydä sieltä seasta niitä helmiä. Tässä kohtaa voi sanoa, ettet haluaisi myydä kaikkia hevosia pelkästään yhdelle ostajalle, sitten käy helposti niin etten ota yhtään.
(Pakko mainita että tämä päättäväinen päättämättömyyteni ei rajoitu tietenkään vain virtuaalimaailmaan vaan se alkaa olla jo vitsi kotona. Mainitsin taannoin että olemme puolison kanssa ostaneet asunnon, se valmistuu ensi vuonna ja mm. sen tapettivalintoihin pystyy vaikuttamaan kun uutta ollaan ostamassa. Jos minun pitäisi päättää jotain tapettien väriä kahdestakymmenestä eri vaihtoehdosta tai parketin sävyä, asuntoon tulisi valkoinen lattia ja valkoiset seinät ja tämä kaikki viikkojen ankaran pohdinnan jälkeen. Arvaatte varmaan, että puoliso vastaa pääsääntöisesti meidän sisustusvalinnoista, minä kerron vain jos en halua jotakin. Taannoisesta autonosto-projektista, tai siitä mitä lopulta tapahtui kahden vuoden miettimisen jälkeen, en edes aloita...)
Näillä neuvoilla sitten myymään hevosia ilman että niitä edes teoriassa haluttaisiin Ioniciin!
– S
Ps. Soveltuvin osin tämä toimii myös jalostustarjouksiin ja ostamiseen.
sunnuntaina, toukokuuta 14, 2017
Ostakaa virtuaalisia koiranpentuja!
Pentueen isä on tuontikoira, Mumblescape Reign of Terror eli kaverien kesken Tero. Nimi ei ehkä ollut enne, mutta sattumoisin poika saapui meille Tukholman terrori-iskun päivänä, 7.4.17. Teki mieli vaihtaa nimi samoin tein, mutta se ei olisi ollut mikään yksinkertainen juttu. Tero on Assia selvästi terävämpi luonteeltaan, mutta tervepäinen yhtä kaikki. Tero on monipuolinen harrastuskoira, jonka kanssa on kokeiltu jo agilityä, tokoilua ja palveluskoirajuttuja, ja kaikki tuntuu sopivan. Katsotaan jos koskaan päästään kisaamaan jossain näistä lajeista. Tero varmaan selviytyisi kunnialla, omistajasta sen sijaan ei ole takeita.
Koska virtuaalimaailman ajanlasku on venyvää aina sen mukaan, miten parhaiten sattuu sopimaan, alkaisivat pennut olla vähitellen luovutusiässä. Tässä lyhyet esittelyt niistä, väriltään kaikki ovat vanhempiensa tapaan mustia ruosteenpunaisin merkein (black & tan), paitsi jos eivät ole. Voivat olla siis myös ruskeita.
narttu Alpenaurikel des Ions "Auri" – MYYTY
Auri on noheva narttupentu, joka ei pienistä hätkähdä ja joka vääntää painia loputtomiin. Aurin elämän päätarkoitus tuntuu olevan rääkätä jotakuta. Onneksi se on pentueen pienin, muita pentuja ei niskassa roikkuva kirppu hirveästi haittaa. Ihmisten kanssa on kaikkein hauskinta leikkiä vetoleikkejä, mitä enemmän lelun päässä roikkuvaa takiaista vemputtaa edestakaisin, sitä onnellisempi se on. Tämä tulee olemaan maailman helpoin koulutettava, paras palkinto on vetolelu ja leikkituokio. Yleisesti ottaen elämäniloinen mussukka.
narttu Augenblickswert des Ions "Arja" – JÄÄ ITSELLE
Arja on melkoinen mörssäri, se oli jo syntyessään pentueen suurin ja on sellaisena pysynytkin. Sitä voisi ehkä kuvata parhaiten sanalla omanarvontuntoinen. Se on rauhallinen, ei silti mitenkään tossun alla saati laiska tai flegmaattinen. Se pitää oman puolensa ruokakupilla ja leikeissä, muttei ole mikään räyhä. Jos Arja tulee luonteeltaan tällaisena pysymään aikuisenakin, se ei ehkä ole maailman helpoin koulutettava, mutta oikealla omistajalla se todennäköisesti tulee olemaan luonteeltaan maailman hienoin narttu.
uros Aralsee des Ions "Arska" – MYYTY
Korvat on koriste ja aivot lisävaruste (toimitusaika ehkä parin vuoden päästä). Arska on energinen touhuaja-tyyppi, rasavilli rämäpää. Ja myönnetään: välillä vähän kovakorvainen. Niin että onpahan teitä nyt varoitettu sitten ainakin. Iloinen ja kivaluonteinen kyllä noin muuten, tästä saa aktiivisen ja väsymättömän harrastuskoiran. Sohvakoiraksi sen sijaan ei sovellu.
narttu Asternartige des Ions "Asta" – MYYTY
Asta on utelias pentu ja hankkiutuu ongelmiin työntämällä sievän kuononsa joka paikkaan. Arska tietysti on aina peesissä mukana, mutta Asta on näistä kahdesta nokkelampi ja kekseliäämpi. Kun jostain kuuluu kolinaa tai jotain muuta epäilyttävää ääntä, siellä on yleensä Asta ensimmäisenä. Ja jos on ihan hiljaista, se vasta paha merkki onkin. Asta tuntuu olevan pentueen jonkinlainen johtohahmo, se joka menee edeltä ja hankkii koko porukan vaikeuksiin. Rohkea ja luottavainen pentu ja telmuaa ensimmäisenä vastaan katsomaan tullutta vierasta, sillä mikäänhän ei ole parempaa kuin uusi ihminen, johon tutustua. Muutenkin Asta on hyvin sosiaalinen pentu.
uros Atlaszeder des Ions "Atlas" – MYYTY
Atlas on pentueen ahmatti, se jättää vaikka painimatsin kaverin kanssa kesken, jos tarjolla on ruokaa. Emolta tahtoo välillä mennä hermokin tämän kanssa, kun ikinälkäinen pentu roikkuisi nisässä kiinni ikuisuuden. Kun pennuille alettiin tarjoilla kiinteää ruokaa, Atlasta on pitänyt siitä lähtien vahtia erikoisen tarkasti, koska se hotkii ruokansa nopeasti ja änkeää itsensä sitten kaverin kupille. Vahtikoiraa tästä ei varmaan tule ikinä, koska se on lahjottavissa juustolla. Muuten herttainen ja kivaluonteinen pentu kyllä.
Ostopyynnöt pennuista osoitteeseen vtionic@gmail.com. Pennut ovat myynnissä myös Karvaturrit-foorumilla.
– S
lauantaina, toukokuuta 07, 2016
Ahaltekien suurmyynti
Hevoset ovat vanhoja, syntyneet vuosina 2009-11, joten nuorennusleikkausta saa ja pitää tehdä. Tokihan noista osa kelpaa hyvin jo reaali-ikääntymistäkin noudattaville talleille. Hevoset on listattu sukupuolen, suvun pituuden, ja lajipainotuksen mukaan.
VARATUT HEVOSET (sivuja ei ilmoitettu vielä)
ko Gin Gorodki VARATTU
la Gin Zdorovyj, G1-voittaja VARATTU
ko Gin Zelda VARATTU
la Gin Nostalgija, G1-voittaja hienoilla prosenteilla VARATTU
– S
sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2015
Kenen kasvatteja meillä on eniten?
Päätin sitten laskea, mitä kasvattajanimiä Ionicista löytyy eniten. Ylivoimaisesti suurin osa on tietysti omia kasvatteja (Ion, Ionin, myös Pink) ja tuonteja (GA tai ei tunnusta), löysin vain 125 hevosta, joilla oli jonkin muun kasvattajan tunnus. Toki joukossa on muutamia hevosia, jotka ovat muiden kasvattamia, mutta joilla ei ole erityistä kasvattajatunnusta nimessään. Näitä en laskenut erityisesti mukaan mihinkään, hevosmäärän takia keskityin vain listaamaan kasvattajanimet.
Kärkipaikkaa pitää hieman yllättävästi Arcadia, meillä on tällä hetkellä hengissä 8 Arcadia-alkuista morgania. Ne ovat meidän morgan-lauman selkäranka ja tärkeitä hevosia, vaikka morgan ei rotuna olekaan sieltä merkittävimmästä päästä Ionicissa.
Jaetulla kakkossijalla on Nouvion, jossa vastikään kävin shoppailemassa ensimmäistä kertaa ja mukaan tarttui heti peräti 6 hevosta useista eri roduista.
Toinen kuuden kasvatin talli on muinainen Djoehem, jonka vanhoja kasvatteja tallista löytyy vielä, koska en ole raaskinut lopettaakaan niitä. Djoehemilaiset lienevät syntyneet vuosina 2008-09, joten ne ovat jo vanhoja, mutta arvokkaita jalostushevosia.
Neljä kasvattia meille on eksynyt Picarista (of Picar) ja Douglasvillestä (Douglas ja DV).
Sitten vähäisempiä määriä löytyy monelta, monelta eri kasvattajalta.
3 kasvattia
– MET
– de Poemé/Poem's
– Suprant
– al Najya
– of Swildie
– RWR/RW'
– Trze
– DD
– Malibu
– Vien
2 kasvattia
– Crayon
– Vegas
– Zeni
– Daydream
– Quiero's
– frá Teigaholti
– frá Syndur
– Knox
– VF
– Dom
– Duren
– fra Bakke
– BRA
– Breezy
– MCF
– Dawn
– Lai'e
– Pencalow
1 kasvatti
– O'Kalasz
– Dusk
– Eucarya
– Oldsfell's
– Oldfinion
– Solo
– Mean
– WK
– J
– Demo's
– Lumen
– Ring
– BER
– LAC
– Tijuana's
– 'If
– Ce's
– HE
– KTN
– Eton
– JDB
– Poniniemen
– HAR
– B
– Aelwen
– Criallt
– Gwalch
– Llygedyn
– Mewian
– Cwnantcol
– Cedion
– 2782
No, mitä näistä tuloksista voisi päätellä? Ainakin sen, että meillä on surkean vähän muualta ostettuja hevosia. Toisaalta se ei ole järin suuri uutinen, olen kovin laiska ostamaan yhtään mitään, se on niin vaivalloista olevinaan. Luvut toki eivät anna välttämättä kovin realistista kuvaa, sehän on vain tietyn päivän tilanne. Viime aikoina monen rodun kohdalla on tehty vanhempien hevosten karsintaa ja siinä on mennyt kuoppaan muualta ostettuja hevosiakin.
Toisaalta lista paljastaa sen, että hevosia on tullut ostettua monipuolisesti eri talleilta. Tietenkin näin on kun rotuja on meillä niin paljon. Minun pitää ostaa yhden rodun edustaja kasvattajalta X, toisen rodun edustaja kasvattajalta Y, ja kolmannen kasvattajalta Z.
Jos minun pitäisi arvata, keneltä tai mistä Ioniciin on vuosien saatossa hankittu eniten hevosia, veikkaisin Kerppaa ja hänen tallejaan. Syy on yksinkertainen: parhaimmillaan Kerpalla oli samanlainen suurtalli kuin Ionic ja rotuvalikoimassakin oli paljon yhteneväisyyksiä. Hevosten myynti puolin ja toisin oli vilkasta.
Osin sama koskee Christa W:n kasvattajatunnuksia (Arcadia, Trze, Lai'e, Malibu), häneltäkin löytyi monen eri sortin tallia ja hevosta, ja koska hän kasvatti paljon ja myi kasvatteja kohtuullisilla myyntiehdoilla, niitä kerääntyi meille aika paljon. Ja vastavuoroisesti meidän hevosia päätyi Christa W:n talleille.
– S
torstaina, tammikuuta 08, 2015
Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa
Aiheena on siis hevoskauppa. Väitän, että hevoskauppa on tärkein asia virtuaalimaailmassa, varsinkin jos laajentaa sen koskemaan myös vieraiden hevosten käyttöä jalostuksessa (sillä kaupankäyntiähän sekin on, jos "ostetaan" vieraan oriin sukusoluja käytettäväksi omalla tammalla tai vieras tamma väliaikaisesti omaan talliin). Kaupankäynti on merkittävin tapa, jolla virtuaaliharrastajat tekevät yhteistyötä. Voidaan jopa katsoa, että se on ainoa merkittävä tapa yhteistyöhön.
Mitä muuta virtuaalimaailmassa muka tehdään sellaista, jota voisi kutsua yhteistyöksi tai joka vaikuttaisi laajemmin virtuaalimaailmaan? No jalostus, mutta kuten yllä totesin, jos käytetään muita kuin omia hevosia jalostuksessa, se on jonkinlaista kaupankäyntiä sekin. Ja jalostus tuottaa materiaalia hevoskauppaa varten. Jalostus, jossa käytetään vain omia hevosia ja jonka tuotteita ei edes harkita myytäväksi eteenpäin millään tavoin ei ole yhteistyötä eikä oikeastaan edes kuuluisi virtuaalimaailmaan, koska sitä voisi tehdä ihan vain omalla kotikoneellaan. Kenenkään ei tarvitse nähdä vanhempia ja varsoja, jos ne kerran eivät ole kenellekään saatavilla. Juuri sen takia virtuaalitallit ovat netissä, ettei näin tarvitsisi toimia.
Kilpaileminen voidaan myös nähdä yhteistyönä, varsinkin jos järjestetään kisoja ja osallistutaan muiden järjestämiin kisoihin, kuten yleensä tilanne on. Tämä on kuitenkin hyvin kehno yhteistyön muoto. Kilpailija lähettää kisajärjestäjälle listan hevosten nimiä, kisajärjestäjä lisää ne osallistujalistaan ja arpoo osallistujalistan tulosjärjestykseen. Tuloslistasta kilpailija sitten etsii omien hevostensa tulokset, käytännössä yleensä kai sijoitukset ja lisää ne hevostensa sivuille. Minkäänlaista kanssakäymistä tämä ei varsinaisesti ole.
Lisäksi kisajärjestäjälle ei ole mitään väliä keitä kisoihin osallistuu, tärkeintä on että luokat täyttyvät. Sen paremmin kilpailijalle ole mitään väliä kuka kisan järjestää, toiveissa on yleensä vain sijoitus. Luullakseni moni myös järjestää kilpailuja eritoten siksi, että saa niihin varmasti omat hevosensa mukaan (en tiedä mikä nykyisin on tilanne, täyttyvätkö jaosten alaisten kilpailujen luokat kovin nopeasti), ja toisaalta kisoja voitaisiin järjestää, vaikkei niihin olisi tulossa yhtään ulkopuolista osallistujaa (ellei jaoksen säännöt sitä kiellä).
Näyttelyt ja laatuarvostelut ovat oikeastaan asia kuin "tavallinen" kilpaileminen, ei niitäkään varsinaisesti voi yhteistyönä pitää. Niissä tuomari vain antaa arvostelunsa osallistuneelle hevoselle sen sijaan että arpoisi tuloksen. Tuomari kyllä käy läpi hevosen sivut ja/tai kuvat tarkasti (tavallinen kisajärjestäjähän ei näitä edes näe), mutta ei ole yleensä missään kanssakäymisessä osallistujan kanssa ja toisaalta tuomarille on ihan sama kenen osallistujan hevosia hän tuomaroi. Enemmän kanssakäymistä ja varsinaista kommunikointia käydään kisajärjestäjän ja tuomarin välillä, olettaen että nämä ovat eri henkilöt.
Foorumikirjoittelu on kivaa ja se on ainakin kommunikointia toisten harrastajien kanssa, mutta toisaalta se on virtuaalihevosharrastuksen kannalta vain sivutuote, ei varsinaista harrastamista. Vaikka tietenkään virtuaalimaailmaa tuskin olisi edes syntynyt, jos harrastajilla ei olisi jotain paikkaa jutella keskenään ja foorumit auttavat monissa asioissa, kuten siinä hevoskaupassa. Monelle harrastajalle foorumeiden seuraaminen ja niille kirjoittaminen on tärkeä ja välttämätönkin osa virtuaalihevosharrastusta, mutta kuitenkaan se ei ole sitä varsinaista harrastamista itsessään.
Hoitaja- ja tuntitoiminta on hevoskaupan lisäksi ns. "kunnollista" yhteistyötä harrastajien välillä, mutta molemmat tuntuvat nykyään olevan melko harvinaisia. Toisaalta hoitaja- ja tuntitoiminta eivät leviä eteenpäin, ne ovat yhteistyötä ja kommunikointia kahden harrastajan välillä tai parhaassa tapauksessa hoitaja- tai tuntilaisryhmän jäsenten välillä, mutta niistä ei ole juuri hyötyä ryhmän ulkopuolisille.
Jäljelle jää siis hevoskauppa, missä varsinaisen harrastuksen tuotteita annetaan eteenpäin ja saadaan toisilta. Hevoskaupassa tulee mukana aina hevosen suku tai sen puute (jota ei pidä käsittää huonona asiana, suvuttomat hevoset ovat jalostuksellisesti tasan yhtä arvokkaita kuin suvullisetkin) ja suvusta minä taas olen sanonut, että se on tärkein ja ehkä jopa ainoa jalostusperuste virtuaalimaailmassa. Kun henkilö X myy suvullisen kasvattinsa henkilölle Y, kasvatin suvun mukana saattaa tulla henkilöiden Z, Å, Ä, ja Ö harrastuksen tuloksia eli heidän omistamiaan ja kasvattamiaan hevosia. Näin Y hyötyy paitsi X:n harrastuksesta, myös Z:n, Å:n, Ä:n, ja Ö:n harrastuksesta, vaikkei olisi näihin suorassa kontaktissa. Tämä siis kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että hevoskauppaa käydään aktiivisesti.
Ionicissa ja osin myös GA:ssa tehdään monien rotujen jalostusta paljolti yksin. Joskus se on oma valinta (eli lähinnä pelkkää laiskuutta ostamiseen ja myymiseen), mutta joidenkin rotujen kohdalla se on pakko, koska muita omistajia on hyvin vähän tai ei lainkaan. Väitänkin siis, että meillä on ehkä keskivertoharrastajaa enemmän kokemusta siitä, mitä tapahtuu kun hevoskauppaa ei käydä riittävän aktiivisesti. Ongelmiahan siitä seuraa: hevosmäärää on pakko kasvattaa suureksi, jos haluaa jatkaa jalostusta, tai sitten pitää luopua jalostuksesta. Koska me ajattelemme asioita aina jalostuksen kautta, se kun on meidän tapamme harrastaa, jalostuksesta luopuminen tarkoittaa sitä, että kaikki rodun eteen nähty vaiva on hukkaanheitettyä. Eikä sekään ole kovin palkitsevaa eikä pitkällä tähtäimellä fiksua kerätä hirvittävän suurta hevoslaumaa itselleen.
Hevoskauppa on siis erittäin merkittävää virtuaalimaailman kannalta yhteistyömuotona ja se on tärkeätä itse harrastuksen kannalta. Virtuaalimaailma on verkosto, jonka muodostavat hevosten suvut ja joka leviää hevoskaupan myötä. Vaikka verkoston pystyy luomaan yksin, ei se palvele ketään ja tekijälleenkin se tuottaa lähinnä vain ongelmia. Niinpä kaikki asiat, jotka jollain tavoin rajoittavat hevoskauppaa, ovat yksiselitteisesti pahasta. Kukaan harrastaja ei voi hyvällä omallatunnolla väittää, että hän harrastaa vain itselleen eikä häntä kiinnosta hevoskauppa tai yhteistyö. Jos näin todella olisi, hän ei olisi virtuaaliharrastaja, vaan pyörittäisi mielikuvitustalliaan omalla tietokoneellaan tai vihossa.
- S
perjantaina, joulukuuta 05, 2014
Joulukalenteri 5: kasvattajan vastuu
Viestiketjusta on aikaa, mutta muistaakseni keskustelu lähti rönsyilemään sinne kilpailemisen suuntaan. Jos kasvattaja on teettänyt varsan ns. keskeneräisistä hevosista, monen mielestä kasvattajan vastuulla on kilpailla varsan vanhemmilla sijoitukset täyteen, kirjoittaa luonteet ja sukuselvitykset, hankkia kuvat ja luonnollisesti laatuarvostelupalkinto. Näin siis ainakin jos kasvattaja lupaa nämä asiat hankkia. En kuitenkaan ole kuullut koskaan sellaisesta tilanteesta, että ostaja olisi palauttanut kasvatin sen varjolla, että vanhemmat eivät ole sitä, mitä ostohetkellä niistä luvattiin tehdä. Tietenkin tällaisia tapauksia on voinut olla, mutta niistä ei ole ehkä pidetty julkisesti meteliä.
Minulle kilpailemisen vastustajana edellämainituilla asioilla ei ole minkäänlaista merkitystä, joten mieleen nousi yksi itsestään selvä asia, joka kuitenkin tuntuu olevan monelle hankalaa pidemmän päälle: vanhempien sivujen pitäminen tallessa! Tämän luulisi kiinnostavan myös laatuarvosteluorientoituneita harrastajia, koska oletettavasti laatuarvosteluissa jää mahdollisia pisteitä saamatta, jos vanhempien sivut eivät toimi (en tiedä, heittelen tässä vain karkeita arvauksia, en ole aikoihin perehtynyt laatuarvostelujen pisteytysperiaatteisiin). Tietenkin kyseessä on perustavaa laatua oleva itsestäänselvyys, mutta luulisi kokemuksen osoittaneen ihan jokaiselle, että niin moni hevonen kuitenkin katoaa netistä, joskus täysin jälkiä jättämättä.
Kasvattajalta voisi kuitenkin edellyttää sitä, että hän tekisi jotain sivujen tallessapysymisen eteen. Ohjeita olenkin antanut jo blogitekstissäni Näin pidät hevoseen sivut tallessa. Tallentaminen Web Archiveen pitäisi olla ehdoton edellytys, VRL-rekisteröintikin ehkä. Ja kannattaa muistaa että ainakin jotkut kasvattajat vaativat sitä, että sivujen osoitteen vaihdoksesta ilmoitetaan hänelle erikseen ja että hevonen saa kuollessaan muistosivut. Vastavuoroisesti kasvattajien pitäisi tarjota jotakin vastaavaa. Kuka lähtee siis markkinoimaan kasvattejaan sillä, että vanhemmat ovat VRL:n rekisterissä ja sivutkin tallennettu Web Archiveen? Henkilökohtaisesti arvostaisin tätä noin sata kertaa enemmän kuin kisatuloksia.
Ja kun aloin puhua omista mieltymyksistäni, niin jatketaan sillä linjalla sitten. Minusta kasvattajan olisi suotavaa olla muuttamatta radikaalisti omistamiensa hevosten tietoja. Lähinnä tämä koskee tietysti väriä, mutta toki myös lajipainotuksen, luonteen ja säkäkorkeudenkin olisi suotavaa pysyä samoina tai ainakin samansuuntaisina, rodusta nyt puhumattakaan. Mutta nämäkin seikat menettävät merkityksensä, jos vanhempien sivut katoavat.
Joskus, harvoin onneksi, virtuaalimaailmassa on nähty tapauksia, joissa kasvattaja tekee jotain todella outoa, kuten pakko-ottaa aktiivisen kasvattinsa takaisin tai ilmoittaakin yhtäkkiä, että varsa xx ei olekaan vanhempiensa varsa. Tämän vuoden aikana koettiin yksi keissi, jossa vanha ja pitkään ilmeisen epäaktiivinen kasvattaja ei ollutkaan tyytyväinen siihen, miten hänen kasvattejaan käytettiin. En seurannut tätä itse kovin ahkerasti enkä tiedä tarkalleen, mistä riita johtui tai mikä oli lopputulos. Puhuttiin ainakin kasvatin pakko-otosta tai kasvattistatuksen poistosta (jolloin hevoselta olisi kadonnut suku, jos siihen olisi suostuttu) ja muista tämäntyyppisistä toimista. Muistanpahan vain ajatelleeni, että tällä kasvattajalla oli mielestäni kovin suuret vaatimukset ja mentiin kovasti niillä rajoilla, oliko kasvattajan toiminta reilua tai edes järkevää.
Virtuaalimaailman alkuhämäristä löytyy ainakin yksi tapaus, jossa tammasta ja oriista oli teetetty FWB-varsa, mutta isäoriin taustalla olikin RBSH:ta eikä varsa näinollen ollutkaan ihan oikea FWB. Ilmeisesti vasta myöhemmin tammanomistajalle valkeni, ettei RBSH ole sallittu FWB-jalostuksessa ja hän yksin tein päätti ilmoittaa tammansa sivulla että varsa se-ja-se ei sitten ole tämän tamman varsa. Varsa sen sijaan oli kaiketi niittänyt jo jonkin verran mainetta ja sitä käytettiin jalostuksessa. Tieto emän "vääryydestä" ei koskaan levinnyt ainakaan kaikkien varsojen omistajille (tai jos levisi, ymmärrettävästi monet ehkä päättivät olla välittämättä siitä) ja tamman nimi jäi elämään jälkeläisten ja niiden jälkeläisten suvuissa kasvattajan yrityksistä huolimatta. Tämän tarinan opetus olkoon se, että internet ei unohda ja että jos itse on tehnyt virheen, vaikkakin hyvässä uskossa, se kannattaa myöntää eikä yrittää lakaista piiloon maton alle kyseenalaisin keinoin.
Minun mielestäni nimenomaan kasvattajan vastuulla on huolehtia, ettei tällaisia tapauksia satu. Jos tulee mieleen alkaa poistella varsoja kasvattilistoilta tai muuten vain rähistä vääränlaisesta käytöstä, kannattaa ensimmäisenä marssia peilin eteen: teinkö itse taustatyöt huolella? Kommunikoinko ostotilanteessa tarpeeksi selkeästi miten haluan hevosta käytettävän ja miltä haluan sen elinkaaren näyttävän? Jos on ollut kiinnostunut vain siitä, miten monta sijoitusta kasvatti saa ja viedäänkö se laatuarvosteluihin, saa syyttää ihan vain itseään, jos kyseinen hevonen kaivetaankin naftaliinista uudelleen jalostuskäyttöön kymmenen vuoden kateissaolon jälkeen.
- S
torstaina, syyskuuta 18, 2014
Ai miten niin helppo?
Rimpuilin irti koukusta kolme päivää. "En osta. En tee tuolla mitään. Voin kasvattaa tuommoisen itsekin. Ihan kuin meillä ei olisi hevosia jo tarpeeksi. Ja tuo rotukin on niin plääh. No okei, ei ole plääh. Nyt nainen ryhtiä, ei jokaiseen tarjoukseen pidä sortua!"
Ei siitä mitään tullut, kolmen päivän kuluttua oli pakko antaa periksi. Vastasin myyjälle, että totta kai hevonen voi meille tulla ja varsinkin jos tuon ihanan kuvankin saa vielä mukaan. Kyllä se meillä tallessa pysyy ja varmasti saa varsojakin jossain vaiheessa.
Tarinan opetus on se, että jos haluat hevosestasi eroon, tule tarjoamaan sitä suoraan ja henkilökohtaisesti minulle, ainakin jos et havittele muuta kuin loppuelämän kotia ja jalostuskäyttöä parhaassa tapauksessa. Foorumien myynti-ilmoituksia en usein lue enkä varsinkaan viitsi vastata niihin, mutta sähköposti on ihan eri asia. Kun joku näkee sen vaivan, että kirjoittaa mailia minulle, en voi sivuuttaa sitä pelkällä olankohtautuksella.
Jos pelkäät, että rotu tai suku ei ehkä kiinnosta minua, hienolla kuvalla voi auttaa asiaa varsin paljon. Eikä se tarkoita sitä, että kuvan pitäisi olla sinun ottamasi/piirtämäsi tai että minun pitäisi saada se itselleni käyttöön. Jos olen nähnyt hevosella hienon kuvan, mielikuvani koko elukasta tulee aina olemaan kuvan kaltainen. Ja kun mielikuviin jää upea hevoskuva, olen varma ettei elämäni jatku ilman sitä hevosta.
Jos ei oikein kuvaakaan löydy, viimeinen keino on kirjoittaa hevoselle napakka, mutta hauska ja/tai persoonallinen luonnekuvaus. Unohda kokonaan se kisahevosen luonteen peruskaava ja keksi jotain aivan muuta. Nelijalkainen tappaja, elämäänsä pelästynyt ressukka tai makealle perso pieni sikailija, kaikki käy. Eikä luonnekuvaustakaan tarvitse luvata antaa mukaan, kunhan saan luvan kertoa saman asian itse eri sanoin.
Tietenkin asiaa auttaa aina se, jos hevosessa on jotain erikoista, vaikkapa lajipainotus tai väri, jälkimmäisen kanssa tosin kannattaa periytymisasioiden olla kunnossa. Jos haluat olla kiero, tulet tietenkin ensin kyselemään hevosen väristä ja suvusta: "Voiko olla tämän värinen ja miten noiden vanhempien värit pitäisi olla". Sitten kun olen tarpeeksi jauhanut väreistä ja ehkä tullut maininneeksi, että teoriassa ainakin voisi olla mahdollista tämä ja tuo erikoisempi väri, tiputa seuraavassa mailissa epäsuora vihjaus siitä, että hevonen saattaisi olla myynnissä, kiinnostaisiko ehkä.
Ehkä minun kannattaisi yrittää kasvattaa itselleni selkäranka, etten olisi näin helppo nakki.
- S




