Joulukalenteria varten mielessä pyöri eräs isompi kokonaisuus, mutta siitä ei sitten tullut mitään, koska se oli vähän liiankin iso kokonaisuus. Parempi siis pilkkoa pienemmiksi osiksi ja tässä ensimmäinen (en lupaa, että saan niitä muita koskaan valmiiksi, mutta yritystä on kyllä).
Aiheena on siis hevoskauppa. Väitän, että hevoskauppa on tärkein asia virtuaalimaailmassa, varsinkin jos laajentaa sen koskemaan myös vieraiden hevosten käyttöä jalostuksessa (sillä kaupankäyntiähän sekin on, jos "ostetaan" vieraan oriin sukusoluja käytettäväksi omalla tammalla tai vieras tamma väliaikaisesti omaan talliin). Kaupankäynti on merkittävin tapa, jolla virtuaaliharrastajat tekevät yhteistyötä. Voidaan jopa katsoa, että se on ainoa merkittävä tapa yhteistyöhön.
Mitä muuta virtuaalimaailmassa muka tehdään sellaista, jota voisi kutsua yhteistyöksi tai joka vaikuttaisi laajemmin virtuaalimaailmaan? No jalostus, mutta kuten yllä totesin, jos käytetään muita kuin omia hevosia jalostuksessa, se on jonkinlaista kaupankäyntiä sekin. Ja jalostus tuottaa materiaalia hevoskauppaa varten. Jalostus, jossa käytetään vain omia hevosia ja jonka tuotteita ei edes harkita myytäväksi eteenpäin millään tavoin ei ole yhteistyötä eikä oikeastaan edes kuuluisi virtuaalimaailmaan, koska sitä voisi tehdä ihan vain omalla kotikoneellaan. Kenenkään ei tarvitse nähdä vanhempia ja varsoja, jos ne kerran eivät ole kenellekään saatavilla. Juuri sen takia virtuaalitallit ovat netissä, ettei näin tarvitsisi toimia.
Kilpaileminen voidaan myös nähdä yhteistyönä, varsinkin jos järjestetään kisoja ja osallistutaan muiden järjestämiin kisoihin, kuten yleensä tilanne on. Tämä on kuitenkin hyvin kehno yhteistyön muoto. Kilpailija lähettää kisajärjestäjälle listan hevosten nimiä, kisajärjestäjä lisää ne osallistujalistaan ja arpoo osallistujalistan tulosjärjestykseen. Tuloslistasta kilpailija sitten etsii omien hevostensa tulokset, käytännössä yleensä kai sijoitukset ja lisää ne hevostensa sivuille. Minkäänlaista kanssakäymistä tämä ei varsinaisesti ole.
Lisäksi kisajärjestäjälle ei ole mitään väliä keitä kisoihin osallistuu, tärkeintä on että luokat täyttyvät. Sen paremmin kilpailijalle ole mitään väliä kuka kisan järjestää, toiveissa on yleensä vain sijoitus. Luullakseni moni myös järjestää kilpailuja eritoten siksi, että saa niihin varmasti omat hevosensa mukaan (en tiedä mikä nykyisin on tilanne, täyttyvätkö jaosten alaisten kilpailujen luokat kovin nopeasti), ja toisaalta kisoja voitaisiin järjestää, vaikkei niihin olisi tulossa yhtään ulkopuolista osallistujaa (ellei jaoksen säännöt sitä kiellä).
Näyttelyt ja laatuarvostelut ovat oikeastaan asia kuin "tavallinen" kilpaileminen, ei niitäkään varsinaisesti voi yhteistyönä pitää. Niissä tuomari vain antaa arvostelunsa osallistuneelle hevoselle sen sijaan että arpoisi tuloksen. Tuomari kyllä käy läpi hevosen sivut ja/tai kuvat tarkasti (tavallinen kisajärjestäjähän ei näitä edes näe), mutta ei ole yleensä missään kanssakäymisessä osallistujan kanssa ja toisaalta tuomarille on ihan sama kenen osallistujan hevosia hän tuomaroi. Enemmän kanssakäymistä ja varsinaista kommunikointia käydään kisajärjestäjän ja tuomarin välillä, olettaen että nämä ovat eri henkilöt.
Foorumikirjoittelu on kivaa ja se on ainakin kommunikointia toisten harrastajien kanssa, mutta toisaalta se on virtuaalihevosharrastuksen kannalta vain sivutuote, ei varsinaista harrastamista. Vaikka tietenkään virtuaalimaailmaa tuskin olisi edes syntynyt, jos harrastajilla ei olisi jotain paikkaa jutella keskenään ja foorumit auttavat monissa asioissa, kuten siinä hevoskaupassa. Monelle harrastajalle foorumeiden seuraaminen ja niille kirjoittaminen on tärkeä ja välttämätönkin osa virtuaalihevosharrastusta, mutta kuitenkaan se ei ole sitä varsinaista harrastamista itsessään.
Hoitaja- ja tuntitoiminta on hevoskaupan lisäksi ns. "kunnollista" yhteistyötä harrastajien välillä, mutta molemmat tuntuvat nykyään olevan melko harvinaisia. Toisaalta hoitaja- ja tuntitoiminta eivät leviä eteenpäin, ne ovat yhteistyötä ja kommunikointia kahden harrastajan välillä tai parhaassa tapauksessa hoitaja- tai tuntilaisryhmän jäsenten välillä, mutta niistä ei ole juuri hyötyä ryhmän ulkopuolisille.
Jäljelle jää siis hevoskauppa, missä varsinaisen harrastuksen tuotteita annetaan eteenpäin ja saadaan toisilta. Hevoskaupassa tulee mukana aina hevosen suku tai sen puute (jota ei pidä käsittää huonona asiana, suvuttomat hevoset ovat jalostuksellisesti tasan yhtä arvokkaita kuin suvullisetkin) ja suvusta minä taas olen sanonut, että se on tärkein ja ehkä jopa ainoa jalostusperuste virtuaalimaailmassa. Kun henkilö X myy suvullisen kasvattinsa henkilölle Y, kasvatin suvun mukana saattaa tulla henkilöiden Z, Å, Ä, ja Ö harrastuksen tuloksia eli heidän omistamiaan ja kasvattamiaan hevosia. Näin Y hyötyy paitsi X:n harrastuksesta, myös Z:n, Å:n, Ä:n, ja Ö:n harrastuksesta, vaikkei olisi näihin suorassa kontaktissa. Tämä siis kuitenkin pätee vain siinä tapauksessa, että hevoskauppaa käydään aktiivisesti.
Ionicissa ja osin myös GA:ssa tehdään monien rotujen jalostusta paljolti yksin. Joskus se on oma valinta (eli lähinnä pelkkää laiskuutta ostamiseen ja myymiseen), mutta joidenkin rotujen kohdalla se on pakko, koska muita omistajia on hyvin vähän tai ei lainkaan. Väitänkin siis, että meillä on ehkä keskivertoharrastajaa enemmän kokemusta siitä, mitä tapahtuu kun hevoskauppaa ei käydä riittävän aktiivisesti. Ongelmiahan siitä seuraa: hevosmäärää on pakko kasvattaa suureksi, jos haluaa jatkaa jalostusta, tai sitten pitää luopua jalostuksesta. Koska me ajattelemme asioita aina jalostuksen kautta, se kun on meidän tapamme harrastaa, jalostuksesta luopuminen tarkoittaa sitä, että kaikki rodun eteen nähty vaiva on hukkaanheitettyä. Eikä sekään ole kovin palkitsevaa eikä pitkällä tähtäimellä fiksua kerätä hirvittävän suurta hevoslaumaa itselleen.
Hevoskauppa on siis erittäin merkittävää virtuaalimaailman kannalta yhteistyömuotona ja se on tärkeätä itse harrastuksen kannalta. Virtuaalimaailma on verkosto, jonka muodostavat hevosten suvut ja joka leviää hevoskaupan myötä. Vaikka verkoston pystyy luomaan yksin, ei se palvele ketään ja tekijälleenkin se tuottaa lähinnä vain ongelmia. Niinpä kaikki asiat, jotka jollain tavoin rajoittavat hevoskauppaa, ovat yksiselitteisesti pahasta. Kukaan harrastaja ei voi hyvällä omallatunnolla väittää, että hän harrastaa vain itselleen eikä häntä kiinnosta hevoskauppa tai yhteistyö. Jos näin todella olisi, hän ei olisi virtuaaliharrastaja, vaan pyörittäisi mielikuvitustalliaan omalla tietokoneellaan tai vihossa.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti