Tammikuun teemaksi keksin Yhdysvallat: oriina esitellään morgan-ori Gemini Ion, tammana National Show Horse Too Snappy Ion ja tallina western-talli Firefoot Farm.
Gemini Ionin emä Arcadia Catania Candy oli yhdessä kuukauden oriin kanssa ensimmäinen blogissa esitelty kuukauden valinta syyskuussa 2012. Tuolloin tuli mainittua, että voikko tamma kantaa hopeaa ja pojasta sen nyt näkee: Gemini on hopeanmusta, ensimmäinen hopeavärinen morgan ikinä Ionicissa. Huomionarvoinen hevonen siis!
Muuta huomionarvoista on se, että vaikka onkin Ion-tunnukselle syntynyt, Geminin suku on kokonaan jotain muuta kuin ioniciläistä. Emä on siis Arcadian kasvatti ja isä Glamglare-hevonen Kerpalta. Mainittava on, että isänkin suvussa on tuota harvinaista hopeaa, mutta isä Glamglare Jeremy Rocket ei itse sitä väriä kanna, sehän näkyisi mustassa.
Syksyllä 2012 kirjoitin blogissa myös NSH:n jalostuksesta ja siitä, miten uuden arabiveriprosentti-säännön mukaan suurin osa meidän NSH:istä ei virallisesti NSH:ita ollutkaan, kun niissä oli liian vähän (alle 50%) arabia. Korjausliike on suoritettu, tällä hetkellä useimmilla elossa olevilla NSH:illamme arabiveriprosentti on kohdillaan. Snappy on yksi näistä uusimmista kasvateista, joiden toinen vanhempi on puhdas arabi ja toinen ei-kaikkien-taiteen-sääntöjen-mukainen NSH. Sen isä Too Explosive Ion astui neljä erisukuista arabitammaa ja näin kaikkien varsojen arabiveriprosentti nousee yli 50:n.
Ja tottakai Snappykin on erikoisvärinen... Pitihän se isänemänisältä, perlinolta Double O Seveniltä peritty voikkoväri saada jatkumaan vaikka kuvien kanssa onkin yhtä taistelua. Voin luvata kyllä sen, että meillä ei tule olemaan kovin runsaasti voikkovärisiä NSH:ita, sen verran nirkoisesti on kuvia tarjolla!
Firefoot Farm henkii nostalgiaa. Tästä tulee mieleen 2000-luvun alkupuoliskon tallit, ne vähän laadukkaammalla otteella toteutetut. Asiaa alleviivaa perinteinen hoitajatoiminta Freebokissa olevine hoitokirjoineen. Ja kun tallin roduiksi on valittu erityisesti quarter ja paint, ja seasta löytyy muitakin amerikkalaisia rotuja, niin eihän tästä voi olla tykkäämättä. Ja on tietenkin mainittava erikseen, että löytyy tallin hevosista ionicilaisiakin, Hot Chocolate Chipin isä on meidän kasvattama, sittemmin Pierrelle myyty B Crash Ion.
Ei Firefoot silti jää miksikään nostalgiapläjäykseksi. Useimmilta hevosilta löytyy laatuarvostelujen vaatimat sijoitukset jaosten kisoissa ja päiväkirja- ja valmennusmerkintöjäkin, joten ihan nykypäivän meiningillä siellä mennään vaikka puitteet ovat "vanhoilta hyviltä ajoilta".
Firefootin toistaiseksi ainoa miinuspuoli on tallin keskeneräisyys, joka näkyy viimeistelemättömyytenä erityisesti hevosten sivuilla, joista useilla on ilmeisesti kopiointimokia: teksti ei kerro lainkaan siitä hevosesta, jonka sivuilla teksti on. Muutenhan tallin hevosten luonnetekstit ovat oivallisia, lyhyitä, ytimekkäitä, mutta persoonallisia, kertovat kaiken sen, mikä on kertomisen arvoista. Sama pätee tallin muihinkin teksteihin. Nurinkurista kyllä, tekstit ovat mielestäni sen verran hyviä, että niitä lukisi mielellään enemmänkin...
Kaikenkaikkiaan Firefoot Farm sai minut haikailemaan hoitajastatuksen perään, mutta mahtaisiko oma mielikuvitus ja viitsiminen riittää sellaiseen.
- S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti