maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Tekijänoikeuslaki - mihin se antaa luvan?

Joillain (liian monilla, IMHO) virtuaalihevostelijoilla on väärä käsitys tekijänoikeuslaista ja siitä, mihin se oikeuttaa. En tarkoita tällä niitä, jotka eivät tunne lakia lainkaan tai niitä, jotka merkitsevät jonkin pilkun väärin. Kirjoitan nyt niille, joiden mielestä tekijänoikeuslain rikkominen oikeuttaa toidet käyttäytymään rumasti.

1. Tekijänoikeuslaki ei anna lupaa haukkua toisia.
Luittepa tekijänoikeuslakitekstiä oikein tai väärin päin, ette löydä siitä mitään mainintaa sellaisesta, että lakia rikkovaa voisi haukkua julkisesti. Jos joku rikkoo tekijänoikeuslakia vahingossa tahi tahallaan, ei kellään silti ole oikeutta käyttäytyä rumasti toista kohtaan. Huomauttaa saa ja pitääkin, mutta nätisti, hyvät ihmiset, nätisti! Yleensä rikkomukset eivät johdu suoranaisesta piittaamattomuudesta vaan joko tietämättömyydestä tai huolimattomuudesta.

2. Tekijänoikeuslain rikkomisesta tuomioita saa jakaa ainoastaan tuomioistuin.
"Jos rikot tekijänoikeuslakia, voit saada sakkoja!" vauhkoaa moni. No voi saada niin, mutta vain jos asiasta tehdään rikosilmoitus ja se menee oikeuden käsiteltäväksi. Kukaan muu, edes kaikkivaltias virtuaalihevostelija-teini ei voi uhkailla toisia sakkotuomioilla, saati vaatia minkäänlaista korvausta ilman oikeuden päätöksiä.

3. Tekijänoikeuslaki ei suojaa ihan kaikkea mahdollista.
Esimerkiksi se ei suojaa nettisivujen ulkoasua... Tekijänoikeuslakiin ja sen suojaamaan materiaaliin liittyy hyvin läheisesti termi "teoskynnys", joka määrittelee sen, onko jokin juttu niin omaperäinen, että se voidaan katsoa yksilölliseksi teokseksi. Jos se ei ole, tekijänoikeuslaki ei tällöin anna mitään suojaa. Valokuva on poikkeus, jos nyt oikein muistan, kaikkia valokuvia suojannee tekijänoikeus, mutta meidän amatöörien rääpistelemät nettisivujen ulkoasut eivät ole niin ihmeellisiä, että niitä voitaisiin pitää yksilöllisinä teoksina. Grafiikat tietysti ovat asia erikseen, mutta koodi ja ideat eivät ole kenenkään omaisuutta.

Yrittäkää käyttäytyä, ihmiset, vaikka tuntisittekin olevanne jaloja oikeuden puolustajia tuhmia rikollisia vastaan.

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

YLA-tuomarointia pitkästä aikaa

Virtuaalimaailman uudemmille tulokkaille ensin tiedoksi se, että olen toiminut YLA-tuomarina heti YLAn perustamisen jälkeen, vuosiluku oli 2001 ja/tai 2002, en muista nyt enää ihan tarkasti. Tuomaroin tuolloin puoliveriluokkia, jotkut poniluokat ja muistaakseni myös täysiveriluokat. Marinean lopettaessa syksyllä 2002 ja minun vetäytyessä lopullisesti (hahhah mitä sarkasmia!) lopetin YLA-tuomaroinnin siinä missä kaikki muutkin haalimani tehtävät. Tein paluun virtuaalimaailmaan nopeammin kuin pöly ehti laskeutua, mutta YLAan en ole käpäliäni sotkenut sen koommin. Jos joku joskus väittää, että olisin ollut joskus YLAn ylläpitäjä, niin se ei pidä paikkaansa, sillä vaikka YLA onkin osin minun ideoimani (mm. pisteytysjärjestelmä on pohjimmiltaan edelleen sama kuin se minkä alunperin kehitin), en ole koskaan sitä ylläpitänyt.

Joitain aikoja sitten sorruin ja YLAn ylläpitäjän hakiessa uusia tuomareita lopettaneiden tilalle kirjoittelin viestiä, että vieläkö vanha patu kelpaisi remmiin. Kelpasin, kunhan ensin olin kerrannut vanhat systeemit ja tutustunut uusiin ja suorittanut koetuomaroinnin. Niin pääsin sitten lämminveriluokkien ja D-ponien tuomariksi, varatuomarina olen B- ja C-poneissa. Ensimmäiset lämminveriluokat on nyt arvosteltu vuosien tauon jälkeen, pahoittelen että olen vähän myöhässä niiden kanssa, mutta tuomarointi on yllättävän aikaa vievää puuhaa ja siihen pitää keskittyä, sitä ei voi hoitaa tuosta noin vain toisella kädellä työasioiden lomassa.

Koska tuo lämminveriluokka pitää sisällään kaikki lämminverirodut lukuunottamatta täysiverisiä ja puoliveriratsuja, olen joutunut astumaan mukavuusalueeltani pois ja opettelemaan rakennetuomarointia sellaisille roduille, joihin en koskaan kuvitellut haluavani kajota, kuten friisiläiset ja lv-ravurit. Rakennetuomarointi ei ole kuitenkaan YLAn pääasia ja niinpä katson voivani tuomaroida näitäkin rotuja, vaikken mikään varsinainen asiantuntija olekaan. Perusasiat tiedän kuitenkin ja se on ihan riittävä, koska YLAssa hevosia ei aseteta rakenteen perusteella paremmuusjärjestykseen, jolloin tarvitsisi olla selvillä kaikista toivotuista ja ei-toivotuista pikkuseikoista ja painotuksista.
Vanha koira oppii todistettavasti uusia temppuja ja olinkin yllättynyt tammaluokkaa arvostellessani kun vastaan tuli lv-ravuri, josta huomasin heti että hei, tässäpä kivannäköinen lämppäri ja rakennekin on ihan moitteeton.
Ponipuolella on vielä tulossa vuonohevosia ja melko tuntemattomat buurinponi ja galiceno.

Muistin myös sen, miksi YLA-tuomarointi on varsin virkistävää, vaikka se onkin aika raskasta. Siinä joutuu keskittymään siihen yhteen hevoseen ihan eri tavalla kuin mitä muuten tekisin. Yleensähän katson virtuaalihevosen sivulta ensin rodun, jos kiinnostava, saatan katsoa enemmän, jos ei kiinnosta, menen pois. Sitten katson kuvat, jos tykkään, niin kiva; jos en niin sitten en. Jos luonne on liian pitkä teksti, en lue sitä. Jos kisoja on liikaa, tuomitsen hevosen surkeaksi luuskaksi. Jos suku on jollain tavoin huono, häivyn viimeistään tässä vaiheessa.
YLA-tuomarina en voikaan tehdä näin! Rodusta riippumatta hevonen on tuomaroitava. Luonne on luettava, kisakalenterin suhteen saan jättää omat henkilökohtaiset mielipiteeni narikkaan ja sama suvun kanssa. Tässä on aivan huomattava ero normaaliin käytökseeni nähden! Vaikka silti minä kiroan ja kiroan liian pitkiä luonnekuvauksia, jotka pahimmillaan on vielä kirjoitettu yhteen putkeen. Se ei kuitenkaan saa näkyä pisteissä.

Niin ja sitten himokisaajille tiedoksi: YLA-tuomarit eivät lähte selailemaan VRL:n kisa-arkistoja etsiäkseen teidän hevosten kaikkia kisatuloksia, kun te laiskat olette merkinneet hevosen sivuille vain sijoitukset. YLAssa pisteitä saa vain ja ainoastaan niistä kisoista, jotka on merkitty hevosen sivuille, muita kisoja ei meille ole olemassa. 60 kisaa riittää täysien kisapisteiden saamiseksi, 10 sijoitusta täysien sijoituspisteiden saamiseksi. Harmi ettei epärealistisen paljosta kisaamisesta saa jakaa miinuspisteitä...

Masentavaa sen sijaan on huomata, etteivät virtuaalihevoset ole parantuneet mitenkään tässä vuosien saatossa. Samanlaisia pisteitä jaoin silloin vuonna 2002, ihan samalla tavalla suurin osa sai jo tuolloin YLA3-palkinnon, jollain 60-80 pisteellä.
Yhtä kehnoja olivat luonnekuvaukset silloin kun nytkin. Jouduin pari kertaa ihan tosissani ihmettelemään, että eivätkö ihmiset tajua kirjoittamaansa tekstiä. Yhden ja saman hevosen luonnekuvauksessa voi lukea "rauhallinen ja kaikin puolin mukava" ja "tulee toimeen vain hyvin harvan kanssa" ja minä en ymmärrä miten nämä kaksi asiaa sopivat mitenkään riitelemättä samaan hevoseen... Voin paljastaa, että luonnekuvauksen realistisuuspisteitä ei paljon tällaisella heru.

Mietteitä nimeämiskäytännöistä

Niin Ionicissa kuin Gin Ahaltekissakin käytetään tiettyjä nimeämiskäytäntöjä, joski Ionicissa nämä ovat yleensä rotukohtaisia eikä kaikille roduille käytetä samoja sääntöjä. Ja tietysti säännöistä voidaan aina luistaa, jos siltä tuntuu.

Gin Ahaltekin yleissääntö on se, että varsan nimi (siis "oma" nimi, kaikki nimethän alkavat etuliitteellä Gin) alkaa oreilla samalla alkukirjaimella kuin isän nimi ja tammoilla samalla alkukirjaimella kuin emän nimi. Parhaimmillaan siis ori- ja tammalinjat nimetään kantahevosen alkukirjaimen mukaan sukupolvia eteenpäin, mutta koska tätä ei ole aina käytetty, on nimeämiskäytännöissä vähän tulkinnanvaraa.

Esimerkiksi ori Gin Grammatikin isä oli Gin Ares, mutta Grammatik sai nimensä orilinjan kantaoriin Grannuken mukaan. Tähän mennessä kaikki Grammatikin orivarsat ovat olleet myös G-alkuisia.
Tästä voidaan olla montaa mieltä, miten fiksua tällainen on, koska Ares ja sen isä Afim on nimetty Afimin isän Abracadabra K:n mukaan ja Dabra kuitenkin on tunnetuin Grannuken orivarsoista. Sen sijaan muut, yleisesti vähemmän merkityksellisten jälkeläisten kautta jatkuneet linjat ovat saaneet "oman" alkukirjaimensa, San Granden (i. Grannuke) linja jatkuu Gin Orientin kautta ja ne kaikki on nimetty O-nimillä. Samoin on tehty Gin Taimyrin (i. Grannuke) varsoille, niiden kaikkien nimet alkavat T:llä.

Sama nimeämiskäytäntö on sellainen "perussääntö" myös Ionicissa, mutta siellä on varsinkin hajarotujen kanssa paljon löysempää. Arabeilla ja kladrubeilla on yleisestä linjasta täysin poikkeavat nimeämismetodit, kummankaan rodun edustajat eivät saa edes kasvattajatunnuksia nimiinsä. Kladrubien nimeämiskäytäntö noudattelee reaalimaailman perinteistä kaavaa, arabien emälinjaan perustuva nimeämismetodi sen sijaan on ihan meidän omaa keksintöämme. Tosin sekin nojaa perusteiltaan beduiinien vanhaan kunnioitukseen nimenomaan emälinjoja kohtaan.
Arabeilla nimen alkuosa tulee siis emälinjan mukaan, "oma" nimi yleensä alkaa sekä oreilla että tammoilla samalla alkukirjaimella kuin isänkin oma nimi. Tästä kuitenkin poiketaan yleisesti ja toisaalta se alkukirjain ei välttämättä ole se yhdistävä tekijä nimien välillä. Esimerkiksi arabiori Mikeno Obi-Wanin tammavarsa Amab-sukuisesta emästä tulee olemaan Amab Padme. Kuka on Star Warsinsa katsonut, löytää yhteyden Obi-Wanin ja Padmen välillä helposti.

Terskinhevosilla ja knabstrupeilla pyritään käyttämään myös tuota samaa metodia kuin ahaltekienkin kohdalla, mutta siitä joustetaan useammin. Sekä terskien että ihan kaikkien muidenkin rotujen kohdalla tärkeintä on kuitenkin nimen sopivuus kyseiselle rodulle ja kunnioitus sen kotimaata kohtaan. Koskaan ei ole syntynyt ja tuskin ikinä tulee syntymäänkään tersk-varsaa, jolla olisi selkeästi englanninkielinen nimi. Sama koskee muitakin rotuja, olivat ne sitten itäeurooppalaisia, knabstrupeja, frederiksborgeja tai mitä tahansa. Ja luonnollisesti kalliovuortenponit ja tennesseenwalkerit sekä muut englanninkielisistä maista kotoisin olevat rodut saavat nimenomaan ne englanninkieliset nimet.

Paras kasvatin nimi on kuitenkin sellainen, joka on rodunmukainen ja yhdistää joitain seikkoja sekä isän että emän nimestä. Voitte vain arvata miten harvinaista tällaisten nimien syntyminen on! Yksi ehdokas tulee nyt heti mieleen, missourinfoxtrotter-tamma Dark Honey Ion, sen isä on Damned Darkness RDN ja emä Honey. Lokakuun alussa on syntymässä toinen, saddlebred-ori Too Strange Ion, isänä on Tijuana's Stranger Than Paradise ja emä on meidän Too Hot Girl Ion.

Sitten aina joskus syntyy tahattomasti tällaisia "nimiperheitä", joissa nimi annetaan jonkin teeman mukaan. Yksi tällainen on esimerkiksi arabiori Pariz GA, jonka seitsemästä varsasta viisi on nimetty kaupunkien tai muiden maantieteellisten nimien mukaan: Praha, Pamiers, Petrozkoj, Osaka ja Irian Jaya. Linja jatkuu, Prahalla on jo tammavarsa Aziza Pristina eikä tämä jää tähän.

Kalliovuortenponeille on muodostunut kolmekin tällaista nimiperhettä: nörttinimet, juomanimet ja tanssinimet. Nörttinimien kantahevonen on tamma Java Ion ja sen varsa Cobol Ion. Cobolilla on kaksi varsa, Dibol ja Assembly, Dibolillakin on jo Coding ja Delphi.
Juomanimet alkoivat tammasta nimeltä Caipirinha Ion. Siitä jäi kaksi tammaa, Caipirosca ja Mojito. Caipiroscalla on varsat nimeltä Cava ja Cosmopolitan, Mojitolla puolestaan Daiquiri.
Tanssinimien kantaisä on myös meidän ensimmäinen (tietääkseni? Gin saa varmistaa) kantaori Samba di Janeiro. Sillä oli jo useita tanssien mukaan nimettyjä varsoja: Bailatino, Quickstep, Jive, Paso Doble ja Dancing. Näiden jälkeläisistä löytyy "tavallisten" nimien lisäksi sellaisia kuin Cha-Cha-Cha, Waltz, Tango, Rumba, Polonaise, Private Dance, Polka, Dancefloor Queen, Stepping ja Riverdance.

Saddlebredien ja National Show Horsien pariin on myös kehittymässä tällaisia nimiperheitä. Yksi tällainen on saanut alkunsa suvuttomasta saddler-tammasta Too Hot To Touch. Sen varsat ovat kaikki jotain Too Hot... Too Hot Chili Ion, Too Hot Love Ion, Too Hot Zeal Ion ja Too Hot Girl Ion. Kaksi ensinmainittua on myyty, Zealilla ei ole vielä varsoja, mutta Girl varsoo sen jo edellä mainitun Too Strange Ionin jossain vaiheessa.
Toinen perhe perustuu saddler-tamma Krakatau GA:han, kaikki sen varsat tähän mennessä on nimetty tulivuorten mukaan: Tambora, Karisimbi ja Mingela, tulossa on nyt syksyllä vielä Mauna Loa.

Joidenkin mielestä tällaiset nimeämismetodit tuntuvat ehkä hirvittävän rajoittavilta, mutta voin kertoa että jos ne rajoittavatkin mielikuvitusta, ne antavat myös hyvin paljon vihjeitä ja osviittaa nimien suhteen. Kun on päkistänyt päästään reilun pari tuhatta nimeä kasvateille, alkavat hyvät ideat ja mielikuvitus olla loppuunkäytetyt ja jostain on hyvä saada vähän apua.

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Tietoturva-asiaa vaihteeksi

Kauppalehti uutisoi otsikolla F-Secure: Irc-gallerian käyttäjät "hölmöimpiä". Artikkelissa on mainittu myös hevossivut yhtenä potentiaalisena haittaohjelmien levittämiskanavana enkä yhtään ihmettelekään, hevossivut mielletään usein nuorten (lue: varomattomien ja sinisilmäisten) jutuksi, joten niiden kautta on tietysti hyvä levittää haittaohjelmia.

Miten sitten välttyä suurimmilta haitakkeilta?
1. Käytä Operaa tai ainakin pidä Firefoxisi päivitettynä aina viimeisimpään versioon. IE:tä ei voi suositella sen reikäisyyden takia ja Firefoxinkin vanhat versiot saattavat olla melko riskialttiita. Opera ja muut harvinaisemmat selaimet ovat paremmin turvassa hyökkäyksiltä.
2. Virussuojaus ja palomuurit kuntoon ja pidä nekin ajan tasalla.
3. Älä hyväksy mitään epämääräisiä asennuksia tai lisäosia, joita sivut tarjoavat.
4. Välttele flashia eli swf-tiedostoja, joita on nettisivulla. Kuvia nyt ei pysty juuri välttämään, vaikka niidenkin kautta voi haittaohjelmia levitä. Jos flashin pystyy blokkaamaan selaimen asetuksista niin hyvä, itse en nyt pikahaulla löytänyt sellaista mahdollisuutta. Tällöin jotkin sivut eivät ehkä toimi, mutta tuskin se maailmaa kaataa.
5. Luotettavista lähteistä saatuja kuvia voit käyttää huoletta omilla sivuillasikin. Jos haluat olla varmempi, ettei sinun sivustosi vahingossa levitä kuvien kauttan jotain haittaohjelmaa tietämättäsi, käytä kuvat kuvankäsittelyohjelman läpi. Pienetkin muokkaukset, kuten rajaus poistavat tiettävästi useimmissa tapauksissa piilotetun haittakoodin tai ainakin tekevät sen toimimattomaksi.

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Tietoisku puoliverisistä ja niiden kaltaisista roduista

Aloitetaan ensin siitä, että hevosrodut jaetaan perinteisesti kolmeen ryhmään: kylmäverisiin, poneihin ja lämminverisiin. Jotkut laskevat vielä täysiveriset omaksi ryhmäkseen, toiset puolestaan jakavat lämminveristen ryhmän puoli- ja täysiverisiin. Yleensä (varsinkin virtuaalimaailmassa) puoliveri-termillä tarkoitetaan tiettyjä ratsurotuja, joista oikeampi termi olisi ehkä lämminverinen ratsuhevonen. Tässä käytän nyt sanaa puoliverinen.

Varsinaiset puoliveriset
Puoliverisiin kuuluu siis useita (eurooppalaisia) "rotuja", kuten hannover, holstein, FWB, oldenburg jne. Kirjoitan tuon lainausmerkeissä siksi, että trakehneria lukuunottamatta nämä eivät varsinaisesti ole rotuja, niitä ei jalostetta puhtaana. Kaikkihan tietävät tai ainakin pitäisi tietää, että kahden hannoverin Ruotsissa syntynyt varsa on ruotsinpuoliverinen, mutta se voidaan kantakirjata ja hyväksyä vaikkapa hollanninpuoliverisen, FWB:n ja oldenburgin jalostukseen.
Näin siis reaalimaailmassa, jossa puoliverikanta on aika tavalla yleiseurooppalaista. Saksalaiset linjat, erityisesti hannover on perinteisesti hallinnut eurooppalaista ja osin myös muiden maanosien (lähinnä pohjois-Amerikka) puoliverijalostusta, nykyisin myös muut saksalaiset, belgialaiset ja hollantilaiset linjat alkavat olla varsin suosittuja ja paljon käytettyjä.
Kukin kantakirja tietysti painottaa omia juttujaan hevosten arvostelussa ja hyväksymisessä, mutta nykyisin tavoitteet kaikilla ovat aika yhtenevät. Ja tietenkään mahtavia kisatuloksia ei yksikään kantakirja varmasti katso nenänvarttaan pitkin.
Perinteisesti oldenburg ja hannover ovat olleet roduista raskaimpia, holstein ja hollantilaiset kevyitä, mutta tämä jako ei pidä nykyisin enää paikkaansa. Kaikista roduista löytyy nykyisin aika tavalla tyyppivaihtelua kevyen ja raskaan välillä, suurin osa hevosista sijoittuu kuitenkin sinne keskiraskaaseen sarjaan.

Virtuaalimaailmassa tunnetusti näitä rotuja kuitenkin jalostetaan puhtaina, ts. kahden holsteinin varsasta tulee holstein ja toisaalta sitten kahden eri puoliverisen risteytyksestä tulee FWB. Tämä on hyvä asia, se on selkeätä kaikille osapuolille. Puoliveristen kasvatuksesta tulisi aikamoinen sekasotku, jos joku jalostaisi hannovereja FWB-linjoista. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että samoja puoliverisiä kaikki ovat.

Trakehner on tässä asiassa poikkeus virtuaalimaailmassa. Trakehneria voidaan käyttää muiden puoliveristen jalostuksessa ja mielellään käytetäänkin. Trakehnerin jalostuksessa puolestaan ei käytetä reaalimaailmassa muita rotuja kuin trakehnereita, täysiverisiä, angloarabeja ja (harvoin) arabeja. Sen takia trakehner on teoriassa kevyehkö, jalo ja siro rotu ja yhtenäisempi kuin muut puoliverirodut, mutta käytännössä trakehneria voi olla vaikea erottaa muista puoliverisistä. Siitäkin rodusta löytyy varsinaisia tankkereita, tosin ehkä harvemmin kuin muista.

Listaan tähän nyt ne rodut, jotka kuuluvat tähän "varsinaiseen" puoliveristen ryhmään. Sulkuihin olen merkinnyt ne, joista en ole varma:
- FWB
- ruotsinpuoliverinen (SWB)
- tanskanpuoliverinen (DWB)
- hannover
- holstein
- oldenburg
- trakehner ja anglo-trakehner
- brandenburg
- westfalen
- hessen
- mecklenburg
- itäfriisiläinen
- reiniläinen
- zweibrücker
- saksin-anhaltinpuoliverinen
- thuringeninhevonen
- saksinhevonen
- baijerinhevonen
- badenwürttemberginhevonen
- belgianpuoliverinen
- hollanninpuoliverinen (KWPN)
- ranskanpuoliverinen (selle francais)
- englanninpuoliverinen
- unkarinpuoliverinen
- itävallanpuoliverinen
- sveitsinpuoliverinen
- slovakianpuoliverinen
- slovenianpuoliverinen
- (italianratsuhevonen)
- (altösterreichisches warmblut)
- (kinsky)

Näiden lisäksi Yhdysvalloissa, luultavasti Kanadassakin, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, etelä-Afrikassa ja muistaakseni myös Brasiliassa on omat puoliverikantakirjansa. Näiden maiden jalostuskanta on eurooppalaista sekin ja niin ollen nekin pitäisi lukea tähän listaan.

Ei-puoliveriset
Näiden lisäksi on olemassa useita rotuja, jotka ovat lähellä puoliverisiä, saattavat polveutua samoista kantahevosista tai ovat eriytyneet omiksi linjoikseen muista puoliverisistä tai ylipäänsä muuten vain muistuttavat puoliverisiä. Erona puoliverisiin kuitenkin näillä on se, että niitä ei jalosteta puoliverityyliin vaan puhdasjalostuksella. Tällaisia ovat ainakin seuraavat:
- kisber-felver
- gidran
- furioso
- wielkopolski
- malopolski
- ukrainanratsuhevonen
- venäjänratsuhevonen (orlov-rostoptshin)
- tonavanhevonen
- plevnanhevonen
- itäbulgarianhevonen
- monet italialaiset rodut: salerno, sanfratellano, sisilianangloarabi jne
- einsiedeln (jos tämä katsotaan omaksi rodukseen eikä sveitsinpuoliveriseksi, nimitykset ovat sekaisia)
- RBSH

Minun mielipiteeni ja lämmin suositukseni virtuaalimaailmassa on se, että pidetään nämä erillään puoliverisistä. Nämä eivät kuitenkaan ole euroopassa yleisesti hyväksyttyjä puoliverisiä, joten olisi parasta ettemme mekään sotkisi näitä ainakaan FWB:n jalostukseen.
Meillä Ionicissa teetetään toisinaan erilaisia risteytyksiä risteytyksiä näistä ja täysi- tai puoliverisistä ja nimitämme niitä puoliverisiksi. Tässä kohtaa ehkä se lämminverinen ratsuhevonen olisi parempi nimitys, koska sitä ne ovat kyllä eittämättä, mutta eivät välttämättä soveltuvia yllä lueteltujen puoliveristen jalostukseen.

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Meidän kuvakäytäntöjä

Kuvista on tässä blogissa kirjoitettu paljon eikä ihme, sillä meille kuten niin monelle muullekin kuvat ovat se virtuaalihevostelun suola ja suuruste. Aina joskus tulee yrittäjiä, jotka haluavat tehdä kuvattoman virtuaalitallin, mutta syystä tai toisesta nämä eivät ole olleet pitkäikäisiä talleja (no, ei niitä pitkäikäisiä talleja muutenkaan ole liian monta). Kaikki kunnia heille, ymmärrän hyvin heidän pointtinsa, koska joskus tuntuu siltä, että kuvat ovat liian tärkeitä virtuaalihevosmaailmassa ja jos jokin asia nousee liian tärkeäksi, se ei ole yleensä hyvä juttu, koska silloin sorrutaan helposti kaikenmoisiin typeryyksiin, kuten luvattomien kuvien käyttöön tai toisten haukkumiseen.

Mutta silti... Kuvaton hevonen on jollain tavoin vähän karu, vaillinainen. Yksi suurimmista huveistani onkin kierrellä virtuaalitalleilla ja katsella kuvia. Eikä mikään pilaa tätä huvia nopeammin "väärät" kuvat hevosilla. Liian monta kertaa olen iloisena katsellut jotain tallia, että hei, täällä on gidraneita ja furiosoja ja gelderlandeja ja vaikka mitä, nyt täytyy mennä äkkiä katsomaan mitä kivoja kuvia hevosille on löydetty. Kun sivuilta sitten löytyy niitä väsyneitä massapuoliverikuvia, on ilo pahasti pilalla.
Vaikka itsellämme ei aina olekaan joka rodusta tarjota maailman parasta rakennekuvaa oikean rodun edustajasta, ovat silti kaikki käyttämämme kuvat aina rodunmukaisia. Siksi jos sanon että terskillämme on shagyan kuva, niin se tarkoittaa sitä, että se shagyan kuvan hevonen on kuitenkin sen näköinen, että sen nyt uskoo terskinhevoseksi.

Siinä on siis kuvateesimme numero 1: rodunmukaiset kuvat.
Mainittu terskinhevonen on tässä kuvajutussa paras esimerkki. Internetistä lyötyy puhtaiden terskinhevosten kuvia vähän tai vielä vähän vähemmän. Silti olemme kasvattaneet ja omistaneet jo satoja terskinhevosia, joista ylivoimaisesti suurimmalla osalla on ollut uskottava kuva. Terskinhevonen on tietysti helppo siinä mielessä, että ensinnäkin rodun sisällä on aika paljon tyyppivaihtelua ja toisaalta se muistuttaa yleisesti aika tavalla arabia. Raskaiden arabien, arabityyppisten rotujen kuten shagyan, arabiristeytysten ja arabityyppisten puoliveristen kuvia löytyy kyllä ja valikoiden näistä moni kelpaa hyvin tai ainakin välttävästi terskinhevoselle. Siksi tersk ei ole ongelma, mutta esimerkiksi shagyoita emme oikein ole voineet kasvattaa, koska liki main kaikki shagyakuvamme menevät terskinhevosille!
Mutta on rotuja, joille ei korvaavia kuvia löydy helposti. Arabianhevonen lienee tässä suhteessa selkeä tapaus ainakin jossain määrin, vuonohevonen ilman muuta, monet poni- ja kylmäverirodut, ahaltek... Onhan noita. Onneksi näille kuitenkni löytyy kuvia paljon jo ihan itsestään, vähän tietysti riippuen, harvinaisemmat poni- ja kylmäverirodut voivat olla haastavia.

Teesi numero 2 on kuvien kierrätys.
Jos kuvista on tiukkaa jonkin rodun kohdalla, ei ole suinkaan tavatonta, että jonkin hevosen kuoltua käyttäisimme samaa kuvaa uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Parhaissa tapauksissa isän kuva päätyy pojanpojalle tai tyttärenpojalle ja siitä sukupolvissa eteenpäin. Aina näin ei tosin käy, mutta silti sama kuva voi kiertää useammankin hevosen. Erityisesti ahaltekien kuvien kanssa on usein näin, minulla on ollut virtuaalisia tekkejä 8 vuotta ja sieltä alkuaikojen kuva-arkistoista löytyy helmiä, joita haluan käyttää edelleen. Hyvä kuva pysyy hyvänä kuvana vuodesta toiseen.

Teesi numero 3: kuvia ei vaihdella hevosen elämän aikana.
Ihmettelen joskus kovasti joidenkin harrastajien intoa vaihdella hevosen kuvia useampaankin kertaan tämän elinkaaren aikana. Kukin tietysti tyylillään, mutta me emme tätä harrasta. Yleensä hevonen saa jossain vaiheessa varsana tai vähän vanhempana kuvan ja se pysyy sillä hamaan loppuun asti. Tietysti jos jostain syystä emme satukaan pitämään alkuperäisestä kuvasta pidemmällä tähtäimellä, saatamme sen vaihtaa, mutta harvoin näin käy. Emme yleensä mitenkään kiireellä länttää jotain hätävarakuvaa hevoselle ja vaihda sitä sitten ajan mittaan paremmaksi vaan hevonen saa olla meillä kuvaton kunnes sopiva kuva löytyy. Aina joskus käy kyllä niinkin ettei kuvaa löydy ja hevonen joutuu kuoppaan ilman kuvaa.

Teesi numero 4: vain yksi kuva per hevonen.
Emme suosi missään määrin minkäänlaisia kuvagallerioita hevosilla, jokaisella on se yksi kuva ja se saa luvan riittää. Vaikka tilanne olisikin se, että samasta hevosesta meillä olisi useampiakin kuvia, emme silti käytä yhdellä hevosella enempää kuin yhtä kuvaa. Ne saman hevosen muut kuvat voi näet kätevästi laittaa jollekin toiselle hevoselle! Meillä on kuitenkin niin paljon hevosia, että harvempi sitä edes huomaa, jos kahdella hevosella on saman hevosen kuvat (tai joskus, vahingon sattuessa ja muistin pettäessä jopa samat kuvat). Ja voihan saman hevosen kuvat laittaa esimerkiksi jollekin läheiselle sukulaiselle, ovatpahan sitten samannäköiset ja -oloiset.

Teesi numero 5: värit kohdilleen.
Jos kuvan pitää olla rodunmukainen, seuraavaksi tärkein seikka koskee kyllä väriä. Tai ei näitä kahta voi tärkeysjärjestykseen laittaa, yksinkertaisesti kieltäydymme tälläämästä hevoselle vääränväristä kuvaa. Joskus harvoin kyllä vähän joustamme tästä, mutta nämä tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Värifriikkejä ne aina jäävät kuitenkin kaivelemaan.
Tähän liittyy saumattomasti myös se, että yritämme tunnistaa värit aina oikein, mutta toisaalta joskus esimerkiksi harvinaisen mustanvoikon ollessa kyseessä saatamme laittaa sen väriselle hevoselle mustan hevosen kuvan ja väittää sitä mustanvoikoksi. Nämä kaksi väriä kun eivät yleensä ja varsinkaan valokuvissa erotu toisistaan juuri mitenkään. Toisaalta taas joidenkin kirjavien eri tyyppien kanssa voi olla aika tavalla tulkinnanvaraa.
Toinen tähän liittyvä asia on tietysti värigenetiikka, mutta siitä on puhuttu aikaisemmin jo paljon.

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Uusi CAS-vuosi alussa

Tänään saatiin siis kääntää laukkapuolella uusi lehti, kun CAS-vuosi vaihtui. Nyt eletään siis CAS-vuotta XIII, toivottavasti 13 ei ole tällä kertaa epäonnen luku. Vanha vuosi on jätetty nyt taakse, peruin ilmoittautumiset kaikkiin viime vuoden laukkoihin, joista ei ole tullut tuloksia tähän mennessä. Eipä niitä kyllä ollut kuin yhdet laukat.

Täysiveristen puolella ei nyt juuri alkuvuodesta ole uusia tulokkaita tulosa radoille, mutta kaksivuotiaasta kolmivuotiaaksi vanhenneet hevoset alkavat kilpailla täysipainoisesti. Useimpia on kilpailutettu varsin niukasti kaksivuotiskaudella. Siellä onkin paljon pitkien matkojen juoksijoita ja vallan sopivasti meillä juostaankin vuoden ensimmäiset laukat huomenna, kyse on Star Stayer-laukoista, joten matkat ovat pääsääntöisesti pitkiä. Kaikki osallistujat muuten sitten huomatkaa ikärajoitukset, tällä kertaa ei mukaan oteta lainkaan 2-vuotiaita täysiverisiä tai 3-vuotiaita nelosryhmäläisiä!

Kolmosryhmäläisistä aloittaa kolmivuotiaat tuontihevoset Coronation GA (x-o) ja Hickory Creek GA (ish-t). Sen sijaan G1-tason vanhemmista juoksijoista angloarabit Naive GA, Nyara GA ja Yearound GA siirtyvät pois radoilta ja olisivat myös kaupan siitos- tai harrastekäyttöön.

Vitosryhmästä aloittaa yksi tuontihevonen, qh-ori Easy Winner GA -toivottavasti nimi on enne!- ja omat kasvatit paint-ori Metallic Shine Ion ja paint-tamma Secret Alina Ion.

Risuilla uusia aloittajia on nyt nelivuotiaaksi vanhentunut x-ruuna Montecaldo GA ja sileiltä risuille siirtynyt x-tamma Endorphine GA. Endorphine pärjäsi sileillä kivasti maidenissa ja allowancessa, mutta G3-tasolla ei ole voittoa tullut säällisessä ajassa. Jos kolmosille olisi tarjolla ungraded-lähtöjä, tämä tamma siirtyisi kilpailemaan niissä, mutta kun ei niin ei ja se täytyy nyt siirtää risuille.

lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Virtuaalihevostelijan kirjahylly

Jos virtuaalihevostelija tarvitsee harrastuksensa tueksi kirjoja, sopiviin ostoksiin voisi kuulua html- ja muiden internetohjelmointiin käytettyjen kielten kirjat, valokuvauksen ja kuvankäsittelyn oppaat ja tietysti hevoskirjat. Tässä on muutama vinkki noihin hevoskirjoihin, kas kun sattuneesta syystä allekirjoittaneella on jonkinlaista näkemystä niistä. En tietenkään ole lukenut tai selaillut edes kaikkia markkinoilla olevia kirjoja, joten jostain voi aina putkahtaa esille jokin toinen, vielä esiteltyjäkin parempi teos.
Useimpia esiteltyjä teoksia pystyy ostamaan ainakin suomalaisesta nettikirjakauppa Bookplussasta.

Rakenne
Rakennekirjallisuutta tarvinnevat eniten ehkä rakennetuomarit ja yleisesti rakenteesta kiinnostuneet virtuaalihevostelijat. Suositeltavin teos toistaiseksi on Horse Conformation - structure, soundness and performance (Hedge, Wagoner). Kirja selittää havainnollisin piirroksin ja kuvin hevosen rakennepiirteitä, se käy läpi sisäelimet, luuston ja lihaksiston, ei vain sitä miltä rakenne näyttää päällepäin. Kirjassa esitellään myös muutamien yleisimpien rotujen rakennetta. Kaiken kaikkiaan kattava teos, josta on suurta hyötyä rakennetuomarille. Harmi vain että on englanninkielinen, tämän lukeminen vaatii aika tavalla sanaston ja kielen hallintaa.

Sanasto
Englanninkielisiin nettisivuihin moni törmää kuvien haussa, mutta myös etsiessään tietoa hevosista, roduista, hevosurheilusta ja sen sellaisesta. Hevosalan englanti on aivan yhtä erikoistunutta termistöltään kuin minkä tahansa muunkin alan termistö. Horsewords - The Equine Dictionary (Bellknap) on erittäin kattava sanakirja erilaisista hevostermeistä, sen kanssa selviää laukkaurheilusanastosta, metsästystermeistä, varusteista ja monesta muusta ongelmallisesta sanasta tai fraasista. Kuten nimestä voi päätellä, se ei siis ole mikään englanti-suomi-sanasto vaan kokonaan englanninkielinen kirja, jossa englantilaiset termit selitetään "auki".

Hevosten värit ja merkit
Ei kannata vaipua vielä epätoivoon, jos ei englanninkieli ole hallussa niin että pystyisi edellä mainittuja opuksia lukemaan. Hevosen väreistä on olemassa loistava, suomenkielinen teos Hevosen värit (Viitanen), joka esittelee sanoin ja kuvin kaikki toistaiseksi tunnetut värit. Se selvittää myös genetiikkaa varsin hyvin. Jos siis värit kiinnostavat vähääkään, tämä on ehdoton hankinta kirjahyllyyn.

Hevosrodut
Hevosroduista ei ole tullut vastaan (ainakaan vielä) yhtään sellaista ylitse muiden olevaa teosta, joten tähän kohtaan en voi suositella mitään erityisesti. Roduista kertovia yleisteoksia on olemassa todella paljon, mutta kaikki eivät suinkaan ole hintansa arvoisia. Useita suosittelemisen arvoisia löytyy kyllä moneen tarpeeseen.

Pintapuolinen, melko hyvin eri rotuja kattava ja niistä jonkinlaisen perusnäkemyksen antava teos voisi olla Koko maailman hevoset (Edwards). Toinen, rotulistaukseltaan laajempi, mutta eniten historiatietoon painottuva kirja on vanha Maailman hevoset - rodut ja kasvatus (Kidd). Englanninkielisistä yleisteoksista voisi mainita The Encyclopedia of Horses & Ponies (Pickeral) ja Giant Book of the Horse.

Todellisen hardcore-rotufriikin aarre on International Encyclopedia of Horse Breeds (Hendricks). Tämä kirja ei pröystäile kuvilla, niitä ei kirjasta paljoa löydy ja suurin osa on mustavalkoisia. Mutta tekstiä riittää, rotuvalikoima on niin laaja että Hevosmaailma.net kalpenee sen rinnalla. Kaikki mahdollinen on esitelty.

Brittein saarten rotujen ystäville mainio teos on British Horse and Pony Breeds - and their future (Richardson), joka esittelee brittiläiset hevos- ja ponirodut sekä niiden nykytilanteen, moni rotuhan on harvinaistumassa ja muuttumassa alkuperäisestä ihan joksikin muuksi.

Amerikkalaisista roduista ja muistakin kiinnostunut hankkii käsiinsä kirjan Storey's Illustrated Guide to 96 Horse Breeds of North America (Dutson). Tämä teos esittelee pohjoisamerikkalaiset hevosrodut ja myös ne rodut, joita pohjois-Amerikasta löytyy, kuten knabstrup, lipizza, friisiläinen, arabi ja niin edelleen. Nimensä mukaisesti tämä esittelee 96 rotua, joukossa meidän kannaltamme yleisiä rotuja ja toisaalta taas harvinaisuuksia. Kuvitus on komeata.

Rotukohtaisia teoksia löytyy vähän joka lähtöön. Suomenhevosesta ehkä yksi parhaista tällä hetkellä markkinoilla olevista teoksista lienee Saastamoisen toimittama Suomenhevonen. Myös suomenkielisiä islanninhevoskirjoja on saatavilla. Englanniksi rotujen ja kirjojen valikoima tietysti laajenee suorastaan eksponentiaalisesti.

Tietenkään internettiä ei saa eikä voi väheksyä tiedot tarjoajana näissä kaikissa aihepiireissä, mutta joskus vain on mukava kierähtää sänkyyn hyvä hevoskirja kainalossa.