Tekoälyn eettiset ongelmat

Tekstin kirjoittamisessa on käytetty apuna ChatGPT:tä, niin kornilta kuin se kuulostaakin.

Tekoäly nousi puheenaiheeksi Keskustassa taannoin ja puolesta-vastaan -keskustelu oli välillä kärjekästäkin. Se ei varsinaisesti yllättänyt ainakaan minua. 

Kirjoitin jo pari vuotta sitten tänne blogiin otsikolla Virtuaalihevoset ja tekoäly. Totesin tuossa tekstissä, että tekoäly varmasti tulee jossain muodossa uimaan virtuaalimaailmaan. Emme me elä missään umpiossa. Samoin esitin omasta puolestani vienon toiveen, ettei siitä kuitenkaan tulisi mitään suurta kahtiajakajaa, että olisi me hyvät ja fiksut ja nuo toiset tyhmät. Se olisi vahingollista virtuaalimaailmalle. En tiedä miten asiassa lopulta käy, kirjoittamishetkellä keskustelu osoittaa laantuneen.

En nyt puutu tässä tuohon keskusteluun tai tekoälyyn erityisesti virtuaalimaailmassa, vaan tekoälyn eettisiin ongelmiin yleisesti. Keskustelu nimittäin lähti kahden tekoälyyn liittyvän ongelman nimeämisestä (tekijänoikeudet ja sähkönkulutus), mutta eiväthän ongelmat niihin rajoitu. ChatGPT itse osasi listata peräti 8 eettista ongelmaa, joita tekoälyn käyttöön voi liittyä (oh the irony...):

• Vääristymät ja syrjintä
• Tietosuoja ja yksityisyys
• Väärän tiedon levittäminen ja manipulointi
• Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden puute
• Tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin
• Tekoälyn käyttö asejärjestelmissä
• Ylivoimaisen tekoälyn, ts. superälyn riskit
• Eettisten sääntöjen ja lainsäädännön puute

Näiden lisäksi tunnistan itse vielä yhden eettisen ongelman: halpatyövoiman käyttö ja epäasialliset työolot tekoälyn kouluttamisessa ja koulutusmateriaalin seulonnassa. Tämäkään lista tuskin on kattava, vaan todennäköisesti asiaan liittyy muitakin ongelmia, joita en osaa ajatella itse tai jotka eivät ole vielä käyneet ilmi.

Käyn tässä läpi lyhyesti ja hyvin pintapuolisesti noita ongelmia tarkemmin. En ole mikään asiantuntija enkä varsinkaan tarjoa ratkaisuehdotuksia, koska ei minulla niitä ole. Saatan myös olla väärässä joissain asioissa. Vaikka käytinkin tuon listan kokoamiseen tekoälyä, minä en ole tekoäly. Ja voi se tekoälykin olla väärässä.

Tekijänoikeudet

ChatGPT:kin sen myönsi: tekoälyn kehityksessä ja käytössä voi syntyä tekijänoikeusrikkomuksia, ja nykyisiä tekoälymalleja, kuvageneraattoreita ja koodia tuottavia järjestelmiä on saatettu hyvinkin kouluttaa materiaalilla, joka on tekijänoikeuden suojaamaa. Jotkin tekoälymallit on toki koulutettu pelkästään avoimilla tai lisensoiduilla aineistoilla, mutta minään yleisenä käytäntönä tätä tuskin voidaan pitää.

Oikeudellisesti ei ole lainkaan selvää, onko tekijänoikeuden suojaaman materiaalin käyttö tekoälyn kouluttamisessa sallittua vai ei. Voidaan vedota USA:n ns. Fair Use -periaatteeseen, joka sallii tekijänoikeuden alaisten materiaalien rajoitetun käytön esimerkiksi tutkimuksessa ja analysoinnissa. Se, että meneekö tekoälyn kouluttaminen Fair Usen käyttötapauksiin, on kysymysmerkki. EU:ssa on oma teksti- ja datanlouhintadirektiivinsä, joka sallii tiettyjen materiaalien louhinnan tekoälyjen kouluttamiseen, mutta oikeudenhaltijat voivat erikseen kieltää sen.

Tekijänoikeuksiin liittyvät oikeudenkäynnit esimerkiksi OpenAI:ta vastaan ovat kesken, joten oikeudellista tulkintaa asioista ei vielä ole.

Ympäristövaikutukset

Tekoäly vaatii laskentatehoa, mutta en usko, että se ainakaan vielä on suurin sähkönkuluttaja ja sitä kautta hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja ICT-alalla. Tulevaisuudessa siitä voi kyllä tulla se isoin sähkönkuluttaja. Tämä on yksi hyvä syy suosia päästöttömiä sähköntuotantotapoja.

ICT-ala vastaa 1,8-2,8 % maailman hiilidioksidipäästöistä /1/. Minulla ei ole lähdettä tähän väitteeseen, mutta olen jostain saanut sellaisen käsityksen, että suurimmat sähkösyöpöt olisivat video- ja audiostreamaus, kryptovaluuttojen louhinta ja ehkä myös internet-mainonta. Sähkönkulutuksen lisäksi suuret konesalit ja supertietokoneet vaativat vettä jäähdytykseen. /11/

Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kaikki laskentatehoa vaativa asia, joka ei tapahdu omalla tietokoneella tai älypuhelimella, tapahtuu jossain muualla ja vie sähköä jossain muualla. Maailmassa on viitisen miljardia internetin käyttäjää, joten internetin sähkönkulutus on ihan merkittävä seikka. Jos oma sähkönkulutus huolettaa, kannattaa vilkaista Climate Impact Partnersin vähän jo vanhempi artikkeli The carbon footprint of the internet. Sieltä löytyy sähkönkulutuksen vähentämiseen käytännön vinkkejä, jotka ainakin maatiaisjärjellä kuulostavat ihan päteviltä.

Tietenkin tekoälyt kehittyvät myös tehokkaammiksi. Vastikään julkaistu DeepSeek on niin iso juttu nimenomaan siksi, että se on merkittävästi tehokkaampi kuin muut tekoälyt. Se vaatii vähemmän laskentatehoa /7/ ja pienempi laskentateho tarkoittaa pienempää sähkönkulutusta, mahdollisesti myös pienempää jäähdytystarvetta. Nimenomaan tehokkuutensa takia se on heilutellut siruvalmistaja NVidian osaketta, koska DeepSeek on toteutettu käyttäen halvempia siruja kuin NVidian parhaat. Mutta ennen kuin lähdet liputtamaan DeepSeekin puolesta, kannattaa lukaista vähän pidemmälle...

Vääristymät ja syrjintä

Tekoälyllä ei ole moraalia, sillä on vain se koulutusdatansa. Ja koska koulutusdata on peräisin ihmisten luomasta materiaalista, se sisältää erittäin todennäköisesti myös kaikki ihmisten ennakkoluulot ja syrjivät asenteet. Tämä voi johtaa eriarvoisuuden kasvuun ja suoranaiseen syrjintään. Koska toiminta ei ole läpinäkyvää, vääristymiä ja syrjintää tuskin voidaan osoittaa mitenkään. 

Tässä pelissä naiset ovat altavastaajina (eivät toki ainoita), koska karrikoidusti voidaan sanoa, että tekoälyä kehittävät miehet miehille. Teknologia nyt yleisestikin on kovin miesvaltainen ala ja se on näkynyt jo tähän mennessä useissa tapauksissa ihan ilman tekoälyäkin /8/ /9/ /10/. Tekoälyllä ei ole moraalia, muttei se ymmärrä tasa-arvostakaan mitään.

Tietosuoja ja yksityisyys

Luettelen tässä kolme otsikkoon liittyvää asiaa: koulutusmateriaalin mahdolliset yksityisyysloukkaukset, tekoälyn käyttö ihmisten valvonnassa ja tekoälylle syötetyn materiaalin tietosuoja. Lista tuskin on täydellisen kattava.

Kukaanhan ei voi taata, etteikö tekoälyn kouluttamiseen käytetty materiaali voisi sisältää henkilötietoja, kuten nimiä, osoitteita ja sähköpostiosoitteita. Näitä on todennäköisesti kerätty ilman käyttäjien suostumusta ja niiden poistaminen tekoälyjärjestelmistä voi olla hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Miten tekoäly käyttää näitä tietoja, sitä ei tiedä kukaan.

Yritykset ja valtiot voivat käyttää ja käyttävätkin tekoälyä ihmisten seuraamiseen. On kasvojentunnistusta, työntekijöiden valvontaa, sensuuria ja muuta semmoista. Tähän ei suinkaan aina ole kysytty valvotuilta lupaa ja Kiinahan käyttää jo laajamittaista tekoälyvalvontaa kansalaisiinsa. Valvontaa on tietenkin tehty jo ennen tekoälyä, mutta se todennäköisesti tekee siitä paljon tehokkaampaa.

Tietosuoja kannattaa ottaa huomioon myös silloin, kun itse syöttää jotain tietoa tekoälylle. Siitä ei nimittäin ole minkäänlaisia takeita, mihin sisältö päätyy. Itse olen erityisen varovainen kaikenlaisten yrityksen sisäisten tietojen kanssa. Niitä ei ikinä lykätä minkään tekoälyn paranneltaviksi (ellei kyseessä ole yrityksen oma tekoäly, jonka ei ainakaan pitäisi vuotaa sinne syötettyjä tietoja yhtään mihinkään).

Väärän tiedon levittäminen, manipulointi ja propaganda

Tekoälyllä voidaan luoda helposti uskottavan näköistä sisältöä, joka ei kuitenkaan ole totta: valeuutisia, deepfake-videoita ja niin edelleen. Kun siihen lisätään sosiaalisen median algoritmit, on soppa valmis. Vaalivaikuttamistahan somessa on nähty jo /2/, tekoälyn lisääminen sekaan tekee siitä todennäköisesti entistä tehokkaampaa.

Ja nythän uutuutena on tuo kiinalainen DeepSeek, joka sensuroi itse itseään, kun kysytään Kiinan hallinnon epäkohdista /3/. Ei se toki suoraan valehtelemaan alkanut tuossa lähdeartikkelin videolla, mutta eipä sekään olisi yllättänyt sinänsä. Tekoälyhän tietää vain sen, mitä sille on kerrottu eikä se harrasta lähdekritiikkiä. 

Läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden puute

Tekoälystä voi tulla ns. musta laatikko: se tekee päätöksiä, joiden perusteita ihmiset eivät täysin ymmärrä. Päätösten oikeudenmukaisuutta ja perusteluja ei välttämättä pystytä selvittämäänkään. Tämä on vakava asia, varsinkin yhdistyessään tuohon vääristymät ja syrjintä -kohtaan. Ja koska "vastuu" on tekoälyn, kukaan muu ei sitä vastuuta halua todennäköisesti ottaa.

Sinänsähän tässä ei ole mitään erityisen uutta, koska sama ongelma koskee jo sosiaalisen median algoritmeja. Yritykset eivät ole halukkaita avaamaan algoritmiensa toimintaa juuri millään tavoin, mutta ne vaikuttavat vahvasti siihen, mitä näemme selatessamme somea.

Tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin

Voidaan tietysti keskustella, onko tämä varsinaisesti eettinen ongelma, mutta se nyt on tässä listassa joka tapauksessa. Asiasta on puhuttu jo kauan ja yleensä juuri pelottelu edellä: tekoäly vie työpaikkasi. Todennäköisesti työpaikkasi vie ihminen, joka osaa käyttää tekoälyä. Joka tapauksessa osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä voivat olla hyvin erilaiset kuin nyt ja se on tietysti aina ongelma yksilölle, mutta myös yhteiskunnalle.

Tekoälyn käyttö asejärjestelmissä

Tämä toki on mahdollisimman kaukana virtuaalimaailmasta, mutta riski joka tapauksessa. Tällä hetkellä autonomisissa asejärjestelmissä ihmisillä on edelleen päätösvalta voimankäytöstä (human in the loop -periaate), mutta sitä ei tiedä kukaan, että tuleeko näin olemaan jatkossakin. 

Kuka on vastuussa, jos tekoälyn ohjaama drooni hyökkääkin itsenäisesti jostain odottamattomasta syystä tai jonkin virheen takia? Tai jos tekoäly erehtyy kohteesta ja drooni pudottaa pomminsa oman puolen joukkojen päälle? Tai GPS-häirinnän takia drooni ei olekaan vastapuolen linjojen päällä, kuten se kuvittelee olevansa, vaan sairaalan kohdalla ja tekoäly päättää pudottaa pomminsa sinne? Jos ihmiset eivät saa kolmatta maailmansotaa aikaiseksi, tekoäly voi sen tehdäkin. Kyllä, olen välillä pessimisti.

Ylivoimainen tekoäly

Tämä saattaa kuulostaa scifi-hommilta enkä pysty ennustamaan, tuleeko siitä kenties totta joskus. Mutta mitä jos tekoälystä kehittyy tai kehitetään ihmistä huomattavasti älykkäämpi ns. superäly, ja mitä jos sen tavoitteet ovat ristiriidassa ihmiskunnan etujen kanssa? Tuleeko orjasta isäntä ja isännästä orja? Voisiko tekoäly likvidoida koko ihmiskunnan, koska eiväthän ihmiset yleisesti ottaen ole kovin viisaita? Ehkä tekoäly katsoo, etteivät nuo tohelot saa aikaiseksi kuin ongelmia (sodat, ympäristön saastuminen, ilmastonmuutos jne) eikä se välttämättä olisi edes väärässä. Ikävä tietysti meille.

Eettisten sääntöjen ja lainsäädännön puute

Tekoälyn kehitys on ollut nopeaa ja lainsäädäntö ei pysy perässä. Tätähän sivuttiin jo tuolla tekijänoikeus-kysymyksen kohdalla. Kansainvälinen sääntely on vaikeata, koska todennäköisesti aina on jokin maa, joka sallii jotain, jonka toiset kieltävät. Esimerkiksi EU ja USA saattavat päättää, että  autonomisissa asejärjestelmissä on sovellettava aina human in the loop -periaatetta (hatusta heitetty esimerkki), jolloin joku ihminen on loppukädessä vastuussa voimankäytöstä. Kiina, Venäjä tai Pohjois-Korea saattaa hyvinkin todeta, että ei koske meitä, me teemme täysin tekoälyyn perustuvia asejärjestelmiä.

Tekoälyä kehittävät yritykset ja niiden tarkoitus on tuottaa rahaa, ei tehdä hyväntekeväisyyttä, joten ne taatusti yrittävät estää tai ainakin jarruttaa kaikenlaista sellaista sääntelyn kehitystä, joka mahdollisesti pienentää tuottoja ja kehitysmahdollisuuksia. Koska näillä yrityksillä on rahaa ja valtaa, ne todennäköisesti pystyvät vaikuttamaankin lainsäädäntöön. Enkä usko, että yrityksillä on minkäänlaisia moraalisia ongelmia siirtää kehitystyötään tai myydä järjestelmiä maihin, joissa sääntely on vähäisempää tai olematonta, jos sieltä vain löytyy osaavaa työvoimaa. 

Halpatyövoiman käyttö ja epäasialliset työolot

ChatGPT:n aiempien versioiden ongelmana oli se, että se saattoi yllättäen tuottaa rasistista, väkivaltaista, seksististä tai muuta haitallista materiaalia. Tietenkin, sehän oli koulutettu internetistä poimitulla materiaalilla ja kyllä netistä tätä laatua löytyy. Kuten sanoin, tekoälyllä ei ole moraalia. Ongelman ratkaisuksi kehitettiin tekoälypohjainen mekanismi, joka tunnistaa haitallisen materiaalin ja torjuu sen /4/.

Mutta kuka sille mekanismille tarjoaa ne esimerkit, joita sen pitäisi osata tunnistaa ja torjua? Ihmiset tietysti. OpenAI ulkoisti homman kenialaiselle Sama-yritykselle. Työntekijät saivat kymmeniä tuhansia tekstinpätkiä, jotka piti lukea ja merkitä sisällön perusteella, voidaanko niitä käyttää tekoälymekanismin kouluttamiseen eli sisältävätkö ne haitallista materiaalia. Työntekijät saivat alle kahden dollarin tuntipalkan työstään.

Jo tuo tuntipalkka kuulostaa toki varsin vähäiseltä, mutta Keniassa se voi olla kohtalainen. En tiedä, mutta hyvät rahat Sama todennäköisesti kääri siitä välistä. Suurempi ongelma kuitenkin oli se, että läpikäydyt tekstit sisälsivät hyvinkin kuormittavaa materiaalia, kaikkea mitä nyt voi kuvitella löytyvän internetin pimeimmistä kolkista. Työntekijöiden henkiseen jaksamiseen ei juurikaan panostettu /5/.

Tekoälyyn liittyen tarjolla on myös uudentyyppistä alustatyötä, johon rekrytään ihmisiä Suomestakin. Esimerkiksi Outlier tarjoaa freelance-perustaista tietotyötä tekoälyn parissa. Osalla työntekijöistä palkat ovat melko alhaiset, osalla ihan hyvät, joten Outlieria ei voi suoraan syyttää halpatyövoiman käytöstä. Mutta sen kohdalla on raportoitu paljon muista ongelmista: tuntipalkka ei ollutkaan sitä mitä luvattiin, mitään ihmiskontaktia yritykseen ei ole, projekteista voidaan potkaista ulos yllättäen ilman selityksiä, valituksia ei juuri käsitellä, ohjeet voivat muuttua kesken kaiken. Hesarin artikkelissa haastatellun Outlierin työntekijän mukaan ihmiset ovat siinä yrityksessä koneiston osia ja sillä tavalla heitä myös kohdellaan /6/. 

Mitä ihmettä sitten pitäisi tehdä?

ChatGPT tarjosi näihin kaikkiin ongelmiin ratkaisuehdotuksia, mutta suurin osa ratkaisuehdotuksista perustui siihen, että pitäisi olla valvontaa, lainsäädäntöä ja halua kehittää vastuullista tekoälyä. No, eipä ole juuri näkynyt. Lainsäädäntö ja siihen liittyvä valvonta tulevat joka tapauksessa aina perässä, se kuuluu vähän niiden luonteeseen. Vastuullisuus noin yleisesti ei ole kovin muodikasta ja se jää turhan helposti taloudellisten seikkojen jalkoihin.

Me täällä virtuaalimaailmassa emme voi ratkaista näitä asioita, harmi kyllä (minulla ainakin olisi pari ideaa). Toisaalta tuntuisi vähän hullulta yrittää sulkea silmät tekoälyltä, kieltää sen käyttö kaikin tavoin ja yrittää olla kuin sitä ei olisi olemassakaan. Ei se sillä katoa. Minun ehdotukseni on se, että yritämme pysytellä kärryillä kehityksessä ja yrittää löytää ja jakaa toisillemme niitä vastuullisia tapoja käyttää tekoälyä. Jos sitä siis haluaa käyttää, pakkohan ei toki ole. Virtuaalihevosia on harrastettu yli 20 vuotta ihan ilman tekoälyä ja näin varmasti voi tehdä jatkossakin. 

Lähteet

1. Istrate, R. et al. Nature.com. The environmental sustainability of digital content consumption.

2. Wikipedia. Facebook–Cambridge Analytica data scandal.

3. Yle. Video osoittaa, kuinka sensaatioksi noussut kiinalainen tekoäly sensuroi tietoa – ja jää siitä kiinni.

4. Pulkkinen, J. HS. Chat GPT -tekoälyn taustalla halpa­työvoimaa: Työntekijät lukivat järkyttävää materiaalia alle kahden euron tunti­palkalla.

5. Perrigo, B. Time. OpenAI Used Kenyan Workers on Less Than $2 Per Hour to Make ChatGPT Less Toxic.

6. Storås, N. HS. Älykkäiden armeija. (maksumuurin takana)

7. Hukkanen, V., Mäntylä, J-M. Yle. Suomalaiset tekoälyasiantuntijat: Deepseek on yksi harppaus eteenpäin ja kohta tulee seuraava.

8. Eveleth, R. The Atlantic. How Self-Tracking Apps Exclude Women. 

9. Tatman, R. Gender and Dialect Bias in YouTube’s Automatic Captions.

10. Forman, J. et al. Automobile injury trends in the contemporary fleet: Belted occupants in frontal collisions.

11. Tekniikan maailma. Tekoälyllä on jano: jokainen 5–50 kysymyksen sarja ChatGPT:ltä kuluttaa puoli litraa vettä, tutkijat arvioivat.

Vuoden 2025 trendit

Näin uuden vuoden aluksi on hyvä vetää jotakin oletettuja suuntaviivoja tallien suhteen, niin ajattelin heittää lonkalta tällaisen "vuoden trendit" -listan. Huolimatta komealta kalskahtavasta otsikosta tämä käsittelee lähinnä vain Ionicin asioita.

© Chen

1. Kasvu

Koska onko se koskaan loppunut? Ja missä sen rajat muka menevät? Kyselee nimimerkki "Viisi tuhatta virtuaalihevosta". Voin myös paljastaa, että tänä vuonna rikottaneen kymmenen tuhannen kasvatin raja. 

2. Tuontihevoset

Viime vuonna tulin keksineeksi melkoisen lauman ihan uusia hevosia useampaankin rotuun. Talliin tuli itse asiassa kokonaan uusi rotu keksittyjen hevosten voimin, koska satuin saamaan inspiraation. Kyseessä on hollannintyöhevonen. Jotenkin näen, että tämä toiminta voisi saada tänä vuonna jatkoa. Ei siitä haittaakaan ole.

3. Uusia rotuja

Tämä nyt ei ole niinkään trendi vaan enemmänkin perinne, mutta se on ollut viime vuosina vähän tauolla. Vaan kuten sanoin edellisessä kohdassa, viime vuonna Ioniciin tulivat taatusti ensimmäiset hollanninkylmäveriset. Haluaisin tämänkin trendin/perinteen jatkuvan, niin että jos sitä ottaisi ihan asiakseen miettiä ja keksiä/ostaa jonkin ihan uuden tai miksei vanhankin rodun. No, itse asiassa joulukuulle on suunniteltu syntyväksi Ionicin ensimmäinen Sim Sport Warmblood -kasvatti ikinä.

Sitä en osaa sanoa, että voisiko tähän trendiin liittyä... kylmäveriset. Ehkä, on vähän semmoista ollut ilmassa. Ne hollanninkylmäveriset tuli mainittua jo, mutta sen lisäksi keksin kasan suffolkinhevosia. Ja percheroneilla ja poitevineilla on viime vuosina mennyt muutenkin vahvasti.

4. Jaaritus

En aio todellakaan luopua blogin kirjoittamisesta, jos nyt ei mitään ihan katastrofaalista tapahdu. Tälle vuodelle on jo kaikenlaisia teksti-ideoita ja vanhojakin juttuja, joihin pitäisi jatkoa kirjoittaa. Ja ihan varmasti myös Keskustaan tulee suollettua romaaneja, ainakin jos tarjotaan sopiva aihepiiri.

Asian tiimoilta: kiinnostaisiko teitä kuunnella yhden naisen podcastia virtuaalihevosista? Ja jos kiinnostaisi, niin miten ihmeessä sellaisia tehdään noin niin kuin nollapanostuksella?

5. Ahaltekit

Perkele, jos suomeksi sanotaan. Gin Ahaltek on ollut niin monta vuotta niin tuuliajolla, että ihan hävettää. Kasvattilista matelee muutaman vuoden perässä. Ainoa plussapuoli on se, että se menee kuitenkin jo tällä vuosikymmenellä. Such wow. Niin että näille täytyy tehdä jotakin.

(Tämä postaus on kirjoitattu hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta ja olen nyt saanut potkittua itsestäni irti sen verran, että GA:n kasvattilista on valmis vuoden 2024 alkuun asti, vanhemmille hevosille on varsoja suunniteltu ja muutakin olen saanut aikaiseksi, niin että trendi voidaan katsoa hyvällä syyllä nousevaksi. Toivottavasti pysyykin sellaisena.)

Ööh, miksi tämä alkaa muistuttaa vanhojen uudenvuodenlupausten listaa?

Joulukalenteri 15: Horse Reality

Olen kirjoittanut Horse Realitysta muutamia kertoja vuosien mittaan (Horse Reality ja värijalostus 2017 ja Horse Reality 2019). Lyhyesti Horse Reality on hevos-aiheinen verkkopeli, jossa voi ostaa, myydä, kasvattaa hevosia ja valmentaa ja kilpailuttaa niitä. Rotuja on tällä hetkellä 28 ja minun näkökulmastani pelin ehdoton suola ovat lukuisat erikoisvärit eri roduilla (aivan realistiset kyllä tai ainakin lähes) ja kuvat, joihin on panostettu kovasti.

Muutama vuosi sitten peliin saatiin mukaan oma kotoinen suomenhevosemme kaikkine erikoisväreineen (voikko, hopea, splashed white 1, päistärikkö ja kimo) ja minä tietysti tungin soppakauhani sinne heti alusta pitäen. Alkuajat uuden rodun kanssa ovat aina ihan hullunmyllyä, mutta jonkin ajan kuluttua se tasoittui suomenhevostenkin kanssa. Nyt suomenhevosten tilanne on aika vakaa, mutta varsinkin hyvistä tammoista saattaa edelleen saada ihan merkittäviä rahasummia myytäessä.

Tallini koko on kasvanut tässä vaivihkaa jo 83 hevoseen ja päärotuja on kolme: se suomenhevonen, quarter-hevonen ja vuonohevonen (pienempi). Nyt mieli kaihoaa värikkäiden mustangien perään. Ajattelin napata mustangeille vähän tilaa suomenhevosten puolelta ja vähentää niiden määrää.

Olen kasvattaja HR:nkin puolella. Tavoitteenani on ennen kaikkea korkea kokonais-GP (genetic potential) ja toissijaisesti kelvollinen rakenne. Muutama average rakenteessa vielä menee, mieluummin ei kuitenkaan yhtään ja mieluusti useampia very goodeja. Below average on aina pienimuotoinen katastrofi, mutta välillä joudun katsomaan niitä sormien läpi.

Jo pitkän aikaa olen pitänyt linjanani sen, että itselle jäävän varsan pitää olla parempi kuin sen emä (pidän itselläni pääasiassa tammoja). Enimmäkseen katson tässä sitä kokonais-GP:tä, mutta myös rakennetta ja jonkin verran väriä. Jos varsa ei ole parempi, se menee melko tavalla suoraan retireen, se on sillä tavalla raaka peli.

Ja mihinkäs värifriikki raidoistaan pääsisi? Kyllä ne erikoisväritkin kiinnostelevat HR:ssä ja pyrin niitä jalostamaan eteenpäin. Vuonohevosten puolella minulla on pääasiassa cream-geeniä ja d:tä. Haaveena olisi saada joskus aikaan voikko vuonohevonen, mutta koska en suostu tinkimään noista GP- ja rakenneasioista, niin voi olla että haaveeksi jää.

Quartereilla olen onnistunut kasvattamaan suht hyvän pearl-lauman, jolla on nuo muut jalostuskriteerit jotakuinkin kunnossa. Harmittavan moni hevonen on tosin vain pearlin kantaja ja tupla-pearlit ovat harvassa. Nyt kuitenkin itseltä löytyy tupla-pearl ori, jota aion käyttää ahkerasti suunnilleen kaikille tammoille joille vain suinkin voin! 

Mustangeiltakin löytyy pearlia. Kyseessä on itselleni tosi uusi tieto, siitä ei ole kovin montaa viikkoa kun vasta bongasin että sellaisia ylipäänsä löytyy. Siitä alkoikin kova kaivaminen, että mistä sellaisen saisi itselle. Lopulta onnistuin saamaan yhden pearlia kantavan oriin ja siitä ajattelin lähteä omaa jalostustani rakentamaan. Projekti tulee olemaan pitkällinen, sillä ajankulu HR:ssä on varsin verkkaista, olikohan niin että yksi vuosi kestää 16 reaalivuorokautta. Tamman varsomista joutuu siis odottamaan lähes kaksi viikkoa ja syntymästä menee puolitoista kuukautta ennen kuin hevonen täyttää kolme vuotta ja aikuistuu.

Suomenhevosten kanssa olen vähän antanut periksi erikoisvärihaaveille ja tallissa on aika paljon tavallisia raudikoita. Tuijotan suomenhevosten kanssa sitä kokonais-GP:tä ja rakennetta ehkä kaikkein tiukimmin, joten näin on päässyt käymään. Voikkovärit ovat toki suosikkejani ja niitä sentään löytyy, jokunen tuplavoikkokin.

Löytyykö lukijoista HR:n pelaajia? Mitä teille kuuluu, millaisia hevosia teillä on? Vai kiinnostaisiko peli, muttei oikein osaa tai uskalla lähteä katsomaan? Minulta voi aina kysyä vinkkiä (pelaan nimimerkillä Sicce siellä) ja jos suomenhevoset kiinnostavat, niin nyt voisi irrota joitain hevosia halvalla, kun mainitsin ne vähentämissuunnitelmat.

Joulukalenteri 10: vuoden parhaat blogipostaukset

Koska vuosi alkaa olla loppupuolellaan, on syytä listata (mielestäni) parhaat tai hyödyllisimmät blogitekstit (oletan että moisia ei tähän joulukalenteriin juuri tule). Tuotteliashan minä taas olen ollut, mutta kaikki postaukset eivät tosiaan kuulu näihin kategorioihin. Toki kuuntelen mielelläni eriäviä mielipiteitä, jos jokin mielestäsi relevantti tai muuten vain kiva postaus on jäänyt syrjään tai jos jokin näistä listaamistani on turha.

Pikaopas porrastettuihin

Siihen nähden, että väitän porrastetuissa kilpailemisen olevan helppoa ja yksinkertaista, steppilista siihen on aikas pitkä... Kiinnostaisikin tietää, että onko tästä ollut hyötyä kellekään?

Hevosrekisterin tilastoja

Kokosin tilastoa VRL:n hevosrekisteristä ja esittelin niitä tässä pitkässä, kuvaajien täyttämässä postauksessa. Odotan kieli pitkällä vuodenvaihdetta, että pääsen koostamaan kuluvasta vuodesta rekisteritilastoja. Esittelen niitä sitten.

Rotuesittelyt: Kentucky Mountain Saddle Horse, virtuaaliset risteytysrodut, Royal Hanoverian Cream, RBSH

Rotuesittelyt ovat aina hyödyllisiä, sanon minä! Varsinkin ne sellaiset, joihin itse on tyytyväinen vielä myöhemminkin (voin kertoa, että kaikki tekstit eivät suinkaan ole sellaisia). Erityisen iloinen olen siitä, että sain tuon RHC:n esittelyn päkistettyä ulos pitkän rimpuilun jälkeen. Myös KMSH lämmittää mieltä, sillä se oli uusi tuttavuus minullekin. Tai siis olin kyllä tiennyt sen, mutten ollut selvittänyt tarkalleen, että miten se suhtautuu muihin vastaaviin rotuihin, kuten kalliovuortenhevoseen.

Tilausvarsa ja leasing-varsa – mitä eroa näillä on?

Tämä on yksi näitä asioita, joista vain olettaa, että kaikkihan ne tietää, muttei välttämättä tiedä. Tai tietää, mutta toimii itse eri tavalla.

Ajan kulku

Ja tässä toinen juttu, josta on ihan hyvä kirjoittaa auki, että miten minun talleilla asiat tehdään, miten ne vaikuttavat kanssaharrastajiin ja mitä heidän varsinaisesti pitäisi tietää. 

Ponirotujen säkäkorkeudet

Tämä on kyllä tehty ihan minua itseäni varten, ettei tarvitse aina lähteä kaivamaan niitä korkeuksia uudestaan, kun törmää johonkin epäilyttävää esimerkiksi VSN-luokissa.

Virtuaalihevostelijan somepäivityksiä

Tällainen pieni kevennys tähän väliin: jos olisin rehellinen virtuaalihevostelija somessa...

1. Tein juuri päivän 17. hevosen sivun. Nyt lähtee 18. sivu. Jäljellä enää 31 sivutonta kasvattia tätä yhtä rotua. Mua niin kypsyttää tämä! #EiHelevetti #LoputonSuo

2. Kuvasta tuli resizella kauheata pikselimössöä, mutta saa luvan kelvata. #EiMikäänPhotoshopGuru #EiMikäänKantakirjaponi

3. Vähän kun värejä muokkaa niin kyllä se menee ihan mustasta/ruunivoikosta/päistäriköstä. #TodellakinPhotoshopGuru #Värifriikki #KunLisenssiSenKerranSallii

4. En jaksa etsiä ja päivittää uuden kasvatin sukutauluun toimivia linkkejä. #EiOoMunSyy #LinkkimätäLeviää

5. Biisin nimi = potentiaalinen hevosen nimi. Aina. #IhanaaLeijonatIhanaa #Inspiraatio

6. Kiukuttelin juuri Sukupostille, kun sieltä löytyi samanniminen hevonen kuin mitä itse suunnittelin. #AikuistaKäytöstä #SiitäOlisiTullutPoku

7. Hevosrotukirjojen selaaminen on vaarallista, kun voi tulla mielitekoja uusista roduista. #MistäMääNiilleKuviaPieraisen #Rotufriikki

8. Ostin sitten hevosen nimen perusteella. #Prioriteetit #OnSilläOkSuku

9. En jaksa kirjoittaa myyntitarjousta ostoketjuun. #Laiska #EiMikäänMyyntitykki

10. Suunnittelin yhdelle rodulle tässä nelisenkymmentä uutta kasvattia. Kyllästyttää jo etukäteen ajatus niiden kaikkien sivujen tekemisestä. #KatsoKohtaYksi #IhanOmaMoka #EntisenMiehenMuutamassaOli99

11. Ei 3+4 linjasiitos niin paha asia ole. #KylläReaalimaailmassakin #SeOnKomeeOri

12. Se tunne kun huomaa vahingossa teettäneensä kasvatin 2+2-yhdistelmästä. #KatoOho #WhenCousinsMarry

13. Miten kello voi olla jo yli puolen yön?! #Mysteeri #Keski-ikäinenUninarkkari #TeamAamutorkut

14. Isä yksivärinen, emä tobiano-sabino -yhdistelmä, mutta varsasta tulee frame. #KunTunteeSäännötNiistäVoiLuistaa #Tarve #KirjavaKuinKirjava

15. En osannut sitten päättää, niin ostin kerralla 5 6 8 hevosta. #Hupsis #KaiTälläJonkinDiagnoosinSaisi

16. En osannut sitten päättää, niin ostin kerralla 77 kouluratsastuskuvaa. #RatsastuskuvatRulaa #TarpeeseenTulee

17. Miten vaikeata se muka voi olla piirtää ja värittää hevonen? Vastaus: maailman vaikeinta ja täysin mahdotonta. #KirkkoveneTuli #AnoinJoTaiteilijanApurahaa

– S

Keskustan paluu!

Ei, en puhu kunnallisvaaleista, vaan siitä, että Keskusta-foorumi on vihdoin palannut linjoille! Tässä nyt ensimmäiseksi tekijöille ruusu, olette sen ansainneet.

Valehtelisin, jos sanoisin että jo ehti vähän tulla ikävä Keskustaa. Tuli meinaan tosi paljon ikävä sitä! Kuten kirjoitin maaliskuussa Keskustan kipattua, Discord on hyvä chattailuun mutta mitään isomuotoisempaa keskustelua siellä ei oikein voi käydä. Tai voi, mutta sen seuraaminen on hankalaa ja raskasta ja väliin sekoittuu aina kaikkea muuta, jolloin siitä ei oikein kuitenkaan tule mitään. Niin että kyllä se vanhanaikainen, siististi ketjuihin järjestetty foorumi on vain paras juttu!

– S 

Antakaa mulle kommunikaatiota!

Tästähän tulee kohta ajankohtaisasioiden uutisblogi, nimittäin tällä kertaa tapetilla on Keskustan kaatuminen. Sehän on ollut nurin jo viikon verran, kaatui samoihin aikoihin kuin uusi VRL tuli käyttöön. Se sattui ehkä huonoimpaan mahdolliseen saumaan, sillä VRL:n vaihdoksessa olisi tarvittu tiedotusta ja sitten käytetyin foorumi on jojossa. Tuuria se huonokin tuuri tietysti on...

Tämä on mielestäni hyvin opettavainen keissi! Jos harrastajat eivät aiemmin ole sitä tajunneet, niin nyt asia hierotaan naamaan oikein kaksin käsin: ei ole virtuaalimaailmaa ilman kommunikaatiota. Ja ehkä nimenomaan ilman foorumia. VRL:n Discord on toiminut kohtalaisena korvikkeena, mutta kuten siellä jo kerran sanoinkin, se on chat-palvelu, ei foorumi. Chatissa on kiva rupatella muiden kanssa, mutta siellä on vaikeampi sopia sinänsä mitään. Foorumille saa kirjoitettua pidempiä tekstejä, ylläpidettyä niitä ja ne eivät katoa niin helposti muun juttelun sekaan. Ei nimittäin voisi oikein kuvitellakaan että Discordiin tekisi vaikka jonkin isomman myyntiviestin. Privana sielläkin tietysti pystyy sopimaan ostoista, myynneistä, astutuksista ja tilausvarsoista, mutta mitään yleisempää viestiä siellä ei sillä tavalla saa julki.

Minkäänlaista takaisinpaluuta Hevostalli.netiin ei ole tapahtunut. Sinänsä en ihmettele sitä lainkaan, sillä se tuntuu jo pelkästään teknisten ominaisuuksiensa vuoksi aivan avuttomalta Keskustaan verrattuna. Koska Keskusta tulee nousemaan pystyyn (olen varma tästä, jos ei muu auta, hostaan foorumin vaikka itse), harva on kokenut tarpeelliseksi liata käsiään siellä. Discordilla selviämme siihen asti että Keskusta on taas ajossa.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, syy Keskustan ja itse asiassa koko virtuaali.netin katoamiseen on ollut jonkinlainen tulipalotilanne konesalissa. Sen mukaan mitä minä tiedän, ei ole vielä ihan varmaa, onko juuri se serveri palanut, jossa virtuaali.net on. Varmuuskopioita foorumista ei ole ainakaan kovin tuoreita, jos oikein huonosti on käynyt. Jos näin käy ja Keskusta täytyy startata kokonaan puhtaalta pöydältä, se on tietysti menetys, muttei katastrofi. Datan menetyksestä voi todistettavasti selvitä hengissä.

– S 

Linkkilistan päivitystä

Ionicissa on alusta asti ollut linkkilista, ihan oma sivunsa kaikille tärkeille linkeille ja kiinnostaville talleille. Se on melkoinen muinaisjäännös, silloin kun Ionicia pykättiin pystyyn, linkkilista oli kaiketi varsin tärkeä ja oletettu asia virtuaalitallien sivuilla. Nykyään niitä näkee harvoin tai ainakaan itselle ei satu silmään kovin usein. Yleensä etusivulta saattaa löytyä muutaman linkin lista yhteistyötalleista, muutamat tärkeimmät jaokset tai jotain sen tapaista.

Ymmärrän kyllä hyvin, miksi pitkät linkkilistat eivät ole suosiossa. Ne ovat nimittäin hyvin työläitä ylläpitää! Sivustot katoavat, siirtyvät uusiin osoitteisiin, talleja unohdetaan ja lopetetaan tai ne vaihtavat nimeä, kasvatusrodut muuttuvat. Linkkilistalla ei ole mitään pysyvää, paitsi ehkä (ja toivottavasti) VRL. Ja tunnustan itsekin, että linkkilistan ylläpito vaatisi paneutumista ainakin silloin tällöin, mieluusti useammin kuin kerran tai pari vuodessa, köh.

Eikä se koske vain linkkien päivittämistä ja toimimattomien poistamista vaan myös varsinkin tallien lisäämistä listalle. Niin monta kertaa esimerkiksi Keskustassa katson, että onpas kiva uusi tai vähän vanhempikin talli, mutta sitten se unohtuu enkä tule välttämättä koskaan käyneeksi siellä toistamiseen, koska jos se muistuukin mieleen, en välttämättä löydä sitä enää. Ja mitenkään en pysty selittämään esimerkiksi sitä, että lisäsin Oldfinionin linkkilistalle vasta eilen! Oldfinion on kuitenkin toiminut vuosikausia ja osunut minun tutkaani varsin usein, omistan itse asiassa useampiakin Oldfinionin kasvatteja.

Toisaalta vasta eilen poistin linkkilistalta Stableyardin, Kerpan viimeisimmän tallin, joka on ollut aktiivinen ehkä viisi vuotta sitten. Nostalgiapäissäni en ole raaskinnut sitä aikaisemminkaan poistaa, sivuthan ovat vielä tallessa. On helpompi poistaa toimimaton linkki kuin unohdettu tai lopetettu, mutta itselle tärkeä talli, jolla on vielä toimivat sivut. Myönnän, olen joskus hieman hentomielinen.

Minun täytyy tunnustaa, että en käytä Ionicin linkkilistaa juurikaan. En tiedä miksi! Ehkä osittain juuri kehnon ylläpidon takia. VSN:n sivusto on oikeastaan se, jonne menen aina linkkilistan kautta, koska sieltä sen osoite helpoimmin aina löytyy. VRL:n osoitteen muistan ulkoa ja sen alta löytyvät myös jaokset ja kisakalenterit, jos koen niitä tarvitsevani. LJ:n ja TYH:n sivuja en juurikaan käytä nykyisin, harvoin tulee käytyä kantakirjojen tai YLA:nkaan sivuilla. Rotuyhdistysten linkkilistassa onkin jäljellä enää muutama epäaktiivinen sivusto, lähinnä historiallisen mielenkiinnon takia.

Mutta sitten tallilista, jolla kuitenkin aina on ollut jonkin verran mittaa. Käyn siellä olevia talleja läpi varsin harvoin, vaikka olen tosiaan yrittänyt keräillä sinne mielenkiintoisia talleja ja siittoloita. Enemmän muut tallit osuvat silmiin Keskustassa ja se joka rummuttaa siellä talliaan ahkerasti, siellä tulee myös paljon käytyä.

Uudenvuoden lupaukset tuli tehtyä jo mutta juhannuslupauksia voisivat olla seuraavat:
1. Pidä parempi huoli linkkilistasta.
2. Vieraile säännöllisemmin linkkilistan talleilla.
3. Rummuta itse Ionicia, Gin Ahaltekia ja blogia Keskustassa.

Puuttuuko linkkilistalta jokin merkittävä tai mielenkiintoinen talli? Vinkkaa toki joko kommenteissa, sähköpostitse tai Keskustassa. Ja omaansa saa nyt kehua.

–S

Horse Reality

Horse Reality oli syksyllä pari kuukautta kokonaan pois linjoilta, jotta se saataisiin betaversiosta varsinaiseen versioon. Lokakuun alussa uusi versio aukesi ensin premium-tilin hankkineille ja sitten kaikille. Itsehän kirjoitin HR:stä ja varsinkin sen (aivan ihanasta) värijalostuksesta marraskuussa 2017. Nyt ajattelin jakaa vähän lisää omia mietteitäni HR:stä.

Itse en tullut hankkineeksi premium-tiliä ja niinpä aloitin pelin uudestaan samassa rytäkässä muiden ei-premium-pelaajien kanssa. Olin betassa kasvattanut lopulta vain värikkäitä quartereita ja vaikka peli nollautui uudistuksessa täysin kaikilta osin, suunnittelin jatkavani quartereiden kanssa myös uudessa versiossa. No, quartereitakin tuli hankittua, mutta päädyin loppuviimeksi hankkimaan useampia eri rotuja. Jossain vaiheessa suunnittelin että pitäisin joka rodusta vähintään yhden hyvän tamman ja kasvattaisin siitä toivottavasti vielä parempia varsoja. Tätä haavetta tuki se, että uudessa versiossa oriit voi ilmoittaa haluamallaan hinnalla käytettäväksi jalostukseen ja niitä voi etsiä, joten orien omistaminen ei ole enää välttämätöntä ja vieraiden orien käyttäminen jalostuksessa ei ole hankalaa säätämistä. Pelin hidas ikääntyminen ja rajoitettu tallitila kuitenkin johtivat siihen, että luovuin haaveesta kasvattaa kaikkia rotuja, mutta jäi talliin quartereiden lisäksi aika monta muutakin vähän isompaa rotua: arabi, brabantinhevonen, vuonohevonen, shire, islanninhevonen ja clevelandinruunikko. Myös muutamia friisiläisiä aion pitää. Ja kaikista näistä toki löytyy erityisesti erikoisvärejä!

Uuteen versioon on tehty enemmän erikoisvärejä vanhoillekin roduille kuin mitä betassa oli. Arabeilta löytyy esimerkiksi kahta W-varianttia, W3 ja W19. Clevelandinruunikoilla on harvinaisena sekä e- että a-alleelia ja minulle on syntynyt jo ensimmäinen rautias cleveland! Haaveissa on saada joskus aikaiseksi myös musta cleveland. Vuonohevosilta löytyy voikkogeenin lisäksi myös d ja senkin kanssa olen jo onnistunut, loppuvuodesta syntyi ruunikko vuonohevosvarsa. Brabantinhevosilla päistärikkö on kohtuullisen yleinen, mutta toistaiseksi olen onnistunut löytämään ainoastaan yhden kantahevosen, joka on kimo. No, tietenkin kimo brabant pitää saada omaankin talliin ja sitten kun onni ei suosi foundation-ostoksilla, niin sain tuhlattua suuret määrät rahaa ja foundation ticketejä. Onneksi on todellakin se jalostusmahdollisuus muiden oreille ja nyt itselläni on yksi jalostukseen tarjolla oleva kimo brabant-ori (tai olisi, jos stud feen päivittäminen ei olisi niin buginen).

Kuten sanoin, peli nollautui aivan täysin versiovaihdoksen yhteydessä ja esimerkiksi hevosia on pitänyt ostaa foundationista, ellei ole halunnut niitä rotuja, joita saa pyydystettyä wildlife parkeista. Ensimmäinen kuukausi tai pari oli välillä suorastaan raivostuttavaa, koska erikoisvärisiä kantahevosia on toki vähän (koska realismi), erikoisvärisiä varsoja löytyy foundationista harvoin (koska edellinen kohta ja arpaonni) ja kaikki haluavat erikoisvärejä (koska värit). Sitten jos jollain sattui olemaan myynnissä erikoisvärinen hevonen, hintapyyntö oli usein todella kova, vaikka hevonen muuten olisi ollut ns. heikko, huono GP eikä rakennekaan mitenkään kummoinen. Toki sitä itsekin teki varsin muhevan tilin myymällä niitä erikoisvärisiä varsoja eikä se myyjää koskaan harmita...

Betassa en juurikaan kiinnittänyt huomiota genetic potential -pisteisiin, rakenteeseen vähän enemmän mutta värit olivat se juttu. Nyt olen opiskellut vähän noita GP-asioitakin ja kilpailutan myös ahkerammin hevosiani, joten niillä on merkitystä. Oria tai ostohevosta valitessani pyrin etsimään sellaisen hevosen, jolla olisi korkea GP, erikoisväri ja rakennekaan ei saisi olla ihan toivoton. Rakenteen kanssa en kuitenkaan ole mikään ääritarkka, pelin Wikin perusteella kunkin lajin GP-arvolla on enemmän merkitystä kisatuloksiin kuin rakenteella (75% GP, 25% rakenne) ja sen lisäksi myös valmennuksella, kunnolla ja tietenkin myös onnella.

Niin ja täti neuvoo: ei kannata tässä vaiheessa tuhlata rahojaan yliopisto-opintoihin, saati oman yrityksen perustamiseen. Ne toiminnot eivät ole vielä toiminnassa lainkaan, mutta rahat kyllä menevät. Perkele.

–S

Vieraskirjan helmet

Joskus 10-15 vuotta sitten virtuaalitalli ei ollut virtuaalitalli, jos sillä ei ollut vieraskirjaa. Ja vieraskirjoilla oli ihan paikkansa, ne olivat osa kommunikointia. Niinpä Ionicillakin oli omansa, Freebokissa tietysti, kuten suurimmalla osalla muillakin. Se vain oli toimiva vieraskirja. Harmi sinänsä että se lopetti, sillä vaikka vanhat vieraskirjaviestit olisivatkin jääneet sähköpostien syövereihin, ei niihin kirjoitetut vastaukset ole tallessa missään. Siellä kuulkaa niitä helmiä vasta olisi ollutkin!

Mainitsin nuo sähköpostien syöverit, meiltä tosiaan löytyy vielä vieraskirjaviestejä vuodesta 2006 lähtien. Suurin osa viesteistä ei tietenkään ole kovin erikoisia, vaan ostopyyntöjä, varsakyselyitä, kisojen tai oman tallinsa mainostamista (meillä ei koskaan sitä kielletty ainakaan kokonaan), yleisiä kehuja ja sen sellaista. Mutta sitten satunnaisesti oli sitä kaikkea muuta... Ajattelin kerätä tähän parhaita/pahimpia paloja vanhoista vieraskirjaviesteistä ja siitä, millaista vieraskirjaviestiliikennettä meidän blogissa on ollut näiden tavanomaisten viestien lisäksi.

Usein toistuvia aiheita on kaksi:
– Ionicin suuri hevosmäärä
– Ionicin ulkoasu

Näiden lisäksi aika paljon kommentteja tuli bannereista, jotka olivat suhteellisen uusi asia silloin kun ne tulivat vuonna 2006 tai niillä tienoin. Ne olivat tietenkin (itse)ironisia aikana ennen kuin hipsterit tekivät ironiasta valtavirtaa. Monelta ironia meni ohitse, kyllä niitä niin paljon vihattiin. Toki myös rakastettiin:

Ja bannerit ovat kuolettavan hauskoja 8'D

Vaikka hevosmäärä vuosina 2006-07 olikin nykyiseen verrattuna varsin pieni, jotain viitisen sataa hevosta (nykyään mennään pitkälti päälle tuhannessa hevosessa), oli talli silti virtuaalimaailman suurin. Tai ainakin sieltä suurimmasta päästä, olihan noita isoja omistajia muitakin, kuten Kerppa, mutta näillä hevoset olivat yleensä jakantuneet eri talleihin eikä tilanne näyttänyt ehkä niin pahalta. Me Ionicin omistajat sen sijaan öyhötimme häpeilemättä meidän hevosmäärää foorumeilla. Totta kai sekin oli suurilta osin ironiaa ja toisaalta hevosmäärän kasvattaminen ei ole koskaan ollut Ionicissa se ykköstavoite. Se nyt vain on tapahtunut kun haluaa omistaa 50+ eri rotua ja kasvattaa niitä. Tuolloin jotkut harrastajat ottivat varsin tosissaan tämän harrastuksen ja niinpä saimme vuosien mittaan aika paljonkin kauhisteluita meidän hevosmäärästä. Toki ihasteluja oli paljon enemmän, moni tuli sanomaan vieraskirjassa, että onpa mahtavaa ja miten te jaksatte, hattua pitää nostaa.

tämä paikka on hieno,mutta ehkä hevosia on liikaa vaikka tiedän,että olette varmaan tehnyt niitä tarkoituksella noin paljon,muttaminulla ei ainakaan tulisi koskaan mieleen tehdä 500 hevosta talliin,no ei ole ainakaan monella muulla samanlaista tallia!Sen takia pidän tästä!!

Siistiähän se on että jollain on pokkaa pitää 500 hevosta tallissaan :D Jatkakaa samaan malliin, älkääkä vaan lopettako ennen 1000 rajan rikkoutumista ;)

Todella upea virtuaalitalli. En ennen ole nähnyt näin laajaa hevostoimintaa virtuaalimaailmassa – – Olette tainneet tehdä kovan työn tallinne eteen ? Toivotan teille kivat jatkot hauskan harrastuksenne parissa !

Jaaha. Vai että näin iso talli. Ettekö yhtään välitä keskittyä hevosiin yksilöinä, vaikka ne virtuaalihevosia ovatkin??? 500 on jo mielestäni liikaa!

– – minusta on melkeimpä vastuutonta ylläpitää neljääsataa virtualihevosta samaan aikaan. Minusta se kertoo vain omistajan ahneudesta, siitä kun on tarve olla "internetin suurin virtuaalitalli". Ehdittekö esimerkiksi kisaamaan kaikilla? Enpä usko. Luulen lähinnä että ette muista edes kaikkien nimiä ulkoa, teette vain hevosille lyhkäiset luonteet ja vähän perustietoja ja paketti valmis. Sitten kaakki vain talliin 399 hevosen kanssa, sinne pölyttymään. Kiva juttu, yksi hevonen enemmän.Jos haluatte vetää vokki vihannekset nenään, niin olkaa hyvät.

Tämä loukkasi ehkä kaikkein eniten: jonkun mielestä Ionic ei ollut virtuaalimaailman suurin talli!

Hei!Miksi teillä on niin monta hevosta? Itselleni riittää vallan mainiosti alle kymmenen, sillä jokaisen kanssa haluan kisata muutaman kisan, kasvattaa sitä, käydä tunneilla ja valmennuksissa sekä rekisteröidä se VRL'n hevosrekisteriin. Muistatko kaikkien hevostesi nimet ulkoa? Sitähän minäkin, itse muistan sillä ne ovat minulle kuin omat hevoseni ja on "tyhmää" tehdä noin monta hevosta. Mutta on tämä ihan kiva sivu.PS. Itserakkautta? ;)) Etusivulla on, että olette virtuaalimaailman yksi "suurimmista" talleista tms. vaikka ette edes ole, hevosia teillä on paljon, mutta et selvästikään "rakasta" niitä ja en ole edes koskaan kuullut teistä, huomasin teidät VRL'n sivuje kautta!

Nykyään meno ulkoasujen suhteen on vähän aika paljon rauhoittunut noista vuosista. Muistan edelleen elävästi, miten ulkoasu tuntui olevan se tärkein asia virtuaalitallilla ja Virginialla oli ihan aihetta purnata erinnäisistä käytettävyysongelmista. Olisi vieläkin kyllä, mutta ei vain jaksa enää, siitä toiste, jos jaksaa. Ionic mustavalkoisen, yksinkertaisen ulkoasunsa kanssa (jossa ei ollut edes brusheja, voi herranen aika sentään, ei voi olla virtuaalitalli sellainen!) oli todellakin jotain hyvin poikkeuksellista. Ja kun joku tekee jotain täysin eri tavalla kuin muut, toiset tykkäävät, toiset eivät. Ja se todellakin näkyi vieraskirjassa.

Ihan kivat sivut. Fiksut, mutta tosiaan hienommatkin olisi voinut tehdä. (esim. ulkoasu)

Sulla on todella hienot sivut. erilaiset. ja hienollla tavalla erilaiset.

Hyvä tällanenkin, jossa ei oo mitään räikeetä leiskaa

"Valmisleiskatalli". Vuonna 2006 ei pahempaa haukkumasanaa voinut tallista sanoakaan. Ja meillä oli hauskaa! Jos äärimmäisen hatariin muistikuviini on luottaminen, tämä saattoi saada vastaukseksi sen, että legenda se legendaarisen huonokin talli on.

Hmm. Mitä järkeä tälläisen tallin perustamisessa loppujen lopuksi on? Leiska on persuksista ja herranen aika - 500 hevosta! Tulee mieleen 9-vuotiaan naperon perustama valmisleiskatalli, jonne kootaan mahdollisimman paljon hevosia ja joille ei jakseta kirjoittaa luonnetta yhtä lausetta enempää. En tykkää tästä paikasta tippakaan, ja uskon ettei kovin moni muukaan.Ps. tämä ei todellakaan ole minkään sortin legenda - täys floppi koko paikka.

Ja sitten tietenkin yleiset vihaajat vihasivat sekä hevosmäärää että ulkoasua. Niin ja nimeä ja vanhan ulkoasun kuvaa ja sen semmoista. Tämmöistä tanakkaa palautetta tuli kerran. Ei muuten saanut IP-estoa, meillä ei ollut tapana jakaa moisia, paitsi selkeästä spämmäämisestä. Tämähän ei ollut varsinaisesti spämmiä, vain yleistä itkua.

Että Ionic on huono talli... Kyllä, luin kyllä nuo "valmiit vastaukset", mutta haukun silti. Huono talli, kun ette ehdi hoitamaan hevosianne. Kannattaisi ottaa tallinne reaalina - miten pystyisitte oikeasti koskaan hoitamaan viittäsataa hevosta päivässä? Ette mitenkään. Ionic on kamala tunaus virtuaalitallien maailmassa, eikä se ole todellakaan maailman paras virtuaalitalli, kuten saatatte väittää. Minä voisin väittää teidään toimintaanne ihan kunnolla VIRTUAALIHEVOSTEN TEHTAILUKSI, ja suosittelenkin nyt, että "hieman" vähentäisitte Ionicin hevosten määrää. Miten te oikein päivit?tte tätä tallia? Viisisataa hevosta ja vielä vähän päälle... Tämä jos mikä on tehtailua! Ulkoasu on myöskin hirveä, hevonen näyttää joltain teuraskuntoiselta, mitä te olette oikein ajatelleet tehdessänne tätä tallia? "Mukavaa, kaikki saa ihastella meidän tehdasta"? Niin minä ainakin luulisin. Kannattaisi hieman takoa järkeä omaan päähän, Ionichan on oikea munaus - nimeään myöten. Onkohan teistä mukavaa olla hevostehdas? Sitten vielä julkeatte väittää tallianne maailman parhaaksi - ja nyt tietenkin laitatte minulle IP - eston - minähän annoin vain mielipiteeni tehtaastanne!

Tietenkin myös Ionicin omistajat olivat ihan hirveitä, ei vain leiska, hevosmäärä, bannerit ja nimi:

Musta te ootte aika itterakkaita tyyppei. Jotai parasvirtuaalitalli IONIC! Nimi Legenda IONIC ! Tollassia otteko vähän PIIP! PIIP! PIIP! Lopettakaaa koko touhu! Säänöstelkää hevsia! Myykää osa ja tehkää vähän pienmpi. Ja viö: Tehkää hianompi leiska tai eikö arvon neidit pysty parempaan! Osaan itteki parempii!

Niin, ja hevosmaailma.net oli sekin ihan huono paikka, olis kannattanut vaihtaa johonkin parempaan:

– – sivut voisivat muuttaa vaikka freewebsiin tai johonkin muuhun paikkaan, ehkä hevosmaailma.net ei ole ehkä paras mahdollinen

Tunneasiat ovat toki olleet joillekin tärkeitä. Tämä kommentti itse asiassa sai oman blogitekstinsä Vierivä kivi ei sammaloidu.

Jotenkin vain Ionic saa minut pahalle tuulelle: ruma nimi, ruma leiska (leiskan kuva on kauhea!) ja hevosia on niin paljon, ettette voi mitenkään pitää tätä tallia oikeasti tunteella. En pidä koko paikasta.

Mutta sitten on näitä, jotka ilahduttavat tänäkin päivänä:

Minä en pidä talleista, joissa on kaksi hevosta ja muutama päälle. Mikäs se sellainen talli on? Enkä myöskään pidä isoista talleista, joissa on satoja hevosia. Minä pidän talleista, jotka ovat kokoluokkaa Ionic! Ihana talli, bannerit upeita ja hevoset mahtavia. Jatkakaa samalla lailla! Ja ei, ette saa lopettaa, ennen kuin tuhannen hevosen raja menee rikki ;)

Mielessä kävi, että ehkä vieraskirjalle olisi edelleen jonkinlainen pieni paikkansa virtuaalimaailmassa. Kukaan ei nimittäin tule enää kertomaan missään, että hei, mä rakastan sun tallia. Toisaalta kukaan ei haukukaan kirjoitusvirheitä vilisevälla viestillä, että siinä mielessä vähän niinkuin tasapeli. Vaikka toisaalta en kyllä koskaan osannut noita haukkuja ottaa kovin vakavasti enkä varsinkaan itseeni. Ei kaikki tykkää kaikesta ja toisaalta osa haukkujista ei selkeästikään ymmärtänyt meidän harrastusfilosofiaa. Tosiasia kuitenkin on, että viimeisinä vuosina Ionicin vieraskirja oli hiljainen kuin huopatossutehdas, joten jos vaikka jostain hankkisinkin uuden vieraskirjan, sinne tuskin enää nykyään kukaan kirjoittaisi mitään. Aika aikaansa kutakin.

– S

PS. "Me vihaamme Ionicia"-klubia ei koskaan perustettu, vaikka ehdotimme sitä vieraskirjassa useammallekin kommentoijalle.

Horse Reality ja värijalostus

Olen kesästä asti pelannut innokkaasti Horse Realitya (HR), joka on selaimella pelattava ns. MMORPG (massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli). Käytännössä se on siis oma suljettu virtuaalihevosmaailmansa. Peli on vasta beta-vaiheessa ja esimerkiksi rotujen määrä on varsin rajoitettu eikä kaikkia kaavailtuja toimintoja ole vielä olemassa. Tällä hetkellä se pyöriikin hyvin paljon jalostuksen ja kaupan ympärillä. En puutu tässä sen kummemmin itse pelaamiseen ja pelimekaniikkaan, vaan keskityn havaintoihini värijalostuksesta. En ole itse ihan kaikkiin asioihin edes perehtynyt kovin huolella.

Sillä HR on varsinainen värijalostajan taivas! Tarjolla olevista roduista värikkäimpiä ovat quarterit, mustangit ja Gypsy Horset, myös uudella rotutulokkaalla islanninhevosella on tarjolla kohtuullinen määrä värejä, ja pitää mainita myös andalusianhevonen, jolta löytyy kimoa, voikkoa ja pearlia. Itse olen keskittynyt lähes täysin erikoisvärisiin quartereihin, tässä tekstissä kertomani havainnot ovat siis peräisin pääasiassa quartereiden parista enkä ole ihan varma, miten hyvin ne soveltuvat muihin rotuihin.

Quarterien erikoisväreistä kiinnostavin tällä hetkellä on hopea, joka on – tai oli – erittäin harvinainen, ymmärtääkseni HR:ssä on vain yksi sukulinja, joka sitä on periyttänyt. Hopeavärisiä hevosia oli siis erittäin vähän ja niiden hinnat olivat taivaissa, jos niitä nyt ylipäänsä sattui olemaan myynnissä. Itse maksoin ensimmäisestä hopea-oriista säädyttömän summan rahaa ja sekin oli rautias hopean kantaja, ei siis hopeavärinen itse (genetiikan kannalta tietenkin merkityksetön asia). Sitten jossain vaiheessa syntyi homotsygootti hopea varsa, jonka laitoin myyntiin aivan räävittömällä hinnalla ja se meni kaupaksi nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa. Nykyään eivät hopeaväriset varsat välttämättä mene kaupaksi edes maltillisilla hinnoilla, aikuisilla hevosilla on vähän paremmat markkinat, mutta ei niistäkään suuria summia kannata pyytää. Homotsygootit hopeat voivat olla korkeammissa hinnoissa ja varsinkin jos niihin yhdistyy yksi tai useampi muukin erikoisväri. Toki tässä vaiheessa ostajat alkavat vaatia myös hyvää rakennetta ja ominaisuuksia värin lisäksi. Aiemmin riitti se pelkkä väri, kunhan se oli hopea.

Tietenkin tämä on luonut melkoisen vääristymän quartereiden väreihin: erikoisvärit ovat erittäin yleisiä. Hopeavärejä on reaalimaailmaan verrattuna suorastaan runsaasti. En toki ole itsekään täysin syytön asiantilaan, sen verran hopeavarsoja olen HR-maailmaan saattanut, muista erikoisväreistä nyt puhumattakaan. Tällä hetkellä ei liki 50 hevoseni joukosta löydy yhtään perusväristä ruunikkoa, rautiasta tai mustaa, kaikki ovat erikoisvärisiä. Enkä taida olla ainoa. Ystäväni pelaa myös tätä peliä ja hän on enemmän erikoistunut kylmäverisiin, erityisesti shirenhevosiin. Hän on kertonut että melko harvinainen kimo väritys ei ole mitenkään erityisen suosittu shirenhevosilla, mutta voikkoväriset ja rautiaat tai edes Ee-tyyppiset shirenhevoset ovat kuumaa tavaraa. Hänen oma haaveensa on saada aikaan voikko shirenhevonen ja homma on kuulemma hyvällä mallilla, ensimmäinen rautias kasvatti syntyi taannoin, samoin pari tuplavoikkoa (valitettavasti kuitenkin EE-tyyppejä). Minä puolestani olen jaksanut hämmästellä, että noinko reaalimaailmassa on voikkoja shirenhevosia. Itse en ole onnistunut varmoja tapauksia vielä bongaamaan netistä ja suhtaudunkin asiaan hieman skeptisesti. Tosin muistutan itseäni niistä omista voikoista terskinhevosista Ionicissa, niin että kaipa se niin nuukaa ole...

Kuten sanoin, peli on vielä beta-vaiheessa ja esimerkiksi sisäsiitos ei vaikuta hevosiin mitenkään heikentävästi. Niinpä monet kasvattajat ovat linjanneet varsinkin erikoisvärejä varsin läheisesti. Itse en sitä tee, paitsi vahingossa, mutta en karsasta linjasiitettyjä hevosia mitenkään erikoisesti. Tiukka linjasiitos on tietenkin nopein keino saada aikaan homotsygootteja hevosia harvinaisista väreistä, mutta toistaiseksi olen itse onnistunut kyllä satunnaisia homotsygootteja kasvattamaan ihan ilmankin.

Tähän loppuun pari huomiota HR:stä noin yleensä:
– Hevosten valmentaminen on ehkä paras tapa kerätä itselleen XP:tä ja sitä myöden leveleitä. Valmentaminen on myös ilmaista, toisin kuin esim. kilpaileminen. Nykyään kilpailuista saa kuitenkin palkintorahoja takaisin päin, mutta ainakin alemmilla kilpailutasoilla silti jää miinuksen puolelle rahallisesti. En tiedä kasvavatko palkintorahat kilpailutasojen kasvaessa.
– Rahaa saa parhaiten levelöitymällä tai myymällä hevosia, olettaen että tallistasi löytyy jotain ostajia kiinnostavaa myytävää. Riding Schoolissa saa vähän rahaa erilaisia tallitöitä tekemällä, mutta summat jäävät mitättömiksi, ellei ole aikaa istua päiväkaudet klikkailemassa linkkiä muutaman minuutin välein.
– Hevosia kannattaa katsella aluksi markkinoilta, myynnissä saattaa olla hyviä hevosia pienellä hinnalla. Kaikki foundation-hevoset maksavat 5000 HRC:tä (HR Coin, pelin valuutta).
– Ilmaiseksi (tai lähes ilmaiseksi) hevosia saa pyydystämällä niitä villihevospuistoista, mutta rodut ovat rajoitettuja: Euroopasta saa exmooreja ja camargueita, pohjois-Amerikasta mustangeja. Muiden mantereitten villihevospuistot ovat suljettuja.
– Suurimmat hevosmarkkinat (ja harrastajamäärät) ovat Euroopassa ja pohjois-Amerikassa. Hevosen ostaminen vieraalta mantereelta maksaa hevosen hinnan lisäksi 500 HRC:tä kuljetuskustannuksina.
– Tällä hetkellä rahaa ei kannata tuhlata Universityn koulutuksiin, koska mitä ilmeisimmin vielä ei pysty perustamaan esimerkiksi lääkäriklinikkaa, josta saisi rahoja takaisin. Odotellaan mitä jatkossa seuraa.
– Viime aikoina HR on tuntunut olevan järjettömän hidas ja tahmainen.

– S

PS. Ensimmäinen tuplavoikko vuonohevonen on myös bongattu myynnistä!

Virtuaalimaailman lama – voiko sille edes tehdä mitään?

Jälleen kerran tämä aihe on pöllitty ht.netistä (topic Millä virtuaalitallit nousuun?), mutta tottahan hyvä aihe kestää useammankin tarkastelun ja minusta tämä on ihan aiheellinen asia pohdittavaksi.

Onhan sitä jo monta vuotta pohdittu, että harrastajamäärät eivät kasva, ainakaan kovin ripeästi, uutta porukkaa tulee kyllä virtuaalimaailmaan, mutta a. samalla vanhaa poistuu, ja b, eivät ne uudet välttämättä ole pitkäikäisiä harrastajia. Samoin harrastajien keski-ikä on noussut hurjasti, täysi-ikäinen virtuaalihevostelija ei ole enää poikkeus vaan enemmänkin jo sääntö. Virginia voisi kertoa omakohtaisista kokemuksista 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin hän oli käytännössä ainoa täysi-ikäinen harrastaja tai ainakin hyvin, hyvin harvojen joukossa. Samoin ht.netin virtuaalitalli-aiheinen palsta on hiljentynyt lähes hälyttävästi eikä välttämättä sen takia, että nykyisin panostettaisiin enemmän keskustelujen laatuun. Hevoskaupan ja jalostuksen vähäisyydestä mekin kannamme huolta, emmekä ole ainoita.

Sallittakoon ensin pieni määrä vanhojen muistelua (vaikken olekaan aloittanut virtuaalihevostelua kovin aikaisin, olin toki "ollut netissä" jo silti hyvän tovin ennen kuin sain Ionicin-puolikkaan). 2000-luvun alussa internet oli uusi ja hieno juttu aika monelle, silloin se vasta oikeastaan alkoi lyödä itseään läpi muidenkin kuin vain kovaksikeitettyjen nörttien keskuudessa. Oli sähköposti, oli irc, oli nyyssit, jonkinlaisia chatteja, keskustelupalstoja, ja hienointa kaikesta oli, kun oli omat kotisivut.

Tällöin internetin sisältö ja vähäiset palvelut oli suunnattu pääosin miehille, yleinen mielikuva oli etteivät naiset, varsinkaan nuoret tytöt, käyttäneet internetiä muuta kuin ehkä johonkin sähköpostin lukemiseen. Virginia oli innoissaan siitä, että virtuaalihevosmaailma oli näiden nuorten tyttöjen itse itselleen kehittämä asia (toki mallia oli otettu ulkomailta tähän), se oma juttu netissä, jossa sai treenata omia nettitaitojaan ja kaiken lisäksi se oli vielä ilmainen. Internet ei jäisi pelkästään miesten leikkikentäksi. Virtuaalihevosmaailman tuolloisen suosion ymmärtää: se yhdisti uuden, hienon internetin omaan kiinnostuksen kohteeseen, hevosiin.

Tilanne on nyt ihan kokonaan toinen. Netti ei ole enää uutta ja hienoa vaan arkipäivää ja välttämättömyys. Sisältöjä ja palveluita ei kehitetä enää yksiviivaisesti miesten mieltymykset edellä (ainakaan useimmiten). Sosiaalinen media ja vanha kunnon Web 2.0 ovat vallanneet itselleen tilaa netissä ja ihmisten elämässä. On blogeja, vlogeja, Facebook, Twitter, Instagram, Tumblr. Keskustelupalstat eivät vedä enää väkeä, kun kavereiden kanssa jutellaan Hangouteissa, Telegramissa, WhatsAppissa ja ties minkä muiden kautta.

Näiden lisäksi internet on siirtynyt taskuun ja käytettäväksi kosketusnäytöillä. Harvalla lienee enää rehellistä pöytäkonetta käytössä, läppäreitä varmaan löytyy, mutta jos trendit pitävät paikkaansa, tabletit ja älypuhelimet ovat tulleet hyppimään läppäreiden tontille. Huomaan sen itsekin: lyhyelle viikonloppureissulle en pakkaa enää mukaan läppäriä, nykyään en edes tablettia, ellei ole jotain hyvää syytä siihen. Puhelimella pärjää pitkälle. Puhelimella voi kyllä suhteellisen kivuttomasti surffailla virtuaalitalleja ja vaikka ht.netiä, mutta en minä sillä, enkä edes tabletillakaan, pystyisi ylläpitämään talleja. Se vaatii omalla kohdallani html:n kirjoittamista ja auta armias, että tekisin sitä kosketusnäytöllä! Mieluummin vaikka nirhaan ranteeni auki lusikalla. Enkä minä oikein helposti pystyisi kirjoittamaan monimutkaista kisaosallistumis-sähköpostiakaan kosketusnäytöllä, jossa pitäisi olla luokat ja osallistumismuoto VRL- ja VH-tunnuksineen ja kaikkine html-koodeineen.

Niin, onko aika ajanut (nykymuotoisen) virtuaalihevosharrastuksen ohi? Ehkä. Tälle lajille ei taida olla enää niin kovasti tilausta kuin aiemmin oli. Vanhat fanit roikkuvat mukana vielä ja aina joku uusikin koukuttuu, mutta käytännössä täällä me pyörimme omissa liemissämme palvoen sitä vanhaa mallia, jonka perusta luotiin joskus vuosina 2000-2005.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Älkää minua katsoko, en minä tiedä. Lupaan kyllä kertoa, jos saan jonkin hyvän idean.

– S

Täydellinen rotuyhdistys

Erilaisia rotuyhdistyksiä on virtuaalimaailmassa ollut kai koko harrastuksen alkuhämäristä lähtien. Välillä ne tuntuivat olevat hyvinkin muodikkaita, välillä niitä taas oli vähemmän. Tällä hetkellä tilanne taitaa olla se, että niitä ei kauheasti ainakaan mainosteta, mutta aina joskus näkyy.

Tyypillistä rotuyhdistyksille tuntuu olevan (myös Virginia kuulemma allekirjoittaa tämän ja hänellä on kokemusta myös aikaisemmilta vuosilta) se, että niitä kyllä innoissaan tunkataan pystyyn ja suunnitellaan kaikenlaista toimintaa, mutta harvoin suunnitelmat ja todellisuus lopulta kohtaavat. Rotuyhdistykset eivät tapaa olla yhtään sen pitkäikäisempiä kuin tallitkaan vaikka toisaalta niiden omistajanvaihdos on ehkä hieman helpompaa kuin tallien, jotka yleensä profiloituvat voimakkaasti omistajiinsa.

Ongelma taitaa olla se, että montaa rotuyhdistystä pyöritetään vähän "vasemmalla kädellä", siinä tallinpidon ja kaiken muun ohessa. Hyvä rotuyhdistys kuitenkin vaatinee enemmän aikaa ja harrastuneisuutta. Tulos onkin se, että moni virtuaalinen rotuyhdistys onkin kovin vajavainen ja ne tuntuvat toistensa kopioilta. Harva poikkeaa joukosta, ainakaan positiivisessa mielessä.

Millainen sitten olisi minun törkeän subjektiivisen mielipiteeni mukaan hyvä tai jopa täydellinen rotuyhdistys?

Rakennetietoa
Siis muutakin pitäisi olla kuin vain rotumääritelmän suora kopio. Ideaalitilanteessa rotuyhdistyksen sivuilta löytyisi valokuvia ja niistä rakennearvostelut jonkun NJ- tai VSN-tuomarin tekemänä. Mukana pitäisi olla sekä oreja että tammoja, hyviä poneja ja vähän huonorakenteisempiakin. Tämä olisi ehdottoman hyödyllinen myös tuomareille, jotka kaipaavat muistinvirkistystä rodun kanssa.

Historiatietoa rodusta
Lyhyt katsaus rodun historiaan reaalimaailmassa riittää, mutta virtuaalihistoriasta olisi kiva lukea vähän enemmänkin. Siinä on vain se ongelma, että virtuaalihistorian selvittely on haastavaa, osin ehkä jopa mahdotonta ja vanhoja harrastajia ei välttämättä enää saa kiinni mitenkään. Joistain roduista on Virtuaaliwikissä kerrottu historiaa, mutta useimmista ei. En tiedä muista, mutta minua kyllä kiinnostaisi kaikenlainen tieto kiinnostavan rodun vanhoista, merkittävistä kasvattajista ja jalostushevosista. No, joidenkin rotujen kohdalla tilanne tietysti on se, että historiaa ei juuri ole tai siitä ei ainakaan ole jäänyt minkäänlaista tietoa.

Muuta tietoa
Rodulla sallitut/kielletyt värit, jalostusmääritelmät, nimeämiskäytäntöjä, rodun käyttö muiden rotujen jalostuksessa, linkkejä lisätiedon hakuun... Kaikkea näitäkin olisi hyvä löytyä, mitä kustakin rodusta nyt tarvitseekaan tietää.

Kasvattajalista
Jos kaikesta muusta pitää tinkia, niin tästä ei voi. Ilman kasvattajia ei ole rotua eikä ilman rotua ole rotuyhdistystä.

Tässä välissä täytyy mainita VSPY ja sen kasvattajalista, joka sisältää myös kasvattajien haastattelut. Tämä on minusta kiva idea, koska lyhyillä esittelyillä ja haastatteluilla eri kasvattajat jäävät paremmin mieleen kuin vain pelkkänä linkkilistana.

Jalostusorilista
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu: periaatteessa tärkeä, mutta haastava ylläpidettävä, jos aikoo tehdä täydellisen. Pienten rotujen kohdalla ylläpito on helppoa, suurten kanssa mahdotonta, koska orilistan pitäisi olla mahdollisimman kattava, ts. kaikki käytössä olevat oriit pitäisi olla listalla, viis siitä onko niillä laatispalkintoja tai kantakirjatuloksia, koska eiväthän kaikki tammanomistajat vaadi ja edellytä tällaisia meriittejä. Joillekin riittää se, että suku on sopiva tammalle.

Hevosvälitys
Olisi oikea unelma, jos rotuyhdistys pystyisi ylläpitämään kelvollista myyntipalstaa, jossa tarjolla olisi sekä suvullisia, kasvattajien myymiä varsoja että keksittyjä hevosia. Tämän kuvittelisi olevan tärkeä asia, mutta enpä muista, että olisin koskaan nähnyt oikeasti hyvin toimivaa myyntipalstaa.

Kilpailut
En nyt varsinaisesti pidä kilpailuista, mutta monelle harrastajalle ne ovat tärkeitä ja varmasti oman rotuyhdistyksen järjestämät, vain kyseiselle rodulle avoimet kilpailut ovat mieluisia.

Näyttelyt
Näyttelyt ovat myös monelle tärkeitä ja tietylle rodulle avoimet näyttelyt ovat varmasti aina tervetulleita. Näyttelyidenhän ei tarvitse aina olla minkään jaoksen alaisia, esimerkiksi Virginia on aikoinaan tuomaroinut itse pitämiään tekkenäyttelyitä ja ollut tuomarina RBSH-yhdistyksen järjestämissä näyttelyissä, vaikkei ollutkaan minkään jaoksen virallinen tuomari tuolloin.

Yhden vinkin annan ihan ilmaiseksi: varsinaisten rotuluokkien lisäksi voisi järjestää luokkia myös risteytyksille, joissa on esimerkiksi vähintään 25% kyseistä rotua. Connemaraluokkien lisäksi siis luokka sellaisille ratsu- ja risteytysponeille, joilla on vähintään 25% connemaraa suvussa, tai arabiristeytyksille, tai tekkesukuisille RBSH:ille. Ja jos kyseessä on ns. risteytysrotu, kuten FWB, RBSH, angloarabi yms, ei minun mielestäni olisi yhtään hullumpi idea järjestää näyttelyluokkia (ja toki myös muuta toimintaa) myös kantaroduille.

Laatuarvostelut
No, minun mielipiteeni laatuarvosteluista tiedetään, mutta rotuyhdistyksillä onkin vapaat kädet kehittää erityyppisiä laatuarvosteluita. Valitettavan usein nekin kyllä taitavat seurata perinteistä kaavaa: pitää olla kuvat, kisat, luonteet ja suku, vaikka mahdollisuudet olisi auki taivaaseen asti.
Miksi edes tyytyä palkitsemaan hevosia, kun voisi palkita myös kasvattajia? Pitkäjänteisen kasvatustoiminnan kunniamaininta! Vanhojen sukujen säilyttämisen palkinto! Vuoden tulokaskasvattajan arvonimi! Kultamitali genetiikkatietoisesta kasvattamisesta! Kuukauden kisajärjestäjä! Muistaakseni VRER:llä ja mahdollisesti myös PLJ:llä on ainakin ollut tämänkaltaisia palkintoja, osa on jaettu äänestyksenkin perusteella.

Yhteisö
Tiedän, yhteisöllisyyttä on vaikea järjestää eikä se ole virtuaalimaailmassa kovin muodikasta kun kaikki tuntuvat lähinnä pyörivän oman napansa ympärillä. Keinotkin ovat vähän niukat, omaa keskustelupalstaa tuskin kannattaa alkaa pykätä rotuyhdistykselle, koska ne eivät yleensä saa juurikaan suosiota eivätkä edes kävijöitä. Juokseva viestiketju ht.netissä voi olla lopulta parempi keino.
Noin muuten olisi kiva, jos rotujärjestö pitäisi johkinlaista yhteyttä jäseniinsä. Vaikka joukkosähköposti kerran kuussa: mitä rotuyhdistykselle kuuluu, mitä tapahtumia on tulossa, onko tullut uusia kasvattajia, onko vanhoja lopettanut. Rotuyhdistys helposti unohtuu kasvattajilta (puhun tässä omasta kokemuksesta).

Kaikkea muuta
Kaikenlainen muu aktiviteetti on myös kivaa: äänestyksiä, kuukauden jalostusoriin valintoja, parhaassa tapauksessa vapaastikopioitavia kuvia, kaikenlaista muuta apua jäsenille ja kasvattajille...

Tämmöisen pyörittäminen on todellakin täysipäiväistä hommaa ja useimmissa tapauksissa rotuyhdistyksen ylläpitäjä tarvitsee apua muilta harrastajilta.

–S

Arabi-foorumi ja muuta arabiasiaa

Siltä varalta, ettette ole sattuneet huomaamaan, on TK perustanut foorumin virtuaaliarabien harrastajille ja kasvattajille: VIRTUAALINEN ARABIANHEVOSFOORUMI.

Allekirjoittanut on siellä jo avannut sanaista arkkuaan, odotan sitä muiltakin.

Noin muuten olen yrittänyt heti tässä alkuvuodesta keskittyä erityisesti arabeihin. Kuten viime vuoden kasvatusta käsittelevässä joulukalenteripostauksessa (Joulukalenteri 17: kasvatus vuonna 2014) totesin, noin suurella rodulla ei ole varaa pitää kahta lusmuvuotta peräkkäin. Mitäkö tapahtuu jos näin käy? Sama kuin Gin Ahaltekissä, hommat kasaantuvat niin pahasti, että tekee mieli lusmuilla muutama seuraavakin vuosi. Ja sitä seuraava. Ja ehkä vielä senkin jälkeen. Ja ja ja...

Meillä on aivan hirveästi vuonna 2010 syntyneitä arabeja, jotka tiukasti VHKR:n mukaan laskettuna kasvaisivat jo virtuaalihorsmaa, mutta kun ei tiinä lopettaakaan voi, kun niillä ei vielä ole varsoja. Jos mentäisiin ihan tarkalleen VHKR:n mukaan, minun pitäisi tänä nyt olla hoitamassa vuosina 2012-13 syntyneitä hevosia siitokseen ja sitten hautaan. Vuoden 2011 kasvattimäärä on onneksi pieni, kun se vuosi meni taukoilun merkeissä (kaikkien rotujen kohdalla), mutta kun arabien määrä on niin hirmuinen, niin niiden kanssa joutuu näkemään tuhottomasti vaivaa.

Olen miettinyt, että mitä minun pitäisi tehdä arabilaumalle. Fakta nyt vain on, että 500-päisen arabilauman pyörittäminen ei ole helppoa. Enkä ole lainkaan varma, että nykyisten sukulinjojen säilyttämiseen tarvittaisiin näitä kaikkia hevosia. Mitä jos valikoisi joitain kymmeniä hevosia, mahdollisimman monipuolisista suvuista ja sen jälkeen myisi pois tai lopettaisi kaikki muut, jotka eivät olisi suvuiltaan täysin uniikkeja niihin säästettäviin nähden? Ja kun asiaa ajattelee pidemmälle: nimenomaan minun ei ole pakko säilyttää kaikkia mahdollisia ori- ja tammalinjoja, mitä olen saanut Ioniciin haalittua. Niinpä ei ole välttämätöntä, että jokainen tamma jättäisi tammajälkeläisen ja ori orijälkeläisen. Eihän suoran ori- tai tammalinjan katkeaminen vielä tarkoita kyseisen hevosen täydellistä katoamista suvuista, asia on ollut vain helpompi hahmottaa säilyttämällä tamma- ja orilinjat.

En tiedä vielä mitä teen arabilaumalleni, mutta siitä olen varma, että jos olet arabia vailla, niin nyt kannattaa tulla kyselemään :) Ehkä pitäisi jaksaa raapustaa taas myyntitopikki.

- S

PS. Seuraava postaus ei tule tasan viikon päästä torstaina 29.1. vaan sunnuntaina 1.2. kun kuukausi vaihtuu silloin.

Virtuaalimaailma ilmapiiri (feat. Troya)

Minun on suorastaan pakko tarttua Troyan kirjoitukseen Virtuaalimaailman ilmapiiri ja sen haitat, joka on postattu sekä Virtuaalifoorumille (tervetuloa sinne vain kaikki jotka eivät vielä ole siellä käyneet!) että ht.netiin, jälkimmäisessä topikki on tosin jatkuvan härötysuhan alla (miksi ihmeessä? Kuka siellä oikein perseilee?).

Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.

Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.

Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.

Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?

Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.

Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.

Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.

- S

Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.

Joulukalenteri 4: mitä haluaisit kysyä meiltä?

Lokakuussa tuli puhuttua siitä, että kymmenen vuoden rajapyykki häämöttää ja että sitä pitäisi jotenkin... muistaa tai jotain. Ensimmäiseltä anonyymiltä tuli kommenttia, että hän haluaisi lukea jotain historiikkiä ja sattumuksia kymmenvuotisen taipaleen varrelta.

Kun näin yleisesti kysytään, niin eihän sitä mitään mieleen tule. Muisti huutaa ihan tyhjää, jos yhtäkkiä pitäisi kertoa jokin hassu sattumus menneiltä vuosilta. Mutta tästä kommentista jalostuikin seuraava idea: mitä haluaisit kysyä meiltä? Onko jotain sellaista, mitä haluaisit tietää vaikkapa Ionicin tiimoilta tai ehkä Ionicia edeltäviltä vuosilta (Virginian kohdalla)? Tai Pinkistä tai Gin Ahaltekistä, ei sen tarvitse liittyä Ioniciinkaan. Anonyymi aloittikin jo heittämällä kysymykset, että mistä homma lähti ja onko koskaan käynyt mielessä lopettaa tallia. Voit toki kysyä vaikkapa mieltäsi vaivaavaa värikysymystä tai mielipidettä kuvasta/rakenteesta/sivusta. Siis oikeastaan mitä vain voit kysyä (kyllä me sitten kerromme, jos emme aio vastata). Moniin kysymyksiin on toki vastattu jo kuuden vuoden aktiivisen bloggauksen aikana, mutta voimme ainakin kaivaa laajasta arkistosta ne asiaa sivuavat linkit, niin ei tarvitse itse kaivaa.

Kysymyksiä voi jättää tämän postauksen kommentteihin aina tammikuun puoliväliin asti. Vastaukset tulevat ehkä ja toivottavasti Ionicin syntymäpäivänä 18.1.

– S ja Gin

Yleisökysymys: mitä haluaisitte blogista lukea?

Nyt kuulkaas kun blogilamasta on suht pysyvä suhdanne, niin pistänpä pystyyn kyselyn. Se tulee myös sivupalkkiin, mutta eritoten kaipailisin kommentteja tähän postaukseen, koska teillähän voi olla jotain sellaisia ideoita, joita en ole itse osannut edes ajatella. Niistä meinaan on todella pulaa!
Tosin tätä samaa kehitystä on ollut näkyvissä myös muissa blogeissa, moni tuossa sivupalkissa oleva blogi ei ole aikoihin päivittynyt ja toisaalta olen ollut huomaavinani jonkinlaista laskua myös meidän blogin kävijämäärissä (mikä tietysti suoraan johtuu blogin kehnosta aktiivisuudesta).

Tässäpä muutama kysymys herättämään ajatuksia ja toivottavasti keskusteluakin. Kaikkiin ei todellakaan ole pakko vastata eikä tarvitse vastata lainkaan, mutta jos on jotain muita ajatuksia blogeista, bloggaamisesta yleensä tai erityisesti meidän blogeista, niin antaa tulla vain.

1. Tarvitaanko virtuaaliblogeja enää? Onko aika ajanut niiden ohitse? Olisiko jokin muu tapa/kanava parempi?
2. Mitä haluaisit noin yleensä lukea blogista?
3. Kiinnostaako virtuaalinen laukkaurheilu ja erityisesti meidän hevosten uutiset, pärjäämiset sun muut? Olisitko enemmän kiinnostunut lukemaan yleisiä laukkauutisia, jotka koskisivat laukkaurheilua yleisemminkin (toivottavasti et, koska minusta ei ainakaan ole niiden kirjoittajaksi...)
4. Hevosten väreistä ja genetiikastakin on blogissa kirjoitettu paljonkin. Vieläkö aihepiiri kiinnostaa? Millaisia väriasioita haluaisit lukea?
5. Myös meidän hevosten nimistä on kirjoitettu jonkin verran, ne ovat minulle ja meille toinen tärkeä asia värien lisäksi. Kiinnostaako aihepiiri?
6. Kuvat ovat sitten kolmas asia, jotka ovat meidän virtuaalielämän top 3 -listalla värien ja nimien lisäksi. Kiinnostavatko kuva-aiheiset postaukset? Millaisia kuvapostauksia haluaisit lukea?
7. Rotuesittelyitä? Rakennearvosteluita? Sukuesittelyitä?
8. Pitäisikö meidän esitellä enemmän muita talleja? Tarjoilla linkkivinkkejä ja kirjoittaa (lyhyitä) esittelyitä enemmän kuin nyt eli kuukauden tallin esittelyssä? Pitäisikö esitellä muitakin linkkejä, hevos- tai it-aiheisia?
9. Satuilu-postauksia on kirjoitettu vain muutama, kiinnostaisiko näitä lukea, entäs valmennuksia?

–S

Uusi Virtuaalifoorumi

Virtuaalifoorumi perustettiin vuonna 2011 ja hiljaisemman ajan jälkeen se on lähtenyt uudelleen nousukiitoon aktiivisuuden ja käyttäjämäärän kanssa. Myös minut siellä bongaa jossain määrin aktiivisempana kirjoittelijana kuin ht.netissä.

Niin että tervemenoa sinne vain.

Joulukalenteri 10: Ahaltek-artikkeli ja miten sille kävi

En muista onko blogissamme mainittu vielä mitään Virmasta, VRL:n uudesta lehdestä, joka on maksullinen. Ensimmäinen numerohan ilmestyi syyskuun alussa vai mahtoiko olla elokuun puolta ja uutta ollaan vääntämässä kasaan näinä päivinä, materiaalin deadline oli 3.12. Olin lupautunut kirjoittamaan Virmaan jotakin, koska Vippoksesta ei ole taas kuulunut mitään.

Aiheideaksi keksin (mielestäni) maailmankaikkeuden parhaan aiheen: ahaltekit! Laaja rotuesittely ahaltekeistä reaali- ja virtuaalimaailmassa! Pipariina lupasi minulle ruhtinaalliset kaksi aukeamaa tilaa artikkelille, jotta saisin kirjoittaa laveasti.

Minähän olen vuosien varrella kirjoittanut ahaltekeistä kasoittain materiaalia. Virtuaaliwikin ahaltek-artikkeli on pääosin minun käsialaa, samoin merkittävien ahaltek-orien ja -tammojen listat tietoineen. Samoin olen aikoinani raapustanut kasaan vanhan VATYn sivut ja sieltä jos mistä löytyy tietoa: rotumääritelmä, rakennetietoa, rakennearvosteluita, värejä, perustietoa Turkmenistanista ja turkmeenin kielestä sekä turkmeeninkielisiä sanoja, rodun virtuaalihistoriaa, kasvattaja- ja kasvattilistoja, orilinjoja, tammalinjoja... Ja kaiken lisäksi täällä blogissakin on tekeistä tullut kirjoitettua aika paljon.

Tässä kohtaa sitten ensimmäinen Virma-artikkelini ikinä törmäsikin kiviseinään. Kaikki on jo sanottu, kaikki on kirjoitettu ainakin kertaalleen jonnekin. Viime vuosina ei tekkemaailmassa ole tapahtunut suuria mullistuksia enkä kerta kaikkiaan löytänyt vanhoihin asioihin enää uutta näkökulmaa. Hajaantukaa, minulla ei ole mitään sanottavaa! Olisin voinut kopioida artikkeliini tekstin suoraan Virtuaaliwikistä tai VATYn sivuilta. Se taas ei olisi palvellut ketään. Turkmenistanin poliittisesta tilanteesta olisi kyllä saanut jännittävää materiaalia kasakaupalla, mutta sen liittymäkohta virtuaalihevosiin on hieman keinotekoinen.

En kuitenkaan suostu luovuttamaan vielä ahaltekien kanssa, kyllä jossain täytyy olla jokin pieni nurkka, jota en ole vielä puinut perusteellisesti läpi ja jos ei muuta, niin ainakin Wikin merkittävien hevosten lista on vielä hyvin puutteellinen. Tosin toivoisin Wikin suhteen sitä, että muutkin kirjoittaisivat sinne jotain, vaikka niistä uudemmista merkittävistä hevosista, joita minä taas en tunne niin hyvin. Ja se hevosen merkittävyyskin on aika venyvä käsite. Mutta jos jollain on jotain kysyttävää ahaltekeistä tai jokin idea ahaltek-aiheiseen tekstiin, niin otan mielelläni vastaan.

–Gin

Pinterest-mainostusta

Siltä varalta, että lukijoista löytyy Pinterestiin rekisteröityneitä, haluan esitellä pari omaa kuvaboardiani:
- Horse breeds, olen etsiskellut kuvia eri hevosroduista ja kirjoitellut niille lyhyitä kuvauksia (tosin englanniksi)
- Nicely-coloured horses, edelleen englanninkielinen board, tänne on koottu kuvia erivärisistä hevosista, väri-infoa ja sen sellaista.

Toki Pinterestistä löytyy muitakin kiinnostavia boardeja:
- Unique coats, lisää eri värejä
- Rare Breeds, harvinaisia rotuja, valitettavan pieni board vielä
- Hall of Fame Horses, AQHAn board kuuluisista quartereista
- Coat Color Genetics, AQHAn ikävän epäaktiivinen board väreistä
- Interesting Horse Colors, lisää värijuttuja
- Rare Horse Breeds ja lisää harvinaisia rotuja

Muita mielenkiintoisia boardeja saa vinkata lisääkin.

- S