Jälleen kerran tämä aihe on pöllitty ht.netistä (topic Millä virtuaalitallit nousuun?), mutta tottahan hyvä aihe kestää useammankin tarkastelun ja minusta tämä on ihan aiheellinen asia pohdittavaksi.
Onhan sitä jo monta vuotta pohdittu, että harrastajamäärät eivät kasva, ainakaan kovin ripeästi, uutta porukkaa tulee kyllä virtuaalimaailmaan, mutta a. samalla vanhaa poistuu, ja b, eivät ne uudet välttämättä ole pitkäikäisiä harrastajia. Samoin harrastajien keski-ikä on noussut hurjasti, täysi-ikäinen virtuaalihevostelija ei ole enää poikkeus vaan enemmänkin jo sääntö. Virginia voisi kertoa omakohtaisista kokemuksista 2000-luvun alkuvuosilta, jolloin hän oli käytännössä ainoa täysi-ikäinen harrastaja tai ainakin hyvin, hyvin harvojen joukossa. Samoin ht.netin virtuaalitalli-aiheinen palsta on hiljentynyt lähes hälyttävästi eikä välttämättä sen takia, että nykyisin panostettaisiin enemmän keskustelujen laatuun. Hevoskaupan ja jalostuksen vähäisyydestä mekin kannamme huolta, emmekä ole ainoita.
Sallittakoon ensin pieni määrä vanhojen muistelua (vaikken olekaan aloittanut virtuaalihevostelua kovin aikaisin, olin toki "ollut netissä" jo silti hyvän tovin ennen kuin sain Ionicin-puolikkaan). 2000-luvun alussa internet oli uusi ja hieno juttu aika monelle, silloin se vasta oikeastaan alkoi lyödä itseään läpi muidenkin kuin vain kovaksikeitettyjen nörttien keskuudessa. Oli sähköposti, oli irc, oli nyyssit, jonkinlaisia chatteja, keskustelupalstoja, ja hienointa kaikesta oli, kun oli omat kotisivut.
Tällöin internetin sisältö ja vähäiset palvelut oli suunnattu pääosin miehille, yleinen mielikuva oli etteivät naiset, varsinkaan nuoret tytöt, käyttäneet internetiä muuta kuin ehkä johonkin sähköpostin lukemiseen. Virginia oli innoissaan siitä, että virtuaalihevosmaailma oli näiden nuorten tyttöjen itse itselleen kehittämä asia (toki mallia oli otettu ulkomailta tähän), se oma juttu netissä, jossa sai treenata omia nettitaitojaan ja kaiken lisäksi se oli vielä ilmainen. Internet ei jäisi pelkästään miesten leikkikentäksi. Virtuaalihevosmaailman tuolloisen suosion ymmärtää: se yhdisti uuden, hienon internetin omaan kiinnostuksen kohteeseen, hevosiin.
Tilanne on nyt ihan kokonaan toinen. Netti ei ole enää uutta ja hienoa vaan arkipäivää ja välttämättömyys. Sisältöjä ja palveluita ei kehitetä enää yksiviivaisesti miesten mieltymykset edellä (ainakaan useimmiten). Sosiaalinen media ja vanha kunnon Web 2.0 ovat vallanneet itselleen tilaa netissä ja ihmisten elämässä. On blogeja, vlogeja, Facebook, Twitter, Instagram, Tumblr. Keskustelupalstat eivät vedä enää väkeä, kun kavereiden kanssa jutellaan Hangouteissa, Telegramissa, WhatsAppissa ja ties minkä muiden kautta.
Näiden lisäksi internet on siirtynyt taskuun ja käytettäväksi kosketusnäytöillä. Harvalla lienee enää rehellistä pöytäkonetta käytössä, läppäreitä varmaan löytyy, mutta jos trendit pitävät paikkaansa, tabletit ja älypuhelimet ovat tulleet hyppimään läppäreiden tontille. Huomaan sen itsekin: lyhyelle viikonloppureissulle en pakkaa enää mukaan läppäriä, nykyään en edes tablettia, ellei ole jotain hyvää syytä siihen. Puhelimella pärjää pitkälle. Puhelimella voi kyllä suhteellisen kivuttomasti surffailla virtuaalitalleja ja vaikka ht.netiä, mutta en minä sillä, enkä edes tabletillakaan, pystyisi ylläpitämään talleja. Se vaatii omalla kohdallani html:n kirjoittamista ja auta armias, että tekisin sitä kosketusnäytöllä! Mieluummin vaikka nirhaan ranteeni auki lusikalla. Enkä minä oikein helposti pystyisi kirjoittamaan monimutkaista kisaosallistumis-sähköpostiakaan kosketusnäytöllä, jossa pitäisi olla luokat ja osallistumismuoto VRL- ja VH-tunnuksineen ja kaikkine html-koodeineen.
Niin, onko aika ajanut (nykymuotoisen) virtuaalihevosharrastuksen ohi? Ehkä. Tälle lajille ei taida olla enää niin kovasti tilausta kuin aiemmin oli. Vanhat fanit roikkuvat mukana vielä ja aina joku uusikin koukuttuu, mutta käytännössä täällä me pyörimme omissa liemissämme palvoen sitä vanhaa mallia, jonka perusta luotiin joskus vuosina 2000-2005.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Älkää minua katsoko, en minä tiedä. Lupaan kyllä kertoa, jos saan jonkin hyvän idean.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti