maanantaina, helmikuuta 22, 2021

RIP Hippoksen kuvapankki

Kuun vaihteessa tuli isku virtuaalimaailmaan: Hippoksen kuvapankin kuvia ei enää saa käyttää virtuaalihevosilla. Sanon "isku" sen takia, että Hippoksen kuvia oli tosi paljon käytössä monilla harrastajilla ja nyt ne tulee poistaa ainakin aktiivisten hevosten sivuilta. Hippoksessakin onneksi ymmärretään, että kaikkia vanhoja, epäaktiivisia käyttäjiä ei tieto tavoita ja että väistämättä joillekin vanhoille virtuaalihevosille jää Hippoksen kuvia. Rachin nimittäin otti Hippokseen yhteyttä asian tiimoilta ja sai sieltä ystävälliseen vastauksen

© ST

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Hippoksen kuvat herättävät keskustelua. Vuonna 2013 keskusteltiin virtuaalimaailmassa siitä, että saako niitä käyttää vai ei, koska Hippoksen sivuilla ei ollut mitään mainintaa asiasta. Silloinkin eräs harrastaja lähestyi Hipposta ja sai vastaukseksi, että saa käyttää, poislukien Leena Kahisaaren kuvat. Olen itsekin blogannut tästä tuolloin: Hippoksen kuvapankki

En tiedä, että mikä nyt sitten sai Hippoksessa päättämään toisin. Rachinin saamassa viestissä puhutaan sopimusasioista, mutta se taitaa koskea sitä tilannetta että kuvalupia pyydettäisiin Hippokselta ja siihen Hippoksen ja kuvaajien välinen sopimus ei taivu. Harmillinen homma muttei voi mitään. En lähde spekuloimaan syyllä.

Jostakin kumman syystä olen itse käyttänyt Hippoksen kuvia vain todella vähän, vaikka puoliverisiä ja ponejakin tallista löytyy. Pidin kyllä Hippoksen kuvista, paljonkin, mutta enimmäkseen muiden hevosilla! Itse en koskaan oikein löytänyt niistä omille hevosilleni mieluisia, en tiedä miksi. Minun hommani oli siis helppo, taisin löytää vain puolen tusinaa sivua, jolla oli mainittu Hippos ja niistäkin osasta oli kuva jo poistettu kun olin myynyt hevosen.

En sitten tiedä, johtuuko se nimenomaan Hippoksen kuvagallerian käyttökiellosta, mutta Keskustassa on nyt viime aikoina ollut useampiakin viestiketjuja, joissa mainostetaan vapaastikopioitavia kuvia. Hurraan kyllä jokaiselle kuvaajalle, joka näin tekee, sillä onhan se nyt ihan mahtavaa! Ehkä kuvat ovat vaatimattomampia kuin Hippoksen hienot rakennekuvat olivat, mutta kuva on kuva. Ajattelin, että jos itsekin tekisin vapaasti kopioitavien kuvien gallerian, on minulla joitakin hevoskuvia olemassa, sen lisäksi että olen blogissakin tarjoillut erilaisia maisemakuvia männä vuosina. Ei kannata vielä täristä kovin malttamattomana, sillä ne kuvat nyt sentään ovat varsin vaatimattomia ja rakennekuvista saa vain haaveilla.

– S

maanantaina, helmikuuta 15, 2021

Mitä opin taas ja muuta asiaa askellajikisaamisesta

Sillä ei näemmä ole minkäänlaista maksimiarvoa, miten ääliöksi ihminen voi itsensä tuntea. Opinpahan nimittäin taannoin uusia asioita ARJ:stä ja minä sentään olen hyvinkin jo pari vuotta ollut ihan aktiivinen ARJ-kisaaja. Puhumattakaan siitä, miten pätevänä olen esiintynyt esimerkiksi täällä blogissa aiheen tiimoilta...

© Bob Langrish
Nimittäin se sekakisaus, jonka ARJ kieltää suhteellisen ehdottomasti. Ainakin se taitaa ARJ:n laatuarvostelussa aiheuttaa hylkäämisen. Minä kuvittelin aina, että tässä puhutaan eri saddleseat-lajien sekakisaamisen kieltämisestä. Siis että jos hevonen kilpailee vaikkapa English pleasurea, se ei saa kilpailla classic pleasurea, ja päin vastoin. Hupsista, kun näin ei olekaan!

Termillä "sekakisaus" tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yksi hevonen kilpailisi saddleseatin lisäksi vaativia este- tai koululuokkia. Tämän kieltäminen on toki kovin ymmärrettävää, sillä saddleseatiin valmennettu hevonen olisi taatusti melkoinen katastrofi olympialajeissa. Karrikoidusti voidaan sanoa, että olympialajeissa hevonen kulkee muodossa "pää alhaalla, selkä ylhäällä" (varsinkin kouluratsastuksessa), saddleseatissa taas "pää ylhäällä, selkä alhaalla". Nämä ovat käytännössä hyvin eri maailmoja keskenään. 

Uudelleenkoulutus on mahdollista, mutta tästäkin ARJ:llä on omat vaatimuksensa: se ei saa tapahtua yhdessä yössä. ARJ on siinä mielessä jopa löysä, että kuitenkin sallii kilpailemisen helpoissa este- ja koululuokissa, vaikkei erityisesti taida suositella sitä ainakaan samanaikaisesti saddleseat-luokkien kanssa. 

Sivuhuomautuksena sanon, että askellajirotujen ja kouluratsastuksen kohdalla on syytä muistaa se, että moni askellajirotu ei osaa lainkaan puhdasta ravia, diagonaalista, kaksitahtista ja tasatahtista, vaan niillä on ravin tilalla se oma askellajinsa. Esteillä tällä toki ei ole merkitystä, mutta kouluratsastuksessa kylläkin: siellä pitää esittää se ravi. Rehellisyyden nimissä tämä koskee myös joitain lännenratsastuksen lajeja, en muista nyt ulkoa mitä, mutta olen kilpailuttanut muutamia askellajirotuja WRJ:ssä ilman suurempia omantunnontuskia. Hupsista, osa 2.

Historia tietää kertoa, että tästä sekakisaamisen kieltämisestä käytiin aikanaan jonkinasteista kärhämää. Minä en ollut siinä mukana lainkaan, mutta tiedän asiasta silti jotakin. En nähtävästi kuitenkaan tarpeeksi, sillä kuvittelin aina, että kyseessä olisi ollut kiista siitä, että saako hevonen kilpailla kaikissa saddleseat-lajeissa eikä suinkaan saddleseatin ja vaativan tason olympialajien sekakisauksesta! 

Mitä sitten tulee saddleseat-lajien sekakisaukseen, niin ARJ toki suosittaa sitä, että hevonen erikoistuu yhteen saddleseat-lajiin. Sitä ei kuitenkaan erityisesti vaadita ja ARJ:n laatuarvostelussa siitä ei tule sanktiota, saati nyt sitten hylkyä. Päinvastoin, kaikki ARJ-sijoitukset lasketaan tässä tapauksessa. Ja minä todellakin olen aina esittänyt niin varmana, että yksi hevonen kilpailee yhtä lajia ja jos käy vahinko, niin se on katastrofi tai ainakaan niitä "väärän lajin" sijoituksia ei kannata hevosten sivuille kirjata. 

Niitä vahinkoja nimittäin sattuu itsellekin toisinaan! Erityisesti classic pleasure ja country pleasure saattavat mennä sekaisin, en tiedä miksi, ehkä se riittää että alkavat samalla alkukirjaimella, ja combi-luokat menevät sekaisin aina joka tapauksessa. Toisekseen se meidän kirjanpito aiheesta ei ole ollut mitenkään erityisen aukotonta, siitä kirjoitin jo kesällä (Alkukesän tilannekatsaus). Hyvä siis tietää, ettei se ole vielä maailmanloppu, jos hevonen eksyy vähän väärään luokkaan, varsinkin kun nimenomaan ei tähtää laatuarvosteluihin...

Miten realistista sitten on kilpailla yhdellä hevosella eri saddleseat-lajeja? En väitä olevani asiantuntija, mutta en pitäisi sitä välttämättä ihan mahdottomana. Teoriassa kyseessä on sama laji, luokissa vain vaihtelevat arvosteluperusteet, painotukset ja mahdollisesti varuste- ym. säännöt. Sanoisinkin että classic, country ja English voisivat mennä suhteellisen hyvin yhdellä ratsukolla, samoin kuin show ja park, mutta vaikeampi nähdä yhdistettävän esimerkiksi parkia ja classicia. Mutta kuten yllä oli jo todettu, ARJ suosittelee hevosen keskittymistä vain yhteen lajiin (ja jokaisessa lajissahan on 3 luokkaa!) ja niin on kaikin tavoin selkeämpää minustakin.

Mutta se tarinan opetus? Kannattaa lueskella niitä sivuja ja sääntöjä aina joskus läpi ihan ajatuksella. Ja vaikka keskustella muiden kanssa. Ei siitä haittaakaan ole.

– S

maanantaina, helmikuuta 08, 2021

Puoliveriset ja sabinohässäkkä

Palaan vielä näin puoliveristen näkökulmasta tähän sabino-sekaannus-asiaan, koska aina silloin tällöin eri lähteissä tulee vastaan puoliverisiä, joilla on suuria merkkejä. Mitä niistä tiedetään ja mitä niistä perus-puoliveriharrastajan pitäisi edes tietää?

© ST (kuvan hevonen ei liity tekstiin)
Kuva vapaastikopioitava, käyttöehdot ja lisää kuvia täällä.

Puoliverisillä on kyllä merkkejä, mutta suuria merkkejä harvakseltaan ja kirjavuudelta näyttävää kuviointia vain aivan satunnaisesti. Perinteisesti suhteellisen suuretkin merkit on katsottu "vain" merkeiksi eikä pidetty niitä varsinaisena kirjavuutena. Aiemminhan ei edes tiedetty, että jotkin kirjavuutena pidetyt kuviot voivat esiintyä pelkästään suurimerkkisen näköisinä.

Varsinaisesti asialla ei ole edes väliä! Tietääkseni yksikään puoliverikantakirja ei erikseen kiellä esimerkiksi W-kuvioita tai suomenkirjavuutta. Hannoveria olen perinteisesti pitänyt tiukimpana värien suhteen, sen jalostusohjesäännössä listataan vain perusvärit ja kimo. Sen sijaan merkeistä ei ole mainintaa tuossa nimenomaisessa dokumentissa, mutta muistelisin joskus aiemmin jostakin lähteestä lukeneeni, että esimerkiksi yli etupolven/kintereen ylettyvät sukat olisivat jotenkin nou-nou. Mutta W, suomenkirjavuus tai sabino voi aiheuttaa tätä pienempiä merkkejä, joten jos tällainen merkkisääntö on olemassa, ei se välttämättä tarkoita, että hannoverista ei voisi näitä kirjavuuskuvioita teoriassa löytyä. 

Mitä näistä kuvioista sitten tiedetään, suhteessa puoliverisiin? Jotakin, mutta voi olla ettei vielä kovinkaan paljon. Puoliverikantakirjat ja -kasvattajat eivät ole todennäköisesti edes suuremmin kiinnostuneita näistä väriasioista, koska hevosen suorituskyky ja käyttöominaisuudet menevät edelle. He ovat luultavasti merkittävästi kiinnostuneempia testaamaan hevosista WFFS:ää kuin värigeenejä. 

Eurooppalaisilta puoliverisiltä on löytynyt sekä suomenkirjavuutta että W20:stä, mahdollisesti muitakin W-geenin versioita, mutten ole varma tästä. Sabinoa en tiedä löytyneen, mutta liekö sitä testatukaan. Sabinoa on kuitenkin löytynyt lipizzalta ja haflingerilta, joten sitä on ehkä esiintynyt vanhoissa eurooppalaisissa hevoskannoissa. Teoriassa ei ole mahdotonta, jos sitä löytyisi puoliverisiltäkin, tulevaisuus kuitenkin näyttää tai sitten ei. 

Kuten tiedetään, eurooppalaisten puoliveristen kantakirjat ovat varsin avoimia keskenään. Tämän vuoksi voidaan olettaa, että jos jonkin kantakirjan hevoselta löytyy jotakin erikoisväriä, ei ole mahdotonta etteikö sitä löytyisi muistakin kantakirjoista. Ainakaan sitä ei voi sulkea täysin pois. Trakehner on poikkeus tässä suhteessa, mutta siltä taas on löytynyt ihan omasta takaa SW1, saattoi olla myös W20.

Näin teoreettisesti miettien täytyy ottaa huomioon myös täysiverinen, joka on sallittu rotu varmaan kai kaikissa pv-kantakirjoissa. Täysiverisellä esiintyy framea ja näinollen olisi mahdollista, että frame tulisi sitä kautta puoliverisille. Onneksi frame kuitenkin on hyvin harvinainen täysiverisillä, joten kovin todennäköistä tämä ei ole. "Onneksi" siksi, että frame on homotsygoottina esiintyessään letaali, se aiheuttaa varsalle rajuja kehityshäiriöitä ja varsa on käytännössä elinkelvoton. Täysiveriseltä voi tulla myös joitain W-geenin muunnoksia ja ilmeisesti myös suomenkirjavuus, mahdollisesti myös sabino, mutta nämäkin ovat äärettömän harvinaisia.

Tämänhetkisen tiedon mukaan nämä erilaiset kirjavuuskuviot ovat kuitenkin hyvin harvinaisia myös puoliverisillä. Toisaalta hyvin harva hevonen edes testataan näiden värien suhteen. Kuten sanoin: se ei ole tärkeä asia. Mitä tavallisen virtuaaliharrastajan tarvitsee tietää puoliveristen kirjavuuskuvioista, niin ei välttämättä erityisesti mitään. 

– S

maanantaina, helmikuuta 01, 2021

Miten kilpailen ARJ:ssä?

Selostin joulukalenterissa hieman sitä, miten kilpailutan hevosiani WRJ:ssä. Nyt ajattelin kirjoittaa samanlaisen ARJ-kilpailemisestani ja millaisia käytäntöjä minulla siinä on. Ensinnäkin tekee itsellenikin ihan hyvää selkeyttää ajatuksiani ja oikeasti miettiä ja kirjata ylös mitä teen ja miksi. Ehkä myös muita ARJ-kilpailijoita kiinnostaa lukea, miten minä hevosiani kilpailutan. Kenties joku saa ideoitakin tästä, mutta aivan yhtä hyvin voi todeta, että jaa, noinkin voi tehdä, mutta itse tekee aivan eri tavalla. Vääriä tapojahan ei ole, niin kauan kuin pysytään sääntöjen rajoissa.

Alkutekijät

Aloitetaan nyt ensin siitä, että ARJ:ssä on tosi paljon valinnanvaraa. Roturyhmiä on 3, rotuja on kymmeniä, jotkin rodut kuuluvat useampaan kuin yhteen ryhmään. Saddlebred ja NSH itse asiassa kuuluvat kaikkiin kolmeen ryhmään!

Lajiryhmiä on kolme: erikoisaskellajiluokat, saddleseat-luokat ja ajoluokat. Näissä mahdollisia luokkia on kymmeniä niitäkin. Osa on rotukohtaisia, osa roturyhmäkohtaisia.

ARJ rajoittaa säännöissään ainoastaan sen, että yksi hevonen ei saa sekakisata useita eri saddleseat-lajeja (myöhempi edit: saa muttei erityisesti suosittele). On valittava vain yksi (jokaisesta lajista on tarjolla 3 luokkaa: ratsastusluokka, ajoluokka ja yhdistetty). Olen tästä kirjoittanut aikaisemmin (Alkukesän tilannekatsaus), että kun tämä minun kisatouhuni oli aluksi vähän kaoottista ja sitten saattoi mennä asioita sekaisin ja hevosia vääriin luokkiin.

Kun puhumme Ionicista, hevosia on tietenkin paljon ja todella montaa eri rotua. Tällä hetkellä kilpailutan ARJ:ssä jotensakin säännöllisesti 15 eri rotua ja sitten satunnaisesti ajoluokissa on saattanut olla joitain connemaroja ja welshejä, ja joillain andalusianhevosilla on saddleseat-sijoituksia.

Askellajiluokat

Askellajiluokat ovat yleensä hyvin selkeitä: niissä esitetään kunkin rodun erikoisaskellaji ja ne ovat puhtaasti rotukohtaisia. Harvinaisemmille roduille on sitten tarjolla kokoelmaluokkia (platform walk, 3-,4- ja 5-käyntiluokat). Nämä ovat aina kivoja, koska meillä on noita erikoisempiakin tapauksia, kuten campolinot.

Useimmat meidän erikoisaskellajirotujen yksilöistä kilpailevat näissä luokissa, vaikka saattavat kilpailla myös jossakin saddleseat-lajissa ja rodusta riippuen ajoluokissakin. Useimmilla roduilla se askellaji on kuitenkin rotuominaisuus, jota tulee vaalia.

Yleensä kilpailutan yhtä hevosta yksissä kisoissa vain yhdessä lajiryhmässä. En siis ilmoita esimerkiksi saddlebrediäni sekä rodun askellajiluokkiin että sen kisaamaan saddleseat-lajiin, vaikka se periaatteessa olisikin sallittua. Aika usein ARJ-kisoissa ei yhden hevosen luokkamäärää rajoiteta erityisesti vaan ilmoitetaan että yksi hevonen voi osallistua kaikkiin sille rodulle avoimiin luokkiin. Minä en kuitenkaan sitä yleensä tee, että ilmoittaisin yhden hevosen kaikkeen mahdolliseen. Vaihtelua kuitenkin on useimpien yksilöiden kohdalla, ne saattavat tämän viikon kisoissa olla omassa askellajiluokassaan ja ensi kuussa taas saddleseatissa.

Jotkin saddlebredit ja NSH:t ovat meillä sellaisia monitaitureita, että ne kilpailevat tarvittaessa kaikissa lajiryhmissä. Nämä ovat kyllä pienimuotoinen harvinaisuus sinänsä, yleensä pyrin siihen että askellajiluokkien lisäksi yhdellä hevosella on toisena lajina joko saddleseat tai ajoluokat. 

Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että sdb ja NSH ovat askellajimaailman kummajaisia siinä mielessä, että slow gait ja rack ovat ymmärtääkseni opetettuja askellajeja. Taipumus niihin periytyy, mutta ne pitää silti opettaa hevoselle. Näissä roduissa voisi siis olla ihan pelkkiä saddleseat- tai ajohevosia! Tällä hetkellä sellaisia on erittäin vähän, mutta jospa jatkossa niitä olisi enemmän.

Saddleseat-luokat

Olen alusta lähtien pitänyt näistä saddleseat-luokista, koska niiden rotuvalikoima on niin monipuolinen. Reaalimaailmassa yleisimmät rodut näissä lienevät arabit, saddlebredit ja morganit, mutta tuo ARJ:n lista saddleseat-roduista on kyllä ihan realistinen. Sitä ratsastetaan tosi monenlaisilla hevosilla.

Tuossa yllä jo sivusin joitain saddleseat-kilpailemisen juttuja: yhdellä hevosella vain yksi laji ja varsinkin saddlebredeillä, NSH:illa ja tennesseenwalkereilla kilpailen usein askellajiluokkien ohella myös jossakin saddleseat-lajissa. Aika monella kalliovuortenhevosellakin on toisena lajina saddleseat.

ARJ:ssä on hyvät yleiskuvaukset eri lajeista ja niiden vaatimuksista, mutta se ei ota kantaa siihen, mikä rotu olisi sopivin kuhunkin lajiin. Sinänsä rotuja tuskin halutaan rajoittaa ja kyse on aina yksilöstä ja sen ominaisuuksista (virtuaalimaailmassa toki aivan arpapeliä). 

Aluksi itse suosin park-luokissa saddlebredejä ja NSH:ita ja jostain syystä taas tennesseenwalkereita show-luokissa. Sen sijaan pintabianeista suurin osa on country pleasure -hevosia. Nyt myöhemmin olen yrittänyt saada vähän vaihtelua näihin, että jokaisesta rodusta löytyisi monipuolisesti eri lajien hevosia. Vaihtelu tunnetusti virkistää.

Useimmiten kilpailutan saddleseat-hevosiani sen oman lajin kaikissa luokissa (ne mainitut ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokat). Joskus aiemmin saatoin hevosta kisoihin ilmoittaessani katsoa vähän sen  kisakalenteria, että onko se sijoittunut erityisen usein jossakin luokassa ja ilmoittaa sen sitten vain siihen luokkaan. Sittemmin olen luopunut tästä ainakin pääosin. Olisi toki kiva sinänsä, jos hevonen erikoistuisi vain yhteen luokkaan, mutta se menee vähän vaikeaksi.

Mutta tästä on poikkeus: hackneyponi! Hackneyponit ovat ajoluokkien eksperttejä, mutta monella on myös rinnalla jokin saddleseat-luokka. Nämä kuitenkin ilmoitan aina pelkästään siihen ajoluokkaan. En näe näitä suhteellisen pienikokoisia poneja oikein ratsuina. Lasten ratsuina ne tietenkin menisivät, mutta olkoon. Ajattelin tehdä saman ainokaiselle Dutch Harness Horsellekin ja kilpailla sillä vain park harnessia, mutta unohdin olla samaa mieltä itseni kanssa ja olen nähtävästi kilpaillut sillä kaikkia park-luokkia. Mutta se on sentään hevoskokoinen ja varmasti ihan pätevä ratsu, joten olkoon.

Ajoluokat

Kuten mainitsinkin: näitä hallitsevat hackneyponit. On minulla toki monien muidenkin rotujen hevosia, joilla kilpailen ajoluokissa, mutta pikkuhakit ovat vakionäky siellä, muiden kanssa on satunnaisempaa.

Ajoluokkia (pleasure driving, fine harness, roadster) ei ole rajoitettu mitenkään, joten oletan että yksi hevonen saisi kilpailla niissä kaikissa, vaikka samoissa kisoissakin. Käytännössä omilla hevosillani on usein se yksi tietty luokka näistä, joissa se enimmäkseen kilpailee. Jotkut pysyvät aina siinä yhdessä ja samassa luokassa aina, suurempi osa saattaa tarpeen tullen käydä vierailemassa muissa luokissa, mutta viime aikoina se on ollut aika harvinaista. Aiemmin ajoluokat olivat harvinaisempi näky kisoissa, niitä oli lähinnä vain ARJ-cupissa, mutta nykyään niitä näkee jo tavan kisoissakin.

"Erikoisaskellaji-ajoluokat"

Erikoisaskellajiluokissa on listattu muutama hackneyponeille avoin luokka: cob tail, road pony, pleasure pony ja harness pony. Tämä on aika outoa, koska hackneyponi ei ole erikoisaskellajirotu eikä näissä luokissa erikoisaskellajeja esitetä. Ne sopisivat minusta paremmin ajoluokkien alle, mutta makuasioita toki.

Näiden luokkien harmina ovat säkäkorkeusrajoitukset. Cob tail ja pleasure pony ovat sallivimmat, niiden yläraja on 147 senttiä ja käytännössä varmaan kaikki hackneyponit jäävät tämän alle. Road ponyt ovat alle 132-senttisiä, siihen meillä on muutama kelvollinen, mutta harness pony -luokkaan ei ole ketään, sillä niiden pitäisi olla alle 127 sentin.

Näitä luokkia on järjestetty todella harvoin, mutta nyt viime aikoina pari kertaa. Se on ihan positiivista minusta, koska meillähän noita hackneyponeja on. Ja sitten kun hackneyponit menevät näihin luokkiin, niin ajoluokkiin voin ilmoittaa muita rotuja...

Rodut

Tässä on lyhyt katsaus eri rotujen tilanteisiin ja kilpailuttamiseen:

  • Islanninhevonen: eniten kilpailutettu, koska näille on tarjolla eniten kisoja ja luokkia. Suurin osa meidän hevosista on 5-käyntihevosia, mikä johtaa siihen että vain 4-käyntisille avoimiin luokkiin on vain muutama hevonen ilmoitettavaksi. Sama taitaa olla muillakin omistajilla kyllä.
  • Saddlebred: meidän toinen päärotu ARJ-kisoissa. Näillekin on usein tarjolla erikoisaskellajiluokkia ja saddleseat on aina vaihtoehto kuten myös ajoluokat.
  • National Show Horse: vähän sellainen saddlebredin pikkuveli, joka jää jalkoihin, koska saddlebredejä on paljon. Pääosin kilpailutan näitä askellajiluokissa ja saddleseatissa, ajoluokissa vain tosi harvoin.
  • Tennesseenwalker: tämä on se kolmanneksi tärkein rotu sitten, ehkä. Iso rotu meillä, jolle ei ole turhan usein tarjolla omia askellajiluokkia, mutta joskus sentään. Kilpailevat jonkin verran myös saddleseatissa, myös niissä saddleseat-lajien ajoluokissa vaikka aluksi vierastin ajatusta walkerista kärryjen edessä.
  • Kalliovuortenhevonen: näitä kilpailuttaisin mielelläni paljon, mutta rodun omia luokkia on harvakseltaan eikä turhan usein näitä kokoelmaluokkiakaan (ja niihin meiltä olisi tulossa aina suunnilleen sata muutakin hevosta). Platform walk -luokkien vakiokamaa, mutta kilpailutan myös erityisesti 3-käynnissä, nykyään myös 4- ja 5-käynnissä. Moni kisaa myös saddleseatia, mutta näistä löytyy myös matka- ja muutamia western-ratsuja.
  • Missourinfoxtrotter: harvakseltaan näillekin on omaa foxtrot-luokkaa, mutta silloin kun on, tuntuu että osallistujia on jopa enemmän kuin walkereiden luokissa. Kisaavat myös 3-käyntiä jos sitä on tarjolla. Muutamat hevoset kilpailevat myös saddleseatissa, lähinnä country pleasurea. Useammat ovat myös matka- ja/tai western-hevosia.
  • Paso fino: 5-käyntiluokkien vakionäky, mutta kisaavat myös 3- ja 4-käyntiluokissa, jos sattuvat mahtumaan. Aivan muutamaa on kilpailutettu saddleseatissa, jotenkin se ei minusta tälle rodulle oikein istu. Omia askellajiluokkia on erittäin, erittäin harvoin.
  • Campolino: suht satunnaisesti kilpailutan kokoelmaluokissa.
  • Arabi: näissä on aika paljon saddleseat-hevosia, mutta myös joitain ajoluokissa kilpailevia. Jotkut harvat kilpailevat molemmissa. Saddleseatin lajivalikoima on monipuolinen.
  • Morgan: nämä tahtovat aina myös jäädä muiden rotujen varjoon, mutta morganeista löytyy suht monipuolisesti eri saddleseat-lajien hevosia. Täällä on myös joitain niitä harvoja pelkästään ajoluokissa kisaavia hevosia.
  • Pintabian: mainitsinkin jo, että useimmat ovat country pleasure -hevosia, viime aikoina olen vähän yrittänyt laajentaa valikoimaa ja siellä on muitakin. Yksi suosikkirotujani ja varsinkin vanhemmilta hevosilta saattaa löytyä ihan runsaastikin sijoituksia.
  • Friisiläinen ja Georgian Grande: vähän luopumislistalla olevia rotuja kumpainenkin, joiden kilpailuttamiseen en suunnattomasti käytä aikaa ja vaivaa. Monilla on kyllä joitakin sijoituksia saddleseat-luokista.

Sellainen romaani ARJ-kilpailemisesta! Kuulisin tosi mielelläni mitä ja miten muut tekevät eri rotujen kanssa ARJ:ssä.

– S