Sillä ei näemmä ole minkäänlaista maksimiarvoa, miten ääliöksi ihminen voi itsensä tuntea. Opinpahan nimittäin taannoin uusia asioita ARJ:stä ja minä sentään olen hyvinkin jo pari vuotta ollut ihan aktiivinen ARJ-kisaaja. Puhumattakaan siitä, miten pätevänä olen esiintynyt esimerkiksi täällä blogissa aiheen tiimoilta...
Termillä "sekakisaus" tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että yksi hevonen kilpailisi saddleseatin lisäksi vaativia este- tai koululuokkia. Tämän kieltäminen on toki kovin ymmärrettävää, sillä saddleseatiin valmennettu hevonen olisi taatusti melkoinen katastrofi olympialajeissa. Karrikoidusti voidaan sanoa, että olympialajeissa hevonen kulkee muodossa "pää alhaalla, selkä ylhäällä" (varsinkin kouluratsastuksessa), saddleseatissa taas "pää ylhäällä, selkä alhaalla". Nämä ovat käytännössä hyvin eri maailmoja keskenään.
Uudelleenkoulutus on mahdollista, mutta tästäkin ARJ:llä on omat vaatimuksensa: se ei saa tapahtua yhdessä yössä. ARJ on siinä mielessä jopa löysä, että kuitenkin sallii kilpailemisen helpoissa este- ja koululuokissa, vaikkei erityisesti taida suositella sitä ainakaan samanaikaisesti saddleseat-luokkien kanssa.
Sivuhuomautuksena sanon, että askellajirotujen ja kouluratsastuksen kohdalla on syytä muistaa se, että moni askellajirotu ei osaa lainkaan puhdasta ravia, diagonaalista, kaksitahtista ja tasatahtista, vaan niillä on ravin tilalla se oma askellajinsa. Esteillä tällä toki ei ole merkitystä, mutta kouluratsastuksessa kylläkin: siellä pitää esittää se ravi. Rehellisyyden nimissä tämä koskee myös joitain lännenratsastuksen lajeja, en muista nyt ulkoa mitä, mutta olen kilpailuttanut muutamia askellajirotuja WRJ:ssä ilman suurempia omantunnontuskia. Hupsista, osa 2.
Historia tietää kertoa, että tästä sekakisaamisen kieltämisestä käytiin aikanaan jonkinasteista kärhämää. Minä en ollut siinä mukana lainkaan, mutta tiedän asiasta silti jotakin. En nähtävästi kuitenkaan tarpeeksi, sillä kuvittelin aina, että kyseessä olisi ollut kiista siitä, että saako hevonen kilpailla kaikissa saddleseat-lajeissa eikä suinkaan saddleseatin ja vaativan tason olympialajien sekakisauksesta!
Mitä sitten tulee saddleseat-lajien sekakisaukseen, niin ARJ toki suosittaa sitä, että hevonen erikoistuu yhteen saddleseat-lajiin. Sitä ei kuitenkaan erityisesti vaadita ja ARJ:n laatuarvostelussa siitä ei tule sanktiota, saati nyt sitten hylkyä. Päinvastoin, kaikki ARJ-sijoitukset lasketaan tässä tapauksessa. Ja minä todellakin olen aina esittänyt niin varmana, että yksi hevonen kilpailee yhtä lajia ja jos käy vahinko, niin se on katastrofi tai ainakaan niitä "väärän lajin" sijoituksia ei kannata hevosten sivuille kirjata.
Niitä vahinkoja nimittäin sattuu itsellekin toisinaan! Erityisesti classic pleasure ja country pleasure saattavat mennä sekaisin, en tiedä miksi, ehkä se riittää että alkavat samalla alkukirjaimella, ja combi-luokat menevät sekaisin aina joka tapauksessa. Toisekseen se meidän kirjanpito aiheesta ei ole ollut mitenkään erityisen aukotonta, siitä kirjoitin jo kesällä (Alkukesän tilannekatsaus). Hyvä siis tietää, ettei se ole vielä maailmanloppu, jos hevonen eksyy vähän väärään luokkaan, varsinkin kun nimenomaan ei tähtää laatuarvosteluihin...
Miten realistista sitten on kilpailla yhdellä hevosella eri saddleseat-lajeja? En väitä olevani asiantuntija, mutta en pitäisi sitä välttämättä ihan mahdottomana. Teoriassa kyseessä on sama laji, luokissa vain vaihtelevat arvosteluperusteet, painotukset ja mahdollisesti varuste- ym. säännöt. Sanoisinkin että classic, country ja English voisivat mennä suhteellisen hyvin yhdellä ratsukolla, samoin kuin show ja park, mutta vaikeampi nähdä yhdistettävän esimerkiksi parkia ja classicia. Mutta kuten yllä oli jo todettu, ARJ suosittelee hevosen keskittymistä vain yhteen lajiin (ja jokaisessa lajissahan on 3 luokkaa!) ja niin on kaikin tavoin selkeämpää minustakin.
Mutta se tarinan opetus? Kannattaa lueskella niitä sivuja ja sääntöjä aina joskus läpi ihan ajatuksella. Ja vaikka keskustella muiden kanssa. Ei siitä haittaakaan ole.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti