Pikseliarkeologin kootut valitukset

(Ensiksikin kiitos sille harrastajalle, joka keksi termin pikseliarkeologia. Se on loistava. Sillä tarkoitetaan siis vanhojen hevosten sivujen ja tietojen kaivelemista internetin syövereistä.)

Kuvittelen olevani jossain määrin etevä pitkien ja vanhojen sukujen selvittämisessä, koska olen sitä aika paljon tehnyt näiden kaikkien harrastusvuosien aikana. Viimeisimpänä nyt oli tuo Pyökin Bifrost ja sen suvun kaivaminen täydellisenä sivuille, mutta olen minä harrastanut sitä muutenkin. Lisäksi minulla on tuo kokoamani kadonneiden hevosten lista, muistilapuksi itselleni ja toivottavasti hyödyksi ja avuksi muille.

© Klaus Hausmann

Olen joskus kirjoittanutkin, että vanhan suvun kaivaminen muistuttaa salapoliisin työtä: johtolangat ovat vähissä ja niitä vähiä pitää osata hyödyntää. Web Archive, Google ja VRL ovat ne parhaat työkalut, mutta haluan nostaa esille myös kaikki ne harrastajat, jotka ovat koonneet omien hevostensa sivuille niitä vanhoja sukuja täydellisinä. Näistä on niin paljon apua! Kiitos jokaiselle!

Pikseliarkeologin totaaliharmistus on hevonen, joka on täydellisesti kadonnut, niin ettei siitä löydy mitään linkitettävää. Pahimmillaan hevonen on pelkkä nimi jonkin toisen hevosen suvussa eikä siitä löydy edes tietoa siitä, onko kyseessä EVM-sukuinen hevonen vai jatkuuko suku hevosen takana vielä jonnekin. Mutta on niitä harminaiheita muitakin ja tässä niistä listaa.

Muistosivut, joilta on poistettu tiedot

Ai että kun jurppii löytää toimiva sivu hevoselle joko suoraan tai Archiven kautta, ja sitten todeta, että sivuilla on vain koskettava muistoteksti eikä mitään tietoja hevosesta itsestään. Kirjoitin kymmenen vuotta sitten muistosivuista (Muistosivujen anatomia) ja neuvonani oli se, että älä poista muistosivuilta mitään tietoja. Oli siellä muitakin neuvoja ja ne ovat edelleen tosi hyviä. Joidenkin kohdalla vahinko vain on päässyt tapahtumaan jo. Suosikki-inhokkini on xx-tamma Angelic Goddesin sivu, joka on ihan torso.

Relevantti tieto esitetty kuvina

Tästäkin olen räntännyt aiemmin ja onneksi nykyiset virtuaaliharrastajat toimivat fiksummin, mutta vanhoilla sivuilla näkee joskus sitä, että jotakin tärkeätä tietoa, kuten hevosen nimi, on vain kuvatiedostona. Sitten kun sivu katoaa, mutta on kuitenkin tallentunut Archiveen, kuvat vain ovat jääneet jonnekin matkalle, niin siinähän sitä ollaan. Meillä on hevosen sivu, muttei tiedetä minkä hevosen sivu!

Tästä löytyi esimerkki kadonneiden hevosten listastani. Liinun virtuaalitallia kaivaessani olin törmännyt vuonohevostamma "Dooran" sivuihin. Oli kuvat ja luonnekuvaukset ja kaikki, mutta se virallinen nimi jäi hämärän peittoon, kun otsikkokuva ei toimikaan. Nyt myöhemmin sain toista kautta selville, että kyseessä on mitä todennäköisimmin Isadora. Löytyy muuten Bifrostin suvusta.

Relevanttia tietoa puuttuu muutenkin

Tähän on VRL panostanut kautta vuosien kiitettävästi, että rekisteröitävien hevosten sivuilta löytyisivät ne perustiedot. Nimi on tietysti hyvin tärkeä perustieto, mutta rotu ja sukupuoli ovat tärkeitä myös. Värikin, jos minulta kysytään, mutta jos väri ei ole tiedossa, niin siitä nyt voi selvitä hengissä. Virtuaalimaailman alkuaikoina ei kuitenkaan ollut VRL:ää, meno oli muutenkin sekalaisempaa ja joskus törmää sivuihin, joista ei ilmene nämä perustiedot lainkaan. Jos hevosella on luonnekuvausta tai muita tietoja sivuillaan, niistä saattaa pystyä päättelemään sukupuolta tai rotua, joskus värinkin, mutta aina näin onnellisesti ei käy.

Suku erillisellä sivulla

... joka ei sitten ole tallentunut Archiveen... Tämäkin on onneksi melko kadonnut perinne eikä siihen törmää kuin joskus harvoin vanhoja hevosia kaivellessa. Vaan ottaa se silti päähän löytää hevosen sivu, huomata että sen suku on esitetty erillisellä sivulla ja sitten se sivu ei olekaan tallentunut Archiveen tai ei muuten vain toimi. Miksi, voi miksi?

Virheellinen tai muuten epätäydellinen suku ja sen merkinnät

Onhan se totta, että virheitä sattuu. Itsellekin, tunnustettava on. Joskus nämä virheet vain jäävät elämään internetiin ja pahimmillaan hämmentävät harrastajia vielä 20 vuoden jälkeenkin. Tuota vuonohevossukua selvittäessäni törmäsin erääseen hevoseen, jonka sivuille oli ilmeisen vahingossa jäänyt ihan väärä sukutaulu. Linkit oletettavasti menivät andalusianhevosten sivuille, mutta koska sivut eivät toimineet, en pystynyt tätä varmistamaan. Onneksi hevoselle oli löytynyt toista kautta toinen suku.

Toinen tapauskin oli: erään hevosen sukutaulussa väitettiin EVM-hevosiksi useampia sellaisia hevosia, jotka nimenomaan eivät olleet EVM-hevosia. Olin löytänyt niille ihan sivutkin jo!

Noin yleisesti rakastan sukutauluja sukutaulumuodossa ja vihaan sitä vanhaa tapaa, jossa hevosen sivuille oli listattu vain isän ja emän nimet, joko linkkien kanssa tai pahimmillaan ilman. Niin, ja sitten ovat nämä vanhat harmit, kun jokin hevonen on merkitty kuolleeksi eikä sillä ole linkkiä. Näistä ei koskaan tiedä, onko kyseessä oikea virtuaalihevonen vai EVM-hevonen, sillä entivanhaan saatettiin merkitä EVM-hevonen kuolleeksi.

Sitten voisin listata pitkälti kaikenlaisia muita pikkujuttuja, epätarkkuuksia, vaihtuvia tietoja ja niin edelleen, mutta ehkä annan olla. Voisin myös kirjoittaa ohjeistuksen siitä, miten teet järkevät sivut virtuaalihevoselle, mutta ehkä annan senkin olla. Virtuaalimaailman kehittyminen ja yhtenäistyminen on hoitanut monet näistä ongelmista pois nykysivuilta. Menneisyydessä tapahtuneita vahinkoja sillä ei voi korjata.

"Millä perusteella tämän voi hylätä?"

Minua on alkanut kyllästyttää tämä virtuaalimaailman joskus hyvinkin byrokraattinen meno. Näyttelyistä, kisoista, kantakirjoista ja laatuarvosteluista hylätään joskus todella mielikuvituksellisilla syillä. Ja ihan aina ei ole lainkaan selvää, ovatko kaikki hylyt järkeviä tai edes asianmukaisia. Suomen oikeuslaitoksella on periaate, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Virtuaalimaailmassa mentaliteetti on täysin päinvastainen: "rangaistus" tulee jos on pienintäkään syytä epäillä, ettei kaikki ole ihan pilkuntarkasti sääntöjen mukaan. Minkäänlainen harkinta tai kohtuullisuus ei tunnu olevan muodissa.

Toisaalta ymmärrän oikein hyvin, miksi VRL vaalii sääntöjään. Virginia siitä kirjoitti vuosia sitten tänne blogiin. En nyt löytänyt kyseistä postausta lainatakseni suoraan, mutta ajatus oli se, että vuosien mittaan VRL:ää on haukuttu niin monesti suosimisesta ja/tai sorsimisesta. Sen takia on ollut pakko luoda tiukat säännöt, joista ei ikinä poiketa milliäkään millään perusteella. Tällöin pystytään edes joskus sanomaan virtuaalimaailman yleisille syyttäjille, että me emme suosi tai syrji ketään, koska kaikilta vaaditaan pilkuntarkasti asiat x, y ja z.

Mutta se, että VRL ripustautuu sääntöihinsä tiukasti, ei tarkoita sitä, että esimerkiksi näyttelytuomareiden tai kisajärjestäjien pitäisi tehdä niin.

Minä kuulun niihin harrastajiin, jotka lukevat säännöt parhaimmillaankin pintapuolisesti ja saattavat välillä venytellä niitä ihan tietoisesti. Koska eihän sääntö voi oikeasti pitää paikkaansa, jos se on tyhmä, eihän? Tästä muistutti taannoinen keskustelu siitä, kiittävätkö harrastajat kisajärjestäjää osallistumisposteissaan. Useat kiittävät, minäkin, mutta tunnistin kyllä monen huolen siitä, että kisajärjestäjä saattaa hylätä osallistumisen, jos viestissä on yhtään mitään ylimääräistä. Tätä on männävuosina todellakin tapahtunut! Kyseessä saattoi olla jokin laatuarvostelu tai kantakirja, jossa osallistuminen hylättiin ihan oikeasti siksi, että viestin alussa luki "Moi". Kun peruskohteliaisuudesta tulee "rikos", niin onhan se nyt naurettavaa.

Vastikään törmäsin YLA:n sääntöön, että kisa- ja sijoitusmäärät pitää omistajan itse laskea ja merkitä hevosen sivuille. Pelkkä kisakalenteri ei riitä. Luin tämän kyllä, mutten voinut uskoa lukemaani, niin että hylkyhän siitä tuli kun hevoseni YLA:an ilmoitin eikä sillä mitään kisamääriä ollut laskettuna. Jäin ihmettelemään, sillä pakkohan YLA-tuomareiden on laskea ne kisakalenterit läpi. Muuten tämä tarjoaisi liian helpon keinon huijata. Melkein houkuttaisi testata, koska onhan tyhmien sääntöjen pointtaaminen kivaa, mutten ehkä viitsi olla niin mulkvisti.

Muuttuvat säännöt ovat tuoneet meikäläiselle usein päänvaivaa, koska jonkin uuden asian vaatiminen esimerkiksi rekisteröitävältä hevoselta tarkoittaa minulle käytännössä satojen sivujen päivitysurakkaa. Ja minä tunnetusti vastustan ylimääräistä työtä! Viime aikoina näitä ei onneksi ole ollut, mutta vuosia sitten marisimme useinkin täällä blogissa mm. siitä, että omistajan VRL-tunnus pitää olla hevosen sivuilla (ei riitä pelkkä Ionic) tai että hevosen sivuilla pitää lukea virtuaalihevonen (ei riitä headerissa lukeva virtuaalihevonen). Puhumattakaan nyt siitä, että useat instanssit alkoivat vaatia hevosen sivuille linkkiä VRL-profiiliin ja myös sitä omistajan VRL-tunnusta. Näiden kanssa olen nähnyt ihan merkittävän vaivan, että näitä olen hevosten sivuille päivittänyt.

Ja nyt ei riitä, että hevosen sivuilla on linkki VRL-profiiliin. NJ:ssä jaetaan hylkyjä, jos nimenomaan VH-numero ei ole linkitettynä. Ionicissa on tapana, että perustietolistassa heti hevosen nimen alla lukee "VRL-profiili" ja siitä menee linkki hevosen VRL-sivulle. Tämä on vastoin NJ:n sääntöjä, sillä pitää olla se VH-numero, joka on linkitetty, muu ei kelpaa. En tiedä onko tämä uusi sääntö, koska aiemmin tällä syyllä ei ole minun hevosia NJ-näyttelyistä hylätty. Tai sitten oli vain virkaintoinen NJ-tuomari tai NJ:n puolelta on käsketty olla tarkempia. 

VSN:ssä on muuten sama sääntö, mutta sieltä on toistaiseksi tullut tasan yksi hylky. Jos tämä tämmöinen pilkun-tiedätte-kyllä-mikä yleistyy, niin taisi minun näyttelyurani loppua sekä osallistujana että tuomarina. Tai sitten alan järjestää itse anarkistinäyttelyitä, tosin jos tuomaroin itse niin en voi omia hevosiani niihin viedä. 

Muuten, hevoskantakirjan ja suomenhevoskantakirjan säännöissä ei ole mainittu mitään siitä, että VRL-profiili pitäisi olla edes linkitetty. Ponikantakirja mainitsee että linkki on oltava, muttei määrittele sitä, että nimenomaan VH-numeron pitää olla linkitetty. Performance Studbook vaatii "selkeän linkin", mutta sekään ei vaadi VH-numeron linkittämistä.

Sitten voi arvata mitä tapahtuu, kun meikäläinen lähtee tuomariksi ja pitäisi jotakin sääntöjä noudattaa. Eihän siitä mitään tule. VSN-näyttelyissä minulta saa hylyn, jos hevosen sivu tai kuva ei toimi, siltä puuttuu relevantteja tietoja, se on väärässä luokassa (ori tammaluokassa tai suomenhevonen arabien seassa) tai se on selkeästi rotumääritelmän vastainen. Jälkimmäisestä syystä olen pääasiassa hylännyt yli- tai alikorkeita poneja, en muita. Minä en aikanani lähtenyt edes värin perusteella hylkäämään. Mutta että jos omistajatieto nyt ei ole pilkulleen niin kuin vaadittu, niin ei se minua kiinnosta. Kai nyt ihmiset tietävät kenen hevosia ilmoittavat näyttelyihin eikä se vaikuta hevoseen tai sen rakenteeseen. Minä haluan arvioida hevosten rakenteita, en sitä miten ja millä perusteella hevosen voisi hylätä.

Ja luuletteko tosiaan, että minä VSN-tuomarina alkaisin kytätä, että onko nimenomaan se VH-numero nyt linkitetty VRL-profiiliin vai ei? Enhän minä yleensä edes katso koko VRL-profiilia, koska se ei tarjoa rakennearvosteluun mitään sellaista, mitä hevosen sivuilla ei pitäisi lukea jo muutenkin.

Miten pahasti virtuaalimaailman perusteet järkkyisivät, jos ajatustapa muutettaisiin "Millä perusteella tämän voi hylätä?"-mallista "Millä perusteella tämän voisi hyväksyä?"-malliin? Ihan noin vain niin kuin ajatusleikkinä, älkää nyt kuvitelko että minä tosissani olisin...

Ajatuksia VRL:stä

VRL on ollut taas tapetilla pitkin talvea. Milloin se syrjii ulkomaalaisia (uskomatonta rasismia!), milloin ylläpito suosii kavereitaan (hyi hyi!) tai sorsii joitakuita muita (sääl sääl), milloin sitä ja milloin tätä. Ihan sitä samaa perusp*skaa mitä VRL on saanut niskaansa varmaan koko historiansa ajan, paitsi tuo ulkomaalaisaspekti on uusi juttu.

© Tumisu/Pixabay

Yksi asia näissä kaikissa valituksissa särkee meikäläisen silmää ja päätä. VRL:stä puhutaan välillä kattojärjestönä, välillä liittona tai muuna tällaisena hyvin virallisen kuuloisena instanssina. Lisäksi muistetaan joka välissä korostaa, ettei tässä nyt hyökätä ketään vastaan henkilökohtaisesti vaan tässä hyökätään sitä VRL-nimistä byrokraattista, kasvotonta monoliittia vastaan. Rintamalinjat ovat kuin populismin oppikirjasta: on se hyvä kansa ja sitä alistaa paha eliitti eli VRL, noin karrikoidusti.

Ongelmahan tässä on se, että ei VRL ole mikään monoliitti eikä se ole kattojärjestö eikä se ole liitto. Sitä kyllä sanotaan liitoksi, muttei siellä taustalla ole mitään varsinaista organisaatiota. VRL ja sen ylläpito on käytännössä ryhmä harrastajia, samanlaisia kuin sinä ja minä ja tuo tuossa vieressä. Se ei-henkilökohtaiseksi tarkoitettu hyökkäys osuu heihin kyllä ihan henkilökohtaisesti, haluttiin sitä tai ei. On vain helpompi sanoa, että VRL möhlii ja on epäreilu ja tyhmä kuin sormella osoittaa jotakuta toista harrastajaa, vaikka sama asia se on. Mutta jos sovittaisiin yhdessä kaikki, ettei käytetä enää ikinä fraasia "En halua hyökätä ketään vastaan henkilökohtaisesti".

Joku sanoi keskustelun tiimellyksessä erittäin viisaasti, että VRL koostuu riviharrastajista, ei mistään johtamisen, viestinnän tai diplomatian ammattilaisista. Tämä on ensinnäkin äärimmäisen totta ja toiseksi äärimmäisen hyvä jok'ikisen muistaa. Siihen nähden VRL:ltä vaaditaan tosi paljon epärealistisia asioita: pitäisi osata kommunikoida ammattimaisesti, pitäisi vastata aina asiallisesti kaikkeen epäasialliseenkin, pitäisi muistaa olevansa nöyrä kansan palvelija. Mutta kun VRL ei ole mikään yhdistys, liitto tai yritys, eikä sillä ole kriisiviestintään erikoistunutta viestintäosastoa, jossa ryhmä ammattilaisia selvittelisi päivät läpeensä, miten mihinkin tulipaloon kannattaisi reagoida. Luulen, että VRL:n ylläpito varmaan toivoo että olisi, mutta näillä nyt on mentävä.

VRL ei varmasti ole täydellinen. Kuka meistä olisi? Kannatankin pääasiassa yleistä piponhölläystä sen suhteen, mitä VRL:ltä odotetaan. Nyt tuntuu siltä VRL:lle on annettu pahiksen rooli (se paha eliitti!) eikä se taida päästä siitä, vaikka vastaisi mitä ja miten kauniisti tahansa. Viivytteli kuitenkin liikaa vastauksessa tai pilkku oli väärässä kohdassa. Ihme jos ei kiinnosta sitten varsinaisesti keskustella.

Ja jotta kellekään ei jäisi vähäisintäkään epäselvyyttä, minulla ei ole mitään tekemistä VRL:n tai sen ylläpidon kanssa. En ole itse ylläpidossa, en edes missään vastuutehtävissä paitsi umpilaiskana ARJ:n kakkospitäjänä ja liki työttömänä VSN-tuomarina. Enkä tunne ylläpidon tyyppejä kovin läheisesti harrastuksen tiimoilta, niin että kenenkään ei tarvitse epäillä tämän tekstin olevan VRL:n tilaamaa propagandaa. Minua nyt vain nyppii henkilökohtaisesti.

Koska VRL on kuitenkin kannatettava asia, muistakaa osallistua sen ylläpidon kustannuksiin. Lisätietoa löytyy tammikuisesta postauksestani, josta on linkit eteenpäin.

Älä poista sitä hevosen vanhaa sivua!

Ainahan virtuaalimaailmassa hevosten sivuja on kadonnut. Toisinaan asialle ei voi mitään, kuten silloin kun jokin ilmaispalvelin päättää lopettaa toimintansa. Toisinaan asialle voisi jotain, mutta käytännössä se ei olisi järkevää. Näin esimerkiksi silloin kun harrastustaan lopettava henkilö irtisanoo domaininsa, koska ei halua maksaa siitä enää. Mutta joskus sivuja poistetaan ihan silkasta ajattelemattomuudesta tai ainakaan minä en keksi muuta syytä.

Olen viime aikoina törmännyt ilmiöön, jossa myyjä poistaa hevosen vanhan sivun netistä välittömästi kun on ostaja on ilmoittanut uuden osoitteen. Eihän se toki mikään uusi juttu ole, mutta se on äärimmäisen huono tapa. On enemmän kuin todennäköistä, että sille vanhalle sivulle on linkkejä jostain muualta: vanhempien sivuilta, varsojen sivuilta, kasvattilistalta. Kun sivu poistetaan, jok'ikinen näistä linkeistä menee rikki. Ja jos sivu poistetaan heti kun hevonen on myyty, ei kukaan edes saa minkäänlaista mahdollisuutta päivittää linkkejä.

Vähän samaa sukua tälle idiotismille on se, että hevosen vanha sivu kyllä jätetään olemaan, mutta mihinkään ei merkitä sitä, että se on myyty. Tämä ei ole ehkä niin tyhmä tapa kuin sivujen poisto kokonaan, mutta mistäs muut harrastajat tietävät, että hevonen onkin myyty? Eivät mistään, jos sitä ei kerrota.

Näin ei todellakaan saisi tehdä! Oikea tapa hoitaa asia on se, että vanhalle sivuille linkitetään uuden sivun osoite ja jätetään vanha sivu olemaan. Tällöin yksikään linkki ei mene rikki. Sen sijaan kaikki sivuille tulevat saavat tiedon, että hevonen on myyty ja uuteen osoitteeseen pääsee klikkaamalla tuosta linkistä. Helppoa ja yksinkertaista ja – ah! – niin toimivaa.

Joku siellä takarivissä nyt vikisee, että kannattaisi varmaan pitää hevosten VRL-profiileissa linkit ajan tasalla. Sieltä voi sitten tarkistaa mistä hevosen löytää. Se on toki hyvä ajatus ja suositeltavaa noin yleisesti. VRL-profiilin avaaminen vaatii kuitenkin aina yhden klikkauksen enemmän. Pahimmassa tapauksessa hevosta pitää mennä nimen kanssa rekisteristä etsimään. Ei sitä aina jaksa, viitsi tai ehdi. Minä ainakin olen allerginen kaikelle ylimääräiselle työlle. Ja mitäs jos VRL ei jonain kauniina päivänä toimi? Mistäs silloin tarkistetaan? Uskokaa kun sanon, ettei Googlekaan kaikkea tiedä ja löydä.

Olen allerginen myös kaikenlaiselle tiedon poistamiselle. Jos itse myyn hevosen, en poista sen tietoja sivuilta. Merkitsen hevosen myydyksi ja linkitän uuteen osoitteeseen. Jos hevosen uudet sivut joskus katoavat, sen perustiedot ja jokin linkitettävä sivu säilyy Ionicissa tai Gin Ahaltekissä. Osin tämä on oma vastalauseeni hevosten katoaville sivuille. Täydellisessä maailmassa hevosen sivulta toiselle kulkisi katkeamaton linkkiketju, joka johtaisi lopulta siihen tuoreimpaan osoitteeseen eikä tämmöistä varmistusta tietojen pysymisestä tarvittaisi.

Nykyään en poista edes kuvaa hevosen vanhalta sivulta. Linkitän nimittäin joskus täältä blogista tai Keskustasta varsinkin värien esimerkkejä omien hevosteni sivuille. Silloin on kiva, että linkin takaa löytyy myöhemminkin se tarkoittamani kuva vaikka hevonen olisikin myyty. Mutta se on eri juttu se.

Jos aletaan filosofoida, toimivat linkit ovat koko internetin perusta. Laitteet ovat yhteydessä toisiinsa, vaikka sitä yhteysmetodia kutsutaan protokollaksi, ei linkiksi, mutta idea on sama. Linkit nettisivuilta toisille tekevät internetistä internetin, tietoverkon. Muutenhan tämä olisi vain tolkuton läjä yksittäisiä sivuja, joita kukaan ei löytäisi ikinä. Niin että ole kiltti äläkä riko toimivia linkkejä ilman todella pätevää syytä.

 

Pieni ärsytyslista

Koska aina on olemassa asioita, jotka ottavat pattiin vaikka ne teknisesti ottaen olisivat pieniä.

© Stefan Zier / Pixabay

VIP porrastetuissa

Eiks me nyt vaan voitais sopia, että porrastetuissa olisi se viimeinen ilmoittautumispäivä aina päivää ennen kisapäivää? Niin kuin se nyt yleensä onkin. Harva kisajärjestäjä kikkailee näiden päivämäärien kanssa mitään ylimääräistä ja jos kikkaileekin, niin ainakin tälle kisaosallistujalle tulee välittömästi pari harmaata hiusta. Ja voisko se vielä olla niin, että se VIP tulisi kutsuun automaattisesti niin ettei kisajärjestäjän tarvitsisi tehdä muuta kuin ilmoittaa kisapäivä? Siinä olisi heti melkein puolet vähemmän säätöä kisajärjestämisen kanssa.

"Tuo" persoonapronominina

"Niinpä tuo on hiljainen tyyppi..." "Tuon kasvot ovat leveät..." "Ei tuolla ollut suurempia haluja lähteä..." Argh. "Tuo" ei ole sovelias persoonapronomini varsinkaan toistuvasti käytettynä. Se menee tyylikeinona kerran, ehkä, mutta sen käyttäminen jatkuvasti menee minun kirjanpidossani kategoriaan "Rasittavat maneerit". Älä siis käytä, jos et ole ihan 100 % varma. Eli kerran vuodessa, jos silloinkaan.

Painote

Minun tekisi mieli väittää, että painote on virtuaalimaailman ihan oma ärsyte, koska sanaa ei juuri muualla tunnuta käytettävän. Periaatteessa se on ihan pätevä sana, oikein muodostettu ja ymmärrettävä substantiivijohdos enkä minä siitä löydä kieliopillista vikaa siinä mielessä. Toisaalta en ole asiantuntija sanajohdoksissa. Mutta kun mikä vika on sanassa "painotus"?

 

Myöhempi edit: okei okei, annan anteeksi ainakin vähän kaikille niille, jotka käyttävät sanaa "painote". Sen sijaan tuli lusikallinen oksennusta suuhun, kun näin siitä version "painoite".

Tähdet kisaosallistumisissa

Apua. Ja varsinkin jos kisakutsussa ei sanota mitään siitä, että pitääkö ne poistaa vai ei. Näitä näkee aina joskus. Ei usein, onneksi, mutta yksikin kerta on liikaa. Tällaisissa tilanteissa minä yleensä jätän ne tähdet siihen kisaosallistumiseeni ja panen loppuun kommentin, että tein nyt näin koska muutakaan ei ohjeistettu tekemään. Teknisesti ottaen kisaosallistumiseni on siis pilkulleen toivotunlainen ja jos kisajärjestäjä sen hylkää ns. väärän mallisena ilmoittautumisena, on hän tavattoman kurja ihminen.

Itse asiassa jokainen kisajärjestäjä, joka käyttää noita tähtiä ja ei kirjoita ihan siihen osallistumismallin viereen kissankokoisilla kirjaimilla ohjetta tähtien kohteluun, on tavattoman kurja ihminen. Minä en ainakaan viitsi suurennuslasin kanssa lukea kisakutsuja läpi, niin että jos sitä neuvoa ei selkeästi ole heti siinä vieressä, minusta neuvoa ei ole olemassa.

"Rakennearvostelu" laatuarvosteluissa

Olen toiminut nyt jonkin aikaa ARJL:n tuomarina ja vastuullani on mm. rakennearvostelu. Kas kun olen VSN-tuomari ja kaikkea. Mutta eihän se laatisten rakennearvostelu ole mistään kotoisin. Lähinnä siinä lasketaan, että onko hevosella miten monta kuvaa ja näkyykö rakenne tai askellajit tai parhaassa tapauksessa molemmat. Rotu pitää osata tunnistaa, mutta sitten kun antoi täysin vääränrotuisen hevosen kuvasta (vaikka oli rakennekuva) vain yhden pisteen, tuli heti kyselyä, että miksi ja miksi rodunmukaisella liikekuvalla sai paljon paremmat pisteet.

Oikeasti, mitä väliä kuvilla edes on laatuarvosteluissa? Niiden tarkoitushan on pakottaa inspiroida ihmiset kilpailemaan jaostenalaisissa kisoissa ja vain sen yhden tietyn jaoksen. Kuvat ovat turhia tässä savotassa. Tästä pitäisi kirjoittaa kunnon räntti, olisi vähän muutakin sanottavaa.

Linkkimätä ja sen aiheuttamat ongelmat

Linkkimätä (engl. link rot) tai linkkirutto taitaa nykyään olla terminä suhteellisen vähän käytetty, mutta ilmiönä harmittavan yleinen. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että linkki ei vie sinne, minne sen piti tai että linkin osoitteesta ei löydy enää mitään. Siis jokin sivu tai muu on kadonnut.

Virtuaalimaailmassahan tämä on tuttuakin tutumpaa. Käsi pystyyn, joka ei ole koskaan törmännyt kadonneeseen virtuaalihevoseen, virtuaalitalliin, kisakutsuun tai muuhun vastaavaan. Ei tainnut yhtäkään kättä nousta. Kadonneet hevoset ovat hyvinkin yleinen mieliharmi ja siitä on ihan seurauksia harrastamisen kannalta: laatuarvosteluissa hevosen suvun tai varsan toimimattomasta linkistä seuraa se, että kyseisen hevosen pisteet jäävät saamatta. Ymmärtääkseni asian korjaamiseen ei riitä edes VRL-profiilin linkki, ainakaan perinteisten kilpailuiden kanssa, mutten ole varma tästä. Se on sitten toinen keskustelu, että onko se oikein, että laatuarvostelut tietyllä tapaa rankaisevat hevosen omistajaa pistemenetysten muodossa asiasta, johon hän ei välttämättä voi missään määrin vaikuttaa.

Lähes vuosikymmen sitten kirjoitin jo ohjeita siihen, miten voi itse edesauttaa omien hevostensa sivujen pysymistä tallessa: Näin pidät hevosen sivut tallessa. Ironista sinänsä, että tuoltakin löytyy toimimaton linkki muinaiselle Virtuaalifoorumille. Mitään varsinaista viisastenkiveä sivujen säilyttämiseen ei kuitenkaan ole olemassa. Archive on hyvä ja se on toki toiminut 90-luvulta lähtien, mutta lopulta sekin on vain yksi internet-sivusto ja samalla tavalla sekään ei välttämättä ole ikuisesti toiminnassa. Tällä hetkellä se kuitenkin on paras konsti.

Kadonnut sivu ja toimimaton osoite on tietysti harmittava asia jo sinänsä, mutta se voi saada ikävämpiäkin piirteitä. Joskus tulee vastaan linkkejä, jotka vievät irtisanotulle domainille. Jos tuloksena tulisi vain 404-virhesivu, se ei olisi suuri ongelma, mutta kun jokin taho on mainostarkoituksissa tehnyt tästä domain-osoitteesta uudelleenlinkityksen (en tiedä mikä on oikea termi tähän) ja kaikki tälle domainille osoittavat linkit ohjataan mainossivulle, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen domainin sisällön kanssa. Jokin random-mainossivu nyt vielä ehkä menisikin, mutta kun pahimmillaan vastaan saattaa tulla aikuisviihdettä. Silläkin on toki paikkansa, muttei se virtuaalimaailmaan kuulu, jos minulta kysytään.

Tuorein murhe on reocities, muinaisen Geocitiesin jonkinlainen peili-sivusto. Näitähän oli Geocitiesin kaaduttua kolme kappaletta: oocities.com, geocities.ws ja tämä reocities. Koska näistä löytyi aina vähän eri sivuja, ei voinut keskittyä käyttämään vain yhtä. Reocities lakkasi toimimasta joitain vuosia sitten jo, mutta nyt reocities-sivuilta saa ensimmäisenä vastaansa selaimen varoituksen malwarea levittävästä sivustosta, jonne ei kannattaisi mennä. 

Lisäksi Google selvästi käy näitä läpi omissa palveluissaan ja esimerkiksi minä sain taannoin ilmoituksen kadonneita ahaltekejä listaavasta blogistani, että yksi postauksista on poistettu näkyvistä, koska se rikkoo Googlen yhteisösääntöjä. Tämän tarkempaa tietoa siitä, mikä varsinainen ongelma oli, ei tarjottu, mutta pystyin päättelemään, että kyseessä oli linkki reocities-sivulle. Poistin linkin ja pyysin postauksen uudelleenarviointia ja se palautettiin takaisin näkyville. Nyt tuli samanlainen viesti julkisesti jakamastani kadonneiden hevosten taulukosta, johon oli myös eksynyt reocities-alkuinen linkki. (Ja itse asiassa tätäkään postausta ei saatu julki, kun täällä oli mainittu reocities-piste-com, vaikkei se ollut edes linkki).

Kadonneista hevosista ja muista sivuista on tietysti harmia meille, mutta pornosivustot ja haittaohjelmat alkavat todellakin käydä meikäläisen huumorintajun päälle. Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua asiaan. Yritän tietysti poistaa noita linkkejä Ionicista ja muilta talleiltani, mutta olisi tässä muutakin tekemistä.

Case study: miten paljon hevosten sivuja katoaa

Olen valittanut valittamasta päästyänikin sitä, miten paljon virtuaalihevosten sivuja katoaa netistä ja miten se on epätoivottavaa. Ei sille tietenkään mahda varsinaisesti mitään. Ilmaispalvelinten lopettamiseen tai muuhun typerään toimintaan (puhun sinusta, Webs!) eivät harrastajat juuri voi vaikuttaa ja onhan se nyt tietenkin loogista, että jos virtuaalihevostelu ei vuosikausiin kiinnosta, ei sen oman domainin vuosikustannuksia viitsi maksaa loputtomiin. Tiettyyn rajaan asti voi vaikuttaa itse, katoavatko hevosen sivut netistä kokonaan ja lopullisesti vai eivät (ohjeita mm. Näin pidät hevoseen sivut tallessa), mutta sitten päästään taas tähän että mitä jos Web Archive lopettaa? Tai VRL:n palvelimella käy konerikko ja rekisterin tiedot menevät sen siliän tien? No, ei puututa nyt siihen, painajaisia näkee vähemmälläkin.

Viikonloppuna tein sivut jälleen yhdelle kasvatille, kyseessä oli pitkäsukuinen FWB-ori Cirith Ungol Ion. Minulla on yleensä tapana sivujen tekohetkellä tarkistaa ja tarvittaessa etsiä suvun linkit niin että ne mahdollisimman hyvin toimivat sillä päivämäärällä. Kopioin yleensä sukutaulun vanhempien sivuilta (jos ovat omia hevosia, kuten Cirithin tapauksessa) ja kun sivut muuten ovat valmiit, alan perata sukua läpi. Cirithin suku oli siinä mielessä jopa epätoivoinen, että todella moni suvun hevosista on tavalla tai toisella kadonnut. Linkkejä kuitenkin on varsin kattavasti, kiitos juurikin Archiven ja VRL:n, ja varsinaisesti vain yksi hevonen hevonen jäi niin kadoksiin ettei sille löytynyt mitään linkitettävää. Ihan hyvä selvitysprosentti siis.

Tässä vähän statistiikkoja tuosta 5-polvisesta sukutaulusta.

Sukutaulussa näkyviä hevosia yhteensä	62
Ionicin omistuksissa olevia (ts. sivut tallessa)	5
Täysin kadoksiin jääneitä	1
Tallessa olevia (ts. jotkin sivut löytyi)	8
Geocitiesin arkistoissa olevia (geocities.ws, oocities.com)	2
VRL:stä löytyviä	9
Web archivesta löytyviä	36

Aika pahat lukemat noin kun ajattelee, vai mitä? Yli puolet on kadonnut ja ne löytyvät archivesta. Vain 21% on oikeasti tallessa ja niistäkin jonkinlainen osa on itse omistamiani hevosia.

Tietenkin Cirith on tietyllä tapaa huono hevonen tällaisen esittelyyn. Sen suvussa on tosi paljon sekä Poemsin (ja muita Kerpan omistuksissa olleita) ja Special Ringin hevosia, ja nämä molemmat ovat nyt kadonneet. Mutta kuten sanoin, tilanne voisi olla huonompi ja hevosia löytyä vähemmän Archivesta. Kerppa.net on vanha domain ja sen alta löytyvistä hevosista suuri osa on tallentunut vuosien saatossa Archiveen. Myös Special Ringin hevosia löytyi Archivesta oikein hyvällä prosentilla.

Tietenkään tämä nk. tilastodata ei ole mitenkään aukotonta. Tunnustan etten kaivanut kaikkea Googlesta vaan lykkäsin vanhan osoitteen melko suoraan Archiven hakuun ja linkkasin jos jotakin löytyi sieltä. Joillain hevosilla voi siis olla olemassaolevat sivut, jossain muualla kuin vanhassa sukutaulussa ollut osoite. Itselläni oli vuosia sitten Kerpalta ostettuja hevosia, joiden uusia sivuja ei koskaan päivitetty niiden vanhoille sivuille tai laitettu ylipäänsä mitään merkintää siitä, että ne on myyty. Niinpä moni voi edelleen ihan oikeutetusti luulla, että vaikkapa Cirithin isänemä Dreamie de Poemé on edelleen Kerpan ja että sen sivut ovat kadonneet kerppa.netin myötä. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Google ei tarjoa juurikaan valaistusta asiaan, eri asia sitten jos hoksaa käydä etsimässä erikseen VRL:n rekisteristä.

Toisinaan tilanne on se, että jokin hevonen on kadonnut, mutta siitä huolimatta sille löytyy useampia mahdollisia sivuja, minne voisi suvusta linkittää. Meillä on yleensä tapana "arvottaa" nämä sivut siten, että jos hevoselle löytyy olemassaolevat sivut, linkitän ensisijaisesti ne. Poikkeuksen saatan tehdä siinä tapauksessa että löytyneet sivut ovat jotenkin epätäydelliset, keskeneräiset tai sisältävät räikeän virheellistä tietoa. Tällöin linkitän mieluummin Archiveen, jos sieltä löytyy tallennettu versio jostain toisesta sivusta, joka on ollut täydellisempi. Jos sivuja ei suosiolla löydy, linkitän Archiveen. Jos Archivekaan ei tarjoa mitään, Linkitän VRL:n rekisterisivulle. Joissain tapauksissa hevonen saattaa löytyä myös jostain muusta tietokannasta, lähinnä tulee mieleen ViLaSuTi, en taida tietää onko muita vastaavia olemassa. Tietenkin sitä toivoisi, että vanhat linkit toimisivat aina tai että ainakin niiltä olisi linkki uusille, toimiville sivuille, mutta mikäpä sitä tässä maailmassa täydellistä olisi.

– S

Avautuminen

Kesätauosta huolimatta on pakko avautua tänne, koska on pakko.

Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?

No!

Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?

Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.

Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!

–S

VSN-pohdintaa

Olen kuluvan vuoden puolella järjestänyt kahdet VSN-näyttelyt ja vaikka olen aiemminkin miettinyt blogissa luokkien valintaa VSN-näyttelyihin, jatkan sillä aiheella taas. Koska se on niin kamalan vaikeata valita mitä luokkia järjestäisi! Kun on tällainen rotuongelmainen!

© Bob Langrish

Yleensähän tykkään tuomaroida omat näyttelyt itse, pääsee kaikkein vähimmällä säädöllä, kun ei tarvitse mailailla muille tuomarointipyyntöjä. Ei sinänsä että se iso vaiva olisi ja ne harvat kerran kun näin olen tehnyt, olen saanut toiset tuomarit hyvinkin nopeasti. Mutta kun ihminen on perusluonteeltaan niin laiska... No, minun ongelmani rotujen kanssa on se, että en osaa tiettyjä rotuja tuomaroida. Näihin kuuluvat kaikki kylmäveriset, erityisesti suomenhevonen; shetlanninponi ja friisiläinen, lv-ravuritkin ovat vähän siinä ja tässä. En siis voi enkä halua tuomaroida luokkia, joihin on edes etäisesti mahdollista tulla näitä rotuja. Kylmäveriset eivät ole ongelma sinänsä, ovat suomenhevosta lukuunottamatta varsin harvinaisia ja muutenkin panostan itse enemmän näihin lämminveristen luokkiin. Shetlanninponikaan harvoin tuottaa murheita, harvinaisten ponien luokkaan niillä ei ole pääsyä.

Mutta friisiläinen! VSN lukee sen lämminveriseksi ja harvinaiseksi, ihan ok sinänsä, mutta kun minä en voi ikinä järjestää yleistä harvinaisten lämminveristen luokkaa siinä pelossa, että sinne tulee niitä friisejä. Viimeisimmissä näyttelyissä ratkaisin asian järjestämällä friisiläisille oman luokkansa ja hankkimalla sille toisen tuomarin, itsehän hoidin sitten muiden harvinaisten lämminveristen luokat.

Varsinainen ongelma ei kuitenkaan ole se, että pitää hankkia toinen tuomari. Kuten sanoin, se ei ole paha nakki ja toisaalta luulen että pystyisin ehkä ystävystymään friisiläisten kanssa sen verran että pystyisin niitä arvostelemaan. Se ei ole minulle niin mahdoton rotu kuin suomenhevonen ja shetlanninponi, en ole vain saanut aikaiseksi. Mutta kun muistan vähän liian hyvin ajan, jolloin VSN:n kalenterista löytyi lähestulkoon pelkkiä friisiläis-näyttelyitä, jos jätettiin suomenhevosten ja puoliveristen näyttelyt pois laskuista. On jäänyt tietty vastenmielisyys friisiläisluokkia kohtaan, anteeksi kaikki friisiläisten omistajat. Ehkä minun jo pitäisi tunnustaa itselleni, että jos sattuu vilkaisemaan kalenteriin, niin ajat ovat todellakin muuttuneet ja voisin jo ihan hyvin luopua kivettyneestä asenteestani. Vielä ei kuitenkaan ole ihan tullut se päivä.

Tuomaroin itse noissa Ionicin näyttelyissä muiden harvinaisten lämminveristen ja kaikkien harvinaisten ponien luokat ja ei voi muuta sanoa kuin että olipa kivaa. Totta kyllä, joukkoon osui useita rotuja, joiden tuomarointia varten piti käydä lunttaamassa rotumääritelmää, kun niitä harvemmin näkee ja arvostelee. Tuomarointiin meni siis enemmän aikaa kuin vaikkapa jonkin puoliveriluokan arvosteluun, mutta olihan se nyt hitsin mielenkiintoista. Kun tuomaroi muutaman pv-luokan putkeen, tulee vähän sellainen fiilis, ettei haluaisi sen jälkeen hetkeen nähdäkään puoliveristä, mutta näissä monen rodun luokissa ei ole sitä ongelmaa kun rotuja on laidasta laitaan.

Niinpä olen tässä dilemman edessä: miten voisin järjestää harvinaisille roduille näyttelytoimintaa ilman että friiseille pitäisi järjestää omaa luokkaa ja hankkia sille toista tuomaria? Voisinkohan järjestää luokan nimeltä "Harvinaiset lämminverirodut paitsi friisiläinen"? Pitäisi varmaan kysyä VSN:n ylläpidosta. Tietenkin voisin järjestää harvinaisille roduille rotukohtaisia luokkia ja niin tulen toki tekemäänkin, mutta kun sitten minä tiedän tarkalleen mitä rotuja sinne tulee. Noissa kokoelmaluokissa on aina tietty jännitysmomenttinsa, kun sinne voi tulla jotain todella eksoottisiakin rotuja. Osaisinko järjestää luokan esimerkiksi australianhevosille? Tai clevelandinruunikoille, joista tiedän että sinne tulee todennäköisesti vain se yksi ori, joka tosin on superhieno? Toisaalta on tylsää järjestää luokkia, jotka joutuu sitten perumaan, kun ei tulekaan osallistujia.

Tietenkin harvinaisten rotujen rotukohtaisten luokkien plussapuoli on se, että sinne yleensä mahtuu hyvin, toisin kuin yleiseen harvinaisten rotujen luokkaan, joka tulee helposti täyteen ja usein varsin nopeastikin. Ja toisaalta jos joku omistaja omistaa useita harvinaisia rotuja, niin kivahan se on ilmoittaa kaksitoista hevosta rotukohtaisiin luokkiin kuin kaksi hevosta siihen yleiseen luokkaan. Ei mitenkään oma lehmä ojassa tässä tai mitään...

Mitä te tekisitte näillä reunaehdoilla? Entä mille harvinaiselle ponille tai lämminverirodulle haluaisitte edes kerran oman VSN-luokkansa?

– S

Väärän värinen hevonen – ja entä sitten?

VSN-näyttelyissä yksi mahdollinen hylkäyssyy on se, että hevoselle on ilmoitettu selkeästi sen kuvasta poikkeava väri. Olen kritisoinut tätä hylkäysperustetta jo aiemmin VSN:n ylläpidolle, mutta siellä se vain keikkuu listalla edelleen. Kritiikkini syy oli ensisijaisesti se, että väri ei vaikuta millään tavoin hevosen rakenteeseen tai sen arvosteluun. Ja rakennearvostelustahan VSN:ssä on kyse! Mutta se ei ole läheskään ainoa syy siihen, miksi kyseinen sääntö on typerä ja jopa vahingollinen joissain tapauksissa.

© Free Horse Creator by ~konikfryzyjski, väritys ST

Tietenkin joillain roduilla on värirajoituksia ja jos jollain hevosella on selkeästi rodulla kielletty väri, silloin hylkäämiselle olisi perusteluna se, ettei hevonen ole rotumääritelmän mukainen. Sekin on hylkäyssyy ja ihan hyvä sellainen noin yleisesti ottaen. Tämänkin kanssa olisin itse erittäin varovainen hylkäämään vähän erikoisemman väristä hevosta, koska varsin harvassa ovat lopulta ne rekisterit, joilla ei-perinteinen väri on ehdoton ja ikuinen hylkäysperuste. Jopa useimmat värirotuina pidetyt rekisterit sallivat ainakin tietyin ehdoin ns. "vääränväristen" hevosten rekisteröinnin, jotkin jopa kantakirjauksen. Näitä ovat esimerkiksi appaloosa, paint ja knabstrup, näiden kaikkien rekisteriin otetaan tietyin ehdoin yksivärisiä tai hyvin pitkälti sellaisilta näyttäviä hevosia.

Lisäksi tieto väreistä karttuu koko ajan. Jos kaksikymmentä vuotta sitten olisi ollut VSN-näyttelyitä ja sinne olisi joku tuonut hevosen, jolla olisi Intiaanin kuva ja sen väriksi ilmoitettu rautias splashed white, se olisi senaikuisen tiedon perusteella naurettu ulos: "Ei suomenhevoset ole kirjavia, ootko vähän idiootti!". Kymmenen vuotta sitten se olisi naurettu myös ulos: "Ei suomenhevoset ole splasheja, tuo on sabino, ootko vähän idiootti!"

Nyt ei enää naurettaisi ulos eikä sanottaisi idiootiksi, paitsi tietenkin jos joku kävisi katsomassa Intiaanin tietoja Hippoksesta. Siellä se on merkitty punarautiaaksi, mutta eihän se ole ensimmäinen hevonen, jolla on rekisterissä virheellinen väri. Tämän tarinan opetus on se, että vaikka Hippoksessa tai Sukupostissa sanottaisiin jonkin hevosen olevan väriltään jokin, ei se välttämättä sitä ole. Jos jonkin epämääräisen tapauksen hylkää VSN:ssä tällä perusteella, ollaan vähän heikoilla jäillä.

Varsinainen syyni värihylky-säännön vastustamiseen on se, että VSN-tuomarit oikeasti käyttävät sitä hylkäyssyynä ja monessa tapauksessa on vähän siinä ja siinä, ovatko hylkäykset olleet reiluja ja asianmukaisia.

Ensinnäkin on sattunut ihan puhtaasta tietämättömyydestä johtuneita virheitä. Isokuvioinen sabino-tammani Ringwraith Ion hylättiin joskus värin perusteella. Hylännyt tuomari ei ilmeisesti tiennyt että sabino voi olla kokovalkoinen. Tietenkään kaikki eivät ole kovin syvällisesti perehtyneet väreihin ja kaikkiin kommervenkkeihin, eikä sitä rakennetuomarilta pidä olettaakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitäisi välttää hylkäys-päätösten tekemistä mutu-tuntumalla. Hylännyt tuomari sai tässä tapauksessa sähköpostiinsa pyynnön korjata tulokset ja perua virheellinen hylkäys, lyhyen selostuksen sabino-kuviosta ja listan linkkejä, joista voi tarkistaa etten keksinyt kokovalkoista sabinoa omasta päästäni. Ja jos joku miettii, niin ei, en todellakaan ilmoittanut tuota tammaa näyttelyihin sen takia että pääsisin pätemään väriasioissa.

Toisekseen värien kanssa pitäisi aina muistaa se, että rajatapauksia on paljon ja kaikki eivät ole aina niitä oppikirja-esimerkkejä väristään. On rautias joka näyttää mustalta, on voikonpäistärikkö joka näyttää tavalliselta voikolta, on rautias joka näyttää klipattuna melko lailla päistäriköltä tai kimolta ja on voikko joka näyttää ruunikolta, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Sitten on tietenkin näitä vanhoja klassikoita: musta, kulomusta, mustanvoikko, mustanruunikko vai kenties sysirautias? Tumma voikko vai vaalea liinaharja raudikko? Ruunihallakko, ruunivoikko, ruunivoikonhallakko vai ihan vain vaaleansorttinen ruunikko, jolla on siima ja auringossa kulottuneita jouhia? Lisäksi muistutan siitä, että valokuva on aina vähän epäkiitollinen kohde arvioida hevosen väriä. Siitä ei näe kaikkea ja esimerkiksi valaistusolosuhteet voivat vaikuttaa paljonkin siihen, minkä väriseltä hevonen näyttää. Kun sitä väriä ei kaikissa tapauksissa pysty varmaksi sanomaan vaikka näkisi hevosen ihan luonnossa, miten sitä pystyisi päättelemään valokuvista yhtään sen paremmin?

Lopulta sillä ei edes ole mitään väliä, minkä värinen jonkin kuvan hevonen oikeasti on! Sen voi silti tietyissä tilanteissa laittaa ihan hyvillä mielin toisen värisen virtuaalihevosen kuvaksi. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin blogiin otsikolla Kysy oikein hevosen väriä! Mitä olen bongaillut noita värihylkyjä VSN-näyttelyistä, välillä on tullut epäilys siitä, että onkohan hevosen hylännyt tuomari tiennyt että kuvan hevonen on tunnistettu reaalimaailmassa mustaksi ja nyt sitten hylkää sen perusteella mustanruunikoksi tai mustanvoikoksi merkityn virtuaalihevosen. Kun tiedetään, että mustan ja mustanruunikon raja on välillä hyvinkin häilyvä ja mustanvoikkoa ei mustasta välttämättä pysty erottamaan mitenkään, niin tällaiset hylyt ovat mielestäni varsin kyseenalaisia. Erittäin harvassa ovat lopulta ne tilanteet, joissa on ihan selkeästi väärä väri merkitty hevoselle niin että sitä ei voi perustella enää sävyerolla tai ei-oppikirjanmukaisella värityksellä. Ja yhtään selkeästi kielletyn väristä hevosta en muista värihylkyjen seasta löytäneeni.

Mitä ihmettä varten minä nyt sitten kitisen tästä, kun eihän asia koske minua sinänsä? Minun hevosilla värimääritykset ovat yleensä oikein (värifriikkinä saatan joskus erikoisvärien kohdalla tulkita värejä ja kuvia vähän lepsusti) ja jos tulee ongelmia muiden tuomareiden kanssa, niin pystyn useimmissa tapauksissa perustelemaan värimääritykseni lähteiden kera, kuten tämä eräs tuomari sai tuta. Valittamiseen on kuitenkin kaksi syytä.

Ensimmäinen on se, että tuomareiden ja arvostelun pitäisi olla reilua kaikille ja yhdenmukaista siinä määrin kuin se nyt voi olla. En tarkoita sitä, että kun yksi tuomari antaa hevoselle rakenteesta tietyt pisteet, niin toisen pitäisi antaa samanlainen rivi vaan sitä, että jos yksi tuomari arvostelee hevosen ilman ongelmia, toinen ei saisi hylätä sitä. Säännöt ovat kaikille samat vaikka tietenkin inhimillisiä virheitä ei voi aina välttää. Tämän väriasian kanssa on kuitenkin kovin helppo jakaa virheellisiä hylkyjä tai ainakin sellaisia, että niiden oikeutuksesta voitaisiin keskustella. Totta kyllä, minä pystyn haastamaan omille hevosilleni jaetut selkeästi virheelliset värihylyt, mutta kaikki eivät siihen uskalla lähteä, varsinkin jos kyseessä on rajatapaus.

VSN-näyttelyihin on kuitenkin yleisten rotujen kohdalla sen verran tungosta, että kun kerran saa hevosensa mahdutettua mukaan näyttelyihin, ns. turha hylky rakenteeseen vaikuttamattoman pikkuasian takia närästää taatusti. Eikä harvinaisilla roduilla ole sen helpompaa: kaikille harvinaisille avoimiin luokkiin on tulossa paljon hevosia, toisaalta yhdelle tietylle harvinaiselle rodulle avoimia luokkia on ehkä tarjolla vain aniharvoin. Siinäkin tapauksessa heppoisin perustein annettu hylky syö rotan lailla.

Toinen syy närinään on se, että hylkyjen pelossa osallistujat ehkä jättävät merkitsemättä värin hevostensa sivuille. VSN ei vaadi sitä, että väri olisi kirjallisesti määritelty. On ihan loogista jättää väri merkitsemättä sivuille, jos siitä voidaan olla montaa mieltä, tällä vältetään kätevästi hylkäys sen takia. Olen ollut huomaavinani tätä tapahtuvan ainakin satunnaisesti.

Värien merkitsemättä jättäminen kuitenkin rassaa pahasti minua ja oletettavasti myös muita kaltaisiani "värijalostajia"! Meille on todellakin eroa sillä, onko virtuaalihevonen määritelty mustaksi, mustanruunikoksi, sysirautiaaksi vai mustanvoikoksi, vaikka sillä olisi kuva epämääräisen tummasta, kovasti mustaa muistuttavasta hevosesta.

Virtuaalimaailmassa on oletuksena se, että värit tunnistetaan aina oikein ja niinpä esimerkiksi mustaksi merkitty ori ei voi jättää voikkoväristä varsaa sillä perusteella, että varsanomistaja ajattelisi: "No tuo nyt on varmaan väärin tunnistettu, se voi ihan yhtä hyvin olla mustanvoikkokin". Toki jos varsanomistaja ei tiedä värien periytymisestä mitään tai ei syystä tai toisesta halua realistista periytymistä noudattaa, tällainen on ihan mahdollista. Toisaalta se, että varsan isä on määritelty mustaksi, ei ole heille mitenkään relevantti tieto. Mutta meille värijalostajille se on hyvin tärkeä asia! Eikä tarvitse tulla sanomaan että kyllä on pienet murheet minulla, koska jos pitäisi valita se kollektiivisesti maailman pahin ongelma ja saisi puhua vain siitä, olisi tässäkin blogissa aika hiljaista.

Entistä suurempia ongelmia värijalostajalle on tiedossa siinä vaiheessa, kun kuva ei jostain syystä toimikaan ja sivuilla ei väriä ole kerrottu. Silloin ei voi sen kuvan perusteella päätellä väriä edes auttavasti ja se vasta harmittaakin. Se harmittaa jo vanhojen hevosten kohdalla, joiden sivuja kaivetaan hiellä ja vaivalla Archiven syövereistä ja ollaan onnellisia, että edes jonkinlainen sivu löytyy, viis siitä vaikkei yksikään kuva toimisi. Silloin olisi kuitenkin kiva, jos se väri olisi kirjoitettu sivuille ylös. Monella näin ei ole. Eikä tarvitse mennä vuosikymmentä taaksepäin tai Archiveen asti, nykyään monen käyttämä PhotoBucket ei toimi lainkaan ja TinyPicin ja muiden vastaavien kanssa tuntuu olevan säännönmukaisesti ongelmia, niin että kuvat jäävät näkymättä.

Tunnustan tässä toki julkisesti olevani VSN-tuomari, joka ei ole koskaan noudattanut tuota värihylky-sääntöä eikä tule noudattamaankaan. Voin erota tehtävästäni, jos tämä on ongelma VSN:n ylläpidon mielestä tai tarpeeksi moni muu on sitä mieltä, että tällainen anarkisti ei sovi tuomariksi. Perustelen käytäntöäni sillä, että mitä enemmän hankin tietoa hevosten väreistä, sitä vähemmän varsinaisesti tunnen niistä tietäväni. Aina tuntuu olevan poikkeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja uusia mutaatioita ja vaikka mitä. Jos ihminen ei erota hiirakkoa rautiaasta (tosi tarina, harmi etten löydä kyseisiä kuvia enää mistään), miten voisin hylätä mustanvoikoksi merkityn hevosen, jolla nyt sattuu olemaan vähän ketunpunaista kainalokuopassa?!

– S

Ps. Viimeisestä kappaleesta huolimatta minulta voi edelleen kysellä väriasioita, yritän neuvoa parhaani mukaan (ja niin toivottaessa ilman turhaa genetiikkajauhantaa). En takaa, että minun värimääritykseni menisivät ilman muuta läpi muille VSN-tuomareille, mutta minulta voi kysyä taustatukea hylkyjen kyseenalaistamiseen.

Virtuaalimaailman byrokratia

Vastikään Keskustassa oli topikki otsikolla Välikädet virtuaalimaailmassa, jossa keskusteltiin laajalti erilaisista säännöistä, byrokratiasta ja välikäsistä, pääasiassa VRL:n tiimoilta, mutta osin muutenkin. Erinomainen aihepiiri sinänsä ja miettimisen arvoinen. Moni asiaa kommentoinut oli sitä mieltä, että vähemmälläkin valvonnalla selvittäisiin.

Minä olen toista mieltä.

Virtuaalimaailman, tai oikeastaan virtuaalihevostelijoiden historia on täynnä kaikenlaista kähmintää, oman voiton tavoittelua kyseenalaisin keinoin ja jopa suoranaista petkuttamista. VRL:ään on rekisteröity useita tunnuksia, että on voinut äänestää omaa talliaan. NJ:ssä on tuomaroitu omia, joskin toisen alter egon omistamia hevosia. Hevosille on etsitty ns. adoptiovanhempia, jotta se saisi YLAssa sukupisteitä (alunperin sukuselvitysestä ei saanut pisteitä). Kisatuloksia on käpälöity omaksi eduksi ja kaikenlaista muuta tällaista pientä. Tässä olen luetellut siis vain muutaman räikeimmän, julkitulleen tapauksen, tiedä miten paljon huijaamista on tapahtunut piilossa. Kyllä, olen pessimisti tämän suhteen.

Kaikella tällä on yhteinen syy: halutaan maksimoida oma menestys mahdollisimman vähällä vaivalla, mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jos NJ-arvonimet, sijoitus VRL:n tallilistalla tai sijoitukset eivät olisi niin tärkeitä asioita ja menestyksen mittareita, kuka vaivautuisi kieroilemaan niiden takia tällä tavalla? Harvempi, luulisin. Näiden ja monien vastaavien tapausten takia VRL:n on ollut pakko luoda sääntöjä ja ylläpitää valvontaa, sitä on suorastaan vaadittu siltä. Tiukoilla, joustamattomilla säännöillä ja herkeämättömällä valvonnalla ei tietenkään pystytä saamaan kiinni kaikkea huijaamista, mutta osa kuitenkin.

Lisäksi virtuaalimaailmassa syytetään säännönmukaisesti ties keitä kaverien suosimisesta ja/tai muiden sorsimisesta. Kun säännöt ovat samat kaikille eikä niistä jousteta piirun vertaa missään tapauksessa, voidaan edes joissain asioissa todeta, että täällä ei suosita tai sorsita ketään. Onko se sitten hyvä vai huono asia, riippuu kai kunkin katsantokannasta.

Nuo kaikki mainitsemani huijaamistapaukset ovat kuitenkin vanhoja ja ajattelin, ettei tällaista enää tehdä. Että virtuaalimaailma on muuttunut, aikuistunut. Pipot ovat höllääntyneet ja vaikka sijoituksia ja laatispisteitä tavoitellaan edelleen, se ei ole koko elämä eikä sitä tehdä hampaat irvessä. Jokaista porsaanreikää ei enää yritettäisi käyttää hyväkseen ja näinollen ei olisi enää tarpeen ylläpitää raskasta byrokratiaa ja valvontaa.

Kunnes sitten tulin miettineeksi, että liekö tuosta pari-kolme vuotta kun jollain foorumilla keskusteltiin siitä, että jotkut harrastajat olivat jättäneet muiden kirjoittamista teksteistä pois tekijänoikeusmerkinnät. Syy oli selvä: muiden kirjoittamista teksteistä sai laatuarvosteluissa vähemmän pisteitä kuin omistajan itsensä kirjoittamista teksteistä ja tuomarit olettivat kategorisesti, että jos tekijänoikeusmerkintöjä ei ole, teksti on omistajan itsensä kirjoittama. Se siitä piponhölläyksestä!

Huomautan tässä että kirjoittajan mainitsematta jättäminen ei välttämättä ole tekijänoikeuslain vastaista, jos asiasta on sovittu tekstin kirjoittajan kanssa. Kirjoittajaa ei ole pakko mainita, jos tämä ei sitä halua. Sen sijaan toisen kirjoittamaa tekstiä ei käsittääkseni missään olosuhteissa saa väittää itsekirjoitetuksi. Tämän jupakan seurauksena jotkin laatuarvostelut vaativat tekstien yhteyteen tekijänoikeusmerkinnän, joka osoittaa hevosen omistajan kirjoittaneen sen, että tekstistä saa enemmän pisteitä.

Miten sitten voisi epärehellinen virtuaalihevostelija hyötyä siitä, että hevosten rekisteröinnissä ei olisi tarkistusta VRL:n puolelta tai jos kilpailut hyväksyttäisiin tarkistamatta kalenteriin. En tiedä, voihan olla että näissä nimenomaisissa kohteissa ei olisi olemassa hyödyntämiskelpoista porsaanreikää. Itse en ainakaan keksi moista, mutta ihmismieli on kekseliäs. Tietenkin voisi kokeilla, mitä tapahtuisi jos osasta valvonnasta luovuttaisiin, mutta itse ainakin pelkään, että jossain kohdassa joutuisin toteamaan: "Mitäs minä sanoin?" Siksi minä kannatan likimain kaikkea mahdollista valvontaa, vaikka toivon olevani väärässä.

– Gin

Miksi vihaan Photobucketia?

Tämä ei koskaan jaksa varsinaisesti ilahduttaa.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että niin monella tallilla kuvat kuitenkin ovat Photobucketissa. Onko ilmaispalvelimilla tai joillain web-hotelleilla edelleen niin tiukat kaistarajoitukset, että kuvat on pakko ladata muualta? Vai tila niin rajattu, tai kenties tiedostojen määrä? Vai onko joillain ilmaispalvelimilla luotettavuusongelmia kuvien näyttämisen suhteen?

–S

Inspiraatio hukassa

Joo, hiljaista on ollut. Selityksiä löytyy toki: ensin oli parin viikon lomamatka, sitä seurasi viikon jetlag. Sitten kun siitä oli suunnilleen toipunut, iski flunssa ja sitä on nyt yskitty tässä huolella useampi viikko jo. Töissä pitää käydä, Ingressissä alkaa viimeiset miljoonat olla käsillä matkalla kohti L16:a. Hamsterinäyttelyt. Puoliso työmatkalla. Kiinnostava kirja. Kotityöt.

Tekosyitähän nämä kaikki ovat, jos ihan rehellisiä ollaan. Poden pahalaatuista inspiraatiopulaa koko virtuaalihevostelun suhteen. Myönnän sen olevan jopa niin paha, että olen harkinnut lopettavani koko harrastuksen tai ainakin tekeväni jotain todella radikaalia sen suhteen. Syy on selvä, kirjoitin siitä jo vuosi takaperin blogiin: hevosia on liikaa.

Minua on alkanut ihan oikeasti syödä se seikka, että aina kun suunnittelen uutta kasvattia ja kun teen sille sivuja, olen tosi innoissani. On hieno suku, tosi kivat vanhemmat, tälle voisi saada jonkin hienon värinkin vielä ja tuokin nimi suvussa kertautuu, kiva juttu, se on hieno hevonen. Ja sitten se on siinä, en ehdi innostua siitä hevosesta käytännössä enää koskaan, koska siinä vaiheessa kun sillä teetän varsoja, on hevonen yleensä vanhahko ja teetän sillä varsoja vain siksi, että kehtaan kuopata sen seuraavaksi. Lisäksi hieno = pitkä suku on ongelma, koska sille on vaikea löytää sopivia tammoja/oreja tai ainakin siihen menee aikaa. Mitä isompi rotu, sen enemmän on myös vaihtoehtoja ja niiden kaikkien läpikäymiseen menee aikaa siihenkin. Tyydyn usein pariin ensimmäiseen löytämääni yksilöön, joiden suvut sopii jotenkin. Ja sitten kun tiedän tämän jo etukäteen, niin uudelle kasvatille sivuja tehdessä jo valmiiksi surettaa eikä siitä jaksa innostua kun tietää kuitenkin miten siinä käy.

Harkitsin ihan vakavasti sitä, että luovun suurimmasta osasta rotuja ja jätän pari-kolme järkevän kokoista rotua. Virginian kommentti tähän ei ollut rohkaiseva: "BTDT ja sitten perustin Ionicin. Valikoipa vaan pari rotua ja kerro sitten mullekin miten se onnistuu" (BTDT = been there, done that). Ikävä kyllä, minun on tunnustettava Ginin olleen oikeassa. Ei siihen pysty! En minä!

Mikä sitten neuvoksi? Kasvatustoiminnan lopettaminen? Perustaisinko uuden tallin, jonne ottaisin Ionicin joka rodusta 1-2 mieluisinta yksilöä (valikoipa nekin joo) "panostusponeiksi"? Mitä minä sitten teen niille ostohevosille, joille olen luvannut jalostuskäyttöä ostaessani? Kun toisaalta niitä ei huvittaisi kipata vastuuttomasti takaisin kasvattajallekaan, loppuelämän kodin kuitenkin luvannut ja kaikkea. Panisin pillit pussiin kokonaan sekä Ionicin että Gin Ahaltekin suhteen? (tällekään vaihtoehdolle Gin ei antanut kovin kummoisia toteutumismahdollisuuksia)

En todellakaan tiedä vielä. Sen kuitenkin lupaan että tein nyt mitä hyvänsä, niin Ionicin sekä GA:n sivut tulevat kyllä pysymään netissä, yksikään hevonen ei katoa, jos se minusta riippuu. Ja toistaiseksi en nyt aio ihan suorilta lopettaa tai tappaa kaikkia hevosia, ne jäävät ainakin roikkumaan, ainakin hetkeksi aikaa. Mutta että jos kiinnostaa ostaa jotakin, niin nyt on todellakin oikea aika siihen!

–S

Kahden nollan tähden

Koska VRL-329 on eri asia kuin VRL-00329?
Nyt vittu oikeasti, joku raja sitä pitää pilkunnussimisellakin olla.

(Ja ei, en aio pyytää anteeksi kielenkäyttöäni. En myös aio poistaa näkyvillä olevaa hyväksyjän VRL-tunnusta, tehköön sellaista duunia jonka kehtaa tekemäkseen tunnustaa. Enkä halua anteeksipyyntöä yhtään miltään taholta, koska perkele se ei riitä siihen että kymmenien hevosten rekisteröintihakemukset hylättiin tällä perusteella ja että se olen MINÄ, joka joutuu ne uudestaan näpyttelemään.)

Ht.net ja suuri nimikriisi

Joka ht.netissä säännöllisesti käy, ei todennäköisesti ole voinut välttyä viime aikojen kuumimmalta puheenaiheelta, suomenhevosten kauheilta nimiltä. Kun oikein tarkkaan yritti tiristää lisää tietoa asiasta, ilmeni että kolmella suomenhevosella on nyt viime aikoina ollut jotensakin mauton nimi ja ne ovat Väkisinmakuupussi, Pärssuti, ja Kettuvaaran En Oo Homo. Peräti siis kolme kappaletta. Totta kai joku muisti mainita Kyrpäjyrän ja Pikku Pirihuoran, mutta jos minulta kysytään (kukaan ei tietysti kysy, mutta oletetaan nyt niin), nämä vuosikymmen sitten eläneet ja kuolleet hevoset voisi vähitellen jättää omaan arvoonsa eikä kaivaa niitä joka juuttaan kerta esiin, kun puhutaan suomenhevosten nimistä. Vaikka ovathan ne toki legendoja omalla tavallaan, en tarkoita että välttämättä positiivisessa mielessä. Levätköön rauhassa.

Puutun vain lyhyesti siihen, että näitä hevosia on surkeat kolme kappaletta, kun samaan aikaan virtuaalimaailmaan on syntynyt ja keksitty satoja tai ehkä jopa tuhansia suomenhevosia, joilla ei ole mauttomia nimiä. Siitä huolimatta joku nimetön valokuvaaja riensi jo julistamaan, ettei aio myydä enää yhtään kuvaa virtuaalihevosille, jos tällainen syntinen meno ei tästä siistiydy, jossain ketjussa taidettiin huutaa VRL:ää apuun (tietenkin, VRL:hän tarjoaa ratkaisun kaikkeen katoavista sivuista ilmastonmuutokseen), ja joku voihki tuskissaan, että kaikki suomenhevoset nykyään ovat ihan kamalannimisiä, kyllä ennen kaikki oli niin paljon paremmin, hevosillakin kauniit nimet (kuten se Kyrpäjyrä... Äh, sori, se piti jättää rauhaan).

Ovatko nuo mainitut nimet nyt sitten mauttomia? Jos taas minun mielipidettäni kysytään, niin se on vähän tulkinnanvaraista. Myönnän suoraan, että Kyrpäjyrä ja Pikku Pirihuora ovat selkeästi törkeitä minun mittapuullani. Onko törkeys sitten paha asia sinänsä, sen voi jokainen päättää itse. Kehotan muistamaan aina senkin, etteivät kaikkien reaalimaailmankaan suomenhevosten nimet kestä päivänvaloa, vaikkakaan ihan noin törkeät nimet tuskin menisivät Hippoksesta läpi. Kaikki tiennevät kuitenkin IRL-hevoset Sutenöörin, Mukurin Vilkun ja Kyrön Arvan, ja nimenomaan nimiensä takia.

Kettulan En Oo Homo on ehkä tuosta virtuaalisesta kolmikosta se, jonka ensimmäisenä tuomitsisin. Se nyt voidaan tulkita homovastaisena nimenä ja on siinä mielessä kehnonlainen. Toki se voidaan tulkita ihan vain lauseena, ilman sen kummempia konnotaatiota. Se, että nimessä mainitaan sana "homo" voi tietenkin sinänsä ärsyttää jotakuta, itse en sitä näe lähtökohtaisesti aina pahana asiana. Mutta joo, itse olisin nimennyt hevosen kyllä toisin, vaan kuten sanoin, ei kukaan ole minun mielipidettäni vieläkään kysynyt.

Pärssuti sen sijaan... Jos se olisi Persesuti/Perseen Suti, pitäisin sitä jossain määrin törkeänä, lähinnä sen takia että sitä käytetään kirosanan korvikkeena, mutta Pärssuti on mielestäni ihan nokkela väännös siitä. Pisteet keksijälle, pidän sitä hauskana nimenä (tästä voi tietenkin tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä huumorintajustani ja henkisestä kypsyydestäni, olkaa hyvät, kommenttikenttä on vapaa ja kunnon naurut piristää aina). Niin ja muistan lämpimästi tuota virtuaalihevosta joka kerta kun karjun täyteen ääneen: "Voi perseen suti!" Täytyykin alkaa käyttää tuota muiden ärräpäiden sijaan. Toisaalta mietin myös, että olisiko nimestä Persaukinen tullut samanlainen kriisi vai olisiko se mennyt sukkana läpi kaikille?

Case Väkisinmakuupussi vähän ihmetyttää minua. Kuitenkin nimet pitäisi nähdä edes jotenkin kokonaisuuksina (kasvattajatunnusta lukuunottamatta), eikä suinkaan palastella niitä osiin, joita sitten ronkitaan irrallaan muusta. Väkisinmakuupussi-nimistä asiaa tai esinettä ei ole olemassa! Se sana ei tarkoita siis mitään! Totta, väkisinmakaaminen on raiskauksesta käytetty vanha termi, mutta kun sen hevosen nimi ei ole Väkisinmakuu. Jos olisi, se menisi kyllä minunkin kirjanpidossa tuonne selkeästi törkeiden nimien listalle. Ja vaikka miten päin asiaa kääntelisi, minä ainakaan en voi nähdä tätä mitenkään raiskauksia ihannoivana tai puolustelevana nimenä, vaikka näistäkin sitä on syytetty. Pilkkomisperiaatteella esimerkiksi Munakokkeli (ei, sen nimistä virtuaalihevosta en tiedä) pitäisi tuomita kahteenkin kertaan: muna viittaa miesten sukuelimiin ja kokkeli huumeisiin.

Joo, virtuaalimaailmassa on alaikäisiä harrastajia. Joo, jotkut vanhemmat voivat loukkaantua näistä nimistä. Joo, aika monesta muustakin asiasta ja nimestä voi joku loukkaantua. Jos ylipäänsä aiotaan lähteä sille linjalle, että mitään loukkaavaa tai edes potentiaalisesti epäilyttävää materiaalia ei virtuaalimaailmassa saa ikinä olla, niin voidaan saman tien unohtaa koko virtuaalimaailma. Netti on täynnä ammattiloukkaantujia. Lopulta noita kyseenalaisia nimiä on varsin vähän, suurin osa virtuaalihevosten nimistä on ihan salonkikelpoisia (jos ei lähdetä sille pilkkomislinjalle). Jotkut harrastajat haluavat kokeilla rajoja, mutta he eivät ole mikään suuri enemmistö. Eikä näiden rajojenkoputtelijoiden kelkkaan tarvitse itse lähteä, mutta suhteellisen turhaa heistä on vouhottaakaan suu vaahdossa. Kirjoitinkin jo erääseen ketjuun sanat: myrsky vesilasissa.

– Sirpa (kylmissään)

Virtuaalimaailma ilmapiiri (feat. Troya)

Minun on suorastaan pakko tarttua Troyan kirjoitukseen Virtuaalimaailman ilmapiiri ja sen haitat, joka on postattu sekä Virtuaalifoorumille (tervetuloa sinne vain kaikki jotka eivät vielä ole siellä käyneet!) että ht.netiin, jälkimmäisessä topikki on tosin jatkuvan härötysuhan alla (miksi ihmeessä? Kuka siellä oikein perseilee?).

Ei minulla varsinaisesti ole tuohon tekstiin lisättävää. Yleisesti ottaen asiallisesti käyttäytymällä tulee itsekin kohdelluksi asiallisesti. Asiat tappelevat, ei ihmiset. Ja niin edelleen. Voi kun se olisikin aina niin simppeliä! Viittaan tällä huudahduksella ainakin ChristaW:n bloggaukseen NJ:stä ja erityisesti siihen, että NJ:een liittyvissä topikeissa nähtävästi mentiin jo ronkkimaan ylläpitäjän henkilökohtaista elämää. Uskomattoman törkeää eikä sitä voi millään perustella.

Olen ehkä väärä ihminen sanomaan näistä asioista yhtään mitään, koska itse olen säästynyt pahemmilta paskamyrskyiltä. Blogissa joku anonyymi yrittää silloin tällöin, mutta tämä on blogi, ei keskustelupalsta, joten näistä ei sen pahempaa kehity kun asiattomat kommentit poistetaan blogidiktaattorin toimesta. Enimmät keskustelutkin hoidan yleensä Virtuaalifoorumilla. Virginia on saanut vuosien mittaan joitain satunnaisia haukkumaviestejä, mutta häntäkään kohtaan ei ole mitään isompia törkykamppanjoita koskaan järjestetty. Tosin hän olikin ht.netissä aktiivisimmillaan noin vuosikymmen sitten ja oli, omien sanojensa mukaan, toisinaan hyvinkin teräväsanainen kommenteissaan. Ehkä tämä on osoitus ht.netin ilmapiirin heikkenemisestä, nykyisin tuntuu, että vähemmästäkin saa anonyymien "fanikerhon" huutelemaan peräänsä.

Mutta mutta... Jos vilkaisette ht.netissä niitä viestejä, millaisia viestejä olen sinne kirjoittanut, on lista aika yksitoikkoinen: laukkajuttuja, laukkajuttuja, rotutunnistusta, väritunnistusta, laukkajuttuja, laukkajuttuja. Laukkatopikit ovat pysyneet erinomaisen hyvin kaikenlaisen loanheittelyn ulkopuolella ja niissä kehtaa välillä vähän jopa näristä tai hehkuttaa omia hevosiaan. Muuten pysyttelen hyvin neutraaleissa aiheissa, mutta niinpä ei paskaa ole niskaan tullutkaan. Joillain anonyymeillä sentään on sen verran järkeä päässä, etteivät vedä blogijuttuja ht.nettiin, sillä vaikka täällä on joku haukkunut minua/meitä, ei se ole levinnyt muualle. Ht.netissä kommentoinnin niukkuus ei tosin johdu ääliöiden ja haukkumisen pelosta vaan ihan puhtaasta laiskuudesta ja siitä, että pidän Virtuaalifoorumista enemmän kaikin tavoin.

Vaan miltä näyttäisi ht.net, jos kaikki käyttäytyisivät niin kuin minä? Anonyymeiltä loppuisi kettuilunaiheet melko nopeasti, kun ei aina jaksa kaivella vanhoja syntejäkään, mutta kuolettavan tylsäksi se kävisi aivan yhtä nopeasti. Liekö tällaista kehitystä jo tapahtunut, kun virtuaalipuolen viestimäärät ovat laskeneet vuosien takaisesta tasosta melko radikaalisti. Ennen muinoin ht.netin virtuaalifoorumi kilpaili tasavertaisesti aktiivisimman alueen tittelistä seniorien kanssa. Eilen sennulaan on kirjoitettu yli 3000 viestiä, virtuaalipuolelle reilu 500, pudotus on ollut selkeä (tietenkin tuo on vain eilisen päivän data, mutta samansuuntaiset lukemat ovat yleisiä muulloinkin). Osan tietenkin selittää harrastajamäärän lasku, mutta miten paljon siihen vaikuttaa virtuaalimaailman pääfoorumin huono ilmapiiri ja ilkeilevät anonyymit?

Pahinta asiassa on se, että itse olen hyvin varma siitä, että ainakin osa anonyymeistä puskanikeistä on oikeasti vakituisia harrastajia, niitä samoja kavereita jotka omilla nikeillään esiintyessään ovat ihan tuttuja, asiallisia tyyppejä. Satunnainen huutelija ei tietäisi niin tarkasti sitä, kenellä on mikäkin talli tai jaos tai kuka on menneisyydessä mokannut mitäkin. Vaikealta tuntuu myös uskoa se usein kuultu selitys, ettei harrasta virtuaalihevosia (enää), pyörii foorumilla siitä huolimatta muttei ole omaa nickiä ja siksi pitää kommentoida jonkin viivan takaa. Kovin harvoin nämä "vakiviivat" osallistuvat mihinkään keskusteluun millään järkevillä kommenteilla. Viivojen takaa kirjoitetut kommentit ovat useimmiten lyhyitä ja toteavia, sellaisia jotka eivät tuo mitään uutta keskusteluun, tai sitten niitä törkeyksien huuteluita. Millainen on ihminen, jolla ei ole mitään annettavaa keskusteluun paitsi satunnaiset vittuilut? Ja miten vaikea oikeasti on alkaa käyttää jotain selkeästi tunnistettavissa olevaa nickiä? Ht.net ei tunnetusti vaadi rekisteröitymistä eikä se vaadi sähköpostiosoitetta, siellä voi ihan hyvin olla ns. anonyymi kommentoija, mutta yksilöllisellä, pysyvällä nikillä. Silloin ei tule vedetyksi näihin keskusteluihin mukaan, joissa väitetään kaikkien viivanikkien olevan selkärangattomia aktiiviharrastajia, jotka ääliöivät puskanikkien suojista.

Joka tapauksessa ei liene liioiteltua, että virtuaalihevostelu tuntuu olevan vähän niinkuin katoavaa kansanperinnettä. Harrastajien keski-ikä on hurjasti korkeampi kuin silloin joskus, kun Gin tätä aloitteli. Periaatteessa tämä on ihan hyväkin asia; uudet, nuoret harrastajat eivät tiedä välttämättä alkeellisimpiakaan netiketin ohjeita. Virtuaalimaailma on kärsinyt ihan tarpeeksi paljon siitä maineesta, että kaikki harrastajat ovat kuvia varastelevia pikkutyttöjä. Mutta kuten todettua, ei se ikä aina korreloi fiksun käytöksen kanssa. Kuitenkin uusia harrastajia tarvittaisiin, mielellään tietysti pitkäaikaisia sellaisia. Ja uusilla harrastajilla on vaikeat ajat edessään, jos he ensimmäisenä eksyvät ht.nettiin kyselemään ja esittelemään ensimmäisiä aikaansaannoksiaan, jotka eivät täytä nykyisen virtuaalimaailman kriteereitä.

Tietenkin vaihtoehto ht.netille on olemassa ja se on tuo yllä mainittu Virtuaalifoorumi. Virtuaalifoorumille pystyy kirjoittamaan kirjautumatta ja anonyyminä, mutta siitä huolimatta sieltä ei toistaiseksi peeloja ole bongattu. Toki IP-osoite tulee ylläpidon tietoon ja se pystyttäneen tarvittaessa bannaamaan. Ja kun kyseessä on virtuaaliharrastajien itse ylläpitämä foorumi, lienee bannaus- ja viestienpoistopolitiikkakin toimivampaa kuin ht.netissä. Hiljainenhan VF toistaiseksi on ja keskittynyt enimmäkseen hyvin asiapitoiseen keskusteluun. Mutta ihan suositeltava paikka, jos ht.netin puskanikit alkavat kyllästyttää. Ei se tosin ht.netin ongelmia poista.

- S

Ps. Se täytyy kuitenkin sanoa vielä, että verrattuna muihin netin keskustelupalstoihin ht.netin virtuaalipuoli ei ole pahin mahdollinen foorumi. Itse lopetin kaikkien yleisten nettikeskustelujen seuraamisen jo vuonna 2000, noin 3kk sen jälkeen kun sain internetin omaan kämppään. Tajusin silloin, ettei niihin kannata kirjoittaa mitään eikä niitä oman mielenterveyden takia kannata edes lukea. Kirjoittamisesta ei ole mitään hyötyä ja lukeminenkin on tuskallista: aina kun luulet, että tyhmempää ei voi enää olla, yllätyt uudestaan. Seuraan aktiivisesti ainoastaan virtuaalifoorumeita ja muutaman muun aiheen harrastusfoorumeita, tosin niissäkin keskustelu on siirtynyt paljolti FB:hen. Että siinä mielessä virtuaalimaailma ei ole se toivottomin paikka toistaiseksi.

Websin katoavat sivut

Eipä ollut taas kiva huomata, että tällä kertaa Webs on hukannut/poistanut sivuja ihan urakalla. Sinne on toistaiseksi menneet kaikki Crialltin welsh cobit (update: Criallt toimii taas) ja Cendarlen hevoset, puhumattakaan lukemattomista muista hevosten sivuista ja talleista. En tiedä onko kyseessä jokin tilapäinen Websin ongelma vai lopullinen poisto, mahtaako joku lukijoista tietää enemmän?

Täytyy myöntää kuitenkin, ettei se yllätys olisi, jos Webskin liittyisi siihen samaan lopettaneiden ilmaishostipalveluiden kerhoon Expagen, Geocitiesin, Sunpointin, ja Terrieri.netin kanssa. Ja toisaalta kai se pitäisi minunkin hyväksyä se tosiasia, että lopulta hevosten sivut vain tulevat katoamaan, halusin sitä tai en. Myös omani, nehän katoavat sillä sekunnilla kun hevosmaailma.net sanotaan irti, mikä luultavasti tapahtuu viimeistään silloin kun minusta aika jättää. Webarchivekaan ei ole varma ratkaisu, nytkin minusta näyttää siltä, että sinne on tallentunut kovin vähän Websin sivuja.
Mainittujen Crialltin ja Cendarlen kohdalla sentään pelastaa paljon se, että niiden hevoset ovat VRL:n rekisterissä, joten löytyy jokin sivu, mihin ne voi suvuissa linkittää. Minulle näet riittää se, että on jotain mihin linkki menee, en tarvitse luonnekuvausta enkä kisatuloksia. Jos hevoselle löytyy vielä tieto säkäkorkeudesta ja väristä, niin vielä parempi. Mutta jos inhorealisteja ollaan, tunkin VRL:n rekisterikään ikuinen ratkaisu on. Yhden ihmisen takana sekin palvelin ymmärtääkseni istuu.

Sivujen katoaminen närästää yleensä muitakin harrastajia ja toisinaan isomman sivumäärän katoaminen kerralla herättää ainakin jotkut tekemään jotain asian eteen. Nytkin on perustettu kadonneiden virtuaalihevosten foorumi, joka periaatteessa on kyllä erinomainen idea. Paha vain, että ilmaisfoorumin kohtalo saattaa olla sama kuin Geocitiesin. Ja sitten kun tällainen kadonneiden hevosten lista katoaa netistä, se sylettää ihan yhtä paljon. Niin kävi uhrilehto.netiin tallennetuille vanhojen arabien sivuille ja niin näyttää nyt käyneen pelastetut.99k.org-listalle, jossa oli ainakin Amelien hevosia.

- S

Harvinaiset rodut, aloittavat kasvattajat ja ne jotka haukkuvat heitä

Taas pistää vihaksi lukea ht.netissä selkärangattomien, raukkamaisten, k-päisten, henkisesti parsakaalin tasolle jääneiden puskanickien riehumista (kyllä, yksi heistä väitti minun haukkuvan ja alentavan muita harrastajia, joten sitä saa mitä tilaa, haukkutaan nyt sitten, kun oikein lupa tuli). Aihe on otsikossa esitetty: joku harrastaja löytää jonkin harvinaisemman rodun ja kiinnostuu siitä sen verran, että tulee foorumille kyselemään mikä on rodun tilanne ja esittää, että vaikka perustaisi siittolan vaikka juuri kukaan ei ole rodusta kuullutkaan. Tätä jotkut harrastajat vihaavat, heidän mielestään on tyhmää ja naurettavaa keksiä jokin superharvinainen rotu ja alkaa kasvattaa sitä, perusteluina se, että talli kuitenkin lopettaa 3 kuukauden kuluttua ja omistaja haluaa vain kuuluisuutta ja mainetta ja ooh-aaltoja keksiessään mahdollisimman harvinaisen rodun.

Nyt ihan suoraan: mitä se näiden puskanickien persvakoa kutittaa, jos joku keksii virtuaalimaailmaan harvinaisen rodun yksilöitä ja lopettaa tallinsa nopeasti innostuksen puutteeseen? Eivät he kuitenkaan osta niitä hevosia tai muutenkaan ole ilmeisen kiinnostuneita harvinaisista roduista, niin yksi talli sinne tai tänne ja muutama hevonen, mitä se heitä oikein rassaa? Jos he ostaisivat uudelta kasvattajalta kasvatteja ja alkaisivat itse tiiviissä yhteistyössä kasvattaa samaa rotua, niin silloin ymmärtäisin, jos toisen siittolan lopetus kismittää.

Ja niin kerettiläiseltä kuin se saattaa kuulostaa minun sanomana, niin välttämättä tallin pitkäikäisyys ei korreloi siihen, miten merkityksellinen se tulee olemaan pitkällä aikavälillä. Ajatellaanpa esimerkiksi Kalmoniemeä. Se kasvatti harvinaisia rotuja vain Meepun omistuksessa ja Meepun aktiivinen aika tallinomistajana oli reilu puoli vuotta. Kalmoniemi aloitti harvinaisten kasvatuksen joskus kesällä 2001 ja jo seuraavan joulun alla sieltä myytiin pois jalostushevosia ja se lopetteli toimintaansa. Tänä aikana sieltä kuitenkin lähti maailmalle kymmeniä, ellei peräti toista sataa eri rotujen kasvattia (tässä taas yksi puolustuspuhe sille, miksi kannattaa kasvattaa määrää, ei laatua) ja Kalmoniemen kasvatit tunnettiin yleisesti. Vielä tänäkin päivänä Kalmoniemen hevoset ovat yleisiä vanhasukuisten ahaltekien suvuissa ja jokunen saattaa esiintyä myös knabstrupien ja quartereidenkin suvuissa. Kalmoniemen merkitys erityisesti ahaltekien parissa on ollut suunnaton, tiedän sen ihan tarkalleen, koska itse ostin juuri sieltä ensimmäisen virtuaali-ahaltekini. Ja tämä siitä huolimatta, että talli oli kovin lyhytikäinen.

Okei, se on hyvä että varoitetaan uutta harrastajaa harvinaisista roduista, että niiden kanssa joutuu paljon painiskelemaan yksin ja että ketään ei todennäköisesti kiinnosta ja kasvatit eivät mene kaupaksi. Sehän on fakta ja tällaisessa tilanteessa on vaikea jaksaa kovin pitkälle sitä kasvatustoimintaa. Nämä haukkujat vain sanovat asiansa mahdollisimman ikävällä tavalla ja unohtavat autuaasti sen faktan, että jos kukaan ei perusta rodun x siittolaa, ei koskaan saada sitä ehkä pitkäikäistä rodun x siittolaa. Minäkin olen pessimisti, olen vuosia sitten kirjoittanut jo täällä blogissakin, etten jaksa suuremmin innostua uusista talleista, kun ne kuitenkin lopettavat heti (koskee myös yleisempien rotujen siittoloita, ei vain harvinaisten), mutta en minä herran jestas teilaa jokaista yritystä perustaa jotain harvinaisempaa.

Mikseivät nämä haukkujat hyökkää laumana meidän ja Ionicin kimppuun? Meillä kasvatetaan superharvinaisuuksia: murgeja, bardianponeja, gaited baroqueita, doneja, kabardiineja, noniuksia ja gidraneita, vain muutaman mainitakseni. Miksei kukaan tule meidän vieraskirjaan tai tänne blogiin (nimettömänä) parkumaan, ettei tommoisia harvinaisia kannata, kun kuitenkin lopetatte kohta, pysykää vaan niissä arabeissa ja ahaltekeissä? Ei sillä, että me piittaisimme näistä parkujista, mutta loogisesti ajatellen heidän pitäisi niin tehdä. Ja kuulkaa kyllä, meiltä putoilee jatkuvasti pois kasvatusrotuja. Esimerkiksi kladrubeja kasvatimme muutama vuosi sitten hyvinkin aktiivisesti, nyt kiinnostus on hiipunut ja yritämme vain päästä jäljellä olevista eroon jollain keinolla. Sama koskee doninhevosia ja itse asiassa Ionicin historia on täynnä rotuja, joita kasvatettiin, mutta sitten loppui kiinnostus ja samalla kasvatus. Tennesseenwalkerit ja frederiksborgit (ovat tulleet takaisin jossain määrin), quarterit, appaloosat, shagyat (sain vissiin yhden shagyakasvatin aikaiseksi), irlannintyöhevoset, angloarabit, saddlebredit, VRP:t, trakehnerit, oldenburgit, orlovit, ylämaanponit, mustangit, welshit, clevelandit, criollot, amerikanponit...

- Gin

Ärsytykset

Ht.netissä kyseltiin taas ärsyttäviä asioita virtuaalihevosissa ja -talleissa. Koska olen vanha, ahdasmielinen fossiili, on minulla paljon valittamista, mutta ajattelin kirjoittaa valitusvirteni tänne blogiin, koska täältä se ei katoa ja unohdu niin nopeasti kuin ht.netissä.
Ja mikään asiahan ei ole liian pieni tai mitätön, etteikö siitä voisi ärsyyntyä.

1. katoavat virtuaalihevoset, toimimattomat linkit, vaihdetut domainnimet
2. väkisin yritetty englanti, väärät termit, Google translate-käännökset
3. sivut, jotka eivät toimi Operalla
4. liian isot kuvat ja grafiikat
5. liian pitkät luonnekuvaukset
6. huonosti luettavat tekstit
7. linkit jotka eivät näytä linkeiltä
8. linkit jotka eivät vaihda väriä kun sivulla on käyty
9. paniikki siitä että jonkun hevosen suvussa nyt esiintyy pari nimeä useammin kuin kerran joskus 5. polvessa
10. hevoset, joilla on rodulle ehdottomasti soveltumattomat nimet
11. sikakisaus
12. sikakisauksen vaatiminen muilta
13. epärealistiset koulutustasot ikään, kokoon ja rotuun nähden
14. epärealistinen värien periytyminen
15. kilpailut, jotka täyttyvät nopeammin kuin ehtii sähköpostinsa avata
16. kilpailut, joista ei koskaan tule tuloksia
17. epärealistiset kuvat ts. olematon rotuleima, selkeästi toisen rodun kuvat
18. hevosten kiltteytyminen laatispisteiden toivossa
19. pelkkien sijoitusten merkitseminen hevosten sivuille
20. ihmiset jotka ottavat nokkiinsa kun joku on eri mieltä ja vaikka on perustelut omalle kannalleen
21. ihmiset jotka eivät osaa erottaa mielipidettä ja faktaa toisistaan
22. omat domainit, joita vaihdellaan ja lopetetaan surutta (ks. kohta 1)
23. ulkoasut, jotka eivät skaalaudu
24. ulkoasut, jotka ovat muuten huonoja käyttää
25. oikeiden hevosten, tallien tms nimet hevosilla (ei voi aina välttää, mutta kun virtuaalimaailmassa näkee BWT Magicin, niin jo alkaa keittää)
26. liian kovat myyntiehdot, kasvattajan niskaanhuohottaminen
27. liiallinen tiukkapipoisuus eri asioissa
28. kivojen tallien lopettaminen/unohtaminen
29. aktiivisten virtuaaliblogien vähäisyys
30. Vippoksen ongelmat (kyllä, olemme olleet tähän pääsyyllisiä vähän aikaa)
31. virtuaaliwikin jatkuva roskapostitus
32. VNT:n katoaminen
33. erikoisväristen hevosten kuvien vähäisyys ja omien piirrustustaitojen puutteellisuus
34. ne ihmiset, jotka tulevat tällaisiin viesteihin (nimettöminä) huutelemaan, että ihan tyhmää tommonen, tee asioille jotakin äläkä valita
35. harvinaisten rotujen vähyys, pysyttely vain niissä tutuissa ja turvallisissa suokeissa ja puokeissa
36. se ettei itsellä riitä aika toteuttamaan niitä kaikkia hienoja suunnitelmia, mitä on kehitetty
37. se että joku perustaa jonkin kivaa, harvinaista rotua kasvattavan tallin eikä tule kertomaan siitä meille. Meitä ihan totta kiinnostaisi, mutta kun emme seuraa ja huomaa aina kaikkea.
38. väärin tunnistetut hevosten värit, väärät värit roduilla. Tämän voisi välttää esimerkiksi kysymällä meiltä. Vastailemme värikysymyksiin aina tosi mielellämme.
39. ihmisten epäaktiivisuus virtuaaliwikin päivittämisessä (eihän siellä herran jumala ole kuin MINÄ!)
40. kirjoitusvirheet, oli sitten suomenkielisessä tai englanninkielisessä tekstissä
41. VRL:n uusimmat byrokratiat
42. rahan pyytäminen ja maksaminen, erityisesti jos maksetaan rahaa ulkoasusta, joka on käytettävyydeltään huono (noin 95% virtuaalitallien ulkoasuista on aika kehnoja tässä suhteessa)
43. tekijänoikeusterroristit, jotka kuvittelevat saavansa sulan hattuun siitä että mahdollisimman ikävästi haukkuvat ihmisiä, joiden talleilla on mahdollisesti luvattomia kuvia
44. "järkkäritasoiset kuvat", "filmikamerakuvat" ynnä muut nonsense-sanat
45. se ettei ymmärretä ettei se tekijänoikeuslaki tosiaankaan suojaa ihan kaikkea (ks. kohta 43)
46. pelko siitä että ihan mikä tahansa voi kadota, jos minä itse en istu sen päällä. Esimerkiksi wiki, kuka estää vetämästä virtuaalihevoset.netiä lopullisesti jojoon ja minä ja jokunen muukin olemme vuodattaneet sinne sormenpäistä verta kerätessämme ja kirjoittaessamme tietoja.
47. pelko siitä että kehykset, erityisesti iframet tai brushimuoti tulee takaisin

Noin, 47 kohtaa puoleen tuntiin. Olen todella kärttyisä vanha täti.

Voihan VRL, pitkästä aikaa

Emme ole kumpikaan olleet hirveästi tekemisissä VRL:n kanssa sen jälkeen kun se palasi takaisin yli vuoden tai jotain kestäneeltä tauoltaan. Olemme luonnollisesti ottaneet kiitollisena vastaan hevosrekisterin paluun toimintaan, mutta koska tunnukset ja samalla rekisterilinkit vaihtuivat tauon aikana, olemme tyytyneet vain päivittämään vastaantulleiden hevosten sukuihin muuttuneet linkit.

Koska hevosrekisteri on ilman muuta hyvä ja kannatettava asia, ajattelin itse kokeilla kepillä jäätä ja kokeeksi päivittää vanhojen hevosten tietoja ja rekisteröidä vaikka muutaman uudenkin. Gin itki vuonna 2008 siitä, miten kamalan jähmeäksi hevosten tietojen muokkaus oli tehty. Ilokseni huomasin, että muokkaus ainakin oli tehty huomattavan paljon käyttäjäystävällisemmäksi, kerralla onnistui klikkaamaan puuttuvat ja muuttuneet tiedot ja kuolleeksi merkitseminenkin oli kahden klikkauksen päässä.

Ehdoton parannus koko hommassa on se, että niin talleille kuin hevosillekin voi määritellä useamman kuin yhden omistajan. Esimerkiksi kaikki meidän tallithan ovat olleet historiallisista syistä minun nimissäni VRL:ssä, vaikka se ihan väärin onkin ollut. Samoin hevosrekisterissä on ollut suoranaisia väärennöksiä, kun hevosen sivuilla omistajan kohdalla lukee Ionic, VRL:ssä minä olen omistanut Ionicin mutta Gin on rekisteröinyt hevosia omiin nimiinsä. Nyt tähän on tullut loppu ja kaikkein parasta on se, että hevoselle saa määritellä myös kotitallin, meilläkin kun on kolme tallia VRL:ssä, Ionic, Pink ja GA.

Innoissani sitten laitoin muutaman hevosen rekisterijonoon. Olin täyttävinäni kaikki kohdat mahdollisimman huolellisesti, tosin ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja katsoa mitä tapahtuu, jos VRL:ään laitan suvuttoman frederiksborgin syntymämaaksi Tanskan, vaikkei asiasta ole hevosen omilla sivuilla mitään mainintaa. Syntymämaallahan ei ole periaatteessa väliä niin kauan kuin kyse ei ole ratsuponista, frederiksborg on frederiksborg.

Rekisteröinnin käsittelyajaksi luvattiin viikkoa, mutta annas olla: jo muutaman tunnin kuluttua yksityisviesteihin kopsahti vastaus ensimmäisestä rekisteröinnin epäonnistumisesta. Syy: hevosen sivuilta tulee löytyä omistajan VRL-tunnus ja nimenomaan sen omistajan, joka rekisteröintihakemuksen täyttää.

Voi kilin vehkeet ja ketun villat! Okei, myönnän etten lukenut läpi rekisteröintiohjeita, mutta siitä huolimatta tuo on taas vaihteeksi täysin naurettavaa meidän näkökulmasta katsoen. Minä en omista yhtäkään virtuaalihevosta. Gin ei omista yhtäkään virtuaalihevosta. Kaikkien hevosten omistajaksi on merkitty TALLI, jolla ei ole VRL-tunnusta. Me kyllä omistamme puoliksi nuo mainitut tallit ja tietysti hevoset sen kautta.
Voisimmehan me toki lisätä meidän molempien VRL-tunnukset kaikkien virtuaalihevosten sivuille. Meillä vain on turhankin hyvässä muistissa se, kun kävimme samalla tavalla läpi kaikki hevosemme siinä vaiheessa kun VRL:stä todettiin että pelkkä otsikkorivillä lukeva "virtuaalihevonen"-teksti ei riitä, vaan se pitää lukea myös hevosten sivuilla. Niinpä satojen ja satojen hevosten sivuille liitimme johonkin kohtaan sen kyseisen tekstin. Siitä huolimatta vielä joskus tulee vastaan vanhoja ionicilaisia, joissa sitä ei sivuilla varsinaisesti lue.
Ja pieni vinkki: meidän hevosmäärä ei ole vuodesta 2007 tai niiltä tienoin ainakaan vähentynyt. Joutuisimme painamaan ctrl+v:tä luultavasti tuhansia kertoja.

Luultavasti joutuisimme vain ojasta allikkoon, jos lähtisimme tätä toteuttamaan (mitä emme kyllä halua). Hevoset ovat meidän yhteisiä, koska tallit ovat meidän yhteisiä ja sivuille on siis merkittävä sekä minun että Ginin VRL-tunnus. Minä en siis voisi rekisteröidä hevosia omiin nimiini, koska sivuilla lukisi Gininkin tunnus, mitä sekin nyt on sellainen varastaminen, että yrittää vain puoliksi omistamansa virtuaalihevosen omiin nimiinsä rekisteröidä. Ginkään ei voisi rekisteröidä niitä omiin nimiinsä, sama juttu toisin päin.
Sitten ihan pohdintaa, kenen etua palvelee se, että VRL-tunnuksen pitää löytyä hevosen sivuilta. Jos hevonen on rekisteröity, se löytyy VRL:n rekisteristä omistajatietoineen ja sieltä löytyvät sitten yhteystiedot, jos löytyvät. Yhteystietojahan useimmiten omistajasta kaivataan.

Tällä tehdään kätevästi mahdottomaksi se, että VRL:n rekisteriin voisi lisätä vanhoja hevosia, joilla on jonkinlaiset sivut ja jotka vaikuttavat edelleen suvuissa, mutta jotka on unohdettu aikoja sitten. Minä ja Gin olemme tätä tehneet paljon ahaltekien kanssa, VATYn kadonneiden listalta melkein kaikki hevoset on rekisteröity jommankumman nimiin, vaikka hevosista on jäljellä vain tuo muistosivu ja omistussuhteet ovat yleensä vähintäänkin epäselvät, selvää vain on se, että kukaan muu kuin me ei niitä ole vuosikymmeneen kaivannut. Lisäksi vielä silloin kun Geocities toimi, rekisteröimme esimerkiksi Whitewoodin ahaltekejä tuonne ihan kylmästi omissa nimissämme, WW oli lopettanut, mutta sivut olivat vielä netissä. Se tosin taisi olla aikaa ennen kuin nipotettiin edes siitä "virtuaalihevonen"-tekstistä. (Jostain syystä näiden hevosten sivuille vievät linkit ovat tuhoutuneet eikä niitä pääse enää editoimaan, kun ne pirut on merkitty kuolleiksi)

Tässä on jäljellä ainoastaan yksi ratkaisu: joko S tai Gin "kuolee". Katoaa. Lopettaa olemisensa ja näkymisensä virtuaalimaailmassa tai ainakin VRL:ssä. Kaikki virtuaalihevoset, tallit ja kaikki muut siirretään jäljelle jääneen nimiin ja toisen VRL-tunnus tuhotaan sen jälkeen, toivottavasti sen nyt edes pystyy tuhoamaan lopullisesti. Sen jälkeen jäljellä oleva S tai Gin (historiallisista syistä todennäköisesti Gin, mutta toisaalta minulla on pienemmän numeron VRL-tunnus) luovuttaa tunnuksensa ja salasanansa tälle "vainajalle", joka voi halutessaan rekisteröidä jäljelle jääneen hevosia jäljelle jääneen nimiin. Toivottavasti VRL:ssä nyt ei seurailla mistä päin maailmaa tietyn tilin liikenne tulee, koska sitten luultavasti se jäljellä olevakin tili lukitaan epäiltynä tietovarkautena...

Tai sitten me vain yksinkertaisesti annamme VRL:n muhia omissa liemissään.

(Ja joo joo, me ollaan kuultu monta kertaa se virsi, että pitäisi tulla sanomaan henkilökohtaisesti ovelle koputtaen, että nyt ei kuulkaa ole kaikki VRL:ssä hyvin ja tässä olisi pari parannusehdotusta kirjallisesti kolmena kappaleena koodisnippeteineen, jotka käsitellään tulevana vuonna tuohikuussa eikä varsinkaan saisi sanoa ääneen missään epävirallisessa, mutta julkisessa mediassa, että asiat ovat pielessä, kun eihän siten voi vaikuttaa asioihin mitenkään ja se on vain lapsellista käninää, jota passiiviset parkupetterit pitävät omien kuppikuntiensa ympärillä eivätkä ne onnettomat raukat tajua, ettei siitä ole mitään hyötyä kenenkään kannalta ja onhan se nyt tosi ikävää että kaikki muut ovat raataneet niska limassa vuosikaudet VRL:n eteen ja sitten joku homeperselusmu ei tykkää, kun sillä homeperselusmulla on vähän liikaa hevosia ja laiska luonteenlaatu, puhumattakaan nyt siitä, että säännöt ovat luonnollisesti kaikille samat eikä ole olemassa niin hyvää tai edes huonoa syytä, että niistä pitäisi joustaa millään verukkeella ja sääntöjen muutosprosessi kestää noin kolme vuotta kaikkine valitusasteineen ettei oikeastaan kannata edes vaivautua)