Avautuminen

Kesätauosta huolimatta on pakko avautua tänne, koska on pakko.

Minähän kirjoitin keväällä Hopiavuoresta ja siitä miten niin kiinnostaisi lähteä mukaan. Huolimatta siitä että torppasin idean julkisesti (siellä on 5 syytä miksi se ei olisi hyvä idea), olen hautonut sitä tässä nyt kuitenkin. Mitään valmista toki ei ole (no, kävin minä katsomassa vähän W3Schoolsin sivuja jos kokeilisi hevosen EHKÄ MAHDOLLISESTI tulevilla sivuilla jotakin uutta ja pari käsinkirjoitettua tekstinraakilettakin on, niin ja tietenkin hahmojen nimiä tässä miettinyt, siis kertakaikkiaan ei yhtään mitään), mutta ajatus todellakin jäi kaikertamaan mielen päälle. Että jos kuitenkin lähtisi mukaan sillai... vähän?

No!

Nyt Hopiavuoreen on ilmestynyt uusi hahmo. Kiva, ajattelin ensin (siis enhän toki lue foorumin tekstejä vähintään kerran päivässä. Enpä.), mutta kun olin päässyt hevoseen asti, suustani putoili liuta ärräpäitä. Hevonen on juuri sellainen, minkä itse olisin tallille tuonut. Järkevä, kiltti puoliverinen, paitsi että tämä uusi hevonen on aivan päräyttävän värinen, voikko ja todennäköisesti vielä splashed white. Miten minä muka kehtaisin tuoda sinne perus-mustan puokkiruunan, joka muuten on ihan samanlainen?

Tästä takaiskusta voisi vielä selvitäkin, mutta kävin samaan kasaan lukemassa hevosen päiväkirjan. Ensimmäinen teksti kertoo siitä, miten hahmo oli hevosensa hankkinut. Arvatkaa ihan huviksenne mitä yksi noista mainituista kirjoittamistani tekstinpätkistä käsittelee? Jep. Juuri samaa aihetta: miten minun hahmostani tuli hevosenomistaja. Joten jos nyt lähtisin kirjoittamaan samaa tuonne, niin copycatiksihän minua luultaisiin, että olisin varastanut idean (pidetyn idean vieläpä) ja yrittäisin kalastella positiivisia kommentteja matkimalla sitä. No, ehkä nyt liioittelen vähän, lisäksi hahmoni olisi kyllä suorastaan korostetun erilainen, mutta kyllä tässä silti sielua korpeaa.

Pahin ongelmahan tuollaisen aivan puhtaan fiktion kirjoittamisessa on se kirjoittaminen itse. Aivoissa kyllä on syntynyt jo kokonainen elämä: historia, perhe, suku, työ, kaverit, naapurit, asunnot, auto, tunteet ja kaikki. Tietenkin tämän lisäksi aivoissa on aimo läjä kohtauksia tästä keksitystä elämästä, jotka voisi kirjoittaa tarinoiksi. Näiden kaikkien siirtäminen paperille vain on hirvittävän vaikeata! Joskus, valitettavan harvoin tosin, näppäimistö suoltaa erinomaista tekstiä, suoraan sieltä aivoista juuri niinkuin olin sen kuvitellutkin ja sellaisena ettei tarvitse juuri edes editoida. Valitettavan usein sen sijaan käy niin, että teksti kyllä kertoo ne asiat, joita mielessäni kuvittelin, mutta se vain ei näytä hyvältä paperilla. Siitä puuttuu tunnelma, se on vain mekaanista kuvailua. Ja sitten on niitä hetkiä, jolloin kirjoitan ja kirjoitan, takerrun matkan varrella kaikkiin pikkuseikkoihin ja en pääse asiaan ikinä, saati että saisin asiaa loppuun asti. Joskus se loppukin on auki (vaikuttaa tietenkin kirjoittamiseen kun ei tiedä mihin tarinan pitäisi päästä). Tämä blogikirjoittaminenhan on suorastaan helppoa tuohon verrattuna!

–S