Lajipainotusten periytyminen

Tämä jatkaa edelleen tuota lajipainotus-asiaa, mutta tällä kertaa jalostuksen kannalta. Vaikka Ionicin hevosilla ei pääsääntöisesti ole ikinä kisattu, muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, niillä on usein lajipainotus kuitenkin merkitty ja se on jalostukseen vaikuttava tekijä. Yritän mahdollisuuksien mukaan valita tammalle saman lajipainotuksen oriin. Koska suku kuitenkin on merkittävin tekijä, joustan tästä säännöllisesti.

Jos syntyvän varsan vanhemmilla on sama lajipainotus, varsasta tulee sen lajin hevonen myös, kuten loogista on. Koska kuitenkin mainitsin nuo joustamiset tässä asiassa, käyn nyt läpi sitä, miten lajipainotus määräytyy niissä tilanteissa, joissa vanhemmilla on eri painotus. Ja nämähän eivät ole sitten mitään kiveenhakattuja, vaan poikkeuksia tulee aina kun on tarve. Mutta suunnilleen nyt näin yleensä menee.

Peruslajien periytyminen

Käytetyt lyhenteet:

KO = kouluratsastus

RE = rataesteet

KE = kenttäratsastus

VA = valjakkoajo

WE = lännenratsastus

LA = laukkaratsastus

ARJ = askellajiratsastus (lähinnä saddleseat ja/tai ajoluokat)

YL = yleishevonen

Ravureita ei ole vuosiin ollut ja matkaratsuja en toistaiseksi ainakaan varsinaisesti jalosta, niin ne jäävät pois tästä.  Samoin maastoesteratsastus, ei Ionicista tai Gin Ahaltekista löydy nimenomaisesti tähän lajiin painottuneita hevosia lainkaan.

YL + X = X (X on jokin muista painotuksista)

YL + LA = YL/KE, kun en laukkahevosia enää harrasta

KO + RE = YL nykyään, aiemmin näistä on tullut kenttäratsuja

KO + KE = YL tai KE, pyrin välttämään

KO + VA = VA, harvemmin KO

KO + WE = YL/KO/WE, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KO + ARJ = YL/KO/ARJ, rodusta riippuen, pyrin välttämään

RE + KE = KE, voi olla myös RE

RE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

RE + LA = KE, todennäköisimmin

RE + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

KE + VA = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + WE = YL, välteltävä yhdistelmä

KE + LA = KE

KE + ARJ =YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei kovin todennäköinen

VA + WE = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + LA = YL, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

VA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, ei kovin todennäköinen

WE + LA = WE, kun nykyään ei laukkaratsuja enää ole, ei todennäköinen

WE + ARJ = YL/WE/ARJ, rodusta riippuen

LA + ARJ = YL/ARJ, rodusta riippuen, välteltävä yhdistelmä, ei todennäköinen

Saddleseat- ja ajoluokkien periytyminen

ARJ:n saddleseatissa kilpailevilla on aina määritelty se saddleseat-laji, jossa hevonen kisaa. ARJL vaatiikin tämän, vaikka varsinaisesti kaikista lajeista saadut sijoitukset lasketaan eikä porrastetuista edes näe, mitä hevonen on varsinaisesti kisannut.

Syntyvä varsa perii jommankumman vanhempansa saddleseat-lajin, vähän sen mukaan mikä on oma tuntuma siitä, minkä lajin hevosia kullakin hetkellä on vähän. Jos vain toisella vanhemmalla on saddleseat-laji, varsa perii sen.

Osalle hevosista (DHH, hackney, hackneyponi, satunnaisesti muiden rotujen yksilöt) on merkitty sillä kilpailtu ajoluokka (roadster, fine harness tai pleasure driving). Porrastetuissa nämä rodut kilpailevat kuitenkin kaikissa ajoluokissa, hackneyponit myös omissa luokissaan. Luokalla on merkitystä vain perinteisissä kilpailuissa, kuten ARJ Cupissa, joissa ilmoitan hevosen aina vain sille merkittyyn luokkaan. 

Varsa perii jommaltakummalta vanhemmaltaan tämän ajoluokan, jos vanhemmalle on se merkitty. Jos vain toisella vanhemmalla on ajoluokka merkitty, varsa perii usein sen.

Joillain roduilla (morgan, saddlebred, NSH, arabi) ajoluokkaa ei ole merkitty hevosen sivuille ainakaan jokaiselle hevoselle. Joillain hevosilla lukee lajipainotuksen kohdalla yleisesti "ajoluokat", joillain ei mitään, vaikka hevonen niitä kilpailisikin. Myös näillä kilpailen porrastetuissa kaikkia luokkia, vaikka hevoselle olisi merkitty se erikoistumisluokka. Ilmoittautuessani perinteisiin kisoihin (ARJ Cup) katson läpi hevosen kisakalenterin, onko sillä sijoituksia jostain ajoluokasta. Jos on, katson sen erikoistuvan siihen ja ilmoitan vain siihen luokkaan. Jos hevosella ei ole sijoituksia, ilmoitan sen mihin tahansa ajoluokkaan. 

Tällaisista hevosista syntyvä varsa ei yleensä peri ajoluokkaa vanhemmiltaan, vaan kilpailutan sitä samalla tavalla: se erikoistuu siihen luokkaan, josta se saa ensimmäiset sijoituksensa.

Western-lajien periytyminen

WRJ:nkin alla on useita eri lajeja ja useimmilla länkkälajien hevosilla on yksi tai kaksi lajia, joissa kilpailutan sitä perinteisissä. Porrastetuissa kaikki kisaavat kaikkia lajeja. 

Syntyvä varsa perii erikoistumislajinsa jommaltakummalta tai molemmilta vanhemmiltaan. Jos molemmilla vanhemmilla on kaksi lajia, varsa ei kuitenkaan peri neljää lajia vaan valitsen ehkä juuri sen kaksi lajia varsallekin. Jos isällä on lajeina x ja y, ja emällä x ja z, varsa perii todennäköisimmin lajin x eikä välttämättä muita lainkaan.

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 2

Jatkan tuota viime viikolla aloittamaani listausta siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy.

Morganinhevonen

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia tätä nykyä ja se on seikka, joka varsinkin korventaa sielua. Morgan olisi niin monikäyttöinen! Koulussa ja valjakossa varmasti erinomainen, vaikka kouluratsuksi toki vähän lyhyenläntä, ainakin jos vertaa puoliverisiin. Westernin eri lajeissa ei kuulemma lainkaan toivoton, niitä kisataan reaalimaailmassakin. Esteillä ja kentässä ei ehkä sinne korkeimpiin luokkiin, mutta pikkuluokista selviää varmasti.

National Show Horse

Askellajihevosia nämäkin kaikki, saddlebredin ohella se ainoa rotu, joka löytyy kaikista ARJ:n rotulistoista eli voi osallistua oman rotunsa erikoisaskellajiluokkiin, saddleseatiin ja ajoluokkiinkin.

Mutta oikeasti tämäkin olisi tosi paljon monipuolisempi rotu. Koska rack ja slow gait ovat opetettuja askellajeja, NSH hallitsee ravin eikä olisi mitenkään siis epärealistinen näky koulukentillä. Ehkä rotu ei ole kummoinen hyppääjä, mutta valjakossa ja westernissä ei mielestäni mitenkään toivoton. Ja arabitausta varmasti tuo sen verran kestävyyttä, että mikä jottei menisi matkaratsunakin, noin teoriassa ainakin.

Newforestinponi

Este- ja kouluponeja ovat suurimmaksi osaksi, seassa on jokunen valjakkoponi. Yleisponejakin on, mutta vähän. Ehkä se nyt on ihan hyvä näin, vaikka nyffienkin kohdalla on vähän se, että olen vähän arka kilpailuttamaan niitä missään lajissa.

Nonius

Taas vähän järeämpi rotu, josta löytyy paljon valjakkohevosia. Kouluratsuja on vähän, este- ja kenttähevosia ei lainkaan. Toki tosi moni on merkitty yleishevoseksi. Toisinaan en kilpaile yleishevosilla missään lajissa, toisinaan vähän joka lajin pikkuluokkia.

Oldenburginhevonen

Puoliveriseksi poikkeus, kun on lähestulkoon pelkkiä kouluratsuja. Jokunen valjakkohevonen löytyy myös ja se ilahduttaa itseäni. Mutta pitäisi päästä eroon siitä ajatuksesta, että oldenburg on sieltä raskaammasta päästä puoliverisiä, kun ei se nykyään ole, ja voisi hankkia este- ja kenttähevosiakin.

Paint Horse

Nämä ovat kaikki western-hevosia, kuten rodulle sopiikin. Useimmille on merkitty westernistä laji tai pari erikoistumisalaksi, mutta porrastetussa kaikki kisaavat kaikkea mahdollista.

Paso fino

Askellajihevosia kaikki tyynni, kisaavat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Seassa on pari matkaratsastuksessakin kisannutta hevosta. Niitä voisi olla enemmänkin.

Perchenhevonen

Kuten muutkin raskaat kylmäveriset, nämä ovat työhevosia. Ja kuten sanoin edellisessä postauksessa, en ole lähtenyt kilpailuttamaan näitä edes valjakossa.

Pintabian

Nämä ovat pääasiassa saddleseat-hevosia, seassa on jokunen westerniinkin erikoistunut kaveri. Mutta kuten arabikin, pintabian olisi järjettömän monipuolinen rotu! Matkaratsastusta, koulua, valjakkoa! Westerniä, laukkoja, miksei kenttääkin! Äääh.

Poitounhevonen

Työhevosia, kuten arvata saattaa.

Quarterhevoset

Nämä ovat kaikki western-hevosia meillä, se rotu numero 1 siinä lajissa. Reaalimaailmassa quarterit toki hallitsevat paljolti lännenratsastuksen lajeja, reiningiä erityisesti, mutta oikeasti rotu on tosi monipuolinen, myös rakenteeltaan. Minua harmittaa aivan hillittömästi se, että Stiinun aikoinaan kirjoittama quarter-esittely on perusteellisesti kadonnut. Siinä hän toi hyvin ilmi quarterien eri tyyppejä. Quarter kouluradalla ei ole mikään maailman kahdeksas ihme!

Ranskanpuoliverinen

Aika tasapuolisesti este- ja kenttähevosia, kouluratsuja vähemmän.

Ratsu- ja risteytysponi

Yleisponeja on useampia, sitten noita perus-olympialajeja. Pieni rotu, että sekaan ei ole nyt tällä kertaa osunut yhtään mitään erikoisempaa, kuten vaikkapa valjakkoponia, vaikka sellaisiakin voisi olla.

Russian-based Sport Horse

Aika tasan löytyy kaikkia olympialajeja eikä sitten juuri oikein muita. Jokunen yleisratsu, yleensä nämä ovat nykyään este- ja kouluhevosten yhdistelmiä, joista aiemmin tuli kenttähevosia. Jos muisti ei petä, joskus aiemmin oli yksittäinen matkaratsu tai pari, mutta ovat tainneet joutua lopetetuiksi. Tämä on hyvä näin, sillä jotenkin en oikein näe RBSH:ta vaikkapa valjakkohevosena, ottaen huomioon sen kantarodut.

Ruotsinpuoliveriset

Pieni rotu ja olympialajien ratsuja löytyy, pääasiassa oikeastaan estehevosia.

Saddlebred

Oikeastaan voisin kirjoittaa paljolti saman tekstin kuin NSH:n kohdallakin: kaikki nyt ARJ-hevosia, monipuolisia sellaisia, mutta voisivat olla muutakin. Rotu tunnetaan show-hevosena, mutta se ei ole koko totuus rodusta. Tilanne harmittaa jonkin verran.

Schwarzwaldinrautias

Schwarzwald on kylmäverinen, muttei järin raskas. Niinpä kaikki hevoset on merkitty yleishevosiksi. Jotkut ovat kilpailleet valjakossa, jotkut toisinaan TYH-kisoissa, mutta usein niissä "kevyemmissä" luokissa, kuten käyttöajo, käyntikoe ja metsäajo. Veto- ja kyntöluokat tykkään jättää niille muhkummille, en tiedä onko se miten realistista tai loogista. Ei välttämättä.

Sim-Game Sport Horse

SGSH on tosi monipuolinen taustaltaan ja niin myös lajipainotuksiltaan. Olympialajien ratsuja löytyy enimmäkseen, mutta seassa on jokunen valjakkohevonenkin tätä nykyä, ja harvinaisuutena ARJ-hevosia. ARJ:n ajoluokkien pleasure driving on avoin aivan kaikille roduille ja SGSH-laumassani on muutamia hevosia, jotka polveutuvat ARJ-roduista, niin kilpailutin niitä sitten pleasure drivingissa.

Shagya

Shagyoissa on paljon yleishevosia ja sitten olympialajien ratsuja. Shagyojen kantaisä Lukacs KTN oli jonkin sortun monipuolisuusihme, sillä se kisasi vähän kaikkea: esteitä, koulua, kenttää, matkaa, maastoesteitä ja valjakkoa. Just tämmöisinä yleishevosina tykkään shagyoista erityisesti!

Suffolkinhevonen

Työhevosia kaikki.

Suomalainen puoliverinen

Olympialajit hallitsevat täällä, mutta seassa on muutamia valjakko-puoliverisiä. Koulu ja este ovat lajeista suurimmat, kenttäratsuja on vähemmän, mutta aika reilusti niitäkin, kun kyseessä on iso rotu.

Suomenhevonen

No, tämä se on se meidän kotimainen monipuolisuusihmeemme. Yleishevosia on paljon, työhevosia jonkin verran, vähemmässä määrin sitten muita. Ravureita en ole jaksanut laitella vuosiin. Ja se on hyvä juuri näin, sillä haluan ajatella noiden kaikkien yleishevosten soveltuvan ihan mihin tahansa käyttöön.

Tennesseenwalker

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kilpailevat omissa erikoisaskellajiluokissaan ja saddleseatissa. Alunperin vierastin vähän noita saddleseatin valjakkoluokkia, kun en oikein nähnyt walkeria kärryjen edessä, mutta nykyään ei jaksa niin paljon niuhottaa. Joskus aiemmin on ollut myös jokunen harva matkaratsu ja niitä voisi olla kyllä lisääkin. Jotkin ovat kuulemma ihan päteviä lännenratsujakin reaalimaailmassa.

Terskinhevonen

Täällä on pääasiassa olympialajien ratsuja ja jokunen matkaratsu. Aiemmin oli paljon myös laukkahevosia, mutta ne ovat myöhemmin sulautuneet pääasiassa kenttähevosiin. Ei kai mikään estäisi käyttämästä terskinhevosia valjakossakaan, mutta jotenkin en itse oikein näe tätä.

Trakehner

Trakehnerit ovat pelkästään olympialajien hevosia, näistä ei löydy edes valjakkohevosta. Toisaalta moni on xx-sukuinen anglo-trakehner enkä oikein miellä täysiveristä kovin kummoiseksi valjakkohevoseksi. Joten mielestäni tämä on ihan hyvä näin.

Ukrainanratsuhevonen

Täällä on menossa jotakin todella kummallista, nyt kun satuin vilkaisemaan tuota lajipainotusten listaa! Kouluratsuja on vaikka miten paljon, yleisratsujakin jonkin verran. Kenttähevosia on ihan muutama ja estehevosia ei lainkaan. Että mitä että? Minulle ukrainalainen on pääasiassa olympialajien ratsu, joten sinänsä eksoottisempien lajien puuttuminen ei ole ongelma, mutta mihin ne kaikki estehevoset ovat joutuneet?

Venäjänratsuhevonen

Tämän kohdalla nyt on tiedossakin se, että kouluratsut jylläävät. Este- ja kenttähevosia, samoin kuin yleisratsuja on tosi vähän, mutta on nyt jonkin verran. Myös tämä on minulle pääasiassa olympialajien hevonen, niin että ongelma ei ole iso.

Vuonohevonen

Pieni rotu ja pääasiassa yleishevonen, kuten sopiikin. Jokunen on merkitty valjakkohevoseksi, oikein sopiva laji sekin pikkuhallakoille. Ja sitten on yksi matkaratsu, joka on kisannut lyhyillä matkoilla. Vuonohevonen on minulle suomenhevosen kaltainen monipuolinen tapaus, vähän vain pienemmässä paketissa.

Welsh cob (D)

Cobeissa on aika monta ARJ:n ajoluokissa kisannutta tai paraikaa kisaavaa tapausta. Muuten nuo ovat vähän sekalaista sakkia, on kouluponeja pari, valjakkoponeja pari, yleisponeja ja ihan kysymysmerkilläkin merkittyjä, kun en ole päässyt oikein mieleni päälle siitä, mitä noilla tekisin. No, kai ne voisi myös merkitä ARJ-poneiksi.

Welsh cob-tyyppinen poni (C)

Pääasiassa ovat yleisponeja, muutama ARJ-poni seassa.

Welsh mountain -poni (A)

Yleisponeja on paljon, jokunen valjakkoponikin. En oikein osaa tällaista pikkuponia kilpailuttaa olympialajeissa, että vaikka joillekin on merkitty painotukseksi este tai kenttä, niin taitavat olla kisaamattomia. ARJ:n ajoluokkiin nämä kyllä voisivat sopia, pitääkin panna asia korvan taakse.

Welsh-poni (B)

Tämä nyt olisi kiva ratsutyyppinen poni, mutta aika paljon täälläkin on yleisponeja, myös ARJ-poneja. Nämäkin kärsivät vähän siitä, etten oikein näe niitä este- tai kenttäradoilla, vaikka sopivissa luokissa olisivat varmasti ihan päteviä suorittajia. Toisaalta tykkään ajatuksesta, että welshitkin ovat vähän tällaisia joka lajiin sopivia moniponeja.

Westfaleninhevonen

Täällä on este- ja kouluhevosia, kenttähevoset loistavat poissaolollaan. Ja sitten ehkä vähän poikkeuksellisesti seassa on melko monta valjakkohevosta. Westfalen onkin Ionicin puoliverisistä todennäköisesti se, josta löytyy eniten valjakkohevosia suhteessa hevosten lukumäärään. Kenttä-westejä pitäisi kyllä saada jostain.

Ylämaanponi

Yleisponeja nämä ovat pääsääntöisesti, jokunen valjakkoponi joukossa, kouluponeja vielä vähemmän. Aika moni on kisannut jonkin verran matkaratsastusta, niillä lyhyemmillä matkoilla. Ja se on hyvä niin, sillä minulle ylämaanponi on juurikin tällainen yleisponi, joka kelpaa pienelle tasolle mihin tahansa. 

Rodut ja lajipainotukset Ionicissa, osa 1

Viime viikon postauksesta tuli mieleen kirjoittaa jotakin siitä, mitä lajipainotuksia Ionicin eri roduilta löytyy, mitä haluaisin löytyvän ja mitä muuta olen asioista mieltä. Jaan tämän nyt kahteen osaan, koska Ionicissa rotuja on niin paljon.

Aloittakaamme aakkosjärjestyksessä.

Andalusianhevonen

Nämä ovat lähes täysin kouluratsuja, mutta viime kesänä käytin tammoilleni jonkin verran Namyshillin valjakkopainotteisia oreja, joten seassa on jokunen valjakkohevonenkin. Olen innoissani tästä, mielestäni harvinainen lajivalinta andalusianhevoselle. 

Rotu olisi sallittu myös ARJ:n saddleseatissa ja aiemmin olen joitain yksittäisiä hevosia siinä lajissa kilpailuttanutkin. Ei jotenkin vain nappaa.

Angloarabi

Olympialajit jyrää. Jos harrastaisin laukkoja, kelpaisivat toki myös siihen lajiin. En näe tässä kauheasti korjattavaa.

Appaloosa

Pääasiassa lännenratsuja ja hyvä niin, mielestäni. Nämä olisivat myös tervetulleita saddleseatiin, mutten ole itse lähtenyt sille linjalle lainkaan.

Ara-appaloosa

Olisi arabin kaltainen monipuolisuusihme, mutta Ionicin hevoset ovat lähes järjestäen pelkkiä ARJ-hevosia. Jollain on joitain matkaratsastus-startteja.

Arabianhevonen

Arabi kelpaisi mihin vain! Tai ei sentään raveihin eikä työhevoskisoihinkaan, mutta ihan kaikkeen muuhun kyllä. Ionicissa lähes kaikki arabit ovat ARJ-hevosia, kilpailevat saddleseatia ja ajoluokkia. Matkaratsuja löytyy myös jokusia, mutta määrään nähden aika vähän. Erityisesti arabien kohdalla harmittaa se monipuolisuuden katoaminen, tosin aiemmin merkitsin useimmat arabit yleishevosiksi enkä kilpaillut niillä mitään.

Arabian Warmblood

Muiden puoliveristen tapaan pääasiassa olympialajien ratsu. Näistä ei löydy edes valjakkohevosia, vaikka ehkä voisi. 

Australianhevonen

Nämä ovat pääasiassa lännenratsuja, moni on kisannut myös matkaratsastuksessa. Aussi olisi oikeasti tätä monipuolisempi rotu, mutta olkoon nyt näin, toistaiseksi ainakin.

Australianponi

Moni ponirotu on sellainen, että merkitsen ne yleisponeiksi enkä osaa kilpailla oikein mitään niillä. Australianponeista kyllä löytyy eri lajipainotuksia, jos tosin myös niitä yleisponeja. Olympialajien poneja on paljon, mutta joitain valjakkoponeja myös.

Belgianpuoliverinen

Olympialajit jyräävät eikä seasta löydy edes kenttäratsuja, pelkkiä koulu- ja estehevosia. Kenttäratsuja voisi olla eivätkä valjakkohevosetkaan pahasta olisi.

Boulognenhevonen

Nämä ovat työhevosia, kuten muutkin raskaat kylmäveriset. En ole lähtenyt kilpailuttamaan niitä edes valjakossa.

Budjonnynhevonen

Pääasiassa olympialajien ratsuja nämä ja niistäkin enimmälti esteitä ja kenttää. Kouluratsut ovat vähemmässä. Yleishevosia on jonkin verran ja ihan muutama matkaratsastusta kisannut yksilö.

Campolino

Nämä ovat kaikki askellajihevosia, saavat kisata ainoastaan erikoisaskellajiluokissa. Aiemmin oli joitain ihan yksittäisiä hevosia, joilla olin kilpaillut myös matkaratsastuksessa.

Cleveland Hunter

Nämä ovat pääasiassa kenttäratsuja, vain muutama estehevonen löytyy joukosta ja kouluratsuja ei yhtään. Voisi olla kyllä monipuolisemminkin näitä lajeja edustettuna, mutta kyseessä on pieni rotu.

Clevelandinruunikko

Koulu ja valjakko taitavat olla yleisimmät lajit, mihin vähän tuhdimman puoleinen hevonen tietysti sopiikin. Kenttä- ja estehevosia on jonkin verran ja sitten myös yleishevosia.

Clydesdalenhevonen

Työhevosia kaikki.

Connemaranponi

Aika monipuolisesti eri olympialajien poneja on, jokunen valjakkoponi, mutta yleisponi ei ole lainkaan niin yleinen termi listalla kuin monella muulla ponirodulla.

Connemara olisi tervetullut ARJ:n ajoluokkiin, mutta enpä ole tainnut koskaan yhtäkään connua niissä kilpailuttaa. Älkää kysykö miksi. Ehkä voisi?

Criollo

No, näitä on nyt ne kaikki kaksi kappaletta ja molemmat western-hevosia. Näkisin näitä ehkä myös matkaratsuina.

Dartmoorinponi

Pieni rotu tämäkin, yleisponeja ovat, mutta parille olen kirjannut painotukseksi matkaratsastuksen. Kilpailevat yleensä niitä lyhyempiä matkoja VMRJ:ssä.

Dongola

Myös tämä on pieni rotu ja kaikki yleishevosiksi merkittyjä. Kaikki ovat kisanneet jonkin verran matkaratsastusta, myös niitä lyhyempiä matkoja. Poikkeuksellista muihin rotuihin on se, että näillä on sijoituksia useista lajeista (ja ne on jopa kirjattu sivuille!). Kilpailevat yleensä alimmissa luokissa lajista riippumatta.

Dutch Harness Horse

Saddleseat- ja ajoluokkien vakionäky. DHH:sta on nimenomaan ARJ-kisaamisen takia tullut niinkin iso rotu kuin se nyt on. Mutta tämä toimisi kyllä myös valjakkohevosena, olettaisin ainakin.

Englantilainen täysiverinen

Kun Ionicissa ei noita laukkoja harrasteta, nämä ovat kaikki pääasiassa olympialajien ratsuja. Mitään eksoottisempia lajeja en ole lähtenyt täysiverisilläni kilpailemaan. Luulin, että kenttä on erityisen hyvin edustettuna, mutta tehdessäni pientä laskentaa huomasin, että kaikkia olympialajeja on aika tasapuolisesti. Se on hyvä, koska täysiverinen on tärkeä myös risteytysjalostuksessa.

Exmoorinponi

Nämä ovat nyt kaikki niitä yleisponeja! Joillain on kisattu matkaratsastustakin, yleensä taas niitä lyhyempiä matkoja, kun ovat aika pienikokoisia poneja. En oikein osaa mieltää näitä muihin lajeihin kuin valjakkoon. 

Fellponi

Myös täällä on paljon yleisponeiksi merkittyjä. Aivan muutama valjakko- tai kouluponi löytyy ja yksi matkaratsastuksessa kisauraa aloitellut tapaus. Fellien kanssa on vähän sama juttu kuin exmooreillakin, etten oikein osaa kilpailuttaa niitä missään muussa lajissa kuin valjakossa. Voi, minulla on ikävä vanhaa SPC:tä, jonka mielsin paljolti sellaiseksi "harrasteponien" kisaamiseksi.

Frederiksborginhevonen

Tämäkin on rotuna vähän raskaammanpuoleinen noin lämminveriseksi, joten koulu- ja valjakkohevosissa löytyy. Toki seassa on este- ja kenttäratsujakin, mutta vähemmässä määrin.

Furioso

Näistä löytyy kenttäratsuja eniten, este- ja kouluhevosia on vähemmän ja eksoottisempia lajeja ei lainkaan.

Georgian Grande

Nämä ovat saddleseat-hevosia kaikki.

Gidran

Koulu- ja kenttäratsuja löytyy, estehevosia vähän vähemmän. Yksi valjakkohevonenkin on tallissa ja jokusia yleishevosia. Niin, ja yksi matkaratsukin vielä. Minä joskus teen tätä, että nappaan varsinkin yleishevosiksi merkittyjä hevosia matkaratsastuskisoihin.

Hackney ja hackneyponi

Nämä molemmat ovat ARJ-hevosia, tervetulleita saddleseatiin ja ajoluokkiin. Ennen porrastettujen tuloa kisasin näillä vain saddleseatin ajoluokissa ja jätin ratsastusluokat muille roduille, mutta nykyään en jaksa säätää tämmöisiä. 

Hannoverinhevonen ja hollanninpuoliverinen

Sama juttu kuin BWP:llä: pelkkiä este- ja kouluratsuja. Voisi olla muitakin.

Hollannintyöhevonen

Puhtaasti työhevosrotu. Vielä kun joskus muistaisin kisata TYH-kisoissa (tai merkitä sijoituksia sivuille).

Islanninhevonen

Nämä ovat kaikki askellajihevosia. 

Kalliovuortenhevonen

Nämä ovat myös askellajihevosia, kisaavat erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on joitain harvoja matkaratsuja.

Kisber-felver

Täällä on enimmäkseen este- ja kenttäratsuja, kouluhevoset ovat pieni vähemmistö. Jonkin verran on myös yleishevosia. Mielestäni valjakko-kisber ei olisi mitenkään ongelmallinen ajatus, joten ehkä joskus.

Kladrubinhevonen

Koulu- ja valjakkohevosia. Sen verran tuhteja kavereita nämäkin, etten oikein näe niitä kisaamassa esteitä tai kenttää ainakaan kovin korkealla tasolla.

Knabstrupinhevonen

Myös täällä ollaan olympialajien kannattajia. Tammoista löytyy yksi valjakkohevonen ja niitä voisi olla useampiakin, sillä en saa päästäni pois kuvaa täplikkäästä vaunujen vetäjästä. Ehkä hivenen poikkeuksellista on se, että yleishevosia ei ole lainkaan.

Lipizzanhevonen

Nämä ovat kaikki kouluratsuja, silmissäni siintävät ne Wienin Espanjalaisen Ratsastuskoulun lipizzat. Mutta valjakkolipizza ei sekään kuulostaisi mitenkään pahalta ajatukselta.

Lusitano

Kouluratsuja nämäkin ja saavat ehkä ollakin, ellen satu jostain löytämään valjakko-lusitanoja jalostuskäyttöön, kuten andalusianhevosen kohdalla kävi.

Tämäkin olisi sallittu rotu saddleseat-luokissa, mutta jotenkin se ei näidenkään kohdalla nappaa.

Missourinfoxtrotter

Nämä ovat kaikki ARJ-hevosia, kisanneet erikoisaskellajiluokissa ja saddleseatissa. Seassa on muutama matkaratsastustakin kokeillut hevonen. Muistelen joskus aiemmin olleen myös western-painotteisia foxtrottereita.

Laatuarvostelut ja niiden pisteytys

Keskustassa on ollut erinomaisen kiinnostava keskustelu tekstien merkityksestä lajikohtaisissa laatuarvosteluissa ja se jatkuu vielä. Minusta tämä keskustelu on tosi tervetullut! Heitin sinne jo omia ajatuksiani, mutta yritän tässä nyt kasata niitä ajatuksia vielä vähän lisää. 

Erityisen tervetullutta minusta on sen myöntäminen, että jo pitkään ja edelleen lajikohtaiset laatuarvostelut ja niiden arvosteluperusteet määrittävät todella vahvasti sen, mitä pidetään "laadukkaana" virtuaalihevosena. Perinteisesti siihen on kuulunut se, että hevosella itsellään on kisattu kyseisen jaoksen alaisissa kisoissa, sillä on kisatut ja mielellään palkitut vanhemmat (tai EVM-hevosella sukuselvitys), pari kisattua varsaa, luonnekuvaus, kuva tai useampi, päiväkirja ja/tai valmennustekstejä. Vuosien varrella tästä on ollut vähän erilaisia painotuksia ja lajijaoksilla on ainakin teoriassa vapaat kädet päättää omasta pisteytystavastaan, mutta yksikään jaos ei ole lähtenyt merkittävästi sooloilemaan tässä asiassa. Erot ovat lähinnä kosmeettisia.

Kun nämä asiat ja se ERJ-I/KRJ-I/jne. -rimpsu on saatu sinne hevosen sivuille, se on laadukas hevonen, muuten ei. No, ehkä kakkospalkinto on vielä ollut ihan hyväksyttävä, mutta joskus vuosikymmen sitten true-harrastajat puhuivat ainakin verhotusti säälikolmosista, joka oli heille epäonnistuminen. Minä puhun niistä edelleen, toki ironisesti, koska pääasiassa niitä minä käyn ARJ-laatiksista hakemassa hevosilleni.

Tämän mallinen pisteytys on ihan suora kopio alkuperäisestä YLAn pisteytyksestä. Virginia jos kuka sen tietää, koska hän alunperin kehitti koko YLAn idean ja sen ensimmäiset pisteytysmallit. Vuosi oli 2001 tai 2002. Tätä ennen ei ollut olemassa minkäänlaisia laatuarvosteluita tai vastaavia, joissa olisi huomioitu kuvan lisäksi sukua, tekstejä tai kisoja. Tuolloin hyvän hevosen määritelmä oli VIR MVA Ch -titteli. Siinä mielessä YLA oli aikanaan vastaisku valtavirtaharrastamiselle (kyllä, Gin oli vastarannankiiski jo silloin!) ja jotakin tosi ainutlaatuista ja uutta, mutta kyllä Virginia on sitä ideaansa katunut myöhempinä vuosina katkerasti. Sillä mistä muualta lajilaatikset olisivat tämän mallin apinoineet elleivät YLAsta? Se on tietenkin loogista, sillä alkuvuosina YLA-palkinnosta tuli arvostettu ja tavoiteltu asia. Ei siis ihme, että lajilaatikset halusivat tehdä jotain samanlaista.

Miksi Virginia nyt sitten niin katuu YLAa ja miksi minäkin puhun lajilaatiksista kuin ne olisivat pahakin asia? Koska ne ovat! Kirjoitin jo vuonna 2015 blogiin tekstin Laatuarvostelujen vaikutus virtuaalimaailmaan enkä ole vielä nähnyt yhtäkään syytä siihen, miksi tuo teksti ei pitäisi paikkaansa, olkoonkin että se on vähän karrikoitu. Koko ongelman ydin on se, että yksinomaan lajilaatikset ovat niin pitkään määränneet sen, mikä on "hyvä" ja "laadukas" hevonen ja samalla käytännössä myös sen, mikä on "oikeanlaista" harrastamista. Ja se, että harrastaa "väärin", vaatii aika paljon uskoa itseensä ja tekemiseensä sekä jonkin verran paksua nahkaa. Minä luulisin tästä asiasta jotakin tietäväni noin 18 vuoden kokemuksella.

Olen vuosikausia kyllä ollut sitä mieltä ja aina joskus sen ääneenkin sanonut, että lajilaatikset ovat tosi epäreiluja siihen nähden, että ne ovat niin merkittävässä asemassa virtuaalimaailmassa, juurikin siinä hevosen ja harrastamisen hyvyyden määrittelyssä. Niiden ei ehkä olisi koskaan pitänyt päästä näin määräävään asemaan, mutta niin nyt kävi. En tiedä miten sen olisi pystynyt estämään. Ei ehkä mitenkään, koska vaihtoehtoja ei ollut eikä niitä ole vieläkään. Siksi on hyvä käydä keskustelua siitä, että voisiko se hyvän hevosen ja harrastamisen muotti olla vähän väljempi ja ottaa huomioon laajemmin eri harrastustapoja.

Omakohtaisesti pahin laatisten epäreiluus on ehkä se, että Ionicin kohta 20 vuotta kestänyt aktiivinen jalostustoiminta kymmenien rotujen parissa on lajilaatisten näkökulmasta väärää ja tarpeetonta harrastamista. Henkilökohtaisesti palkintojen puute ei ole ongelma, vaan se että myös moni harrastaja on sitä mieltä, että Ionicin hevoset ja kasvatustoiminta eivät ole kelvollisia, koska niistä ei saa pisteitä lajilaatiksissa. 

Tässä vuosien mittaan on varmaan satoja kertoja jätetty myymättä hevosia Ioniciin, koska niillä ei tultaisi kisaamaan. Tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta ostopyynnön kiinnostavasta hevosesta, koska niiltä on vaadittu "aktiivisuutta". Yhtä lailla varmaan tuhansia kertoja olen jättänyt kirjoittamatta myyntitarjouksen, kun joku on halunnut ostaa hevosia, joilla halutaan laatiksiin eli niillä pitää olla kisatut vanhemmat. Harvoin näitä ihan suoraan sanotaan, mutta kyllä sieltä takaa paistavat ne lajilaatisten vaatimukset. Ja Ionicin hevoset tai harrastustapa eivät niitä täytä. 

Aina jaksaa närästää myös se, että keksitty suvuton hevonen voi olla lajilaatisten silmissä arvokkaampi kuin Ionicin kasvatti. EVM-hevosten puuttuvia sukupisteitä voi korvata kirjoittamalla sukuselvityksen, mutta jos hevosella on olemassaolevat vanhemmat, ei näiden kisaamattomuutta voi korvata millään (laatiskohtaisia eroja on, mutta näin on ainakin ERJ:ssä kirjoitushetkellä, tarkistin sen). Se on nolla pistettä, tsero poäng. Toki kolmospalkinnolle on mahdollista, joskin ehkä vähän vaikeaa yltää kisaamattomilla vanhemmilla, mutta se säälikolmonen tuli jo mainittua. Kuka sellaiseen rutukoniin tyytyisi?

En minäkään ole immuuni lajilaatisten vaatimuksille, vaikka vastarannankiiski olenkin. ARJ-II -palkinnon saaminen tekstittömällä, porrastetuissa kisatulla hevosella (esimerkki) tuntuu huijaamiselta, koska mitä vaivaa minä tuonkin eteen olen nähnyt: en yhtään mitään. Kyllä sitä hyvällä hevosella pitää tekstejä olla sivuillaan (se että jossain alitajunnassa ajattelen näin, tuntuu sairaalta). Minäkin puhun naureskellen niistä säälikolmosista. Uutinen: ainakin ARJ:n laatiksessa ARJ-III -palkitusta vanhemmasta tai varsasta saa ihan yhtä paljon suku- tai varsapisteitä kuin korkeammistakin palkinnoista. Ja itsepähän en ole niitä osto- tai myyntitarjouksia kirjoittanut.

Toivon siis kovasti, että keskustelu lajilaatiksien pisteytyksestä jatkuu ja että niihin tehtäisiin ehkä radikaalejakin muutoksia. Sitä sen sijaan en odota enkä tarvitse, että joku keksisi palkintokategorian, jolla Ionicin hevosille saataisiin laatispalkintoja. Se sotisi laatisten perustarkoitusta vastaan. Lajilaatisten perustarkoitus minun mielestäni on saada ihmiset kilpailemaan kyseisen jaoksen kisoissa ja kun minä en kisaa niissä (paitsi satunnaisesti jotakin ja ARJ:ta), ei minulle palkintojakaan pidä antaman. Olisin kuitenkin tyytyväinen siihen, että lajilaatiksissa palkittaisiin nykyistä laajemmin erilaisista harrastamisen tavoista eikä kaikkien tarvitsisi olla siitä yhdestä muotista tehtyjä. Jos tämä johtaisi siihen, että nykyistä erilaisemmat hevoset miellettäisiin hyviksi ja laadukkaiksi, niin sehän ei voisi olla kuin plussaa.

Millä roduilla saa kilpailla ARJ:ssä ja missä luokissa?

Silloin tällöin varsinkin porrastettujen puolella on harrastajille hieman epäselvää, mitkä rodut saavat osallistua mihinkin luokkiin. Koska VRL:n porrastettujen systeemiä ei ole erityisesti tehty roturajoitettua ARJ:tä varten, ei osallistujista karsita missään vaiheessa vääränrotuisia hevosia pois ja näin vääränrotuisella hevosella on mahdollista kilpailla ARJ-porrastettuja. Kuitenkin porrastetuissa luokissa pätevät samat säännöt kuin perinteisissäkin kilpailuissa.

ARJ:llä on olemassa oma rotulista, jota tulee siis noudattaa. Rotulista ei kuitenkaan kerro ihan kaikkea vaan erityisesti erikoisaskellajiluokista suurin osa on rajattu yhdelle tai muutamalle rodulle. Nämä rajoitukset mainitaan kyllä luokan nimen yhteydessä. Porrastettujen luokkalista löytyy VRL:stä.

Lähestyn tässä listassa kuitenkin asiaa rodun näkökulmasta. Jos siis omistat rodun x hevosen, tästä näet heti, missä luokissa se saa kilpailla ARJ:ssä, joko porrastetuissa tai perinteisissä kisoissa. 

Kilpailuluokat
Koska luokkia on niin paljon, olen niputtanut niitä seuraavasti:

• Islanninhevosluokat: 
• Helppo töltti (isl)
• Töltti T.1 (isl)
• Töltti T.2 (isl)
• Helppo 4-käynti (isl)
• 4-käynti V.1 (isl)
• Helppo 5-käynti (isl)
• 5-käynti F.1 (isl)
• Kouluratsastus FS1 (isl)
• Passikoe PP.1 (isl)
• 250 metrin passijuoksu P.1 (isl)
• Speedpassi P.2 (isl)
• SDB/NSH-luokat: 
• 5-käynti (sdb, nsh)
• Slow gait (sdb, nsh)
• Rack (sdb, nsh)
• TWH-luokat: 
• Nelitahtikäynti (twh)
• Juoksukäynti (twh)
• Keinutuolilaukka (twh)
• MFT-luokka: 
• Foxtrot (mft)
• RMH-luokka: 
• Amble (rmh)
• Platform-luokka: 
• Platform Walk (rmh, pasot)
• Pasoluokat: 
• Paso Largo (pasot)
• Paso Corto (pasot)
• Fino Clasico (pasot)
• Mangalarga-luokat: 
• Marcha Picada (mangalarga)
• Marcha Batida (mangalarga)
• Käyntiluokat: 
• 3-käynti 
• 4-käynti 
• 5-käynti
• Saddleseat-luokat: 
• Classic pleasure / Classic pleasure driving / Classic country combination 
• Country pleasure / Country pleasure driving / Country combination 
• English pleasure / English pleasure driving / Informal combination 
• Show pleasure / Show pleasure driving / Informal show combination 
• Park / Park harness / Formal combination
• Ajoluokat: 
• Roadster 
• Fine Harness 
• Pleasure driving
• Hackneyponi-luokat: 
• Cobtail (hackneyponi) 
• Road Pony (hackneyponi) 
• Harness Pony (hackneyponi)

Rotulista

Tähdellä on merkitty ne rodut, joita VRL ei ainakaan nykyään rekisteröi. Nimien kirjoitusasu saattaa poiketa ARJ:n listasta, ne on muokattu VRL:n käyttämiksi.

• Aasi: ajoluokat
• Aegidienberger: käyntiluokat
• American Bashkir Curly: käyntiluokat
• American Miniature Horse: ajoluokat
• American Walking Pony: käyntiluokat
• Amerikanshetlanninponi: ajoluokat
• Andalusianhevonen: saddleseat-luokat
• Appaloosa: saddleseat-luokat
• Ara-appaloosa: saddleseat-luokat
• Arabialainen täysiverinen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Arabo-friesian*: saddleseat-luokat
• Buurinponi: käyntiluokat
• Campolina: käyntiluokat
• Colorado Ranger: saddleseat-luokat
• Connemaranponi: ajoluokat
• Dutch Harness Horse: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Euroopan miniatyyrihevonen: ajoluokat
• Florida Cracker: käyntiluokat
• Friesian Sport Horse: saddleseat-luokat
• Friisiläishevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Galiceño: käyntiluokat
• Gaited Baroque: käyntiluokat
• Gaited mule*: käyntiluokat
• Georgian Grande: saddleseat-luokat
• Hackney: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Hackneyponi: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Hispano: saddleseat-luokat
• Islanninhevonen: islanninhevosluokat
• Kalliovuortenhevonen: RMH-luokka, platform-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Kentucky Mountain Saddle Horse: käyntiluokat
• Lusitano: saddleseat-luokat
• Mangalarga: mangalarga-luokat, käyntiluokat
• Marwarinhevonen: käyntiluokat
• McCurdy Plantation Horse*: käyntiluokat
• Missourinfoxtrotter: MFT-luokka, käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Mongolianhevonen: käyntiluokat
• Montana Travler*: käyntiluokat
• Morab: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Morganinhevonen: saddleseat-luokat, ajoluokat
• Moriesian: saddleseat-luokat
• Mountain Pleasure Horse*: käyntiluokat
• Muuli/muuliaasi: ajoluokat
• National Show Horse: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
• North American Single-Footing Horse*: käyntiluokat
• Paso Creole: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Paso Fino: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Perunpaso: käyntiluokat, platform-luokka, pasoluokat, saddleseat-luokat
• Pintabian: saddleseat-luokat
• Pohjoisnorjanponi: käyntiluokat
• Racking Horse*: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Saddlebred: SDB/NSH-luokat, saddleseat-luokat, ajoluokat
• Spotted Saddle Horse: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Tennesseenwalker: TWH-luokat, saddleseat-luokat
• Virginia Single-Footer*: käyntiluokat
• Walkaloosa: käyntiluokat, saddleseat-luokat
• Warlander: saddleseat-luokat
• Welsh-ponit (sektiot A-D, part-bredin status epäselvä): ajoluokat

Miten tätä listaa tulee lukea? Etsi ensin listasta rotu, jolla haluat kilpailla. Sen perässä lukevat ne luokat, joihin se voi osallistua. Ylemmästä kilpailuluokat-listasta löydät kaikki ne luokat, joita kuhunkin luokkaryhmään kuuluu. 

Jos sinulla on esimerkiksi islanninhevonen, saat kilpailla sillä kaikissa islanninhevosluokissa, muttet missään muussa. Esimerkiksi käyntiluokat 3-, 4- ja 5-käyntiluokat ovat issikoilta suljettuja, vaikka ovatkin melkein samannimisiä kuin issikoiden omat 4- ja 5-käyntiluokat. 

Pleasure driving

Ajoluokista pleasure driving on poikkeus: siihen saavat osallistua kaikki rodut, vaikka muut ajoluokat eivät olekaan kaikille avoimia. Puoliverisellä, suomenhevosella ja vaikka shirenhevosella tai batakinponilla voi siis kilpailla ARJ:ssä, jos haluaa! Kunhan osallistuu vain pleasure drivingiin.

EDIT 3.3.2025

Aegidienberger on lisätty ARJ:n roturyhmään 1 ja lisäsin sen myös tämän postauksen listaan. Rodun yksilöt voivat osallistua yleisiin käyntiluokkiin.

Minun nk. realismini

Pölhö kirjoitti jo keväällä oman pohdintansa aiheesta realismi virtuaalimaailmassa ja ajattelin tarttua siihen itsekin. Minä kuulun juuri siihen kategoriaan, joka venyttelee sitä realismia aina ja joka kerta kun tarvetta siihen on. Ja sitähän on, usein. Tässä on vähän listaa ja selitystä toimintatavoistani.

© Stefan Keller from Pixabay

Noin perusperiaatteiltaan minun virtuaaliharrastamiseni on kyllä realistista: 

• Minulla on hevosia eikä yksisarvisia.
• Hevosilla kilpaillaan oikean elämän lajeissa eikä mungopongouinnissa.
• Hevoset ovat väreiltään realistisia eivätkä sateenkaarenkirjavia. 
• Tarinoihini en ole tuonut mitään mystisiä komponentteja tai vähän yritin kerran mutta jänistin sitten ja ideakin katosi kesken kaiken. 
• Kuvien suhteen pyrin jonkinlaiseen realismiin niin että kuvassa oleva hevonen olisi edes hyvällä mielikuvituksella uskottavissa sen rotuiseksi ja väriseksi kuin miksi sitä tiedoissa väitetään. Useimmiten sukupuolikin on uskottava, mutta siitä kyllä tingin melko helposti.
• Värien periytyminen on noin yksilötasolla useimmissa tapauksissa realistista, tässä joustan toisinaan vähän kirjavien kanssa. 
• Nimet ovat useimmissa tapauksissa rodulle sopivia tai ainakin sinne päin. 
• En kilpailuta rotuja sillä tavalla epärealistisesti, että arabit osallistuisivat raveihin ja holsteinit saddleseatiin. 
• Rotujen säkäkorkeusrajoista pidän kiinni.
• Hevoset kuolevat joskus.

Yritän vielä roikkua vanhassa VHKR:n ikääntymisessä joiltain osin. Merkitsen astutukset tapahtuneiksi varsan syntymää edeltävässä kuussa ja tammat varsovat korkeintaan kerran kuukaudessa. Odotan useimmiten sen 4 kuukautta hevosen syntymästä (ts. nelivuotiaaksi asti) ennen kuin käytän hevosta jalostuksessa, mutta tämä ei päde porrastettujen kilpailemiseen. Koska olen laiska, merkitsen hevosten ikääntymisen VRL:n rekisteriin ihan miten sattuu, yleensä copy-pastella saman mitä edellisellä rekisteriin menevällä on. Hevoseni saattavat siis pahimmillaan täyttää 3 vuotta syntymäänsä seuraavana päivänä ja vanheta 8-vuotiaaksi asti vuoden päivässä. En vain jaksa muklata niiden päivämäärien ja odottelun kanssa. Enkä minä muutenkaan ole pitänyt siitä johdonmukaisesta ikääntymisestä kiinni enää varmaan vuosikymmeneen.

Jalostus noin yleisesti on varsin epärealistista eikä sattumalla ole siinä juurikaan sijaa. Kaikki sujuu aina hyvin: oriit tiinehdyttävät 100 % astumistaan tammoista, tammat synnyttävät aina elävän varsan erinomaisesti sujuneen kantoajan jälkeen. Varsan sukupuoli määräytyy sen mukaan, mitä sattuu olemaan tarvis just silloin ja siitä yhdistelmästä. Joskus kyllä heitän kolikkoa varsan sukupuolesta, jos on sellainen tapaus että sillä ei ole oikeasti väliä.

Väriin vaikuttaa osittain kuvatilanne ja tästä yleensä johtuu ne mainitut joustot erityisten kirjavien kanssa, vaikka ylivoimaisesti suurin osa Ionicin varsoista saa värin, joka on vanhempien perusteella realistinen. Tunnettua kuitenkin on se, että tykkään suosia hävyttömästi erikoisvärejä ja dissaan välillä joitain tiettyjä värejä. Tästä olen kirjoittanut jo vuonna 2014 (Värien periytyminen - miten realistista se lopulta on?) ja olennaisilta osilta juuri mikään ei ole muuttunut 8 vuodessa.

Sitten on tietenkin se kilpaileminen, joka virtuaalimaailmassa muutenkin on yleensä varsin kaukana realismista ja niin minunkin kohdalla, vaikken tähtääkään laatuarvosteluiden vaatimiin sijoitusmääriin perinteisten puolella. Mutta eipä se porrastettujenkaan kanssa mitään realistista ole, sillä kilpailutan hevosia hyvin persoonattomasti. Kaikki osallistuvat kaikkiin mahdollisiin luokkiin, mikäli vain mahtuvat. Ainoa mistä pidän kiinni on se, että saddleseatia kilpailevilla hevosilla on vain se yksi sadse-laji, jonka luokissa ne kilpailevat porrastetuissakin.

Tarinapuolella kilpaileminen on tosi toisenlaista, tietenkin, koska siinä ne kuuluvat tarinaan enkä harrasta tarinahevosillani mitään massakisaamista edes tarinoiden ulkopuolella. Mutta jos ratsastajalla on tasan yksi hevonen ja hän lähtee sen kanssa Sveitsistä Suomeen asti ratsastamaan yhden kisaluokan, niin eihän siinä silleen järkeä ole. Tai en minä tiedä, mutta kuvittelisin ettei. Muutenkin tarinoissani paukkuu aika usein varsinkin aikataulut. Ihan hyvin voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa! Niin ja nuorenihan hahmoni tuossa maata vaihtaessaan 5 vuotta.

Ionicin ja Gin Ahaltekin hevosmääristä en edes aloita. Minkäs teet, kun kaikkea pitää olla niin paljon että riittää? Näistä talleista kumpikaan ei ole koskaan edes yrittänyt olla mikään "oikea" talli paitsi GA vähäsen, koska siellä on ylimalkainen ympäristökuvaus. 

Semmoisia epärealistisuuksia minulla! Unohdinko jonkin osa-alueen ja miten lukijat menettelevät näissä realismihommissa? Kaiveleeko jotakuta oma tai kenties toisten epärealismi? Omasta puolestani sanon, että oma epärealismi ei pahemmin häiritse ja muidenkin vain silloin, jos sen verukkeella syyllistytään joihinkin suoranaisiin sääntörikkomuksiin (kuten esimerkiksi yksi holstein porrastettujen saddleseat-luokassa). No, joskus tietysti näkertää jotkin tosi pahat stiplut värien kanssa tai rankasti vääränkorkuiset hevoset, mutta näistä voi todistetusti selvitä hengissä.

– S

Pikaopas porrastettuihin

Minä puhun täällä kovin innoissani porrastetuista kisoista enkä ole koskaan ottanut huomioon sitä, että porrastetut eivät ole kenties tuttuja kaikille. Eiväthän ne olleet minullekaan, mutta aika nopeasti niiden kanssa pääsi sinuiksi. Ja nyt ehkä vielä nopeammin, sillä tässä on pikaopas porrastettujen maailmaan.

Ensin muutama perusasia: 

• Lajit ja luokat ovat samat kuin normaaleissakin VRL:n alaissten lajien kilpailuissa, paitsi TYH ei ole mukana porrastetuissa (vielä?).
• Tutustu lajien sääntöihin ennen porrastetuissa kilpailemista! Esimerkiksi ARJ:n luokista suurin osa on roturajoitettuja, vaikka porrastetuissa hevosia ei rodun perusteella hylätä. Roturajoitteet ovat silti voimassa vaikkei sitä erityisesti luokan nimen yhteydessä mainitakaan.
• Hevonen etenee porrastetusti tasolta eli vaikeustasolta (vt.) toiselle sen mukaan, miten se saa ominaisuuspisteitä. Myös ikä vaikuttaa etenemiseen, liian nuori ei voi kilpailla liian vaikeassa luokassa vaan odottaa ikääntymistä.
• Mitä korkeampi luokan vt. on, sitä korkeamman tason luokka on kyseessä. Esim. KRJ:ssä GP-luokka on vt. 10. Tämä ei päde suoraan WRJ:n ja ARJ:n luokkiin, koska niissä ei ole sillä tavalla vaikeustasoja vaan eri lajeja.
• ERJ:ssä ja KRJ:ssä tasot ovat 0-10, muissa lajeissa ei mennä ihan 10:een asti (ARJ:n, KERJ:n ja WRJ:n korkein taso on 8, VVJ:n 9).
• Ominaisuuspisteitä saa kilpailemalla ja vanhemmilta, jos hevosen vanhemmat ovat kilpailleet porrastetuissa. Näistä enemmän porrastetut kilpailut -sivulta.
• Hevosen taso ja ominaisuuspisteet näkyvät sen VRL-profiilissa.
• Porrastettujen kilpailuiden tuloksia ei tarvitse merkitä hevosen sivuille, laatiksissakin riittää linkki VRL-profiiliin.

Näin kilpailet porrastetuissa:

1. Rekisteröi hevosesti VRL:oon.
2. Tarkista, että hevosen VRL-profiilissa ovat porrastettuihin tarvittavat tiedot oikein:
• Syntymäaika
• Ikä (joko 3-8-vuotissyntymäpäivät merkittynä tai ikääntyminen)
• Säkäkorkeus
• Kilpailee porrastetuissa -valintaruutu valittu
3. Tarkista hevosen tasot eri lajeissa:
• Oletusarvoisesti jokaisen lajin taso on 10.
• Valitse -1 jos et halua kilpailla hevosellasi tietyssä lajissa lainkaan.
• Tarkista eri luokkien tasot Luokat-sivulta ja muuta tasoja haluamasi mukaisesti.
• Huomioi korkeampien tasojen minimisäkäkorkeudet (ei koske kaikkia lajeja).
• Laatuarvosteluilla (ei ARJ tai WRJ) saattaa olla jotakin vaateita luokkien tasoille vs. hevosen sivuilla ilmoitetulle koulutustasolle tai jotain sellaista. En tiedä näistä mitään, joten niistä joudutte hakemaan oppinne muualta.
4. Tarkista kilpailulista:
1. Valitse haluamasi suodattimet haulle. Jos haluat listata kaikki hevosesi, ei niihin tarvitse koskea. Klikkaa "Suodata".
2. Klikkaa hakukenttien alla olevista painikkeista haluamasi laji. Tällöin näet kussakin lajissa kilpailevat hevosesi.
3. Tarkista, että listalla ei ole hevosia, joiden et halua kilpailevan kyseisessä lajissa.
5. Etsi sopiva kisa porrastettujen kalenterista.
6. Ilmoita hevosesi sopivaan luokkaan tai useampaan, jos se on sallittua.
• Hevonen saa osallistua oman tasonsa mukaiseen luokkeen ja yhtä tasoa ylempään luokkiin. Esimerkiksi vaikeustasolla 6 oleva hevonen voi osallistua vt. 6 ja vt. 7 luokkiin.
• Kopioi kisaosallistuminen suoraan kisalistalta.
7. Klikkaa "Osallistu".
• Jos osallistuminen onnistuu, hevosesi ilmestyy kyseisen luokan osallistujalistalle.
• Jos osallistuminen epäonnistuu, ilmoittaa sivu syyn sille. Tässä vaiheessa järjestelmä tarkistaa ainoastaan osallistumismuodon ja osallistumismäärät, ei esimerkiksi sitä, onko hevonen tasolleen sopivassa luokassa.

Ja siinäpä se oikeastaan sitten onkin! Kisapäivänä järjestelmä arpoo tulokset suoraan ja hevosesi saamat pisteet ilmestyvät sen profiiliin. Kun pisteitä on tarpeeksi, se siirtyy automaattisesti kilpailulistalla seuraavalle tasolle.

Oikeastaan et voi munata porrastettujen kilpailemista oikein millään tavoin, koska systeemi on automaattinen ja karsii virheelliset osallistumiset pois ilmoittautumisvaiheessa ja tuloksia arpoessa se tarkistaa myös hevoset ja hylkää tällöin mm. alikorkeat, liian nuoret ja väärällä tasolla olevat hevoset.

Tässä on vielä muutama vinkki:

• Pystyt suodattamaan eri jaosten kilpailuita kirjoittamalla porrastettujen kalenterin osoitteen perään lajijaoksen numeron muodossa http://virtuaalihevoset.net/kilpailutoiminta/kilpailukalenteri/porrastetut?jaos=X
• X:n tilalle tulee numero 1-6 tai 9.
• 1 - ERJ
• 2 - KRJ
• 3 - KERJ
• 4 - VVJ
• 5 - WRJ
• 6 - ARJ
• 9 - MEJ
• Kannattavinta on ilmoittautua vain niihin kilpailuihin, joiden VIP on kuluva päivä ja seuraavana päivänä sitten sen päivän VIP-kisoihin. Tällöin välttää mahdollisimman hyvin sen, että hevonen hylätään kisoista sen vuoksi, että sen taso on noussut korkeammaksi kuin mitä se ilmoittautumispäivänä oli.
• Esimerkki: hevonen on tasolla 3 ja se ilmoitetaan tason 3 luokkiin 24.1., 25.1. ja 26.1. Hevonen saa kahden ensimmäisen päivän kisoista niin paljon ominaisuuspisteitä, että se siirtyy tasolle 4. Koska kisaosallistumisia ei voi perua eikä korjata, se on ilmoitettu 26.1. päivän kisoihin edelleen tason 3 luokkaan ja se hylätään, koska sen taso on liian korkea siihen.
• Tämän takia suosisin mielelläni sitä, että ilmoitan hevosen ensisijaisesti siihen sen tasoa ylempään luokkaan. Näin edellisen esimerkin hevosta ei hylättäisi 26.1. tason 4 luokasta, koska hevosen taso ei olisi liian korkea siihen.
• Kaikissa lajeissa tämä ei onnistu aina, koska niissä saattaa luokat olla kahden tason välein. Esim. VVJ:n luokissa tasot ovat 0, 1, 3, 5, 7 ja 9. Silloin 5-tason hevonen täytyy ilmoittaa 5-tason luokkaan, koska tasoa 6 ei ole olemassa.
• Käytännössä pyrin ilmoittamaan korkeamman tason hevoset mukaan luokkiin ensin, jotta ne pääsevät etenemään tasolta toiselle. Tasojen vaatimat ominaisuuspistemäärät kasvavat mitä korkeammalle tasolle mennään, joten korkealle tasolle päässeet hevoset tarvitsevat enemmän kisoja noustakseen seuraavalle tasolle.
• Hylätyksi joutuminen ei ole mikään ongelma eikä häpeä, koska sitä sattuu koko ajan kuitenkin kaikille eikä se johda mihinkään sanktioihin. Niinpä saatan itse osallistua useampien päivien kisoihin kerralla, koska en jaksa/ehdi/viitsi joka päivä raapustella kisaosallistumisia. Näin teen varsinkin ARJ:ssa, joka on se minun päälajini porrastetuissa.
• Hevosen tulee olla tietyn ikäinen kilpaillakseen tietyllä tasolla. Jos hevonen saavuttaa jonkin tason nuorempana kuin mitä luokan minimi-ikä on, se siirtyy kilpailulistalla odottamaan ikääntymistä eikä sillä voi kilpailla (alempiin luokkiin liian korkea taso, korkeampiin luokkiin liian nuori). Se siirtyy automaattisesti takaisin kilpailulistalle, kun se ikääntyy riittävästi.
• Hevosen saa pois kilpailulistalta poistamalla sen profiilissa rastin kohdasta "Kilpailee porrastetuissa". Tällöin se poistuu myös valmiiden hevosten tai ikääntymistä odottavien hevosten listalta. Tiedot sen saavuttamasta tasosta ja ominaisuuspisteistä toki säilyvät profiilissa.

– S

Miten kilpailen ARJ:ssä, feat. porrastetut

Kirjoitin helmikuussa siitä, miten kilpailen ARJ:ssä. Se teksti koski perinteisiä kisoja, koska silloin VRL:n uudistus oli vasta edessä päin ja siinä rytinässä myös ARJ pääsi porrastettuihin mukaan. Asiat ovat toden totta muuttuneet sen jälkeen, joten tässä pieni katsaus siihen, millä tavalla nykyään kilpailutan hevosiani.

Erikoisaskellajiluokat

Tämän kohdalla muutokset koskevat lähinnä saddlebredejä ja National Show Horseja. Aiemmin niissä saattoi olla hevosia, jotka kilpailevat pelkästään saddleseatissa ja/tai ajoluokissa, eivät lainkaan askellajiluokissa. Muiden rotujen kohdalla kilpailutin hevosia paljon askellajiluokissa, vaikka niillä saattoi (rodusta riippuen) olla mukana myös jokin saddleseat-laji. Tämä on melko selvä ja looginen asia, koska muilla roduilla erikoisaskellaji on synnynnäinen ja myös tavoiteltu asia. 

Nyt kaikki tietyn rodun hevoset kilpailevat niille avoimissa erikoisaskellajiluokissa, myös ne saddlebredit ja NSH:t. Olen siis käytännössä luopunut siitä käytännöstä, että jotkin hevoset olisivat vain saddleseat- tai ajohevosia. Se nyt vain on helpompaa kaikin puolin.

Kaikille roduille avoimiin 3-, 4- ja 5-käyntiluokkiin olen ilmoittanut ensin niitä rotuja, joilla ei omia askellajiluokkia ole (campolino meidän tapauksessa). Sen jälkeen vuorossa ovat missourinfoxtrotterit, joille on tarjolla vain yksi oma luokka (foxtrot) ja sen jälkeen kalliovuortenhevoset, joille on tarjolla vain 2 omaa luokkaa (amble ja platform walk, jälkimmäinen yhteinen pasojen kanssa). Jos näiltä jää tilaa tai ylipäänsä kisalistoilla on muita rotuja, ilmoitan niitä sitten. Saddlebredeille/NSH:ille, tennesseenwalkereille ja paso finoille kuitenkin on tarjolla peräti 3 rotukohtaista askellajiluokkaa kullekin ja jos ja kun niitä järjestetään, ilmoitan ne tietenkin mukaan niihin. Tosin viime aikoina näitä rotuja ei ole juurikaan ollut kisalistoilla, kun olen kisannut kaikki loppuun tai sitten ne odottavat ikääntymistä.

Ajoluokat

Perinteisten kisojen aikaan monilla hevosilla oli näistä ajoluokista vain yksi, johon se erikoistui (roadster, fine harness tai pleasure driving), mutta nyt porrastettujen kanssa en ole jaksanut säätää. Porrastetuissa kaikki siis osallistuvat kaikkiin ajoluokkiin.

Lisäksi ilmoitan ajoluokkiin sellaisiakin hevosia, jotka eivät siihen periaatteessa erikoistu eikä niiden sivuillakaan välttämättä lue mitään ajoluokista. Tämä koskee erityisesti arabeja ja morganeita, molemmissa on joitain suhteellisen harvoja yksilöitä, jotka kisaavat porrastettujenkin puolella pelkkiä ajoluokkia. Niiden lisäksi kuitenkin ajoluokissa kilpailevat kaikki ne, jotka ovat pääasiassa saddleseat-hevosia. Tällä tavalla saan kivasti lisää kisoja myös noille saddleseat-hevosille, joille ei muuten välttämättä ole niin paljon kisakutsuja tarjolla.

Pleasure driving on avoin kaikille roduille ja jos vain sattuu kisalistoilla olemaan mitään, niin olen ilmoittanut niihin luokkiin mukaan mm. saddleseat-pintabianejani ja Georgian Grandeja. Pitäisi ottaa joskus enemmän noita muitakin rotuja mukaan tuonne pleasure drivingiin, enpähän vain ole saanut aikaiseksi.

Hackneyponien omat ajoluokat ovat toki vain niille avoinna ja kilpailenkin niillä mielelläni näissä luokissa, jos vain sattuu olemaan sopivia poneja kisalistalla. Tällä hetkellä ei kyllä ole, kun kaikki on kisattu valmiiksi. Harvemmin Ionicin kanssa on tullut ongelmaa siitä, että on liian vähän hevosia!

Ja pakko tunnustaa, että nakkasin mäkeen myös nuo hackneyponien ajoluokkien säkäkorkeusrajoitukset... Ei niitä pysty tämän systeemin kanssa noudattamaan mitenkään järkevästi, joten menköön kun ei niitä ylikorkeita poneja ole rajoitetuista luokista diskattukaan.

Saddleseat

Saddleseat-kilpaileminen on pysynyt koko lailla samanlaisena kuin perinteistenkin kisojen kanssa. Yhtäkkiä osaan sanoa yhden muuttuneen asian: hackneyponit kilpailevat kaikissa oman lajinsa luokissa, eivät vain niissä ajoluokissa, kuten perinteisissä kisoissa pidin tapanani. 

Siitä pidän kuitenkin kiinni, että yksi hevonen kilpailee vain yhdessä saddleseat-lajissa. Tämän mahdollistaa taulukko, johon hevoset on merkitty kukin oman lajinsa sarakkeeseen oikealle tasolle. Päivitän tätä taulukkoa aina ennen kuin ilmoitan hevosiani mukaan ja kopioin siitä osallistujat kisakutsuun. Onhan siinä melkoinen askarteleminen ylläpitää tuota taulukkoa ja kopioida siitä hevosia, mutta tällä on mentävä, koska muutakaan järkevää konstia en ole keksinyt. Haluan pitää itsepäisesti kiinni hevosten erikoistumisesta. Samalla siinä näkee konkreettisesti hevosten etenemisen.

– S

(ps. WRJ on saatu porrastettuihin mukaan myös. Wuhuu!)

Tie Tähtiin 2021 – osallistujan kokemuksia

Keväällä kilpailtiin vuotuinen Tie Tähtiin -cup, tarinaharrastajille suunnattu 5-osainen kilpailusarja. Sillä on jo historiaa, sillä ensimmäinen kerta siinä lienee kisattu vuonna 2018, ehkä jo aiemminkin. En tiedä, koska minähän ei ole varsinaisesti ollut tarinaharrastaja, paitsi viimeiset pari vuotta ja sittenkin vain pienesti. Tänä vuonna kuitenkin osallistuin hahmollani ensimmäistä kertaa TT-cupiin!

Koska minulla tosiaan ei ole tietoa siitä, millainen TT on aiemmin ollut (kuulin huhuja, että se olisi muuttunut viime vuodesta, kenties radikaalistikin?), joten kirjoitan nyt vain tämänvuotisesta cupista. Perusperiaate TT:ssä on suhteellisen yksinkertainen: 4 osakilpailua ja finaali, ja näihin saa lisäarpoja tulosarvontaan joko piirtämällä jotakin TT-cupiin liittyvää tai kirjoittamalla siihen liittyvän, vähintään 300-sanaisen tekstin. Tekstien aiheet olivat vapaat finaalia lukuunottamatta, kunhan se edes jollain tavoin sivusi TT-cupia. Finaalissa oli sitten annettu valmiit aiheet. Tekstien muuta laatua sinänsä ei arvioitu.

Piirtäähän minä en osaa, joten teksteillä menin kokonaan. Ylpeänä voinkin sanoa, että tekstien puolella taisin olla yksi tämän vuoden tuotteliaimmista osallistujista ja se toki näkyi tuloksissakin sitten! Saaliina oli nimittäin yksi voitto, yksi kakkossija, kaksi kolmossijaa ja finaalista kakkonen. Harvoin, jos koskaan olen niin odottanut kisatuloksia kuin tästä...

Tekstien pituusvaatimus, 300 sanaa, osoittautui aika mieluisaksi. Se on noin suunnilleen yhden A4:n pituinen teksti, joten minulta sellainen kyllä luonnistuu vähän heikommallakin inspiraatiolla. Tunnustan kuitenkin, että muutamasta tekstistä paistaa läpi se, ettei ole ollut yhtä hyvää ideaa vaan kaksi huonompaa ja ne on sitten kirjoitettu yhdeksi 300 sanan tarinaksi. Laadustahan ei ollut väliä eikä minulla ole ikinä ollut minkäänlaisia tunnontuskia julkaista ihan sitä itseään (köh). Parin tarinan yhteydessä jouduin huomauttamaan, että jos tuomaristo katsoo ettei sitä voi varsinaisesti laskea TT-tarinaksi, niin olkaa hyvät vain, tiedostan itsekin että yhteydet cupiin ovat melko heikot. Kiltisti nekin kyllä laskettiin aina pisteisiin mukaan.

Aluksi oli havaittavissa hienoista alkukankeutta, kun ei oikein ollut vielä päässyt oikein sisälle koko hommaan. Sitten kun osakilpailut alkoivat pyöriä kunnolla, kirjoittaminen niistä, niihin valmistautumisesta ja niistä toipumisesta oli helpompaa. Kolmannen osakilpailun kuvitteellinen järjestämispaikka Kuusamossa tarjoili tosi paljon inspiraatiota itsessään. Se oli siinä mielessä paras, mutta on kyllä sanottava, että muidenkin osakilpailuiden paikat oli kuvattu tosi hyvin ja niistä sai hyvän taustan omille jutuilleen.

Aionko jatkaa tarinakilpailemista? Ehkä ja kenties, katsotaan nyt. Ei TT-cup teknisesti ottaen ollut ensimmäinen tarinakisa, johon olen osallistunut, mutta ei niitä paljoa historiasta löydy. Olihan tuo pari kuukautta kestänyt tarinointi omalla tavallaan melko tiukka rupeama, kun kuitenkin halusi pärjätä eikä olla mukana vain kokeilemassa tuuriaan. Seppele cupia harkitsin, mutta se tuli niin pian TT:n jälkeen, että siinä kohtaa ei ollut paukkuja. Katsotaan mitä tuleman pitää.

— S

Kilpaileminen – hourupäiden hommaa?

Kaikkea pitää kokeilla, paitsi kansantanhuja, sanoo vanha kansa, tai jotain. Niinpä muutaman vuoden suht aktiivisen ARJ- ja WRJ-kilpailu-uran lisäksi päätin kokeilla muutakin: muita lajeja, kilpailuiden järjestämistä itse ja porrastettuja. Mitä tästä on jäänyt käteen? En tiedä, mutta välillä tulee mieleen, ettei se ihan tervepäistä hommaa ole tai sitten vain olen ARJ:n ja WRJ:n pilalle lellimä. Tässä muutamia havaintoja.

Muut lajit

Kyllähän minä sen tiedän, että ARJ ja WRJ ovat pienempiä lajeja kaikin puolin kuin vaikkapa KRJ ja ERJ. Niinpä WRJ:ssä ja erityisesti ARJ:ssä on usein tarjolla tosi isoja kisoja, joissa on tosi paljon eri luokkia tarjolla ja kukin osallistuja saa tuoda sen maksimin eli 10 hevosta mukaan. ARJ taitaa jopa kannustaa tähän. Onhan se tietysti loogista: silloin harvoin kun kisoja on, sinne saa sitten monipuolisesti ja paljon hevosia mukaan. Ja varsinkin ARJ:ssä on muutamia suuria hevosenomistajia, joilta löytyy helposti se 10 hevosta mukaan joka luokkaan. Puhun tässä itsestäni, mutten ole edes ainoa! Yksittäisiä tai muutamia hevosia kilpailuttaa vain harva. Luokat tulevat harvoin, jos koskaan täyteen ja suuri osallistujamäärä per osallistuja suosii suuria hevosenomistajia. Kun luokassa on 20 osallistujaa, joista 10 on minun, sijoitusten kerääminen on aika helppoa.

Tästä iloittelusta seuraa se, että sijoitusten määrän kerääminen on suhteellisen vaivatonta. Olin peräti hämmentynyt kun löysin Ionicista askellajihevosia, jotka sijoitusten määrän perusteella nappaisivat täydet kisapisteet laatuarvosteluissa. Ja todella monella oli vähintään 20 sijoitusta, mikä minun ymmärtääkseni tekee niistä muodollisesti päteviä varsojen vanhemmiksi. Sillä lailla! Juu juu, olenhan minä tosiaan kolmisen vuotta kisannut ARJ:ssä hevosillani, mutta ei niitä kisoja kuitenkaan tuhkatiheään ole, aina ei ole sopivia luokkia, minulla on paljon enemmän hevosia kuin yksiin kisoihin voi ilmoittaa ja minun kisaamiseni ei ole missään määrin järjestelmällistä.

Suositummissa lajeissa meno on ihan toisenlaista. Kisat ja luokat ovat pieniä, voi olla että tarjolla on esimerkiksi vain kaksi heA-koululuokkaa, yksi osallistuja saa tuoda kolme hevosta. Luokat ovat täynnä siltikin. Kerää tässä sijoituksia sitten! Onkin muuten tosi nihkeätä, toki olisi helpompaa, jos olisi vain ne 3-5 hevosta, joita kilpailuttaa aktiivisesti eikä vaihda kisahevosiaan joka kisoihin aina sen mukaan, mikä sattuu kunakin päivänä kiinnostamaan.

Ei sillä että valittaisin, ymmärrän erittäin hyvin nuo suosittujen lajien pienet kisat ja luokat. Tulosten kaahiminen hevosten sivuille on helpompaa tällaisista kisoista. Vaikeaksi homman tekevät eri luokat (jotka täytyy aina muistaa merkitä oikein hevosten sivuille, ei sovi pelkkä apina-copypaste) ja se, jos luokissa on eri määrä hevosia mukana (vaikuttaa sijoittujien määrään ja tulosmerkintään). Helppoa jos niihin ei tarvitse mennä koskemaan.

Kilpailuiden järjestäminen itse

Haluaisin kovasti, että minulla olisi tästä pelkkää positiivista sanottavaa. Paljon onkin. Prosessi sekä kisojen anomiseen että tulosten ilmoittamiseen on VRL:n puolelta varsin helppo. Sitä oli oikeasti aika vaikea edes möhliä. Mutta sitten on se mutta. Pieni asia sinänsä, joka kuitenkin saa minut repeämään harmista. 

Sijoitusnumerot! 

Ne pitää olla merkittynä kun lähettää tuloksia VRL:lle. Sehän on helppoa, jos ne sijoitusnumerot ovat suoraan kopioitavissa kisakutsun sivuilta, mutta kun minä taas tahtoisin käyttää <ol>-tagia, joka numeroi automaattisesti, mutta sijoitusnumeroita ei voi kopioida, vain pelkän tuloslistan kopiointi onnistuu. Random.org:sta sain tulokset nätisti nyky-Bloggeriin, mutta sekin käyttää samaista <ol>-tagia ja joudun joka tapauksessa askartelemaan ne sijoitusnumerot tuloksiin, joko kisakutsuun tai sitten VRL:n lomakkeeseen. Ja sekös syö naista, joka haluaa minimoida tällaisen tylsän ja virheherkän näpräämisen.

Hyvästit siis suunnitelmille ryhtyä aktiiviseksi kisajärjestäjäksi! Hyvästi monien kymmenien kutsujen ryppäät! Hyvästi suuret ARJ-kisat monine luokkineen! Ei vain tule mitään, hermohan minulla menee.

Vai miten te muut tuon teette, te jotka järjestätte aktiivisesti isoja kisoja ja kisaryppäitä? Onko teillä jokin kikkakolmonen? Älkää vain sanoko että ihan käsin ähräätte numeroita satoihin ja tuhansiin tuloslistoihin? Itse mietin, että jos saisi jotenkin Excelin kautta viriteltyä jonkinlaisen systeemin, mutta saas nähdä miten käy.

Porrastetut kisat

Monet hehkuttivat uuden VRL:n myötä, että porrastetuissa kilpaileminen on entistä helpompaa. Aiemmin olen kuullut väitteen sen sopivan laiskoille, kun tuloksia ei tarvitse kirjata hevosten sivuille ja että niiden edistys kisaamisessa päivittyy automaattisesti niiden sivuille tai jotain. Päätin sitten antaa pikkusormen ja kokeilla, semminkin kun siihen kannusti se seikka, että perinteisiä ARJ-kisoja on niin kovin harvakseltaan tullut kalenteriin.

Alkuvaikeuksien jälkeen jälkeen olen saanut kisalistat näyttämään suunnilleen oikeilta. VRL:lle suurkiitos hevosten muokkauksen massatyökaluista, ilman niitä mistään ei olisi tullut mitään. Ne kisalistat ovat kuitenkin minun nähdäkseni harminaihe ARJ:ssä, olisivat myös WRJ:ssä, mutta siinä ei järjestetä porrastettuja, ainakaan vielä. Ymmärrän että ne toimivat perinteisissä lajeissa, kun lajeja on vain se yksi: tason 3 estehevonen hyppää aina tason 3 esteitä, mutta tason 3 tennesseenwalker ei oikein voi osallistua tason 3 tölttiluokkaan. Itsehän rajoitan vielä ARJ-hevosillani noita lajeja sen jaoksen sisällä, en kilpaile kaikilla askellajiratsuillani esimerkiksi saddleseatia ja silloin kun kilpailen, keskityn yhden hevosen kohdalla vain yhteen lajiin. ARJ:ssä osa luokista on rotukohtaisia eikä lajijaos varsinaisesti suosittele saddleseat-lajien sekakisausta.

Niinpä minulle toimiva kisalista olisi sellainen, jossa tason lisäksi näkyisi rotu, jotta tiedän mihin erikoisaskellajiluokkiin voin sen ilmoittaa, ja itse määrittelemäni laji tai lajit, joissa haluan sitä kilpailuttaa. Sinänsähän tuo systeemi muistuttaa vanhaa Show Pony Circuitia, jota olen totta tosiaan jäänyt kaipaamaan. Perinteisissä lajeissa tuo on varmasti ihan toimiva järjestelmä ja pitänee joskus kokeilla sitäkin puolta. Ymmärtääkseni ARJ:n lisääminen porrastettujen puolelle on uusi juttu ja ehkä hommassa on vielä alkukankeutta ja vaikeutta kun lajit eivät ole yhtä yksiviivaisia kuin perinteiset lajit.

Menin minä ilmoittamaan jo yhden hevoseni ARJ:n porrastettuihin kisoihin. Vielä pitäisi muistaa että kuka hevonen ja mihin kisoihin, pääsi nimittäin unohtumaan. Niin ettei tämä minun porrastettujen urani kovin hohdokkaasti alkanut.

– S

Miten kilpailen ARJ:ssä?

Selostin joulukalenterissa hieman sitä, miten kilpailutan hevosiani WRJ:ssä. Nyt ajattelin kirjoittaa samanlaisen ARJ-kilpailemisestani ja millaisia käytäntöjä minulla siinä on. Ensinnäkin tekee itsellenikin ihan hyvää selkeyttää ajatuksiani ja oikeasti miettiä ja kirjata ylös mitä teen ja miksi. Ehkä myös muita ARJ-kilpailijoita kiinnostaa lukea, miten minä hevosiani kilpailutan. Kenties joku saa ideoitakin tästä, mutta aivan yhtä hyvin voi todeta, että jaa, noinkin voi tehdä, mutta itse tekee aivan eri tavalla. Vääriä tapojahan ei ole, niin kauan kuin pysytään sääntöjen rajoissa.

Alkutekijät

Aloitetaan nyt ensin siitä, että ARJ:ssä on tosi paljon valinnanvaraa. Roturyhmiä on 3, rotuja on kymmeniä, jotkin rodut kuuluvat useampaan kuin yhteen ryhmään. Saddlebred ja NSH itse asiassa kuuluvat kaikkiin kolmeen ryhmään!

Lajiryhmiä on kolme: erikoisaskellajiluokat, saddleseat-luokat ja ajoluokat. Näissä mahdollisia luokkia on kymmeniä niitäkin. Osa on rotukohtaisia, osa roturyhmäkohtaisia.

ARJ rajoittaa säännöissään ainoastaan sen, että yksi hevonen ei saa sekakisata useita eri saddleseat-lajeja (myöhempi edit: saa muttei erityisesti suosittele). On valittava vain yksi (jokaisesta lajista on tarjolla 3 luokkaa: ratsastusluokka, ajoluokka ja yhdistetty). Olen tästä kirjoittanut aikaisemmin (Alkukesän tilannekatsaus), että kun tämä minun kisatouhuni oli aluksi vähän kaoottista ja sitten saattoi mennä asioita sekaisin ja hevosia vääriin luokkiin.

Kun puhumme Ionicista, hevosia on tietenkin paljon ja todella montaa eri rotua. Tällä hetkellä kilpailutan ARJ:ssä jotensakin säännöllisesti 15 eri rotua ja sitten satunnaisesti ajoluokissa on saattanut olla joitain connemaroja ja welshejä, ja joillain andalusianhevosilla on saddleseat-sijoituksia.

Askellajiluokat

Askellajiluokat ovat yleensä hyvin selkeitä: niissä esitetään kunkin rodun erikoisaskellaji ja ne ovat puhtaasti rotukohtaisia. Harvinaisemmille roduille on sitten tarjolla kokoelmaluokkia (platform walk, 3-,4- ja 5-käyntiluokat). Nämä ovat aina kivoja, koska meillä on noita erikoisempiakin tapauksia, kuten campolinot.

Useimmat meidän erikoisaskellajirotujen yksilöistä kilpailevat näissä luokissa, vaikka saattavat kilpailla myös jossakin saddleseat-lajissa ja rodusta riippuen ajoluokissakin. Useimmilla roduilla se askellaji on kuitenkin rotuominaisuus, jota tulee vaalia.

Yleensä kilpailutan yhtä hevosta yksissä kisoissa vain yhdessä lajiryhmässä. En siis ilmoita esimerkiksi saddlebrediäni sekä rodun askellajiluokkiin että sen kisaamaan saddleseat-lajiin, vaikka se periaatteessa olisikin sallittua. Aika usein ARJ-kisoissa ei yhden hevosen luokkamäärää rajoiteta erityisesti vaan ilmoitetaan että yksi hevonen voi osallistua kaikkiin sille rodulle avoimiin luokkiin. Minä en kuitenkaan sitä yleensä tee, että ilmoittaisin yhden hevosen kaikkeen mahdolliseen. Vaihtelua kuitenkin on useimpien yksilöiden kohdalla, ne saattavat tämän viikon kisoissa olla omassa askellajiluokassaan ja ensi kuussa taas saddleseatissa.

Jotkin saddlebredit ja NSH:t ovat meillä sellaisia monitaitureita, että ne kilpailevat tarvittaessa kaikissa lajiryhmissä. Nämä ovat kyllä pienimuotoinen harvinaisuus sinänsä, yleensä pyrin siihen että askellajiluokkien lisäksi yhdellä hevosella on toisena lajina joko saddleseat tai ajoluokat. 

Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että sdb ja NSH ovat askellajimaailman kummajaisia siinä mielessä, että slow gait ja rack ovat ymmärtääkseni opetettuja askellajeja. Taipumus niihin periytyy, mutta ne pitää silti opettaa hevoselle. Näissä roduissa voisi siis olla ihan pelkkiä saddleseat- tai ajohevosia! Tällä hetkellä sellaisia on erittäin vähän, mutta jospa jatkossa niitä olisi enemmän.

Saddleseat-luokat

Olen alusta lähtien pitänyt näistä saddleseat-luokista, koska niiden rotuvalikoima on niin monipuolinen. Reaalimaailmassa yleisimmät rodut näissä lienevät arabit, saddlebredit ja morganit, mutta tuo ARJ:n lista saddleseat-roduista on kyllä ihan realistinen. Sitä ratsastetaan tosi monenlaisilla hevosilla.

Tuossa yllä jo sivusin joitain saddleseat-kilpailemisen juttuja: yhdellä hevosella vain yksi laji ja varsinkin saddlebredeillä, NSH:illa ja tennesseenwalkereilla kilpailen usein askellajiluokkien ohella myös jossakin saddleseat-lajissa. Aika monella kalliovuortenhevosellakin on toisena lajina saddleseat.

ARJ:ssä on hyvät yleiskuvaukset eri lajeista ja niiden vaatimuksista, mutta se ei ota kantaa siihen, mikä rotu olisi sopivin kuhunkin lajiin. Sinänsä rotuja tuskin halutaan rajoittaa ja kyse on aina yksilöstä ja sen ominaisuuksista (virtuaalimaailmassa toki aivan arpapeliä). 

Aluksi itse suosin park-luokissa saddlebredejä ja NSH:ita ja jostain syystä taas tennesseenwalkereita show-luokissa. Sen sijaan pintabianeista suurin osa on country pleasure -hevosia. Nyt myöhemmin olen yrittänyt saada vähän vaihtelua näihin, että jokaisesta rodusta löytyisi monipuolisesti eri lajien hevosia. Vaihtelu tunnetusti virkistää.

Useimmiten kilpailutan saddleseat-hevosiani sen oman lajin kaikissa luokissa (ne mainitut ratsastus-, ajo- ja yhdistelmäluokat). Joskus aiemmin saatoin hevosta kisoihin ilmoittaessani katsoa vähän sen  kisakalenteria, että onko se sijoittunut erityisen usein jossakin luokassa ja ilmoittaa sen sitten vain siihen luokkaan. Sittemmin olen luopunut tästä ainakin pääosin. Olisi toki kiva sinänsä, jos hevonen erikoistuisi vain yhteen luokkaan, mutta se menee vähän vaikeaksi.

Mutta tästä on poikkeus: hackneyponi! Hackneyponit ovat ajoluokkien eksperttejä, mutta monella on myös rinnalla jokin saddleseat-luokka. Nämä kuitenkin ilmoitan aina pelkästään siihen ajoluokkaan. En näe näitä suhteellisen pienikokoisia poneja oikein ratsuina. Lasten ratsuina ne tietenkin menisivät, mutta olkoon. Ajattelin tehdä saman ainokaiselle Dutch Harness Horsellekin ja kilpailla sillä vain park harnessia, mutta unohdin olla samaa mieltä itseni kanssa ja olen nähtävästi kilpaillut sillä kaikkia park-luokkia. Mutta se on sentään hevoskokoinen ja varmasti ihan pätevä ratsu, joten olkoon.

Ajoluokat

Kuten mainitsinkin: näitä hallitsevat hackneyponit. On minulla toki monien muidenkin rotujen hevosia, joilla kilpailen ajoluokissa, mutta pikkuhakit ovat vakionäky siellä, muiden kanssa on satunnaisempaa.

Ajoluokkia (pleasure driving, fine harness, roadster) ei ole rajoitettu mitenkään, joten oletan että yksi hevonen saisi kilpailla niissä kaikissa, vaikka samoissa kisoissakin. Käytännössä omilla hevosillani on usein se yksi tietty luokka näistä, joissa se enimmäkseen kilpailee. Jotkut pysyvät aina siinä yhdessä ja samassa luokassa aina, suurempi osa saattaa tarpeen tullen käydä vierailemassa muissa luokissa, mutta viime aikoina se on ollut aika harvinaista. Aiemmin ajoluokat olivat harvinaisempi näky kisoissa, niitä oli lähinnä vain ARJ-cupissa, mutta nykyään niitä näkee jo tavan kisoissakin.

"Erikoisaskellaji-ajoluokat"

Erikoisaskellajiluokissa on listattu muutama hackneyponeille avoin luokka: cob tail, road pony, pleasure pony ja harness pony. Tämä on aika outoa, koska hackneyponi ei ole erikoisaskellajirotu eikä näissä luokissa erikoisaskellajeja esitetä. Ne sopisivat minusta paremmin ajoluokkien alle, mutta makuasioita toki.

Näiden luokkien harmina ovat säkäkorkeusrajoitukset. Cob tail ja pleasure pony ovat sallivimmat, niiden yläraja on 147 senttiä ja käytännössä varmaan kaikki hackneyponit jäävät tämän alle. Road ponyt ovat alle 132-senttisiä, siihen meillä on muutama kelvollinen, mutta harness pony -luokkaan ei ole ketään, sillä niiden pitäisi olla alle 127 sentin.

Näitä luokkia on järjestetty todella harvoin, mutta nyt viime aikoina pari kertaa. Se on ihan positiivista minusta, koska meillähän noita hackneyponeja on. Ja sitten kun hackneyponit menevät näihin luokkiin, niin ajoluokkiin voin ilmoittaa muita rotuja...

Rodut

Tässä on lyhyt katsaus eri rotujen tilanteisiin ja kilpailuttamiseen:

• Islanninhevonen: eniten kilpailutettu, koska näille on tarjolla eniten kisoja ja luokkia. Suurin osa meidän hevosista on 5-käyntihevosia, mikä johtaa siihen että vain 4-käyntisille avoimiin luokkiin on vain muutama hevonen ilmoitettavaksi. Sama taitaa olla muillakin omistajilla kyllä.
• Saddlebred: meidän toinen päärotu ARJ-kisoissa. Näillekin on usein tarjolla erikoisaskellajiluokkia ja saddleseat on aina vaihtoehto kuten myös ajoluokat.
• National Show Horse: vähän sellainen saddlebredin pikkuveli, joka jää jalkoihin, koska saddlebredejä on paljon. Pääosin kilpailutan näitä askellajiluokissa ja saddleseatissa, ajoluokissa vain tosi harvoin.
• Tennesseenwalker: tämä on se kolmanneksi tärkein rotu sitten, ehkä. Iso rotu meillä, jolle ei ole turhan usein tarjolla omia askellajiluokkia, mutta joskus sentään. Kilpailevat jonkin verran myös saddleseatissa, myös niissä saddleseat-lajien ajoluokissa vaikka aluksi vierastin ajatusta walkerista kärryjen edessä.
• Kalliovuortenhevonen: näitä kilpailuttaisin mielelläni paljon, mutta rodun omia luokkia on harvakseltaan eikä turhan usein näitä kokoelmaluokkiakaan (ja niihin meiltä olisi tulossa aina suunnilleen sata muutakin hevosta). Platform walk -luokkien vakiokamaa, mutta kilpailutan myös erityisesti 3-käynnissä, nykyään myös 4- ja 5-käynnissä. Moni kisaa myös saddleseatia, mutta näistä löytyy myös matka- ja muutamia western-ratsuja.
• Missourinfoxtrotter: harvakseltaan näillekin on omaa foxtrot-luokkaa, mutta silloin kun on, tuntuu että osallistujia on jopa enemmän kuin walkereiden luokissa. Kisaavat myös 3-käyntiä jos sitä on tarjolla. Muutamat hevoset kilpailevat myös saddleseatissa, lähinnä country pleasurea. Useammat ovat myös matka- ja/tai western-hevosia.
• Paso fino: 5-käyntiluokkien vakionäky, mutta kisaavat myös 3- ja 4-käyntiluokissa, jos sattuvat mahtumaan. Aivan muutamaa on kilpailutettu saddleseatissa, jotenkin se ei minusta tälle rodulle oikein istu. Omia askellajiluokkia on erittäin, erittäin harvoin.
• Campolino: suht satunnaisesti kilpailutan kokoelmaluokissa.
• Arabi: näissä on aika paljon saddleseat-hevosia, mutta myös joitain ajoluokissa kilpailevia. Jotkut harvat kilpailevat molemmissa. Saddleseatin lajivalikoima on monipuolinen.
• Morgan: nämä tahtovat aina myös jäädä muiden rotujen varjoon, mutta morganeista löytyy suht monipuolisesti eri saddleseat-lajien hevosia. Täällä on myös joitain niitä harvoja pelkästään ajoluokissa kisaavia hevosia.
• Pintabian: mainitsinkin jo, että useimmat ovat country pleasure -hevosia, viime aikoina olen vähän yrittänyt laajentaa valikoimaa ja siellä on muitakin. Yksi suosikkirotujani ja varsinkin vanhemmilta hevosilta saattaa löytyä ihan runsaastikin sijoituksia.
• Friisiläinen ja Georgian Grande: vähän luopumislistalla olevia rotuja kumpainenkin, joiden kilpailuttamiseen en suunnattomasti käytä aikaa ja vaivaa. Monilla on kyllä joitakin sijoituksia saddleseat-luokista.

Sellainen romaani ARJ-kilpailemisesta! Kuulisin tosi mielelläni mitä ja miten muut tekevät eri rotujen kanssa ARJ:ssä.

– S

Kun keltanokka kisat järjesti

Aluksi: otsikko huijaa. En ole järjestänyt kisoja, tarkoitan siis jonkin VRL-jaoksen alaisia. Vielä, sillä ARJ- ja/tai WRJ-kisojen järjestäminen on yksi uudenvuodenlupauksistani. Olen tässä vähitellen lueskellut läpi ohjeita jaosten alaisten kisojen järjestämiseen ja että mitä VRL vaatii kisakutsulta ja kisojen järjestäjältä.

Otsikko huijaa siinäkin, etten pidä itseäni ihan täydellisenä keltanokkana kisamaailmassa. Olenhan vähintään pari vuotta ollut suht aktiivinen kilpailija ARJ:ssä ja WRJ:ssä. Kisakutsut, luokat, osallistumiset, tulokset ja monet muut käytännöt ovat tulleet jo melkoisen tutuiksi. Monet näistä seikoista seisovatkin VRL:n erinomaisessa yleisohjeessa, joten ei ihme että ovat tuttuja kun säännöt ne jo määräävät. 

© Bob Langrish

Kilpailuiden järjestäminen eli käytännössä kisakutsun tekeminen ja kisojen anominen ovat varsin hyvin dokumentoituja prosesseja. Olettaisin selviäväni niistä, vaikken olisi kilpaillut itse ikinä! Olin hieman jopa yllättynyt, sillä VRL ei ole aina varsinaisesti kunnostautunut selkeiden, yksinkertaisten ohjeistusten tekemisessä. Voi kuitenkin olla, että minun kannattaisi päivittää omat ajatukseni pois sieltä yli kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta tähän päivään, sillä tuossa mainitsemani yleisohje on oikein selkeä ja muutenkin hyvin tehty. ARJ:n ja WRJ:n sivuilla on sitten näiden lajien omia ohjeita ja infoa esimerkiksi luokista.

Se, mikä varsinaisesti huolestuttaa ja mitä en pääse etukäteen tutkimaan, on kisatulosten lähettäminen. Onko se sitten millainen homma, joutuuko kopioimaan kaikki sata osallistujaa lomakkeeseen yksitellen omin pikku kätösin, jokainen luokka erikseen, pitääkö olla sijoitusnumerot merkittynä (jolloin rakastamani ol-tagin käyttäminen ampuisi pahasti jalkaan) vai täytyykö lomaketta lähettäessä kurnuttaa kuin sammakko?

Kokeilemallahan se tietenkin selviää, joten ajattelin aloittaa varovaisesti ja järjestää vain yhdet kisat nyt ensimmäiseksi. Tietenkin, eihän aloittava kisajärjestäjä kai useampia saa anoakaan ennen kuin edelliset kisat on hoidettu kunnialla. Ja jos olisin oikein fiksu, järjestäisin jotkin ihan pienet kisat ensin: vaikka yhden saddleseat-lajin kolme luokkaa, johon saisi tuoda kukin osallistuja vain 3 hevosta. Olisi sitten mahdollisimman vähän vaivaa, jos se tulosten ilmoittaminen osoittautuukin ärsyttäväksi.

Paha vain että itselleni mieluisassa kisakutsussa pitäisi olla kaikki mahdolliset luokat ja saisi tuoda maksimimäärän hevosia! Tulisiko johonkin pieneen yksittäiseen kilpailuun edes muita osallistujia kuin minä itse? Ovatko kisaosallistujat suurien könttäkutsujen pilalle hemmottelemia? KRJ:ssä ja ERJ:ssä todennäköisesti ei, koska siellä järjestetään ainakin jonkin verran hyvin pieniä kilpailuita, vain pari luokkaa (nekin ehkä samat) ja osallistujamäärä on rajattu 50:een tai ehkä jopa vain 30:een. Mutta siellä taas ei yksittäisellä kisakutsulla ole varmasti mitään väliä, pitäisi olla vähintään 10, mutta mieluummin tietysti 30. ARJ:ssä ja muissa harvinaisemmissa lajeissa taas suositaan suuria luokkamääriä ja luokkia, mikä tietenkin on ymmärrettävää, niitä on harvemmin.

Minä mietin. Myös sitä, että mihin sen kisakutsun nyt edes lykkään, kun Blogger ei ole oikein vaihtoehto. Tai ehkä Bloggeriakin voisi kokeilla, tekisi vähemmän monimutkaisen kuin mitä VSN-kutsupohjani on. Se vaatii HTML:n käpistelyä ja sekin on uudessa Bloggerissa jotenkin hankalaksi tehty. Mutta että tiedätte sitten kun kisajärjestäjänä lukee Ionic, niin ette putoa tuolilta.

— S

Joulukalenteri 13: 3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat

Huomautus: tämä ei ole millään tavoin kannanotto ARJ:n ylläpitäjää vastaan, koska tajusin tekstissä esitetyn perusaskellaji-ongelman itsekin vasta tätä postausta kirjoittaessani ja ajatellessani asioita tarkemmin. ARJ:n ylläpitoon on oltu yhteydessä tämän tekstin tiimoilta ja asioihin on tulossa todennäköisesti muutoksia.

Erityisesti ARJ-cupissa on tarjolla omat askellajiluokat vain yleisille ryhmän 1 roduille eli issikoille, saddlebredeille/National Show Horseille ja tennesseenwalkereille. Muille askellajiroduille on sitten yleiset 3-, 4- ja 5-käyntiluokat. Se on tietenkin todella hyvä juttu, että pääsee kilpailuttamaan myös muita askellajihevosiaan ja näkisin näitä luokkia mielelläni enemmän myös ihan tavallisissa ARJ-kisoissa, jos ei halua järjestää yksittäisille roduille omia luokkiaan.

Noissa 3-, 4- ja 5-käyntiluokissa ja hevostensa kilpailuttamisessa niissä on kuitenkin yksi pieni ongelma: realismi. ARJ:n ohjesivu kertoo kiitettävästi, minkälaisia noiden askellajiluokkien on ajateltu olevan:

• 3-käynti: esitetään perusaskellajit
• 4-käynti: esitetään perusaskellajit + yksi rodulla esiintyvä erikoisaskellaji
• 5-käynti: esitetään perusaskellajit + kaksi rodulla esiintyvää askellajia

Nämä termit taitavat tulla alunperin islanninhevosten ja saddlebredien maailmasta ja sen vuoksi ne ovatkin niin ongelmallisia muiden rotujen kanssa.

Ensimmäinen ongelma on se, että kaikki erikoisaskellajirodut tai kaikki niiden yksilöt eivät osaa ravata. Joillain roduilla on se oma askellajinsa usein käytännössä ravin tilalla tai ainakin ravi katsotaan virheeksi, samoin kuin vääränlaiset erikoisaskellajit. Jotkut rotujen yksilöt ravaavat ilman ratsastajaa ja toisaalta luin väitteen, että ravin harjoittelu ratsastettaessa saattaa huonontaa erikoisaskellajia. 

Issikka ja saddlebred/NSH ovat poikkeuksia, koska niillä on perusaskellajit ja niiden lisäksi sitten erikoisaskellajit (ainakin teoriassa pitäisi näin olla, olen kyllä kuullut mm. issikasta, joka ei osannut ravata vaan se aina tölttäsi, mutta se ei ole kuitenkaan tavoite, luulisin). Minä kuitenkin olen surutta ilmoittanut näihin luokkiin sellaisia rotuja, jotka eivät tiettävästi ravaa. Oletettavasti ei ole ainoa.

Toinen ongelma on sitten tuo erikoisaskellajien määrä, jos unohdetaan se ravin esittäminen. Monilla roduilla ei todellakaan ole 4 askellajia, 5:stä nyt puhumattakaan. Jos ajatellaan, että hevonen ei osaa ravata, sillä pitäisi olla 5-käyntiluokassa 3 erikoisaskellajia! Eipä kyllä taida sellaista rotua olla. Kahdenkin kanssa on vähän kiikun kaakun. Joillain roduilla on mainittu 2 erikoisaskellajia (esim. mangalargan marcha batida ja macha picada), mutta tässäkin olen epävarma siitä, hallitseeko yksi hevonen molemmat. Ei välttämättä, käytäntö voi olla se, että hevosella on jompikumpi.

Itse olen kilpailuttanut 5-käyntiluokissa oikeastaan vain paso finoja, joilla nyt on käytännössä 3 askellajia, mutta paso voidaan esittää koottuna (fino clasico), lisättynä (paso largo) tai keskiversiona (paso corto). Eli olen ajatellut hevosen esittävän luokassa käynnin, laukan ja sitten nämä eri kokoamisasteen pasot. Sama periaate ehkä voisi toimia kyllä muidenkin rotujen kanssa.

Näin kun asiaa ajattelee, ARJ voisi korjata tilanteen varsin helposti. Otettaisiin maininta perusaskellajeista pois ja muutettaisiin luokkien kuvauset suunnilleen tämäntyylisiksi:

• 3-käynti: esitetään käynti, laukka ja rodun erikoisaskellaji
• 4-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji koottuna ja lisättynä TAI rodun kaksi erikoisaskellajia
• 5-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji, koottuna, keskiversiona ja lisättynä TAI rodun 2 erikoisaskellajia, joista toinen vapaavalintaisesti koottuna ja lisättynä

– S