Huomautus: tämä ei ole millään tavoin kannanotto ARJ:n ylläpitäjää vastaan, koska tajusin tekstissä esitetyn perusaskellaji-ongelman itsekin vasta tätä postausta kirjoittaessani ja ajatellessani asioita tarkemmin. ARJ:n ylläpitoon on oltu yhteydessä tämän tekstin tiimoilta ja asioihin on tulossa todennäköisesti muutoksia.
Erityisesti ARJ-cupissa on tarjolla omat askellajiluokat vain yleisille ryhmän 1 roduille eli issikoille, saddlebredeille/National Show Horseille ja tennesseenwalkereille. Muille askellajiroduille on sitten yleiset 3-, 4- ja 5-käyntiluokat. Se on tietenkin todella hyvä juttu, että pääsee kilpailuttamaan myös muita askellajihevosiaan ja näkisin näitä luokkia mielelläni enemmän myös ihan tavallisissa ARJ-kisoissa, jos ei halua järjestää yksittäisille roduille omia luokkiaan.
- 3-käynti: esitetään perusaskellajit
- 4-käynti: esitetään perusaskellajit + yksi rodulla esiintyvä erikoisaskellaji
- 5-käynti: esitetään perusaskellajit + kaksi rodulla esiintyvää askellajia
Nämä termit taitavat tulla alunperin islanninhevosten ja saddlebredien maailmasta ja sen vuoksi ne ovatkin niin ongelmallisia muiden rotujen kanssa.
Ensimmäinen ongelma on se, että kaikki erikoisaskellajirodut tai kaikki niiden yksilöt eivät osaa ravata. Joillain roduilla on se oma askellajinsa usein käytännössä ravin tilalla tai ainakin ravi katsotaan virheeksi, samoin kuin vääränlaiset erikoisaskellajit. Jotkut rotujen yksilöt ravaavat ilman ratsastajaa ja toisaalta luin väitteen, että ravin harjoittelu ratsastettaessa saattaa huonontaa erikoisaskellajia.
Issikka ja saddlebred/NSH ovat poikkeuksia, koska niillä on perusaskellajit ja niiden lisäksi sitten erikoisaskellajit (ainakin teoriassa pitäisi näin olla, olen kyllä kuullut mm. issikasta, joka ei osannut ravata vaan se aina tölttäsi, mutta se ei ole kuitenkaan tavoite, luulisin). Minä kuitenkin olen surutta ilmoittanut näihin luokkiin sellaisia rotuja, jotka eivät tiettävästi ravaa. Oletettavasti ei ole ainoa.
Toinen ongelma on sitten tuo erikoisaskellajien määrä, jos unohdetaan se ravin esittäminen. Monilla roduilla ei todellakaan ole 4 askellajia, 5:stä nyt puhumattakaan. Jos ajatellaan, että hevonen ei osaa ravata, sillä pitäisi olla 5-käyntiluokassa 3 erikoisaskellajia! Eipä kyllä taida sellaista rotua olla. Kahdenkin kanssa on vähän kiikun kaakun. Joillain roduilla on mainittu 2 erikoisaskellajia (esim. mangalargan marcha batida ja macha picada), mutta tässäkin olen epävarma siitä, hallitseeko yksi hevonen molemmat. Ei välttämättä, käytäntö voi olla se, että hevosella on jompikumpi.
Itse olen kilpailuttanut 5-käyntiluokissa oikeastaan vain paso finoja, joilla nyt on käytännössä 3 askellajia, mutta paso voidaan esittää koottuna (fino clasico), lisättynä (paso largo) tai keskiversiona (paso corto). Eli olen ajatellut hevosen esittävän luokassa käynnin, laukan ja sitten nämä eri kokoamisasteen pasot. Sama periaate ehkä voisi toimia kyllä muidenkin rotujen kanssa.
Näin kun asiaa ajattelee, ARJ voisi korjata tilanteen varsin helposti. Otettaisiin maininta perusaskellajeista pois ja muutettaisiin luokkien kuvauset suunnilleen tämäntyylisiksi:
- 3-käynti: esitetään käynti, laukka ja rodun erikoisaskellaji
- 4-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji koottuna ja lisättynä TAI rodun kaksi erikoisaskellajia
- 5-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji, koottuna, keskiversiona ja lisättynä TAI rodun 2 erikoisaskellajia, joista toinen vapaavalintaisesti koottuna ja lisättynä
– S
2 kommenttia:
Aika hyvää pohdintaa! Myönnän etten ole koskaan tutustunut eri askellajirotuihin niin ajatuksella, että olisi tullut vastaan tuo ravin puuttuminen. Näiden luokkien kanssa tosiaan lähdettiin siitä oletuksesta että rodulla x on ne perusaskellajit ja näihin ns ylimääräisiin luokkiin voi osallistua sen rodulta löytyvien erikoisaskellajien määrän mukaisesti.
Piti oikein kaivella että miten näiden luokkien synty menikään, ja löytyihän se: tässä blogipostauksessa ne tuli esiteltyä ja taustoja avattua. Tuohon aikaanhan 3-käynti oli jo ollut olemassa. Muille kuin yleisimmille roduille järjestettiin tosi harvoin noita ns askellajikohtaisia luokkia, joten nämä luotiin tuomaan ikäänkuin helppoa järjestettävää ja lisäämään luokkatarjontaa niille vähemmän yleisille roduille. Kovin ongelmallisiahan nuo tosiaan ovat, jos ravi on niin harvinainen askellajirotujen parissa. Hyvä kuitenkin että asia nousi esille, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :D
Kiitos tästä taustoituksesta! Hyvin ymmärrettävä ajatuskulku tuo on ollut, vaikka minä en osannut buurinponia ajatella jutun alkulähteenä. Se askellajeineen on minulle suuri tuntematon.
Yleisesti ottaen nuo askellajiasiat ovat varsin hankalia selvittää, että miten ne nyt oikein kullakin rodulla ovat, pitäisi oikeastaan kysellä suoraan reaalimaailman kasvattajilta, kilpailuttajilta ja muilta harrastajilta ja sittenkin voisi saada erilaisia vastauksia. Esimerkiksi paso finojen kohdalla jotkin lähteet vannoivat kivenkovaan, että ne eivät ravaa ikinä, piste. Toiset lähteet sanoivat, että joo, ravi löytyy ja sitten sen lisäksi paso. Kolmannet sanoivat tuota mitä tekstissä sivusin: monilla yksilöillä se paso on niin vahva että ratsastajan alla menevät sitä eivätkä ravaa, mutta vapaana ollessa saattavat haksahtaa raville. Näin ilmeisesti lienee myös kalliovuortenhevosten ja amblen kanssa.
Lähetä kommentti