Joulukalenteri alkaa olla taputeltu tältä vuodelta. Täytyy sanoa että vaikkaa aluksi hirvitti moinen urakointi, niin kivaa on ollut. Muutamista teksteistä on tullut positiivista palautetta ja joistakin on irronnut ihan keskusteluakin. Mutta erityisen tyytyväinen olen siihen, että kirjoittaminen on tehnyt paluun.
Kirjoitin kolmisen vuotta sitten siitä, että kirjoittamisesta tulee rutiini vain kirjoittamalla (Bloggaajan kurimus). Samassa tekstissä totesin myös, että itseni tuntien, jos yhtään annan luvan laiskotella blogin kanssa, se unohtuu helposti, koska rutiini menee rikki. Näinhän siinä tänä vuonna kävi. Muiden projektien takia blogi alkoi sakata jo vuosi sitten syksyllä ja vuodenvaihteen tietämillä se jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi.
Uudelleenaloittaminen olikin sitten muuten vaikeata, voin kertoa! Koko alkuvuosihan meni varsin harvakseltaan kirjoittaessa, kunnes syksyn tullen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää saada ulos tekstin viikossa. Tervanjuontia se vähän sittenkin tuntui olevan. Tekstit itsessään ovat kyllä ihan kelvollisia, mutta niiden saaminen ulos oli aina kamala projekti. COVID-19 ei ole auttanut tässä asiassa yhtään, sillä se ei ole tuonut minulle juurikaan lisää vapaa-aikaa. Työmatka tietenkin poistui jo keväällä kun työnantajalla siirryttiin etätöihin, mutta minun työmatkani oli jo muutenkin ehkä 10 min suuntaansa.
Sen sijaan tämä "pakolla" kirjoittaminen joulukalenteriin on saanut tulpan irti ja kirjoittaminen sujuu taas paremmin. Tämä on vaikuttanut myös muihin projekteihin, sillä niissäkin oli vähän tahmeata tämän vuoden aikana. Nyt on alkaneet ideat sinkoilla ja kynäkin tuntuu olevan terässä. Jos sanoinkin ennen joulukalenterin aloitusta, että joskus pakko on paras motivaattori, niin kyllä minä ainakin puoliksi tosissani olin.
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti