Suuri sabino-sekaannus, osa 2

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

• Osa 1: sabino
• Osa 3: splashed white
• Osa 4: tunnistaminen

SABINON VAIHTOEHDOT

Edellisessä postauksessa todettiin, että jonkinlainen osa niistä hevosista, joita luultiin sabinoiksi, ei sitten ollutkaan geenitestien perusteella sabinoita. Sabinoa tai siis SB1-geeniä ei ole testaamisesta huolimatta löytynyt mm. arabeilta, shiren- ja clydesdalenhevosilta. Näin siitä huolimatta, että arabeilla on tiettyjä sukulinjoja, joissa on suurimerkkisiä, jopa kirjavalta tai kokovalkoiselta näyttäviä hevosia. Mainituilla kylmäverisillä korkeat sukat ja suuret läsit ovat suorastaan rotujen tavaramerkki, usein yhdistettynä vielä toisinaan pitsimäiseen kuvioon ja laikkuihin vatsan alla. 

Mitä ne sitten ovat jos eivät sabinoita?

© Bob Tarr (muokattu)

DOMINANTTIVALKOINEN YLLÄTTÄÄ

Parikymmentä vuotta sitten dominanttivalkoinen ilmestyi nimenä hevosten värivalikoimaan, mutta se oli jonkinasteinen mysteeri ainakin maallikoille. Kokovalkoinen väritys tiedettiin, samoin kuin sen aiheuttava W-geeni. Sitä pidettiin letaalina, jos se esiintyi samanperintäisenä ja siinä suunnilleen kaikki varmaksi katsottava tieto sitten olikin. Edes siitä ei oikein löytynyt tietoa, millä roduilla väriä mahtaisi esiintyä. Satunnaisesti mainittiin freiberginhevonen ja Camarillo White Horse, jotka eivät ole edes mitään lähisukua keskenään.

Minä ainakin pidin dominanttivalkoista ääriharvinaisena kuriositeettina, josta kannatti virtuaalimaailmassakin pitää käpälänsä erossa realismin takia. Taisin joskus mennä jollakin virtuaalifoorumilla sanomaan, että älkää nyt herran tähden dominanttivalkoista täysiverisen väriksi panko, sabino se ennemmin on. Vähänpä taas tiesin. 

Tällä hetkellä W-geenin eri muunnoksia on löydetty liki 30 useilta eri roduilta. Oletettavasti suurin osa muunnoksista ei ole letaaleja. Eivätkä kaikki ole kokovalkoisiakaan vaan juurikin niitä, joita oli pidetty sabinoina. W-geeni selitti näppärästi paljon kaikenlaista, kuten kokovalkoiset tai sabinonnäköiset arabit ja englannintäysiveriset, freibergerit ja ne Camarillo White Horsetkin.

W20, UUSI SELITYS KAIKKEEN?

Kaikkein mielenkiintoisin W-geenin versioista on ehkä W20, joka on hyvin laajalle levinnyt kuvio. Sitä on löydetty monilta eri roduilta ympäri maailman: täysiverisiltä, morganeilta, marwareilta, eurooppalaisilta puoliverisiltä, poneilta, quartereilta ja sen sukuisilta roduilta ja useammilta eri kylmäverisiltä. Sen oletetaankin olevan hyvin vanha kuvio.

W20 on kuitenkin kirjavuuskuvioksi hieman hankala, koska se ei välttämättä näytä kovin kirjavalta. Toisinaan se aiheuttaa suuria merkkejä päähän, jalkoihin ja mahan alle. Merkit voivat olla hyvin suorareunaisia tai sitten sabinon tapaisia rikkoreunaisempia. Sitten on W20:ksi testattuja hevosia, joilla ei ole juurikaan mitään valkoista, ehkä matala sukka tai pari ja päässä pieni, ihan tavanomainen piirto tai tähti. Ja ilmeisesti kaikki tältä väliltä käy myös, niin että se lienee hyvinkin monimuotoinen kuvio. Aivan kuten sabinon epäiltiin olevan.

Tällä hetkellä W20 on pääepäilty numero 1 aina kun tulee vastaan hevonen, jolla on vähänkään isompia tai erikoisempia merkkejä, joille ei ole selkeätä selitystä. Itse ainakin olen pudonnut kärryiltä että miltä kaikilta roduilta W20:tä on jo testeissä löytynyt enkä ihmettelisi yhtään vaikka rotuvalikoima laajenisi koko ajan. Ja mikäpä tietää vaikka W20 olisi hyvinkin yleinen kuvio. Lopulta todella harvat hevoset geenitestataan värien suhteen, joten W20:n yleisyydestä on paha mennä sanomaan yhtään mitään. Potentiaalinen kandidaatti se kuitenkin on kun pohditaan (suuria) valkoisia merkkejä.

Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä suurimerkkisten värien tontille on tullut hyppimään kolmaskin kuviotyyppi...

–S

Suuri sabino-sekaannus, osa 1

Postaus on osa laajempaa sarjaa. Muut osat:

• Osa 2: dominanttivalkoinen
• Osa 3: splashed white
• Osa 4: tunnistaminen

MISTÄ ON KYSE?

Sabino ja muut sen kaltaiset kuviot aiheuttavat päänvaivaa aika monelle: onko jokin hevonen sabino, eikö se ole, jos se ei ole niin mikä se sitten on. Sekaannuksia sattuu eikä se ole mikään ihme. Toisinaan tuntuu siltä, että sabinoiksi nimitetään kaikkia hevosia, joilla on vähänkään enemmän valkoista. Toiset taas näkevät punaista, kun jotakin (heille) ilmiselvästi ei-sabinoa nimitetään väärin sabinoksi. Mistä sekaannus on lähtöisin, mitä vaihtoehtoja sabinolle on ja mitä niistä ylipäänsä tiedetään?

© Bob Langrish

HISTORIAA

Sabino lienee ensimmäinen kuvio, josta huomattiin että se voi olla kirjava vaikkei se välttämättä näytä perinteiseltä kirjavalta. Sabino on tunnettu painteilla jo kauan, perus-sabino on selkeästi erottuva muista lehmänkirjavuuden kuvioista. Oletettavasti paint-kasvattajat ovat tunteneet myös "sabino whiten" (homotsygoottina sabino-geeni saa aikaiseksi kokovalkoisen tai lähes kokovalkoisen värityksen, asiasta lisää väriteoriapostauksessa). Luulisin heidän tienneen senkin, että joskus sabinot ovat aika yksivärisen näköisiä, sukkia ja päämerkkejä ei perinteisesti ole luettu kirjavuudeksi.

Jossain vaiheessa huomattiin, että hei, tuo paintien sabinoksi nimitetty kuvio näyttää aika samalta kuin jotkin muiden rotujen (yleensä suhteellisen harvat) hevoset: on korkeita sukkia ja suuri päämerkki, kenties valkoista on mahan allakin, rikkoreunaisia kuvioita ja joskus satunnaisesti täysvalkoinen hevonen. On tietenkin loogista olettaa, että jos jokin hevonen näyttää sabinolta, se on sabino. Tämä sekoitti väritietämystä, sillä sabinonkaltaisia kuvioita ilmeni myös sellaisilla roduilla, joita perinteisesti pidettiin yksivärisinä ja sabino oli taas lehmänkirjavuuden yksi kuvio. Arabianhevonen on yksi esimerkki.

Tieto sabinosta levisi ympäri hevosmaailmaa. Sitä pidettiin hyvin vaihtelevana kuviona ja todella monen näköistä väritystä epäiltiin helposti sabinoksi. Yksi tällainen oli Gulastra Plume, josta itse kirjoitin vuonna 2013 että sitä epäillään minimaaliseksi sabinokuvioksi (en toki keksinyt väitettä itse, se on muista lähteistä peräisin). Sittemmin tieto ja geenitestaus ovat kehittyneet ja on todettu, että kaikki sabinoina pidetyt hevoset eivät olekaan sabinoita ja että sabino ei selitä kaikkea. Sabino-termi on kuitenkin juuttunut tietoisuuteen ja kielenkäyttöön ja kestänee aikansa ennen kuin muut vaihtoehdot tekevät saman.

SE AINOA OIKEA SABINO

Sabinon aiheuttava geeni  löydettiin vuonna 2005 ja sen jälkeen sitä päästiin testaamaan laboratoriossa. Geeni nimettiin optimistisesti nimellä SB1, sillä oletettiin, että näin monimuotoisena pidetyllä kuviolla voisi olla useampia eri variantteja. Ne voitaisiin sitten loogisesti nimetä SB2, SB3 ja niin edelleen.

Testaus tarjosi kuitenkin yllätyksiä, sillä moni sabinon näköinen hevonen sai negatiivisen tuloksen. Ne eivät siis olleet sabinoita eikä sabino selittänyt kaikkia suuria merkkejä. Monilta roduilta sabinoa ei löydetty lainkaan, vaikka niillä ei tiedetty mitään muutakaan kirjavuutta esiintyvän mutta isoja, sabinonkaltaisia merkkejä kyllä oli. Arabi on jälleen esimerkki tästä.

Aluksi SB1:stä löydettiin vain amerikkalaisilta roduilta. Ehkä jossain vaiheessa mietittiin, olisiko se Amerikan mantereella syntynyt mutaatio, kuten samppanja. Samoin pidettiin todennäköisenä sitä, että sabino ei ole yhtään niin yleinen tai monimuotoinen kuvio kuin luultiin vaan suhteellisen harvinainen ja usein samannäköinen. Ainakin minun mielestäni sabinosta tuli paljon vähemmän jännittävä asia kuin mitä se oli ollut. Sabino ei tarjonnut enää vakio-oletusta kaikenlaisille oudommille kuvioille.

Sabino ei kuitenkaan suostu noin vain vetäytymään taka-alalle yhdeksi suhteellisen harvinaiseksi kuvioksi! Joitain vuosia sitten sitä löydettiin haflingereilta, lipizzanhevosilta ja norikereilta. Kaikki ovat vanhoja, tukevasti eurooppalaisperäisiä rotuja ja lipizzasta tai haflingerista en ainakaan minä osannut kuvitella löytyvän kirjavuuskuviota. Norikerillakin esiintyy tunnetusti vain tiikerinkirjavaa. Haflinger varsinkin oli yllätys, sillä sen liinakko-väritys on rodun vahva tavaramerkki ja kirjavuus sopii tähän mielikuvaan hyvin huonosti. Niillä tapaa yleensä olla pelkkiä päämerkkejä, jotka ovat mielestäni melko yleisiä. Sukkia sen sijaan ei suosita (haflingereiden jalat ovat usein vaaleat, mutta kyse on ennemminkin pangare-kuviosta kuin varsinaisista merkeistä, joiden alla iho on vaalea) ja liiat merkit voivat olla hylkäämissyy. Lipizzoilla kimo on erittäin yleinen ja kimo tunnetusti voi peittää alleen kaikenlaista, mutta kirjavuuskuvio ei kyllä tullut ensimmäisenä mieleen.

Tutkimuksen mukaan sabinoiksi varmistetut yksilöt eivät kuitenkaan näytä sabinoilta. Ilmeisesti niillä oli joitain merkkejä,  muttei kuitenkaan sabinoille perinteisiä laajoja ja rikkoreunaisia. Samoin kaikki löydetyt yksilöt olivat eriperintäisiä sabinon suhteen. Liekö se sitten sattumaa vain, koska löydettyjä hevosia ei ollut kovin montaa. Tutkimuksessa testattuja haflingereita oli 98 ja niistä 14 oli sabinoita, joten esiintymisprosentti on niinkin iso kuin päälle 14 %. Se ei silti tee samanperintäisen sabino-haflingerin löytymisestä vielä kovin todennäköistä.

Olettaisin että tutkimukset sabinon (ja toki muidenkin kuvioiden) suhteen jatkuvat ja ehkä joskus tulevaisuudessa tiedämme siitä taas lisää. 

PS. SB1:stä esiintyy todennäköisesti myös welsheillä. Epäilen siis, että sabinon tarina ei ole vielä lähimaillekaan kerrottu.

–S

Osallistu väritestiin!

Avery Stablesin omistaja on tehnyt laajahkon väritestin, jossa pitää tunnistaa kuvista hevosten värejä. Testin toinen osio on pienimuotoinen genetiikkaosio, siinä kysellään suhteellisen yksinkertaisia periytymisasioita. Sitä ei sinänsä kannata pelästyä ja mitä sitten jos ei tiedä, ei tästä mitään jälki-istuntoa ole luvassa, jos ei osaa. Kysely on auki 4 viikkoa ja sulkeutuu 5.11.2020, jonka jälkeen niin toivoessaan saa omat tulokset ja yleiset tilastot sähköpostiinsa.

Minähän luen itseni jonkin sortin värifriikiksi, mitä tulee virtuaalihevosten kuviin ja väreihin. Vanhoille lukijoille tämä ei ole mikään uutinen, mutta kerrottakoon nyt silti jos tänne eksyy tuoreempia tulijoita. Tulin taannoin miettineeksi, että siitä on 20 vuotta kun aloin pykätä Hevosmaailma.netin ensimmäisiä versioita pystyyn ja vaikka se alunperin alkoikin hevosrotusivustona, mukaan tulivat värit varsin pian. Värejä seurasi väistämättä niiden genetiikka ja siinä suossa makaan edelleen, kiitos virtuaalihevosten. Me itse asiassa Virginian kanssa otamme mielellämme suuren osan siitä kunniasta, että olimme todennäköisesti virtuaalimaailman ensimmäisiä (julkisesti) väritietoisia harrastajia! Eipä siis ole mikään ihme, että tuo väritesti ja sen tulokset kiinnostavat minua kovasti. Osallistuin toki jo itse.

Se, että tiedän melko paljon hevosten väreistä, ei tarkoita vielä sitä että olisin erityisen etevä tunnistamaan värejä kuvista oikein. En mainitse tässä hieman huoletonta suhtautumistani testin tekemiseen ja ennakkoluulojani. Voi olla että olen nähnyt vähän liikaa noita värejä ja erilaisia poikkeustapauksia, koska eräänkin testikuvan kohdalla ajatuksenkulku meni jotenkin näin: "Kato, se näyttää kyllä ihan mustalta tai ehkä ennemminkin kulomusta. Vitsit kun tietäisi vähän sukua, voi se olla mustanvoikkokin. Tai mustanruunikko tai tummanruunikko. Niin ja kyllähän ne jotkut rautiaatkin ihan mustilta voi näyttää, että tosiaan pitäis tietää vähän suvun värejä kyllä nyt. No, jos mä laitan sen kulomustaksi, se nyt varmaan on se itsestäänselvin vaihtoehto..." Vastaavanlaisia oli muitakin, että kuvan hevosen väri näytti joltakin, mutta se voisi olla jotakin muutakin, tai ainakin jos kuvan panisi virtuaalihevoselle, niin värille voisi olla muutamiakin eri vaihtoehtoja.

Virtuaalihevosten kuvien kanssa puljaaminen on siinä mielessä helppoa, että ei tarvitse välttämättä välittää siitä, minkävärinen kuvassa oleva oikea hevonen on. Kuvassa hevonen näyttää tietynlaiselta ja useimmat harrastajat määrittävät virtuaalihevosen värin sen mukaan, miltä se näyttää, harvoin sen mukaan mikä hevonen oikeasti on. Nämä saattavat nimittäin olla kaksi ihan eri asiaa! Muistutan mieliin vanhan esimerkin sh-ori Veksauksesta, joka kuvien perusteella on musta (no, joissakin kuvissa näkyy pientä punertavaa sävyä), mutta on oikeasti kyllä tosi tumma rautias sukunsa ja varsojensa perusteella. Jos joku virtuaaliharrastaja panisi Veksauksen kuvat omalle suomenhevoselleen ja väittäisi sitä mustaksi, en usko että kovin monella olisi mitään sitä vastaan.

Nykyään moni harrastaja kiinnittää edes jonkin verran huomiota väreihin yleensä ja jopa periytymisasioihin. Varsin harvoin tulee vastaan tilanteita, joissa hevosen väri on rodun ja/tai suvun perusteella täysin mahdoton. Moni myös osaa tunnistaa värit vähintään välttävästi oikein ja ilahduttavan moni kyselee hankalampia väriasioita muilta. Minulta on vuosien mittaan kyselty runsaasti väritunnistuksia ja saa kysellä edelleen.Keskustassa on Värien ihmemaa -viestiketju, johon kaiken jauhannan sekaan mahtuu kyllä värikyselyitä. Summa summarum: kauas on tultu niistä ajoista, jolloin väreistä ja niiden periytymisestä kiinnostunutta virtuaaliharrastajaa suorastaan jopa haukuttiin!

– S

Asioita jotka ilahduttavat

Kivoja pikkuasioita kisaamisessa:

• Kun oma hevonen voittaa
• Kun tulee kaksoisvoitto
• Kun omat hevoset ottavat kolmoisvoiton
• Kun kohdalle napsahtaa total jackpot eli neloisvoitto: ihan realistinen mahdollisuus pienissä lajeissa, joissa luokassa saattaa olla 20 osallistujaa, tai vähemmän, ja niistä 10 minun
• Kun jossain luokassa ei omat hevoset sijoitu kertaakaan: vähemmän työtä
• Kun voin merkitä jonkin hevosen tyhjään kisakalenteriin sen ensimmäisen sijoituksen ikinä
• Kun avaan viimeisen kutsun suuresta ryppäästä ja olen melkein valmis
• Kun jokin hackneyponeistani sijoittuu
• Kun omista hevosistani jokin erikoisenvärinen sijoittuu: mietin hetken mielessäni, miten se mahtaisi erottua joukosta kunniakierroksella
• Kun jokin kivanniminen hevoseni sijoittuu: kuvittelen miltä sen nimi kuulostaa, kun ratsukko kuulutetaan palkintojenjakoon
• Kun ison kutsuryppään viimeisissä kisoissa sijoittuu hevonen, joka ei ole sijoittunut aiemmin samassa ryppäässä
• Kun saa ilmoittaa 10 hevosta yhteen luokkaan, varsinkin ARJ:ssä ja WRJ:ssä
• Kun sijoittuneet merkitään selvästi tuloslistoilla: useimmat näin tekevätkin
• Kun luokan nimi on merkitty tulosten yhteyteen, ei vain numero
• Kun koulukisojen tuloksissa tulosprosentin ja prosenttimerkin välissä on välilyönti: vihaan sitä, sillä haluaisin kirjoittaa luvun ja prosentin yhteen, mutta on tyylillisesti oikein käyttää välilyöntiä
• Kun ARJ-kisoissa on tarjolla harvinaisemmille roduille omia askellajiluokkiaan
• Kun WRJ-kisoissa on tarjolla karjalajien luokkia
• Kun jokin hevonen sijoittuu useammin kuin kerran yksissä kisoissa
• Kun jokin vanha hevonen sijoittuu ensimmäistä kertaa