sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2015

Erikoisia värejä, merkkejä sun muita

The Equine Tapestry -kirja on mainittu blogissa pariin otteeseen, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa lyhyen listan kaikenlaisista uusista termeistä ja muista asioista, joita kirjassa tulee vastaan. Kesän kunniaksi siis uusia väri- ja merkkitermejä, olkaapa hyvät!

Tostado
Tostado on eteläamerikkalainen (ilm. espanjankielinen) sana raudikolle, jonka häntä ja harja ovat muuta peitinkarvaa tummemmat, vaikkakaan eivät mustat, kuten ruunikolla. Jos tostado yhdistyy siimaan, se voidaan helposti sekoittaa punahallakkoon, vaikka hevoselta puuttuvat muut hallakkovärien tunnusmerkit.

Tostadoa esiintyy laajalti eri roduilla, kirjassa mainitaan erikseen vanhat venäläiset rodut don ja karabakh, joilla toisinaan esiintyy erityisen selvä tostado-kuvio yhdistettynä metallinkiiltoiseen peitinkarvaan. Jonkinlainen esimerkki tostadosta on myös meidän don-ori Gavriil NEF ja budjonny-ori Trze Shelekhov (jonka kuvassa on don tai don-risteytys). Nämä venäläiset rodut eivät missään tapauksessa ole kuitenkaan ainoita, joilla tostadoa esiintyy.

Light black
Käytän tästä englanninkielistä termiä, koska suora suomennos olisi "vaaleanmusta", jota taas on joskus käytetty hiirakosta ja tässä ei ole kyseessä hiirakko. Light black on harvinainen, ilmeisesti toistaiseksi tunnistamaton diluutioväri, jota esiintyy sellaisillakin roduilla, joilla ei muita diluutioita ole, kuten arabeilla. Light black -hevoset ovat geenitestien perusteella mustia, mutta väri on vaalentunut silmiä myöten. Light blackit voivat olla väriltään pronssinvärisiä tai melko vaaleita harmaita. Monilla on vaaleat silmät, varsana mahdollisesti siniset, mutta aikuisena meripihkanväriset (samankaltaiset kuin samppanjaväreillä). Iho on usein vaalea, "laventelin sävyinen".
Yksi geenitestattu light black arabi on ori Ali-Zeus. Kuvia light blackeistä, myös Ali-Zeuksesta, löytyy HorseColors.us:stä.

Morgan-diluutio
Morganinhevonen on vanhahko rotu, jonka sukulinjat ovat pääsääntöisesti erittäin hyvin dokumentoidut useiden sukupolvien ajalta, ja myös hevosten värit siinä samalla. Siksi onkin harvinaista, että morganeista löytyy jotain eriskummallista. Morgan-diluutio on yksi tällainen väri. Se polveutunee tamma Mehlwood Marybellestä ja on ilmeisesti resessiivinen, koska diluutio näkyy ilmeisesti vain hevosissa, joiden suvussa kys. tamma esiintyy molempien vanhempien puolella. Yksi tällainen on tamma TL Champagne Sensation, jolla Mehlwood Marybelle on sekä ie että ee. Tästä hevosesta löytyy joitain kuvia netistä. Onko kyseessä sitten vanha mutaatio, joka on kulkenut piilossa sukupolvien ajan ja mahdollisesti tunnistettu väärin menneinä vuosikymmeninä ja -satoina, vai onko se uusi mutaatio, siitä ei ole tietoa eikä oikein arveluitakaan.

Morgan-diluutio muistuttaa hopeavärejä siinä mielessä, että se vaalentaa vain mustaa pigmenttiä, ei niinkään ruskeata. Geenitestaus kuitenkin on antanut hopeageenistä negatiivisen tuloksen eikä hopeaa löydy hevosten suvuista muutenkaan (puhumattakaan siitä, että se on hyvin harvinainen väri morganeilla). Erona hopeaväreihin ovat myös morgan-diluuttien silmät: ne ovat syntyessä siniset ja iän myötä muuttuvat kullan-vihreiksi.

Iberohallakko
Niin kauan kuin hallakkoväreille on ollut olemassa geenitesti, on myös tiedetty, että se ei jotenkin toimi iberorotujen (pääasiassa kai PRE) kanssa. Aivan hallakonnäköiset iberohevoset ovat saaneet testeissä negatiivisen tuloksen hallakkogeenistä. Oletettavasti näillä iberohevosilla värin aiheuttaa eri mutaatio kuin mikä aiheuttaa muiden rotujen hallakkovärityksen ja tätä yhtä muilla roduilla esiintyvää mutaatiota ("markkeria") testaava geenitesti ei tietenkään tunnista toista mutaatiota. Yksi tunnettu tumman hiirakon näköinen andalusiaori on Mejicano XXIX ja se on jättänyt useampia hallakonnäköisiä jälkeläisiä, jotka ovat saaneet negatiivisen tuloksen hallakkogeenin testeissä.

Iberohallakko herättää kuitenkin ainakin minussa paljon jatkokysymyksiä. Useimmat amerikkalaiset rodut polveutuvat ainakin osittain nimenomaan iberoroduista ja toisaalta taas hallakkovärejä (siis niitä "perinteisiä" hallakkovärejä) esiintyy monilla roduilla, jotka ovat selkeästi ja osin ihan testatustikin iberialaista alkuperää (Spanish mustang, Sorraia mustang, criollo, campolino jne). Tämän perusteella oletettavaa siis on, että iberoroduilla on joskus esiintynyt myös perinteistä hallakkovärejä. Aiemmin oletettiin, että hallakkovärit ovat sittemmin kadonneet Iberian niemimaalta (samoin kuin lehmän- ja tiikerinkirjavat, ymmärtääkseni andalusianhevosissa ja lähisukuisissa roduissa on näitäkin värejä esiintynyt mutta ne on myöhemmin jalostettu pois), mutta mikä tämä iberohallakko sitten on? Jokin uusi mutaatio?

Salpicada
Salpicada muistuttaa paljon rabicanoa, mutta valkoisten päistärkarvojen sijainti eroaa hieman perinteisestä rabicanosta. Ensinnäkin salpicadalla ei ole yleensä ihan niin paljon valkoista hännäntyvessä kuin rabicanolla. Kathman väittää, että kun rabicanolla päistärkarvaisuus keskittyy pääasiassa kylkiin, salpicadalla sitä esiintyy eniten lanteen ja ristin alueella. Sen perusteella, mitä olen nähnyt kuvia salpicadoiksi väitetyistä hevosista, en kyllä allekirjoittaisi tätä ainakaan ihan täysin. No, toistaiseksi salpicadaa väitetään esiintyvän vain mangalargoilla, joten hirveätä sekaannusta ei varmaan rabicanon ja salpicadan kanssa saada aikaan.

Tässä vähän listaa salpicadoiksi epäillyistä hevosista kuvineen:
Sultão do Cal
Tél Nobre da S.L.G. (toiseksi alin kuva)
Lembrança Bica de Pedra
Bali BI
(näistä moni menisi kyllä ainakin minulle ihan täydestä rabicanona tai jonain sabinonkaltaisena kuviona)

–S

keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2015

Mitä virtuaalimaailma tarvitsee, osa 2

Virginia kirjoitti jo vuonna 2008 listan siitä, mitä virtuaalimaailma tarvitsee. Lista on edelleen hyvin ajankohtainen ja paikkaansa pitävä, vaikkakin pahimmasta ulkoasujen palvonnasta ollaan päästy eroon, mutta tilalle on tullut laatisten palvonta. Aihe on kuitenkin ollut tapetilla ht.netissä silloin tällöin pitkin tätä vuotta, joten ajattelin, että tuosta voisi kirjoittaa oman versioni.


MITÄ VIRTUAALIMAAILMA TARVITSEE? (Virginian listan lisäksi)

1. Pitkäjänteisyyttä
Gin sen sanoi: lopettavia talleja ei tarvita. Ensimmäisten vastoinkäymisten ei kannata antaa lannistaa, hyvin harvoin kukaan on saavuttanut minkäänlaista suosiota tai menestystä nopeasti. Lisäksi ne ovat kovin helposti katoavia asioita.

2. Vastuuta lopettaessa
Totta kai joskus, tai useinkin, käy niin että virtuaaliharrastus ei vain jaksa kiinnostaa. Omaa juttua ei löydy, muu elämä vie liikaa aikaa, löytyy jokin kiinnostavampi harrastus, tai tapahtuu jotain yllättävää. Se on luonnollista. Vastuuta kaivataan kuitenkin siinä kohtaa lopettajalta: älä hukkaa niitä hevosten sivuja! Sinä ehkä lähdet virtuaalimaailmasta ja ajattelet, että ei niillä väliä ole, leikkiähän tämä vain on. Virtuaalimaailmaan jää kuitenkin harrastajia sinunkin jälkeesi ja todennäköisesti jollekin on väliä niillä hevosilla, joita sinulla on ollut. Kyllä, leikkiähän tämä vain, totta, mutta leikkiminen on aina kivempaa jos lelut ovat ehjiä. Älä siis ole se ääliö, joka ne rikkoo hiekkalaatikolta lähtiessään.
Ohjeita sivujen tallessa pitämiseen löytyy blogipostauksesta Näin pidät hevoseen sivut tallessa.

3. Käytöstapoja
Tämä on lähinnä ht.netin ongelma ja periaatteessa aiheesta on turha räksyttää, koska eiväthän anonyymihuutelijat kuuntele, kun he voivat sieltä viivanickiensä takaa huudella mitä sattuu. Mutta joka tapauksessa käytöstavat olisivat ihan kiva juttu, tai ainakin se, että ennen ilkeän kommentin laukomista miettisi vielä kerran, onko se nyt ihan välttämätöntä ja palveleeko se yhtään mitään tarkoitusta. Kannattaa myös muistaa se, että vaikka joku ihminen hoitaisi jotain vastuutehtävää, ei se tarkoita, että hän on vapaata riistaa ihan kaikelle paskanheitolle.

4. Hevoskauppaa
Blogipostaus Hevoskaupan merkitys virtuaalimaailmassa kertoo asiasta kaiken tarpeellisen. Tuon tekstin perusteella väitän, että kaikki mikä millään tavoin rajoittaa hevosten myyntiä ja ostamista, on pahasta.


Tarkemmin ajatellen, koko tämän listan voisi tiivistää yhteen sanaan: yhteisöllisyys. Virtuaalihevostelu on yhteisöllinen harrastus, kukaan ei tee tätä yksin, itselleen, omassa kuplassaan. Joka muuta väittää, joko valehtelee, ei tajua, tai ei varsinaisesti harrasta virtuaalihevosia. Kaikessa tekemisessä pitäisi siis ottaa edes jollain tavoin huomioon muut harrastajat.

– S

sunnuntaina, kesäkuuta 21, 2015

Kenen kasvatteja meillä on eniten?

Tämä(kin) idea on pöllitty suoraan ht.netistä, jossa tovi sitten kyseltiin, kenen kasvatteja kukin omistaa eniten. Pari oli maininnut Ionicinkin, mistä olen ylpeä: on kiva että meidän hevoset kelpaavat muille ja että niitä ostetaan välillä useampiakin.

Päätin sitten laskea, mitä kasvattajanimiä Ionicista löytyy eniten. Ylivoimaisesti suurin osa on tietysti omia kasvatteja (Ion, Ionin, myös Pink) ja tuonteja (GA tai ei tunnusta), löysin vain 125 hevosta, joilla oli jonkin muun kasvattajan tunnus. Toki joukossa on muutamia hevosia, jotka ovat muiden kasvattamia, mutta joilla ei ole erityistä kasvattajatunnusta nimessään. Näitä en laskenut erityisesti mukaan mihinkään, hevosmäärän takia keskityin vain listaamaan kasvattajanimet.

Kärkipaikkaa pitää hieman yllättävästi Arcadia, meillä on tällä hetkellä hengissä 8 Arcadia-alkuista morgania. Ne ovat meidän morgan-lauman selkäranka ja tärkeitä hevosia, vaikka morgan ei rotuna olekaan sieltä merkittävimmästä päästä Ionicissa.

Jaetulla kakkossijalla on Nouvion, jossa vastikään kävin shoppailemassa ensimmäistä kertaa ja mukaan tarttui heti peräti 6 hevosta useista eri roduista.
Toinen kuuden kasvatin talli on muinainen Djoehem, jonka vanhoja kasvatteja tallista löytyy vielä, koska en ole raaskinut lopettaakaan niitä. Djoehemilaiset lienevät syntyneet vuosina 2008-09, joten ne ovat jo vanhoja, mutta arvokkaita jalostushevosia.

Neljä kasvattia meille on eksynyt Picarista (of Picar) ja Douglasvillestä (Douglas ja DV).

Sitten vähäisempiä määriä löytyy monelta, monelta eri kasvattajalta.

3 kasvattia
– MET
– de Poemé/Poem's
– Suprant
– al Najya
– of Swildie
– RWR/RW'
– Trze
– DD
– Malibu
– Vien

2 kasvattia
– Crayon
– Vegas
– Zeni
– Daydream
– Quiero's
– frá Teigaholti
– frá Syndur
– Knox
– VF
– Dom
– Duren
– fra Bakke
– BRA
– Breezy
– MCF
– Dawn
– Lai'e
– Pencalow

1 kasvatti
– O'Kalasz
– Dusk
– Eucarya
– Oldsfell's
– Oldfinion
– Solo
– Mean
– WK
– J
– Demo's
– Lumen
– Ring
– BER
– LAC
– Tijuana's
– 'If
– Ce's
– HE
– KTN
– Eton
– JDB
– Poniniemen
– HAR
– B
– Aelwen
– Criallt
– Gwalch
– Llygedyn
– Mewian
– Cwnantcol
– Cedion
– 2782

No, mitä näistä tuloksista voisi päätellä? Ainakin sen, että meillä on surkean vähän muualta ostettuja hevosia. Toisaalta se ei ole järin suuri uutinen, olen kovin laiska ostamaan yhtään mitään, se on niin vaivalloista olevinaan. Luvut toki eivät anna välttämättä kovin realistista kuvaa, sehän on vain tietyn päivän tilanne. Viime aikoina monen rodun kohdalla on tehty vanhempien hevosten karsintaa ja siinä on mennyt kuoppaan muualta ostettuja hevosiakin.

Toisaalta lista paljastaa sen, että hevosia on tullut ostettua monipuolisesti eri talleilta. Tietenkin näin on kun rotuja on meillä niin paljon. Minun pitää ostaa yhden rodun edustaja kasvattajalta X, toisen rodun edustaja kasvattajalta Y, ja kolmannen kasvattajalta Z.

Jos minun pitäisi arvata, keneltä tai mistä Ioniciin on vuosien saatossa hankittu eniten hevosia, veikkaisin Kerppaa ja hänen tallejaan. Syy on yksinkertainen: parhaimmillaan Kerpalla oli samanlainen suurtalli kuin Ionic ja rotuvalikoimassakin oli paljon yhteneväisyyksiä. Hevosten myynti puolin ja toisin oli vilkasta.
Osin sama koskee Christa W:n kasvattajatunnuksia (Arcadia, Trze, Lai'e, Malibu), häneltäkin löytyi monen eri sortin tallia ja hevosta, ja koska hän kasvatti paljon ja myi kasvatteja kohtuullisilla myyntiehdoilla, niitä kerääntyi meille aika paljon. Ja vastavuoroisesti meidän hevosia päätyi Christa W:n talleille.

– S

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2015

Pinto

Pintoa on opittu pitämään lähestulkoon pelkkänä värirotuna eikä virtuaalimaailmassa juuri näe pintoiksi merkittyjä hevosia. Se onneksi myös tiedetään, että pinto on eri asia kuin paint, jolla on tarkkaan määritellyt jalostusvaatimukset. Paint-rekisteri myös joustaa värin suhteen, paint-vanhemmista polveutuva yksivärinen varsa hyväksytään rekisteriin tietyin rajoituksin.

Pinto-rekisteri sen sijaan on lähestulkoon puhdas värirekisteri. Likimain kaikki lehmänkirjavat tammat ja ruunat pääsevät Pinto Horse Association of American (PtHA) rekisteriin. Ainoa rajoitus näillä on se, että suvussa ei saa olla appaloosaa, muulia, tai työhevosrotuja, eikä hevosen ulkonäössä saa olla näiden piirteitä, jos suku on tuntematon. Appaloosistakin hyväksytään yksiväriset ruunat ja utility-tyyppiin menevät nuo työhevostyyppiset pintot.

Pintorekisteriin voidaan rekisteröidä monen tyyppisiä hevosia:
– stock (karjahevonen): quarterin tyyppinen western-ratsu
– hunter: täysiveri- tai puoliverityyppinen ratsu
– pleasure: ratsuhevonen, yleensä morganin, arabin, tai andalusian tyyppinen
– saddle: askellajihevonen, saddlebredin tai tennesseenwalkerin tyyppinen
– gypsy: irlannincobin tyyppinen työhevonen
– drum: irlannincobia suurempi työhevonen

Hevoset jaotellaan myös säkäkorkeuden mukaan, siinä luokkia on 4:
– miniatyyri: alle 86 cm
– miniatyyri B: 86-97 cm
– poni: 97-142 cm
– hevonen: yli 142

Edellä mainitut tyypit koskevat ymmärtääkseni lähinnä hevos- ja ponikokoisia pintoja, eivät niinkään miniatyyrejä. Miniatyyrit lienevät lähinnä tuota hunter- tai pleasuretyyppiä.

Aiemmin tuli mainittua, että tammoilla ja ruunilla on hyvin löysät kriteerit PtHA:n rekisteriin pääsemiseksi, mutta oreitla vaaditaan enemmän. Niillä tulee molempien vanhempien olla joko PtHA:n rekisterissä tai kuulua johonkin risteytyksiin hyväksyttyyn rekisteriin. Hyväksytyt rekisterin vaihtelevat hieman tyypin ja korkeuden mukaan, ja ne on listattu PtHA:n sivuilla, joten en luettele niitä erikseen tässä (tuolta muuten bongasin edellisessä tekstissä esitellyt spotted haflingerin).

Mitä väriin tulee, pintorekisteriin pääsemiseksi vaaditaan lehmänkirjavaa väriä ja hevosilla minimivaatimus on vähintään 4 neliötuuman laajuinen valkoinen laikku kaulalla tai rungossa, laikun alla olevan ihon tulee olla vaaleanpunaista. Ns. solid pintoksi voi rekisteröidä hevosen, joka ei täytä tätä määritelmää, mutta jolla on muita lehmänkirjavuudelle tyypillisiä kuvioita, kuten herasilmä tai kirjavat kaviot.

Tässä on nyt käsitelty yhdysvaltalaisen pinto-rekisterin vaatimukset, mutta juttuhan ei loppuisi vielä siihen, koska useissa muissakin maissa on omat pinto-rekisterinsä ja niillä kaikilla on tietenkin omat vaatimuksensa värin, rakenteen, ja polveutumisen suhteen. Nopealla googlaamisella löysin tanskalaisen, sveitsiläisen, uusiseelantilaisen, ja useita australialaisia rekistereitä ja järjestöjä.

Lähteet
Hendricks, B: International Encyclopedia of Horse Breeds
Lynhaug, F: The Official Horse Breed Standards Guide
PtHA: Registration
PtHA: The Breed
Wikipedia: Pinto horse
Wikipedia: Pinto Horse Association of America

keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2015

North American Spotted Haflinger

Kaikkeen sitä törmää kun netissä surffaa. Taas jotakin hevosasiaa tonkiessani törmäsin käsitteeseen "North American Spotted Haflinger" ja pöyristyin: haflingerit eivät ikinä, ikinä, ikinä ole mitään spottedeja, tarkoitettiin sillä nyt sitten lehmän- tai tiikerinkirjavaa. Tai sitten ne eivät ole haflingereita. Tarkempi googlaus kertoikin, että kyseessä on risteytysrotu, jossa toisena osapuolena on haflinger. Tietoa rodusta tai käytännössä rekisteristä löytyy melko niukasti ja vain osa siitä on englanninkielistä vaikka rekisteri onkin perustettu Yhdysvaltain Ohiossa.

Jos oikein tulkitsin ja ymmärsin, North American Spotted Haflingerin (NASH) isän tulee olla testatusti homotsygootti tobiano paint ja emän puhdas haflinger. Näin jälkeläinen perii aina isältään tobianon värin. Ori voi olla myös tovero, ilmeisesti myös tällöin homotsygootti tobianon suhteen plus mahdollinen overo-väri siihen päälle. Eräs lähde kyllä mainitsee, että NASH:ssa esiintyy myös overovärejä, tällöin siis oriin ei tarvitsisi kantaa tobianoa. Ilmeisesti orien täytyy olla erikseen vielä hyväksytty NASH-jalostukseen, mutta kaikki haflinger-tammat kelvannevat ilman erillistä hyväksyntää (niiltäkin edellytetään DNA-testiä puhdasrotuisuuden todentamiseksi).

Tästä syntyneitä NASH-varsoja saa risteyttää vain keskenään, ei takaisin painteihin eikä haflingereihin (tämä on minun mielestäni homman heikous, koska 1. polven NASHit ovat heterotsygootteja tobianon suhteen ja kahden sellaisen risteyttäminen keskenään tuottaa 25% todennäköisyydellä yksivärisen varsan). Oriit täytyy hyväksyä NASH-jalostukseen, mutta kaikki tammat ovat hyväksyttyjä. Väriltään NASH:n pitää olla siis lehmänkirjava, säännöissä määrätään, että hevosella on oltava vähintään yksi vähintään 200 neliötuuman (1290,32cm2) valkoinen alue rungossa tai kaulalla, polven/kintereen yläpuolella. Pohjaväriä ei ole rajoitettu, yleisin on tietenkin rautiaankirjava, mutta paint-isältä voi periytyä muitakin värejä, myös erikoisvärejä.

Värin ja periytymisen lisäksi tietenkin rakenteelta vaaditaan tiettyjä asioita. Valitettavasti löysin rotumääritelmän rakenneosuuden vain tsekinkielisenä ja Google Translator ei ihan aina selviä näistä kunnialla. Tämän verran kuitenkin pystyin siitä päättelemään:
– Kuiva pää, suora profiili
– Selkeät leukaperät
– Suuret, kauas toisistaan asettuneet silmät, eloisa ilme
– Laajat sieraimet
– Sopusuhtaisen kokoiset korvat, ei liian pitkät tai leveät
– Pitkähkö, kaareva kaula
– Kaula liittynyt hyvin lapoihin
– Loivat lavat
– Säkä liittyy sulavasti selkälinjaan
– Lanteen tulee olla vahva
– Ristin tulee olla samalla korkeudella kuin säkän korkeimman kohdan
– Takaosa pyöreä ja lihaksikas
– Hyväasentoiset jalat
– Yleisvaikutelma symmetrinen ja harmoninen

Käytännössä tämä kuulostaa paljolti siltä, että halutaan luoda lehmänkirjava, jossain määrin haflingerin kaltainen pienehkö, tiivis ja jalohko hevonen. Mitä olen kuvia nähnyt näistä risteytyksistä (yleensä 1. polven risteytyksiä), niin aika mukavannäköisiä hevosiahan ne ovat.

Pitäisikö virtuaalimaailmassa sitten alkaa kasvattaa omia "Virtual Spotted Haflingereita"? No, ei sitä kai kukaan estäkään, onhan tuo aika mielenkiintoinen kokeilu sinänsä. Itselläni ei olisi kyllä ensimmäiseksi tullut mieleen yhdistää paintia ja haflingeria, mutta eipä ole eka kerta kun nimenomaan Yhdysvalloista tulee vastaan jotain oudolta kuulostavia risteytyksiä.

Lähteet
NASH: Information
NASH: testování koní a registrační pravidla pro uchovnění ročních a dvouletých hřebců
O plemeni NASH
Pro chovatele v ČR
Registrace hříběte v N.A.S.H. Registry, USA

– S

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2015

Rakennearvostelu: knabstrup-tamma

Jatkan nyt rakennearvostelupostauksella, kun on ideat vähissä ja kiirekin vähän näiden kanssa. Tällä kertaa rakennearvostelussa on knabstrup-tamma Thorkatla Ion.

Ennen varsinaista arvostelua täytyy huomauttaa, että knabstrupien arvostelu ei ole ihan yksiviivaista. Knabstrup on jakautunut neljään toisistaan poikkeavaan tyyppiin:
– sport (puoliverityyppinen)
– klassinen (barokkityyppinen)
– ratsuponi
– miniatyyri

Ensin pitäisi siis tietää, mitä tyyppiä hevonen edustaa. Kun itse järjestän knn-luokkia ilmoitan (silloin kun en unohda sitä), minä tyyppinä arvostelen kaikki osallistujat. Yleensä arvostelen knabstrupit sportina, se on kuitenkin yleisin ja itselleni helpoin. Sportin rotumääritelmästä on kirjoitettu blogissa aikaisemmin (Knabstrupin standardi), muiden tyyppien rotumääritelmät löytyvät Tanskan knn-yhdystyksen sivuilta (englanninkielinen, tanskankielinen). Ratsuhevosen ja barokkihevosen rakennepiirteistä olen kirjoittanut joulukuussa otsikolla Joulukalenteri 19: ratsuhevosen ja barokkihevosen rakenne.

Koska tässä tapauksessa tamman tyyppiä ei ole määritelty, arvostelen sen sekä sportin, että klassisen määritelmien mukaan. Eri rotumääritelmillä samasta hevosesta todellakin voidaan tehdä kaksi toisistaan poikkeavaa arvostelua. Huomautan tässä välissä sitten, että määritelmät eivät ole kovin tarkkoja ja ainakin näin virtuaalisesti ne jättävät tilaa tulkinnoille. Itse pidän sport-tyypin ihanteena puoliveristä ja klassisen tyypin ihanteena andalusian- tai friisinhevosta, molemmat tietysti lisättynä tiikerinkirjavalla värillä. Kuitenkin knabstrup ei näihin määritelmiin vielä rotuna yllä, joten joistain asioista annan anteeksi.

Ja sitten lähtee.

SPORT
Yleisvaikutelma 3p
Pitäisi olla isoraaminen ja pitkäjalkainen urheiluhevonen. No ei kyllä oikein ole. Pitkärunkoinen (tammoilla katson tätä vähän sormien läpi), matalajalkainen (minun mielestäni tämäkään ei ole mikään järjettömän suuri ongelma, pahempi olisi liian pitkät, hontelot jalat yhdistettynä tuohon runkoon), lievästi takakorkea, hieman lyhytkaulainen. Yllättävää kyllä, itse en kuitenkaan näistä asioista huolimatta näe tätä järjettömän epäsopusuhtaisena. Olen nähnyt huonompiakin esityksiä. Siksi kolme pistettä.

Rotuleima 4p
Knabstrupien rotumääritelmässä mainitaan väri ja tämä täyttää kyllä komeasti värivaatimuksen. Ei kauhean puoliverityyppinen noin muuten, mutta kyllä sen knabstrupiksi uskoo vaikka sulkisi silmänsä väriltä.

Sukupuolileima 4,5p
Mielestäni hyvin uskottava tamma.

Pää 4p
Sopusuhtaisen kokoinen, ilmeikäskin, mielestäni ihan riittävän jalo.

Kaula 2,5p
Tulin maininneeksi jo lyhyehkön kaulan ja se on ratsuhevoselle aikamoinen ongelma. Myös päänliittymässä olisi parantamisen varaa, vaikka kuvassa hevonen onkin vähän "virkkuukoukkumuodossa". Mutta kaula on muodoltaan hyvä ja liittynyt lapoihin hyvin.

Etuosa 2,5p
Pitäisi olla pitkä ja viisto lapa sekä hyvämuotoinen säkä. Lapa on kyllä pitkänlainen ja voimakas, mutta melko pysty ja säkää ei juuri ole. Pystyhkö lapa kuuluu kyllä knabstrupin "tyyppivikoihin", vetohevonen se alunperin oli, mutta en silti halua tuon parempaa pistemäärää antaa kun suuntaus pitäisi olla sinne ratsutyyppiseen päin. Nämä ovat aika vakavia vikoja ratsuhevoselle.

Runko 3,5p
Kuten sanottu tästäkin jo, että pitkä on ja hieman avorunkoinen, lannekin on aika pitkä ja selkä ehkä hieman liian notko. Mutta sanoin myös että tammalle annan hieman anteeksi pituudesta ja nuo muut mainitut viat eivät ole mielestäni niin vakavia/suuria etteikö tästä voisi antaa 3,5 pistettä. Ehdottoman hyvää rungossa on sen syvyys.

Takaosa 3p
Lautasen pitäisi olla pitkä, mutta tuo ei kyllä ole. Samoin lautasen pitäisi olla lievästi laskeva ja hännän kiinnittynyt suhteellisen korkealle, nämä kohdat kyllä täyttyvät. Kulmaukset ovat ok, eivät ihan tasan, mutta kelvolliset. Takaosa vaikuttaa hieman lihaksettomalta.

Etujalat 1p
Voi veljet. Kuva on kyllä huono, mutta ei silläkään kaikkea voi selittää. Lihakseton kyynärvarsi, ainakin vej on sapelinen, vuohinen on lyhyt ja pysty, kavio taas pitkä "latuska" tai ainakin se näyttää siltä. Jos jotain positiivista pitäisi keksiä niin sääret ainakin ovat lyhyet ja ilmeisen tukevatkin.

Takajalat 3p
Reiteen ja koipeen kaipailisin lihaksia, nyt näyttävät tosi piirteettömiltä. Hevonen seisoo vähän miten sattuu, vtj vaikuttaa pukinkavioiselta, vuohinen on kuitenkin kelvollisempi kuin etusissa. Näissäkin hyvää lyhyet, tukevat sääret.

Yhteensä 31/50p
Monia vakavahkoja vikoja ja sen näkee pisteistä. Olin kuitenkin ehkä hieman liian ankara, oikeata sport-knabstrupien VSN-luokkaa en tuomaroisi ihan näin ankarasti, koska kuten sanoin, knabstrup ei ole puoliverinen rakenteeltaan ja vaikka se käytännössä ihanteena onkin, ei kehitys ole vielä siellä. Ja kuten tavallista, tässäkin arvostelussa on paljon "mutta toisaalta" -kohtia. Esimerkiksi kaulaa pohdin pitkän aikaa, se lievästä lyhyydestään huolimatta vaikuttaa suhteellisen sopusuhtaiselta ja saattaisi hyvinkin näyttää ihan kelvolliselta, jos runko ei olisi noin pitkä.


KLASSINEN
Yleisvaikutelma 4p
Tämä tamma on mielestäni enemmän kallellaan sinne barokkihevosen kuin puoliverisen suuntaan. Pitkä runko tekee tässäkin hallaa yleisvaikutelmalle, kun pitäisi olla neliömäinen, mutta mielestäni silti hyvä yleisvaikutelmaltaan.

Rotuleima 4p
Oikeastaan sanoisin samaa rotuleimasta kuin yllä. Se on vaikea asia knabstrupeilla, kun sen jalostus on alunperin nojannut käytännössä lähestulkoon pelkkään väriin.

Sukupuolileima 4,5p
Myös sukupuolileimasta sama arvio kuin yllä.

Pää 4,5p
Klassisen tyypin rotumääritelmä kuvaa päätä hieman enemmän kuin sportin vastaava ja minun on sanottava, että mielestäni Thorkatlan pää on oikein hyvä esimerkki. Pieni miinus tulee siitä, että silmä ei ehkä ole ihan niin iso kuin voisi olla.

Kaula 3,5p
Okei, pitäisihän sen olla määritelmän mukaan pitkä ja päänliittymän avara, mutta jos vertaa vaikka andalusiaan (ANCCE:n rotumääritelmä), niin tuo kaula on aika tyypillinen tammalle. Edelleen kaulan muoto on myös hyvä, siinä on vaadittua kaarta.

Etuosa 3,5p
Lavan pituus on hyvä, säkän "katoaminen" korkealle asettuneen ja lihaksikkaan kaulan takia ei ole virhe klassisella tyypillä ja minusta tämä saattaisi olla nyt vähän sellainen tapaus, että katson sormien läpi. Puuttuuko säkä sen takia ettei sitä ole vai sen takia että se on hautautunut kaulan alle, on vähän tulkinnanvaraista. Lapa on edelleen pystyhkö, mutta edelleen jos ajattelee andalusialaista, sekin on aika tyypillistä, vaikkei nyt välttämättä ihan kauhean toivottavaa.

Runko 3,5p
Pitkä se runko on edelleen, ei siitä mihinkään pääse. Lanteenkin pitäisi olla lyhyt. Mutta ei tuo silti toivoton ole klassisen määritelmän mukaan arvosteltunakaan.

Takaosa 3p
Takaosan pitäisi nyt olla sitten pyöreämuotoinen, hieman laskeva ja hännänkiinnityksen matalalla. Muutenhan tuo on aika hyvä, mutta häntä on kyllä aika ylhäällä.

Etujalat 1p
Katsottiin asiaa miten päin tahansa niin jalkojen pitäisi olla paremmat.

Takajalat 3p
Sama juttu takajalkojen kanssa myös. Kohtuulliset.

Yhteensä 34,5/50p
Vähän paremmat pisteet tällä kertaa ja näkeehän sen, että tamman kuvassa on enemmän barokkityyppinen hevonen. Ongelmia tuonkin rakenteessa on minun mielestäni, mutta ne ovat barokkityyppiselle enemmän anteeksiannettavia kuin sportille.

Kuvassa oleva hevonen on muuten klassisen tyypin edustaja ja saanut reaalimaailman näyttelyissä hyviä pisteitä:
– tyyppi ja runko 7
– pää ja kaula 8
– säkä ja lavat 7
– ylälinja ja lautaset 8
– etuset 7
– takaset 7
– yleisvaikutelma 8

– S

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2015

Esittelyssä kuukauden valinnat

Tällä kertaa en keksinyt mitään erityisempää teemaa valikoidessani kuukauden hevosia ja tallia, vaan menin ihan puhtaasti tunteella. Oriiksi valikoin hackneyponi Koby Ionin, tammaksi andalusialaisen Naomi Ionin ja tallina esittelen Abgelegenheitin.


Koby-raukka on tällä hetkellä meidän ainoa hackneyponi-ori ja molemmat saman rodun tammatkin ovat sen puolisisaruksia. Että tota... Ei kukaan haluaisi ostaa Kobya pois meiltä? Tai vaihtoehtoisesti astuttaa oma hackney-ponitammansa sillä, jos jollain tätä rotua nyt edes on ja sattuisi sopimaan suvultaan? Tai edes myydä meille mielellään suvullista (erisukuista, totta kai) hackneyponi-tammaa? Kirjoitin juuri jalostussuunnitelmissa, että tämä olisi kiva rotu, mutta kolmella hevosella ei jalosteta ja kun kuviakaan ei ole ihan kauheasti tarjolla, määrän lisääminen on hieman haastavaa.

Mitä Kobysta voisi muuta sanoa? Harvinaisen vähän. Suku nyt on mitä se on, aika pitkä noinkin harvinaiselle rodulle. Suvussa olevat nimet ovat ehkä yleisiä, ehkä eivät tai ehkä ne ovat miltei ainoita nimiä, mitä hackneyponeilla ylipäänsä esiintyy.


Naomilla on kaksipolvinen suku ja se polveutuu täysin ionicilaisista tuonti-andalusioista. Se on jalostuksessa vähän hankala meillä kun monella meidän oriilla on samoja nimiä suvussa, mutta on sille nyt joitain oreja löytynyt kuitenkin. Naomi alkaa olla ikääntynyt tamma jo, mutta siitä huolimatta se voisi olla myynnissä, jos jotakuta kasvattajaa kiinnostaa tällainen tamma ja suku. Naomin emä myytiin Stiinulle, sivut ovat sittemmin kadonneet, mutta jotain löytynee vielä meiltä Ionicista.

Naomissa, kuten muissakin andalusioissa parasta on kuvat. Rotuhan on parhaimmillaan aivan törkeän komea, oriit varsinkin, tammat ovat toisinaan vähän vaatimattomampia. Naomi on tammaksi näyttävä vaikkakin selkeän tammamainen, ei tuota oriiksi pystyisi luulemaan


Abgelegenheitiin on tässä viime aikoina päätynyt muutama hevonen meiltä: arabit Fanya Czekan ja Jihad Naiara sekä budjonnytamma Vosprijatie Ion. Abgelegenheit onkin varsinainen sekametelisoppa, mitä hevosiin tulee, rotuja löytyy laidasta toiseen ja kasvattilista on riemunkirjava. Muistuttaa ihan alkuaikojen Ionicia, tuollaisesta sekin alkoi. Että tervetuloa vain, seuraava askel on listata hevoset roduittain ja sitten ollaankin jo syvällä suossa :)

Kuten niin monella muullakin kuukauden tallina esitellyllä, myös Abgelegenheitin hevosten kuvat ovat todella kivat. Näin sanottuani aion seuraavaksi miettiä olenko koskaan nähnyt oikeastaan virtuaalitallia, jonka kuvista en olisi pitänyt. Tai että olenko ylipäänsä koskaan nähnyt hevoskuvaa, josta en tykkäisi edes jollain tasolla. Voi nimittäin olla että en. Ei se silti vähennä Abgelegenheitin kuvien arvoa ja parastahan kuvissa on se, että ovat kautta linjan uskottavia kyseisille roduille ja se, jos mikä, on tärkeintä.

–S