lauantaina, tammikuuta 26, 2013

9-vuotias Ionic

Ionicilla ei varsinaisesti ole syntymäpäivää, koska ei ollut mitään sellaista päivää, jolloin olisin todennut, että se on siinä, uusi tallini on valmis ja esittelykunnossa. Jonkinlaisena syntymäpäivänä on pidetty 18.1. koska Ionicin pääsivu on tehty 18.1.2004. Kuitenkin siitä kului vielä joitain viikkoja ennen kuin se päätyi julkisuuteen ja tallin varsinainen toiminta alkoi. Ensimmäinen Ion-kasvatti ikinä syntyi 9.2.2004.

Niin tai näin, noista alkuajoista tulee kuluneeksi 9 vuotta. Eikä loppua näy. Kai se vain on se, että kun löytää sen oman juttunsa, niin sen kanssa sitten viihtyy loputtomiin. Vaikka tietysti sitä joskus epäilee, että mitä järkeä ja hyötyä tällaisesta virtuaalihevosten massatuotannosta on. Mihin se johtaa, kun haalitaan vain yhä uusia sukuja ja hevosia. Ahaltekien kohdalla sen taitaa nähdä jo: hevosmäärä paisuu kammottavuuksiin. Arabeille on hyvää vauhtia käymässä niin eikä tarvita suurta ennustajaa, jos sanon, että muutaman vuoden kuluttua kirjoitan samoin terskeistä, knabstrupeista ja kalliovuortenponeista.

Mutta se on sen ajan murhe. Onnitteluja otetaan siis vastaan mielihyvin ja pitäisiköhän sitä värkätä juhlan kunniaksi uusi banneri: "Hevosten massatuotantoa 9 vuoden kokemusella!"

–Gin

torstaina, tammikuuta 24, 2013

Hevosvoimia eli työhevosyhdistys heräsi henkiin

Melkein kuin tilauksesta eilisiltana esiteltiin ht.netissä virtuaalinen työhevosyhdistys eli TYH! Toivottavasti yhdistys tällä kertaa olisi pitkäikäinen ja jatkossa olisi säännöllisesti ainakin kilpailutoimintaa, me emme nyt niin paljon muusta toiminnasta ole kiinnostuneita.

Mehän nimittäin lupasimme uudenvuoden suunnitelmissamme nyt oikeasti ottaa itseämme niskasta kiinni ja tehdä jotain sille meidän kylmäveripuolelle ja mainittiin myös, että kilpailuttaisimmekin niitä. No, kilpailuja olisi siis tiedossa, joten nyt ei muuta kuin keksimään ja ostamaan kiireen vilkkaa raskaita kylmäverisiä.

"Tarttee saara"-rotujen listalla ovat ainakin seuraavat:
- percheron
- vladimir
- poitou

"Olis kiva saara"-rotuja on sitten paljon, paljon enemmän:
- boulonnais
- normandiancob
- shire
- clydesdale
- suffolk
- noriker
- schwarzwaldinrautias
- raskas venäjäntyöhevonen
- raskas neuvostoliitontyöhevonen
- American Cream Draft
- hollannintyöhevonen

"Ei kieltäyrytä"-listalla ovat ainakin seuraavat:
- trait du nord
- auxois
- jyllanninhevonen
- ardenner
- italiantyöhevonen
- comtois
- ardenner
- zemaituka
- pohjoisruotsinhevonen

Toki heräsi myös kysymys siitä, että missä lajeissa noita mörssäreitä nyt sitten olisi fiksua kilpailuttaa. Noista siis suurin osa on tosi mörssäreitä verrattuna esimerkiksi suomenhevoseen, joka varmasti tulee olemaan yleisin näky työhevoskilpailuissa.
TYH:in luokkalistassa on onneksi selvennetty aika hyvin noita luokkia ja mikä niiden tarkoitus on.

Tottelevaisuusluokka on tietysti aivan roturiippumaton, mutta rajattu 4-vuotiaille tai nuoremmille. Meidän hevosten ikääntyminen on tällä hetkellä aivan leväperäistä, niin se ei ehkä ole se paras meille, vaikka hevosille se kyllä sopisi.

Käyttöajo on varmasti myös kelvollinen luokka, vaikkakin mahdolliset pujottelutehtävät voivat sujua paremmin pienikokoisemmilta suomenhevosilta.

Metsäajokin periaatteessa sopisi, mutta itse en lähtisi noita siirtolohkareen kokoisia kylmäverisiä metsään raahaamaan ja lisäksi suomenhevoset pesisivät ne mennen tullen. Zemaituka pienenä rotuna voisi kieltämättä kelvata, pohjoisruotsinhevoset varmasti panisivat kampoihin suokeille.

Kyntöluokka olisi varmasti se, mikä olisi näille omiaan!

Vetoluokka myös voisi olla hyvä, mutta jos en ole ihan väärin ymmärtänyt, vetokokeissa alkupaino määritellään hevosen painon mukaan, se on tietty prosenttimäärä hevosen painosta. Ja tunnettuahan on se, että suomenhevoset vetävät suht helposti jopa oman painonsa, ainakin parhaat yksilöt ja suomenhevosten irtiotto- ja vetotekniikka hakevat vertaistaan. Niin että jos nuo meidän isot möhkäleet vetävätkin kilomääräisesti enemmän tavaraa, niin suhteellisesti mitattuna suomenhevoset rökittävät ne 6-0.

Juoksukoe onkin avoin vain suomenhevosille, dölehevosille ja pohjoisruotsalaisille ja onnetontahan minkään suffolkinhevosen olisi mennä edes yrittämään. Kävelykoetta ei ole rajattu tietyille roduille, mutta siinäkin voisi käydä kylmät, jos suomenhevosten kanssa lähdettäisiin kilpasille.

Toisaalta... työsuomenhevonen ei ehkä olisi maailman kamalin ajatus...

–Gin

tiistaina, tammikuuta 22, 2013

Silppuja matkanvarrelta

Tässä vähän sekalaisia mietteitä viime ajoilta.

1. LJ: ryhmät 2 ja 5
Laukkapuolella ryhmät 2 (arabi, pintabian, ara-appaloosa, berberi) ja 5 (quarter, paint, appaloosa, quarab) taitavat elää jonkinlaista nousukautta. Kakkosten laukoissa on jo jonkin aikaa ollut varsin kivasti osallistujia, joissain lähdöissä hyvinkin yli 10 hevosta, joskus jopa täydet 15. Sellainen määrä on ihan kunnioitettava eikä kaikkiin ykkösryhmienkään lähtöihin suinkaan joka kerta saada tuollaisia määriä hevosia.
Nyt viime aikoina on alkanut myös aiemmin niin harvinaisia vitosryhmäläisiä olla useammallakin omistajalla. Eilisissä Aghastin laukoissa oli suorastaan jo paljon hevosia vitosten lähdöissä. Omistajia näyttäisi olevan meidän lisäksi SEA, Dea ja Disa ja meillä kaikilla näyttää yleensä olevan kohtuullisen paljon hevosia ilmoittaa mukaan. Tämä on minusta huippuhieno juttu!

Vielä kun saataisiin ihmisiä innostumaan ryhmästä 3 sekä sileillä että risuilla, niin olisi kiva... Tällä hetkellä kolmosille lähtöjä järjestää oikeastaan vain SEA ja siellä kilpailee vain meidän ja SEAn hevosia.

2. Pink/LJ: Arvokisaodotusta
Ykkösryhmälle on järjestetty pitkin CAS-vuotta preppilähtöjä Breeders' Cupiin. Olemme yrittäneet mahdollisuuksien mukaan juoksuttaa hevosia niissä ja aika moni on meidän suureksi riemuksi prepannutkin BC-lähtöihin.
Suurimmat toiveet kohdistuvat 4-vuotiaaseen oriin Pink Never Againiin, joka on prepannut sekä Sprintiin että Turf Sprintiin ja lisäksi se jo viime vuonna sijoittui Sprintissä kakkoseksi. Tällä hetkellä sen kisakalenteri näyttää oivalliselta, kolmesta viimeisimmästä startista on voitot ja sitten on pari kakkossijaa. Koska suhteutetussa arvonnassa (jota BC:ssäkin käytetään) otetaan jollain tavoin huomioon viimeisimmät sijoitukset, ei Neverin kohdalla tuo lista näytä ollenkaan huonolta.
Neverin ongelma on sen suku, vanhemmista kumpikaan ei ole saanut mitään aikaiseksi radoilla, joten ne mahdolliset lisänimet, joita suvun perusteella jaetaan, jäävät Neveriltä saamatta.

3. Pink: tuleva siitosori myynnissä
Äsken mainittu Never on kilpaillut kaksivuotiaasta lähtien ja saavuttanut jo yhtä ja toista. Tämä nelivuotiskausi jäänee sen viimeiseksi kaudeksi. Se olisikin myynnissä, jos jotakuta kiinnostaisi ostaa se jalostusoriksi. Sen statistiikka on tällä hetkellä tämännäköinen: G1, 21: 10-4-2-1, vs. 2.038.200v€. Ori tulee pysymään meidän omistuksessa kuitenkin CAS-vuoden loppuun ja me kilpailutamme sitä sinne asti. Tosin suunnitelmissa ei ole muuta kuin se Breeders ja sen jälkeen ori olisi valmis siirtymään jalostukseen. Ostotarjouksia voi tehdä jo nyt, tulevalta kodilta emme odota muuta kuin jalostuskäyttöä, mutta se sitten olisikin jotakuinkin pakollinen toive.

4. Pink: nimipolitiikkaa
Meillähän on Pinkkiin keksitty noita aiempina CAS-vuosina syntyneitä kasvatteja ja tarkoitus olisi jatkaa kasvatustoimintaa edelleen, vaikka jalostusmateriaali ei olekaan parhaasta päästä. On niistä kehnoista tai keskinkertaisista vanhemmista jokunen hyväkin juoksija saatu aikaan.
Niin että joka CAS-vuonna meille tulee syntymään muutama kymmenen täysiverivarsaa. Nyt se ikäluokka, joka tänä CAS-vuonna on 2-vuotias on saanut A:lla alkavat nimet ja tarkoitus olisi jatkaa tätä eteenpäin. Aiemminhan me yritimme vääntää jotain varsan vanhempien nimistä, joten nimet olivat vähän sillisalaattia. Jatkossa kuitenkin mennään aakkosjärjestyksessä. Ei se kyllä niiden aivopierunimien määrää vähennä.

5. Vapaasti kopioitavia NF-kuvia
Tästä on saattanut joskus jo mainintaa ollakin, mutta mainostetaan nyt uudestaan, kun kerran galleria on laajentunut sitten (meidän) viimenäkemän: Vapaasti kopioitavia NF-kuvia.
Nyt sinne on tullut rautiaiden ja ruunikoiden lisäksi myös jokunen kimo kuva ja päistärikköjä ja yksi, joka voisi mahdollisesti mennä ruunivoikosta.
Meillähän noita nyffejä jokunen on, tällä hetkellä kolme tammaa ja kaksi oria, tammoista yksi on meidän kantatamma ja muut taitavat olla sen varsoja tai niiden varsoja. Mitään kovin laajaa sukupohjaa ei siis todellakaan ole, mutta voisihan sitä laajentaa tässä ajan kanssa. Ja kuvien suhteenhan me nojaamme tällä hetkellä ihan täysin tuohon kuvagalleriaan. Bob Langrishiltakin toki löytyy jotakin, mutta eikös sitä sanota että suosi suomalaista?

6. Nimet ja niiden keksiminen
Meidän kestoaiheita... En tiedä, mutta epäilen, että olen ehkä uponnut (liian) syvälle virtuaalihevostelun syövereihin kun leffoja katsoessa tulee usein ajatelleeksi, että kappas, siinäpäs on kiva nimi, se sopisi kyllä jollekin virtuaalihevoselle. Harmi kyllä niitä nimiä ei sitten välttämättä jälkeen päin aina muista, pitäisi olla aina mukana pieni muistikirja ja kynä, jotta voisi kirjoittaa jossain vastaan tulleen kivan nimen muistiin.
Tällä hetkellä mielessä pyörii Hobitti-leffan nimet, kääpiöiden nimistä moni sopisi minusta knabstrupeille: Thorin (Thor Ion onkin jo), Dwalin, Bifur, Gloin, Thrain, mutta oli leffassa muutakin materiaalia. Stardust tuli myös katsottua ja ainakin Yvaine täytyy ottaa käyttöön. Lamia ei sekään ole hassumpi.

–S

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Rodut ja värit

Ht.netissä tuli taas vaihteeksi kysely siitä, että tässä on kuva, minkärotuiselle hevoselle sen voisi panna. Kuvassa oli puoliverityyppinen, tobianokirjava ratsu, joten ilmeinen vastaus oli, että se kelpaisi jollekin sellaiselle puoliveriselle, jolla esiintyy tobianoa.

Mistä sitten tietää, mitkä ovat sellaisia puoliverirotuja, joilla lehmänkirjavaa esiintyy ja se on sallittu? Siinäpä vasta kysymys. Hevosmaailma.net on periaatteessa kelvollinen lähde, mutta siellä listataan yleensä vain ne värit, jotka ovat yleisimmät. Puoliveristen kohdalla lukee usein "yksivärinen", vaikka periaatteessa kirjava olisikin sallittu ja joitain harvoja kirjavia hevosia rodussa olisi. Ja toisaalta tietous väreistä laajenee koko ajan, rotumääritelmiin tulee muutoksia ja Hevosmaailma.netin tiedot ovat olleet jo pitkään koko lailla päivittämättä. Sieltä ei siis löydy ajantasaisinta eikä kattavinta tietoa.

Niinpä minä vastasin kysyjälle, että varmin tieto väreistä löytyy yleensä alkuperämaan rotuyhdistyksestä tai kantakirjasta, siitä tahosta joka määrittelee alkuperämaan rotumääritelmän. Tosin ei sekään ole mikään idioottivarma paikka saada irti kaikki mahdollinen tieto jollain rodulla esiintyvistä väreistä, rotumääritelmissä usein listataan vain mahdolliset rajoitukset väreille, ei niinkään sitä, mitä värejä rodussa tämän hetken tiedon mukaan mahdollisesti esiintyy.

Yksi esimerkki on trakehner. Trakehner Verbandin sivuilla sanotaan selvästi että kaikki värit hyväksytään:
Farben: Alle Farben
lähde
Tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että väri ei ole hylkäysperuste. Jos hevonen on suvultaan ja muuten rekisterikelpoinen trakehneriksi, mutta erikoisen värinen, se rekisteröidään. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että ihan kaiken värisiä trakehnereita olisi olemassa. Olen erittäin varma siitä, että tiikerinkirjavaa tai samppanjaväristä trakehneria ei ole eikä varmasti tulekaan. Epäilen myös, että voikkovärejä tai hallakkovärejä ei esiinny, ei ole ainakaan koskaan tullut vastaan tämän värisiä trakehnereita, korjatkaa jos tiedätte.

Tämä poikkeaa ainakin hannoverista varsin radikaalisti. Hannoverin rotuyhdistyksen sivuilla ilmoitetaan selvästi, että väreistä hyväksytään musta, ruunikko, rautias ja kimo (em. pohjavärein), lähde. Muistaakseni ainakin orien kohdalla on myös kielletty liian suuret valkoiset merkit, yli polven/kintereen olevat sukat ja isot päämerkit. Tämä sulkee myös enimmät sabinokirjavat rekisteristä pois. Hannover on siis aina perusvärinen tai kimo ja siitä ei poikkeuksia ilmeisesti tehdä. Totta kyllä, hannoverin jalostuksessa voi käyttää esimerkiksi täysiverisiä, joilla taas esiintyy voikkoja, sabinoa ja frameakin, mutta luulen että tämänvärisiä hevosia ei hannoverin jalostukseen hyväksytä vaikka ne periaatteessa olisivat hyväksyttyjä rotuja.

Toiseksi esimerkiksi voi mainita gotlanninrussin. Sen suomenkielisen rotumääritelmän väriosio kuuluu näin:
Väri: Kaikki värit sallittuja, paitsi valkovoikko (ns. albiino), kimo, päistäriköt, hallakot ja tobianokuviot.
lähde
Tuo on kokolailla sama, mitä sanotaan Ruotsin russiyhdistyksen sivuillakin. Siellä tosin käytetään valkovoikon kohdalla termiä "homozygot gulanlag", vähän vaikea kääntää kehnonlaisella ruotsillani, mutta se tarkoittanee homotsygoottia voikkoa, mikä on geneettiseltä kannalta oikeampi ilmaisu.
Russi on tuhansia vuosia vanha alkuperäisrotu, joka on elänyt varsin eristyksissä kotisaarellaan Gotlannissa ja sitä on jalostettu kokolailla puhtaana, vain joitain harvoja risteytyksiä muihin rotuihin on tehty lähinnä 1800-1900-luvun vaihteen tienoilla.
Samppanjavärit aiheuttava mutaatio on mitä todennäköisimmin syntynyt 1500-luvun jälkeen Amerikan mantereella ja tiettävästi ensimmäinen samppanjavärinen hevonen tuotiin USAsta Eurooppaan vasta 2000-luvun puolella.
Mikä on siis todennäköisyys, että russilla (tai sen puoleen vaikkapa suomenhevosella tai islanninhevosellakaan) esiintyisi samppanjavärejä? Tasan nolla. Vaikka samppanja on periaatteessa hyväksytty väri eli sitä ei ole erikseen kielletty, ei samppanjavärisiä russeja ole ja sillä hyvä.

Englanninkielisessä Wikipediassa (valikoiden myös muunkielisissä Wikipedioissa) ja The Equinestissa on useimmiten lueteltu kohtuullisen hyvin ne värit, joita kullakin rodulla esiintyy oikeasti. Eivät nämäkään lähteet kuitenkaan aina ole erehtymättömiä, niiden tiedoissa voi olla puutteita ja joskus jopa suoranaisia virheitä. The Equinestissa esimerkiksi sanotaan russin väreistä seuraavaa:
Predominately dun but come in all colors.
lähde
(suomennos: etupäässä hallakko, mutta kaikkia värejä esiintyy)
Tämähän on siis edellä kerrotun perusteella täysin virheellinen tieto, hallakkovärit ovat nimenomaan niitä, joita ei sallita! Täytyy varmaan laittaa mailia tuonne ja pyytää korjausta.

Niin kauan kuin pysyttelee perusväreissä, ei tällaisia ongelmia juuri ole. Ne ovat yleensä ok lähestulkoon rodulla kuin rodulla. Jos sitten välttämättä haluaa leikkiä erikoisempien värien kanssa, niin olen nyt ainakin varoittanut. Meiltä voi kysellä vaikeita väriasioita, emme mekään kaikkea tiedä, mutta otetaan sitten selvää.

–Gin

lauantaina, tammikuuta 05, 2013

Kalliovuortenponien erikoisvärien periytyminen

Monta kertaa on täällä blogissakin sanottu, että kalliovuortenponi on yksi "värikkäimmistä" roduista, joita Ionicista löytyy. Kirjavuusgeenejä sillä ei esiinny, reaalimaailman rotujärjestö ei ylipäänsä rekisteröi hevosia, joilla on etupolven tai kintereen ylittävä sukka, valkoinen täplä mahassa tai liian iso päämerkki. Tällä ollaan karsitty isoimmat sabinot pois kannasta.

Kalliovuortenponi on ainoa rotu meillä Ionicissa, jolla esiintyy säännöllisesti hopeavärejä. Itse asiassa jos ajatellaan reaalimaailmaa ja kaikkia maailman hevosrotuja, kalliovuortenponi saattaa olla ylipäänsä ainoa, jolla hopeavärejä on niinkin yleisesti. Sehän on harvinainen väri, tunnetuista roduista sitä esiintyy vain suomenhevosella, islanninhevosella, ilmeisesti welsheillä, joillain eurooppalaisilla kylmäverisillä ja harvinaisena amerikkalaisilla roduilla: quarterilla, morganilla, tennesseenwalkerilla ja saddlebredillä. Yleisiä hopeaväriset eivät ole missään näistä roduista.

Hopean lisäksi meidän kalliovuortenponeilla esiintyy myös voikko- ja hallakkovärejä sekä päistärikköä. Voikkoväriä esiintyy aika monella muullakin rodulla, hallakkoväri ja päistärikkö ovat harvinaisempia meidän hevosilla. Eivät ne mitään tolkuttoman yleisiä ole kalliovuortenponeillakaan. Kokosinkin tähän listaa siitä, mistä sukulinjoista meidän kalliovuortenponit ovat perineet voikko- ja hallakkovärit sekä päistärikön.


Päistärikkö
Päistärikkö väritys periytyy yhdeltä ainoalta hevoselta, ori Samba Di Janeirolta. Se oli alun perin merkitty mustankimoksi (ja sillä oli kimon kuvakin), mutta sitten kun päistärikköjen kuvia löytyi enemmän kuin kimojen, päätimme sen olevan väärin tunnistettu ja oudon värinen mustanpäistärikkö. Nyt väri on korjattu sen sivuille ja sille on merkitty genotyyppikin.
Samba jätti aika monta varsaa, mutta periytti päistärikköä vain kahdelle varsalle. Niistä se on kuitenkin periytynyt eteenpäin.

Samba Di Janeiro
 | Java Ion, hprnpäis
 |  | Cobol Ion, hpmpäis
 |  |  | Dibol Ion, hpmpäis
 |  |  |  | Coding Ion, hprnpäis
 |  |  |  |  | ColdFusion Ion, hprnpäis
 |  |  | Assembly Ion, hpmpäis
 |  |  |  | Visual Basic Ion, mvkkopäis
 |  |  |  |  | Visual C Sharp Ion, hprnpäis
 |  |  |  | Unicon Ion, hkkopäis
 |  |  |  | Algol Ion, hprnpäis
 | Paso Doble Ion, mpäis
 |  | Dancefloor Queen Ion, mpäis
 |  |  | DJ Ion, mpäis
 |  |  |  | Deejay Ion, mpäis
 |  | Riverdance Ion, rtpäis
 |  |  | East Coast Swing, vkkopäis


Hallakkovärit
Hallakkovärit periytyvät myös yhdeltä ainoalta oriilta, Fun With Dun GA:lta. Sen neljästä varsasta peräti kolme on hallakoita.

Fun With Dun GA, hkko
 | Funny Bunny GA, hiir
 |  | Bonnie Blue Ion, hiir
 |  |  | Montgomery Ion, rnvkkohkko
 |  |  |  | Unicon Ion, hkkopäis
 |  |  |  |  | Utah Ion, hphkko
 | Fanny Ion, hkko
 |  | Crackle Ion, hphkko
 | Bay Fun Ion, hkko
 |  | Bay Star Ion, hphkko
 |  | Rich Bay Ion, rnvkkohkko


Voikkovärit
Voikkovärisiä kantahevosia on useampia ja toisaalta voikkoa on tullut meille myös ostohevosten mukana Knoxdalesta. Siksi meillä on myös tuplavoikkoja kalliovuortenponeja.

Shaylee Rose GA, vkko
 | Mountain Rose GA, vkko
 |  | Rose DeWitt Bukater, vkko
 |  |  | East Coast Swing, vkkopäis
 |  |  | Jack Dawson Ion, cre
 |  |  | Romenna Ion, hpmvkko
 |  | Credo Ion, rnvkko
 |  |  | Double Rose Ion, perl
 |  |  |  | Arizona Rose Ion, rnvkko
 | Shadrach Ion, vkko
 |  | Clive Ion, mvkko
 |  | Rohaine Ion, vkko
 | Rich Rose Ion, rnvkko
 |  | Rich Bay Ion, rnvkkohkko
 |  | Rags-To-Riches Ion, vkko
 |  | Poor Princess Ion, mvkko

Misty Springs GA, vkko
 | Dark Moon GA, rnvkko
 |  | Mad O'Jack GA, vkko
 |  |  | Dark Blues GA, vkko
 |  |  |  | Merengue Ion, vkko
 |  |  |  | Visual Basic Ion, mvkkopäis
 |  |  | Jack Dawson Ion, cre
 |  |  | Misty Wind Ion, vkko
 |  | Rohese Ion, rnvkko
 | Cold Black Ion, hpmvkko

Rosa Lee II, vkko
 | High Above G, rnvkko
 |  | Sparkly Ion, rnvkko
 |  |  | Commodore Ion, hpmvkko
 |  |  | Double Rose Ion, perl
 |  |  |  | Arizona Rose Ion, rnvkko
 |  |  | Eowyn Ion, vkko
 | Monty Ion, hprnvkko
 |  | Montgomery Ion, rnvkkohkko

Swag-In Knox, cre
(ei vielä varsoja)

Tämän lisäksi on vielä pari Knoxdalesta tullutta tammaa, joille ei ole vielä määritelty väriä, mutta jotka voivat olla voikkoja.

–S

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2013

Tilastotietoa kasvateista vuodelta 2012

Nyt on taas tullut se aika vuodesta kun insinöörit hyökkäävät numeroiden kimppuun ja vääntävät Excelillä/vastaavalla erilaisia taulukoita, summia ja vaikka mitä viime vuoden kasvateista. Tässä esitellään lyhyesti, mitä Ionicin kasvatuksessa tapahtui vuonna 2012. Tässä ei siis käsitellä Pinkkiä eikä Gin Ahaltekiä.

Arabi, 151 kasvattia
Arabi on kuutena viime vuonna pitänyt kärkisijaa kasvattimäärissä usein suurella erolla muihin rotuihin. Tämä vuosi ei ole poikkeus, 151 syntynyttä arabivarsaa on suuri määrä jopa meille. Tosin on sanottava, että vuonna 2010 syntyi 330 arabivarsaa, mutta tuolloin kasvattimäärät olivat muutenkin todella suuret, yli 800 varsaa vuodessa eikä siihenkään ole laskettu ahaltekejä. Tiedetään, ei tervettä... Joka tapauksessa arabi pitää pintansa suurimpana rotuna Ionicissa eikä sille ole näköpiirissä uhkaajaa.

Knabstrup, 72 varsaa
Kuten näkyy, seuraavaksi suurimmasta rodusta syntyi vain puolet siitä määrästä varsoja, mitä syntyi arabista. Silti voin väittää, että tämä vuosi on ollut tärkeä knabstrupien kannalta, 72 varsaa ei ole kehno lukumäärä ja varsinkin kun monet syntyneistä varsoista ovat vanhempien hevosten varsoja, niiden jotka pitäisi jo lopettaa vanhuuttaan, mutta kun ne eivät ole saaneet varsoja vielä. Tänä vuonna on jatkettu jonkin verran muiden rotujen risteyttämistä knabstrupiin, sillä laajennetaan sukuja ja jalostuspohjaa ja joissain tapauksissa vieraan rodun käyttäminen on ainoa keino löytää jollekin vanhalle, pitkäsukuiselle hevoselle ylipäänsä tamma tai ori.

FWB, 25 varsaa
Meillä on aiemmin niputettu yhteen kaikki muut puoliveriset paitsi trakehner ja oldenburg, mutta nyt tuli laskettua FWB:iden määrä erikseen, kuten muidenkin eri puoliveristen. 25 FWB-varsaa vuodessa on iso määrä meille, isompi kuin koskaan aikaisemmin. Me olemme nykyisin VSPY:n kasvattajajäsen ja muutenkin innostuneet puoliverisistä. On myös mainittava, että FWB ei ole ainoa puoliverinen, joita meillä on syntynyt vänä vuonna: AWB:itä syntyi 9 kappaletta, anglo-trakehnereita 8, oldenburgeja 4, trakehnereita ja holsteineja 2 ja vieläpä tallimme ensimmäinen KWPN-varsakin.

Kalliovuortenponi, 24 varsaa
Kalliovuortenponien kasvattimäärä voisi olla isompikin. Hevosia on paljon ja monet niistä ikääntymässä ilman varsoja.

Tennesseenwalker, 23 varsaa
Tennesseenwalkereita on huomattavasti vähemmän kuin kalliovuortenponeja ja mielestäni 23 varsaa on varsin kelvollinen määrä vuotta kohti. Varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä ei ole meille erityisen iso rotu (vaikka kyllä siitä tällä menolla tulee kohta iso rotu).

RBSH, 19 varsaa
RBSH on kivunnut melkein kuin vahingossa sijalle 7. meidän all-time rankingissa 98:lla varsallaan. Pitäähän omaa rotuaan tietenkin suosia. Meillä on paljon sekä kantarotuja että jo valmiita RBSH-hevosia, on jalostus mielenkiintoista pitkälle tulevaisuuteen. Ehkä meillä ei koskaan tulla näkemään kasvattia, jonka suku olisi esimerkiksi 3:ssa polvessa pelkkiä RBSH:ita, kyllä meillä niihin aina sotketaan kantarotuja mukaan.

Puoliverinen, 12 varsaa
Puoliveristen ryhmään tämän vuoden laskennassa kuuluvat kaikki epämääräiset otukset, jotka eivät täytä FWB:n eivätkä minkään muunkaan rodun polveutumismääräyksiä tarkalleen. Monet meidän palomino-puoliverisistä ovat nimenomaan tässä ryhmässä, niiden suvuissa on esimerkiksi kinskynhevosta.

SGSH, 10 varsaa
Uusi risteytysrotu SGSH sai meillä lentävän lähdön 10 varsalla. Jatkoa on tulossa. Pääasiassa meidän SGSH:iden suvuissa on venäläisiä ja itäeurooppalaisia ratsurotuja sekä jonkin verran RBSH:ta.

Saddlebred, 10 varsaa
Saddlebredien suurta määrää selittää alkuvuodesta sovitut useat astutukset Hawan oreilla. Niistä syntyi monta todella upeaa hevosta.

Englantilainen täysiverinen, 10 varsaa
Kymmeneen varsaa ylsi myös täysiverinen, mutta tämä rotu on sellainen, että niitä voisi kyllä syntyä enemmänkin. Se on niin monikäyttöinen ja tarpeellinen puoliveri- ja RBSH-jalostuksessa, että meidän on syytä ottaa asiaksemme parantaa täysiveristen kantaa tänä vuonna reilusti. Vinkkejä varsinkin pitkäsukuisista ratsutäykkärioreista otetaan vastaan, samoin tilausvarsoista ja myyntihevosista.


Siinä oli kaikki rodut, joista syntyi 10 varsaa tai enemmän. Tähän loppuun vielä muutama poiminta.

Ponit
Arabeja, puoliverisiä, knabstrupeja ja PONEJA, niistä on tehty Ionicin vuosi 2012! Vuonna 2012 syntyivät ensimmäiset welsh D- ja wpb-kasvatit moneen vuoteen, ensimmäiset mounttivarsat ja ensimmäinen C-sektion welsh ikinä. Samoin ensimmäinen connemara, fell, nyffi ja gotlanninrussi. Näiden lisäksi syntyi myös yksi exmoor, kaksi ratsuponia ja peräti neljä ylämaanponia.

Frederiksborg
Myös frederiksborg teki paluun monen vuoden jälkeen. Tänä vuonna syntyi peräti 9 fredivarsaa.

Venäläiset
Myös venäläiset juhlivat, paitsi tersk, joihin emme ehtineet kiinnittää huomiota viime vuonna yhtään. Syntyneitä tersk-varsoja on nimittäin tasan 1! Häpeällistä ja ehdottomasti täytyy korjata tilannetta tänä vuonna. Sielläkin muhii lauma vanhoja hevosia ilman varsoja.
Tämän vuoden tähtirodut ovat venäjänratsuhevonen (9 varsaa), ukrainanratsuhevonen (8 varsaa) ja budjonny (7 varsaa).

–S

tiistaina, tammikuuta 01, 2013

Kuukauden valintojen esittelyt

Taas on kuukausi vaihtunut (ja samalla vuosikin), joten on aika esitellä taas uusimmat kuukauden valinnat. Tällä kertaa valittiin seuraavat:
ori: Magnate Ion xx
tamma: So So Hot Ion, sdb
talli: Douglasville


Täysiveriori Magnate Ion on jo varsinainen ikänestori, VHKR:n mukaan jo pitkälle päälle 30-vuotias. Onneksi virtuaalimaailmassa ikääntyminen joustaa siinä missä muutkin asiat eikä Magnatea ole tarvinnut vielä lopettaa. Se onkin oiva esimerkki siitä, miten monikäyttöinen täysiverinen on jalostuksessa: varsalistasta löytyy anglo-trakehneria, puoliveristä, knabstrupia, RBSH:ta ja welsh part-brediä, Magnate on kaikkien näiden isä. Vielä tälle papalle pitäisi jostain löytää muutama xx-tamma astuttavaksi, niin että se voisi tehdä osansa myös ratsutäysiverijalostuksessakin. Onhan sillä jo yksi orivarsa, mutta meidän xx-kanta on niin pieni ettei se riitä. Niin, eikä se haittaa pätkääkään, että isälinja tulee eräästä suosikkihevosestani, Blond Lordista.


So So Hot Ion on tosi kaunis saddlebred-tamma, emä meidän oma kasvatti omista tuonneista, isä Amelien suvuton sdb-ori, täytyisi jostain kaivaa sille uusi osoite kun noita Amelien hevosten sivuja on pelastettu johonkin. Lisäksi So So Hotilla on jo yksi varsakin, hirmukaunis ruunivoikko orivarsa Higgs Boson Ion, meidän suosikki sekä värinsä että nimensä puolesta.


Kuukauden talliksi valikoitui uusi tulokas Douglasville, joka on aloitellut varsin pontevasti kahden varsin harvinaisen rodun kasvatusta: clevelandinruunikon ja fellponin. No eihän siihen muuta tarvita kun minut on jo myyty. Kaikkein parasta on se, että omistaja kyseli ht.netissä vanhoja clevelandeja. Meiltä kaikki ovat kuolleet jo, mutta muutamasta oriista löytyi vielä pakastespermaa muutamaa tammaa varten, ihan yllättäen... Siitä virtuaalimaailman joustavuudesta kun oli puhe. Niinpä parilla Douglasvillen kasvatilla on isänä vanhoja Ionicin oreja, jotka ovat kuolleet vuosia sitten.

Olen niin monta kertaa aikaisemmin ihastunut johonkin harvinaisen rodun kanssa aloittavaan siittolaan ja innoissani tarjonnut omia hevosiani jalostuskäyttöön tai ostettavaksi ja olen saanut vastaukseksi jotain: "Yök, tuommoisia. Emmä halua noita käyttää." (yleensä onneksi vähän kauniimpaan kieliasuun puettuna). Ja yhtä monta kertaa olen halunnut kiljua että senkin typerä otus, minä kiikutan sinulle erisukuisia hevosia laajentamaan kantaa, tuomaan uutta verta, tarjoan mahdollisuutta säilyttää vanhoja sukulinjoja, jotka ovat ehkä jo kadonneet muuten! Jos osaisit yhtään ajatella rodun kokonaistilannetta ottaisit ne iloisena vastaan etkä nyrpistäisi nenääsi, senkin kiittämätön puupää! Douglasvillen kohdalla näin siis ei käynyt kun omistaja ihan itse vanhojen hevosten perään kyseli. Joku vielä oikeasti arvostaa vanhoja linjoja.

Fellponikin on valintana erinomainen, mutta cleveland! Olen virtuaalisesti itkenyt menetettyjen clevelandien perään jo kauan, voi virkistäkää muistiani, mikä oli se syy miksi aikanaan jyräsimme meidän clevelandit täysin. Ja cleveland-jalostuksen uutta tulemista olemme povanneet jo ainakin viime vuonna sen verran innokkaasti, että kohta on oikeasti alettava tehdä jotain, muuten hävettää. Ensimmäisen hevosen varmaan saisi suht helposti Douglasvillestä.

Jatkaakseni vielä Douglasvillen jalostustoiminnan ylistystä, siellä on tajuttu se, että jos aikoo kasvattaa kahta tosi harvinaista rotua, ei voi nyplätä vain muutaman hevosen kanssa. Tai voi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä rotua ajatellen. Vaikka ne muutamat hevoset olisivat ihan millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, jalostusta ei saa kunnolla alkuun vähillä hevosilla. Ja jalostus on ainoa, jolla jokin hieno laatisvoittaja jää elämään tulevaisuuteen. Väitän ettei kukaan muista kahden vuoden päästä jotain hevosta, jolla oli 1598 sijoitusta ja kaikki mahdolliset palkinnot, muttei yhtään varsaa tai ehkä vain muutama, joita puolestaan käytettiin jalostuksessa säästeliäästi. Kisamääristään ja kaikesta muusta menestyksestä huolimatta tällainen hevonen ei merkitse rotunsa kannalta mitään, se on epäonnistunut. Douglasville ei edes yritä tällaista, hevosia on heti alkuunsa jo suhteellisen paljon, ei nyt mitään satoja, mutta kuitenkin sen verran, että jalostuksella on oikeasti pohjaa. Ja kuten sanottu, omistaja yrittää etsiä vieraita sukuja muualta.

Eikä se nyt vielä tähänkään loppunut, Douglasvillessä on nähtävästi tajuttu myös se, että jos kasvattaa suuremmissa määrin sellaisia rotuja, joiden kanta on reaalimaailmassakin pieni, ei kuvien kanssa voi nirsoilla. Kaikilla hevosilla ei voi olla sitä maailmankaikkeuden täydellisintä rakennekuvaa maailmankaikkeuden täydellisimmästä hevosesta. Bob Langrishin ja Zuzana Baranovan galleriat eivät ole roskaa vaan rautaa! Niinpä Douglasvillen hevosilla on hyppykuvia, laidunkuvia, pääkuvia, ajokuvia, ratsastuskuvia ja niin edelleen.

Siis lyhyesti: Douglasvillessä on tajuttu nämä muutamat asiat, jotka vain on tajuttava ja hyväksyttävä, jos oikeasti haluaa parantaa jonkin harvinaisen rodun asemaa eikä vain pipertää pientä ja hienoa. Sillä on minusta kaikki edellytykset tulla virtuaalimaailman johtavaksi ja tunnetuimmaksi fell- ja cleveland-kasvattajaksi, uudeksi Hämypuroksi ja fellponien Brise Estateksi, talliksi joka muistetaan vielä vuosia lopettamisenkin jälkeen. Ja kun rodut ovat tällaiset, ei kilpailijoita ole.

Meiltä Douglasvillelle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sekä tietenkin toive pitkästä urasta näiden kahden huippuhienon rodun parissa.

–Gin