Taas on kuukausi vaihtunut (ja samalla vuosikin), joten on aika esitellä taas uusimmat kuukauden valinnat. Tällä kertaa valittiin seuraavat:
ori: Magnate Ion xx
tamma: So So Hot Ion, sdb
talli: Douglasville
Täysiveriori Magnate Ion on jo varsinainen ikänestori, VHKR:n mukaan jo pitkälle päälle 30-vuotias. Onneksi virtuaalimaailmassa ikääntyminen joustaa siinä missä muutkin asiat eikä Magnatea ole tarvinnut vielä lopettaa. Se onkin oiva esimerkki siitä, miten monikäyttöinen täysiverinen on jalostuksessa: varsalistasta löytyy anglo-trakehneria, puoliveristä, knabstrupia, RBSH:ta ja welsh part-brediä, Magnate on kaikkien näiden isä. Vielä tälle papalle pitäisi jostain löytää muutama xx-tamma astuttavaksi, niin että se voisi tehdä osansa myös ratsutäysiverijalostuksessakin. Onhan sillä jo yksi orivarsa, mutta meidän xx-kanta on niin pieni ettei se riitä. Niin, eikä se haittaa pätkääkään, että isälinja tulee eräästä suosikkihevosestani, Blond Lordista.
So So Hot Ion on tosi kaunis saddlebred-tamma, emä meidän oma kasvatti omista tuonneista, isä Amelien suvuton sdb-ori, täytyisi jostain kaivaa sille uusi osoite kun noita Amelien hevosten sivuja on pelastettu johonkin. Lisäksi So So Hotilla on jo yksi varsakin, hirmukaunis ruunivoikko orivarsa Higgs Boson Ion, meidän suosikki sekä värinsä että nimensä puolesta.
Kuukauden talliksi valikoitui uusi tulokas Douglasville, joka on aloitellut varsin pontevasti kahden varsin harvinaisen rodun kasvatusta: clevelandinruunikon ja fellponin. No eihän siihen muuta tarvita kun minut on jo myyty. Kaikkein parasta on se, että omistaja kyseli ht.netissä vanhoja clevelandeja. Meiltä kaikki ovat kuolleet jo, mutta muutamasta oriista löytyi vielä pakastespermaa muutamaa tammaa varten, ihan yllättäen... Siitä virtuaalimaailman joustavuudesta kun oli puhe. Niinpä parilla Douglasvillen kasvatilla on isänä vanhoja Ionicin oreja, jotka ovat kuolleet vuosia sitten.
Olen niin monta kertaa aikaisemmin ihastunut johonkin harvinaisen rodun kanssa aloittavaan siittolaan ja innoissani tarjonnut omia hevosiani jalostuskäyttöön tai ostettavaksi ja olen saanut vastaukseksi jotain: "Yök, tuommoisia. Emmä halua noita käyttää." (yleensä onneksi vähän kauniimpaan kieliasuun puettuna). Ja yhtä monta kertaa olen halunnut kiljua että senkin typerä otus, minä kiikutan sinulle erisukuisia hevosia laajentamaan kantaa, tuomaan uutta verta, tarjoan mahdollisuutta säilyttää vanhoja sukulinjoja, jotka ovat ehkä jo kadonneet muuten! Jos osaisit yhtään ajatella rodun kokonaistilannetta ottaisit ne iloisena vastaan etkä nyrpistäisi nenääsi, senkin kiittämätön puupää! Douglasvillen kohdalla näin siis ei käynyt kun omistaja ihan itse vanhojen hevosten perään kyseli. Joku vielä oikeasti arvostaa vanhoja linjoja.
Fellponikin on valintana erinomainen, mutta cleveland! Olen virtuaalisesti itkenyt menetettyjen clevelandien perään jo kauan, voi virkistäkää muistiani, mikä oli se syy miksi aikanaan jyräsimme meidän clevelandit täysin. Ja cleveland-jalostuksen uutta tulemista olemme povanneet jo ainakin viime vuonna sen verran innokkaasti, että kohta on oikeasti alettava tehdä jotain, muuten hävettää. Ensimmäisen hevosen varmaan saisi suht helposti Douglasvillestä.
Jatkaakseni vielä Douglasvillen jalostustoiminnan ylistystä, siellä on tajuttu se, että jos aikoo kasvattaa kahta tosi harvinaista rotua, ei voi nyplätä vain muutaman hevosen kanssa. Tai voi, mutta siitä ei ole mitään hyötyä rotua ajatellen. Vaikka ne muutamat hevoset olisivat ihan millaisia laatuarvosteluvoittajia tahansa, jalostusta ei saa kunnolla alkuun vähillä hevosilla. Ja jalostus on ainoa, jolla jokin hieno laatisvoittaja jää elämään tulevaisuuteen. Väitän ettei kukaan muista kahden vuoden päästä jotain hevosta, jolla oli 1598 sijoitusta ja kaikki mahdolliset palkinnot, muttei yhtään varsaa tai ehkä vain muutama, joita puolestaan käytettiin jalostuksessa säästeliäästi. Kisamääristään ja kaikesta muusta menestyksestä huolimatta tällainen hevonen ei merkitse rotunsa kannalta mitään, se on epäonnistunut. Douglasville ei edes yritä tällaista, hevosia on heti alkuunsa jo suhteellisen paljon, ei nyt mitään satoja, mutta kuitenkin sen verran, että jalostuksella on oikeasti pohjaa. Ja kuten sanottu, omistaja yrittää etsiä vieraita sukuja muualta.
Eikä se nyt vielä tähänkään loppunut, Douglasvillessä on nähtävästi tajuttu myös se, että jos kasvattaa suuremmissa määrin sellaisia rotuja, joiden kanta on reaalimaailmassakin pieni, ei kuvien kanssa voi nirsoilla. Kaikilla hevosilla ei voi olla sitä maailmankaikkeuden täydellisintä rakennekuvaa maailmankaikkeuden täydellisimmästä hevosesta. Bob Langrishin ja Zuzana Baranovan galleriat eivät ole roskaa vaan rautaa! Niinpä Douglasvillen hevosilla on hyppykuvia, laidunkuvia, pääkuvia, ajokuvia, ratsastuskuvia ja niin edelleen.
Siis lyhyesti: Douglasvillessä on tajuttu nämä muutamat asiat, jotka vain on tajuttava ja hyväksyttävä, jos oikeasti haluaa parantaa jonkin harvinaisen rodun asemaa eikä vain pipertää pientä ja hienoa. Sillä on minusta kaikki edellytykset tulla virtuaalimaailman johtavaksi ja tunnetuimmaksi fell- ja cleveland-kasvattajaksi, uudeksi Hämypuroksi ja fellponien Brise Estateksi, talliksi joka muistetaan vielä vuosia lopettamisenkin jälkeen. Ja kun rodut ovat tällaiset, ei kilpailijoita ole.
Meiltä Douglasvillelle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sekä tietenkin toive pitkästä urasta näiden kahden huippuhienon rodun parissa.
–Gin
Tuli suorastaan sen sorttinen hymy huulille että ihan naurukin pääsi, kiitos kehuista!
VastaaPoista