torstaina, joulukuuta 24, 2020

Joulukalenteri 24: hyvää joulua!

 

Nyt vedetään joulun ja uuden vuoden ylitse henkeä ja palataan ehkä 4.1., mutta viimeistään 11.1.21. Ja sitä ennen opetellaan kirjoittamaan taas uusi vuosiluku päivämääriin!

keskiviikkona, joulukuuta 23, 2020

Joulukalenteri 23: mitä joulukalenterista jäi käteen?

Joulukalenteri alkaa olla taputeltu tältä vuodelta. Täytyy sanoa että vaikkaa aluksi hirvitti moinen urakointi, niin kivaa on ollut. Muutamista teksteistä on tullut positiivista palautetta ja joistakin on irronnut ihan keskusteluakin. Mutta erityisen tyytyväinen olen siihen, että kirjoittaminen on tehnyt paluun.


Kirjoitin kolmisen vuotta sitten siitä, että kirjoittamisesta tulee rutiini vain kirjoittamalla (Bloggaajan kurimus). Samassa tekstissä totesin myös, että itseni tuntien, jos yhtään annan luvan laiskotella blogin kanssa, se unohtuu helposti, koska rutiini menee rikki. Näinhän siinä tänä vuonna kävi. Muiden projektien takia blogi alkoi sakata jo vuosi sitten syksyllä ja vuodenvaihteen tietämillä se jäi kokonaan pariksi kuukaudeksi.

Uudelleenaloittaminen olikin sitten muuten vaikeata, voin kertoa! Koko alkuvuosihan meni varsin harvakseltaan kirjoittaessa, kunnes syksyn tullen päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja yrittää saada ulos tekstin viikossa. Tervanjuontia se vähän sittenkin tuntui olevan. Tekstit itsessään ovat kyllä ihan kelvollisia, mutta niiden saaminen ulos oli aina kamala projekti. COVID-19 ei ole auttanut tässä asiassa yhtään, sillä se ei ole tuonut minulle juurikaan lisää vapaa-aikaa. Työmatka tietenkin poistui jo keväällä kun työnantajalla siirryttiin etätöihin, mutta minun työmatkani oli jo muutenkin ehkä 10 min suuntaansa.

Sen sijaan tämä "pakolla" kirjoittaminen joulukalenteriin on saanut tulpan irti ja kirjoittaminen sujuu taas paremmin. Tämä on vaikuttanut myös muihin projekteihin, sillä niissäkin oli vähän tahmeata tämän vuoden aikana. Nyt on alkaneet ideat sinkoilla ja kynäkin tuntuu olevan terässä. Jos sanoinkin ennen joulukalenterin aloitusta, että joskus pakko on paras motivaattori, niin kyllä minä ainakin puoliksi tosissani olin.

– S

tiistaina, joulukuuta 22, 2020

Joulukalenteri 22: blogin parhaat postaukset parin vuoden ajalta, feat. Virginia

S haastoi minut valikoimaan parhaat tekstit viime vuodelta, kuten tein pari vuotta sittenkin (Parhaaat blogitekstit 2017, feat. Virginia). Paha vain että tämän vuoden tekstisaldo on aika pieni ja ajattelin listata mielestäni parhaat tekstit vuosilta 2018-20 eli tämä on aika suora jatko tuolle edelliselle listalle.


Nämä ovat suunnilleen aikajärjestyksessä, sillä paremmuusjärjestykseen en osannut niitä panna.

Näyttely- ja väriasiat kiinnostavat minuakin ja tässä oli hyviä pointteja vähän joka suunnasta.

Tämä oli tosi mielenkiintoinen tapaus! Ensinnäkin ihan se tieto, että tuommoinen ori on pv-jalostukseen hyväksytty ja sitten pohdinta siitä, että miten tämä soveltuisi virtuaalimaailmaan. 

Mitä hevosten sivuilta pitäisi löytyä?
Tämmöinen infopostaus on ehkä tosi itsestäänselvyys monelle, mutta asioiden pitäminen itsestäänselvyyksinä on hyvin vaarallista. Tästähän voisi tehdä sellaisen tarkistuslistan, jonka perusteella hevosten sivut tehdään ja/tai tarkistetaan, ettei mitään olennaista jää uupumaan.

Tämä on erinomainen näkökanta, jota minäkään en kaikkina harrastusvuosinani pohtinut. Tosin eipä silloin alkuunsa ollut mitään laatuarvosteluita ja meininki oli muutenkin kovin toisennäköistä. Mutta silti! Ja kommenteissa syntyi ihan keskusteluakin.

Tämä! Tämä valitus on suoraan kuin minun kynästäni.

Jätän tietoisesti valitsematta virtuaalimaailman tulevaisuutta pohtivan masentavan tekstin ja otan mieluummin tilalle tämän, joka näkee virtuaaliharrastuksessa jotakin hyötynäkökohtia.

S teki vihdoin sen, mikä minulta aina jäi tekemättä: siirsi Marinean vanhat jämät nettiin. Varsinainen nostalgiatrippi!

Pidän kovasti näitä rotuesittelyistä, joissa on varsin lyhyeen tekstiin saatu upotettua melkoinen tietopläjäys. Onhan noita rotuesittelyitä muitakin blogissa, mutta tästä gidranin esittelystä pidän jostain syystä erityisesti.

Taas sellainen aihe, jota en koskaan omina aktiivivuosinani tullut edes ajatelleeksi vaikka näihin asioihin kyllä törmäsi usein.

Nämä ovat mielenkiintoisia ainakin minulle henkilökohtaisesti, sillä olihan se kaoottista härväämistä silloin muinoin ja hyvä että joku yrittää edes vuosien kuluttua tehdä siitä jonkinlaista selontekoa. Ja hyvä että hommat ovat jokseenkin muuttuneet selkeämpään suuntaan.

Melkoinen romaani tämäkin sitten, mutta onpahan nyt kirjoitettu ja selkeässä muodossa esitetty koko homma.

– Gin

maanantaina, joulukuuta 21, 2020

Joulukalenteri 21: tuontihevosten nimien keksimisestä

Nimiasiat ovat olleet pinnalla tässä osoitteessa viime aikoina. Vaikka ainahan ne ovat, aina on listalla kasvatteja, joille pitäisi nimi keksiä. Tällä kertaa en puhu kasvattien nimistä vaan tuontihevosten nimistä. Niitäkin on tässä saanut pähkiä, kun uusia tuontihevosia on tullut aika paljon moneen eri rotuun. Nimittäin kasvattien ja tuontihevosten nimet ovat ihan eri asia keskenään!


Ensimmäinen ero on tietenkin kasvattajanimi: kasvatit saavat sinne peräänsä sen Ion-tunnuksen, tai jonkin muun, mitä nyt satutaan käyttämään. Se on siinä mielessä kiva juttu, että se tekee suht yksinkertaisesta ja tavanomaisesta nimestä edes hieman erottuvan ja meidän "oman". Samoin kasvattien nimet saavat yleensä jonkinlaista pohjaa vanhempien ja/tai suvun nimistä.

Tuontihevosilla ei luonnollisesti ole kasvattajatunnusta eikä vanhempia. Niiden nimet on siis keksittävä ihan alusta lähtien itse, mutta toisaalta teoriassa vain taivas on auki ideoille. Käytännössä yritän saada näistä(kin) nimistä jotenkin uskottavan kuuloiset kullekin rodulle. 

Jotkin tuontihevoset saavat nimensä perään GA-tunnuksen, olemme sitä käyttäneet vuosia monilla eri roduilla. Osasyy sen käyttöön on sama kuin kasvattajatunnuksen, se loihtii massaanhukkuvasta nimestä vähäsen erilaisen. Myöhemmin olen huomannut sen nerokkuuden varsinkin meidän satojen keksittyjen laukkahevosten kohdalla. Koska niitä hevosia myytiin muualle ja uudet omistajat käyttivät niitä jalostuksessa, erotan ne meiltä lähteneet hevoset siitä GA-päätteestä vielä vuosienkin kuluttua, vaikka olisin unohtanut hevosten nimet. 

GA-tunnus on edelleen voimissaan, mutta muunkinlaisia nimiä olen käyttänyt. Tässä esittelen joidenkin rotujen tuontihevosten nimiä ja niihin johtaneita ajatuksia.

Brittein saarten ponit

Uusimpia brittituonteja esittelin joulukalenterissa jo, joten sieltä voi käydä katsomassa varsinaisesti niitä poneja. Näillä ei ole juurikaan sitä GA-tunnusta, ei varsinkaan näillä uudemmilla tuonneilla. Sen sijaan olen keksinyt niille tietynlaisia "kasvattajatunnuksia" nimiin: Madwort of GreenglowArasai Morning Dew, Guardend's Starlace. Samoja nimiä saattaa esiintyä useammalla ponilla, samoin olen käyttänyt niitä myös ponien sukuun merkityillä EVM-vanhemmilla.

Ajattelen asian niin, että vaikken mihinkään varsinaisesti merkitse EVM-kasvattajaa, niin nämä olisivat silti kuvitteellisten kasvattajien ja tallien tunnuksia. Haen kasvattajanimillä myös oikeansuuntaista "fiilistä" ponien nimiin, että ne olisivat edes jotenkin uskottavia. Tärkein lähde on Sukuposti, josta en toki kopioi suoraan RL-ponien nimiä tai edes kasvattajatunnuksia, mutta otan mallia ja inspiraatiota. Varsinkin näille englanninkielisiä nimiä on tosi kiva keksiä! 

Irlantilaiset connemaranponit ovat saaneet tietenkin vähän erityyppisiä nimiä kuin Britannian puolelta kotoisin olevat rodut. Keksityissä kasvattajanimissä vilisee irlantilais-tyyppisiä nimiä, mm. Rumdonach, Glenmurran, Arasai, Ballarney. Osa ponien "omista" nimistä ovat myös irlantilaisperäisiä, osa englantilaisia.

Aiemmin keksityt suvuttomat newforestinponit saivat vielä sen GA-päätteen vaikka niilläkin käytin pääsääntöisesti samaa nimityyliä. Sieltä löytyy mm. Upperton Muddy Rose GA ja Imperial of Driftmoor GA.

Hackneyponien nimissä näkyy ehkä enemmän amerikkalainen vaikutus, koska jouduin niiden nimiin hakemaan inspiraatiota yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista poneista. Niitä löytyi kovin vähän Britannian puolelta, mutta enpä tiedä huomaako kukaan mitään eroa näissä nimissä sinänsä.

Australianponit

Australianponien kohdalla käytin samankaltaista metodia kuin brittiponeillakin: useimmilla on keksitty kasvattajatunnuksen tapainen osa nimessä ja sitten se "oma" nimi. Ja vaikkei olisi ollut mitenkään pakko noin realismin kannalta, hain näihin vahvasti australialaisperäisiä sanoja, alkaen sieltä aboriginaalikielistä ja australialaisista paikannimistä. Paljon sekaan on toki sotkeutunut englantiakin.

Näiden keksiminen olikin tosi hauskaa, koska tämän suunnan nimistöä pääsee harvoin käyttämään. Toisaalta olen tehnyt näin oikeastaan aina, ensimmäinen itsekeksimäni australiaponi oli ori Wallaburra Leroy, sitten tuli Kanangara Lynda, Kanangara Sea Pearl ja Waimarie of Blythe Hill. Nyt tuli muun muassa sen nimisiä poneja kuin Kwinanna Cold Shine, Currungatha Balinese, Binnabinna Dalmana, Greville of Eulanoa Park ja Elanara Wirriya.

Unkarilaiset ja venäläiset rodut

Unkarilaisten rotujen nimeäminongelmista olen puhunut suunnilleen kai joka kerta kun olen suuni aukaissut. Kasvattien nimeäminen on vaikeata, koska haluaisi jotenkinpäin "oikean" kuuloiset nimet varsoille, mutta ihan sama ongelma on tuontihevostenkin kanssa. Näillä käytän mielelläni sitä GA-tunnusta, mitään kasvattajanimiä en ole näille oikein pystynyt keksimään. Sukupostista olen käynyt katselemassa mallia ja kasvattajatunnuksia ei oikein taideta käyttää. 

Venäläisten rotujen nimeäminen on vain piirun verran helpompaa ja kasvattajanimien kanssa on sama juttu, niitä en oikein löydä RL-hevosten nimistä. GA on siis yleinen näky myös Venäjän-tuontien nimissä.

Ranskalaiset rodut

Ranskalaisilla roduilla käytän samankaltaista nimeämistä kuin noilla brittiponeilla eli keksityt kasvattajatunnukset eivät ole lainkaan harvinainen näky. Vaikken minä ranskaakaan sinänsä osaa, niin näitä kuitenkin osaan bongailla ranskalaisten RL-hevosten nimistä kyllä. Ranskan osaamattomuuden ongelmana ovat prepositiot, joita olen nakellut melko huolettomasti miten sattuu. Että sori, jos jonkun silmiä kirvelee Tulipa du Loiré, Muscadet de l'Aunorde ja Paladis des Vernandois kavereineen.

Suomenhevoset

Itse keksimäni suomenhevoset voi vielä tässä vaiheessa laskea melkein yhden käden sormilla. Ei niitä ole tosiaan montaa ollut: 

  • Huissan Huhu
  • Kullantöyrään Kinuskimaksikka
  • Lännen Lokari
  • Orikiven Valopallo
  • Periäisen Santra
  • Raalan Patruuna
  • Äksy-Äyriäinen

Suomenhevosten nimeäminen, ja itse asiassa koko hevosen keksiminen nojaa vahvasti inspiraatioon: ensin saadaan se nimi-idea ja sitten vasta keksitään hevonen. Näillä kaikilla taitaa olla myös vähintään 2 polvea keksittyä sukua, niihinkin nimiin on uhrattu aikaa ja ajatusta. Kaikki on myös tarkistettu Sukupostista, ettei samannimistä hevosta löydy.

Suomenhevosilla ei ole tällaisia keksittyjä kasvattajanimiä. Kaikki nuo genetiivimuodot ovat joko yleistermejä (huissa. länsi) tai paikannimiä (Kullantöyräs, Orikivi, Periäinen, Raala). Niiden suvuissa saattaa olla joitakin kasvattajanimenä pidettyjä osia, mutta varsin harvakseltaan.

– S

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2020

Joulukalenteri 20: uuden vuoden lupaukset

Joulun lisäksi myös uusi vuosi kolkuttelee ovella ja se tietää ainakin Ionicissa uuden vuoden lupauksia. Viime vuonna jäikin tekemättä, kun vuodenvaihde meni yleiseen lusmuiluun. Tällä kertaa aion pysytellä suhteellisen perinteisissä lupauksissa.



  • Puuhaa enemmän Gin Ahaltekin kanssa:
    • Tee vanhoille kasvateille sivuja.
    • Suunnittele uusia kasvatteja.
    • Keksi nimiä uusille kasvateille.
    • Yritä saada edes vuosina 2009-10 syntyneet hevoset vihdoinkin jalostuskäyttöön ja sitten kuoppaan.
    • Etsi kuvia hevosille.
    • Hanki uusia hevosia ja sukuja.
    • Poista Ekaterina Druzin kuvat ainakin elossa olevilta hevosilta.
  • Puuhaa enemmän arabienkin kanssa: kaikki samat kohdat kuin ahaltekeillä, paitsi jos saisi vanhoista hevosista pois 2010-2012 syntyneet.
  • Terskinhevosillekin voisi harkita samaa...
  • Päivitä blogia säännöllisesti kerran viikossa.
  • Tee Keskustaan perinteinen "ostetaan vähän kaikenlaista"-ketju. Ja osta sit kans äläkä jää jumittamaan.
  • Päivitä vanhoja kisatuloksia hevosten sivuille mahdollisimman paljon. Olisi kiva jos saisi esimerkiksi vuoden 2018 kisat kaikki sivuille.
  • Järjestä vuoden aikana vähintään 3 VSN-näyttelyt. Eka kutsu onkin jo putkessa. Plussaa jos tulee useampia näyttelyitä.
  • Katso voisitko järjestää myös ARJ- ja/tai WRJ-kisat.
  • Järjestä ainakin kahdet VMRJ-kisat.
  • Keksi kisakutsuille jokin muu systeemi kuin blogi.
  • Hanki jokin uusi rotu Ioniciin.
  • Kirjoita vuoden aikana vähintään 3 rotuesittelyä blogiin.
  • Myy hevosia. Keksi ensin että miten.
  • Rekisteröi hevosia VRL:ään.
  • Ole aktiivinen keskustelija Keskustassa ja yritä muutenkin tehdä jotakin muutakin välillä kuin kaivella omaa napaasi.
  • Lue ne aikoja sitten printatut väri-artikkelit! Plussaa saa jos ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä edes jotakin.
  • Luista kaikesta, jos tilanne niin vaatii.

Aikamoinen määrä, vai mitä! Joko lukijat ovat suunnitelleet omia lupauksiaan ja jos on, niin mitä on tiedossa?

– S

lauantaina, joulukuuta 19, 2020

Joulukalenteri 19: vanhojen muistelua

S usutti minut muistelemaan vanhoja aikoja ja edellistä postausta kirjoittaessani alkoi mieleen putkahdella erilaisia asioita menneiltä vuosilta. Joten täältä pesee! Mitään yhtenäistä linjaa ei ole, vain hajanaisia pikkuasioita ja jotkut saattavat olla tuttuja blogistakin aiemmilta vuosilta. Blogistahan muuten löytyy oma historia-taginsa, jonka alle on koottu vanhoja asioita. Haluan sieltä nostaa esille pari postausta: "Sä oot niin pentu!" ja Menneet muodit ja ilmiöt.

Hevosten adoptointi

YLA oli nykymuotoisista laatuarvosteluista ensimmäinen (minun tekosiani, kaduttaa vielä tänäkin päivänä) ja alunperin sukuselvityksestä ei saanut pisteitä lainkaan. Jos hevonen oli suvuton, sen sukupisteet jäivät nolliin ja sillä hyvä. Niinpä ne, jotka halusivat pärjätä YLAssa hevosineen, etsivät suvuttomille hevosilleen "adoptiovanhempia", siis suvullisia hevosia, jotka voitiin merkitä sukuineen YLAan menevän hevosen sukutauluun ja varmistaa näin maksimipisteet.

Tekijänoikeusterroristit

Virtuaalitallien ja -harrastajien maine oli varsin huono tuolloin kun virtuaalimaailma ja koko internet oli vielä uusi asia. Kaikkia harrastajia pidettiin kuvia luvatta kopioivina pikkukakaroina. Se ymmärrettävästi korvensi niitä, jotka pitivät kuvaluvistaan huolen.

Ht.netiin oli kerääntynyt paljon sitä porukkaa, joka tekijänoikeuksista jotakin tiesi ja siellä sai kyllä laidallisen sitä itteään niskaansa, jos erehtyi esittelemään tallia, jonka kuvissa oli jotakin häikkää, kuviteltua tai todellista. Foorumilla oli ainakin silloin tällöin varsinaisia sheimausketjuja, johon linkitettiin tekijänoikeuksia rikkoneita talleja. Häpeällistä kyllä, olin mukana itsekin, en voi kieltää. Tällaisesta sai aikanaan alkunsa myös Käräytys-sivusto, joka todellakin oli juuri sitä mitä nimi sanookin olevansa. Nykyinen on hyvinkin siistitty versio alkuperäisestä.

Olen joskus käyttänyt termiä tekijänoikeusterroristit, koska jotkut ilmeisesti kuvittelivat, että tekijänoikeuksien rikkominen oikeuttaisi millaisiin ilkeyksiin tahansa. Tuo Marinean tapaus oli pahimmasta päästä, muttei suinkaan ainoa, tosin muita tallien tuhoamisia en tiedä tapahtuneen. Ja toki minäkin huomauttelin tekijänoikeuksista ja niiden noudattamisesta, mutta varsinkin Marinean lopettamisen jälkeen pyrin olemaan edes jossain määrin rakentava sanavalinnoissani.

Oikeiden hevosten "varastaminen" ja "pilaaminen"

Eivät luvatta kopioidut kuvat olleet ainoa syy, miksi moni reaalimaailman hevosenomistaja vihasi virtuaalipenskoja (termi ht.netin ylläpidon lanseeraama). Joillekin oli suorastaan maailman kauhein asia, jos oman hevosen kuvat päätyivät virtuaalihevoselle, vaikka kuvat sinänsä olisivat olleet ihan luvalliset, kenties virtuaalihevostelijan itsensä ottamat julkisella paikalla.

Hevosenomistajat puhuivat todella jopa hevosten varastamisesta tai pilaamisesta, mitä virtuaaliharrastajat tekivät. Heidän huolensa oli se, että joku voisi päätyä virtuaalihevosen sivuille ja kuvien perusteella kuvitella että kyseessä on kuvissa olevan hevosen oma, oikea sivu. Vielä pahempaa oli jos luonnekuvauskin sattui olemaan huono (tuolloin luonneteksteissä saattoi olla kyllä aikamoisia kuvauksia, eivät olleet hyvätapaisia, järkeviä kisakoneita kaikki...). Toki porua syntyi myös siitä, jos virtuaalihevosella oleva kuva ei ollut kovin edustava otos kyseisestä hevosesta.

Erityisesti Vermon poninäyttelyt loppukesästä olivat ainakin foorumipuheiden mukaan varsinainen surman suu sinne viedyille poneille, kun siellä oli virtuaalihevostelijoita laumoittain kameroineen varastamassa hevosia. Jotkut jopa pitivät loimia poniensa päällä aina kun ne eivät olleet kehässä, kun tiesivät hyvin että loimitettujen ponien kuvia ei haluttu käyttää.

Olen kyllä ihan pudonnut kärryiltä, että mitä (suomalaisissa) hevospiireissä nykyään ajatellaan virtuaalihevosista ja -harrastuksesta. Mahtaisivatko olla yllättyneitä että virtuaalitalleja on edelleen olemassa?

Bustaajat

Jos ht.netiin sattui tulemaan joku ihan uusi naama esittelemään tallia ja talli oli "liian" hieno ollakseen aloittelijan tekemä, puskanickit alkoivat pohtia, että kuka vanha harrastaja nyt on tullut takaisin uuden nickin takana. Tätä nimitettiin bustaamiseksi (engl. to bust). Samalla saatettiin levitellä tietoa siitä, mitä tämä oletettu vanha harrastaja on menneisyydessään mokannut. Enin osa vanhoista synneistä oli luokkaa "osteli hevosia eikä tehnyt sivuja niille" tai "jätti virtuaalisen vastuutehtävänsä hoitamatta". Henkilökohtaisesti en tiedä, selvisikö ikinä varmaksi kenenkään vanhan harrastajan paluu vai saivatko syyttömät tulijat jonkun toisen vanhat synnit niskoilleen. 

Muita sekalaisia

  • Vapaasti kopioitavia hevoskuvia oli todella vähän: Flickr ei ollut lyönyt itseään läpi, Bob Langrishilta ei ehdottomasti saanut kopioida, virtuaaliharrastajissa oli vähän itse kuvaavia eivätkä he todellakaan antaneet kuviaan ilmaiseksi kellekään vaan he myivät ne (siitä muutama havainto alempana).
  • Erilaisia virtuaalipankki-virityksiä on ollut matkan varrella useampia. Yksikään ei tainnut olla pitkäaikainen.
  • Wikipediaa ei ollut ja luotettavia tietolähteitä tosi monista asioista ei ollut, varsinkaan suomenkielisiä. Hevosmaailma.netillä oli todella suuri tarve tuolloin. Valitettavasti se sivusto joutui myös kaikenmoisen kopioinnin ja suoralinkityksen kohteeksi. Asialla eivät olleet yksinomaan virtuaalihevostelijat vaikkakin kyllä enemmistönä.
  • Virtuaalitallien sivuilla saatettiin ilmoittaa, että tämä sivusto toimii parhaiten tietyllä selaimella. Pääselaimet olivat Netscape Navigator ja Internet Explorer, Operakin oli olemassa, mutta Chrome ja Mozilla Firefox tulivat vasta myöhemmin.
  • Virtuaalitallit ja -hevoset saatettiin helposti sekoittaa oikeiden vastaavien sivuihin, sillä VRL ei tuolloin vaatinut mainintaa asiasta. Tämä vuonna 2008 kirjoitettu blogipostaus on kirjoitettu ihan tosissaan ja tarpeeseen.
  • Kesällä 2008 nähtiin virtuaalimaailmassa ennennäkemätön blogi-innostus. Tämä meidän blogi oli tullut loppuvuodesta 2007, mutta kesällä 2008 Meepu perusti oman bloginsa. Siitä tuli hyvin suosittu ja moni muukin halusi perustaa omansa. Niitä sitten putkahteli kuin sieniä sateella, parhaimmillaan kai kymmenkunta, mutta valitettavan monen innostus oli lyhytaikaista.
  • Web Archive on suhteellisen tuore löytö virtuaalimaailmassa, vaikka se on ollut olemassa kauemmin kuin virtuaalimaailma.
  • Valokuvissa "järkkärilaatuinen" oli tosi kova juttu. Kun haluttiin hyvä ja edustava kuva jostakin hevosesta, puhuttiin "järkkärilaatuisesta". Jotkut jopa oikeasti vaativat, että ostamansa kuva oli todellakin otettu järjestelmäkameralla.
  • Kuvien ostamisesta: ht.netissä puhuttiin joskus nahkoista eurojen sijaan, koska ylläpito oli linjannut, ettei foorumilla saanut käydä kauppaa. Nahat sen sijaan menivät täydestä läpi.
  • VRL:ssä oli ~2006 jokin toimielin, jota nimitettiin hallitukseksi. Sinne sai hakea ja minä kirjoitin hakemuksen. Prosessi oli monivaiheinen ja en muista enää mihin se sitten lopulta tyssäsi, mutta minä en ollut koskaan VRL:n hallituksessa.
  • VRL:ää uudelleenkoodattiin vuonna 2010. Alunperin harrastajien VRL-tunnukset olivat nelinumeroisia ja ne ilmeisesti loppuivat. Samoin hevosten tunnukset olivat 5-numeroisia ja ehkä nekin loppuivat. Tämä tunnetaan piparitaukona, koska tauon ei ollut tarkoitus venyä vuoden mittaiseksi vaan etusivulla luki VRL:n olevan piparitauolla (tauko oli alkanut joulun alla 2009).
– Gin

perjantaina, joulukuuta 18, 2020

Joulukalenteri 18: puoliveristen säkäkorkeudet

Täällä blogissa on vuosien mittaan esitelty joidenkin rotujen säkäkorkeustilastoja (ahaltekit, arabit, terskit). Nyt laskin eri puoliverirotujen säkäkorkeudet ja tässä katsaus siihen, miltä ne tilastot näyttävät.


Ensiksi täytyy kuitenkin määritellä "puoliverinen". Olen näihin tilastoihin ottanut mukaan ns. perinteiset puoliveriset, joita Ionicista löytyy:

  • Arabian Warmblood (AWB)
  • Dutch Harness Horse
  • Hannoverinhevonen
  • Hollanninpuoliverinen
  • Lämminverinen ratsuhevonen
  • Mecklenburginhevonen
  • Oldenburginhevonen
  • Ranskanpuoliverinen (selle francais)
  • Ruotsinpuoliverinen
  • Suomalainen puoliverinen
  • Tanskanpuoliverinen
  • Trakehner + anglo-trakehner
  • Westfaleninhevonen

Ulkopuolelle siis jäävät virtuaalimaailman omat SGSH, RBSH ja Cleveland Hunter.

Selkeyden takia tein molemmille sukupuolille oman kuvaajansa, koska samassa kaaviossa ollessaan silmää hämäsi paljon se, että tammoja (155 kpl) on enemmän oreja (132 kpl). Tässä on ensin orien kaavio:

Tämä näyttää aika tavalla siltä, mitä odotinkin, huippu on melko selkeä, 168-169 cm. Mielestäni sen ei ehkä tarvitsisi olla noin silmiinpistävä, koska vaihtelua voisi olla enemmänkin. Kuten näkyy, orien korkeudet vaihtelevat välillä 160-177 cm. Orien keskiarvo on 168,57 cm.

Pienin yksilö löytyy trakehnereiden joukosta, se on itse asiassa anglo-trakehner Ivory Ion, jonka emä on pienenlainen trakehner-tamma ja isä sitäkin matalampi xx-ori. Meidän trakehnereista aika iso osa on anglo-trakehnereita (vähintään 25% xx/ox/x/shagya) ja koska nämä rodut tapaavat olla melko pienikokoisia, se näkyy ehkä jonkin verran trakehnereiden korkeuksissa.

Tosin eipä noista mainituista täysiverisistä xx välttämättä aina pientä kokoa erityisesti tuo, siinä on meillä ainakin melkoisesti kokovaihtelua. Puoliveriporukan suurin, 177-senttinen FWB-ori Goldschläger Ion on puoliksi xx sekin. Goldie on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin kumpikaan vanhempansa. Silti sen isä on 167-senttinen ja se ei ole täysiveriselle ihan vähän, luulisin.

Tammojen kuvaaja on aika metka:

Huippu on siinäkin, vähän matalampi kuin oreilla, 166-167 cm ja sitten tuleekin yhtäkkiä jyrkkä pudotus. En ymmärrä että mitä tammojen puolella oikein tapahtuu. Ehkä minä pidän yli 167-senttistä tammaa jotenkin kauhean isona ja siksi harvinaisena? Tammojen keskiarvo on selkeästi oreja alempi, 165,17 cm.

Pienin tamma löytyy ei-mitenkään-yllättävästi AWB:iden joukosta, se on Lakota Ion ja itse asiassa kaikki 160 sentin alittajat ovat juuri AWB:ita. Lakotan emä on 154-senttinen arabitamma, joten ei ihme, ettei tyttärestäänkään mitään hongankolistajaa tullut vaikka isäori onkin aika korkea (167 cm). Säkäkorkeuksia miettiessäni nimenomaan emän korkeus vaikuttaa suhteellisen paljon sen jälkeläisten säkäkorkeuteen. Korkeimman oriin emä oli itsekin 171-senttinen eli varsin suuri meidän mittapuulla. Tosin tätä nykyä yritän saada jonkin verran vaihtelua rodun kuin rodun säkäkorkeuksiin ja yritän heitellä vähän hatusta kasvattien säkäkorkeuksia.

Nyt kun tulin miettineeksi asiaa, niin miltähän tammojen tilasto ylipäänsä näyttäisi, jos jättäisin AWB:n kokonaan pois? Harkitsin nimittäin sitä kun tein rajausta noista roduista, sehän ei ole varsinaisesti "perinteinen" puoliverinen, olkoonkin että arabit ovat ainakin teoriassa sallittuja useimpien puoliveristen jalostuksessa (toki vastan hyväksynnän jälkeen). Se voisi kasvattaa tammojen säkäkorkeutta melko paljonkin ja olisikohan se sitten jo kovinkin lähellä orien keskiarvoa.

Korkein tamma on westfalen Trapezza Prime ja senkin säkäkorkeus on mitä todennäköisimmin minun päättämä, se taisi tulla tilausvarsana meille. Ja kas: sen emä on korkea myös, peräti 173 cm ja tyttärensä senttiä vähemmän.

Minulla ei ole oikein minkäänlaista käsitystä reaalimaailman puoliveristen säkäkorkeuksista joten en osaa sanoa miltä nämä kuvaajat näyttäisivät verrattuna reaalimaailman vastaaviin. Minkä kokoisia noin yleisesti ovat esimerkiksi maailman huipulla kilpailevat este- ja kouluratsut? Onko alle 170-senttinen puoliverinen hukkapätkä, mitä jos ratsastaja on kahta metriä lähentelevä mies (en minä kyllä tiedä ratastajienkaan pituuksista mitään)? Pitäisi ehkä katsella vähän, jos jostakin löytäisin sopivaa dataa tai muuta tietoa. Vinkkejä saa antaa.

– S

torstaina, joulukuuta 17, 2020

Joulukalenteri 17: miksi Marinea lopetti?

Marineasta puhutaan tässä blogissa satunnaisesti, silloin kun käsitellään Ionicia edeltäviä aikoja eli ennen vuotta 2004. Marineaa voitaisiin pitää siis tietyllä tapaa Ionicin edeltäjänä. Sen hevosia saattaa näkyä edelleen joissain hyvin vanhoissa ja pitkissä sukutauluissa ja olen aina innoissani niistä. Harvempi kuitenkin tietää nykyään, millainen draama Marinean lopettamiseen liittyi loppuvuonna 2003. Se ei ole niitä virtuaalimaailman historian ylväimpiä hetkiä.



Tekijänoikeuden puolustajat

Hevostalli.netissä ja muuallakin liikkui porukkaa, jotka olivat helposti huomauttelemassa muille tekijänoikeuksista eikä aina niin kauniisti. Toisaalta siihen oli tuolloin ehkä syytäkin (ei huonoon käytökseen, mutta yleiseen tiedonjakamiseen), harrastajakunta oli nuorempaa ja moni ei tiennyt mitään tekijänoikeuksista. 

Tein tätä itsekin ja olin kantanut korteni kekoon kirjoittamalla infotekstin tekijänoikeuslaista ja sen liittymisestä erityisesti virtuaalitalleihin. Tämä sivu oli Hevosmaailma.netin palvelimella, minulla oli siellä oma pieni kansioni. S:llä ei varsinaisesti ollut tuolloin mitään tekoa virtuaalihevosten kanssa.

Eräänä iltana ht.netissä jaettiin linkki jollekin Expage-tallille, joka oli linkittänyt sivuilleen kuvia jostakin luvattomasta lähteestä, mahdollisesti Hevosmaailma.netistä. Suoralinkitystä ja laittomia kuvia, varsinainen pahis! Minulla oli jotakin tekemistä asian kanssa, ainakin kommentoin ketjuun. Aluksi ihmiset kävivät linkittämässä sitä minun tekijänoikeus-infoani tallin vieraskirjaan. 

Ilkivaltaa

Ei mennyt kauaa kun joku keksi, että tämän Expage-tallin sivuille voi murtautua helposti. Ilmeisen nuori tallinomistaja käytti ainakin joillain sivuilla samaa salasanaa kuin sivun nimi oli. Expagen yksi "ihana" ominaisuus oli nimittäin se, että sinne tehtyä sai vain yhden sivun, jonka osoite oli www.expage.com/sivunnimi ja tätä sivua editoimaan kirjauduttiin sivun käyttäjätunnuksella "sivunnimi" ja salasana oli mitä omistaja oli sattunut keksimään.

Tämähän karkasi sitten ihan käsistä. Suorastaan voitonriemuisena tallin sivuja sotkettiin ja sinne linkitettiin tätä minun tekijänoikeus-infoani luvattomien kuvien tilalle. Kaiken kaikkiaan homma meni todella rumaksi, koska osa porukasta alkoi muistaakseni linkittää sinne myös kaikenlaista kyseenalaista materiaalia. Yksinkertaisesti tallin sivuja tuhottiin ja joka paikassa oli linkit Hevosmaailma.netissä sijaitsevalle sivulle.

Pyysin ihmisiä lopettamaan moisen, minullahan oli pahasti oma lehmä ojassa (ja ei tuollainen ole oikein tai järkevää muutenkaan). Minun nimeni komeili siellä tekijänoikeus-infossa ja asiasta mitään tietämätön S omisti Hevosmaailma.netin, joten juttu näytti pintapuolisesti meidän masinoimalta. Oli viestiketjussa muitakin jotka yrittivät puhua järkeä ja saada ihmiset lopettamaan, mutta sokka oli jo irti siinä vaiheessa. 

Tallinomistaja ei ollut mikään ht.net-aktiivi mutta muistelisin että jossain vaiheessa iltaa hän ja/tai hänen vanhempansa löysivät tiensä foorumille myös. Se ei tainnut kuitenkaan paljon tilannetta kaunistaa. Muistelen, että kielenkäyttö viestiketjussa/-ketjuissa meni varsin rumaksi.

Miten tämä Marineaan liittyi?

Puhelimenikin soi jossain vaiheessa iltaa: soittaja oli ht.netiä selannut Marinka. En muista sanatarkasti mitä hän sanoi, mutta volyymi oli kova, kirosanoja oli paljon ja kantavana ajatuksena se, että mitä nuo idiootit tekevät ja eivätkö ne ajattele mitään. Hän oli todella tuohtunut, pääasiassa minun ja S:n takia eikä halunnut olla enää minkäänlaisissa tekemisissä virtuaalimaailman kanssa. Marinkalla oli perustajana päätäntävalta Marineasta ja hän käski minun lopettamaan tallin parhaaksi katsomallani tavalla.

Marinka piti sanansa eikä ole palannut virtuaalimaailmaan tähän päivään mennessä. Hän kävi kyllä vuosia myöhemmin rekisteröimässä itsensä ja kasvattajanimensä VRL:ään, tosin minun patistelemana. Takavuosina käytimme hänen nimeään (ihan luvan kanssa) meidän hevosten raviohjastajana tms, jos oli tarvetta.

Jälkinäytös

Joitain kuukausia tallin tuhoamisen jälkeen S sai kirjeen poliisilta. Tämän virtuaalitallin omistajan äiti oli käynyt tekemässä rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä ja S oli epäilty. Toisin sanoen S oli ainoa, jonka oikea nimi pystyttiin koko jupakasta saamaan selville, hänhän oli omalla nimellään Hevosmaailma.netin omistaja. Rikosilmoitus oli tehty pelkästään tämän perusteella vaikka S:llä ei ollut mitään tekemistä koko asian kanssa. 

Luojan kiitos, että tekoa pidettiin niin vähäisenä, että sitä ei otettu tutkintaan, saati että syytteitä olisi nostettu. Poliisilta tullut kirje oli siis pelkkä tiedonanto, jossa todettiin että tämmöinen on tehty, mutta asia raukeaa tähän. Toki jos asiaa olisi tutkittu paremmin, olisi saatu selville S:n osallistumattomuus asiaan. Ylimääräisiä sydämentykytyksiä siitä kuitenkin tuli ja minua harmitti ihan hirveästi S:n puolesta. 

Tässä vaiheessa Ionic oli jo pystyssä Hevosmaailma.netissä ja olin varma että se saisi lähtöpassit, mutta onneksi ei. Ja vuoden päästä keväällä 2005 S tuli jo sitten toiseksi omistajaksi Ioniciin, joten hän ei jäänyt kantamaan kaunaa. Luojan kiitos.

Häpeä

Tämä asia on minulle edelleen vähän arka paikka, vaikka siitä todellakin on 17 vuotta. Silläpä en ole siitä aiemmin juuri huudellut. Toki silloiset harrastajat tiesivät miksi lopetimme Marinean, emme me varsinaisesti hiljaa lähteneet. Toivottavasti asianosaiset katuivat edes vähäsen. Harmitti ja hävetti niin vietävästi koko tapaus varsinkin S:n kannalta ja tietyllä tapaa se kismittää jossain määrin edelleen, kun tulen ajatelleeksi asiaa.

Tämä kertomus ei ole koko totuus asiasta. Taustalla tapahtui asioita, jotka eivät ulkopuolisille kuulu edelleenkään. Lisäksi olen unohtanut niin paljon, koska siitä on todellakin aikaa. En muista enää, että mikä oli minun osuuteni jutussa. Jotakin tekemistä minulla sen kanssa oli, joten en ole todellakaan syytön selkkaukseen, mutta sen kyllä vannon että tallin sivujen tuhoaminen ei ollut minun ideani enkä siihen edes yllyttänyt. 

Mitä Marineaan tulee, niin talli oli jonkinlaisessa murroksessa jo muutenkin. Minulla ja Marinkalla oli joitakin ajatusrepaleita siitä, että sitä pitäisi muuttaa, kenties juurikin Ionicin tyyppiseksi. Sitten tuli tämä välikohtaus ja muutosideoista tuli lopetuspäätös.

– Gin

keskiviikkona, joulukuuta 16, 2020

Joulukalenteri 16: rakennearvostelussa x-ori

Tarjolla on pitkästä aikaa rakennearvostelu. Ne ovat olleet palautteen perusteella varsin tykättyjä postauksia, vaikka niissä haisee aina vähän se hätäisesti raapustetun täytepostauksen lemu. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Tällä kertaa arvostelussa on yksi tallin uusimmista tulokkaista (tai siis semmoinen, jolle on ihan viime aikoina tehty sivu ja etsitty kuva), angloarabiori Milli Vanilli Ion.


Yleisvaikutelma 4/5p

Varsin tasapainoinen, sopusuhtainen ja komeakin tapaus. Silmää häiritsee ainoastaan hieman notko selän linja ja minä sanoisin tuota vähän myös avorunkoiseksi. Ilman näitä juttuja tämä olisi saattanut olla jopa harvinainen vitosen hevonen.

Rotuleima 4/5p

Angloarabin rotuleima on vaikea asia, koska tyyppi ja ulkonäkö vaihtelevat niin kovin sen mukaan miten paljon hevosessa on arabia. Itse pitäisin jonkinlaisena ihanteena puoliveri-/xx-tyyppistä ratsuhevosta, mutta arabimaisuus ei ole virhe kyllä. Tällä sitä arabimaisuutta näkyy rakenteessa, mutta se yhdistyy hyvään ratsun rakenteeseen ja kaiken kaikkiaan ihan on nelosen arvoinen rotuleima. Voisi antaa ehkä jopa paremmankin.

Sukupuolileima 3,5/5p

Tämä on vaikea jotenkin. Mikään hillittömän maskuliininen tuo ei ole, olisi toki kiva jos ilme näkyisi paremmin, mutta tällä on nyt mentävä. Toisaalta olen kyllä näkevinäni tässä jonkinlaista orimaisuutta, mutta jos peitetään jalkoväli ja katsotaan menisikö se sitten tammasta, niin voisi mennä. Ei se ehkä kovin feminiininen kyllä olisi, muttei täydellisen epäuskottavakaan. Siksi tuollainen keskivertovarovainen 3,5 pistettä nyt tästä.

Pää 4/5p

Silmän ja sierainten jääminen piiloon haittaa vähän arvostelua, muttei paljon ja kyllä se hyvä on noinkin. Se on sopivankokoinen, jaloutta ja arabimaisuutta löytyy, mutta se ei ole suoraan arabin pää tai voisi olla, muttei mikään extreme. Hyvä se on eli 4 pistettä. Viiteen pisteeseen olisi tarvittu vähän parempilaatuinen kuva, josta arvostella.

Kaula 3,5/5p

Piti vähän aikaa ihan miettiä, että minkä takia en halua antaa tästä parempaa pistemäärää. Kaulassahan on kaikki suunnilleen kunnossa: pituus on kohtuullinen, liittymät hyvät molemmissa päissä. Jotenkin kaipaisin tuohon kuitenkin... jotakin. Pituutta, kaarevuutta, massaa (kun se kerran on ori). Se kaula on mielestäni tuollainen perus-ok, muttei oikein sen kummempaa.

Etuosa 3,5/5p

Etuosa on kiva kaikkinensa, säkä erottuu (mutta sen muodosta ei voi oikein mennä nyt sanomaan), lapa on pitkä ja lihaksikas, syvyyttä on. Lapa on kuitenkin muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta vähän pystynsorttinen. Ei pahasti ja muuten tuo etuosa on tosi hyvä, istuu hienosti kokonaisuuteen, joten en tiedä olenko nyt liian ankara. Nelonen voisi olla perusteltu. Se on vaikeata kun ei ole samaa mieltä edes itsensä kanssa.

Runko 3,5/5p

Ensimmäinen ajatus rungosta oli, että tässä on ne viat: lievä notkoselkäisyys ja avorunkoisuus, lannekin on vähän pitkä ja itse asiassa koko runko voisi olla hieman lyhyempi kun tämä ei tosiaan ole tamma. Mutta sitten taas rungon hyvät puoletkin ovat kiistämättömät! Siinä on syvyyttä ja se on kaikin puolin tasapainoinen kokonaisuus enkä voi välttää taas ajatusta, että olinkohan taas vähän liian ankara.

Takaosa 5/5p

No nyt en ainakaan ole liian ankara! Tuo takaosa on erinomainen kaikin tavoin. Se on tosi sopiva suhteessa runkoon ja muutenkin kokonaisuuteen, lihaksikkaaltakin se näyttää, lautanen ei ole pitkänpitkä, mutta melko tasainen, risti on kuitenkin erottuva, hännänkiinnitys on korkealla, arabivaikutus näkyy tässäkin kyllä.

Etujalat 3,5/5p

Kuva ei ole maailman paras etujalkojen arvosteluun, sekoittuvat vähän toisiinsa ja vuohiset ja kaviot uppoavat nurmeen. Asennot näyttävät kuitenkin hyviltä, kyynärvarressa on ainakin jonkin verran lihaksia, sääret ovat lyhyet ja sen mitä näkee, niin eivät vaikuta liian hennoilta. 

Takajalat 3,5/5p

Takavuohiset näkyvät vähän paremmin, vaikkei tuokaan vielä ole kovin hyvä kuva ja asento arvosteluun. Koivessa ja reidessä  näyttäisi olevan lihaksia ihan kohtuullisesti, sääret ovat tässäkin päässä hyvät. Vuohisten ja kinnerten kulmaa on vaikea arvioida sinänsä, näyttävät kyllä asiallisilta. Ei huono.

Yhteensä 38/50p

Oikein hyvä hevonen on kyseessä, vaikka ei vielä ihan erinomainen, jonka pistemäärä alkaisi nelosella. Mutta kuten selitin: tuomaroinnissa oli useampia kohtia, joita jouduin miettimään tätä kirjoittaessani. Muutamalla lempeämmällä arvostelulla pisteet voisivat hyvinkin nousta sinne 40:een enkä olisi siitä pahoillani. Olisi kiva kuulla muilta mielipiteitä, varsinkin niistä kohdista, jotka aiheuttivat itselleni päänvaivaa.

– S

tiistaina, joulukuuta 15, 2020

Joulukalenteri 15: ihmisten ja hahmojen nimet virtuaalihevosilla

Lokakuussa Oresama kirjoitti omaan blogiinsa tekstin otsikolla Ihmisten nimet virtuaalihevosilla. Pohdinnan lopputuloksena oli se, että ihmisten etunimet ovat pääasiassa ok virtuaalihevosilla. Jos hevonen on saanut nimensä jonkun oikean ihmisen mukaan, se on yleensä joku julkkis tai siitä ei tiedä kukaan muu kuin nimenantaja itse ja hänen vaikuttimistaan sitten riippuu, onko nimi annettu hyvässä tarkoituksessa vai ei. 

Sen sijaan muiden keksimien nimien kohdalla Oresama joutui painimaan omatuntonsa kanssa: voiko noin vain käyttää nimiä, joita on löytänyt kirjoista, elokuvista, sarjakuvista tai jostain muualta ja jotka eivät siis ole ns. itsekeksittyjä? Että jos löytää jostakin todella hienoja nimiä, niin sitten kaikki luulevat että nimenantaja itse on ne keksinyt. Tämä ei tunnu välttämättä oikealta ja reilulta. Sitä en tiedä mitä laki tähän sanoisi (ja mikä laki), joten en puutu tässä lakiasioihin vaan pohdin asiaa ihan noin oman fiiliksen pohjalta.


Kirjoitin Oresaman blogiin aluksi kommentin, mutta se alkoi venyä kovasti pituutta ja päätin siirtää sen tänne. Aihepiiri on mielenkiintoinen ja, hävettävää kyllä, en ole koskaan miettinyt itse asiaa vaikka nimistä, niiden keksimisestä ja inspiraationlähteistä olemme tosi paljon jauhaneet täällä blogissa. 

Yleisesti ottaen suhtautumiseni asiaa lyhykäisyydessään kuuluu näin: jos se on virtuaalihevosen nimi, ei se voi olla kellekään mikään suuri ongelma. Käyttö ei ole kaupallista eikä sitä ole tarkoitettu loukkaavaksi. Meillä on surutta käytetty kaiken maailman nimiä emmekä ole jääneet miettimään olisiko se jotenkin moraalisesti väärin. Listaan tässä vähän noita meidän käytäntöjä.

Oikeiden ihmisten etunimet

Yleisesti ottaen tämä nyt on ihan selviö: saa käyttää. Etunimi on etunimi, jotkut voivat tietenkin paheksua ihmisten nimien käyttämistä eläimillä noin ylipäänsä, mutta se on vain mielipide. Joskus nimien käyttö saa inspiraationsa oikeasta henkilöstä, jolla ehkä on erikoinen, poikkeava tai kaunis etunimi. Ionicin muinaishistoriasta tulee mieleen tamma Condoleezza Ion, joka sai nimensä USA:n ulkoministerin C. Ricen mukaan. Toki olisimme voineet löytää tuon saman nimen myös esimerkiksi Behind The Namesta.

Olen vihjaillut satunnaisesti, että osa meidän etunimellä nimetyistä hevosista on saanut nimensä jonkun ystäväni tai muun tutun mukaan. Tätä ei kukaan kuitenkaan tiedä, ellen satu sitä kertomaan ja sittenkään en kerro varsinaisesti kenen mukaan hevonen on nimetty. Nämä ihmiset eivät tiettävästi liiku virtuaalimaailmassa eivätkä tiedä "kaimoistaan" muutenkaan ja vaikka tietäisivätkin, haluaisin heidän pitävän sitä ennemminkin kunnianosoituksena, koska sellaisena se nimi on virtuaalihevoselle annettu.

Oikeiden ihmisten sukunimet

Sukunimi vertautuu osittain etunimeen: harvat sukunimet ovat sellaisia että suoraan viittaisivat johonkuhun tiettyyn henkilöön. Ionicissa käytetään jonkin verran sukunimiä, erityisesti hallitsija- ja aatelissukujen nimiä. 

Mutta on niitä henkilöönkin viittaavia sukunimiä, ainakin jos katsotaan asiayhteyttä laajemmin kuin vain pelkästään sitä yhtä tiettyä virtuaalihevosta. Ratzenberger voi nimenä olla jopa yleinen saksankielisissä maissa, mutta jos tämännimisen hevosen suvusta löytyvät myös Regazzoni, Morbidelli ja Zanardi, on ilmiselvää, että Ratzenberger viittaa F1-kuljettaja Roland Ratzenbergeriin. Monet näistä henkilöistä ovat vielä elossakin, mutta jotenkin en osaa silti nähdä tätä kauhean pahana asiana. Ei ole mitenkään outoa, jos oikeitakin hevosia nimetään julkisuuden henkilöiden mukaan.

Oikeiden ihmisten etunimi+sukunimi

Tällaisia nimiä meillä on aika harvakseltaan ja ylivoimaisesti useimmiten kuolleiden ja yleisesti tunnettujen julkkisten nimiä. Mieleen tulevat Vivien Leigh Ion, Olivia de Havilland Ion, Al Capone Ion, Joe Johnston Ion ja Elvis Presley Ion, mutta taitaa niitä olla muitakin.

Samaan ryhmään kuuluu myös Alexander Fleming Ion, jolla on kyllä ihan tunnetun ihmisen nimi, mutta poni itse kyllä sai nimensä pionilajikkeen mukaan. Se pionilajike nyt oli nimetty Alexander Flemingin mukaan.

Tähän kategoriaan voitaneen lukea myös erinnäiset kuninkaalliset ja vastaavat, joilla ei ehkä ole sukunimeä, mutta muu vastaava siten, että nimestä tietää kyllä heti kenestä on kyse: Anna Yaroslavna, Anne The Great, Pjotr Velikij, (Pietari Suuri), Catherine The Great...

Minä en varsinaisesti näe näitäkään ongelmallisina sinänsä. Niitä käytetään oikeillakin hevosilla jonkin verran, jopa vielä elossa olevienkin ihmisten nimiä. Sukupostista löytyy mm. Barack Obama. Yleensä jonkin asian nimeäminen henkilön mukaan katsotaan kunnianosoitukseksi, kuten tuon pionilajikkeen kohdalla, joten ehkä se pätee myös virtuaalihevosiin. 

Keksittyjen hahmojen tms. nimet

Uuuh, tässä kunnostaudun! Kaivan ihan hirveästi nimiä (hahmojen, paikkojen yms) romaaneista, elokuvista, sarjoista, sarjakuvista, musiikista, mistä tahansa. Enkä ole koskaan pitänyt sitä minään ongelmana, kun en ole tullut ajatelleeksi asiaa. Onko se ongelma? 

Osa varsinkin hahmojen nimistä on suhteellisen keskinkertaisia, sellaisia jotka olisi pystynyt ehkä hyvinkin keksimään itse. Vai mitä sanotte Adam Alexanderista? Monet etunimi+sukunimi -yhdistelmänimet ovat ehkä yhdistelmänä suhteellisen uniikkeja, mutta toisaalta ne etunimet ja sukunimet eivät ole mitenkään ilmeisen harvinaisia eikä teoksen tekijä ole niitä välttämättä itse keksinyt, hän vain yhdisti ne.

Käytän enimmäkseen suhteellisen tunnettuja populaarikulttuurin lähteitä: Sormusten herra, Game of Thrones, Star Wars, Star Trek, Tuulen Viemää, James Bondit, Aku Ankka, Harry Potter jne. Näistä tuo 4 ensinmainittua varsinkin ovat sellaisia, että niissä esiintyvät nimet ovat suurelta osin uniikkeja, sinne teosten omaan maailmaan tekijän itsensä kehittämiä. 

Tunnen pienen piston omatunnossani, sillä olen kaivanut näiden teosten taustatiedoista paljonkin sellaisia nimiä, jotka eivät ole ehkä yleisesti tunnettuja. Tarkoitan siis, että jos laitan hevoselleni nimeksi Galadriel, kohtuullinen prosentti ihmisistä tietää, etten minä tuota nimeä keksinyt itse. Mutta jos laitan nimeksi Joramun, tietääkö kukaan ettei sekään ole minun tekosiani? Tämänkaltaisen tilanteen Oresamakin koki ongelmalliseksi.

Todennäköisesti hahmojen nimien käyttö ei ole mitenkään kiellettyä, sillä niitä on myös oikeilla hevosilla: Cersei Hanover, Scarlett O'Hara, Captain Picard, Gladstone Gander. Nämä kaikki löytyivät Sukupostista eikä se vielä tähän edes lopu. Joten ei aio luopua näistä nimistä, ei siihen ole nähtävästi mitään syytä. 

Johtopäätökset

En varsinaisesti näe syytä muuttaa omia nimeämiskäytäntöjäni suuresti mihinkään suuntaan tämän perusteella. Perustelen tämän sillä, että hyvin pitkälle samoin toimitaan myös reaalimaailman hevosten nimien kanssa. Jos omatuntoni kovasti kolkuttaa noista erikoisista hahmojen nimistä, voisin rauhoitella sitä merkitsemällä hevosten sivuille jollain tapaa lähteen, josta nimi on kopioitu. Sillä selviäisi siitä, ettei kukaan kuvittelisi minun keksineen jotakin hienoa ja persoonallista nimeä. Ehkä se riittää.

– S

maanantaina, joulukuuta 14, 2020

Joulukalenteri 14: uusia tulokkaita, muut rodut

Ionicin uusia poni- ja askellajitulokkaita olenkin esitellyt jo, nyt on vuoro muiden rotujen.


Ahaltekit

Pitkästä, pitkästä aikaa myös Gin Ahaltekiin on tullut uusia hevosia! Ostin taannoin Nikkiltä 2 lyhytsukuista oria, Romanov di Sierran ja vähän vanhemman Vanity Flamboyantin. Ja kun tallista löytyy muutama yksipolvinen ostotamma, niin tässähän on ihan uusien verilinjojen alkua meillä nyt kasassa. Periaatteessa kyllä vielä muutamia lyhytsukuisia tammoja voisi ostaa...

Clevelandinruunikot

Mainitsin edellisissä postauksissa jo ostaneeni Chaolta yhtä ja toista. Niin myös pari clevelandia. Meille tuli kaksipolvinen ori Assassin Verm, joka on erittäin arvokas siitosori meille. Sen näkee osittain jo astutuslistasta, ensi vuonna sille on tulossa jo ainakin 4 varsaa.

Tuli sieltä kaksipolvinen tammakin, Laverda Verm. Sillekin on luvassa jo pari varsaa

Gidranit

Vuosi sitten syksyllä esittelin meidän unkarilaisrotujen tilannetta, seassa tietenkin gidran. Totesin silloin jalostuspohjan olevan suhteellisen laaja, erityiskiitos siitä kuuluu edelleen Vibajalta ostetuille vanhemmille hevosille. Päätin kuitenkin olla kaukaa viisas viimeksi gidraneita peratessani ja keksiä lisää hevosia, jotta jalostus rullaisi jatkossakin jouheasti. Niinpä keksin 2 kaksipolvista hevosta sukuineen, tamma Verhold GA:n ja ori Garabonciás GA:n.

Näiden lisäksi ostin Chaolta pari suvullista varsaa, ori Vízbenin ja tamma Minthran. Gidran on sen verran eksoottinen näky virtuaalimaailmassa, että kun niitä jostain löytää, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi.

Kisberit

Silloin vuosi sitten kerroin kisbereistä, että jossain vaiheessa täytyy varmaan keksiä niitäkin lisää. No niin täytyy! Ja keksinkin, nimittäin ori Agitatór GA:n ja sen täysisiskon Klausztrofóbia GA:n ja niille täydet kolme polvea sukua. Niistä tulee olemaan varmasti paljon iloa jalostuksessa, mutta saa nähdä miten pitkälle ne riittävät ja missä vaiheessa tarvitsee taas keksiä lisää. Kunpa vain noiden unkarilaistyyppisten nimien keksiminen ei olisi niin saakutin vaikeata!

Knabstrupit

Chaolta meille kotiutui yksi knabstrupikin, yksipolvinen ori Bederoe Ford, aivan uusista vanhemmista. Jes! Se on kenttäpainotteinen ja meillä on sille tarjolla tosi huonosti omanrotuisia tammoja, mutta vaikkapa puoliveritammojen kanssa tuo toimisi varmasti hyvin.

Siinäpä ne uudet tai ainakin uusimmat hankinnat ja tuonnit sitten olivat! Melko monipuolisesti erilaisia hevosia eri rotuihin, olen oikeasti aika tyytyväinen itseeni. Ja erityisesti siihen, että vastaan on tullut noinkin paljon kivoja ostohevosia.

– S

sunnuntaina, joulukuuta 13, 2020

Joulukalenteri 13: 3-, 4- ja 5-käyntiluokkien ongelmat

Huomautus: tämä ei ole millään tavoin kannanotto ARJ:n ylläpitäjää vastaan, koska tajusin tekstissä esitetyn perusaskellaji-ongelman itsekin vasta tätä postausta kirjoittaessani ja ajatellessani asioita tarkemmin. ARJ:n ylläpitoon on oltu yhteydessä tämän tekstin tiimoilta ja asioihin on tulossa todennäköisesti muutoksia.

Erityisesti ARJ-cupissa on tarjolla omat askellajiluokat vain yleisille ryhmän 1 roduille eli issikoille, saddlebredeille/National Show Horseille ja tennesseenwalkereille. Muille askellajiroduille on sitten yleiset 3-, 4- ja 5-käyntiluokat. Se on tietenkin todella hyvä juttu, että pääsee kilpailuttamaan myös muita askellajihevosiaan ja näkisin näitä luokkia mielelläni enemmän myös ihan tavallisissa ARJ-kisoissa, jos ei halua järjestää yksittäisille roduille omia luokkiaan.

Noissa 3-, 4- ja 5-käyntiluokissa ja hevostensa kilpailuttamisessa niissä on kuitenkin yksi pieni ongelma: realismi. ARJ:n ohjesivu kertoo kiitettävästi, minkälaisia noiden askellajiluokkien on ajateltu olevan:

  • 3-käynti: esitetään perusaskellajit
  • 4-käynti: esitetään perusaskellajit + yksi rodulla esiintyvä erikoisaskellaji
  • 5-käynti: esitetään perusaskellajit + kaksi rodulla esiintyvää askellajia

Nämä termit taitavat tulla alunperin islanninhevosten ja saddlebredien maailmasta ja sen vuoksi ne ovatkin niin ongelmallisia muiden rotujen kanssa.

Ensimmäinen ongelma on se, että kaikki erikoisaskellajirodut tai kaikki niiden yksilöt eivät osaa ravata. Joillain roduilla on se oma askellajinsa usein käytännössä ravin tilalla tai ainakin ravi katsotaan virheeksi, samoin kuin vääränlaiset erikoisaskellajit. Jotkut rotujen yksilöt ravaavat ilman ratsastajaa ja toisaalta luin väitteen, että ravin harjoittelu ratsastettaessa saattaa huonontaa erikoisaskellajia. 

Issikka ja saddlebred/NSH ovat poikkeuksia, koska niillä on perusaskellajit ja niiden lisäksi sitten erikoisaskellajit (ainakin teoriassa pitäisi näin olla, olen kyllä kuullut mm. issikasta, joka ei osannut ravata vaan se aina tölttäsi, mutta se ei ole kuitenkaan tavoite, luulisin). Minä kuitenkin olen surutta ilmoittanut näihin luokkiin sellaisia rotuja, jotka eivät tiettävästi ravaa. Oletettavasti ei ole ainoa.

Toinen ongelma on sitten tuo erikoisaskellajien määrä, jos unohdetaan se ravin esittäminen. Monilla roduilla ei todellakaan ole 4 askellajia, 5:stä nyt puhumattakaan. Jos ajatellaan, että hevonen ei osaa ravata, sillä pitäisi olla 5-käyntiluokassa 3 erikoisaskellajia! Eipä kyllä taida sellaista rotua olla. Kahdenkin kanssa on vähän kiikun kaakun. Joillain roduilla on mainittu 2 erikoisaskellajia (esim. mangalargan marcha batida ja macha picada), mutta tässäkin olen epävarma siitä, hallitseeko yksi hevonen molemmat. Ei välttämättä, käytäntö voi olla se, että hevosella on jompikumpi.

Itse olen kilpailuttanut 5-käyntiluokissa oikeastaan vain paso finoja, joilla nyt on käytännössä 3 askellajia, mutta paso voidaan esittää koottuna (fino clasico), lisättynä (paso largo) tai keskiversiona (paso corto). Eli olen ajatellut hevosen esittävän luokassa käynnin, laukan ja sitten nämä eri kokoamisasteen pasot. Sama periaate ehkä voisi toimia kyllä muidenkin rotujen kanssa.

Näin kun asiaa ajattelee, ARJ voisi korjata tilanteen varsin helposti. Otettaisiin maininta perusaskellajeista pois ja muutettaisiin luokkien kuvauset suunnilleen tämäntyylisiksi:

  • 3-käynti: esitetään käynti, laukka ja rodun erikoisaskellaji
  • 4-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji koottuna ja lisättynä TAI rodun kaksi erikoisaskellajia
  • 5-käynti: esitetään käynti, laukka ja JOKO rodun erikoisaskellaji, koottuna, keskiversiona ja lisättynä TAI rodun 2 erikoisaskellajia, joista toinen vapaavalintaisesti koottuna ja lisättynä

– S

lauantaina, joulukuuta 12, 2020

Joulukalenteri 12: paso-rotujen värit

Selvittelin taannoin eräälle kysyjälle paso finon ja perunpason värejä: mitä hyväksytään ja mitä esiintyy. Kysymys on yksinkertainen, mutta vastaukset näihin väriasioihin harvoin ovat yksinkertaisia. Varsinkin näiden eksoottisempien rotujen kohdalla, joille ei välttämättä löydy rodun kotimaan rotujärjestöä tai se ei mainitse asiasta mitään. Ja tuo esiintymiskysymys on hankala: rotuyhdistyshän voi sallia kaikki värit, mutta käytännössä kaikkia ei esiinny.


Paso fino

Erilaiset yhdistykset, kirjat ja nettisivut ovat melko yksimielisiä siitä, että paso finojen värejä ei juuri rajoiteta. Ne saavat olla myös kirjavia. Kirjalähteistä ainoastaan Dutson mainitsee, että tiikerinkirjavia ei hyväksyttäisi eikä niitä todennäköisesti olekaan. Tobianoa löytyy, mutta ne ovat aika harvinaisia. Suuria merkkejä on toisinaan, mutta siitä ei ole tietoa mikä ne varsinaisesti aiheuttaa.

Varmasti paso finoilla esiintyy perusvärien lisäksi voikkovärejä ja kimoa. Hallakkoväreistä minulla ei ole varmuutta, en ole koskaan nähnyt kuvaa moisesta mutten pitäisi välttämättä suurena yllätyksenä. Päistärikön kanssa on sama juttu. Muut erikoisvärit (samppanja, hopea, pearl) ovat epätodennäköisiä, vaikka en periaatteessa sulje hopeavärejä tai pearlia varsinaisesti poiskaan.

Perunpaso

Perunpaso on hieman hankalampi tapaus. Monet lähteet mainitsevat perusvärien lisäksi voikkovärit, kimon, hallakkovärit ja päistärikön sekä sen, että tummaa ihoa suositaan. Kirjavuudesta useimmat lähteet eivät suoraan mainitse mitään, mutta Ampascachin mukaan tobianoja ja overoja ei sallittaisi. Joillain yksilöillä on suuria merkkejä, jopa laikkuja mahan alla, mutta perinteisestihän niitä ei ole pidetty varsinaisesti kirjavina. Eikä minulla ole mitään tietoa siitä, mikä ne varsinaisesti aiheuttaa tällä rodulla, sabino, W vai jokin muu.

Rautias on väreistä yleisin, mutta muut perusvärit eivät ole mikään harvinainen näky. Voikkovärejä esiintyy, mutta tuplavoikot saattavat olla kuitenkin kiellettyjä. Ampascachi kieltää "albinot", joka voi tarkoittaa tuplavoikkoja. Kimot ovat mielestäni varsin harvinaisia tai ainakin niistä tulee kuvia vastaan harvakseltaan. Hallakoiden ja päistärikköjen esiintyminen on vähän epävarmaa, vaikka ne ovatkin periaatteessa sallittuja värejä.

Jännempiäkin väitteitä löytyi: esimerkiksi Perun maatalousministeriö sallii väriksi kaikki, tosin suosien "yksinkertaisia" (tarkoittanee ehkä perusvärejä). Toisaalta sama lähde sanoo arabeista, etteivät ole koskaan ruunikoita. No, ehkä ne eivät Perussa ole koskaan ruunikoita, mutta en silti ihan menisi luottamaan tuohon...

Lähteet

Dutson, Judith: 96 Horse Breeds of North America
Hendricks, Bonnie: International Encyclopedia of Horse Breeds
Lynghaug, Fran: The Official Horse Breeds Standards Guide
Paso Fino Association Europe: The Paso Fino Horse 
Peruvian Horse Association of Canada: Breed History 
Ampascachi Rutas a Caballo: Caballo Peruano de Paso II - Morfología 

– S

perjantaina, joulukuuta 11, 2020

Joulukalenteri 11: amerikanshetlanninponin rotuesittely

Amerikanshetlanninponi on ainakin minun ymmärtääkseni melkoisen tuntematon virtuaalimaailmassa. Nimestään huolimatta sillä ei ole enää juurikaan mitään tekemistä alkuperäisen shetlanninponin kanssa, paitsi että se on myös aika pienikokoinen ja polveutuu osittain alkuperäisestä. Amerikkalainen versio on näyttävä ja kevytrakenteinen show-poni.

Historia hyvin lyhyesti

Ensimmäiset shetlanninponit vietiin Britanniasta Yhdysvaltoihin 1885 ja jo vuonna 1888 perustettiin American Shetland Pony Club (ASPC). Shetlanninponeihin risteytettiin Atlantin takana kaikenlaista, mainitaan ainakin welshit, arabit ja hackneyponit. Tavoite oli alkuperäistä shettistä huomattavasti jalompi ja hieman suurempi näyttävä valjakkoponi.

Rekisteri ja sen rodut

Mainittu ASPC ylläpitää 5 eri rekisteriä:
  • Amerikanshetlanninponin rekisteri
  • Amerikanminiatyyrihevosen rekisteri (AMHR)
  • American Show Pony Registry (ASPR)
  • National Sport Performance Pony Registry (NSPPR)
  • American Shetland Pony International Registry (ASPIR)

Tässä postauksessa keskityn ainoastaan amerikanshetlanninponiin.

Tyypit

Amerikanshettis jakautuu neljään eri tyyppiin:
  • Modern
  • Modern Pleasure
  • Classic
  • Foundation

Modern

Modern on tyylikäs, kevytrakenteinen poni. Se muistuttaa minusta hackneyponia tai pienikokoista, ponileimaista saddlebrediä tai National Show Horsea. Sen liikkeet ovat erittäin näyttävät ja se on tyypeistä kevein ja jaloin, voisi sanoa jopa extreme. Kuitenkaan se ei saa olla liian hento ja siro, vinttikoiramainen. ASPC:n kilpailuissa Modernille on kaksi kokoluokkaa, alle 43-tuumaiset (alle 109,22 cm) ja 43-46 -tuumaiset (109,22 - 116,84 cm).

Modern Pleasure

Modern Pleasure on samanlainen kuin Modern, mutta sen liikkeet eivät ole yhtä näyttävät. Esitettäessä sen häntä on luonnollinen (Modern esitettäneen keinotekoisesti kohotetulla hännällä), muuten se jakautuu samoihin kokoluokkiin kuin Modern.

Classic

Classicilla on Modernista eroava rakennestandardi. Se on hieman vankkarakenteisempi kuin Modern, silti kuitenkin jalo poni eikä koskaan karkeatekoinen. Sen liikkeet eivät ole yhtä näyttävät kuin Modernilla. Classicilla on 2 kokoluokkaa, Over Division (42-46 tuumaa, 106,68 - 116,84 cm) ja Under Division (alle 42 tuumaa, 106,68 cm).

Foundation

Foundationilla ei ole varsinaisesti omaa rakennestandardiaan kuten Modernilla ja Classicilla. Se on matalampi, tukevampi, lyhytkaulaisempi ja -jalkaisempi kuin Classic. Tavoitteena on säilyttää samanlainen tyyppi kuin mitä se oli 50-luvulla. Näiden tulee aina olla alle 42 tuumaa (106,68 cm) ja ne esitetään luonnollisina ilman keinotekoisia apuvälineitä tai muokkauksia.

Rotumääritelmät

Sanottakoon nyt heti, etten lähde tähän kirjoittamaan auki kumpaakaan rotumääritelmää (Modern, Classic), sillä ne ovat hyvin pikkutarkat. Kumpikin kattaa likimain 4 sivua tekstiä! Lyhyesti molempia tyyppejä voisi kuvata näin:

  • Yleisesti ottaen tyylikäs, kaunis, sopusuhtainen ja kevytrakenteinen poni, joka ei kuitenkaan ole liian hento.
  • Pää on jalomuotoinen ja kuiva, silmät ja sieraimet suuret, korvat pienet ja sirot. Profiili on suora tai kovera.
  • Kaula on pitkä, siro ja kaareva, Classicilla ei kuitenkaan saa olla liian pitkä. Päänliittymä on avoin ja taipuisa. Oreilla saa olla hieman orikaulaa.
  • Lapa 45 asteen kulmassa, säkä selkeä, muttei liioiteltu ja sen tulee liittyä kauniisti sekä kaulaan että runkoon. 
  • Runko on syvä ja kohtuullisen leveä, kylkiluut ovat kaareutuneet hyvin ja edes Modern ei saa olla liian hentorunkoinen. Selkä on lyhyt ja tasainen, lanne on myös lyhyt.
  • Takaosa on melko tasainen, mutta se ei saisi olla kuitenkaan ihan "viivottimella vedetty". Hännänkiinnitys on korkealla.
  • Etujalat ovat sijoittuneet eteen.
  • Jalat ovat yleisesti ottaen sirot, mutta hyväasentoiset ja lihaksikkaat.
  • Väreistä kaikki sallitaan paitsi tiikerinkirjava. Erikseen on mainittu, ettei silmien värin saa antaa vaikuttaa negatiivisesti arviointiin. Todennäköisesti aika monipuolisesti värejä esiintyykin, ainakin samat kuin alkuperäisellä shetlanninponilla (mushroom on kysymysmerkki), niiden lisäksi hopeavärit saattaisivat olla mahdollisia.
– S

torstaina, joulukuuta 10, 2020

Joulukalenteri 10: sabinohässäkän terminologia

Aiemmin syksyllä kirjoitin neliosaisen sarjan sabinoista ja sen kaltaisista kuvioista (1. osa, josta löytyy linkit muihinkin postauksiin). Yksi asia jäi kuitenkin käsittelemättä, vaikka sivusin sitä ohimennen: miten noita eri kirjavia pitäisi nimittää olettaen että kuviot on saatu jotenkuten oikeansuuntaisesti tunnistettua.


Miksi termistö on ongelma?

Nämä kaikki käsitellyt kuviot ovat varsin tuoreita löydöksiä ja vasta oikeastaan 2000-luvulla on alettu ymmärtää asioiden laajuus ja monimutkaisuus. Tästä johtuu se, että mitään perinteistä, yleisesti käytettyä ja tunnettua termistöä ei ole edes reaalimaailmassa. Ja sen takia minä tätäkin postausta väsään.

Sabinosta on tullut jonkinlainen yleistermi. Sehän oli näistä kuvioista ensimmäinen ja aluksi kaiken maailman isomerkkisiä hevosia epäiltiin – ja nimitettiin – sabinoiksi. Se on myös kiva termi meidän suomalaisten kannalta, koska se istuu hyvin meidän kieleen: lyhyt, selkeä, helppo lausua, päättyy vokaaliin joten taivuttamisen kanssa ei ole ongelmia. 

Mutta kun ne kaikki sabinonnäköiset eivät olleetkaan sabinoita...

Miksei sabinoa kannata käyttää joka paikassa?

Ei ole hyvä idea nimittää sabinoiksi sellaisia hevosia, jotka eivät ole sabinoita vaikka termi olisi miten houkutteleva ja helppo tahansa. Väärän väritermistön käyttäminen ei palvele ketään ja se tekee asioista vaikeita niille virtuaaliharrastajille, jotka ovat väriasioihin enemmän perehtyneet. Virtuaalimaailmassa oletusarvoisesti hevosten värit tunnistetaan aina oikein, mutta jos käytetty termi on väärä, tunnistus on vähän kyseenalainen.

"Mutkun se näyttää sabinolta" ei ole minun mielestäni riittävä perustelu. Tilannehan on sama kuin ruunivoikon ja hallakon kanssa. Emme me nimitä ruunivoikkoja hallakoiksi, vaikka ne näyttäisivät hallakoilta ja vaikka hallakoiksi niitä on aiemmin kutsuttu. Ruunivoikkohan on terminä uusi tulokas suomenkielessä, aiemmin kaikki kellertävänruskeat, mustajouhiset hevoset olivat hallakoita.

Voisimme toki todeta, että tämä on vain virtuaalimaailmaa ja täällä voi sabinoa olla millä tahansa rodulla, joten kaikkia suurimerkkisiä voi pitää sabinoina. Minusta tämmöinen suhtautuminen on periaatteessa ymmärrettävää, sabinohan on yllättänyt useammin kuin kerran eikä mistään rodusta voida sanoa 100 % varmuudella että siinä ei sabinoa esiinny. Kuitenkin selkeiden W- tai SW-tapausten merkitseminen sabinoiksi närästäisi ainakin minua.

Jos ei sabino niin kuitenkin sabinonkaltainen?

Englanninkielisissä lähteissä näkee toisinaan termiä sabino-like, sabinonkaltainen. Se on vähän sellainen yleistermi, kertoo miltä hevonen näyttää, muttei ota kantaa mikä se varsinaisesti on geneettisesti. Tämä olisi hyvä termi erityisesti niille, jotka eivät ole niin mahdottoman perehtyneitä näihin kaikkiin kuvioihin ja niiden lukuisiin muunnoksiin. Sitä voisi käyttää myös ihan millä rodulla tahansa ja niissä tilanteissa, kun ei oikeasti ole edes valistunutta arvausta siitä, mikä kuvio voisi olla. Itse käytän tätä dongoloillani.

Mutta sitten taas sisäinen hiustenhalkojani haluaa puheenvuoron: sabinonkaltainen eli minkä kaltainen? Sabinon kuviointihan vaihtelee suht normaalimerkkisestä kokovalkoiseen. Toki sabinoksi ymmärretään usein suurimerkkinen hevonen, jonka merkit ovat rikkoreunaiset ja epätasaiset, mutta se on vain osa totuutta. Tarkalleen ottaen siis termi "sabinonkaltainen" ei kerro hevosen ulkoasusta vielä paljoakaan, vain sen että siinä on valkoista.

Splashed white eli suomenkirjava

Splashed white on näistä ehkä helpoin. Se on herasilmätaipumuksesta johtuen usein erotettavissa sabinosta ja W-kuvioista (ainakin nykytiedon perusteella) ja lisäksi sillä on oivallinen suomenkielinen nimi: suomenkirjava. Minä en aluksi oikein pitänyt tästä nimityksestä, muutosvastarintaa näet, mutta olen kääntänyt takkini. Se on ihan pätevä termi ja käytössäkin jo jossain määrin. Sillä on myös looginen lyhenne, skrj. 

Tiukimmin tulkiten suomenkirjavaksi voisi nimittää vain SW1:ä, koska se on (toistaiseksi) ainoa suomenhevosilta löydetty SW-variantti ja sitä Klemola aikoinaan varmastikin tutkimuksessaan käsitteli. Vähemmän ne eri splashed whitet kuitenkin eroavat ulkonäöltä toisistaan kuin W-geenin muunnokset, joten suomenkirjavaa voisi käyttää kyllä niidenkin kanssa, ainakin jos minulta kysytään. Halukkaat voivat sitten merkitä sen yhteyteen muunnoksen.

Dominanttivalkoinen?

W kaikkine muunnoksineen on harminkappale, koska sillä ei ole oikein edes vakiintunutta englanninkielistä termiä, saati sitten suomennosta. Dominant whiteksi sitä alunperin nimitettiin ja joku sen käänsi dominanttivalkoiseksi. Se oli silloin ihan hyvä termi, kun värin kuviteltiin olevan aina kokovalkoinen ja dominantti-liite kertoi ettei kyseessä ole resessiivinen albino (tai ainakin oletan että tämä oli nimityksen takana). 

Nyt tiedämme että kaikki W-hevoset eivät ole kokovalkoisia, osa ei lähellekään. Selkeyden kannalta on hieman kyseenalaista nimittää ei-valkoista hevosta valkoiseksi, joten dominanttivalkoinen ei ole ehkä se paras termi. Englanninkielisissä lähteissä on alkanut näkyä erilaisia versioita, mutta yhtenäistä linjaa ei varsinaisesti ole. Leslie Kathmanin käyttämä white spotted oli oma suosikkini ja käänsin siitä suomenkielisen termin valkomerkkinen. Mutta vaikka minä keksisin miten hyvän termin tahansa, ei sitä kannata käyttää, jos kukaan muu ei tiedä mitä se tarkoittaa. 

Tässä vaiheessa termeihin liittyvä päänsärky alkaa olla sen verran kova, että minä ainakin annan olla. Asiahan ei minua sinänsä edes koske, sillä pyrin pitäytymään erossa näistä niin paljon kuin mahdollista. Joitain hevosia olen merkinnyt sabinonkaltaisiksi, kuten yllä kerroin. Joillain vanhoilla hevosilla lukee vielä sabino, vaikken ole yhtään varma esiintyykö kyseisillä roduilla sabinoa lainkaan. Olkoon, en minä niitä ala korjailla. Blogin muinaishistoriassa kirjoitetaan paljonkin sabinosta, niihin voisi tietysti lisätä disclaimerit, että älkää nyt ainakaan menko tätä uskomaan, ellen sitten poista niitä kokonaan.

– S

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2020

Joulukalenteri 9: kiitos!

 Tämä joulunaika on sopivaa aikaa myös olla kiitollinen erilaisista asioista.

Kiitos teille jotka...

  • järjestätte eri lajien kilpailuja, aivan erityisesti ARJ, WRJ ja VMRJ. Tiedän, minunkin pitäisi.
  • tuomaroitte VSN:ssä, kun sitä joskus haluaa näyttelyttää omia hevosiaan myös, vaikka tuomari onkin
  • toimitte VRL:n työntekijöitä eri hommissa. Ja anteeksi niistä rykäyksistä kun tulee kerralla se satakunta hevosta rekisteröintijonoon.
  • kehitätte VRL:ää eteenpäin ja koodaatte uutta versiota.
  • hoidatte muita vastuutehtäviä, varsinkin kun itse on patalaiska yhtään minkään suhteen.
  • kasvatatte hienoja hevosia ja myytte niitä minullekin.
  • kasvatatte harvinaisempia rotuja.
  • olette etsineet hevosillenne hienoja kuvia ja tuotte niitä näyttelyihin: tuomarin silmä lepää aina.
  • piirrätte hevosillenne mahtavia kuvia, sillä katselen niitä tosi mielelläni vaikka samalla olenkin kateudesta myrkynvihreä.
  • olette fiksuja ja särmiä keskustelijoita Keskustassa. Minulla ei ole vanhaa hevostalli.netin meininkiä ikävä.
  • omistatte isoja talleja, joista löytyy kertakäynnillä kaikenlaista mielenkiintoista
  • tarjoatte joko vapaastikopioitavia hevoskuvia tai ostokuvia hevosista. Rakastan molempia, vaikka viime aikoina olen ollut huono ostamaan mitään.
– S