Onko virtuaaliharrastuksesta mitään hyötyä?

Tulin taannoin teilanneeksi koko nykymuotoisen virtuaaliharrastuksen suorastaan kivikautiseksi jäänteeksi jostain vuodelta 2005 (teksti Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus), joka tulee kaatumaan omaan vanhanaikaisuuteensa. Onko tämä koko pulaaminen virtuaalihevosten kanssa siis aivan turhaa ja hyödytöntä? (En nyt lähde lainkaan siihen, että suurin osa harrastuksista voidaan lukea turhiksi ja hyödyttömiksi, mutta jos ne ovat harrastajan mielestä kivoja niin niillä on paikkansa maailmassa.)

Sanoisin ettei välttämättä. Mieli tekisi huutaa: "Ei todellakaan!" Maailma muuttuu, se on ihan totta, mutta eivät kaikki virtuaalihevosharrastuksen opettamat asiat ole suinkaan tarpeettomia nykyään eivätkä oikeastaan vanhanaikaisiakaan.

Ensimmäinen asia on netiketti, käytöstavat ja muu sen sellainen. Kirjoitin tästä aiheesta jo jotakin pohdintaa vuosi sitten otsikolla Virtuaalihevostelijoiden valtakunta ja olen edelleen sitä mieltä, että meillä on täällä aika kiva yhteisö. Eivät virtuaalihevostelijat aina ole kunnostautuneet maailman kauneimmin käyttäytyvinä ihmisinä, varsinkaan ht.netin aikoina, mutta nykyään Keskustassa meno on todella siistiä (ja ht.net likipitäen kuollut). En nyt väitä tämän olevan poikkeuksellista, mutta ei joka paikassa tällaista ole. Toivon että harrastajat ottavat tästä mallia omaan käytökseensä muissakin yhteisöissä ja muistavat että netissäkin pitää olla jonkinlaiset käytöstavat.

Tätä läheltä liippaa kommunikaatio ja varsinkin hyvä ja toimiva kommunikaatio, joka ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitäkin pitää harjoitella, ei se mikään sisäsyntyinen taito tai lahja ole. Jos nyt vaikka mietitään sitä, että joku haluaa tilausvarsan joltain toiselta, on tämä asia pystyttävä selkeästi kommunikoimaan molempiin suuntiin: millainen varsa, mihin tulee, mistä vanhemmista, milloin syntyy, millainen nimi, entä sukupuoli ja niin päin pois. En muista viimeisen vuosikymmenen aikana enää saaneeni sähköpostia, jossa lukisi lyhyesti ja ytimekkäästi: "Haluan tilausvarsan" (usein toki ilman isoa kirjainta, parin typon ja muutaman huutomerkin kera). Virtuaalimaailman alkuaikoina näitäkin tuli kyllä vastaan, Virginialla olisi varmasti muutama sananen kerrottavana ja muistan kyllä itsekin joitain tapauksia. Niitä sai sitten aina miettiä, että viitsiikö tästä nyt lähteä kyselemään tarkentavia kysymyksiä vai deletoidaanko posti suoraan ja leikitään ettei se koskaan tullut perille.

Tuossa tulevaisuus-tekstissä mainitsin että sähköposti saattaa suhteellisen outo käsite nykynuorelle. Vanha kunnon email on viimeisen viiden tai kymmenen vuoden aikana kokenut vähän inflaatiota ja kommunikaatiota on siirtynyt muihin kanaviin. Tästä on ihan omakohtaistakin kokemusta, lähetin viime kuussa henkilökohtaisesta sähköpostiosoitteestani 4 sähköpostia, joista 2 koski yhtä laskua, yhdessä oli tilitietoja siskolle asiasta joka oli jo sovittu puhelimessa ja yhdessä oli liitetiedostona artikkeli kaverille. Ei hääppöinen saldo eikä lokakuu ollut mitenkään poikkeuksellisen "vähämailinen".
Työelämässä (toki vähän alasta ja firmasta riippuen) tilanne on kuitenkin ihan toinen. Ainakin minä lähetän helposti sen 4 mailia päivässä. Eli väitän sähköpostiakin edelleen tarvittavan ja käytettävän, ja tässä on vähän sama juttu kuin yllä: ei edes ns. diginatiivien sukupolvi osaa käyttää sähköpostia syntyessään, sekin on taito jota pitää treenailla ihan siitä alkaen että otsikoi kunnolla ja kirjoita nimesi sinne loppuun. Ja virtuaalimaailmassahan treenataan! Täällä edelleen tosi paljon asioita hoidetaan nimenomaan mailitse.

Kun nyt itseeni pääsin, niin ainakin minulle on toisinaan töissä ollut suunnatonta hyötyä siitä, että koodaan HTML:ää unissani, kas kun olen sitä Ionicin ja muiden tallien kanssa treenannut kovasti jo toistakymmentä vuotta. Minä en tiedä josko HTML kuuluu nykyään johonkin peruskoulun opetusohjelmaan (olisi syytä kyllä IMHO), mutta ei se ainakaan omassa ikäluokassani välttämättä mikään perustaito ole. Kyse ei ole vain siitä, että osaan nimenomaan HTML:ää, mutta olen käyttänyt töissä todella paljon DITAa ja Docbookia, jotka ovat samankaltaisia markup-kieliä, koodi on samannäköistä, tagit vain vaihtelevat. Opetteluprosessi on ollut varsin helppo. Tokihan näihinkin on ollut tarjolla WYSIWYG-editorit, jolloin sitä koodia ei tarvitse edes nähdä, mutta sitten kun asiat menevät solmuun eikä editori tottele, on aina niin helppo käydä katsomassa että miltä koodi näyttää ja korjata asiat siellä.
Ja kyllä sitä HTML:ääkin on tarvinnut. Viimeistä edellisessä työpaikassa piti eräässä projektissa tehdä "monimutkainen" taulukko. Käytetyn työkalun varsin alkeellinen WYSIWYG-editori ei siihen taipunut, vaan se piti tehdä käsin ja nimenomaan HTML:llä. Taulukko oli lähestulkoon samanlainen kuin kaksipolvinen sukutaulu, niin että sehän tuli selkärangasta viidessä minuutissa. Kollegoilta sateli kiitoksia, kun olivat kuulemma itse räpeltäneet sen kanssa hyvän tovin.

Vähän sama koskee kuvankäsittelytaitoja, niitäkin saattaa työelämässä tarvita vaikkei varsinainen graafikko olisikaan. Se että osaa rajata kuvan, muuttaa sen kokoa ja mahdollisesti vähän parannella värejä nopeasti voi säästää hyvinkin paljon aikaa, kun sitä ei tarvitse teettää jollain toisella. Ja kun tähän lisätään virtuaalihevostelijoiden yleisesti hyvällä tasolla oleva tekijänoikeuksien tuntemus, ei tule vastaan tapauksia, joissa todetaan että joo, otin tämän ja tuon kuvan ihan vaan netistä, eikö olisi saanut. Kyllä, näitäkin on näkynyt ihan yritysten sivuilla asti.

Niin ja samaa voisin sanoa oikeastaan kirjoittamisestakin, mutta sitäkin käsittelin jo tuossa Virtuaalihevosten valtakunta-tekstissä, joten totean nyt vain että harvemmin siitäkään on haittaa, että on treenannut hyvän tekstin tuottamista, vaikka sitten virtuaalihevosilla.

Loppukaneettina voinkin sanoa, että ei tätä harrastusta niin muinaisena kannata pitää. Tai että jos vähän vanhanaikaiseksi joku tätä haukkuisikin, ei se välttämättä ole lainkaan huono asia.

–S