Sleesianhevonen

Sleesianhevonen on virtuaalimaailmassa nykyään jotakuinkin tuntematon rotu. VRL:n rekisteristä niitä löytyy 11 kappaletta, kaikki rekisteröity ennen vuotta 2010 ja niistäkin ainakin 7 on joko Ionicin tuontihevosia tai kasvatteja. Meillä kasvatettiin muutamia sleesianhevosia vuosina 2005-2009, mutta niitä oli tuolloin muillakin omistajilla. Meille ensimmäinen rodun edustaja tuli Inan omistamasta Rautakoura & Ajannosta, suvullinen tamma RSA Lucia ja Rautakouran kanssa tehtiin jonkinlaista yhteistyötäkin.

Myöhemmin meille keksittiin muutama suvuton sleesianhevonen lisää ja niitä kasvatettiin vähän aikaa, mutta sitten innostus lopahti. Osa hevosista myytiin, viimeisimmät menivät Camelotiin, jonka piti aloittaa sleesianhevosten kasvatus mutta talli unohtui ja katosi ennen kuin ehti tehdä asian eteen mitään. Siinä samalla katosivat mitä ilmeisimmin myös jäljet Ionicin sleesianhevoskasvatuksesta. Sittemmin sleesianhevosia ei ole virtuaalimaailmassa näkynyt, ajattelin tähän kirjoittaa pienen esittelyn rodusta.

Historia reaalimaailmassa
Sleesianhevonen kehitettiin Ala-Sleesian alueella, nykyisessä lounais-Puolassa, 1800-luvun loppupuolella. Se luotiin pääasiassa risteyttämällä tuotuja oldenburg- ja itäfriisi-oreja paikallisten tammojen kanssa. Näistä tammoista englanninkieliset lähteet käyttävät termiä "halfbred", oletettavasti niissä saattoi olla ainakin jonkin verran itämaisia hevosia taustalla, mahdollisesti täysiveristäkin, mutta tuskin ne kuitenkaan kovin kevyitä yleisesti ottaen olivat. Tuonaikaiset oldenburgit ja itäfriisit olivat vaunuhevosia, isokokoisia, vankkoja ja hyväravisia. Tuloksena syntyi vaunuhevoseksi ja maatöihin soveltuva hevonen, tuhti mutta selkeästi enemmän puoliverityyppinen kuin kylmäverityyppinen. Hyvin käyttökelpoinen hevonen siis paikallisilla maatiloilla. Jalostuksesta vastasivat pääasiassa alueen suuret siittolat.

Puolan alue kärsi kaikin tavoin molemmista maailmansodista ja niin myös sen alueen hevoset. Sleesianhevonen ei ole poikkeus, mutta koska maataloudessa tarvittiin edelleen hevosia vielä toisen maailmansodan jälkeen, niiden kasvatus pääsi nopeasti jaloilleen kun rauha oli solmittu. Kantaa parannettiin ja laajennettiin käyttämällä vieraita oreja jalostuksessa, Hendricks mainitsee täysiveriset ja täysiveri-risteytykset, Wikipedia oldenburginhevoset.

Virtuaalimaailman historia tulikin oikeastaan kerrottua tuossa ylhäällä jo. Sitä ei tiettävästi tuon enempää ole.

Rakenne
Sleesianhevosesta on olemassa kahta tyyppiä, uusi ja vanha. Vanha tyyppi on raskaampi kuin uusi. Molemmat ovat melko selkeästi puoliverityyppisiä mutta ehdottomasti sieltä raskaammasta päästä eivätkä aina niin jaloja kuten nykyisin perinteisten keski-eurooppalaisten kantakirjojen edustajat.

Vanhaa tyyppiä kuvaillaan näin:
– Isohko pää, profiili saattaa olla hieman kyömy, kovera profiili ei ole suotava
– Eloisat, ilmeikkäät silmät
– Korvat sopusuhtaiset päähän nähden
– Pitkä, lihaksikas kaula, suorahko, alakaulaisuus on virhe
– Voimakkaat lavat
– Säkä matala
– Tiivis runko
– Vahva selkä, lanne ja risti
– Takaosa leveä ja voimakas, lautanen suora tai hieman laskeva
– Hännänkiinnitys melko korkealla
– Voimakkaat, hyväasentoiset ja kuivat jalat, selväpiirteiset nivelet
– Pitkää vuohiskarvoitusta ei ole
– Liikkeet suorat, maatavoittavat ja energiset
– Ihannekorkeus oreilla 160-170 cm, tammoilla 158-168 cm

Uusi tyyppi on hieman kevyempi ja jalompi. Erityisesti mainitaan, että pää on jalompi, kaula pidempi ja lavat loivemmat. Sen ihannesäkäkorkeus on oreilla 164-170 cm ja tammoilla 162-168 cm.

Useimmat sleesianhevoset ovat mustia tai ruunikoita. Kimoja esiintyy jonkin verran.

Käyttö
Sleesianhevoset ovat hyvin monikäyttöisiä hevosia, parhaiten ne ovat menestyneet valjakkoajossa. Ratsuinakin ne toimivat, joskaan eivät yllä vaikeimmille kilpailutasoille olympia-lajeissa.

Lähteet
Hendricks, B. International Encyclopedia of Horse Breeds
Polski Związek Hodowców Koni: Program hodowli koni rasy śląskiej
The Equinest: Silesian Horse
Wikipedia: Koń śląski