Ionicin D-welshit

Kovin welsh-painotteisia nämä rotupäivitykset, mutta tämä on viimeinen, lupaan sen! Sektiot loppuvat kesken. Eli esittelyssä Ionicin welsh D-sektio ja sen kuulumiset.

Cobit kuuluivat Ionicin aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, ensimmäinen cobikasvatti Meredydd Ion syntyi 18.5.2004. Isänä varsalla oli Gormant of Kilder ja emä oli ostoponi Ceridwyn Meiriona. Kaikki vähänkään vanhemmat cobiharrastajat hätkähtävät nähdessään nimen Ceridwyn, se kun on vanha ja kuuluisa siittola. Kannattaa vilkaista myös Meirionan suku: täynnä nykyisin suorastaan legendaarisina pidettyjä poneja. Gormant sen sijaan oli suvuton tuontiponi, minulla ei ole tietoa siitä keksittiinkö se suoraan Ioniciin vai tuliko se Marineasta. Gormant myytiin Ionicista Yaviniin ja se jätti muitakin varsoja kuin vain Meredyddin.
Tuolloin meillä oli muitakin ceridwyniläisiä, tamma Ceridwyn Mercia (Orion's Eperon - Merrywood's Miriel; Laakson Rick, tiedot ovat vielä lähdekoodissa tallessa) ja ori Ceridwyn Admiral. Näiden lisäksi oli toinenkin suvuton ori, Merry Maddock ja tammoille käytettiin jonkin verran ulkopuolisia oreja.

Cobien kasvatus kuitenkin tyssäsi heti ensimmäisen vuoden jälkeen. Ihan en ole varma mikä tähän johti, mutta jos veikata pitäisi niin kaikki olivat sukua keskenään ja kuvistakin saattoi olla puute. Ponit hävitettiin kokonaan, osa myytiin, osa lopetettiin eikä Ionicin tuolloinen cobijalostus jättänyt juuri minkäänlaista merkkiä jälkeensä.

Vuonna 2012 tulivat talliin seuraavat cobit, ostotammat Mewian Crwydryn ja Mewian Dduwies. Näille käytettiin ulkopuolisia oreja (omiakaan ei tainnut olla) ja kumpainenkin jätti useita varsoja. Myöhemmin tuli sitten ostettua omia orejakin ja lisää tammoja sekä tietenkin kasvatettua aika paljon varsoja, niin että tällä hetkellä meidän cobilauma on iso. Lisäksi se on myös suvuiltaan monipuolinen, koska vuodenvaihteessa ostin lopettavasta Crialltista toistakymmentä pitkäsukuista cobia. Se oli todellinen onnenpotku vaikka jossain vaiheessa sivuja ja sukuja nysvätessä iskikin epätoivo. Aika monta kertaa itse asiassa. Se oli vaivan väärti, nyt ei harmita yhtään!

Ja kun Criallt tuli mainittua, niin kirjoitanpa siitäkin. Nuo mainitut lopetusmyynnistä pelastetut cobit eivät suinkaan olleet ensimmäisiä crialltilaisia Ionicissa, olin jo aiemmin ostanut muutamia kasvatteja sieltä. Crialltin jalostustyötä ei voi kuin ihailla: niin paljon poneja, niin paljon sukuja, niin paljon kasvatteja! Hienot kuvat, simppelit sivut (jotka Webs on tainnut hukata, s**tana). Criallt oli kertakaikkiaan toimiva laitos ja sen merkitystä nykyiselle welsh cob-jalostukselle ei voi ylistää tarpeeksi. Jos Ceridwyn muistetaan yli kymmenen vuoden takaa vielä tänäkin päivänä, Criallt tullaan muistamaan vuonna 2030, se on aivan fakta. Minä ainakin lupaan kertoa tuleville harrastaja-sukupolville Crialltin erinomaisuudesta aina kun tulee jotain puhetta virtuaali-cobeista! Ja jatkan jalostusta joka siis nykyään nojaa hyvin vahvasti nimenomaan Crialltin sukulinjoihin. Voi kun kaikilla roduilla olisi oma Crialltinsa! (Älkääkä katsoko minua ja/tai Ionicia. Olen aivan liian laiska moiseen ja Ionicissa on aivan liian paljon rotuja.)

Sitten takaisin omiin poneihin. Kuten siis sanottu, meillä on paljon Crialltin kasvatteja tällä hetkellä ja monen muunkin ponin suvusta löytyy Criallt-alkuisia nimiä. C-sektioita koskevassa kirjoituksessa mainitsin jo ohimennen että meidän cobilauma on aika isokokoista ja osittain se on myös Crialltin ansiota, sieltä tuli useampiakin päälle 150-senttisiä cobeja. Lähes kaikki taitavat olla ainakin yli 140-senttisiä, useimmat yli 145-senttisiä. Minä pidän isoista cobeista jostain syystä, vaikka ne ovatkin tietynlainen hankaluus C-jalostuksessa, kuten totesin.

Kaikenkaikkiaan meidän cobeilla pyyhkii tällä hetkellä hyvin, poneja on paljon ja niillä on hyvät suvut. Jossain kohtaa nuo Mewian-kantaponit olivat vähän liian yleisiä sukutauluissa mutta nyt sekin on tasaantumassa. Väreissäkin löytyy, meillä on aika paljon voikkovärisiä, nyt jopa muutama tuplavoikko ja isoja merkkejä on useilla poneilla. Welsheillä (ei vain cobeilla) on lisäksi se hyvä tilanne, että Suomesta löytyy melko paljon laadukkaiden ponien kuvia, ei tarvitse olla aina ulkomaisten farmien ja Bob Langrishin varassa. Ostan mielelläni aina kivoja welsh-kuvia, kun niitä vain tulee tarjolle. Suosikkikuvaa on vaikea valita, mutta Milwr Benywaidd Ion voisi olla aika korkealla listoilla.

– S