Trakehnerilla on pitkä historia Ionicissa. Se kuului aivan alkuperäisiin kasvatusrotuihin, jossain vaiheessa aioimme luopua varsinaisesti kasvatustoiminnasta (kuten muidenkin puoliveristen osalta), mutta koska puoliverisistä ei niin vain eroon pääsekään, palasi trakehnerkin vaivihkaa takaisin valikoimaan. Sikäli kuin se nyt oli koskaan varsinaisesti poistunutkaan tallista kokonaan, kyllä Ionicissa aina joitain puoliverisiä on ollut.
Historiasta jos pitää jotain mainita, niin meidän ylpeys tuolloin alkuvuosina oli tamma Greymask's Opal, jonka sukutaulua voi kuvailla ainoastaan sanalla "legendaarinen". Aion käyttää Opalin ja Broksterin varsan Bailey Ionin pakastetta vielä jonain päivänä trakehner-tammoilleni, niin saadaan noita vanhoja nostalgiahevosia vähän lähemmäs nykyhevosten sukuihin. Lisäksi meillä oli jonkin aikaa myös trakehner-ori S.U. Cointreau (Nectar's Ganesco - Mäntysuon Thilde; Oroaq), senkin pakastetta voisi kyllä käyttää... Muuten meidän alkuaikojen trakehner-kasvatus nojasi aika paljon itse keksittyihin suvuttomiin hevosiin. Näitä olivat ainakin tammat Petronija ja Adelice, sekä oriit Hibernion ja Zeroboik.
Vuosina 2006-2009 meillä ei syntynyt lainkaan trakehner-varsoja, mutta vuonna 2010 tuli hankittua Evergreysta muutama ja vuonna 2012 syntyikin jo kymmenen varsaa. Tuona vuonna meille tuli myös isohko lauma puoliverisiä Kerpan Poem'sista, joukossa useampi vanhasukuinen trakehner. Palaan näihin nykyisen jalostuksen kantahevosiin toisessa postauksessa, ne ovat sen ansainneet. Tällöin aloimme sekoitella myös täysiveristä trakehner-sukuihin melko raskaalla kädellä. Nykyisin trakehner on toiseksi suurin puoliverirotu FWB:n jälkeen ja osin trakehner-kasvatus ruokkii myös FWB-kasvatusta: todella monella meidän kasvattamalla FWB:llä on trakehneria suvussa, usein vieläpä melkoisen iso prosentti.
Tällä hetkellä kasvatustoiminta rullaileekin eteenpäin melko mukavasti, mutta uusi veri ei tee lainkaan pahaa. Huomasin sen taannoin kun tulin ostaneeksi pari suvullista oria: ne ovat jalostuksessa nykyisin erittäin arvokkaita, vierassukuisina ne sopivat tammalle kuin tammalle. Tämä on merkki siitä, että kanta voisi olla laajempikin, mutta niinhän se aina. Kannan pienuudesta kertoo omalta osaltaan myös se, että iso osa meidän trakehnereista on meidän nimityssäännön mukaan anglo-trakehnereita, joiden suvussa on vähintään 25% englantilaista täysiveristä, angloarabia, arabia tai shagyaa, kahta viimeksimainittua harvemmin. Eli kun ei ole löytynyt sopivia oreja ja tammoja, on käytetty täysiverisiä. En kuitenkaan haluaisi trakehnereista ihan hirveän täysiveri-sukuisia, niin ostokannalla olen trakehnereidenkin suhteen. Ja anglo-trakehnereidenkin kanssa yritän pitää kiinni siitä, että sitä täyttä verta ei olisi kuin enintään 50%. Tästä onkin ollut puhetta blogissa aiemmin (Puoliveristen jalostus Ionicissa).
Jos minun pitäisi nostaa jokin hevonen meidän trakehner-laumasta erityisesti huomionarvoiseksi, se ei onnistuisi. Ensiksikin pitäisi mainita nuo kaksi uusinta osto-oria, nimittäin Susikallion Abellinio ja Vision CENS, toki myös pari vuotta sitten ostettu tamma Aesar Ballencia. Uusimpia tuontihevosia ovat ori Donaugraf GA ja tammat Felicia GA ja Scarabea GA (olen erityisen ihastunut tämän nimeen).
Sitten on tietysti tamma Wichita Ion, jonka emä on vanhasukuinen trakehner (mutta suvussa ei kuitenkaan ole näitä kaikkein tunnetuimpia nimiä) ja isä shagya (isän emälinja on erittäin huomionarvoinen, Sarika oli Marinean kasvatti, Marinea oli Ionicin edeltäjä ja Dahabu Amoran emä Gin Amora puolestaan on Virginian kasvatti jo ennen Marinean aikaa, syntynyt yli 15 vuotta sitten). Veronika Ionin isä puolestaan on arabiori, meillä käytetään arabeja varsin harvoin pv-jalostuksessa ja silloinkin varsat yleensä merkitään AWB:iksi. Isä Solanka Vladimir on puoliksi venäjänarabi. Ori Olivecreutz Ionin suvussa puolestaan on sekä täysiveristä että shagyaa! Ja niin edelleen. Olen salaa vähän rakastunut varmaan jokaiseen tämänhetkiseen trakehneriin. Ja miksen olisi? Meillä on hieno lauma!
– S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti