sunnuntaina, lokakuuta 08, 2017

Jos pitäisi yksi rotu valita

Ionic syntyi aikoinaan sen takia, että Virginia ei mitenkään pystynyt valikoimaan yhtä tai kahta rotua, joihin keskittyisi. Minun ja Virginian rotufriikkiydellä on yhteinen tausta, niin että ymmärrän hyvin tämän. Minä taas tulin aikanani suoraan Ionicin omistajaksi joten minun ei ole koskaan tarvinnut vaivata päätäni muutaman panostusrodun valinnalla, lähinnä olen miettinyt enemmän sitä, mitä rotuja haalisin Ioniciin lisää. Ongelma se sekin on!

Mutta jos kuitenkin tulisi eteen kuvitteellinen tilanne, että pitäisi valikoida se yksi rotu, jota virtuaalimaailmassa kasvattaisin, niin... No, pystyn ehkä rajaamaan valinnan puoleen tusinaan rotuun ja ne ovat tässä (ei nyt puhuta siitä että sydämeni itkisi karvaisia kyyneleitä kaikkien ulkopuolelle jääneiden rotujen takia).

Tennesseenwalker
Walkereissa viehättää niiden suuri värivalikoina, luonnollisesti! Voikkoa, samppanjaa, sabinoa, päistärikköä, kimoa ja tobianoja! Jos haluaisi, olisi ihan realistista sotkea mukaan vielä hallakko- ja hopeavärejä, mutta en nyt taida haluta. Pitäisi alkaa itse piirtää ja värittää kuvia. Walkereita löytyy tallista tällä hetkellä melkoisen iso lauma, kirjava kuin kukkaketo ja onneksi myös sukujen kanssa valikoima on ainakin kohtuullisen hyvä, välittömiä ongelmia ei taida olla.

Puoliveriset
Puoliveristen ryhmä kattaa tietenkin useita eri kantakirjoja, jotka minä vielä kyllä käsittelen pääasiassa omina rotuinaan, niin että eikös olekin ovelaa valita puoliveriset niin voi niiden alla kasvattaa useita eri "rotua"... Puoliveristen kasvattaminen on hauskaa, kun sukuja on paljon ja jalostushevosia on paljon myös muilla omistajilla. Sukujen kanssa on siis erittäin helppoa. Myös kuvia löytyy ja ovathan puoliveriset nyt ihan törkeän komeita. Tarvittaessa niistäkin löytyy erikoisvärejä, lähinnä voikkoa ja kirjavaa.

Arabianhevoset
Näistä voisi sanoa suunnilleen samaa kuin puoliverisistä: niitä on muillakin, kuvia on tarjolla määrissä ja ne ovat julmetun kauniita. Erikoisväreistä ei voi puhua, ellei ala kehitellä jotain omia virtuaalisia valkomerkkisyys-linjoja. Kunpa meillä vain ei olisi niitä niin kamalan paljon... Mutta että vaikka arabijalostus onkin polkenut jotakuinkin paikoillaan viimeiset vuodet, ei niistä luopumaankaan tulla.

Ahaltekit
No, ahaltekien jalostus puolestaan on polkenut paikoillaan noin viimeisen vuosikymmenen, mutta ei niistäkään eroon pääse. En tiedä oliko alkujaankin virhe tehdä niille oma tallinsa. Tekkejä taitaa vielä löytyä joiltain satunnaisilta omistajilta, mutta muuten niiden tilanne on vähän huono. Laukkapuolesta en tiedä kun en ole siellä liikkunut nyt aikoihin.

Kalliovuortenhevoset
Kalliovuortenhevosten kohdalla joudun olemaan melkoisen omavarainen, niitä ei muilta taida juuri löytyä Knoxdalea lukuunottamatta ja sekään ei ole kovin aktiivinen ollut viime aikoina. Rockyjen kohdalla ei pääse pitkästymään, rodussa on paljon vaihtelua, löytyy pörröisiä palleroita ja super-sliikkejä show-hevosia. Niin ja hopeavärejä, jotka ovat muilla roduilla varsin harvinaisia.

Sitten törmäänkin ongelmaan. Knabstrup pitäisi ehdottomasti olla listalla, mutta niin myös tersk, welshit, andalusiat ja lusitanot (vaikkei meillä niitä paljoa olekaan), suomenhevonen kutkuttaisi, saddlebred, ilman englantilaisia täysiverisiä pv-jalostus olisi tylsää, venäjänratsuhevoset ja budjonnyt huutelevat houkuttelevasti. Niin että lienee syytä todeta että onneksi ei ole tarvetta rajoittaa, sitä nk. tervettä järkeähän ei olla vuosikymmeneen juuri kuunneltu.

– S


Ei kommentteja: