maanantaina, lokakuuta 25, 2021

Ionicin hevosmäärä

Tinu meni omassa blogissaan listaamaan tallinsa hevosmäärän roduittain (Sîr Angrenin suurimmat rodut) ja pitihän sitä tietysti sitten laskea omatkin hevoset. En ole tehnyt sitä varmaan taas moneen vuoteen, onhan siinä melkoinen duuni. 

Eikä tämäkään laskenta ole mikään varsinaisesti oikea lukema. Minulla on aina kasa sivuttomia kasvatteja (oikeasti, sadoittain!), aina ostohevosia odottamassa sivujaan nekin, muutama sellainen, jolle on sivut jo mutten ole vielä päivittänyt niitä nettiin ja hevosia, jotka on myyty, mutten ole vielä saanut uutta osoitetta, joten ne roikkuvat vielä matkassa. Eli tämä numero on nyt vain tilanne 20.10.2021 joskus iltasella netissä olevassa Ionicin versiossa. Niin, en ole laskenut Gin Ahaltekin hevosia tällä kertaa. Pitäisi joskus nekin.

Kokonaislukema pääsi silti vähän yllättämään: 3367 hevosta! Juu, tiesinhän minä että toisella tuhannella ollaan menty jo pitkään, mutta että yli kolme tuhatta... huh. No mutta, ei sen nyt oikeasti pitäisi yllätys olla, kun miettii. Ionicia ei olla ikinä tunnettu varsinaisesti pienenä tallina.

Tässä sitten niitä numeroita. Yleisesti voisin sanoa, että suuria yllätyksiä ei todellakaan tullut. Kursiivilla on merkitty ne rodut, joista oikeastaan olisin luopumassa. Listoilta on jätetty pois ne rodut, joita on alle 10 kappaletta.

Top 10:

  1. Arabianhevonen 371
  2. Knabstrupinhevonen 202
  3. Kalliovuortenhevonen 186
  4. Terskinhevonen 175
  5. FWB 138
  6. Frederiksborginhevonen 120
  7. Quarter-hevonen 92
  8. Budjonnynhevonen 90
  9. Saddlebred 88
  10. Tennesseenwalker 87
Yritin etsiä, mutten ole vissiin koskaan aiemmin tilastoinut näitä hevosmääriä, kasvattimääriä vain. Siitä huolimatta nuo neljä suurinta osasin arvata jo etukäteen, senkin että arabi pitää kärkipaikkaa. Olen ilahtunut quartereiden ja noiden askellajirotujen määristä.

Suurimmat askellajirodut:
  1. Kalliovuortenhevonen 186
  2. Saddlebred 88
  3. Tennesseenwalker 87
  4. Paso fino 78
  5. National Show Horse 46
  6. Missourinfoxtrotter 34
  7. Islanninhevonen 20
Ei suuria yllätyksiä. Kolme ensimmäistä ovat jo tuolla TOP 10:ssä. Paso finojen määrälle saatoin kohottaa kulmiani, vaikka kyllähän minä olen niitä haalinut melko tavalla.

Suurimmat barokkirodut:
  1. Andalusianhevonen 49
  2. Kladrubinhevonen 35
  3. Lipizzanhevonen 13
Barokkirotuja ei ole kovin montaa nyt alkujaankaan ja niiden määrät eivät tosiaan yllä kovin kummoisiksi. Andalusia pitää kärkipaikkaa, lipizzoja on jokunen ja kladrubeista pitäisi päästä eroon tässä joskus. Pinnan alla on kehittymässä pieni lusitano-lauma.

Suurimmat karjahevosrodut:
  1. Quarter-hevonen 92
  2. Paint Horse 58
  3. Appaloosa 17
Kuten sanoinkin, quarter-hevosten suuri määrä ilahdutti, kenties vähän yllättikin. Paintejakin on paljon. Appaloosa sen sijaan on aina ollut pienempi rotu kuin nämä kaksi muuta niin että lista on ihan sen näköinen kuin ajattelin. Täällä on kuitenkin tulossa vielä australianhevoset, joiden määrä tällä hetkellä on kovin pieni, mutta ehkä ja toivottavasti se asia paranee vielä joskus.

Suurimmat kylmäverirodut:
  1. Suomenhevonen 43
  2. Perchenhevonen 42
  3. Poitounhevonen 21
Siihen on tultu, että suomenhevonen on Ionicin suurin kylmäverirotu! Kylmäveristen määrät ovat kuitenkin tosi pienet verrattuna poneihin ja lämminverisiin, mutta nelisenkymmentä suokkia ei ole silti ihan mitätön määrä. Perchenhevonen on kuitenkin ihan kintereillä ja luulin perchen olevan suurin kv-rotu, mitä se on aiemmin ollutkin, ainakin näppituntumani mukaan.

Suurimmat ponirodut:
  1. Newforestinponi 65
  2. Connemaranponi 46
  3. Welsh D, ylämaanponi 44
  4. Hackneyponi 34
  5. Exmoorinponi, fellponi 33
  6. Australianponi 32
  7. Welsh B 15
  8. Welsh C 14
  9. Welsh A 12
  10. Ratsuponit 11
Laskennan hetki on nyt vähän epäreilu muille kuin nyffeille, sillä tovi sitten tein kaikille uusille nf-kasvateille sivut ja osittain siksi niitä on nyt paljon. Jos saisin joskus maailmassa tehtyä kaikille ponikasvateille sivut, voisi listan järjestys olla toisenlainen. Sen verran runsaasti minulla on rästissä varsinkin welsh-kasvattien sivuja. Jos kaikki suunnitellut kasvatit otettaisiin huomioon, arvelisin, että oikeasti erot eri ponien välillä olisivat varsin pienet.

Suurimmat puoliverirodut:
  1. FWB 138
  2. Trakehner ja anglotrakehner 44
  3. Oldenburginhevonen 36
  4. Westfaleninhevonen 35
  5. Arabian Warmblood 21
  6. Lämminverinen ratsuhevonen (ts. määrittelemätön pv) 14
  7. Ranskanpuoliverinen 12
Jos olisi pitänyt arvata etukäteen järjestys, olisin melkein oikeaan osunut, tässäkin. FWB on suurin ja se onkin meidän päärotu puoliveripuolella. Sitten tulevat trakehnerit ja oldenburg. Sen sijaan se, että westfaleneita on noinkin paljon verrattuna oldenburgeihin, pääsi vähän yllättämään. Olisin kyllä osannut sen sijoittaa neljännelle sijalle, mutta että vain yhden hevosen erolla oldenburgiin! No, ei siinä mitään vikaa ole.

Suurimmat täysiverirodut:
  1. Arabianhevonen 371
  2. Englantilainen täysiverinen 87
  3. Angloarabi 17
Tästä nyt ei ole yhtään mitään sanottavaa. Täysin sellainen lista kuin oletinkin, numeroita myöden. Englantilainen täysiverinen on kipuamassa hitaasti mutta varmasti sinne isojen rotujen (yli 100) joukkoon ja angloarabeja ei koskaan ole ollutkaan tarkoitus suurimuotoisesti kasvattaa.

Suurimmat muut lämminverirodut:
  1. Knabstrupinhevonen 202
  2. Terskinhevonen 175
  3. Frederiksborginhevonen 120
  4. Budjonnynhevonen 90
  5. RBSH 79
  6. Venäjänratsuhevonen 65
  7. Kisber-felver 59
  8. Gidran, nonius 57
  9. Morganinhevonen 53
  10. Ukrainanratsuhevonen 50
  11. Wielkopolski 47
  12. SGSH 41
  13. Clevelandinruunikko 35
  14. Pintabian ja PH-ox -risteytykset 30
  15. Furioso 29
  16. Ara-appaloosa 12
Sitten tämä sillisalaatti-sakki! Neljä suurinta löytyy oletetusti top 10:stä eikä RBSH:nkaan sijoitus viidentenä suhteellisen suurella hevosmäärällä ole yllätys. Enkä nyt voi väittää että varsinaisesti olisin yllättynyt venäjänratsuhevosen tai noiden unkarilaisten rotujenkaan kohtuullisen suuresta määrästä. Onhan niitä ja olen aika paljon tuonutkin uutta verta. Silti kiva nähdä että suhteellisen pienenä rotuna pitämäni ukrainalainenkin on jo kuitenkin 50 hevosen rotu. Ei se Ionicin mittakaavassa iso vielä ole, mutta keskikokoinen kuitenkin.

Semmoinen epistola. Miltäs tämä lukijoiden mielestä näyttää (jos jätetään pois se, että hevosia on tosi paljon, se ei liene yllätys kellekään), tuliko yllätyksiä, onko jokin rotu kenties isompi tai pienempi kuin olit osannut arvatakaan? Ja miltä teidän omat hevosmääränne näyttävät?

– S

maanantaina, lokakuuta 18, 2021

Ionicin morganinhevoset ja muutakin yleistä morganeista

Olen viime aikoina tahkonnut läpi morganinhevosia ja tekee mieli sanoa rodusta sananen.

Morganinhevosten kanssa on olevinaan ongelmia sekä minulla että muilla (harvalukuisilla) kasvattajilla: kaikki pitkäsukuiset hevoset ovat sukua keskenään ja jalostus vaikeata siksi. Törmään itsekin tähän omien hevosteni kanssa. Suvuissa pyörii ne samat nimet vähän turhan usein. Aika moni näistä nimistä alkaa kasvattajatunnuksella Arcadia. Joskus olen morganeita etsittäessä törmännyt pyyntöön, että olisi kiva jos ei olisi arcadialaisia suvussa.

Ymmärrän täysin! On niitä itselläkin! Tämä ei tietysti ole mitään Arcadian dissaamista, sillä se talli teki todella merkittävän työn morganeiden kanssa ja jos arcadialaisia ei olisi, olisimme paljon pahemmissa ongelmissa. Pidän Arcadiaa yhtenä merkittävimmistä morgan-kasvattajista.

Hassua sen sijaan on se, että tilanne silti on tämä vaikka vuosien mittaan morganeilla on ollut muitakin merkittäviä kasvattajia, joskaan ei ehkä yhtä isoja kuin Arcadia. No, tietenkin iso osa varhaisten vuosien hevosista ja kannasta on kadonnut ja vaikuttaa nykyhevosten suvuissa kaukana ja vain muutamien jälkeläisten kautta.

Morganilla on nimittäin pitkä historia virtuaalimaailmassa. Ensimmäistä kasvattajaa en tiedä, mutta Greymasks ja Vaahtera ovat hyviä arvauksia. Magnetic Morgans & Morabs kasvatti morganeita vuonna 2002 tunnuksella MMM ja se lienee ensimmäinen pelkkiin morganeihin keskittynyt talli virtuaalimaailmassa. Muutamia sen kasvatteja näkee vielä nyky-morganeiden suvuissa, jos tarpeeksi pitkälle kaivaa. Crescent Stud saattoi olla MMM:n aikalainen tai tuli kuvioihin ainakin hyvin pian sen jälkeen. 

Mutta on morganeita ollut muuallakin! Kerpalla niitä on ollut kautta vuosien, Mustang-talli, Winterhill, Wynona Ranch, Bayou d'Armens, Sunrise, Koululaaksossa oli yksi ori, Knoxdale, Salpicar, VF Miniatures, Tijuana, Tuuliharja, Ravenwood, Hazard, Birch Bark Ranch ja tietenkin Ionic. Eikä tässä ole vielä kaikki edes.

Ionicin morganeiden tarina on tuttu muidenkin rotujen kohdalta: se kuului alkuperäisiin kasvatusrotuihin ja varsoja syntyi kolmisenkymmentä vuosina 2004-06. Meillä oli ihan tuontitoimintaakin, sillä suurin osa morganeista oli omia tuonteja. Ostohevosia oli suhteellisen vähän. Sitten rodusta piti luopua, syistä x, y tai z, joita en nyt muista. Morganin kanssa kuitenkin kävi samalla tavalla kuin muutaman muunkin: siitä luopumisesta ei tullut oikein hirveästi mitään. Aloin nimittäin kehitellä uusia hevosia jo vuonna 2008! Kuitenkin edellisenä vuonna olin näemmä onnistunut hyvin tehokkaasti hukkaamaan suurimman osan vanhoista morganeista ja nyt kun katselen muutamiakin vanhoja oreja ja niiden sukuja, taidan hyödyntää pakasteen käytön mahdollisuuden. Katsokaa nyt herran pieksut tätäkin oria ja sen isää!

Tällä hetkellä Ionicin morganeiden tilanne ei ole huonoin mahdollinen, sillä meillä on useampiakin lyhytsukuisia hevosia, osa jopa ihan kokonaan uusista sukulinjoista. Lisäksi Taciturnin Hazard tekee näemmä mittavaa uusien sukujen tuontia. Pitäisi ehkä itsekin.

Meidän morganimme kilpailevat pääsääntöisesti ARJ:n saddleseat- ja ajoluokissa. Useimmilla on päälajina jokin saddleseat-lajeista ja sitten ajoluokkia harrastellaan niiden ohessa. Varsin harva on erikoistunut pelkkiin ajoluokkiin. Toki seasta löytyy muutama hassu WRJ-kisaaja, mutta sen lajin hevoset tahtovat aina jäädä quartereiden jalkoihin. Jos en olisi niin innoissani ARJ:stä ja porrastetuista, voisin kilpailuttaa morganeitani monipuolisemminkin, esimerkiksi valjakossa ja helpon tason olympialajeissa.

– S

maanantaina, lokakuuta 11, 2021

Kasvattajanimistä

Olen tässä syksyn mittaan kaiken muun lisäksi pakertanut myös kasvattien nimien parissa. Ainahan niitä täytyy keksiä, kun niitä aina syntyy. Viime aikoina listalla on ollut montaa sorttia brittiponia ja, niin epätodennäköiseltä kuin se ehkä kuulostaakin, vihaan niiden nimiä! Kun ihminen valittaa unkarilaisten ja puolalaisten nimien keksimisen vaikeudesta, voisi kuvitella saman ihmisen keksivän oikein mielellään englanninkielisiä nimiä. Vaan kun se ei ole ihan niin yksinkertaista...

Kirjoitin viimevuotisessa joulukalenterissa tuontihevosten nimistä ja niiden keksimisestä (Joulukalenteri 21: tuontihevosten nimien keksimisestä). Siellä vilahtaa epämääräinen termi "fiilis" ja olen kertonut hakevani brittiponien nimiin sitä oikeaa fiilistä käyttämällä keksittyjä kasvattajatunnuksia osia nimissä. Se on ollut hyvä konsti, olen tyytyväinen suurimpaan osaan keksimiäni brittiponinimiä, mutta omien kasvattien kanssa on hankalampaa.

Nimittäin nyt kun tulin ajatelleeksi, ne tuontiponien nimet nojaavat hyvin paljon juuri niihin kasvattajatunnuksiin. Lucy of Knightsbrook on hyvä nimi exmoorinponille, Lucy Ion on tosi nääh. Ion-tunnus kuulostaa näiden rotujen nimissä typerältä omasta mielestäni. Asiaa ei auta yhtään se, että katselen kateellisena ponikasvattajien tunnuksia, jotka kuulostavat hyviltä ja "ponimaisilta" vaikka ponin oma nimi olisi mikä vain. Rushock, Kernfield, Cefnmoor, Nerywick, Poniniemen, muutaman mainitakseni.

Yritin kiertää ongelmaa kokeilemalla Ionicin suomenkielistä tunnusta Ionin ponien nimien kanssa, yhdistäen sitä englanninkielisiin nimiin. Se särkee kielinatsin sielun, mutta toimii muilla virtuaalikasvattajilla (esim. Poniniemen Starglow) ja reaalimaailmassa (esim. Ellilän Countess of Roses). Useimmat keksimistäni Ionin-alkuisista nimistä ovat jotakuinkin kohtalaisia, osa ihan ok jopa minun mielestäni, mutta silti yleisfiilis asiasta on taas vähän nääh.

Looginen vaihtoehto olisi tietysti kehittää ikioma kasvattajatunnus brittiponeille. Hyvän kasvattajatunnuksen keksiminen toki ei ole mitenkään helppoa, mutta miettimällä ja kokeilemalla voisin onnistua löytämään jotakin. Olen kuitenkin aika varma, että joutuisin luopumaan ns. tunnistettavuudesta, nimi olisi jotakin ihan muuta kuin Ion. En ainakaan usko että keksisin hyvää kasvattajanimeä, joka olisi  mitenkään yhdistettävissä Ionicin nimeen.

Lisäksi Ionicissa on jo käytössä tosi monta erilaista kasvattajatunnusta. Suurin osa on toki helposti tunnistettavia, vaikka vähän erilaisia kuin perinteinen Ion. Näitä tunnuksia ovat:

  • frá Jón (islanninhevoset)
  • Jonens
  • Ionin
  • Ionnyj/Ionnaja (venäläiset rodut ja nimet)
  • de Ion (espanjalaiset nimet)
  • de Íon (portugalilaiset nimet)
  • d'Ion (ranskalaiset nimet)
  • Iostream (lv-ravurit ja peitsarit)
  • Commander's (tietyt tennesseenwalkerit)

Näiden lisäksi muutamat rodut on nimetty jo vuosikausia ilman mitään kasvattajatunnusta. Kladrubit ja lipizzat noudattelevat rotujensa käytäntöjä. Arabeilla on nimen ensimmäisenä osana emälinjan tunnus, joita en ole halunnut rekisteröidä kasvattajatunnuksiksi, siltä varalta että jos joskus maailmassa joku muukin innostuisi niitä käyttämään.

Että onhan sitä jo siinä yhdelle tallille kasvattajatunnuksia! Toki myönnän että Ionic on ehkä vähän poikkeus rotumääränsä kanssa. Mutta vieläkö mahtuisi yksi uusi kasvattajatunnus mukaan? Ja jos mahtuisi, mikä se olisi?

– S

maanantaina, lokakuuta 04, 2021

Suosikkihevosia: Ikhar Eton

Kirjoitin joulukalenterissa suosikkihevosista ja siitä, mikä tekee hevosesta suosikin (en tiedä, vaihtelee) ja miten se näkyy hevosen sivuilla (ei välttämättä mitenkään). Ajattelin esitellä tässä yhden pitkäaikaisen suosikin, ukrainalaisori Ikhar Etonin. Ikhar on muuten esitelty kuukauden valintana vuosi hankkimisensa jälkeen (Esittelyssä kuukauden valinnat, lokakuu 2013).

Ikhar on takuulla yksi niistä hevosista, joista ei varmaan kukaan osaisi arvata, että ajattelen sitä erityisen lämmöllä. En ainakaan usko niin, sillä varmasti ulkopuolisen silmään se on ihan perus-hevonen, joita Ionicissa on todellakin toista tuhatta. Rotu on tietysti hivenen sieltä eksoottisemmasta päästä, muttei Ionicin mittapuulla. Nimi on varmaan ihan ok, muttei sen kummempaa eikä kuvakaan ole erikoisen hyvä, vai mitä?

Tuossa vanhemmassa esittelypostauksessa tulee jo ilmi se, että Ikharin hankinta oli aikoinaan kyllä iso juttu sen rodun takia. Muistan olleeni yllättynyt kun löysin suvullisen ukrainanratsuhevosen ja olin tosi iloinen että sain sen ostettua. Ukrainalainen on harvinainen rotu virtuaalimaailmassa eikä sitä tiettävästi ole kasvatettu juuri muilla kuin meillä ja Trzebielinossa, joka on lopettanut vuosia sitten. Hajayksilöitäkin saa hakemalla hakea. Sitten kun aivan sattumalta löytyi vieläpä suvullinen hevonen, ennestään tuntemattomista vanhemmista, niin se oli (ja on tänäkin päivänä) kuin yllätyslahja.

Eikä siinä vielä kaikki, sillä jostain syystä pidän tolkuttomasti myös Ikharin kuvasta! Olin todella innoissani kun sain sen oriin mukana kaupantekijäisiksi. Juu tiedän, se ei ole teknisesti ottaen erityisen onnistunut: vastavaloon otettu niin että hevosesta näkyy enimmäkseen vain siluetti eikä liikkeen vaihe ole se imartelevin mahdollinen. Taustakin on hieman levoton. Siitä huolimatta jokin tuossa kuvassa kiehtoo, minulla on välillä näitä tämmöisiä kummia fiksaatioita. Koska kuva tuli käytettäväksi ainoastaan tuolla yhdellä hevosella, en ehkä raaski lopettaa sitä ikinä. 

No, tuskin Ikhar ikuisesti elää, mutta vielä nyt jonkin aikaa kuitenkin. Tämä on todennäköisesti niitä hevosia, joiden lopettamista harkitsen pitkään ja sittenkin kaduttaa.

—S