Oma domain 20v ja vähäsen Hevosmaailma.netin historiaa

Tämä postaus ei suoranaisesti käsittele virtuaalihevosia sinänsä, mutta sinne päin kuitenkin. Onhan monella harrastajalla oma domaininsa. Laskeskelin nimittäin tuossa että ensi kuussa tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun hankin hevosmaailma.net-domainin. Ja sen saman domain-nimen alla pyörii myös Ionic, kuten on tehnyt koko 17-vuotisen historiansa ajan. Silläpä ajattelin kertoa vähän miten tähän päädyttiin ja mitä 20 vuoden aikana on tapahtunut. Hevosmaailma.net-sivuston historiaakin tässä vähäsen sivuan, mutta se saattaisi tarvita oman postauksensa. Ehkä joskus.

Hevosmaailma.net tunnettiin pitkän aikaa suurimpana tai ehkä jopa ainoana suomenkielisenä hevosrotusivustona aikana ennen Wikipediaa. Se alkoi minun mielenkiinnostani hevosrotuihin ja hevosiin yleensä, mutta aloitin sen kehittämisen jo ennen hevosmaailma.net-domainia ja kevättä 2001. Alunperin keräsin tietoja hevosroduista ihan vain itselleni, ensin kirjoista, sitten netistäkin. Kun opinnoissa tuli vastaan HTML ja nettisivujen teko, päässäni välähdi idealamppunen, että hei, tässäpä mainio aihepiiri tehdä oma sivusto. Jos en väärin muista, aivan alkuperäisin hevosrotusivuston runko syntyi jonkin kurssin loppuharkkana, jonka sitten päätin siirtää nettiin ja alkaa laajentaa. 

Ennen omaa domainia sivusto vaihteli paikkaa joitain kertoja, se taisi olla Geocitiesissä tai Sunpointissa tai kenties hetken aikaa molemmissa ja sitten jonkin aikaa koulun tarjoamassa kotisivukansiossa. Mutta tosiaan toukokuussa 2001 pitkällisen hautomisen ja muutaman hyvän vinkin jälkeen hankin itselleni oman domainnimen ja webbihotellipalvelun, jonka uskollinen asiakas olen siitä lähtien ollut.

Kerrottakoon tähän väliin, että pyörittelin sivuston nimeä pitkän aikaa ja päädyin sitten hevosmaailma.netiin. Se ei kyllä ollut lopulta mikään hyvä idea, koska tuolloin oli olemassa myös Hevosmaailma-niminen lehti, muistaakseni Karprintin julkaisema. Tiedä vaikka olisi olemassa edelleenkin. Välillä ihmisille tuli väärinkäsityksiä ja sain Hevosmaailma.netin webmasterin sähköpostiin jotakin kyselyä lehtiin liittyen. Näitä piti sitten neuvoa oikeaan osoitteeseen.

Palveluntarjoajaksi valikoitui K&T Neutech ystäväni suosituksesta. Neutech oli perustettu vuonna 1997 ja se taisi olla ihan ensimmäisiä suomalaisia webhotelli-palveluiden tarjoajia. Ostamani paketin hinta oli tuolloin 600 markkaa vuodessa, opiskelijalle iso raha eikä se ollut sieltä halvimmasta päästä, mitä oli tarjolla, mutta se oli hyvä. Ja tiedättekö? Vuosimaksuni on edelleen sama, karvan vajaa 100 € vuodessa! Palvelupakettia on päivitetty vuosien mittaan useasti, tilaa ja kaistaa on lisätty, mutta hinta on pysynyt samana. Neutech myytiin muutama vuosi sitten Planeetta Internet Oylle ja nykyään Neutech on lakannut olemasta edes brändinä (se roikkui muutaman vuoden Planeetan kanssa rinnakkain, muistaakseni). Kauppakaan ei ole vaikuttanut hintaan ja mitä tuossa katselin noita hinnastoja, se on edelleen ihan kilpailukykyinen summa käyttämästäni paketista.

Tässä vuosien mittaan on usein virtuaalihevospuolella kyselty webbihotelleista suosituksia ja olen aina muistanut mainita K&T Neutechin. Se ei ehkä koskaan ole ollut se halvin palveluntarjoaja, mutta se on ollut aina ihan hillittömän hyvä. Vioista johtuvia käyttökatkoja muistan 20 vuoden ajalta ehkä pari kappaletta ja nekin korjattiin nopeasti. Asiakaspalvelu on ollut aina asiallista, suomenkielistä ja miltei valoa nopeampaa. Olen saanut vastauksia ei-kiireellisiin kysymyksiini jopa viikonloppuisin ja sen kerran kun unohdin itse maksaa laskun ja kun vihdoin sen maksoin, lähetin viestiä että kävi näin, maksoin myöhässä, anteeksi, mutta milloinkohan saisin saittini takaisin linjoille, niin siihen meni valehtelematta 4 minuuttia. Toki olen ihan perusasiakas, jolla ei ole juuri tavan HTML-sivuja kummempaa käytössä.

Planeetta Internetistä (joka muuten ei millään tavoin sponssaa tätä postausta, harmi kyllä...) tai sen asiakaspalvelusta en osaa sanoa vielä sitä enkä tätä. Domainin toiminnassa ei ole ollut tässä 4 vuoteen mitään sanomista ja kun taannoin ekaa kertaa otin yhteyttä laskutusasioiden tiimoilta asiakaspalveluun, niin se toimi yhtä lailla rivakasti kuin Neutechillä aikoinaan. Ettei se nyt ihan kauhean huonolta vaikuta.

Kyllähän minä olen mietiskellyt, että pitäisikö vaihtaa domain, kun hevosmaailma.net-sivusto on ajettu alas. Käytännössä lopetin sen ylläpidon joskus kymmenkunta vuotta sitten jo, mutta jätin sen kuitenkin näkyville ja poistin lopullisesti vasta ehkä pari vuotta sitten. Tällä hetkellä Hevosmaailma.netissä majailee oikeastaan vain Ionic ja Gin Ahaltek sekä tietenkin Pinkin rauniot. Että jos sitä muuttaisi domain-nimeä viittaamaan enemmän virtuaalihevosiin tai jotakin. Ionic.net olisi tietysti komea, mutta en ole saanut aikaiseksi. Hyödyllistä se toki on, että domain ja sitä myöten hevosten osoitteet pysyvät vuodesta toiseen samoina.

Eikun sitten vain seuraavaa 20 vuotta kohti!

— S

Joulukalenteri 2: "haastattelussa" Virginia

Muutos oli hidas ja vaivihkainen, mutta tätä nykyä Ionicissa lukee omistajana enää vain Sirpa, Virginian nimi on poistettu sivuilta lähestulkoon kokonaan. Mutta mitä Ionicin perustajalle kuuluu tänä päivänä? Päätin ottaa siitä selvää!

S: No terve, näin etänä.

Gin: Heipä hei.

S: Mitäs sulle oikein kuuluu noin yleisesti?

Gin: Hyvää tai siis olosuhteisiin nähden ihan kelvollisesti menee. Töitä piisaa ja ollaan oltu terveinä, molemmat asiat ovat tässä maailman vaiheessa tosi positiivisia asioita.

S: Totta ja se on kiva kuulla! COVID-19 kurittaa siellä eteläisessä Saksassakin melko tavalla?

Gin: Kyllä joo, ei ole ollut helppoa sen suhteen. Virtuaalimaailman ehdottomasti paras puoli on tällä hetkellä se, että täällä ei tarvitse tietää mitään koronasta.

S: Eikä veroista.

Gin: Eikä veroista, totta. Mä haistan tässä tilitystä. Mutta ei puhuta nyt noista ikävistä asioista, eihän?

S: Joo ei. Mitäs tälle sun virtuaaliharrastuksellesi varsinaisesti kuuluu? Kulisseista voin paljastaa, että jossain määrin aktiivinen takapiru olet ollut vaikka muuten sua ei täällä näykään.

Gin: Niin, siitähän on vuosia aikaa kun olen viimeksi ollut varsinaisesti aktiivinen harrastaja millään mittapuulla. En silti ole tätä harrastusta unohtanut. Se kuitenkin oli niin tärkeä ja rakas harrastus niin monta vuotta, etten halua tätä maailmaa ihan kokonaan hylätä.

S: Siitä tulee todellakin 20 vuotta kuluneeksi koht'siltään kun keksit ensimmäiset virtuaalihevosesi.

Gin: Ihan totta! Se oli tammikuu 2001, kun virtuaalimaailmaan putkahti x-ruuna Zoom Dynamic. Siitä se alkoi. Voi niitä aikoja...

S: Mistä sä alunperin bongasit edes tällaisen käsitteen kuin "virtuaalitalli"?

Gin: Muistikuvat ovat hatarat. Se oli jokin keskustelufoorumi, Plaza, Ellit, jokin tämmöinen muinainen. Siellä käsiteltiin kaikenlaisia aihepiirejä, kaikki viestiketjut varmaan sekaisin keskenään, mutta sieltä bongasin ensimmäisen virtuaalitallini ikinä. Ehkä. Tai sit se olit sä. (update 16.12.20: foorumi saattoi olla MTV3:n Ratsailla.)

S: ... saattaa kuulostaa etäisesti tutulta... Mehän asuimme tuolloin kämppiksinä ja pulasimme hevosasioiden kanssa yhdessä kovastikin. Eläköön TOASin ilmainen internet-yhteys!

Gin: Ja kolme hurraa-huutoa päälle. Se oli aika luksusta silloin. Joka tapauksessa vein Zoomin yksityiseksi Pollenpila-nimiselle Expage-tallille.

S: Tästä oletkin kertonut kymmenkunta vuotta sitten.

Gin: Niinpä, en olisi ehkä muistanut enää tallin nimeä ilman tuota postausta. Niin ja hei, mähän käytin silloin Expagea itsekin! Zoomin ekat sivut olivat Expagessa! Nimittäin ne ekat virtuaalitallit, joihin törmäsin, olivat nimenomaan Expage-talleja ja kuvittelin sen olevan jotenkin must. Jeesus kristus että se editori oli hirveä. Mä käytin sitä ehkä kaksi viikkoa ja vaihdoin muistaakseni Sunpointiin enkä katsonut taakseni.

S: Palataanpa kuitenkin nykyhetkeen. Miten seuraat nykyään virtuaalimaailmaa?

Gin: No, Ioniciahan minä vain lähinnä. Ja tätä blogia. Toki myös noita muitakin blogeja joita tuohon sivuun on listattu. Satunnaisesti käyn lukemassa Keskustaa vaikka poden edelleen vieroitusoireita Hevostalli.netin virtuaalitallit-palstalta.

S: Aika vähän ajoi sen ohitse.

Gin: Olet ihan oikeassa, onhan se melkoinen muinaisjäänne. Se nimittäin oli olemassa jo silloin vuonna 2001! Mutta kun siihen ehti tottua ja se oli pitkän aikaa se koko virtuaalimaailman keskus oikeastaan. Hevoset.com ei koskaan ollut ihan niin suosittu, ainakaan minun mielestäni.

S: Ja sekin lopetti vissiin kymmenkunta vuotta sitten.

Gin: Niinpähän taisi. Kaikesta tuntuu nykyään olevan vähintään vuosikymmen aikaa.

S: Sen se tekee kun tulee vanhaksi. No, julistan sinut nyt sitten virallisesti kivikautiseksi kääkäksi, niin annapa kuulua kärttyisä mielipiteesi nyky-virtuaalimaailmasta. Tiedän että olet ollut aikoinaan hyvinkin kärkäs kommentoija!

Gin: Voi olla, että ikä on myös hionut vähän kulmia, sillä ei minulla ole mitään kärttyisää mielipidettä virtuaalimaailmasta yleisesti. Virtuaalimaailmahan pyörii oikein kivasti. Saattaisin väittää, että ht.netin kuihtuminen ja Keskustan suosio ovat olleet virtuaalimaailman ilmapiirille parasta mitä on tapahtunut ehkä ikinä. Ja VRL ja NJ, voi hitsi! Ne oli oikeasti olemassa jossain muodossa jo silloin 2001. Ovat kestäneet aikaa ja pitäneet oman tonttinsa, vaikka muuttuneet myös kun on ollut tarvetta. Eivät nykyiset VRL ja NJ ole mitään muinaisjäänteitä.

S: Muistankin sinun joskus sanoneen, että VRL:n muuttuminen tietokantapohjaiseksi on ollut suunnaton voitto koko puljulle ja harrastukselle.

Gin: Kyllä ja olen edelleen sitä mieltä! Olen myös innoissani uudesta VRL:stä. Nämä harrastajat, jotka sitä ovat tehneet, ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Taputelkaa itseänne selkään, jookos?

S: Niin, tämä hommahan pyörii ihan harrastajavoimin, ikinä ei ole mikään taho yrittänyt tulla hyötymään virtuaalimaailmasta. Me pyörimme täällä ihan keskenämme vain.

Gin: Totta, jo alunperinkin tämä oli ihan harrastajien itsensä keksimä ja kehittämä harrastus, vaikka toki ulkomailta otettiin vähän mallia. Ajattele, vuosituhannen vaihteen teinitytöt tulivat kehittäneeksi jotakin, joka on olemassa vielä 20 vuotta myöhemminkin ja joka on vain petrannut vuosien mittaan! Tähän ei taida edes moni suurella rahalla tehty online-yhteisö päästä eikä varsinkaan sitten, jos halutaan pitkäikäisyyden lisäksi puhua siitäkin, miten turvallinen yhteisö se kaikesta huolimatta on ollut, myös ja erityisesti nuorille tytöille. 

S: Entäs sitten virtuaalimaailman tulevaisuus?

Gin: Höh, pilaat kaiken just kun mä olin päässyt hehkuttamisen alkuun... Olen vähän samaa mieltä sinun kanssasi, että tulevaisuus ei näytä kauhean ruusuiselta, ikävä kyllä. Jos minulla olisi mitään ideoita ja vinkkejä, niin tarjoilisin niitä mieluusti, mutta kun ei ole. Toivon kuitenkin että nykyiset harrastajat pitävät lipun korkealla, koska te olette internetin anarkisteja.

S: Anarkisteja?

Gin: Niin, anarkisteja! Te teette ja kehitätte kaksi vuosikymmentä olemassaollutta pientä internetin kolkkaa, jonne tullakseen ei tarvitse maksaa mitään ja joka ei silti ole täynnä mainosbannereita. Sen ovat kehittäneet teini-ikäiset, hevoshullut tytöt, se ikiajat halveksittu ihmisryhmä. Sinne ei ole yksikään kaupallinen taho edes yrittänyt päästä väliin tienaamaan vähän rahaa. Ja siellä ei todennäköisesti koskaan ole ollut seksuaalista häirintää, vaikka foorumi on notkunut täynnä nuoria tyttöjä ja naisia. Rehellisesti sanoen, en ole koskaan kuullut tällaista tapahtuneen, mutta yksittäistapauksia on tietenkin voinut olla. Viime aikoina muutakaan häirintää tai kärhämöintiä on ollut hyvin vähän, kiitos Keskustan aikuisen ilmapiirin. Että kyllä tämä on nyky-internetinkin mittapuulla melko uniikki asia. Pitäkää se!

S: Tämä selvä ja olet kyllä oikeassa. No, entäs sinä itse sitten? Aiotko tehdä paluun? Tuossa olisi tuo Ionicin kakkosomistajan pesti auki kyllä...

Gin: Toisinaan tekisi mieli ihan kauheasti, viime aikoina yhä useammin. Syytän siitä koronaa ja kaipuuta paikkaan, jossa kaikki on hyvin, edes leikisti. Mutta sitten tulen aina vilkaisseeksi kalenteriani ja totean tosiasiat: ei ehdi. Joskus on myös kiva ja hyvä sulkea koko internet ja olla vain. Mutta minä seurailen kyllä asioita mielelläni täältä taka-alalta.

S: Sitten viimeinen kysymys. Mitä muuttaisit virtuaalimaailmassa? Ei saa sanoa laatikset tai sikakisaaminen.

Gin: Jaa, nyt tuli paha, kun se yleinen ilmapiirikin on niin leppoisa. Ehkä enemmän rotuvalikoimaa harrastajille. Sellaisia yksittäisiä maskotteja, jotka on hankittu ihan vain siksi että sattui olemaan vaikka eksoottinen rotu tai jotakin. Ja enemmän Ionicin ja Kerpan kaltaisia monen rodun suurtalleja.

One ring to rule them all...

Nyt ei irtoa blogitekstiä, koska tässä on vähän tällainen viikko menossa:

Lähde: Pixabay

Ovelimmat SPC-kisaajat ovat sen varmaan jo arvanneetkin järjestämieni kisojen nimien perusteella. Yritän palata takaisin päiväjärjestykseen (ts. maanpinnan läheisyyteen) piakkoin.

– S

Varokaa raivokasta kirjoittajaa

Tämä teksti liittyy vain hatarasti virtuaalihevosiin eli jos ei kiinnosta, niin varoitettu ainakin on.

Olen tuota kirjoittamista miettinyt tässä viime aikoina kovasti, pari viimeisintä blogipostaustakin liittyvät siihen, ensin tuo YLA-palkittu poni, YLA-palkintohan on suurilta osin tekstipalkinto, ja sitten pohdin Ionicin hevosten luonnekuvauksia (joista kukaan ei ole kommentoinut mitään, murh). Kirjoittamista se tämä blogikin vaatii, varsinkin kun viime aikoina olen vastannut siitä kokolailla yksin ja vaikka Gin kirjoittaakin toisinaan jotakin, editoin hänen tekstinsä ennen julkaisua. Kaksi tekstiä viikossa on kelpo tahti, tosin tässä keväällä asioita helpottaa kovasti se, että päivitän tuota väriteoria-sarjaa. Jos ei muuta aihetta keksi eikä inspiraatio iske, on helppo ottaa värilistasta seuraava väri käsiteltäväksi.

Koittakaapas muuten huviksenne arvata, mitä teen työkseni. Jep, kirjoitan. Tosin tekninen dokumentointi on hyvin erityyppistä kirjoittamista kuin mikään muu. Jos Wikipediaan on luottamista, Kurt Vonnegut on sanonut teknisistä kirjoittajista näin:

(Technical writers are)...trained to reveal almost nothing about themselves in their writing. This makes them freaks in the world of writers, since almost all of the other ink-stained wretches in that world reveal a lot about themselves to the reader.

(Vapaa suomennos: Tekniset kirjoittajat on opetettu olemaan paljastamatta itsestään juurikaan mitään. Tämä tekee heistä kirjoittajien maailman outolintuja, koska melkein kaikki muut musteentahrimat raukat siinä maailmassa paljastavat hyvinkin paljon itsestään lukijalle.)

Oli tuo sitten Vonnegutin lainaus tai ei, siinä on kyllä tiukka totuus taustalla. Tekninen kirjoittaja ei briljeeraa sanavalinnoilla, lahjakkuudella, persoonallisuudella, tai ylipäänsä millään. Tekninen kirjoittaja kertoo tosiasioita, mitä jokin asia tai tavara tekee, miten sitä käytetään, miten se tehdään, mitä milloinkin halutaan. Minä olen kirjoittanut pääasiassa ohjelmistojen asennus- ja konfigurointioppaita sekä muutaman teknisen white paperin nykyisessä firmassa. Niissä ei lue minun nimeäni, niistä ei pysty arvaamaan kuka sen on kirjoittanut, minä vai joku toinen tekninen kirjoittaja. Niiden kieli on mahdollisimman yksinkertaista, vaikka asiat ovat kyllä monimutkaisia. Tekstin pitää olla sellaista, että sitä on vaikeata ymmärtää väärin, vaikkei kielitaito olisikaan erinomainen.

Teknistä dokumentaatiota ei kirjoiteta hurmoksessa sivu toisensa perään. Yleensä tekstiä tulee hitaasti, lause kerrallaan, sitten taas mietitään vähän aikaa ja kirjoitetaan seuraava lause. Hion lauseita paljon, mietin niiden ja kappaleiden loogista järjestystä, muotoilen otsikoita uudestaan ja niin edelleen. Tässä hommassa ei todellakaan lasketa kirjoitettua sanamäärää per päivä!

Totta kai joudun töissä tekemisiin muunlaistenkin tekstien kanssa. Kas kun olen ainoa kirjoittaja tai ainoa ylipäänsä tekstintuottoon missään määrin erikoistunut tyyppi firmassa, minun sormieni kautta kulkevat mainosmateriaalit, esitteisiin tulevat tekstit, blogipostaukset, tiedotteet. Joku toinen yleensä kirjoittaa alkuperäiset versiot, mutta minä korjaan kirjoitusvirheet, epäselvät lauseet, yleisen loogisuuden ja kaiken muun mahdollisen. On uhkailtu myös nettisivujen päivitysurakalla. Nämä ovat hyvin toisenlaisia tekstejä kuin tuotemanuaalit, näissä voi irroitella jo vähän, käyttää komeampia adjektiiveja, olla muutenkin vapaampi, vaikka toki yksinkertaisuus ja selkeys ovat valttia missä tahansa tekstissä. Ja aina täytyy toki muistaa, että teksti edustaa firmaa, sen pitäisi olla myyvä, mutta korrekti. Eivätkä ne kielioppi- tai kirjoitusvirheet paranna yrityskuvaa.

Joku voisi ihan oikeutetusti kysyä, ettenkö minä kyllästy kirjoittamiseen? No... En! Työ- ja harrastuskirjoittaminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Yllä kerroin työstäni (toki siitä pitää vielä mainita se, että kaikki on englanniksi), tämä harrastuskirjoittaminen on huomattavasti vapaampaa, käytetään suomenkieltä, kun aloittaa tekstin, ei tiedä mihin sen kanssa päätyy. Saa leikitellä sanoilla ja ideoilla. Erinomainen esimerkki tästä on Tikkasen luonnekuvaus, jota vain aloin kirjoittaa, oli minulla toki jonkinlainen ajatus siitä, millainen hevonen se olisi, mutta se muutti aika paljon muotoaan kirjoittamisen ja editoinnin aikana.

Tämä blogiteksti on myös sellainen: sain idean ja hakkasin hulluna näppistä. Minulla oli jonkinlainen ajatus asioista, joita haluan sanoa, mutta varsinaisesti tässä tekstissä ei ole sen suurempaa sanomaa tai johtopäätöstä. Siinä mielessä tämä on huono teksti. Parantaminen vaatisi idean selkeyttämistä (tai koko tekstin hylkäämistä tyystin) ja todennäköisesti aika rankkaa editointia. Mutta koska tämä on harrastuskirjoittamista parhaimmillaan, en aio tehdä sitä (yleensä kyllä teen, mutta nyt en viitsi). Lisäksi julkaisen tämän puutteistaan huolimatta! Hahaa! Oma paheellisuuteni suorastaan pelottaa jo itseänikin :)

–S

Off topic: sukututkimusta reaalimaailmassa

Tämä teksti ei liity yhtään millään tavalla virtuaalihevosiin eikä edes oikeisiin hevosiin. Toki virtuaalimaailmassakin tutkitaan innokkaasti hevosten sukuja, kaivellaan vanhoja sukulaisia ties mistä kivenkolosta ja etsitään niistä tietoja, mutta se on silti kovin eri maailma kuin oman suvun tutkiminen.

Olen nimittäin tässä viime aikoina tehnyt isäni suvusta sukututkimusta ja päässyt jo ihan mukavaan alkuun, kiitos Sukuhistoriallisen Seuran tarjoamien skannattujen kirkonkirja-arkistojen ja Sukututkimusseuran Hiski-hakuohjelman. Googlesta ei nimittäin ole juuri apua kun syntymäajat menevät 1800-luvun puolelle tai sitä aikaisemmille vuosisadoille. Vaikka aina toki kannattaa yrittää, voihan joskus tärpätä.

Nuo vanhat kirkonkirja-skannaukset ovat melkoista ryteikköä, ei riitä että osaa vanhaa ruotsia (latinastakaan ei olisi paikoin haittaa), ymmärtää ruotsalaisia lyhenteitä, vaan pitää osata myös tulkita vanhoja käsialoja. Ja kuten nykyisinkin, kirjoittajien käsialat vaihtelivat tuolloin, joistain saa oikein hyvin selvää, joistain ei sitten millään. Tietenkin osa kirjoista on kärsinyt ajan saatossa ja osassa skannausjälki näyttää kehnolta. Usein teksteistä pitääkin arvata ainakin osa.

Siinä mielessä tämä kyllä muistuttaa vähän vanhasukuisen virtuaalihevosen sukutaulun selvittelyä, että pienestäkin tiedonmurusesta on oltava kiitollinen ja niitä on osattava yhdistellä keskenään. Kirkonkirjoissa nimien kirjoitusasut vaihtelevat, sukunimi saattaa putkahtaa jostain ihan yhtäkkiä ja kun tietoja on käsin kirjoitettu, virheet ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä. Isänisänisälläni esimerkiksi on kolme eri syntymäpäivää. Oletettavasti näistä se oikea on kirkonkirjaan merkitty syntymäaika 18/2/1857, mutta myöhemmin rippikirjaan on eksynyt päivämäärä 18.12.1857 (lienee tuo kautta-viiva tulkittu ykköseksi) ja hautakivessä lukee 12.10.1857 (en kyllä ymmärrä mistä tuo on kiveen tullut). Mummu muisteli äitinsä nimen olleen Aliina Tanelintytär, Hopiavuoren torpan tyttäriä. Kirkonkirjoissa lukee Alina Danielsdotter ja Hopiavuoren torpan rippikirjoista löytyi torppari nimeltä Daniel Davidsson vaimoineen ja näin päästiin taas pätkän matkaa eteenpäin.

Virtuaalihevosten kanssa joutuu joskus siihen tilanteeseen, että on pakko tunnustaa tappionsa ja todeta, että jostain hevosesta ei löydy mitään, ei sivua, ei sukua, ei tietoja. Toisaalta sukuselvitys loppuu johonkin, niihin ensimmäisiin tuontihevosiin. Omassa sukututkimuksessa ei ole loppua, aina on edellinen sukupolvi olemassa riippumatta siitä löydätkö siitä mitään tietoa vai et. Tietojen puutteeseen törmää väistämättä. Kirkonkirjoja ei ole ymmärtääkseni edes olemassa ennen 1600-luvun loppupuolta tai 1700-luvun alkua. Sitä varhaisempien sukupolvien selvittäminen on siis jotakuinkin mahdotonta, ellei jokin sukuhaara satu hyppäämään muualle Eurooppaan ja menemään siellä kuningassukuihin. Niistä löytyy tietoa esimerkiksi Directory of Royal Genealogical Data -sivustolta ja paikoin mennään 900-luvulle asti, ehkä jopa kauemmaskin. Vaan eipä tällaisia ole omasta suvusta löytynyt, joten saan tyytyä siihen 1700-lukuun. Eivätkä ne olemassaolevat kirkonkirjatkaan aukottomia ole.

Vanha nurmijärveläinen sanonta kuuluu näin: "Hanki muija likiilt' ja hevonen kaukaalt'". Sitä on kyllä meidän suvussa noudatettu uskollisesti. Hevosista en tosin tiedä, mutta ei-nurmijärveläinen henkilö on harvinainen poikkeus 1700- ja 1800-luvuilla. Ja jos joku sitten onkin syntynyt jossain muualla, niin lähikunnat Tuusula, Vihti ja Hausjärvi ovat enimmäkseen edustettuina. Tuntui juhlalliselta, kun löysin erään noin 6. polven esi-isän olevan kotoisin Bromarvista, nykyisen Tammisaaren-Hangon alueelta! Toisaalta se nurkkakuntaisuus puolison hankinnassa on helpottanut juuri niiden kirkonkirjojen tutkimista, on helpompi tulkita/arvata käsinkirjoitettuja kylien ja talojen nimiä, kun on jo valmiiksi tietää mitä siinä voisi mahdollisesti lukea. Ja toisaalta on tietyllä tapaa suloista huomata, että isänäidinisänisä on syntynyt naapuritorpassa, parin kilometrin säteellä siitä talosta, jossa itse on elänyt lapsuutensa...

- S

Virginian terveiset

Tämä teksti ei liity varsinaisesti virtuaalihevosiin, ajattelin vain päivittää tilannettani vähän, jos se jotakuta lukijaa kiinnostaa.

Kuten on ehkä huomattu, ei meikäläistä ole juuri virtuaalimaailmassa näkynyt viime aikoina. Syynä tähän on se kuuluisa muu elämä, erityisesti työelämä, joka on tällä hetkellä niin tuhottoman hektistä, ettei tässä ehdi kissaa sanoa välissä kun täytyy taas jo mennä ja mailata ja soittaa. Sain reilu vuosi sitten kenkää edellisestä työpaikasta ja päätin tehdä sen, mitä olin suunnitellut jo jonkin aikaa: perustin oman yrityksen. IT-alan konsulttifirman perustamiseen ei hirveästi tarvita taloudellisia rahkeita, läppäri + nettiyhteys, kännykkä + liittymä ja pari softaa riittää. Mutta se työmäärä! Ne, jotka yrittäjäperheestä ovat, tietänevät tästä jotakin. Ne jotka eivät ole, kuvitelkaa pitkä työpäivä ja kertokaa se kahdella. Suoritetaan mielellään seitsemänä päivänä viikossa. Lisäksi tämä uusi duuni on heitellyt minua ympäri maailmaa eri asioiden takia, vielä nykyäänkin jotkin asiat on vain parempi hoitaa paikan päällä, internet ei korvaa ihan kaikkea. Vapaahetket ovat siis olleet harvassa ja ne ovat lyhyitä, silloin ei yleensä tee mieli edes nähdä läppäriä. Joten ei ihme, jos virtuaalihevoset ovat jääneet vähän vähemmälle.

Ihan kokonaan en ole kuitenkaan virtuaalimaailmaa unohtanut. S tarjoilee omien tallien parhaat palat säännöllisesti sähköpostiin, blogi on tarkassa seurannassa (hei, muitakin aktiivisia virtuaaliblogeja olisi kiva lukea!), käyn itse kuikuilemassa tallien sivuilla ja foorumeilla. Mutta eihän tällä pyöritetä parin tuhannen hevosen suursiittolaa, isoa laukkatallia tai satapäistä ahaltek-laumaa. Onneksi on siis S, joka on joutunut vastuun taakkaa kantamaan. Koska yksi ihminen ei kuitenkaan joka paikkaan repeä, on Gin Ahaltek jäänyt vähemmälle huomiolle (tosin vähemmällä huomiolla se on ollut jo vuosikaudet, ei siinä sinänsä mitään uutta ole), muttei kannata pelätä, ei GA:ta lopeteta. Sen verran S:kin noista ripakintuista pitää, ettei suostu edes harkitsemaan asiaa. Ehkä sitten joskus sekin talli saadaan hoidettua edes jotenkuten ajantasalle. Jos pitkäsukuiset ajaltekit kiinnostavat, niin sinne vain shoppailemaan. Tilausvarsoja ainakin saa.

Ionichan on porskuttanut viime ajat varsin mukavasti, S teki vihdoin sen, mitä minä en koskaan jaksanut enkä viitsinyt: uuden CSS:n ja ulkoasun. Plus että paljon kasvatteja ja uusia hevosia ja rotuja ja vaikka mitä. Pinkissä menee myös lujaa, vaikka kakkosryhmäläisiä ei kisattavana olekaan tällä hetkellä ja nelosiakin vain yksi. Riittää sitä kiirettä noiden muidenkin kanssa. Laukkojen järjestämiseen meikäläisen katoaminen on kyllä vaikuttanut, mutta onneksi kaikille ryhmille näyttäisi löytyvän laukkajärjestäjiä muutenkin. Laukkamaailman tilanne näyttää kivan tasapainoiselta, Kerpan paluu on ollut tervetullut ja tärkeä piristysruiske erityisesti kolmosryhmäläisille.

Virtuaalimaailma siis pyörii oikein hyvin ilman minuakin :)

–Gin

Ionic 10v: miten olemme kehittyneet harrastajina kymmenen vuoden kuluessa

Ionic täytti kymmenen vuotta noin 18.1.2014 ja kymmenvuotisen taipaleen kunniaksi meiltä sai kysyä mitä vain. Kysymyksiä saa esittää edelleen.

---

Noka esitti meille vielä lisää kysymyksiä, tässä vastaus ensimmäiseen, joka kuuluu: millä tavalla te olette kehittyneet harrastajina tässä 10 vuoden aikana?

Virginia: Rehellinen ollakseni, minun täytyy tunnustaa, että minun kehitys on kulkenut kyllä takapakkia viimeiset kymmenen vuotta. En minä ole kehittynyt mitenkään! Paitsi ehkä aina vain laiskemmaksi ja leväperäisemmäksi... Edes tekniset taidot eivät ole kehittyneet, tämä harrastus on edelleen sitä perus-html:ää ja Notepadia (no vaihdoin minä Notepad++:aan muutama vuosi sitten) kuin aina ennenkin. Lisäksi olen nykyisin huomattavan vähän äänessä keskustelupalstoilla, mistä monet ehkä ovat yksinomaan kiitollisia. Eivät ne minun valittamisenaiheeni ole juuri muuttuneet, käytettävyyden ja kaikenlaisien muiden teknisten älyttömyyksien rinnalle on tulleet sikakisaus ja tekijänoikeusterrorismi.

No, yksi asia tässä vuosien mittaan on tullut kovasti tapetille: värit, periytyminen ja värien jalostus. Minä olen aina noudatellut jotakuinkin realistisia linjoja värien periytymisen kanssa, mutta kehitystä tähän ovat tuoneet uusien rotujen erikoisvärit, genotyypit joillain roduilla, Coat Color Calculator ja yleisesti väritietämyksen kasvaminen. Siinä sentään voin sanoa kehittyneeni parempaan suuntaan. Ja rotutietämyksessä myös.

Sirpa: Kymmenessä vuodessa olen kavunnut suunnilleen nollasta sille tasolle kuin olen nyt harrastajana. Tunnen virtuaalimaailman historiaa, myös ajalta ennen kuin itse aloitin, kiitos Virginian, tiedän virtuaalimaailman toimintatavat, olen löytänyt sen oman juttuni, tunnen muita harrastajia, osaan arvostella virtuaalihevosten rakennetta, hallitsen laukkamaailman kiemurat (ja ehkä jotain muistan vielä ravipuoleltakin), olen tutustunut moniin asioihin ja niin edelleen. Lista olisi loputon, että kyllä sitä kehittymistä on tapahtunut.

Toisaalta kyllä tämä meidän harrastus on mennyt tuohon Virginiankin mainitsemaan suuntaan. Minä tosin en käyttäisi sanoja "laiska ja leväperäinen" vaan "rento ja stressitön" sekä lisäisin siihen vielä adjektiivin "omannäköinen". Vaikka ei tämä meikäläisen harrastaminen koskaan ole ollut mitään hampaat irvessä suorittamista, viime vuosina olen kyllä keskittynyt ihan vain niihin asioihin, jotka tuottavat itselleni iloa ja olen oppinut joustamaan enemmän.

Mitä tuohon tekniseen puoleen tulee, niin meillä on kyllä paljon hienoja suunnitelmia olemassa, milloin mitäkin tekniikkaa kaavaillaan uudeksi Ioniciksi. Djangoa, HTML5:sta, Wikiä... Siinä on vain se, että hyvä suunnittelu ei auta sitä tekopuolta pätkääkään.

Itsensähaukkumispostaus

Varoitus: sisältää asiatonta kielenkäyttöä

Saimme taannoin blogistamme palautetta, kuinka ilkeästi haukumme muita ihmisiä (omaksi puolustukseksemme sanottakoon, että harvoin nimiä suoraan mainiten), joten otetaan vahinko takaisin ja haukutaan vaihteeksi itseämme ja tallejamme.

Ionic: se ei toimi. Navigointi on kehnosti toteutettu, koodi on yhtä saatanan katastrofia, joka ei mene mistään validaattorista läpi, koska ne eivät edes tunnista sitä html:ksi. In English - osio on unohdettu, vieraskirja samoin. Yhteystietoja ei ole merkitty tarpeeksi selvästi.

Ja liian isokin se on, yksinkertaisimmatkin päivitykset laahaavat perässä, en halua edes puhua kasvattilistasta, joka on menossa vuodessa 2010. Hevosia on hemmetisti liikaa. Kuvia on liian vähän. Luonnekuvauksia ei juuri lainkaan. Kisoja hädin tuskin kellään. Varsojakaan ei kovin monella ole tarpeeksi. Vanhat hevoset kökkivät vielä tallissa, kun ei olla saatu aikaiseksi teettää varsojakaan tai muuten vain ei raaskita lopettaa, kun eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain hevosta vielä sattuisi tarvtsemaan. Kuvat ovat huonolaatuisia ja osa aika pieniä. Se mikä oli vuonna 2002 ihan ok kuvan koko, on nykyään liian pieni. 400 pikseliä leveällä kuvalla ei kukaan tee enää mitään. Niin ja on laittomia kuvia ja epämääräisiä tai vääriä tekijänoikeusmerkintöjä. Ja hevosilla on toisinaan aivan karseita rakenteita.

Hevosten sivuilla saattaa olla vanhentuneita VRL-tunnuksia, sikäli jos niitä on lainkaan. Kaikkien sivuilla ei lue omistajien VRL-tunnuksia.

Kahden edellisen kappaleen kohdat koskevat myös Gin Ahaltekia.

Omistajat: unohdamme ylipäänsä kaiken, merkitä astutukset orien sivuille, lisätä tilausvarsat kasvattilistalle, infota tilaajaa kun varsa on syntynyt, tehdä sivut ostamillemme tai varaamillemme hevosille tai ainakin ilmoittaa uusi osoite myyjälle. Unohdamme vastata maileihin säädyllisessä ajassa, koska emme jaksa/ehdi/viitsi kun on mielenkiintoisempaakin tekemistä, kuten juoruta toistemme kanssa. Me olemme leväperäisiä!

Olemme joka hemmetin väritopikissa pätemässä tietoinemme, heittelemässä outoja värimahdollisuuksia ja puhumassa esperantoa genotyypeistä, kyselemässä vaikeita asioita kuten hevosten rotuja, lisäkuvia tai vanhempia. Kuvittelemme olevamme suuriakin väriguruja, vaikka tiedoissamme on isoja aukkoja, jotka tiedämme jopa itse. Vähän sama juttu käytettävyys-, rotu- ja rakennekysymyksissä. Me olemme besserwissereitä!

Ja sitten tässä blogissa on kategoria nimeltä "muiden nälviminen" eli haukumme siis toisten tekemisiä ja sanomisia emmekä aina mitenkään kauniisti, saati että imartelevasti. Haukumme mielellämme tai ainakin ohimennen vähättelemme puskanickejä, sikakisaajia, liian grafiikkapainotteisia talleja ja vähän kaikkia muitakin, jotka eivät satu nyt just miellyttämään. Lisäksi moneen kertaan blogissakin on vilahtanut sana "teini" vähemmän mairittelevilla lisämääreillä höystettynä: kaikkivaltias virtuaalihevostelija-teini, hormonihöyryinen teini ja niin edelleen. Olemme ilkeitä kiusaajia ja vieläpä ikärasisteja! Ja sitten me kitisemme jos meitä vähän näpäyttää ikävuosien määrästä. Lisäksi sanomme sitä haukkumista herättelyksi tai joksikin muuksi, joten olemme myös tekopyhiä.

Pitäisiköhän pyytää anteeksi? Ehkä siitä ei ole mitään apua, koska aiomme jatkaa tällä linjalla hamaan tulevaisuuteen, kaikesta huolimatta.

Esittelyssä Gin

Sirpan esimerkin mukaan: Kuka on Gin

Nimi: Gin eli Virginia
Syntymävuosi: 1979
Sijainti: München, Saksa, tosin käytännössä minut löytää parhaiten jostain Saksa-Suomi-USA-Singapore -akselilta
Työ: yrittäjä. Koulutustausta tietoliikennetekniikan insinööri AMK.

Virtuaalihistoria: aloitin vuonna 2001 parin yksityisen voimin, sitten tuli talli, jonka lopetin. Sitten tuli Marinea, jonka omistajaa auttelin alusta lähtien ja siirryin myöhemmin kakkosomistajaksi. Marinea lopetettiin loppuvuodesta 2003 ja Ionic syntyi vähän sen raunioille alkuvuodesta 2004. Tarkemmin tietoa historiikista.
Yli kymmenessä vuodessa ehtii tunkea nenänsä yhteen jos toiseenkin paikkaan, joten minulla on aika kunniakas menneisyys virtuaalimaailmassa, jos katsotaan mitä kaikkea ole tehnyt:
- RBSH:n kehittäjä
- YLA:n kehittäjä
- Vippoksen päätoimittaja joitain aikoja
- suht ahkera Vippoksen kirjoittaja
- ktk-tuomarina toimin vähän aikaa
- VNT:n tuomarina ja tuomarikouluttajana toimin koko VNT:n olemassaoloajan

Rakkaimpia ja tärkeimpiä virtuaalihevosiani, niitä jotka muistan vielä vuosien jälkeen ovat olleet ainakin Zoom Dynamic, Wizzerria xx, White Speedster, Dopiza, Gin Gone With The Wind, Rakenlov Celeb, Abracadabra K, Dawning's Daylight ja monet, monet muut.

Roduista suurin rakkauteni on kautta vuosien ollut tunnetusti ahaltek.

Hevoselämä tietokoneen ulkopuolella: epäsäännöllinen, kunnianhimoton puskaratsastelu siellä täällä.

Perhesuhteet: aviomies (vm. -72 konetekniikan DI), kaksi kissaa ja akvaario. Veli perheineen Suomessa, samoin äiti, isä Yhdysvalloissa (syntyjään yhdysvaltalainen, minäkin olen siellä syntynyt, selittää suomalaisen korvaan eksoottiselta kalskahtavan nimeni ja puolikielisyyteni)

Asunto: 4h+k+p kerrostaloasunto, noin 110 neliötä viihtyisällä paikalla suht lähellä Münchenin keskustaa.

Muut harrastukset: tanssi, muut sekalaiset urheilumuodot, maalaus, elokuvat, musiikki, tosin nykyään ei näitä ehdi juuri harrastaa kuin satunnaisesti

Auto: mikä vuokrakiesi nyt kulloinkin on käytössä. Mieheltä löytyy pränikkä Audi.

Luonne: pikkutarkka pilkunviilaaja, todella perusteellinen kaikissa asioissa. Erityisesti sen varmaan huomaa foorumeilla, joissa en osaa sanoa mitään lyhyesti ja ytimekkäästi.

Päivitetty kesäkuussa 2014 vastaamaan nykytilannetta. –Gin

Esittelyssä S

Ht.netissä ja muilla foorumeilla säännöllisesti pyydetään ihmisiä kertomaan jotain itsestään, siis esittelemään itsensä. Koska olisi turhaa kirjoittaa samat stoorit moneen kertaan moneen eri paikkaan monessa muodossa, niin kirjoitettakoon esittely tänne blogiin, linkitettäköön sitä esittelyviestiketjuihin ja päivitettäköön tarvittaessa.

Kuka on siis S?

Nimi: S eli Sirpa
Syntymävuosi: 1979
Sijainti: Tampere
Työ: tekninen kirjoittaja, taustalla ohjelmistoinsinöörin opinnot

Virtuaalihistoria: aloitin Ionicin omistajana vuonna 2005 (muistaakseni) ja astuin silloin ns. "julkisuuteen", mutta olin toki seurannut virtuaalimaailmaa enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 2001 lähtien, jolloin Gin tätä harrastusta aloitteli. Ionic vei sitten mukanaan ja kun Gin palasi puikkoihin, en minä kadonnut mihinkään. Hoidimme Ionicia, Gin Ahaltekiä ja Pinkkiä yhdessä noin teoriassa, mutta suunnilleen vuodesta 2013 Gin on jättäytynyt paljon pois. Nykyään omistan Ionicin ja Gin Ahaltekin ihan virallisesti yksin.
Olen vastannut jo ennen Ionicia jossain määrin tallien ja sivustojen ulkoasujen teosta ja kuvankäsittelystä. Ionicissa minun jonkinlaista vastuualuetta ovat arabit, joista ei ehkä olisi Ginin omistuksissa tullut niin valtaisaa rotua kuin se nyt on. Toinen roturyhmä, jota olen Ioniciin paljon tuonut ja kasvattanut ovat askellajihevoset.
Vuodesta 2013 lähtien olen toiminut VSN:n rakennetuomarina. Keskityn pääasiassa lämminverihevosten ja isompien ponien rakennearvosteluun.

Hevoselämä tietokoneen ulkopuolella: sitä ei ole. Tai no, kirjat, lehdet, satunnaiset messut.

Perhesuhteet: aviomies (-76, it-alan yrittäjä)
Muuhun perheeseen kuuluu sisko perheineen (sijoituspaikka Nurmijärvi), veli perheineen (sijoituspaikka pks) ja äiti (sijoituspaikka Ruokolahti).

Asunto: 4h+k+s paritalonpuolikas Vuoreksessa Tampereella, maatilanpuolikas Nurmijärvellä

Muut harrastukset: lukeminen, keräily (muistikirjat), Ingress (ENL L16-agentti Sicce), ampuminen (isopistooli, pistooli-practical), museot ja taidenäyttelyt

Auto: -04 Audi A2 1.4l TDi, tunnetaan myös nimillä "Mopoauto", "Pikkumusta" ja "Prinsessa Herne".

Luonne: introvertti hedonisti.

(Päivitetty viimeksi 03-2024)

Gin kirjoittakoon samanlaisen itsestään joutessaan.

Joulukalenterin luukku 5: yksi talli, kaksi omistajaa

Ihme juttu, mutta emme ole koskaan kirjoittaneet erityisesti tästä aiheesta vaikka tässä on viitisen vuotta menty kahden omistajan voimin. Eri virtuaalifoorumeissa kysellään harva se päivä eri talleille kakkosomistajaa, mutten ole koskaan kuullut kenenkään sen paremmin kehuvan kuin moittivankaan kahden omistajan tilannetta. En siis tiedä miten tällaiset kahden käytännössä katsoen vieraan ihmisen pyörittämät tallit oikein toimivat kulissien takana. Jotenkin minulla on sellainen hatara käsitys, että kahden omistajan tallit toimisivat harvoin molempia tyydyttävällä tavalla, mutta se on vain käsitys. Faktoja minulla ei ole.

Meidän tilanne on kuitenkin ratkaisevalla tavalla erilainen, minulla ja S:llä on historiaa jo kauan ennen vuosituhannen vaihdetta, tutustuimme aivan muuta kautta kuin netissä tai virtuaalihevosten parissa. Itse asiassa asuimme jonkin aikaa jopa kämppäkavereina ja kolmannen kämppäkaverin pikkusisko oli Marinka, jonka vanhimmat harrastajat muistavat Marinean perustajana ja omistajana (enkä ole koskaan kiistänyt olleeni aika vahva takapiru, mitä tulee Marinean ulkoasuun, grafiikoihin, rotuvalintoihin, kasvatukseen ja erityisesti RBSH:n lanseeraukseen).
Tällöin myös S oli jossain määrin mukana virtuaalihevosharrastuksissa ja itsekin puljasi hevosaiheiden kanssa. Teimme paljon asioita yhdessä, koski se sitten reaali- tai virtuaalihevosia. Joten kun S astui Ionicin puikkoihin keväällä 2005, hän ei ollut suinkaan mikään keltanokka asioiden kanssa vaikka silloin vasta hyppäsi ekaa kertaa julkisesti "framille".
Ja sittenhän se jatkui sillä mallilla, että olemme jo monta vuotta pyörittäneet Ionicia ja S:n alunperin ideoimaa Gin Ahaltekiä yhdessä, tasavertaisina omistajina.

Käytännössä hoidamme päivityksiä aika lailla itsenäisesti, meillä on jonkinlainen task-lista, josta napsimme itsellemme hommia välttääksemme päällekkäisyydet. Varsinaiset tiedostot ovat meillä palvelimella, jossa niitä päivitämme ja sitten joskus ja jouluna ajamme päivitykset nettiin asti.
Lisäksi meillä on tallien tiedostot omilla koneillamme ja ainakin minulla myös ulkoisella kovalevyllä varmuuskopiona. Aikamoinen levyrikko saa tapahtua ja pari tulipaloa lisäksi, että tallien materiaalit katoaisivat tyystin.

Tärkeintä palvelimella on task-listan lisäksi meidän oma chattipalsta, jonka kautta lähetämme toisillemme viestejä ja toinen saa ne heti kun kirjautuu palvelimelle. Emme ole siis riippuvaisia siitä, että pitäisi olla samaan aikaan koneella ja pelkkä email on hieman kömpelö. Chatti onkin meidän "elämänlanka", jossa juttelemme, suunnittelemme, ideoimme, valitamme ja mitä tahansa muuta. Ilman sitä tästä ei tulisi mitään.

Toisaalta iso talli antaa molemmille omistajille tilaa leikkiä niillä asioilla, jotka itseä kiinnostaa. Pienemmällä, tiukemmin rajatulla tallilla se voisi olla huomattavasti vaikeampaa. Minua ei häiritse pätkän vertaa, jos S keksii meille lisää murgenhevosia ja kasvattaa niitä. Ja vaikka S kiristelee hampaitaan jokaiselle raudikoksi määritellylle hevoselle, voi hän silti nukkua rauhassa, koska tallilla on niin paljon muunkin värisiä hevosia.

Siitä huolimatta ei ole lainkaan vähäinen asia, että haluamme virtuaaliharrastukseltamme samoja asioita: rentoutta, monia rotuja ja kasvatusta kilpailemisen, arvostuksen ja laatuarvostelupalkintojen kustannuksella. Emme pystyisi puhaltamaan yhteen hiileen, jos toinen haluaisi kaksi kisahuorattua puoliveristä ja toinen kaksisataa pitkäsukuista ahaltekiä.

Meillä S vastaa pääosin kasvattien nimeämisestä ja kuvista, minä puolestani teen enimmät kasvatussuunnitelmat ja hevosten keksimisen, jos tosin jälkimmäisessä S saattaa avittaa nimien kanssa. Kasvateille yritämme tehdä sivuja molemmat, mutta kuten onnettomista kasvattilistoista näkee, se ei ole ollut kummankaan to-do-listalla ihan hirveän korkealla...

Kun nämä asiat (kommunikaatio, samat tavoitteet, tila) ovat kunnossa, kahden omistajan tilanne on maailman paras. Vuorotellen potkimme toisiamme eteenpäin, vuorotellen voimme jättää tallit toisen huostaan, kun itsellä on kiirettä. Vuorotellen saamme loistavia (pimeitä?!) ideoita, joita toinen kehittää eteenpäin. Rehellisesti sanoen luulen, että olisin ehkä lopettanut jossain vaiheessa tai ainakin tympääntynyt pahoin koko hommaan ilman S:ää.

Aikuisuus virtuaalimaailmassa

Jotakuta tai joitakuita tuntuu ht.netissä närästävän nykyisin ihan kamalasti se, että minä aikuisena (32 vuotta, hui kamala!) ihmisenä, suoranaisena vanhuksena kerron siellä mielipiteeni suhteellisen suoraan. Vai mitä mieltä olette seuraavista lainauksista:

Lähettäjä: Sietäisitte
Päivämäärä: 22.9.11 11:05:57

Sietäisitte hävitä, jopa Virginia, on täällä aikuisena lyttäämässä muita ihmisiä, vaikka normaalisti olevinaan pidetään niin ihmeellisenä ihmisenä.

(lähde)

Lähettäjä: Kerstin
Päivämäärä: 19.9.11 12:00:42
...

Virginian mielipidettä ei kaivata missään se tiedetään tuollaisista vanhemmista ihmisistä, että mielellään tullaan nuorille viisastelemaan.

(lähde)

Enpä ole aiemmin tällaiseen ilmiöön törmännyt, vaikka olen aina ollut vähintään 5 vuotta normi-virtuaalihevostelijoita vanhempi enkä ole koskaan pyrkinyt peittelemään ikääni. Ja takana on sentään 10 vuotta enemmän tai vähemmän aktiivista kirjoittelua virtuaalimaailmassa! Mitä tähän siis pitäisi sanoa? Olikohan näiden kirjoittaja(t) sitä mieltä, ettei aikuisella saa olla mielipiteitä tai että jos onkin, niin vain positiiviset mielipiteet saa esittää julkisesti? Tai että aikuisen ihmisen mielipide on jotenkin nolo nuorempien kansoittamassa foorumissa? Että minun pitäisi olla pullantuoksuinen täti, joka hymyilee pikkuisille lapsukaisille vähän sivusta, kun nämä touhuavat innoissaan omia juttujaan?

Ei pitäisi nähdä tuollaisia unia.
Ihan uutisena: ihminen minäkin olen, iästäni huolimatta. Minulla on mielipiteitä, usein varsin voimakkaitakin sellaisia. Mielipiteiden lisäksi minulla on myös tietoa eri asioista jonkin verran. Minusta on täysin sallittua jakaa sitä tietoa muillekin ihmisille siitä huolimatta, että kuulostan saarnaavalta viisastelijalta. Sorrun joskus ylilyönteihin kritiikissäni, vaikka yleensä pyrin olemaan asiallinen. Jos jotain pitää haukkua, haukun mieluummin asioita kuin ihmisiä. Toivottavasti ei tullut kellekään yllätyksenä, että aikuisena ei välttämättä ole ihan täydellinen ihminen.

Tämä siis ihan vain ilmoitusluonteisena asiana. Minun hiljentämiseen vaaditaan aika paljon enemmän kuin pari puskista huutelijaa. Lisäksi virtuaalihevostelussa ei minun tietääkseni ole yläikärajaa.

Yli-ikäiset virtuaalihevostelijat juhlivat ympäri maailmaa!

Tänään on minun ja Ginin yhdistetty syntymäpäivä. Gin täytti vuosia eilen, minä huomenna, niin 21.11. on sellainen sopiva puolenvälin juhlapäivä. Minä juhlin Suomessa, Gin jossain etelämeren saarilla, joten maantieteellistäkin laajuutta bileillä on.

Ja yhteisiä ikävuosia tuli täyteen 60. Olemme samanikäiset, joten siitä voi laskea miten paljon kullekin kertyi vuosia täyteen. Virtuaalionnitteluja otetaan vastaan.