Virtuaalihevosmaailman tulevaisuus?

Muutama vuosi sitten muistelin menneitä postauksessa Virtuaalimaailman lama – voiko sille edes tehdä mitään? Tuolloin oltiin ht.netissä (miten kivikautiselta sekin tuntuu nykyään!) huolissaan virtuaalimaailman lamasta, joka ei tuolloin kuitenkaan ollut mikään uusi asia. Olihan sitä ollut ilmassa jo vuosia. Esitin tuolloin oman mielipiteeni siitä, miksi virtuaalihevoset olivat niin suosittuja silloin 2000-luvun ensivuosikymmenellä ja miksi ne nykyään eivät ehkä niinkään. Nyt heräsin taas aiheeseen ja ajattelin pohtia ääneen miltä näyttää virtuaalihevostelun tulevaisuus.

No, ei välttämättä kovin hyvältä.

Tai ainakaan tämän meidän tunteman nykymuotoisen virtuaalihevosharrastuksen tulevaisuus ei ole mielestäni kovin ruusuinen. Sillä onhan tämä nyt aika vanhanaikaista, jos miettii. Varsinaisesti mikään ei ole radikaalisti muuttunut vajaassa 20 vuodessa, perusperiaatteiltaan virtuaalitallit ja -hevoset ja koko harrastus on hyvin samankaltaista kuin vuonna 2001. Hevosten sivut tehdään käsin, tallien sivut tehdään käsin, kisakutsut tehdään käsin, kisatulokset päivitetään hevosten sivuille käsin. Kun oikein miettii, tämä on tosi paljon käsityötä. Tai en minä tiedä muista, mutta ainakaan itse en ole hyvistä suunnitelmistani huolimatta saanut väkerrettyä minkäänlaista automatisoitua systeemiä yhtään mihinkään.

Eksyin nyt vähän sivupolulle, mutta jatketaan oikeaa asiaa. Väitänkin ettei vuonna 2001 tehty kisakutsu tai hevosen sivu eroa juurikaan vuoden 2018 samanlaisesta sivusta. Yksityiskohdissa voi olla eroja, mutta ei sen enempää. Toisaalta se ei ole välttämättä huono asia: monet asiat ovat vuosien kuluessa hioutuneet nykyiselle mallille yrityksen ja erehdyksen kautta. Harrastajat ovat huomanneet että kannattaa tehdä tämä ja tuo asia noin tai näin. Nämä asiat pitää löytyä kisakutsusta, nämä asiat hevosten sivuilta. Ei kukaan hyödy siitä, että alamme muuttaa toimivia metodeja vain muuttamisen vuoksi.

Silti tämä nykymuotoinen virtuaaliharrastus voi olla uudelle, mahdollisesti nuorelle tulokkaalle outo ja pelottavakin maailma. Sähköposti, nettisivut, aika alkaa ajaa näistä vähän ohitse. Kuten sanoin tuossa aiemmassa postauksessa, nykyään on Instagram, Twitter, YouTube, Tumblr, WhatsApp ja vaikka mitä muita palveluita, jotka ovat helpompia ja monelle varmasti luontaisempia valintoja kuin html-editori ja sähköposti. Niin että ei mikään ihme, jos ei uusia harrastajia ja varsinkaan nuorempaa polvea saada houkuteltua virtuaalihevosten pariin näillä meidän ehdoilla.

Mutta ei muuttuneet tekniikat poista sitä seikkaa, että ihmiset haluavat leikkiä, käyttää mielikuvitustaan, kirjoittaa, piirtää ja olla kiinnostuneita hevosista. Insta-talleista onkin puhuttu jo muutama vuosi, itse en ole oikein osannut niihin perehtyä (jos on vinkkejä näistä, latokaa kehiin) enkä tiedä millaisia ne oikeastaan ovat. Mahdollisesti muillakin alustoilla on vastaavia virtuaalitalleja ja -hevosia, voisin kuvitella että ainakin Tumblr voisi tarjota ainakin jonkinlaisen mahdollisuuden.

Palaako virtuaalihevosharrastus niin sanotusti juurilleen, enemmän siihen tietynlaiseen roolipelaamiseen, jossa "oikeasti" oltiin hevosen- ja tallinomistajia, oli päiväkirjaa ja vastaavaa? Ehkä. Nykyinen harrastushan on tullut monilla aika kauas tästä, harrastus on kasvattamista, kilpailemista, laatuarvosteluita, ei niinkään tallinpitoa tai hevosenhoitoa edes mielikuvitustasolla. Kyllä, puhun myös itsestäni, eihän Ionicin touhu ole mitään sellaista, millä olisi varsinaisesti edes mielikuvituksessa mitään liittymäkohtaa oikeisiin hevosiin tai tallinpitoon, se on vain kasvattamista, uusia hevosia ja uusia varsoja uusista yhdistelmistä.

Ennustan, että nykymuotoinen virtuaaliharrastus tulee kuolemaan jollain aikavälillä kokonaan. Ei ehkä kovin nopeasti, koska meitä kovaksikeitettyjä fossiileita (lue: pahoin addiktoituneita harrastajia) on edelleen paljon ja varmasti pyöritämme tätä hommaa niin kauan kuin se vain on mitenkään järkevää. Mutta väistämättä harrastajia tulee putoamaan pois ja jossain vaiheessa ehkä toteamme harrastajia ja sitä kautta hevosia olevan liian vähän että olisi mitään järkeä jatkaa enää itsekään.

Tietenkin nykymuotoisessa virtuaalihevosharrastuksessa on niitä valonpilkahduksia, ettei sen tulevaisuus välttämättä ole niin synkkä kuin esitin. SPC ja sen kisasysteemi on erinomainen esimerkki tästä. Ehkä ja toivottavasti sen tyyppisiä "palveluita" tulee virtuaalimaailmaan enemmän tulevaisuudessa ja hyvä niin, koska automatisoitu systeemi sopii tällaiselle laiskalle.

Entäs minä itse sitten? No, varmasti tulen jatkamaan Ionicin ja Gin Ahaltekin kanssa niin kauan kuin se on jotenkin kivaa. Ehkä jatkan tuon fossiilin pyörittämistä yksikseni vielä sittenkin kun muita harrastajia ei enää ole, koska onhan se aina ollut sellainen ihan vain itselle tehtävä juttu. Ja eihän sitä tiedä, jos olen pahastikin väärässä kun näin pessimistisiä ennustuksia laadin. Ennustaminen on aina vaikeaa, tulevaisuuden ennustaminen varsinkin.

– S